JOURNAL OF THE SCIENTIFIC AGRICULTURAL SOCIETY OF FINLAND Maataloustieteellinen Aikakauskirja 196 Voi. 50: 196-205, 1978 Metsätalouden asema kirjanpitotilojen rahaliikkeessä ja investointien rahoituksessa vuosina 1966—1975 Kalevi Hemilä Helsingin yliopiston maanviljely slalomien laitos, 00710 Helsinki 71 The role of farm forestry in the finances of farms and in the financing of investments on Finnish bookkeeping farms in 1966—1975 Kalevi Hemilä Department of Agricultural Economics, University of Helsinki, 00710 Helsinki 71 Abstract. The purpose of this study was to explain what part the forest income has in the finances of farms and in the financing of investments and whether there in this respect can be seen any differences depending on the size and situation of the farms in our country. The material for the study comprised all the bookkeeping farms included in the agricultural profitability surveys. The period of the study covered ten fiscal years, 1966 1975. Farm forestry occupies a prominent position in Central Finland. There the forest income made on the average even more than 20 per cent of the total cash receipts per farm. In South Ostrobothnia the forest income is much smaller than elsewhere inFinland. The real value of the amount of money per farm used for investments has nearly been doubled. The percentage of the implements of the investment cash expenses per farm has nearly been trebled during the period of the study. The percentage of the investments in buildings has correspondingly decreased almost 50 per cent since 1966. The average cash balance from forestry has covered around 55 per cent of the invest- ment cash expenses per farm. According to the mean values of all the bookkeeping farms the forest income influenced especially the investments of the following year. In 1974 there were 29 per cent of the farms of the whole material whose cash balance from forestry was < 0 and 13 per cent which had no investment cash expenses at all. In 1975 the corresponding percentages were 37 per cent and 9 per cent. Johdanto Maatilametsät tukevat maatilojen taloutta monin tavoin. Metsälö tyydyt- tää tilan oman puun tarpeen, antaa puunmyyntituloina merkittävän lisän yrityksen rahatuloihin ja luo viljelmän työ- ja vetovoimalle työllisyyttä ja ansioita varsinkin talvikautena. Vaikka metsätalouden asema maatalouden kilpailijana, erillisenä tuotan- nonalana, yleensä hyväksytäänkin, pidetään metsää kuitenkin usein eräänlai- sena pääomareservinä ja maatalouden rahoittajana. Kieltämättä käytännössä tilanne voi usein olla tällainen. Metsätalous toimii monissa yrityksissä erään- laisena likviditeettipuskurina (Brandes ja Woermann 1971). Mellerowicz https://www.c-info.fi/en/info/?token=fGU49TZe7trmGqZ6.-o2EB1L1Uc8TMkVirgPD1g.UjJRl3gIDoXjF6aTjaPeMmeFenWRpGIN-tmSiw7SuQgIcFN2NPEAadMVVcKuLDqV_qDjm9mNk7sxi6HiL20ZBdKstJPPVSr6RsK_lYNzFQNuYCxFbGUTjXcr0reSlrgbHEPemPD7Rw0GFQ24IT1DN94LD6oredSD_pWyScKJBd8 197 (1959) pitää metsää omaisuusosana, joka voidaan muuttaa käteiseksi makset- taessa erääntyviä maksuvelvoitteita. jAßCnowin (1966) mielestä ylijäämää tuottava metsätalous parantaa maatilayrityksen taloudellista perustaa. Vaikka yksityinen viljelijä taloudellista tilannetta arvioidessaan kiinnittää päähuomion rahassa saamiinsa tuloihin ja rahassa maksamiinsa suorituksiin, on maatilatalouden rahaliikettä käsitelty suhteellisen vähän maatalouspoliit- tisissa selvityksissä ja maatalouden kannattavuustutkimuksessa. Tämä selit- tyy sillä, että rahaliike ei sellaisenaan kuvaa maataloudesta saatua tuloa sen enempää kuin maatalouden kannattavuuttakaan. Maatilatalouden raha- liikkeestä on tehty vain esitelmän tyyppisiä lyhyitä ja pintapuolisia selvityksiä (esim. Sauli 1960, Sipilä 1946). Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mikä osuus metsätuloilla on maatilojen rahaliikkeessä ja investointien rahoituksessa ja onko tässä suh- teessa havaittavissa eroja eri kokoisten viljelmien ja maan eri osien välillä. Kun tutkimus on rajattu rahaliikkeen puitteisiin, pyritään myös maatilojen rahaliikkeestä kokonaisuutena antamaan mahdollisimman selvä kuva. Aineisto Tutkimuksen aineistona ovat maatalouden virallisessa kannattavuustutki- muksessa mukana olevat kirjanpitotilat. Tutkimusperiodi on kymmenen tili- vuotta, 1966—1975. Kirjanpitoaineistossa on tulokset esitetty tutkimusalueit- tain ja tilasuuruusluokittain. Maa on jaettu neljään tutkimusalueeseen: Etelä- Suomi, Sisä-Suomi, Etelä-Pohjanmaa ja Pohjois-Suomi. Tilat on lisäksi ryhmi- telty kuuteen suuruusluokkaan ns. muunnetun maatalousmaan hehtaareiden mukaan. Suuruusluokat on muodostettu seuraavasti: I suuruusluokka —5 ha (muunnettua maatalousmaata) II » 5 10 * »» 5 10 » i> 111 » 10-20 » » IV » 20-30 » » V » 30—50 » i) VI » 50— » » Kirjanpitotilojen lukumäärä on vaihdellut tutkimuskautena välillä 841 1 298 (Anon. 1968-1978). Rahaliikkeellä ymmärretään rahatulojen, rahamenojen ja niiden erotuksena syntyvän rahaylijäämän muodostamaa kokonaisuutta. Tähän kiertoon hyväk- sytään vain puhtaasti rahan muodossa tapahtuvat suoritteet. Niinpä viljelijän ja hänen perheensä oma työ, omasta metsästä saadun puutavaran arvo ja vas- taavat luontoissuoritukset eivät kuulu maatilan rahaliikkeeseen. Rahatuloiksi ja -menoiksi lasketaan tilivuoden käteistulot ja -menot lisättyinä niiden tili- kauden aikana laskuun myytyjen tuotteiden ja laskuun ostettujen tarvikkeiden arvolla, joista suoritukset ovat siirtyneet seuraavalle tilivuodelle. Termillä rahaylijäämä tarkoitetaan kaikkien ao. tilivuonna rahana saatujen tulojen ja rahalla maksettujen menojen erotusta. Tilisaatavat ja -velat on kuitenkin laskettu siihen tilivuoteen, jolloin ne ovat syntyneet. Rahaylijäämää laskettaessa ei huomiota kiinnitetä tulojen eikä menojen luonteeseen, siis siihen, kuuluvatko ne tilivuoden liiketoimintaan vai ovatko 198 ne omaisuutta realisoimalla saatua tai sen hankintaan käytettyä rahaa. Tietyn talouden alan, esim. metsätalouden, rahaylijäämä osoittaa siis koko sen raha- summan, jonka tämä talouden ala jättää käytettäväksi joko tilan rasitteiden ja velkojen suorittamiseen, veroihin, kulutukseen ruoka- ja yksityistalouksissa tai omaisuuden lisäämiseen muiden talousalojen piirissä taikka niiden mahdolli- sesti tuottamien alijäämien peittämiseen. Tulokset Kokonaisrahaliike Keskimääräiset tilaa kohti lasketut bruttorahatulot ovat kasvaneet tutki- muskautena noin nelinkertaisiksi. Kun inflaation vaikutus eliminoidaan saa- daan reaaliseksi kasvuksi noin 60 %. Pienimmillä tiloilla, joilla tuotanto on yleensä voimaperäistä karjanhoitoa, on saavutettu korkein bruttorahatulojen taso Pohjois-Suomessa. Yli 10 peltohehtaarin tiloilla on suurimmat nimellis- rahatulot keskimäärin tilaa kohti saatu Sisä-Suomen alueella. Suurin osa kirjanpitotilojen rahatuloista saadaan maataloudesta. Maatalou- den rahatulojen keskimääräinen osuus kokonaisrahatuloista on kasvanut tutki- muskauden aikana 71,4 %:sta 81,9 %:iin. Kokonaisrahaliike on jäänyt alijäämäiseksi useimpina tutkimusvuosina (kuva 1). Raha-alijäämät merkitsevät velkojen lisäystä tai säästöjen käyttöä vajausten peittämiseen. Kirjanpitotilojen keskimääräinen velkaisuusprosentti on noussut vuoden 1966 noin 13 %:sta 19 %:iin vuonna 1975. Kuva 1. Kokonaisrahaylijäämien kehitys tutkimuskautena. E-S , S-S , E-P - - ja P-S -.-. Figure 1. Average cash balances of the bookkeeping farms regionally in 1966 1975. South Finland , Central Finland —, South Ostrobothnia and North Finland —.— . 199 Metsätulot osana kirjanpitotilojen rahaliikettä Metsätalouden rahatuloja ei voida kirjanpitoaineiston pohjalta yksityis- kohtaisemmin eritellä. Rahatuloihin on luettu kaikki niin pysty- kuin hankinta- kauppanakin myydystä puutavarasta saadut rahatulot sekä kaikki muut metsätaloudesta, mm. metsämaan myynnistä, saadut rahatulot, joskin viimeksi- mainitut ovat harvinaisia. Metsätaloudesta saadut rahatulot vaihtelevat vuosittain voimakkaasti, mihin vaikuttavat sekä hakkuumäärien että raakapuun hintojen muutokset. Pohjois-Suomen tutkimusalueella on puutavaran hinta ollut selvästi alempi kuin muualla maassa. Metsätalous on keskeisessä asemassa Sisä-Suomen alueella. Siellä metsä- tulojen osuus kokonaisrahatuloista on ollut jopa yli 20 %. Etelä-Pohjanmaalla metsätalouden suhteellinen osuus on keskimäärin selvästi muuta maata alem- malla tasolla (kuva 2). Metsätaloudesta saadut markkamääräiset rahatulot kasvavat erittäin selvästi tilakoon kasvaessa. Investoinnit Kirjanpitotilojen keskimääräiset tilaa kohti lasketut investointirahamenot ovat kasvaneet tutkimusperiodin aikana peräti 368 %. Kiinteässä hintatasossa investointirahamenot ovat kasvaneet noin kaksinkertaisiksi. Investointiraha- menojen osuus kokonaisrahatuloista on jonkin verran kasvanut. Pienimmil- lään osuus on ollut 15,2 % vuonna 1968 ja suurimmillaan 21,9 % viimeisenä tutkimusvuonna. Investointirahamenojen sisäisessä rakenteessa on tutkimuskauden aikana tapahtunut suuri muutos. Koneiden ja kaluston osuus tilakohtaisista investoin- Kuva 2. Metsätalouden rahatulojen prosentuaalinen osuus kokonaisrahatuloista alueittain tutkimuskautena. E-S , S-S— —, E-P ja P-S —. —. Figure 2. Average cash receipts from forestry in percentage of the farmers total cash receipts regionally in 1966—1975. 200 tirahamenoista on kasvanut keskimäärin noin kolmanneksella ja uudisraken- nusten osuus on vastaavasti laskenut lähes yhtä paljon. Myös vuositasolla investoinnit näihin kohteisiin näyttävät vaihtelevan vastakkaisiin suuntiin (kuva 3). Pääomien entistä suurempi käyttö koneisiin ja kalustoon on ehkä yllättä- vää. Jo vuosia on maatalouden rakennemuutoksen odotettu johtavan siihen, että pääomia käytettäisiin entistä enemmän nimenomaan maatalouden raken- teen kehittämiseen. Koneiden hintojen kohoaminen on kuitenkin johtanut siihen, että suhteellisesti laskien entistä suurempi osa investointirahamenoista käytetään koneiden ja kaluston hankintaan (vrt. Ihamuotila 1971). Metsätulojen asema rahainvestoinneissa Kun maatilataloudessa suoritetaan investointeja, osallistuu tarvittavan pääoman hankintaan yleensä tila kokonaisuudessaan riippumatta siitä, minkä talousalan hyväksi investointi tehdään. Metsätalouden merkitystä uudistus- ten rahoittamisessa tarkastellaan tässä tutkimuksessa vertaamalla metsäta- loudesta saatua rahaylijäämää investointirahamenoihin. Koska eri talousalat muodostavat maatilalla varsin kiinteän kombinaation on kuvassa 4 verrattu tilakohtaisia investointirahamenoja maatalouden, sivuansiotalouden ja metsä- talouden ylijäämiin keskimäärin kaikilla kirjanpitotiloilla. Maataloudesta on käytetty ns. varsinaista rahaylijäämää, jolloin ei huomioida omaisuutta myy- mällä saatuja tuloja. Maatalouden varsinainen rahaylijäämä olisi keskimäärin riittänyt hyvin investointien kattamiseen, jos ylijäämällä ei olisi ollut muuta käyttöä (kuva 4). On kuitenkin ymmärrettävää, että viljelijäperhe käyttää omaan kulutuk- seensa suuren osan maataloudesta saatavista jatkuvista tuloista. Maatalouden varsinaisen rahaylijäämän ja investointirahamenojen kuvaajilla ei näytä olevan Kuva 3. Koneiden ja kaluston sekä uudisrakennusten prosenttiosuus investointi- rahamenoista keskimäärin kaikilla kirjanpitotiloilla. Figure 3. Investment cash expenses in implements and buildings (-\- dwellings) in percentage of thefarmers total investment cash expenses in agriculture (and dwellings). kovin selviä yhteisiä kehityspiirteitä. Inflaatio on luonnollisesti kasvattanut molempia rahamääriä. Investoinnit ovat kasvaneet suhteellisesti nopeammin kuin maataloudesta saadut ylijäämät. Sivuansiotaloudesta saatu rahaylijäämä on selvästi pienentynyt suhteessa investointeihin tutkimuskauden aikana. Metsätaloudenrahaylijäämä on ollut keskimäärin noin 55 % investointiraha- menoista. Vuosittaiset vaihtelut ovat olleet suuria vaihteluvälin ollessa 31,6 % —76 % (kuva 4). Kun verrataan metsäylijäämien ja investointien kuvaajia toisiinsa ei vuosittaisten arvojen välillä näytä olevan selvää riippuvuutta. Kuva 4. Investointirahamenojen ja eri talousalojen rahaylijäämien keski- määräinen kehitys tutkimuskautena. Investointirahamenot , metsätalouden rahaylijäämä , sivuansiotalouden rahaylijäämä —.— ja maatalouden varsi- nainen rahaylijäämä —. Figure 4. Investment cash expenses , cash balance from forestry , cash balance from By-enterprises —.— and general cash balance from agriculture on the average in 1966—1975. 201 Huiput ja aallonpohjat eivät satu samoille vuosille. Aikasarjoista voi kuitenkin nähdä varsin selvästi, että metsäylijäämien kuvaaja kulkee ikäänkuin yhden vuoden investointien edellä. Kun metsäylijäämä on aallonpohjassa vuonna 1967 ja seuraavana vuonna on havaittavissa selvä nousu, on investoinneilla aallonpohja vuonna 1968 ja nousu alkaa vasta vuonna 1969. Metsätulot näyt- tävät vaikuttavan seuraavan vuoden investointeihin. Metsätalouden rahaylijäämien ja investointirahamenojen välistä yhteyttä voidaan havainnollistaa korrelaatiotarkastelun avulla. Seuraavassa esitetään yhteenvedon omaisesti tarkasteltavien rahamäärien väliset korrelaatiot koko aineiston keskiarvojen perusteella. Nimellisarvoista lasketut korrelaatiokertoimet ovat: r 2 = 0,78 (r 4 2 = 0,61) muuttamattomilla nimellisarvoilla ja r 2 = 0,93 (r 2 2 = 0,87), kun metsäylijäämiä on viivästetty yhdellä vuodella. Kiintein hinnoin laskettuna korrelaatiokerroin on muuttamattomilla hinnoilla r 3 = 0,59 (r3 2 = 0,35) ja vastaavasti r 4 = 0,92 (r 4 2 = 0,85), kun metsä- ylijäämiä on viivästetty. Kuvan 5 mukaan Etelä-Suomessa kehitys on ollut suunnilleen samanlaista kuin koko maassa keskimäärin. Metsäylijäämät ovat selvästi investointeja alemmalla tasolla ja metsätalouden rahaylijäämät vaikuttavat lähinnä seuraa- van vuoden investointeihin. Sisä-Suomessa metsätalouden rahaylijäämät ovat hyvin suuret investointeihin verrattuna. Vuosina 1968 ja 1973 on metsä- taloudesta saatu tällä alueella enemmän ylijäämää kuin mitä on käytetty inves- tointeihin. Etelä-Pohjanmaalla raetsäylijäämillä on pystytty peittämään vain pieni osa investoinneista. Pohjois-Suomessa metsätuloilla on taas melko suuri merkitys. Siellä näyttäisi metsäylijäämien vaikutus saman vuoden investointi- rahamenoihin olevan suurempi kuin muualla maassa. Kuva 5. Metsätalouden rahaylijäämät ja investointirahamenot keskimäärin eri alueilla. Figure 5. Cash balance from forestry and investment cash expenses on the average regionally in 1966- 1975. Koko aineistoa tarkastellen suurimmat poikkeamat tehdyistä päätelmistä ajoittuvat vuodelle 1973. Maataloudesta saadut tulot (vrt. kuva 4) ja velkai- suuden kasvu ovat mahdollistaneet investointitoiminnan voimakkaan lisää- misen, vaikka metsätalouden rahaylijäämät ovat olleet suhteellisen pienet. Keskiarvolukujen ympärillä tapahtuvan tilakohtaisen vaihtelun selvittämi- seksi on vuosilta 1974 ja 1975 koottu tilakohtaiset tiedot metsätalouden raha- ylijäämistä ja investointirahamenoista. Koottu aineisto esitetään hajonta- taulukoina (taulukko 1). Kuten kuvasta 4 nähdään, tilivuosi 1974 oli suhteellisen suurten metsäyli- jäämien ja invetointirahamenojen aikaa. Tästä huolimatta aineiston tiloista 29 % oli sellaisia, joilla metsätalouden rahaylijäämiä ei ollut lainkaan tai ne olivat negatiivisia ja 13 %:lla tiloista ei ollut investointirahamenoja lainkaan (taulukko 1). Vuonna 1975, jolloin investointirahamenot olivat keskimäärin erittäin korkealla tasolla ja metsäylijäämät olivat suorastaan romahtaneet (kuva 4), olivat vastaavat prosenttiosuudet 37 % ja 9 %. Vuonna 1974 noin 64 %;lla ja vuonna 1975 noin 59 %:lla tiloista olivat molemmat rahamäärät suurempia kuin nolla. Kun tarkastellaan taulukon 1 niitä osia, joissa metsätalouden rahaylijäämät ovat positiivisia, havaitaan muuttujien välillä varsin selvä yhteys. Aineisto keskittyy hyvin selvästi niihin ruutuihin, jotka edustavat rahaylijäämän ja investointirahamenojen samaa suuruutta, sekä niiden välittömään läheisyyteen. Tuloksista nähdään myös se, että suuret tilakohtaiset investoinnit vaativat myös suuret, lähellä samaa suuruutta olevat, metsäylijäämät. Tulosten tarkastelu Myös aikaisemmissa tutkimuksissa on metsätuloilla todettu olevan vai- kutusta investointeihin (Piha 1957, Sauli 1960, Anon. 1957). Tässä tutki- muksessa saadut tulokset eroavat aikaisemmista selvityksistä lähinnä kahdessa Taulukko 1. Metsätalouden rahaylijäämien ja investointirahamenojen väliset suhteet tiloit- tain vuosina 1974 ja 1975. Table 1. Cash balance from forestry and investment cash expenses on eachfarm in 1974 and 1975. 203 204 kohdassa. Ensinnäkin nyt havaittiin metsätulojen vaikuttavan ensi sijassa seuraavan vuoden investointeihin, mitä ei aikaisemmissa tuloksissa ole aina- kaan erikseen esitetty. Toiseksi metsätalouden rahaylijäämät ovat tutki- muskautena olleet keskimäärin vain 55 % tilakohtaisista investointirahame- noista, kun vielä 1960-luvun alussa esitetyissä selvityksissä on todettu, että metsätaloudesta saatu rahaylijäämä on suunnilleen samaa suuruusluokkaa kuin maataloudessa suoritettujen investointien vaatimat rahamenot (esim. Sauli 1960). Vaikka metsäylijäämillä ei kirjanpitotiloilla pystytäkään rahoittamaan kaikkia maatilan investointeja, on metsätuloilla kuitenkin edelleen varsin kes- keinen asema kirjanpitotilojen rahaliikkeessä ja tulonmuodostuksessa. Puu- tavaran myynti antaa maanviljelijälle kerralla suuren rahasumman, jonka turvin pystytään rahoittamaan suuriakin hankkeita. Yhteenveto Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mikä osuus metsätuloilla on maatilojen rahaliikkeessä ja investointien rahoituksessa ja onko tässä suh- teessa havaittaissa eroja eri kokoisten viljelmien ja maan eri osien välillä. Tutkimusaineistona olivat maatalouden virallisessa kannattavuustutkimuksessa mukana olevat kirjanpitotilat. Tutkimusperiodi oli kymmenen tilivuotta, 1966-1975. Metsätalous on keskeisessä asemassa Sisä-Suomen alueella. Siellä metsä- tulojen osuus kokonaisrahatuloista oli keskimäärin jopa yli 20 %. Etelä- Pohjanmaalla metsätulot ovat pienemmät kuin muualla maassa. Tilakohtaiset investointirahamenot ovat kasvaneet reaalisesti noin kaksin- kertaisiksi tutkimuskauden aikana. Koneiden ja kaluston osuus investointi- rahamenoista on kasvanut noin kolmanneksella. Uudisrakennusten osuus on vastaavasti pienentynyt lähes 50 % vuoden 1966 tasosta. Metsätaloudesta saatu rahaylijäämä on ollut keskimäärin noin 55 % tila- kohtaisista investointirahamenoista. Metsätulot vaikuttivat varsinkin seuraa- van vuoden investointeihin. Vuonna 1974 oli koko aineiston tiloista 29 % sellaisia, joilla metsätalouden rahaylijäämä oli < 0 ja 13 %:lla tiloista ei ollut investointirahamenoja lain- kaan. Vuonna 1975 olivat vastaavat prosenttiosuudet 37 % ja 9 %. KIRJALLISUUSLUETTELO Anon. 1957. Komiteanmietintö 1957; 2. Maatalousväestön taloudellista asemaa selvittävän komitean mietintö I —II. 195 p. Anon. 1968 1978. Tutkimuksia Suomen maatalouden kannattavuudesta. Tilivuodet 1966 1975. Maatal. tai. tutk. lait. julk. 12, 14, 18, 23, 27, 29, 31, 32, 34 ja 36. Brandes, W. & Woermann, E. 1971. Landwirtschaftliche Betriebslehre. Organisation und Fuhrung landwirtschaftliche Betriebe. 476 p. Hamburg und Berlin. 205 Ihamuotila, R. 1971. Pääoman merkityksestä tuotannontekijänä Suomen maataloudessa vuosina 1948 1970. Osuuspankkijärjestön taloud. katsaus. 1971: 2. 6 p. Helsinki. Jarchow, H-J. 1966. Theoretische Studien zum Liquiditätsproblem. 191 p. Tiibingen. Mellerowicz, K. 1959. Allgemeine Betriebswirtschaftslehre 111. 256 p. Berlin. Piha, A. 1957. Metsätulot ja maatilan pääoman muodostus. Referat; Waldeinkunfte und Kapitalbildung in landwirtschaftlichen Betrieben. Acta For. Fenn. 65: 1—64. Sauli, L. 1960. Maatilatalouden rahaliike. Esitelmiä Suomen Säästöpankkiliiton maatalous- päivillä V: I—4, 3 liitettä. Helsinki. Sipilä, L. 1946. Maanviljelijän rahaliikkeestä ja sen hoidosta. Osuuskassojen Keskusliiton julk. 1,8: 1-46. Käsikirjoitus saapunut 10.4. 1978