468 JOURNAL OF THE SCIENTIFIC AGRICULTURAL SOCIETY OF FINLAND Maataloustieteellinen A ikakauskirja Voi. 50:468-519, 1978 Peltokasvien talvehtiminen Suomessa E. A. Jamalainen Maatalouden tutkimuskeskus, Kasvitautien tutkimuslaitos, 01300 Vantaa 30 Wintering of field crops in Finland E. A. JAMALAINEN Agricultural Research Centre, Institute of Plant Pathology, SF 01300 Vantaa 30 Abstract. In Finland biennial and perennial crops are subjected to wintering damage caused by low-temperature parasitic fungi, frost, heaving, water and ice, and asphyx- iation. Since the mid-1940’s wintering problems of field crops have been studied at the Institute of Plant Pathology in conjunction With other Institutes and Experimental Stations of the Agricultural Research Centre. The crops studied have been winter rye, winter wheat, ley grasses, clover and winter turnip rape. The results of the wintering tests of the various varieties in different localities comprise 27 wintering periods, 1950 1977. The wintering has been defined visually using a scale 10—0. The chief causes of poor wintering in all varieties were the low-temperature fungi, which cause severe damage if there is heavy snow in the spring and there is very little or no ground frost. When the soil is bare or insufficiently protected by snow in late autumn, winter or early spring, damage caused by frost may be severe. In joint Nordic experiments carried out inFinland on new cultivars and breeding lines from plant breeding institutes in Denmark, Norway, Sweden and Finland, the Finnish material showed the highest degree of resistance against wintering damage. If the plants have no protective snow cover in winter and Water freezes into surface ice, the plants are destroyed by frost under the ice since ice is a good conductor of warmth. The phenom- enon is called frost ice scorch. In heaving tests there Were large variations in the amounts of heaving in different years and in different soil types. Heaving damage becomes severe when the shoots are lodged by it and are no longer able to revive. In water culture tests in laboratory conditions the shoots of winter rye and winter wheat started to die at -4-6° C in three weeks’ time. For red clover the time period was only 2 weeks. Timothy and cocksfoot did not show signs of decay even after eight weeks in water. Winter turnip rape showed abundant water damage in field tests. In fertilizing tests on ley grasess, carried out by the Experimental Stations, which studied the effect of abundant usage of nitrogen on the protein increase, it appeared that grasses that had received large doses of nitrogen, in particular meadow fescue, were asphyxiated through lack of oxygen if there Was no ground frost and the soil was covered by snow. Similar damage Was also observed in variety tests. Winter rye. In the variety tests the wintering of winter rye proved good or satisfactory. Low-temperature parasitic fungi injuries were caused in winter rye by Fusarium nivale (Fr.) Ces. Second among the causes of damage ranked the Typhula https://www.c-info.fi/en/info/?token=-sUr7LBwt5nMX7Zw.BrqK5euEsnAMtVcizpgMQA.cYHlo7mT-3LbXPX8_yBQiV5vUXksFBvkBm7057Hphm1oDEwEPaOz8kHizWcXNhvFEqbZ7o8VvGZI-Fcm2JxERkkm5mGiB-sKi-jyaJ4h7RxdrcfmETNGCBvq4PY_h98TOKegDAVKftMHtgYHyhJaM-itL3olNywJlR-thukz 469 fungi, chiefly T. ishikariensis Lasch. ex Fr. and, to a certain extent, also T. incarnata Imai. Injuries by Sclerotinia borealis Bubak & Vleugel occurred on the Experimental Stations of Central Finland and Lapland, In seed dressing tests in various parts of the country considerable yield increases were achieved. The first fungicide test on shoots was carried out at the Institute of Plant Pathology in 1954 55. Quintozene treatment of winter rye proved effective against snow mold fungus. The fungicide tests at the Häme Experimental Station revealed the magnitude of the losses caused by low- temperature parasitic fungi. The Finnish winter rye varieties proved to possess the best resistance to these fungi and consequently wintered better than other varieties. Winter wheat. Winter wheat is more susceptible to wintering damage than winter rye. The two low-temperature parasitic fungi that caused injuries to Winter wheat, either alone or together, were Fusarium nivale and Typhula ishikariensis. In seed dressing tests the yield increases were comparable to those of winter rye. The magnitude of the damage caused by low-temperature parasitic fungi was revealed by the results of fungicide tests on Winter wheat shoots at Häme and Central Finland Experimantal Stations. The damage from the fungi proved more extensive on sand and silt soils and soils containing 20—40 % of organic matter than on clay soils. Owing to these fungi it has proved difficult to extend the cultivation of winter wheat to the central and eastern parts of Finland noted for their abundant snowfalls. Further north, in central and northern Ostrobothnia, frost damage has proved an obstacle to the cultivation of winter wheat. Finnish winter wheat varieties appear to have the highest degree of resistance against wintering damage. Ley grasses. The most important ley grass in Finland is timothy. Meadow fescue and cocksfoot arc commonly cultivated as pasture and silage crops. With the exception of the ley grass tests carried out on the Lapland Experimental Station, the ley grasses, with a few exceptions, have Wintered well. In low-temperature parasitic fungi tests on the Lapland Experimental Station, carried out during a period of 27 years, timothy has wintered poorly during twelve years, partly owing to damage from asphyxiation. The damage caused by these fungi to timothy which is the most im- portant crop cultivar in Lapland, has often proved detrimental to the production of live-stock fodder in northern Finland. Further studies on the factors affecting the prevalence of the damage and on the possibilities offered by fungicide treatment would be advisable. The wintering of meadow fescue, meadow grass, meadow foxtail and red fescue has been similar to that of timothy on the Lapland Experimental Station. Cocksfoot and perennial rye grass have wintered so badly owing to low-temperature parasitic fungi that they are not suitable for cultivation in the conditions that prevail in northern Finland. In Lapland the damage is caused by Sclerotinia borealis and Typhula ishikariensis. The Finnish and Swedish varieties of timothy and medeaow fescue grown in northern Finland showed the best resistance against wintering damage. Clover. In the red clover variety tests one third proved to have poor Wintering qualities. Damage to red clover Was chiefly caused by Sclerotinia trifoliorum Erikss. Clover rot injuries appear in autumns with aboundant rainfalls and a long lasting snow cover in the spring. Tetraploid clover, which was introduced to Finland in the 1950’5, proved to start with rather resistant to S. trifoliorum. Later it became apparent that the plants could become heavily infected with clover rot. Apparently this was due to an increase in aggressive biological strains, or possibly through the birth of new strains through mutation. Fungicide tests in the fields reveal the magnitude of the damage caused by clover rot. In late autumn and early spring frost may also cause severe damage in clover in regions and winters With sparse snowfalls. In variety tests the wintering of alsike clover, white clover and alfalfa has been similar to that of red clover. Winter turnip rape. The majority of the variety tests with winter turnip rape showed poor wintering. Fungus damages were caused by Sclerotinia sclerotiorum (Lib.) Bref. and Typhula betae Rostr. Water injuries were common and were due to the fact that in spring the roots of turnip rape rot if they have to remain in soil from which the Water from the melted snow cannot seep through into lower soil layers that are hard with frost. Frost damage occurred in winters when the snow cover was sparse. 470 Johdanto Kaksi- ja useampivuotisten viljelykasvien talvehtimista vaikeuttavat Suo- messa monet seikat. Huonon talvehtimisen seurauksena voi eräissä tapauksissa olla täydellinen kato. Näin ollen keväällä, peltojen paljastuttua viljelijä rientää tarkastamaan, miten viljan oraat ja muut kasvit ovat selviytyneet talvesta. Maatalouden tutkimuskeskus, sen edeltäjä Maatalouskoelaitos ja eri koe- asemat ovat tutkimuksissa perustamisestaan lähtien seuranneet lajikekokeissa kasvien talvehtimista. Kokeiden perusteella huonosti talvehtivat lajikkeet ovat karsiutuneet pois viljeltäväksi suositeltujen joukosta. Kasvitautien tutkimuslaitoksella aloitettiin kasvien talvehtimistutkimukset vuonna 1945. Siitä lähtien laitos on yhteistoiminnassa Maatalouden tutkimuskeskuksen laitosten ja koeasemien kanssa tehnyt monipuolista työtä kasvien talvehtimista koskevien kysymysten selvittämiseksi. Tutkimusten kohteina ovat olleet syysruis, syysvehnä, nurmiheinät, apila ja syysrypsi, joissa huonoa talvehti- mista ovat aiheuttaneet talvituhosienet, pakkanen, rouste, vesivauriot ja kasvien tukehtuminen. Tärkeimpiä tehtäviä on ollut selvittää, missä ilmasto- ja muissa oloissa edellä mainitut tekijät vaikuttavat haitallisesti kasvien tal- vehtimiseen. Kokeissa on tutkittu lajikkeiden ja uusien jalosteiden kestä- vyyttä talvehtimisvaurioiden aiheuttajia vastaan sekä kehitetty torjunta- menetelmiä talvehtimistuhojen ehkäisemiseksi kemiallisin ja muilla keinoin. Tässä työssä esitetään yhteenveto Maatalouden tutkimuskeskuksen eri koe- elimissä vuosina 1950—1977 suoritetuista peltokasvien talvehtimistutkimuk- sita. Tiedot talvehtimisvaurioista, niiden taloudellisesta merkityksestä ja torjuntamenetelmistä ovat tarpeellisia paitsi tutkijoille ja kasvinjalostajille myös maanviljelijöille ja maatalousneuvontaa harjoittaville järjestöille, maa- talouden kannattavaisuustutkimuksissa, veroperusteiden määrittelyssä sekä suurtuhojen sattuessa jopa korvausten myöntämisessä yleisistä varoista. Tutkimusaineisto Kasvitautien tutkimuslaitoksella on vuodesta 1945 lähtien tehty keväisin runsaasti matkoja peltokasvien talvehtimisen tutkimiseksi. Matkat ovat suuntautuneet eri tahoille maata aina Lappiin saakka. Pääasiallisena kohteena ovat olleet paikalliset koeasemat. Matkoilla on kartutettu tietoja kasvien talvehtimisesta ja kerätty näytteitä kasvustosta tautien määrittelyä ja labo- ratoriokokeiden suorittamista varten. Kasvitautien tutkimuslaitos on vuosittain julkaissut Koetoiminta ja käy- täntö-lehdessä artikkelin maassamme edellisenä vuonna tavatuista tärkeim- mistä viljelykasvien taudeista. Yksityiskohtaisen tutkimuksen syysviljojen talvehtimisesta Satakunnassa 1960—6l on suorittanut Teittinen (1962). Umpimähkään valittiin ennalta määrätyn kulkureitin varrelta tarkastetta- vaksi syysviljaviljelyksiä, joiden etäisyys toisistaan oli vähintään kaksi kilo- metriä. Peltojen tarkastukset suoritettiin visuaalisesti. Tutkitusta syysvilja- alasta oli säilynyt elossä 83.7 %, talvituhosienet olivat tuhonneet 7.6 %, pintavesi 4.1, rouste 3.2 ja pakkanen 1.4 %. Talvituhosienten, etupäässä lumihomeen vikuuttamat viljelykset olivat paikallistuneet Satakunnan itäi- seen puoliskoon. In addition information on the wintering of field crops has been received from the Pasture Exp. Sta., (Mouhijärvi), Karjala Peal Cultivation Exp. Sta. (Tohmajärvi) and Frost Exp. Sta. (Pelsonsuo). Kuva 1. MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUKSEN LAITOKSET JA KOEASEMAT 1 Hallintotoimisto, Helsinki 2 KVL. Kasvin viljelylaitos, Tikkurila, Vantaa 10 ESA. Etelä-Savon koeasema, Mikkeli 2 KTL. Kasvitautien tutkimuslaitos, 11 KES. Keski-Suomen koeasema, Laukaa Tikkurila, Vantaa 12 EPO. Etelä-Pohjanmaan koeasema, 3 KJL. Kasvinjalostuslaitos, Jokioinen Ylistaro 5 LOU. Lounais-Suomen koeasema, Mietoinen 14 PSA. Pohjois-Savon koeasema, Maaninka 6 SAT. Satakunnan koeasema, Kokemäki 15 KPO. Keski-Pohjanmaan koeasema, 8 HÄM. Hämeen koeasema, Pälkäne Toholampi 9 KYM. Kymenlaakson koeasema, Anjala 17 PPO. Pohjois-Pohjanmaan koeasema, Ruukki 18 LAP. Lapin koeasema, Rovaniemi Lisäksi on tietoja saatu peltokasvien talvehtimisesta Laidunkoeasemalta (Mouhijärvi), Karjalan suoviljelyskoeasemalta (Tohmajärvi) ja Hallakoeasemalta (Pelsonsuo). Figure 1. INSTITUTES AND EXPERIMENTAL STATIONS OF THE AGRICULTURAL RESEARCH CENTRE 1 Administrative Centre, Helsinki 2 KVL. Institute of Plant Husbandry, 10 ESA. South Savo Exp. Sta., Mikkeli Tikkurila, Vantaa H KES. Central Finland Exp. Sta., Lauhaa 2 KTL. Institute of Plant Pathology, 12 EPO. South-Pohjanmaa Exp. Sta., Tikkurila, Vantaa Ylistaro 3 KJL. Institute of Plant Breeding, Jokioinen 14 PSA. North Savo Exp. Sta., Maaninka 5 LOU. South-West Exp. Sta., Mietoinen 15 KPO. Central Pohjanmaa Exp. Sta., 6 SAT. Satakunta Exp. Sta., Kokemäki Toholampi 8 HÄM, Häme Exp. Sta., Pälkäne 17 PPO. North Pohjanmaa Exp. Sta., Ruukki 9 KYM. Kymenlaakso Exp. Sta., Anjala 18 LAP. Lapland Exp. Sta., Rovaniemi 472 Kasvinjalostuslaitoksella Jokioisissa ja Kasvinviljelyslaitoksella Tikku- rilassa sekä paikallisilla koeasemilla on vuosittain tehty lajikekokeita syysvil- joilla, nurmiheinillä, apilalla ja syysrypsillä. Kasvinjalostus- ja Kasvinvilje- lylaitoksella on vuosittain tehty samalla kasvilajilla useampia lajikekokeita, koeasemilla tavallisimmin yksi lajikekoe kasvilajia kohti. Lajikekokeilla yli neljännesvuosisadan ajan eri paikoissa Suomea kerätyt tiedot luovat perus- tan petokasvien talvehtimisen ja talvehtimisvaurioiden tuntemiselle maamme ilmasto-oloissa. Talvehtiminen on kokeissa määritetty käyttäen kasvustojen visuaalisissa analyyseissä asteikkoa 10 0 tai arvioiden prosentuaalisesti. Jos talvehtimisen aikana ei ole tapahtunut vaurioita, on talvehtimisluvuiksi merkitty 10 ja yhden yksikön pienemmyys merkitsee 10 % huonompaa talvehtimista. Jos kasvustossa on todettu vaurioita jo syksyllä ennen talvehtimista, ei niitä ole otettu huomioon arvioitaessa talvehtimista keväällä. Analysoimistulosten yhteyteen on liitetty muistiinpanoja vaurioiden syistä ja muita tietoja kokeista ta. Sivulla 471 on lueteltu paikat, joissa kokeet on tehty. Koepaikkojen sijain- ti selviää kartasta (kuva 1). Kasvitautien tutkimuslaitoksella ja koeasemilla on ollut tutkittavana yhteispohjoismaisina kokeina Norjan, Ruotsin, Suomen ja Tanskan kasvi- jalostuslaitoksilta saatuja syysrukiin, syysvehnän ja nurmiheinien lajikkeita sekä uusia jalosteita ja linjoja. Kokeilutyön antamia tuloksia on käytetty hyväksi pyrittäessä kehittämään talvehtimisvauroita kestäviä lajikkeita. Kasvitautien tutkimuslaitos sai näihin kokeisiin usean vuoden ajan varoja kaikkien pohjoismaiden tieteellisiltä toimikunnilta. Kasvitautien tutkimuslaitoksella 1954—55 järjestetyssä kokeessa syys- rukiin oras käsiteltiin syksyllä kvintitotseenilla, jolla saatiin torjutuksi Fusariunt nivalen tuhot (Jamalainen ja Ylimäki 1956). Tämän jälkeen kokeiltiin kasvustojen käsittelyä syksyisin erilaisilla fungisideilla, syysviljoilla, nurmiheinillä, apilalla ja syysrypsillä talvituhosienten torjumiseksi. Kokeissa olleista fungisideista osoittautuivat käyttökelpoisimmiksi kvintotseenival- misteet. Fungisidikokeita suoritettiin Maatalouden tutkimuskeskuksen lai- toksilla ja koeasemilla, runsaimmin Kasvitautien tutkimuslaitoksella Tik- kurilassa, Hämeen koeasemalla Pälkäneellä ja Keski-Suomen koeasemalla Laukaassa. Kokeet selvittivät, mikä merkitys kasvustojen fungisidikäsitte- lymenetelmällä on talvituhosienien eri kasvilajeilla aiheuttamien vahinkojen torjunnassa. Niistä on saatu myös tarpeellisia tietoja talvituhosienien ai- heuttamien satotappioiden suuruudesta. Talvehtimisvaurioiden aiheuttajat Talvituhosienet Suomen ilmasto-oloissa ovat peltokasvien talvehtimisvaurioiden tärkeim- pänä syynä tuhosienet, joita nimitetään talvituhosieniksi. Syysviljat ja nurmiheinät Lumihome, jonka aiheuttaa Fusariunt nivale (Fr.) Ces., tunnetaan syysviljojen vahingoittajana sellaisissa maissa, joissa on pitkä ja luminen 473 talvi (vrt. Wollenweber ja Reinking 1935, Ekstrand 1947, Vasiljev 1956, Jamalainen 1959 b, Bruel et ai 1966). Jos kylvösiemen on sienten tartuttamaa, se itää ja orastuu huonosti. Fusarium nivalea., tavataan kylvösiemenessä yleensä vähän, muita Fusarium- lajeja on niissä ollut runsaammin. Jyväsaastunnan vuoksi ei yleensä koidu suuria vaurioita, koska kylvössä käytetään tavallisesti hyvin itävää siementä. Lumihomeen aiheuttamat talvehtimisvauriot tapahtuvat vasta keväällä en- nen lumen sulamista, silloin kun lämpötila lumen alla ilmojen lämmetessä nousee 0-asteeseen ja siitä yli. Syysviljapellon lumihomevauriot tunnetaan siitä, että kuolleiden oraiden lehdet ovat levällään ja maata vasten painuneina. Ne peittävät usein tiiviinä, harmaana peitteenä suuria aloja pelloista. Erityisesti lumihometta on pai- koissa, joissa on ollut vahva lumikerros. Lumen sulaessa voidaan lehdissä huomata vaaleanpunertavaa hometta, joka kuitenkin häviää nopeasti lehtien kuivuttua. Kuolleiden lehtien muodostama kauhta kuihtuu vähitellen ko- konaan ja peltoon jää aukkokohtia. Tutkimusmateriaalin saamiseksi Kasvitautien tutkimuslaitokselle kerät- tiin keväisin eri paikoista lumihomeen kuihduttamia lehtiä. Niistä onnistut- tiin laboratoriossa saamaan vain hyvin harvoin sieni elävänä esiin. Sienirih- masto ja kuromat olivat kuolleet kuivuneissa lehdissä. Lumihomeen sienirihmastossa syntyy kuromia, jotka säilyvät maassa ja saastuttavat sieltä käsin oraita. Lumihomesieni muodostaa kuorma-asteen lisäksi koteloasteen Calonectria graminicola (Berk. & Br.) Wollenw., jonka osuudesta lumihomeen levittäjänä puuttuu tarkempia tietoja. Tämän asteen merkitys taudinaiheuttajana lienee vähäinen. Lumihomesieni alkaa tuhonsa oraissa niiden oltua pitkähkön ajan, muutamia kuukausia, lumen alla (vrt. Pichler 1940). Muut Fusarium-sienet. Tutkittaessa Suomessa tavattavia Fusa- n'M>«-lajeja löytyi muutamissa tapauksissa syysrukiin ja syysvehnän oraista F. avenaceum (Fr.) Sacc., F. culntorunt (W. G. Sm.) Sacc. ja F. gratninearunt Schwabe (Jamalainen 1943 a, 1943 b). Mäkelä (1977 a) oli määrittänyt syys- vehnän ja syysrukiin oraista kerätyistä näytteistä F. culmorumm jaF. nivalen. Syksyllä kerätyistä näytteistä määritetyt fusariumit eivät tässä tapauksessa olleet aiheuttamassa talvehtimisvaurioita, koska ne oli kerätty kasvukauden aikana. Syksyllä tapahtuneita vaurioita, kuten vesivaurioita, ruoste-, sieni- vaurioita sekä Septoria-sienten ja kahukärpäsen aiheuttamia tuhoja ei kokeissa ollut laskettu talvehtimistuhoiksi. Luonto on runsaskätinen ja tuhlaavainen. Yhdestä sienilajista voi kehittyä vuosittain lukemattomat määrät itiöitä tai kuromia, jotka maasta käsin tar- tuttavat kasveja tai kulkeutuvat pitkiä matkoja tuulen mukana, kuten esim. viljojen ruostesienet. Pelloista kerätyistä kasvinäytteistä määritetyt sienet, kuten Fusarium- lajit, eivät vielä osoita, kuinka suuria vaurioita ne ovat ai- heuttaneet. Jos peltolohkolta eristetään samaa sienilajia esim. sadasta näyt- teestä, ei tästä voida päätellä sen aiheuttamien vahinkojen suuruutta. Eris- tetyt sienet vain osoittavat, mitä sienilajeja kasvustosta on löydetty. Jos näytteistä saadaan runsaasti samaa sienilajia, voidaan tehdä jossain määrin päätelmiä myös sen levinneisyydestä; sääsuhteiden mukaan saman sienilajin esiintyminen vaihtelee suuresti eri vuosina. Lisäksi on tiedettävä, mitä ta- loudellisia vahinkoja talvituhosienet ja muut tekijät aiheuttavat kasveissa. Vaurioiden arvioinnissa on määritettävä tietynkokoisilta aloilta tuhoutunei- den kasvien määrä ja verrattava tulosta sellaiseen tutkimusalueen kasvus- toon, joka on säilynyt talvehtimisvaurioilta. Nämä arviot voidaan suorittaa visuaalisesti tai laskemalla pienikokoisilta ruuduilta terveiden ja vaurioitu- neiden kasvien määrä. Mikäli näytteistä on löytynyt esim. F. avenaceum tai F. culmorunt, olisi pyrittävä määrittämään niiden aiheuttama taudin- kuva verraten sitä edellä selostettuun F. nivalen taudinkuvaan. Pahkulasienet, jotka kuuluvat Typhula- sienten ryhmään, synnyt- tävät pienikokoisia sienirihmapahkoja, jotka ovat sienien kestoasteita. T. ishikariensis Lasch ex Fr., musta pahkulasieni, ja T. incarnata Remsb., pu- nainen pahkulasieni, loisivat syysviljoissa ja nurmiheinissä sekä eräissä muis- sakin kasveissa. Lumen sulettua keväällä paljastuvat näiden sienien tuhoa- mien kasvien lehdet harmaina, melkein rihmamaisiksi kuihtuneina. Niissä on kiinnittyneinä 00.1.55 —1.5 mm:n kokoisia pahkuloita. T. ishikariensisen pahkulat ovat mustia ja T. incarnatan pahkulat punaruskeita. Etelä- ja Keski- - on musta pahkulasieni ollut kokeissa yleisenä esiintyvä, kun taas punaista pahkulasientä on tavattu verraten vähän. Mäkeläh (1977 b) tutki- muksissa Pohjois-Suomessa löytyi eräillä paikkakunnilla nurmiheinistä mus- tan pahkulasienen ohella runsaasti myös punaista pahkulasientä. Pahkula- sienet kehittävät syksyllä pahkuloista valkeita, haituvanohuita itiöemiä (kuva 2), joista leviävät itiöt tartuttavat kasveja. Tällaisia itiöemiä voi syk- syllä onnistua löytämään tarkkaan hakiessa. Keväällä sienirihmapahkoista kehittyy sienirihmasto, joka aiheuttaa tuhoja lumen alla. Pahkulasienet tun- netaan vaurioiden aiheuttajina lumisissa maissa. Pohjolan pahkasieni (Sclerotinia borealis Bubak ja Vleugel) on todettu Keski- ja Pohjois-Suomessa syysrukiin ja nurmiheinien vahingolli- seksi taudinaiheuttajaksi (Jamalainen 1949). Sienien tuhoamat lehdet ovat keväällä peltojen paljastuttua harmaita, rihmamaisiksi kuihtuneita. Niihin on kiinnittyneenä 2.0—3.5 mm:n kokoisia enemmän tai vähemmän pallomaisia mustia sienirihmapahkoja. Syksyllä kehittyy pahkoihin ruskeita, lakki- maisia itiöemiä, joissa muodostuvat itiöt levittävät tautia. Sienen sienirih- Kuva 2. Pahkulasienen (Typ- hula ishikariensis) valkeita, ohuita, nuijapäisiä itiöemiä, jotka kehittyvät syksyllä, maahan joutuneista sienirih- mapahkoista. (H. Ekstrand). Figura 2. White, thin club- headed fruiting bodies of Typhu- la ishikariensis, which develop in autumn from sclerotia dropp- ing on the soil. 474 475 masto vahingoittaa oraita keväällä ennen lumen lähtöä. Pohjolan pahkasieni on nimensä mukaan kylmään ilmanalaan mukautunut sieni. Sen sienirihmat kasvavat nopeimmin 0. . . +s° C:n lämpötilassa, kyeten loisimaan oraissa myös 0-asteen alapuolella (kuva 3). Myös itiöiden muodostuminen ja leviä- minen tapahtuu alhaisessa lämpötilassa. Pohjolan pahkasieni aiheuttaa syys- rukiissa ja nurmiheinissä vahinkoja keski- ja pohjoisosissa maatamme, kun taas Etelä-Suomessa sitä on tavattu hyvin harvoin. Tauti tunnetaan vahin- kojen aiheuttajana myös Ruotsin ja Norjan keski- ja pohjoisosissa sekä mm. Neuvostoliitossa ja Kanadassa. Muita syysviljojen oraissa esiintyviä sieniä Hämeen koeasemalla todettiin keväällä 1959 syysviljojen lajikekokeissa kuolleiden oraiden lehdissä Septoria-sienten laikkuja. Lehdet analysoitiin Kasvitautien tutkimuslaitoksella luokittelemalla eri lajikkeista kerätyt lehti- näytteet laikkujen lehtiä peittävän alan perusteella eri ryhmiin. Syysvehnän lajikkeissa (7 lajiketta) oli 27—47 %:lla lehtiä alle 40-prosenttisesti lehtien pintaa peittäviä Se/>toria-laikkuja ja 2—6 %:lla lehdistä yli 40-prosenttisesti lehtien pintaa peittäviä laikkuja. Kokeesta ei selvinnyt, mikä osuus Septoria- sienillä oli oraiden tuhoutumisessa, sillä kentällä keväällä tehdyissä analyy- seissä löytyi syysvehnästä pahkulasienen vaurioittamia oraita lajikkeesta riippuen 25—49.5 % ja lumihometta 1.3—10.5 %; syysrukiista vastaavasti pahkulasieniä 10—25 % ja lumihometta 33—34 %. Septoria-\a.\kut olivat ilmeisesti tulleet oraisiin jo syksyllä ennen lumen tuloa. Syksy ja alkutalvi 1958 oli hyvin leuto. Talvikausi 1958—59 on ainoa, joista Hämeen koease- malla on tietoja Septoria-sienien runsaasta esiintymisestä. Mäkelä (1977 a) on määrittänyt syksyllä ja keväällä syysrukiin oraista Septoria nodorum-sienen pesäkkeitä ja syysvehnästä syksyisin ja keväisin Kuva 3. Sclerotinia borealisea myseelin kasvua alhaisissa lämpötiloissa, koe tehty petrimaljoissa. Prosenttiluku ilmaisee, kuinka suuri ala maljan pintaa oli myseelin peitossa, analyysit suoritettu kahden vuorokauden väliajoin. (P. Talvian mukaan). Figure 3. Sclerotinia borealis, mycelial growth under low temperature conditions in petri-dish cultures. Values based on area percentage of mycelium (ordinate) . Abscissa made at two day intervals. (Source P. Talvia). 476 S. nodorumin ja S. triticin pesäkkeitä. Syksyllä ja keväällä on syysviljojen oraista määritetty Fusarium culmorum ja muita Fusariunt- sieniä. Tämän pe- rusteella on päätelty, että nämä sienet aiheuttaisivat oraissa tyvitautia. Kun lajikekokeissa ja muissa syysviljakokeissa on suoritettu tautianalyysejä, ei oraissa kuitenkaan ole todettu tyvitaudille ominaista sienitautia ainakaan havaittavissa määrin. Apilat Apilamätä, jonka aiheuttaa apilamätäsieni Sclerotinia trifoliorum Erikss., pilaa apilan maanpäällisiä ja maanalaisia osia siten, että ne painuvat mustanruskeiksi. Niihin muodostuu mustia, epämuotoisia, n. 5 mmm suuruisia tai suurempia sienirihmapahkoja, joista kehittyvä valkea sienirihmasto le- viää ympärillä oleviin terveisiin kasveihin. Syksyllä kehittyy sienirihmapah- koista ruskeita maljamaisia itiöemiä, joissa muodostuvat koteloitiöt levittävät tautia. Pahkulasienet. Apilassa tavataan Typhula-sukxmn kuuluvia sieniä, jotka tunnetaan kasveihin kiinnittyneistä pienistä, 0.5—2 mmm kokoisista, mustista ja pallomaisista sienirihmapahkoista. Näistä on Ylimäen mukaan (1969 a) todettu esiintyvän eri paikkakunnilla kolmea lajia: Typhula trifolii Rostr., T. ishikariensis Lasch ex Fr. ja T. incarnata Remsb. Eri koepaikoissa suoritettujen lajikekokeiden selostuksissa on tietoja apilassa tavatuista Typhula- sienistä. Niiden merkitys apilan vahingoittajana on kokeissa todettu vähäi- seksi. Syysrypsi Syysrypsissä esiintyy maassamme tuhojen aiheuttajana pahkulasieni Typhula betae Rostr. (Haavisto 1956). Sen rihmastopahkat ovat mustanrus- keita tai lähes mustia, pallomaisia ja 0.8—1.8 mmm suuruisia. Syksyllä ke- hittyvät sienirihmapahkoista itiöemät, joista itiöt leviävät. Pahkulat valtaavat keväällä kuolleiden lehtien pinnat ryynimäisenä peitteenä. Missä määrin muut Typhula-sienet, kuten T. ishikariensis, esiintyvät meillä syysrypsissä, ei ole selvitetty. Yleinen pahkahome, jonka aiheuttaa Sclerotinia sclerotiormn (Lib.) Bref., vaurioittaa kasveja yksin tai yhdessä pahkulasienen kanssa. Pahkahomeen valtaamat lehdet ovat keväällä kuolleet osittain tai kokonaan. Kuolleissa kasvin osissa on valkeaa sienirihmastoa, jossa on runsaasti mustia s—lo mmm kokoisia sienirihmapahkoja. Pahkoista muodostuu runsaasti lakkimaisia itiöemiä, joista itiöt levittävät tautia. Myös sienirihmasto kas- vaa kasvista toiseen. Yleinen pahkahome tunnetaan monien kasvilajien vahingoittajana. Sen mahdollisesti esiintyvistä alalajeista ei maassamme ole tietoja. Pakkasvauriot Heikko talvehtiminen lajikekokeissa johtui useimmissa tapauksissa talvi- tuhosienivaurioista. Toisella sijalla ovat pakkasvauriot. Pakkanen aiheuttaa vahinkoja, jos maalis- tai huhtikuu on lumeton tai vähäluminen tai kasveilta 477 puuttuu syystalvella marras-joulukuussa lumen suoja. Syysruis on kestä- vämpi pakkasvaurioita vastaan kuin syysvehnä. Nurmiheinät talvehtivat harvoin huonosti pakkasen vuoksi. Sen sijaan apilassa ja syysrypsissä esiin- tyy melko usein pakkastuhoja. Pakkasvauriot lumenpoistokokeessa Kasvitautien tutkimuslaitoksella 1952—53 tehdyssä lumenpoistokokeessa, jossa toinen koejäsen pidettiin lumettomana koko talven, saatiin seuraavat tulokset (Ylimäki 1962): talvehtiminen (10—0) lumipeite lumeton syysruis, Toivo 9.06.2 syysvehnä. Varma 6.61.3 nurminata 8.52.0 koiranheinä 7.30.1 engl. raiheinä 3.10.1 ital. raiheinä 0.30.0 Kokeen aikana 1952—53 oli marras-joulukuussa runsaasti lunta. Suojaavaa lumipeitettä ei sen sijaan ollut enää huhtikuussa, jolloin pakkanen pääsi teke- mään tuhoja kokeiltavissa kasvilajeissa. Pakkasvauriot syysviljojen maalajikokeissa Kokeet tehtiin Kasvitautien tutkimuslaitoksella talvehtimiskausina 1969 70, 1970—7l ja 1971 72. Koekasveina olivat syysvehnälajikkeet (suomalai- nen Linna ja ruotsalainen Ertus), syysruislajikkeet (suomalainen Toivo ja ruotsalainen Värne). Kokeiltavat maalajit olivat aitosavi, hiesusavi, hiekka- maa, hieno hieta, hiesu, multamaa ja saraturvemaa. Siemen oli kylvetty kehikkoihin, joiden pinta-ala 50 Xsocm = 0.25 m2. Maalajin paksuus ruu- duissa oli 25 cm ja kerranteita oli kolme. Kasvustot käsiteltiin marraskuussa talvituhosienien torjumiseksi kvintotseenilla. Kaudella 1969—70 säilyivät syysviljat suurimmaksi osaksi pakkasvaurioilta (taulukko 2). Talvi 1969—70 oli säiden puolesta suotuisa syysviljojen talvehtimiselle (taulukko 1). Syys- talvella riitti lumipeite suojaamaan oraita ja huhtikuussa oli runsaasti lunta. Kokeissa 1970—7l säilyi syysruis hyvin pakkasvaurioilta (taulukko 2). Sen sijaan syysvehnä talvehti eräissä maalajeissa heikosti pakkasen vuoksi. Ertus-vehnä tuhoutui kokonaan hienossa hietamaassa ja hiekkamaassa. Säät olivat edelliseen talvehtimiskauteen verrattuna suotuisammat pakkasvauri- oille (taulukko 1) . Talvi oli verraten vähäluminen huhtikuun loppuun saakka. Kokeissa kaudella 1971—72 aiheutti pakkanen sekä syysrukiissa että syys- vehnässä suuria vaurioita kaikissa maalajeissa (taulukko 2). Vain Toivo-ruis talvehti tyydyttävästi multamaassa. Muissa maalajeissa oli myös rukiin talvehtiminen huonoa. Syysvehnä tuhoutui lähes täydellisesti tai kokonaan pakkasen vuoksi kaikissa maalajeissa. Säät olivat 1971—72 suotuiset pakkas- vaurioille (taulukko 1). Orailla ei ollut lumen suojaa maaliskuussa ja syksyl- läkin oli marras-joulukuussa vähän lunta. Pakkastuhot vaihtelivat eri maalajeissa jopa niin, että kun oraat talvehti- vat toisissa maalajeissa moitteettomasti, ne toisissa maalajeissa samassa ko- 478 Taulukko 1. Sääolot Tikkurilassa. Table 1. Weather conditions in Tikkurila. 1956-57 X XI XII I II 111 IV Keskilämpö Mean temperature C° ... +4.7 4.2 2.2 2.6 2.6 7.0 + 1.6 Lumi Snow cm 6 12 5 22 45 17 Routa Ground frost cm 24 23 35 41 43 32 1969-70 X XI XII I II 111 IV Keskilämpö Mean temperature C° . +5.2 + 0.4 6.6 —10.2 —12.8 2.1 + 1.5 Lumi Snow cm 7 8 33 43 60 37 Routa Ground frost cm 12 34 39 44 41 1970-71 X XI XII I II 111 IV Keskilämpö Mean temperature C° .. +4.1 0.7 2.6 2.1 5.8 4.7 + 2.2 Lumi Snow cm 1 13 13 15 14 30 15 Routa Ground frost cm 6 10 10 22 32 28 1971-72 X XI XII I II 111 IV Keskilämpö Mean temperature C° .. +4.5 1.4 2.0 8.5 4.5 2.8 + 2.1 Lumi Snow cm 5 5 21 15 6 Routa Ground frost cm 6 10 46 61 63 44 keessa tuhoutuivat täydellisesti pakkasen tähden. Tämä osoittaa, että lämmön- pidätyskyky on eri maalajeilla erilainen. Varmempia päätelmiä siitä, mitkä maalajit olisivat »lämpimämpiä» ja mitkä »kylmempiä», ei edellä esitettyjen kokeiden perusteella ollut mahdollista tehdä. Maalajit, joissa oraat kestivät parhaiten pakkasvaurioita olivat useimmissa tapauksissa multamaa, hiesu- savi, hiesu ja hiekkamaa. Useimmin pakkasvaurioita oli aitosavimaassa ja saraturvemaassa. Sellaisina talvehtimiskausina, jolloin oraat joutuvat ole- maan ilman lumen suojaa, voivat pakkasen tuhot vaihdella suuresti eri maa- lajeissa ja kasvupaikoissa, ja varsinkin syysvehnässä ne ovat olleet usein tun- tuvia. Pakkasvauriot yhteispohjoismaisissa syysviljajalostekokeissa Näissä eri pohjoismaiden kasvin jalostuslaitoksilta saatujen syysviljalajik- keiden ja uusien linjojen kokeissa esiintyi eräinä vuosina suuria pakkasvau- rioita. Pakkanen vikuutti pahoin syysvehnää Tikkurilassa 1967—68 (Jama- lainen 1969). Suomalaisissa syysvehnälajikkeissa ei vaurioita ollut silloin laisinkaan, mutta kaikissa ruotsalaisissa lajikkeissa ilmeni suuria tuhoja. Linjöistä säilyivät Hankkijan jalosteet pakkasvaurioilta. Myös Kasvinjalos- tuslaitoksen linjoista säilyi suurin osa kokonaan pakkasen tuhoilta. Pakkas- vauriot näissä kokeissa johtuivat siitä, että huhtikuu oli Tikkurilassa lumeton. ja silloin oli vielä pakkasta. Taulukko 2. Pakkasvauriot syysviljojen maalajikokeissa. Table 2. Frost injuries on winter cereals in soil type tests. Oraiden kappalemäärä oli laskettu syksyllä ja keväällä, jonka erotuksesta on saatu talveh- timisluvut 10 —O. Pakkasvaurioiden suuruus on ilmaistu prosenteissa. Numbers of shoots counted in autumn and spring, differences in the wintering numbers 10—0. The amound of frost injuries on different soil types is given per cents. Maalajit Type of soils as = aitosavi Very heavy clay hs = hiesusavi Silty clay hm = hiekkamaa Coarse sand hh = hieno hieta Very fine sand h = hieta Fine sand mm = multamaa Soil containing 20—40 % organic matter tm = turvemaa Peat soil 1969-70Talvehtimisluku Wintering figure Toivo Värne Linna p Ertus 10.0 9.0 hs 0, hm 0, hh 0, as 0, hs 0. mm 0, as 3, hs 0, hh 6, mm 9, tm 6 h 1, mm 0, tm 0 hh 9, h 10 mm 0, tm 10, hm 1 8.9 —B.O as 14 hm 11, tm 12 h 12 as 12, hm 16 7.9—7.0 hs 26, hh 25, h 27 1970-71 10.0—9.0 as 0, hh 0, h 6, as 10, hs 0, hm as 1, h 0 mm 7 mm O O, hh. O, h O, mm O, tm O mm 128.9—8.0 hs 19, hm 14, tm 15 7.9 —7.0 hs 26 6.9 6.0 hm 37 5.9 5.0 tm 47 hs 24 as 38, h 37 4.9—4.0 tm 59 3.9 —3.0 hm 63 2.9—2.0 hm 71 1.9—1.0 0.9—0.0 hm 90 hh 93 1971 72 10.0-9.0 8.9 —B.O mm 21 7.9—7.0 6.9 —6.0 h 30, hh 37 5.9 —5.0 4 9—4,0 hs 59 3.9 —3.0 tm 65 2.9 2.0 hm 78 1.91.0 hh 57 h 65, mm hm 77 69 hs 86, tm as 94 80 as 89, mm 85 0.9 —O.O as 99 hs 95, hm 100, as 100, hs 100, hh 98. h 100, hm 100, hh 100, tm 100 h 99.6, mm 99.3, tm 100 479 480 Jääpolte Jos vesisade tulee paljaalle maalle tai lumi sulaa suojasäällä, kerääntyy vesi lammikoiksi pääsemättä imeytymään maahan, mikäli maa on roudassa. Pakkasten tullessa vesi jäätyy yhtenäiseksi pintajääksi (kuva 4), jonka alla kasvit usein tuhoutuvat. Tätä ilmiötä on nimitetty jääpoltteeksi. Jää ei sel- laisenaan aiheuta vaurioita painamalla kasvustoa tai muuten kasveja mekaa- nisesti vioittamalla (vrt. Vasiljev 1956). Pakkasjääpolte Jää on hyvä lämmönjohtaja, päin vastoin kuin kasveja suojaava lumi, jonka alla kasvit säilyvät pakkasvaurioilta. Myös lumisohjosta muodostunut huokoinen jää suojaa kasveja paremmin pakkasilta kuin tiivis jää. Useimmin aiheutuu pakkasvaurio jääpoltteen vuoksi vähälumisina talvina. Kasvitautien tutkimuslaitoksella Tikkurilassa järjestettiin syysrukiilla ja syysvehnällä talvehtimiskausina 1968—69 ja 1969—7O kokeita, joissa lumi oli poistettu talven aikana koeruuduilta ja paljaalle maalle oli jäädytetty vesi pitämällä jään pinta lumettomana (taulukko 3). Lumettomassa ruudussa oraat kuolivat pakkasen tuhoamina huhtikuun alkuun mennessä. Tämän jälkeen ilmat lämpenivät eikä pakkasvaurioita enää tapahtunut. Oraat kuolivat pak- kasen vuoksi myös silloin, kun niitä peitti jääkerros (taulukko 3, kuva 5). Lumi suojasi hyvin oraat pakkasen vaurioilta. Kuva 4. Lumettomana keskitalvena 1956 —57 jäätyi vesi monilla paik- kakunnilla pintajääksi, jonka vuoksi talvehtivat kasvin tuhoutuivat pakkasen vuoksi ilman lumen suojaa. Kuva Maatalouskoelaitoksen pel- loilta Tikkurilassa. Figure 4. In the snowless midwinter of 195657 in many localities frozen water developed an icy surface so that wintering plants without any snow cover were destroyed. The picture is taken from the fields of the Agricultural Research Centre in Tikkurila. 481 Tuhoisimpia talvehtimiskausia Suomen eteläosissa oli 1956 57, jolloin osa keskitalvea oli lumetonta ja pellot kattoi yhtenäinen jääpeite (kuva 4). Silloin tuhoutuivat pakkasen vuoksi kokonaan kylmälle arat kasvilajit, kuten syysrypsi, puna-apila ja syysvehnä Viikin laidunkoenurmilla Helsingin yliopiston koetilalla tuhoutuivat puna-apila ja valkoapila sekä koiranheinä ja nurminata täysin alueilla, jotka jää peitti 4.5 kuukuden ajan. Timotei sen sijaan säilyi 20—30-prosenttisesti (Huokuna 1958). Kun jääpeitteen kesto oli Kuva 5. Pakkasjääpolte syysvehnäkokeessa Tikkurilassa 1968 —69 (tau- lukko 3). Vasemmalla koeruutu, josta lumi oli poistettu 31.1. 1969 ja maa pidetty sen jälkeen lumettomana kevääseen saakka. Oikealla koeruutu, josta lunta ei oltu poistettu talven aikana. Figure 5. Frost ice scorch in winter wheat test in Tikkurila 1968—69 (Table 3). On the left test plot from which snow had been removed on January 31th 1969. The plot was kept free from snow until spring. On the right test plot from which snow had not been removed during winter. Kuva 6. Syysvehnäkoe Tikkurilassa 1969 —7O (taulukko 3). Vasemmalla koeruutu, josta lunta ei poistettu talven aikana. Keskellä ruutu, josta lumi poistettiin 4.3. ja ruudulle jäädytettiin vesi. Jään pinta pidettiin lumettomana. Oikealla ruudussa lumi oli poistettu 4.3. ja maa pidetty sen jälkeen lumettomana. Jääkerroksen alla oli kasvu estynyt hapen puutteessa. Figure 6. Winter wheat test in Tikkurila 1969—70 (Table 3). Left, test plot from which the snow was not removed during winter. Centre, plot from which snow was removed on March 4th and water was frozen on the plot. The iced surface was kept free from snow. Right, plot from which the snow was removed on March 4th and which was kept free from snow. Under the ice layer growth was inhibited by lack of oxygen. 482 Taulukko 3. Jääpoltekokeet syysviljoilla. Table 3. Ice scorch in cereal tests. Syysvehnäkoe 1968—69. Maalaji hieta. Koelajike Linna p. Koeruudut 17.6 m2. Kylvö 10.9. 1968. Oraat käsitelty syystalvella kvintotseenilla. Ruuduille merkitty ala, josta oraat laskettu syksyllä ja keväällä. Syysruis - ja syysvehnäkoe 1969 70. Maalaji hieta. Koelajikkeet Voima-ruis ja Linna p- vehnä. Koeruudut 22.5 m 2. Kylvö 10.9. 1969. Oraat käsitelty syystalvella kvintot- seenilla. Jokaisesta koejäsenestä mitattu 200 tähkällisen korren pituus. Winter wheat trials in 1968—69 on fine sand soil. Test variety Linna p. Plots 17.7 m 2. Sowing 10. 9. 1968. Shoots treated in late autumn with quitozene. Plants were counted in autumn and in spring. Winter rye and winter wheat trials in 1969—70. Soil fine sand. Test varieties Voima winter rye and Linna p winter wheat. Plots 22.5 m 2. Sowing 10. 9. 1969. Shoots treated in late autumn with quintozene. Straw length measured from 200 fully developed plants. Syysvehnäkoe 1968 —69 Win t e r wheat trial 1968—1969 Oraiden lukumäärä kpl Korsien syksyllä keväällä keskim. pituus cm Number of shoots in len^h^ofautumn in springr ° straws cm Kontrolli Control 220 197 83.4 Lumi poistettu 31. 1. 1969 ja maa pidetty lumetto- mana Snow removed 31. 1. 1969 and soil kept after- wards free from snow 203 0 Lumi poistettu 31.1. 1969 ja ruudulle jäädytetty vesi, jään pinta pidetty sen jälkeen lumettomana Sow removed 31. 1. 1969. Water left frozen on the plot, the surface of the ice kept free from snow 183 0 Lumi poistettu 3. 3. 1969 ja maa pidetty lumetto- mana Snow removed 3.3. 1969 and the soil kept free from snow 182 0 Lumi poistettu 3.3. 1969 ja ruudulle jäädytetty vesi, jään pinta pidetty lumettomana Snow removed 3. 3. 1969. Water left frozen on the plot, the surface of the ice kept free from snow 151 0 Lumi poistettu 1. 4. 1969 ja maa pidetty lumetto- mana Snow removed 1.4. 1969 and the soil kept free from snow 192 187 63.1 Lumi poistettu 1.4. 1969 ja ruudulle jäädytetty vesi, jään pinta pidetty lumettomana Snow remov- ed 1.4. 1969 and water frozen on the plot. The surface of the ice kept free from snow 209 198 49.7 näissä kokeissa 2.5 kuukautta, timotei säilyi lähes täydellisesti, niittynur- mikka 5—20 prosenttisesti ja muut edellä mainitut lajit 5 20 prosenttisesti. Nurmikasvikokeissa Tikkurilassa 1956—1957 kesti nurminata parhaiten jää- peitteen. Arin laji oli englantilainen raiheinä, seuraavina puna-apila ja koi ranheinä (Teittinen 1958). 483 Syysruis - ja syysvehnäkoe 1969 —7O Winter rye and winter wheat trial 1969—70 Korsien keskimääräinen pituus cm Voima-syysruis Linna p-syysvehnä Average length in cm Voima winter rye Linna p winter wheat Kontrolli Control 143 77.2 Lumi poistettu 4. 3. 1970 ja maa pidetty sen jälkeen lumet- tomana Snow removed 4. 3. 1970 and the soil kept free from snow 147.7 74.2 Lumi poistettu 4.3. 1970 ja ruudulle jäädytetty vesi, jään pinta pidetty sen jälkeen lumettomana Snow removed 4.3. 1970 and water frozen on the plot. The surface of the ice kept free from snow 142.7 52.2 Lumi poistettu 17. 3. 1970 ja maa pidetty lumettomana Snow removed 17.3. 1970 and the soil kept free from snow 141.4 85.0 Lumi poistettu 17. 3. 1970 ja ruudulle jäädytetty vesi, jään pinta pidetty lumettomana Snow removed 17. 3. 1970 and water frozen on the plot. The surface of the ice kept free from snow 142.279.6 Sää Weather X XI XII I II 111 IV 1968- Keskilämpö Mean temperature +2.7 1.3 1.9 9.2 9.8 6.7 + 3.2 Lumi cm/kk Snow cm/month 5 5 18 50 57 27 Routa cm/kk Ground frost cm/month 18 22 31 41 45 40 1969- Keskilämpö Mean temperature +5.2 + 0.4 6.6 —10.2 —12.8 2.1 + 1.5 Lumi cm/kk Snow cm/month 7 8 33 43 60 37 Routa cm/kk Ground frost cm/month 12 34 39 44 41 T ukehtumisj ääpolte Jos kasvit joutuvat olemaan jääpeitteen alla ilmojen lämmetessä, jollaista voi tapahtua useimmin keväällä, saattavat kasvit alkaa elintoimintansa jään alla joutuen kärsimään hapen puutteesta ja pahemmissa tapauksissa tukehtua. Kasvitautien tutkimuslaitoksella Tikkurilassa 1969—1970 tehdyssä syys- vehnäkokeessa (taulukko 3) oli kasvin keskimääräinen pituus sellaisessa koe- jäsenessä, josta lumi oli poistettu maaliskuun alussa ja ruudulle oli jäädytetty vesi, lyhyempi kuin muissa koejäsenissä (kuva 6). Pakkasia ei enää ollut, jolloin lumettomanakin olleessa koejäsenessä oli korsien pituus sama kuin lu- men suojassa olleissa oraissa. Roustevauriot Rousteeksi nimitetään veden kyllästämän maan laajenemista ja kohoa- mista jäätyessään. Kasvin maanalaiset osat nousevat tällöin esiin kohoavan maan mukana. Tällaista tapahtuu silloin, kun maa keväällä vuorotellen jää- 484 tyy yöllä ja sulaa päivällä. Rousteen maata ja juuria kohottava vaikutus voi- mistuu, jos jäätyminen ja sulaminen toistuvat useita kertoja. Routaantuvan maan pintaan nousevasta vedestä muodostuu sen jäätyessä jääkerroksia, jää- linssejä ja jääneulasia, jotka kasvavat korkeutta ja kohottavat samalla juuria maasta. Tällöin juuret venyvät ja katkeilevat. Kun routa sulaa ja maa las- keutuu, jää juuristo osittain paljaana maan pinnalle, jossa se suojattomana helposti paleltuu tai kuivuu auringon ja tuulen vaikutuksesta. Maasta kohon- neet, hengissä säilyneet kasvit jäävät usein heikosti kehittyneiksi. Kun maalajikokeissa (s. 477) tutkittiin syysviljojen talvehtimista, määri- tettiin rousteen esiintyminen syysrukiissa ja syysvehnässä. Se vaihteli suuresti samassa kokeessa eri maalajeissa (taulukko 4). Roustetta oli kokeissa useim- missa tapauksissa vähän aitosavessa, hiesussa ja hiesusavessa sekä runsaasti turvemaassa, hiekkamaassa ja hienossa hiedassa. Rousteen esiintyminen ko- keissa ei kuitenkaan läheskään aina määräytynyt maalajin mukaan, vaan samassa maalajissa saattoi toisina vuosina olla roustetta runsaasti ja toisina vähän Syysviljojen maalajikokeissa määritettiin keväällä 1971 erikseen rousteen nostamien ja kaatuneiden oraiden lukumäärä (taulukko 4). Näistä luvuista voidaan päätellä millaista vahinkoa rouste aiheuttaa (kuva 7), koska rousteen nostamista kasveista eivät kaatuneet enää elvy. Rousteen nostamien ja kaatu- neiden oraiden lukumäärä vaihteli keväällä 1971 eri maalajeissa syysrukiilla 0— 16 %:n ja syysvehnällä vastaavasti 1.4—28.1 %:n välillä. Kokeet osoittavat, että silloin kun roustetta on runsaasti ja oraat sen vaikutuksesta kaatuilevat, voivat vauriot syysviljoilla olla huomattavat. Kuva 7. Rousteen kaatamia Toivo-syysrukiin oraita maalajikokeissa hienolla hietamaalla Tikkurilassa, 29.4. 1971. Kaatuneet oraat kuolivat jaksamatta herätä eloon. Figure 7. Shoots of winter rye Toivo lodged by heaving in a soil type test in very fine sand soil, Tikkurila, 29. 4. 1971. The lodged schools finally died. 485 Taulukko 4. Rouste syysviljojen maalajikokeissa Tikkurilassa, Table 4. Heaving in soil type tests of winter cereals in Tikkurila. Maalajit Type of soil Aitosavi Very heavy clay Hiesusavi Silty clay Hiekkamaa Coarse sand Hieno hieta Very fine sand Hieta Fine sand Multamaa Soil containing 20—40 % organic matter Turvemaa Peat soil Maalaji ja koevuosi To i v o-ruis Vä r n e-ruis Linn a-vehnä Er t u s-vehnä rousteen nosta- rousteen nosta- rousteen nosta- rousteen nosta- mia oraita % mia oraita % mia oraita % mia oraita % yhteensä kaatu- yhteensä kaatu- yhteensä kaatu- yhteensä kaatu- neita neita neita neita Soil type and test year Toivo winter rye Värne winter rye Linna winter wheat Ertus winter wheat heaving heaving heaving heaving total lodged total lodged total lodged total lodged 0/ O/ O/ O/ O/ O/ O/ 0//o /o /o /o /o /o Jo Jo Aitosavi 1970 7.0 - 3.5 - 4.5 - 0.2 - » 1971 15.04.7 11.60.9 19.34.7 32.411.2 Hiesusavi 1970 18.7 - 14.8 - 4.6 - 10.1 » 1971 6.72.2 0.80.6 14.34.7 9.82.9 Hiekkamaa 1970 28.4 - 13.3 - 4.7 - 21.3 » 1971 17.815.8 2.91.3 30.928.1 29.819.7 Hieno heitä 1970 52.2 - 32.3 - 22.8 - 21.4 - * 1971 13.14.2 0.5 0 30.127.7 8.45.5 Hiesu 1970 18.7 - 12.9 - 9.1 - 7.7 » 1971 1.11.1 1.30.5 2.32.3 17.61.4 Multamaa 1970 15.2 - 2.7 - 3.9 - 0.0 i) 1971 12.46.5 1.8 0 25.523.1 19.68.9 Turvemaa 1970 30.5 - 60.2 - 10.3 - 5.2 - » 1971 14.58.2 0.8 0 37.321.1 15.57.4 Tutkimuslaitosten ja koeasemien vuosikertomuksissa on ollut tietoja roustevaurioiden esiintymisestä kokeissa. Niissä ei kuitenkaan ole lähemmin selostettu roustevaurioiden suuruutta. Tämä onkin vaikeata, ellei kasvustoista ole suoritettu yksityiskohtaisempia analyysejä. Roustetta on todettu esiinty- vän silloin, kun keväällä on maassa runsaasti routaa ja vähän lunta, kuten puna-apilan lajikekokeissa Kasvinviljelylaitoksella Tikkurilassa (taulukko 17). Roudan aiheuttamiksi vaurioiksi voidaan laskea tapaukset, jolloin lumi on keväällä sulanut ja kasvu alkaa, mutta kasvit eivät saa juurillaan vettä ja tuhoutuvat, koska maa on syvemmällä vielä roudassa. Vesivauriot Kasvit voivat joutua olemaan pitkiä aikoja seisovassa vedessä tai veden kyllästämässä maassa. Näin tapahtuu sateisina syksyinä, talvella maan ollessa sulaa, keväällä, kun maa on lumesta tai jäästä sulavan veden ylikyllästämää. Kun kasvit ovat pitkään seisovassa vedessä ne alkavat kärsiä ja lopulta kuo- levat, koska eivät saa happea ilmasta. Virtaavassa vedessä kasvit eivät tur- mellu. Seisovassa vedessä ilmenevä hapen puute vaikuttaa pääasiallisesti Taulukko 5. Yhdistelmä vesivauriokokeista. Table 5. Combination of water injury tests. Syysvehnällä ja syysrukiilla 6 koetta; timoteilla, koiranheinällä ja puna-apilalla 3 koetta. Timotei- ja koiranheinäkokeet jatkuivat kahdeksan viikkoa. Winter wheat and winter rye, 6 tests; timothy, cocksfoot and red clover, 5 tests. Timothy and cockfoot tests continued eight weeks. Aika vuorokautta, kun vedessä pidettynä kasveissa alkoi ilmetä vaurioita lämpötiloissa +6° C +l2° C Days when plants kept in water began to show damage at temperature +6° C + 12° C Syysvehnä Winter wheat 7Lehtien kärjissä kuihtumista Withering of leaf tops 7 7 Alempien lehtien kuihtumista Withering of lower leaves 14 14 Kasvien kuolemista alkoi esiintyä Start of plant death 21 14 Kuolleita kasveja yli 25 % Dead plants over 25 % 28 21 Pituuskasvun lievää estymistä, 1—4 cm Slight check in growth, 1— 4 cm 21 7 Pituuskasvun runsaampaa estymistä, yli 5 cm More pro- nounced check in growth, over 5 cm 28 21 Syys r u i s Win t e r rye Lehtien kärjissä kuihtumista Withering of leaf tops 7 7 Alempien lehtien kuihtumista Withering of lower leaves 7 3 Kasvien kuolemista alkoi esiintyä Start of plant death ... 21 14 Kuolleita kasveja yli 25 % Dead plants over 25 % 28 14 Pituuskasvun lievää estymistä, I—4 cm Slight check in growht, 1—4 cm 14 7 Pituuskasvun runsaampaa estymistä, yli 5 cm More pro- nounced check in growth, over 5 cm 21 14 Timotei Ti mo thy Alempien lehtien kuihtumista Withering of lower leaves 0 21 Kasvien kuolemista alkoi esiintyä Start of plant death 0 0 Kuolleita kasveja yli 25 % Dead plants over 25 % 0 0 Pituuskasvun lievää estymistä, I—4 cm Slight check in growth, 1— 4 cm 35 7 Pituuskasvun runsaampaa estymistä, yli 5 cm More pro- nounced check in growth, over 5 cm 0 21 Koiranheinä Cocksfoot Alempien lehtien kuihtumista Withering of lower leaves 48 28 Kasvien kuolemista alkoi esiintyä Start of plant death ... 0 42 Kuolleita kasveja yli 25 % Dead plants over 25 % 0 0 Pituuskasvun lievää estymistä. I—4 cm Slight check in growth, 1— 4 cm 42 77 Pituuskasvun runsaampaa estymistä, yli 5 cm More pro- nounced check in growth, over 5 cm 0 14 Puna- a p i 1 a if e d clover Alempien lehtien kuihtumista Withering of lower leaves 7 7 7Kasvien kuolemista alkoi esiintyä Start of plant death ... 14 7 Kuolleita kasveja yli 25 % Dead plant over 25 % 28 21 Pituuskasvun lievää estymistä I—4 cm Slight check in growth, I—4 cm 0 14 Pituuskasvun runsaampaa estymistä, yli 5 cm More pro- nounced check in growth, over 5 cm 6 21 486 487 kahdella tavalla (Grönberg 1932). Kasveihin muodostuu myrkyllisiä aineita epätäydellisesti hapettuneina tuotteina ja ravinto kuluu loppuun yhteyttämis- tuotteiden nopean kulumisen vuoksi. Kun kasveilla ei ole riittävästi yhteyttä- mistuotteita uusien lehtien ja versojen kasvattamiseksi, niiden täytyy ottaa ravintoaineensa lehdistä, jotka tällöin kuivuvat ja kuolevat. Vesivaurioiden esiintymistapojen määrittämiseksi tehtiin Kasvitautien tutkimuslaitoksella syysvehnällä (Linna ja Ertus), syysrukiilla (Toivo ja Värne), timoteilla, koiranheinällä ja puna-apilalla (Tammiston puna-apila) kokeita, joissa kasvit upotettiin eripituisiksi ajoiksi veteen -f- 6:n ja -f- 12:sta C-asteen lämpötiloihin (taulukko 5). Kokeet tapahtuivat kylraäkammioissa, joissa kasveille annettiin keinovaloa 16 tuntia vuorokaudessa. Kerrannaisia oli kolme koejäsentä kohti. Vesikäsittely alkoi 2—4 viikkoa kylvöstä. Koe suo- ritettiin vähintään kolmesti. Jokaisessa koejäsenessä oli 3 X 75 tai 50 kpl syysviljojen oraita, 3 X 75 kpl nurmiheinien oraita ja 3 X 25 kpl apilan taimia. Vesivauriot ilmenivät koekasvien lehdissä kärkien kuihtumisena ja alem- pien lehtien kuolemisena, pituuskasvun estymisenä ja lopuksi kasvien kuole- misena. Kokeet osoittavat, että kasvit säilyvät melko pitkiä aikoja seisovassa vedessä, ennen kuin ne alkavat kuolla. Syysviljojen oraita alkoi +6° C:n lämpötilassa kuolla kolmen viikon kuluttua kokeen alkamisesta. Timoteissa ja koiranheinässä ei koko kokeen kestämisaikana kahdeksassa viikossa ollut todettavissa kasvien kuolemisia. Puna-apilassa alkoi kasvun estyminen muu- tamien vuorokausien kuluttua ja kasvien kuoleminen +6° C;n lämpötilassa jo kahden viikon kuluttua kokeen alkamisesta (taulukko 5, kuva 8). Eri kasvilajien talvehtimista käsiteltäessä tehdään selkoa kasveissa ken tällä todetuista vesivaurioista. Kuva 8. Puna-apilan vesikoe +6 C° lämpötilassa. Astiat 1 ja 3 olivat 21 vuorokautta vedessä. Astioita 2 ja 4 ei oltu pidetty vedessä. Figure 8. Water culture test of red clover at -f 6 C°. Plots 1 and 3 were in water for 21 days. Pots 2 and 4 not kept in water. 488 Tukehtumisvauriot 1960-luvun loppupuolella ryhdyttiin Maatalouden tutkimuskeskuksen eri koe-elimissä kokeilemaan runsaiden typpimäärien vaikutusta heinäkasveihin. Pyrkimyksenä oli selvittää, missä määrin nurmiheinien valkuaispitoisuutta saataisiin kartutetuksi runsaalla typpilannoituksella. Viljelijät ovat tunte- neet suurta kiinnostusta tähän »vihreäksi linjaksi» kutsuttuun menetelmään, koska valkuaisrikkaan apilan viljely on usein epävarmaa sen huonon talvehti- misen vuoksi. Hämeen koeasemalla järjestettiin 1968—1969 koe kasvavilla typpimäärillä hiesumaassa (kuva 9), jossa 3. vuoden nurmessa oli keväällä seuraavat vauriot: typpeä kg/ha 0 150 300 400 600 talvituho-% nurminadassa 6 6 44 77 90 talvituho-% koiranheinässä 7 20 70 90 94 Koeaseman kertomuksessa todetaan (M. Takala), että jo 300 kg/ha typpeä osoittautui haitalliseksi. Kokeessa ei ollut talvituhosienivauroita, ei myös- kään jääpoltetta eikä vesivaurioita. Kasvien juuret olivat keväällä mädän- tyneet. Tämä viittaa siihen, että tuhon on täytynyt tapahtua syystalvella, jolloin runsaasti typpeä saanut kasvusto oli kehittynyt liian reheväksi ja il- meisesti tuhoutui hapen puutteessa. Syksy oli kylmä ja kolea, marraskuussa oli 6—12 cm lunta. Kuva 9. Nurminatakoe nousevilla typpimäärillä Hämeen koeasemalla 7.6. 1969. Ruutu oikealla ilman salpietaria, ruutu keskellä 600 kg/ha Oulun salpietaria ja ruutu vasemmalla 450 kg/ha Oulun salpietaria. Syynä nurminadan tuhoutumiseen suurimman salpietarimäärän saaneessa koejäsenessä oli kasvien tukehtuminen syksyllä runsaan lumipietteen alla routaantumattomassa maassa. Figure 9. Meadow fescue trial at Häme Exp. Sta. with increasing appli- cations of Oulu saltpetre nitrogen. Photo taken 7. 6. 1969. Right, plot without saltpetre, centre, plot 600 Nkg/ha, left, plot receiving 450 Nkg/ha. The reason for the extermination of the meadow fescue treated with the high quantity of saltpetre lay in the asphyxiation of the plants under a thick snow cover in unfrozen soil in autumn. 489 Samana talvehtimiskautena 1968—69 Laidunkoeasemalla (nykyisin Sata- Hämeen koeasema) Mouhijärvellä tuhot kohdistuivat runsaan typpilannoituk- sen (vähintään 200 kg/ha) saaneisiin koiranheinä- ja nurminatavaltaisiin nurmiin, ja kolmivuotisessa nurmessa kasvusto tuhoutui 300 600 kg/ha typpeä saaneissa koejäsenissä kokonaan. T. LAiNEen mukaan sääolot olivat poikkeukselliset. Marraskuun alussa 1968 satoi 10—15 cm nuoskaa lunta, jonka pinta jäätyi tiiviiksi hangeksi, ja sen päälle satoi vielä vettä lammi- koiksi. Tiivis lumikerros pysyi kolme viikkoa, minkä jälkeen se suli pois. Elin- toimintaansa vielä lumen tulleessa jatkaneet nurmet olivat ehkä tukehtuneet tiiviin ja vetisen lumen alla. Pohjois-Savon koeasemalla 1968—69 nurmiheinäkokeissa O. Pohjan- HEiMon mukaan aikaisemmin pitempään sänkeen korjatut kasvustot talvehti- vat tyydyttävästi. Rehevästi kasvaneet nurmiheinät joista sato oli korjattu syyskuun puolivälissä tai myöhemmin lyhyeen sänkeen, tukehtuivat syys- talvella lumen alla. Samalla koeasemalla oli 1970—7l typpilannoituskokeissa kasvien talvehtiminen seuraava: typpeä 200 kg/ha typpeä 300 kg/ha timotei 90 % 80 % nurminata 55 % 40 % koiranheinä 80 % 65 % Lumi- ja routasuhteet olivat Pohjois-Savon koeasemalla seuraavat: 1968 lunta marraskuussa 25 cm joulukuussa 24 cm routaa » 0 cm » 15 cm 1970 lunta » 22 cm » 18 cm routaa » 2 cm » 4 cm Runsaasti typpeä saaneissa kasvustoissa esiintyy vaurioita, jos syystalvella marras-joulukuussa on paljon lunta ja maa on vähäroutainen tai roudaton. Kun kasveissa voi vielä jatkua elintoimintoja, joutuvat ne lumen alla kärsi- mään hapen puutetta ja tukehtuvat. Altteimpia tällaisille olivat nurminata ja koiranheinä. Sen sijaan timotei oli kestävämpi. Kysymys kasvustojen tukehtumisesta syystalvella ansaitsee laajempaakin huomiota. Syysrukiilla esiintyi tällaisia vaurioita Kasvinviljelylaitoksella 1955 56, Kymenlaakson koeasemalla 1952—53 ja 1955—56 sekä Pohjois-Savon koeasemalla 1970—7l (taulukko 7). Syysvehnällä oli tukehtumisvaurioita vastaavasti Kymenlaakson koeasemalla 1952—53 sekä Pohjois-Savon koeasemalla 1969—70 ja 1970—71 (taulukko 11). Timoteissa oli havaittavissa tukehtumista Lapin koeasemalla (taulukko 15). Vararavintovarojen kuluminen Heinäkasvien kuolemiseen voi olla syynä niiden vararavintovarojen kulu- minen (vrt. Vasiljev 1956, Huokuna 1971, Huokuna ja Hiivola 1974). Ilmiö esiintyy voimakkaampana silloin, kun lumipeite kestää kauan routaan- tumattomassa maassa. Kasvi hengittää tällöin koko ajan ja kuluttaa sokeri- varastojaan. Runsaasti typpeä saaneet heinäkasvit voivat tällaisissa oloissa 490 tukehtua hapen puutteeseen. Epäedullisin niittoaika on Etelä-Suomessa syyskuun puoliväli. Niitetty kasvusto käyttää tällöin vararavintovarastot uuden lehdistön kasvattamiseen (Huokuna 1971). Lokakuussa niitetty nurmi ei enää paljon kasva, joten hiilihydraattivarastot jäävät runsaiksi. Lämpötilan ollessa 0° C tai sen alapuolella ei kasveissa tapahdu enää elintoimintoja. Vielä ei ole tarkemmin selvitetty, miten paljon ravintovarojen kuluminen maamme oloissa aiheuttaa vaurioita ja tästä johtuvia sadonalennuksia. Laji- kekokeissa ei ollut varmasti todettavia tapauksia, joissa huono talvehtiminen olisi johtunut vararavintovarojen kulumisesta, vaan suuriin vaurioihin olivat syynä talvituhosienet, pakkasvauriot, vesituhot ja tukehtuminen. Lannoituksen vaikutus kasvien talvehtimiseen Runsas lannoitus ei sellaisenaan vahvista kasveja kestämään talvituhosieniä. Jos ilmasto-olot ovat sienien esiintymiselle suotuisat, tuhoutuvat yhtä hyvin runsaan lannoituksen saaneet kuin sitä vaille jääneet kasvustot. Tietyissä tapauksissa lannoitus kyllä voi vaikuttaa sienien aiheuttamien vaurioiden esiintymiseen. Jos syysviljat ovat keväällä lumihomeen tai muiden talvituhosienien hei- kentämiä, on annos salpietaria keväällä, 100—200 kg/ha, piristänyt oraita. Lapin oloissa on typpilannoituksen todettu pelastaneen timotein pohjolan pahkasienen tuhoilta. Hyvin runsaan typpimäärän saaneet oraat kasvavat helposti liian tiheiksi, jolloin ne ovat alttiita lumihomeelle. Voimakkaasti typellä lannoitetut heinäkasvustot saattavat tukehtua joutuessaan olemaan sulassa maassa lumen alla, kuten edellä on osoitettu. Eri kasvilajit Syysrukiin talvehtiminen Syysruista on viljelty maassamme aina Pohjois-Suomessa saakka. Taulu- kossa 6 on esitetty Maatalouden tutkimuskeskuksen laitoksilla ja koeasemilla 1950—1977 tehtyjen syysrukiin lajikekokeiden tulokset. Talvehtiminen oli useimmissa paikoissa hyvä tai sangen tyydyttävä. Esimerkkejä huonosta talvehtimisesta on taulukossa 7. Lapin koeasemalla suoritetuissa lajikekokeissa talvehti syysruis huonosti. Talvehtimisluvut vuosien 1942 1960 kokeissa olivat keskimäärin seuraavat: Toivo 6.2, Greus 5.9, Ensi 6.6 ja Onni 5.2. Pääasiallisena syynä huonoon talvehtimiseen olivat sienituhot (lumihome, pahkulasienet ja pohjolan pahka- sieni) (Isotalo ja Vogel 1962). Huonon talvehtimisen vuoksi ei kokeita syys- rukiilla ole jatkettu. Syysrukiin talvehtimisvaurioiden aiheuttajat Talvituhosienet Syysrukiissa esiintyvistä taudeista on vahingollisin lumihome (Fusarium nivale). On sattunut talvehtimiskausia, kuten 1952—53 ja 1955 56, jolloin syysruis lumihomeen vuoksi talvehti huonosti kautta koko maan (taulukko 7). 491 Taulukko 6. Syysrukiin lajikekokeiden talvehtiminen. Table 6. Wintering in winter rye variety tests. Koepaikka Koevuosia Kokeiden Kokeissa parhaiten talvehtinut Huonosti talvehti- lukumäärä lajike talvehti: neita kokeita, joissa syynä vaurioihin olivat: hyvin puutteelli- huonosti talvituho- muut (10.0 9.0) sesti (6.9 —0.0) sienet tekijät (8.9 —7.0) Test locality Test years Number The best wintered variety Poorly wintered tests. of tests wintered: Damage caused by well insuffici- poorly enty fungi other (10.0-9.0) (8.9-7.0) (6.9-0.0) factors KVL 26 30 26 1 3 2 1 LOU 20 20 16 2 2 2 KYM 25 25 12 8 5 1 4 KJL 27 33 31 2 SAT 22 22 20 2 HÄH 23 32 18 11 3 3 ESA 16 16 9 5 2 2 KES 25 39 27 7 5 5 EPO 27 28 25 3 PSA 25 28 20 6 2 2 KPO 24 29 17 6 6 1 5 PPO 19 19 16 2 1 1 LAP 10 17 5 5 7 7 Silloin oli keväällä 1953 ja 1955 paljon lunta ja maassa vähän routaa. Toisella sijalla syysrukiin sienivaurioiden aiheuttajista ovat pahkulasienet (Typhula ishikariensis). Typhula-sienet voivat esiintyä samanaikaisesti lumihomeen kanssa (taulukko 7 ja 9), josskin tavallisesti määrältään vähäisempinä. Kolmas syysrukiin talvituhosieni on pohjolan pahkasieni (Sclerotinia borealis), joka esiintyy vahinkojen aiheuttajana Keski- ja Pohjois-Suomessa. Syysrukiin siemenen peittauksen merkitys lumihomeen torjunnassa Syysviljojen siemenen peittaus on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi lumi- homeen vahinkojen torjunnassa. Siemenen käsittely fungisidilla tuhoaa siemenessä kulkeutuvat taudinaiheuttajat, ja mikä tärkeintä, siemenen mukana tuleva vähäinen fungisidimäärä suojaa oraita maasta tulevaa saastuntaa vas- taan. Tämän ovat osoittaneet peittauskokeet, joissa käytetty siemen on useim- missa tapauksissa ollut 100-prosenttisesti tai lähes moitteettomasti itävää. Syysrukiin peittauskokeita on suoritettu Kasvitautien tutkimuslaitoksen aloit- teesta eri puolilla maata vuodesta 1931 lähtien (Jamalainen 1962). Peittaus- kokeissa on käytetty orgaanisia elohopeavalmisteita. Peittauskokeiden (yh- teensä 204 koetta) tulokset on esitetty taulukossa 8. Syysrukiin peittaus lumi- homeen torjumiseksi on yleistynyt. Elohopeavalmisteiden lisäksi on peit- tauksessa ruvettu viime aikoina käyttämään myös benomyyli- ja metyyli- tiofanaattivalmisteita. Taulukko 7. Huonosti talvehtineita syysrukiin lajikekokeita. Table 7. Poorly wintered variety tests of winter rye. Lu = lumi cm/kk Snow cm/month Ro -= routa cm/kk Ground frost cm/month F = Fusarium nivale T = Typhula- sienet Typhula fungi Sb = Sclerotinia borealis L = lajikekokeet Variety tests Tp = syys- ja talvipakkaset Autumn and winter frosts Kp ■ kevätpakkaset Spring frosts Tk = tukehtumisvauriot Asphyxiation damage R = rouste Heaving Koepaikka ja Talvehtiminen Vauriot Sää Weather koevuosi Test locality Wintering Damage and test year XI XII I II 111 IV V Sienivauriot Damage by fungi KVL 1952 —53 L 5.6 —3.4 Sienivauriot, Lu 78 1 11 11keväällä R Ro Damage by fungi, in spring heaving KJL 1954-55 L 3.8-0.8 F Lu 53 47 18 17ulkom. lajikkeet Ro Foreign varieties HÄM 1968-69 L 6.2-1.3 F 35-75 % Lu 50 5 T 5-19 % Ro 35 23 HÄM 1969-70 L 4.0-0 F 67-98 % Lu 62 37 T 0.5-23 % Ro 10 7 ESA 1955-56 L 6.8-1.5 FT Lu 84 70 Ro 5 5 KPO 1952-53 L 2.6-2.2 F PPO 1967-68 L 6.5-2.5 F. vähän T- F, Lu 39 20 L 3.5 —0.5 sligt T Ro 60 58 15 80 35LAP 1950-51 L 6.6—3.6 F, vähän Sb - Lu F, slight Sb Ro Lu Ro 28 29 50 53LAP 1957-58 L 4.5-3.8 F 27-31 % T 13-16 % 53 50 14-7 Sb 12-15 % Muita vaurioita Other damage KVL 1951-52 L 4.8-0.2 Tp R Lu 1 1 9 23 42 53 Ro 8 9 12 59 12 5 KYM 1955-56 L 5.2-1.9 Tk F R Lu 24 28 55 56 46 10 Ro 2 2882 8 8 KYM 1966-67 L 6.9-4.6 Tp Lu 14 70 77 56 Ro 9 9 12 99 9 12 9 KPO 1966-67 L 3.7-2.6 Tp Kp Lu 2 15 31 5 Ro 39 71 105 111 89 492 493 Taulukko 8. Syysrukiin ja syysvehnän peittauskokeet. Table 8. Teels on seed treatment of winter rye and winter wheat. Peittauksella saatujen jyväsatojen Syysruis Syysvehnä lisäysprosenttien jakaantuminen suu- Kokeiden Prosenttia Kokeiden Prosenttia ruuden mukaisiin ryhmiin lukumäärä kokeista lukumäärä kokeista Classification of tests according to Winter rye Winter wheat percentage increase in grain yields Number of Percentage Number of Percentage tests of tests tests of tests Yli - Over 20 % 48 24 8 12.5 20-6 % 66 33 24 37.5 Alle - Below 20 % 41 19 19 30 Kokeet, joissa ei ollut sadonlisäyksiä Tests without increases in yields 49 24 13 20 Talvituhosienien syysrukiissa aiheuttamat satotappiot Kasvitautien tutkimuslaitoksen toimesta ryhdyttiin syysrukiin syksyllä tapahtuvaa fungisidikäsittelyä kokeilemaan 1954—55, kuten edellä mainittiin. Kokeissa saatiin lumihomeen vauriot hyvin torjutuksi. Taulukossa 9 on esitetty tulokset syysrukiin fungisidikokeista Hämeen koeasemalla Pälkäneellä, missä kokeita on suoritettu vuodesta 1956 lähtien. Puutteellisesti talvehtineissa ruiskokeissa (talvehtiminen 8.5—7.4) oli keski- määräinen satotappio talvituhosienien vuoksi 14 %, huonosti talvehtineen (talv. 6.6—4.0) rukiin satotappio oli 27 % ja kaikein huonommin talvehtineessa rukiissa (talv. 2.9—0.4) ei tullut satoa. Viimeksi mainitun ryhmän kokeissa oli koelajikkeena useimmissa tapauksissa ruotsalainen Kuningas IL Muut syysrukiin talvehtimisvauriot Syysrukiin todettiin kestävän paremmin pakkasvaurioita kuin syysvehnä (ks pakkasvauriot s. 476—482). Lajikekokeissa syysrukiissa on esiintynyt vain vähän pakkasvaurioita. Lähinnä Keski-Pohjanmaalla syystalvi- ja kevät- pakkaset saattoivat olla vahingollisia (taulukko 6). Syysruis kestää vettä melko hyvin. Kokeissa, joissa oraat pidettiin -)- 6° C:n lämpötilassa (taulukko 5) alkoi syysrukiin oraita kuolla vasta kolmen viikon kuluttua kokeen alkamisesta. Lajikekokeissa ei ole tavattu mainitta- vampia vesivaurioita. Tukehtumista on esiintynyt Kymenlaakson ja Pohjois-Savon koeasemilla syysrukiin lajikekokeissa (taulukko 7). Kymenlaakson toimintakertomuksessa 1968—69 selostaa H. Meurman, että lumi tulee koeasemalla syksyllä tavalli- sesti sulaan maahan ennen kuin maa on ehtinyt routaantua, ja tällöin kasvit tukehtuvat. Jos maa on ehtinyt hyvin routaantua, vältytään tuhoilta. Kasvitautien tutkimuslaitoksella Tikkurilassa 1969—70 tehdyissä syys- rukiin kokeissa oli rousteen nostamia oraita eniten hieta- ja turvemaassa sekä vähiten aitosavi- ja multamaassa (taulukko 4). Syysrukiin lajikekokeiden selostuksien yhteydessä on mainintoja roustevauriöistä. Kun näissä kokeissa on ollut myös muista syistä johtuvia talvehtimisvaurioita, on vaikea päätellä, mikä osuus rousteella oli vaurioihin. 494 Taulukko 9. Syysrukiin oraiden fungisidikokeet Hämeen koeasemalla. Table 9. Winter rye tests by fungicidal treatment of stands at the Häme Experimental Station Maalaji kokeissa: karkea hieta tai hiesu. Koesiemen ei peitattu. Kokeissa käytetty pääasialli- sesti kvintotseenivalmisteita. Soil in tests: medium fine sand or silt. Seed untrated. In tests mainly quintozene has been used. Koevuosi Lajike Käsittelemätön Käsitelty Jyväsadon F = Fusa- Talvehti- Jyväsato Talvehti- Jyväsato lisäys kä- rium nivale minen dt/ha minen dt/ha sittele- T = Typhula■ mättö- sienet mään ver- rattuna % Typhula Test-year Variety Untreated Treated Increase fungi Wintering Grain Wintering Grain of grain yeld ring yield yeld dt/ha dt/ha compared with untreated % 1956- Pekka 9.528.0 1957- Toivo 8.435.5 1965-66 Toivo 8.533.5 1968-69 Kuningas II 8.143.3 1961-62 Toivo 8.036.7 1959-60 Toivo 7.931.8 1960 -61 Visa 7.930.3 1964- Kuningas II 7.631.3 1958- Visa 7.435.9 1958- Visa 7.436.5 1970-71 Kuningas II 6.634.4 1961- Visa 6.326.1 1968-69 Toivo 6.034.7 1967 —6B Kuningas II 5.854.8 1957- Visa 5.528.3 1959- Jo 028 4.919.0 1958- Jo 028 4.926.1 1960 -61 Visa 4.519.6 1958- Tetra 4.041.1 1962- Kuningas II 2.931.0 1968- Voima 2.47.2 1965- Kuningas II 2.115.6 1969- Kuningas II 2.119.1 1965-66 Kuningas II 2.017.9 1965- Värne 1.621.3 1968—69 Kuningas II 1.312.3 1966- Kuningas II 0.913.0 1959- Visa . 0.717.0 1962-63 Kuningas II 0.412.6 9.529.3 + 5 9.637.9 + 7 10.040.8 + 16 F 8.550.2 + 16 F 8 % 9.137.1 + 1 9.735.6 + 12 8.633.8 + 12 F 8.933.1 + 6 + 31 9.745.8 + 25 F 7.846.1 + 34 F 9.032.4 + 23 F 29 % 8.935.1 + 1 F35 % 9.061.8 +l3 F 65 % 9.037.0 + 31 5.923.1 + 22 F 50 % 7.755.1 + 73 F 7.226.5 + 35 F 55 % 7.048.3 + 18 F 8.858.1 + 87 8.033.8 + 24 F 65 % 9.439.8 +155 F 6.350.6 +165 F49%T 34 % 9.046.2 +l5B F 8.444.2 + 30 F 9.034.6 +lOB F 75 % 9.151.1 +293 F 97 % 8.534.6 +lO4 F 95 % 8.758.1 +306 F 96 % Syysruislajikkeiden kestävyys talvehtimisvaurioita vastaan Syysrukiin lajikekokeissa on ollut suomalaisten lajikkeiden lisäksi uiko maisia, pääasiallisesti ruotsalaisia lajikkeita. Hämeen koeaseman kokeissa Pälkäneellä syysruislajikkeet ovat talvehti neet seuraavasti: 495 talvehtiminen talvehtiminen talvehtiminen hyvä puutteellinen huono lajike ja kokeissaoloaika (10.0-9.0) (8.9-7.0) (6.9-0.0) vuotena vuotena vuotena Toivo, 22 v 11 9 2 Ensi, 13 v 7 5 1 Pekka, 19 v 6 6 7 Visa, 8 v 2 3 3 Voima, 5 v 0 3 2 Kuningas 11, 11 v 0 1 10 Värne, 7 v 0 1 6 Parhaiten ovat talvehtineet kotimaiset lajikkeet Toivo ja Ensi, mutta myös kokeissa olleet maatiaisrukiit talvehtivat hyvin. Uudemmat kotimaiset ja- losteet olivat näitä selvästi heikompia. Lujakortiset ruotsalaiset lajikkeet (Kuningas II ja Värne) talvehtivat huonosti, koska ne ovat alttiita sienitu- hoille. Pitkäkortisia, helposti lakoutuvia kotimaisia ruislajikkeita on pyritty ristetyttämään ruotsalaisten lajikkeiden kanssa, mutta jalostustyö vahva- kortisten ja talvituhosieniä kestävien lajikkeiden saamiseksi ei toistaiseksi ole johtanut toivottuihin tuloksiin. Yhteenveto syysrukiin talvehtimisesta Käytettävänä olleet tiedot syysrukiin talvehtimisesta osoittavat, että koti- maiset syysruislajikkeet ja -kannat talvehtivat suurimmassa osassa maatamme hyvin tai sangen tyydyttävästi. Pohjoisemmissa osissa maata, Perä-Pohjolassa ja Lapissa ei syysruis menesty usein toistuvien talvituhosienivauroiden vuoksi. Myös seuduilla, joilla maalis-huhtikuussa on runsaasti lunta, voivat talvi- tuhosienet aiheuttaa suuriakin vahinkoja. Vaurioittajista on ensimmäisellä sijalla lumihome, toisella pahkulasienet. Keski- ja Pohjois-Suomessa voi myös pohjolan pahkasieni olle syynä vaurioihin. Kylvösiemenen peittaus on lumi- homevaurioiden tehokkaana vähentäjänä osoittautunut tarpeelliseksi toimen- piteeksi. Syysruis kestää pakkasta paremmin kuin syysvehnä. Pohjanmaan vähälumisilla alueilla ja muuallakin syystalvi- ja kevätpakkaset voivat toi- sinaan aiheuttaa vaurioita syysrukiissa. Talvituhosieni- ja pakkasvaurioiden lisäksi on Kymenlaakson koeaseman piirissä ja eräissä muissakin koepaikoissa syysrukiin oraiden tuhoutumisen syynä ollut oraiden tukehtuminen syystalven runsaan lumisuuden ja samanaikaisesti maan routaantumattomuuden vuoksi. Syysvehnän talvehtiminen Syysvehnää viljellään Suomessa etupäässä eteläisissä osissa maata, varsin- kin Lounais-Suomessa, Satakunnassa ja Uudellamaalla. Vähäisessä määrin on syysvähnää viljelty myös Etelä-Pohjanmaalla, Hämeessä ja Keski-Suomessa. Taulukossa 10 on tulokset vuosien 1950—1977 aikana Maatalouden tutkimus- keskuksen laitoksilla ja koeasemilla tehdyistä lajikekokeiden talvehtimisesta. Kokeissa käytetty siemen oli peitattua. Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin koease- milla syysvehnäkokeita on ollut vähän, koska talvehtiminen on ollut huonoa tuhosieni- ja pakkasvaurioiden vuoksi. Muissa koepaikoissa syysvehnät ovat 496 yleensä talvehtineet varsin hyvin, paitsi Kymen läänin ja Hämeen koease- milla, missä talvehtiminen on ollut useina vuosina heikkoa. Ahvenanmaalla on syysvehnän hyvän talvehtimisen vuoksi voitu viljellä ruotsalaisia lajikkeita. Taulukko 10. Syysvehnän lajikekokeiden talvehtiminen. Table 10. Wintering of winter wheat variety tests. Koepaikka Koevuosia Kokeiden Kokeissa parhaiten talvehtinut Huonosti talvehtineita lukumäärä lajike talvehti: kokeita, joissa syynä vaurioihin olivat: hyvin puutteelli- huonosti talvituho- muut (10.0—9.0) sesti sient tekijät (8.9-7.0) (6.9—0.0) Test locality Test year Number The best winteret variety Poorly wintered tests. of tests wintered: Damage caused by: well insuffi- poorly fungi other cientty factors (10.0-9.0) (8.9-7. 0) (6.9-0.0) KVL 27 39 26 7 6 5 1 LOU 26 45 26 16 3 3 KYM 26 26 15 5 6 3 3 KJL 26 40 31 7 2 2 SAT 21 20 17 3 3 HÄH 20 33 15 10 8 7 1 ESA 14 14 10 2 2 2 KES 20 26 10 12 4 4 EPO 26 27 18 9 PSA 16 18 10 5 3 3 KPO 10 11 0 4 7 1 6 Syysvehnän talvehtimisvaurioiden aiheuttajat T alvituhosienet Syysvehnää vaurioittavat lumihome (Fusarium nivale) ja pahkulasienet (Typhula ishikariensis, harvemmin T. incarnata). Pohjolan pahkasientä (Sclerotinia borealis) oli syysvehnäkokeissa vain Keski-Suomen ja Lapin koe- asemilla. Silloin kun lumihome on tärkein vaurioiden aiheuttaja syysrukiissa, ovat lumihome ja pahkulasienet tasaveroisia tuhojen aiheuttajia syysvehnässä joko yhdessä tai jompikumpi vallitsevana (taulukko 11). Talvituhosienien vaurioita on silloin runsaasti, kun keväällä on maalis-huhtikuussa paljon lunta ja maa on vähän routaantunutta. Syysvehnän siemenen peittauksen merkitys lumihomeen torjunnassa Syysvehnällä kuten syysrukiillakin on kylvösiemenen peittauksella saatu hyviä tuloksia. Syysvehnällä suoritettiin 1930—1964 Maatalouskeskuksen eri koepaikoissa 64 koetta (Jamalainen 1962). Koetulokset on esitetty taulu- kossa 8. Peittauksessa käytettiin orgaanisia elohopeavalmisteita. Kylvösie- men oli vapaa haisunoesta, joten peittaus kohdistui lumihomeeseen. Kun viljelijöiden tietoon on tullut, miten peittaus kannattaa, on syysvehnän kylvö- siemenen peittaus yleistynyt. Taulukko 11. Huonosti talvehtineita syysvehnän lajikokekeita. Table 11. Poorly wintered vaiety tests of winter rye. L = lajikekokeet Variety tests Tp = syys- ja talvipakkaset Autumn and winter frost Lu = lumi cm/kk Snow cm/month Kp = kevätpakkanen Spring frost Ro = routa cm/kk Ground frost cm/month Tk tukehtumisvaurio Asphyxiation damage F = Fusarium nivale R = rouste Heaving T = Typhula-sienet Typhula fungi Sb = Sclerotinia borealis Koepaikka ja Talvehtiminen Vauriot Sää Weather koevuosi Test locality Wintering Damage X XI XII I II 111 IV V and test year Sienivauriot Damage from fungi KVL 1955-56 L 4.1-1.4 F T Lu 67 61 L 2.0-2.0 F T Ro 11 11 KVL 1966-67 L 6.1-3.5 F T Lu 50 20 Ro 15 KYM 1961—62 Kokeet tuhoutuneet T Lu 44 Tests failed Ro 7 8 KYM 1965-66 L 3.7-0.3 F T Lu 70 47 Ro 0 8 KJL 1954-55 L 3.8-0.8 F Lu 53 47 Ro 18 17 HÄM 1958-59 L 4.9-1.1 F T Lu 37 Ro 4 ESA 1955 —56 Kokeet tuhoutuneet F T Lu 84 70 Tests failed Ro 5 5 KES 1958-59 L 6.2-5. S F T Sb PSA 1969-70 L 4.0-1.0 F Lu 57 48 Ro 22 22 Muut vauriot Other damage KVL 1951-52 L 2.8-0.5 Tp R Lu 1 1 92342 33 Ro 8 9 12 5 KYM 1952-53 L 5.9-4.9 Tk Lu 7 22 36 32 44 20 Ro 3 3 5 KYM 1964 -65 L 6.6-4.7 Tp Lu 5 17 45 52 20 Ro 2 6 711 6 KYM 1969-70 L 4.7-3.0 Tp Lu 10-16 35-36 43-41 49-50 30-0 Ro 6-19 30-11 35-30 35-31 33-8 KJL 1956—57 Kokeet tuhoutuneet Tp Lu 5 10 37 5 Tests failed Ro 33 40 64 80 80 80 SAT 1971-72 L 2.4-2.0 Tp Kp Lu 15 11 29 13 Ro 2 7 31 51 58 40 HÄM 1970 —7l Kokeet tuhoutuneet Tp Lu 313 1— 23 16—2033 32 Tests failed Ro 9-13 22-18 19 32-23 38-32 40-40 PSA 1970-71 L 3.5 —2.0 Tk Lu 3 22 18 35 55 80 57 Ro 2 4 9 11 15 15 KPO 1963 —64 Kokeet tuhoutuneet Tp Kp Tests failed PPO 1962—63 Kokeet tuhoutuneet Kp Lu 14 30 31 28 31 14 Tests failed Ro 3 13 31 40 55 71 28 PPO 1963 —64 Kokeet tuhoutuneet Kp Lu 16 22 12 16 16 18 Tests failed Ro 8 25 60 95 105 51 497 498 Talvituhosienien aiheuttamista satotappioista syysvehnällä Kasvitautien tutkimuslaitoksen toimesta on syysvehnällä suoritettu ko- keita, joilla pyrittiin osoittamaan, mikä merkitys syksyllä tapahtuvilla oraiden fungisidikäsittelyillä on talvituhosienien torjunnassa. Nämä kokeet ovat samalla osoittaneet, kuinka suuria satotappioita tuhosienet aiheuttavat syys- vehnässä. Runsaimmin on näitä kokeita tehty syysvehnällä Kasvitautien tutkimuslaitoksella Tikkurilassa (Jamalainen 1964), Hämeen koeasemalla (Linnomäki 1962, Jamalainen 1964) ja Keski-Suomen koeasemalla (Hänni- nen ja Jamalainen 1968). Taulukossa 12 on tuloksia oraiden fungisidikokeista Hämeen koeasemalla vuodesta 1957 lähtien. Kokeissa käytettiin kvintotseenivalmisteita. Puut- teellisesti talvehtineiden oraiden (talvehtimisluku 8.9 —7.0) jyväsatotappiot olivat käsittelemättömässä koejäsenessä 6.5 %, kun taas kokeissa, joissa tal- vehtimisluku oli 6.2—6.0, olivat satotappiot vastaavasti 22 % sekä huonoimmin Xaulukko 12. Syysvehnän oraiden fungisidikokeet Hämeen koeasemalla. Table 12. Winter wheat tests by fungicidal treatment ofstands at the Häme Experimental Station. Maalaji kokeissa: karkea hieta tai hiesu. Koesiementä ei peitattu. Kokeissa käytetty pää- asiallisesti kvintotseenivalmisteita. Soil in tests: medium fine sand or silt. Seed untreated. In tests mainly quintozene has been used. Koevuosi Lajike Käsittelemätön Käsitelty Jyväsadon F = Fusarium Xalvehti- Jyväsato Xalvehti- Jyväsato lisäys kä- nivale minen dt/ha minen dt/ha sittelemät- T— Typhula- tomään sient verrattuna Typhula fungt % Test year Variety Untreated Treated Increase Wintering Grain Wintering Grain in grain yield yield yield com- dtjha dtjha pared with untreated % 1959-60 Varma 8.9 31.4 9.0 32.8 + 4 % FT 1957-58 Varma 8.8 40.0 8.9 41.4 4-4 % FT 1957- Ertus 8.3 42.8 8.5 43.9 4- 4 % 1964- Ertus 8.3 43.6 8.9 56.3 4- 7 % F 1968- Ertus 7.6 59.5 8.0 64.7 4- 8 % F7O % 1962-63 Antti 7.5 57.1 9.4 63.7 4- 12 % FT 1958- Varma 7.2 31.5 8.8 52.5 4- 3 % FT 1959- Varma 7.1 26.5 7.8 29.0 4- 9 % T 1958-59 Vakka 6.2 40.7 9.7 48.8 4- 20 % FT 1960- Vakka 6.1 26.9 8.4 32.4 + 20 % F 33 % T 5% 1961- Varma 6.0 27.9 7.8 30.6 4- 10 % F T 1967-68 Ertus 6.0 39.6 9.3 54.6 4- 38 % F5O % T 6 % 1961- Varma 3.8 21.4 8.4 27.1 4- 27 % T 1962- Ertus 3.0 16.4 7.1 31.9 4- 91 % F 4- T 70 % 1965- Ertus 2.9 16.3 8.1 40.2 4-147 % F4O % T24 % 1958-59 Varma 2.1 13.3 4.7 26.7 4-101 % F 2/3 T 1/3 1969- Norre 2.1 22.0 7.9 47.6 4-116 % F2B % T45 % 1958-59 Varma 1.7 13.3 4.9 25.0 4- 88 % F 2/3 T 1/3 1958-59 Varma IT 9.4 3.4 17.3 4- 84 % F 2/3 T 1/3 499 Taulukko 13. Syysvehnän oraiden fungisidikokeet Keski-Suomen koeaseman alueella. Table 13. Winter wheat tests by fungicidal treatment of stands in the area of the Central Finland Experimental Station. Vaurioiden aiheuttajina olivat kokeissa Typhula-sienet, Fusarium nivale ja jossain määrin Sclerolinia borealis. Kylvösiemen oli peitattua. Koelajike kaikissa kokeissa Varma-syysvehnä. Oraiden käsittely oli suoritettu kvintotseenilla. Causes of damage in tests Typhula fungi, Fusarium nivale and to some extent Sclerolinia borealis. Test variety in all tests Varma winter wheat. Seed treated. Stands treated by quintozene. Koevuodet Kokeiden Jyväsatojen Jyväsatojen lukumäärä lisäysten keskimääräiset vaihtelut % lisäykset koetta kohti % Test years Number of tests Variations in Average grain increase of grain yields per test yields % % 1957- 5 3- 16 11.4 1958- 8 0-115 29.0 1959- 19 0-125 31.0 1960- 17 0- 53 17.0 1961- 17 2-107 25.0 1962- 15 0- 49 18.6 1963- 12 0- 69 13.0 1964- 7 0- 25 13.5 1965- 5 35-394 133.5 1966- 11 0- 22 7.0 1967- 10 9- 16 27.5 talvehtineissa koeruuduissa (talvehtimisluku 3.8—0.2) olivat satotappiot useita kymmeniä prosentteja. Keski-Suomen koeasemalla suoritettujen oraidenkäsittelykokeiden tulokset on esitetty taulukossa 13. Kokeiden mukaan syysvehnä talvehti 1965—66 erittäin huonosti (satotappio keskim. 133.5 %), mutta 1966—67 sangen hyvin (satotappio keskim. 7.0 %). Talvi 1965—66 oli koko maassa maalis-huhti- kuussa hyvin runsasluminen, kun taas talvi 1966—67 oli kevätkuukausina lumeton tai vähäluminen. Syysvehnän oraiden fungisidikäsittelyjä on ryhdytty käytännössä suorit- tamaan seuduilla, joilla talvituhosienet ovat tehneet vahinkoja. Tämän osoit- tavat kasvinsuojeluaineita myyvien tukkuliikkeiden tiedot vuodelta 1975. Silloin myytiin kvintotseeniruiskutteita 21.1 tonnia ja pölytteitä 30.9 tonnia, mikä määrä riittää 5 000 hehtaarin käsittelyyn. Valmistetta on käytetty pääasiallisesti syysvehnään. Muut syysvehnän talvehtimisvauriot Syysvehnä on alttiimpi pakkasvaurioille kuin syysruis (Ylimäki 1962). Kasvitautien tutkimuslaitoksella suoritetuissa maalajikokeissa syysvehnä kärsi 1971—72 suuresti pakkasista (taulukko 2). Ruotsalainen Ertus hävisi täydellisesti pakkasen vuoksi talven aikana kaikissa maalajeissa. Yleensä hyvin talvehtivassa Linna-vehnässäkin oli suuria pakkastuhoja. Talvi 1971 72 oli Tikkurilassa hyvin vähäluminen ja maassa oli runsaasti routaa. Syys- vehnän lajikekokeissa eri koepaikoissa todetuista pakkasvaurioista on tietoja 500 taulukossa 11. Pakkanen tuhosi oraita vähälumisina talvina mm. Kymen- laakson koeasemalla, ja kevätpakkaset aiheuttivat vaurioita Keski-Pohjan- maan ja Pohjois-Pohjanmaan koeasemilla. Tukehtumisvaurioita todettiin Kymenlaakson ja Pohjois-Savon koeasemien lajikekokeissa (taulukko 11). Syysvehnälajikkeiden kestävyys talvehtimisvaurioita vastaan Syysvehnä on alttiimpi talvehtimisvaurioille kuin syysruis. Kasvinviljely- laitoksen syysviljojen lajikekokeissa 1966—1975 olivat talvituhot seuraavat: Toivo-ruis 0— 5 % ja Vakka-vehnä 0—94 %. Sienituhot olivat Vakka-vehnässä 1965—66, jolloin lumi säilyi keväällä pitkään, 94 %ja pakkastuhot 1967—6B 28 % johtuen lähinnä lumen sulamisen jälkeen sattuneista pakkasista (Lal- lukka ja Mukula 1977). Hämeen koeasemalla syysvehnälajikkeet kestivät talvituhosieniä seu- raavasti: kokeiden lukumäärä talvehtiminen talvehtiminen talvehtiminen lajike hyvä puutteellinen huono (10.0-9.0) (8.9 —7.0) (6.9 —0.0) Varma 7 12 9 Vakka 11 8 10 Elo 7 2 2 Linna 6 4 2 Antti 3 3 6 Jyvä 12 3 Nisu 13 5 Ertus 3 6 9 Odin 14 4 Norre 0 8 0 Kotimaisten lajikkeiden kesken on talvehtimiseroja; parhaiten talvehtivat Linna ja Elo. Ruotsalaiset lajikkeet Ertus, Norre ja Odin talvehtivat sieni- tuhoille alttiina huomattavasti heikommin. Niiden viljely ei Hämeen koease- man piiriin kuuluvalla alueella onnistu, ellei oraita syksyllä käsitellä fungisi- deilla. Talvehtimisolot ovat Kymenlaakson koeaseman alueella koeaseman joh- tajien H. MEURMANnin ja S. PuLLin esittämien tietojen mukaan yleensä huonot. Sen vuoksi täällä viljeltävältä syysvehnälajikkeelta vaadittaisiin hyvää talven- kestävyyttä. Maalajien vaikutuksesta talvituhosienien esiintymiseen Sopivimpana maalajina on syysvehnän viljelyssä pidetty savimaita, joissa syysvehnän katsotaan talvehtivan varmemmin kuin muissa maalajeissa. Hiekka- ja multamaassa samoin kuin möyheäksi muokatussa maassa on maan pintakerroksissa maahiukkasten välissä ilmaa, jota sienet tarvitsevat saadak- seen happea hengitystoimintaansa. Savimaassa ja tiiviiksi painuneessa maassa maahiukkasten välissä on ilmaa vähän, minkä voi olla esteenä sienten menesty- miselle. Tikkurilan oloissa talvituhosienet vaurioittivat syysvehnää pahiten ja useimmin hietamaalla. Tästä syystä uusien fungisidien tehokkuutta selvit- tävät kokeet järjestettiin karkealla hietamaalla. 501 Yhteenveto syysvehnän talvehtimisesta Syysvehnä menestyy maamme etelä- ja lounaisosissa ilman, että siellä olisi huonosta talvehtimisesta suurta haittaa. Kymenlaakson alueella runsas- lumiset roudattomat syksyt aiheuttavat toisinaan tukehtumisvaurioita, run- raslumiset keväät taivituhosienivaurioita ja vähälumiset talvet pakkasvau- rioita vaikeuttaen syysvehnän viljelyä. Kun syysvehnän viljelyä on pyritty laajentamaan pohjoiseen päin, tälle on runsaslumisilla alueilla, kuten Hä- meessä ja Keski-Suomessa, ollut esteenä talvituhosienistä aiheutuva huono talvehtiminen. Pohjoisempana, Keski-Pohjanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla, ovat syysvehnän viljelyä estämässä pakkastuhot. Kotimaiset syysvehnälajik- keet ovat talvehtineet parhaiten, mutta saattavat menestyä huonosti runsas- lumisilla seuduilla sienivaurioiden vuoksi. Samasta syystä eivät hyväsatoi- siksi tunnetut ruotsalaiset syysvehnälajikkeet ole menestyneet maassamme. Jos runsaslumisilla alueilla halutaan viljellä menestyksellisesti syysvehnää, varsinkin talvituhosienille arkoja lajikkeita, on turvauduttava oraiden fungisi- dikäsittelyihin. Siemenen peittaus on tarpeellinen syysvehnän viljelyssä. Maalajikokeissa syysviljojen alttius pakkaselle vaihteli suuresti eri maalajeilla. Kokeiden perusteella ei ollut varmemmin pääteltävissä, missä maalajissa syysviljat säilyvät parhaiten pakkasvaurioilta. Jokaisella syysvehnää vilje- levällä tilalla on pyrittävä löytämään ne kasvupaikat ja maalajit, joissa vehnä on säilynyt suurilta pakkasvaurioilta. Nurmiheinien talvehtiminen Tärkein nurmikasvi kaikissa osissa maatamme on timotei. Nurminata ja koiranheinä ovat yleisesti viljeltyjä laidun- ja säilörehukasveja. Huomattavan vähän näihin verrattuna viljellään aronataa, engl. raiheinää, niittynurmikkaa, nurmipuntarpäätä ja rehukattaraa. Taulukossa 14 on Maatalouden tutkimus- keskuksen laitoksilla ja koeasemilla 1950—1977 suoritettujen heinälajien laji- kokeiden tulokset ryhmitettyinä kokeessa parhaiten talvehtineen lajikkeen mukaan. Nurmiheinien talvehtiminen maan etelä- ja keskiosissa Lapin koeaseman eteläpuolella timotei, nurminata ja koiran- heinä talvehtivat hyvin muutamaa poikkeusta lukuunottamatta (taulukko 14). Pohjois-Pohjanmaan koeasemalla 1968—69 näiden nurmiheinien ensim- mäisen vuoden nurmet tuhoutuivat lumihomeen ja pahkulasienen vuoksi niin pahasti, että ne oli uudistettava. Samassa koepaikassa oli talvi 1963—64 vähäluminen, ja tällöin kaikki nurmet, jopa timoteikin, kärsivät pakkas- vaurioista. Mouhijärven Laidunkoeasemalla oli 1951—52 ensimmäisen vuo- den nurmessa roustetuhoja, joista timotei selviytyi hyvin. Pakkasvaurioita oli Etelä-Savon koeasemalla 1865 —66, jolloin marraskuu oli lumeton ja pak- kasta oli keskimäärin —6.7 astetta. Keski-Pohjanmaan koeasemalla esiintyi turvemaan kokeissa 1968—69 rouste- ja pakkastuhoja. Parhaiten talvehtivat kokeissa timoteilajikkeet Tammiston timotei ja Tar- mo, nurminatalajikkeet Tammiston nurminata ja Paavo sekä koiranheinälajik- keista Tammiston koiranheinä. Taulukko 14. Nurmiheinien talvehtiminen lajikekokeissa. Table 14. Wintering of grasses in variety tests. Kasvien talvehtiminen: hyvä 10.0—9.0, puutteellinen 8.9—7.0, huono 6.9 —O.O. Wintering of grasses: well 10.0—9.0, insufficient 8.9—7.0, poor 6.9—0.0. Koe- Koe- Talvehtiminen Koe- Koe- Talvehtiminen paikka vuosia 10.0—9.0 8.9—7.0 6.9 —O.O paikka vuosia 10.0—9.0 8.9—7.0 6.9—0.0 Kokeiden lukumäärä Kokeiden lukumäärä Test Test Wintering T est T est Wintering locality years 10.0—9.0 8.9—7.0 6.9—0.0 Number of tests locality years 10.0—9.0 8.9—7.0 6.9—0.0 Number of tests Timotei Timothy Nurminata Meadow fesque KVL 25 32 1 KVL 20 27 LOU 3 3 12 LOU 5 3 3 KJL 21 20 1 KJL 20 18 2 SAT 4 4 SAT 4211 HÄM 1 1 HÄM 1 1 KES 8 5 3 ESA 1 1 EPO 9 7 2 KES 5 4 1 PSA 4 4 EPO 1 1 KPO 4 5 PSA 4 4 PPO 5 4 1 KPO 1 1 LAP 27 39 28 19 PPO 5 3 1 LAP 26 29 29 21 LAP 12 vuotta, jolloin oli huonosti LAP 9 vuotta, jolloin oli huonosti talvehtineita kokeita talvehtineita kokeita 12 years when poorly wintered 9 years when poorly wintered tests tests Koiranheinä Cocksfoot Engl, raiheinä Perennial ryegrass KVL 21 26 2 KVL 16 15 2 2 LOU 4112 LOU 2 2 KJL 18 16 1 1 KYM 4 2 11 SAT 2 11 KJL 10 11 HÄM 2 2 SAT 4 2 11 KES 6 5 1 HÄM 1 1 EPO 4 4 ESA 3 2 1 PSA 3 3 PSA 1 1 PPO 6 4 12 PPO 6 2 2 1 LAP 26 15 12 21 LAP 14 2 25 LAP 16 vuotta, jolloin oli huonosti talvehtineita kokeita 16years when poorly wintered tests Niittynurmikka Meadow grass Nurmipuntarpää Meadow foxtail LOU 2 2 HÄH 1 1 KJL 1 1 PSA 1 1 SAT 4 2 2 LAP 9 3 3 6 PSA 2 KES 2 PPO 2 3 LAP 13 8 9 4 Punanata Red fesque Rehukattara Awnless brome grass KVL 1 KVL 2 2 LOU 2 2 2 LOU 2 2 KJL 3 3 KJL 2 5 HÄM 1 SAT 2 11 SAT 1 1 KES 1 1 KES 2 11 LAP 12 3 2 8 EPO 4 4 PSA 1 1 LAP 10 2 5 4 502 503 Engl. raiheinä talvehti useimmissa koepaikoissa hyvin, Lapin koe- asemaa lukuun ottamatta (taulukko 14). Kasvinviljelylaitoksella Tikkuri- lassa oli raiheinässä 1963—64 pakkas- ja roustevaurioita. Keski-Suomen koeasemalla kärsi raiheinä 1972—73 tammikuun lumettomuuden vuoksi pak- kasen tuhoista, kokeissa ilmeni myös roustetuhoja. Pohjois-Pohjanmaan koeasemalla raiheinä talvehti eräinä vuosina heikosti myöhäissyksyn pak- kasten tähden. Eri koepaikoissa tehdyissä engl. raiheinän lajikekokeissa tal- vehti Valinge-lajike ylivoimaisesti parhaiten. Niittynurmikka, nurmipuntarpää, punanata ja rehukattara talvehtivat Lapin koeasemaa lukuun ottamatta hyvin tai tyydyttävästi (taulukko 14). Nurmiheinien talvehtiminen Pohjois-Suomessa Nurmiheinäkokeet Lapin koeasemalla Silloin kun nurmiheinät Lapin koeasemaa eteläisemmillä laitoksilla ja koe- asemilla talvehtivat suurimmaksi osaksi hyvin, onnistuvat nurmiheinäkokeet Lapissa usein huonosti. Pääasiallisena syynä huonoon talvehtimiseen olivat talvituhosienet, pohjolan pahkasieni (Sclerotinia borealis) ja pahkulasienet (Typhula sp). Lumihometta (Fusarium nivale) tavattiin Lapin koeasemalla runsaammin vain 1966—67 tehdyissä timotein, nurminadan ja koiranheinän lajikekokeissa, eikä tauti tehnyt silloinkaan suurta vahinkoa. Nurmiheinistä on Mäkelä (1977 b) Pohjois-Suomessa määrittänyt Fusarium avenaceum, F. culmorum ja F. nivale lajit. Niiden merkityksestä vaurioiden aiheuttajina ei ole saatu lähempiä tietoja. Timotei talvehti Lapin koeasemalla 27:n vuoden aikana suoritetuissa kokeissa 12:na vuonna huonosti ja muina vuosina hyvin tai tyydyttävästi (taulukkot 14 ja 15). Vaurioihin olivat huonoina talvehtimiskausina syynä tal- vituhosienet ja kahtena vuonna kasvuston tukehtuminen. Parhaiten talveh- tivat lajikekokeissa paikalliset timoteikannat Apukka ja Lappi Tl. Nurminata talvehti lajikekokeissa suunnilleen samalla tavoin kuin ti- motei (taulukko 14). Huonoja talvehtimiskausia oli 26 vuoden aikana 9 pää- asiallisesti talvituhosienien vuoksi. VALMARin (1978) mukaan nurminatalajik- keet kestävät talvea paremmin kuin timotei. Koiranheinä talvehti Lapin koeasemalla timoteihin ja nurminataan verrattuna heikosti. Lajikekokeissa oli 26 vuoden aikana 16 huonoa vuotta. Kasvustoja vaurioittivat eniten pohjolan pahkasieni, toiseksi eniten pahkula- sienet. Huomattavia pakkasvaurioita koiranheinäkokeissa oli kolmena vuon- na ja tukehtumisvaurioita yhtenä vuonna. Koiranheinä talvehti Pohjois- Suomessa niin huonosti, ettei sitä kannata siellä viljellä. Engl. raiheinä talvehti Lapin koeaseman lajikekokeissa hyvin huonosti. 14. vuoden aikana suoritetuissa lajikekokeissa raiheinä tal- vehti 25. kokeessa heikosti ja vain kahdessa kokeessa puutteellisesti (taulukko 14). Talvituhosieni- ja pakkasvaurioiden vuoksi engl. raiheinä ei sovellu viljeltäväksi Pohjois-Suomessa. Muiden heinälajien lajikekokeissa talvehtivat nurmipuntarpää ja punanata Lapin koeasemalla huonosti. Niittynurmikka- ja rehukattarakokeessa talvehti- minen sen sijaan oli parempi (taulukko 14). 504 Kasvustojen fungisidikäsittelykokeet Lapin koeasemalla on syksyisin kokeiltu kasvustojen, etupäässä timotein, käsittelyä fungisideilla. Kokeessa on talvituhosienivauriot saatu suurimmaksi osaksi torjutuiksi. Talvehtimiskaudella 1967—68 Kasvitautien tutkimuslai- toksen toimesta Sodankylässä suoritetuissa kokeissa todettiin vaurioituneen 20—30 % käsittelemättömästä 1. vuoden nurmesta pahkulasienien ja lumi- homeen vuoksi. Käsittely kvintotseenilla vähensi sienituhot 10 prosenttiin. Enontekiössä oli yhdessä kokeessa 1. vuoden nurmesta 25% pahkulasienen ja lumihomeen vaurioittamaa. Toisessa kokeessa samalla paikkakunnalla oli käsittelemättömästä koenurmesta 40 % tuhonnut pahkulasieni, 20 % lumi- home ja 20 % pohjolan pahkasieni. Fungisidilla käsitellyssä koejäsenessä oli jäljellä vain hieman pahkulasienen vaurioita. Nurmiheinien talvehtiminen pohjoisimmassa Lapissa Helsingin yliopiston koetilalla Muddusniemessä selvitettiin monivuotisissa kokeissa (1950—65) nurmiheinien talvehtimista pohjoisimmassa Lapissa (Nissinen ja Salonen 1972 a, 1972 b). Timotei talvehti 10 vuoden kokeissa siten, että talvehtimisluku oli yhtenä vuonna 9, kuutena vuonna B—6 ja kol- mena vuonna 2—o. Tuhojen aiheuttaja oli pohjolan pahkasieni (Sclerotinia borealis). Runsaimmin sitä esiintyi myöhään kylvetyissä tai epäedullisten säiden takia pieniksi jääneissä oraissa. Kylmä syksy, pitkä lumikausi ja lumen hidas sulaminen keväällä edistivät pohjolan pahkasienen tuhoja. Parhaiten talvehtivat kokeissa nurmipuntarpää, nurminata ja niittynurmikka. Timotei toipui S. borealisen vaurioista parhaiten ja oli keskimäärin satoisin nurmiheinä. Oraiden kvintotseenikäsittely paransi ratkaisevasti nurmen talvehtimista. Kuva 10. Pohjolan pahkasienen (Sclerotinia borealis) tuhoama nurminata lajikekokeessa Lapin koeasemalla 7.5. 1970. Figure 10. Meadow fescue destroyed by Sclerotinia borealis in a variety test at the Lapland Exp. Sta. 7. 5. 1970. 505 Taulukko 15. Huonosti talvehtineet timoteikokeet Lapin koeasemalla. Table 15. Poorly wintered timothy tests in the Lapland Experiment Station. L = lajikekokeet Variety tests Lu - lumi cm/kk Snow cmjmonth Sb = Sclerotinia borealis T = Typhula-sienet Typhula fungi Ro = routa cm/kk Ground frost cm/month HtMr = hietamoreeni Silty till Tk = tukehtumisvauriot Asphyxiation damage SrT = saraturve Sedge peat Koevuosi Maalaji Nurmen Talvehtiminen Tuhon aiheuttajat Cause of damage Sää Weather ikä, vuotta Test year Type of Age of Wintering soil ley, years X XI XII I II 111 IV V 1951-52 HtMr 3 L 6.0-2.5 Sb T Lu 12 12 45 55 63 28 Ro 10 15 21 27 27 20 1952-53 HtMr 1 L 3.0-1.0 Sb 45-70 % Lu 30 50 65 70 80 35 T 5-10 % Ro 18 26 28 28 28 29 Muut syyt Other causes 1957-58 HtMr 1 L 7.0-5.5 Sb 30-40 % Lu 2 14 38 40 50 53 T 0-5.0 Ro 5 23 32 45 53 14-7 1961-62 HtMr 1 L 6,3 —O,B Sienet - Fungi Lu 8 28 59 67 67 33 L 2.2 —0.5 Ro 5 7 12 12 17 19 17 1968-69 SrT 1 Kokeet tuhoutuneet Sb T Lu 12 38 48 69 82 87 84 24 Tests failed Ro 2 2 3 2 SrT 2 Kokeet tuhoutuneet Sb 60—70 % Tests failed T 60 —7O % 1970-71 SrT 1 L 3.6-2.0 Sb Lu 13 22 27 42 52 46 Ro 24 26 29 47 59 54 51 1971-72 SrT 2 L 4.0—2.0 Sb 0-20 % Lu 10 13 14 22 43 37 8 T 20-90 % Ro 15 31 47 53 58 75 46 1972-73 SrT 1 L 3.0 —0,5 Tk Sb 0-20 % Lu 40 40 32 59 67 54 T 30-65 % Ro 2 12 14 14 SrT 2 L 6.0—1.5 Tk Sb 10 % T 30-65 % 1974-75 HtMr Tuho Damage Runsaasti T Lu 11 34 41 53 54 61 50 % Abundant T Ro 9 0-5 9 13 15 15 Vähän Sb Slight Sb SrT 5 L 5.2-3.2 1973-76 SrT 1 L 4.2 —1.2 Sienet Fungi Lu 2 39 51 61 70 49 SrT 2 L 4.9 —0.2 Ro 9 10 18 26 29 32 1976-77 SrT 2 L 4.7—3.4 Sienet Fugi Lu 8 11 27 43 60 65 59 SrT 1 L 1.0—O.B Ro 9 22 43 45 47 54 Nurmiheinien huonon talvehtimisen merkitys Pohjois-Suomessa Timotei on Pohjois-Suomen tärkein viljelykasvi. Koska talvituhosienet saattavat aiheuttaa tuhoja laajoilla alueilla Lapissa, talvehtimisvauriot voivat olla huomattava riskitekijä nurmiheinien viljelyssä. Keväällä 1961 Lapissa jouduttiin pohjolan pahkasienen aiheuttamien vaurioiden vuoksi rikkomaan runsaasti timoteinurmia, jolloin viljelijöille suoritettiin valtion varoista kor- vausta. Lapissa talvituhosienet tuhoavat usein varsinkin ensimmäisen vuoden timoteikylvöt kokonaan (Sipola 1978). Tilanne on ongelmallinen viljelijöille, 506 joiden toimeentulo on nurmien tuottaman rehun varassa. Viljelykustannukset nousevat kohtuuttomasti ja siitä huolimatta satotulos on epävarma. Mitä voimaperäisempää viljely ja lannoitus on, sitä paremmat ovat edellytykset sienien lisääntymiselle, ja sitä tärkeämpää on kvintotseenin käyttö. Sipola (1978) kiteyttää viljelijöille nurmiviljelyssä ohjeeksi seuraavat toimenpiteet; peruskuivatus, kalkitus, tasapuolinen lannoitus (myös hivenaineet), pellon pinnan muotoilu niin, että sarat ovat kuperia, ja oikea korjuuaika ennen pak- kasten tuloa. Kasvuston kvintotseenikäsittely ei yksinään takaa viljelyn on- nistumista, mutta se on erinomainen viljelyn varmistaja silloin, kun muut tekijät ovat kunnossa. Lannoituksen on joissakin tapauksissa todettu vähentävän sienituhoja. Lapin koeasemalla 1960—61 järjestetyssä timotein typpilannoituskokeessa pohjolan pahkasieni tuhosi lannoittamatta jätetyn koejäsenen, kun taas 800 kg/ha Oulunsalpietaria saaneessa koejäsenessä timotei talvehti hyvin. Yleensä lannoitteiden ei kuitenkaan ole todettu torjuvan tuhosieniä, vaikka niitä käy- tettäisiin runsaasti ja monipuolisesti. Routa on Lapin pelloissa turvemailla syvässä ja sulaa hitaasti. Lumipeite pysyy huomattavasti pitempään kuin maan eteläosissa, minkä johdosta talvi- tuhosienivauriot muodostuvat suuriksi (Valmari 1978). Talvehtimisvaurioiden tutkimustyö olisi Pohjois-Suomessa ulotettava käsit- tämään koko sen alueen, jossa timoteitä viljellään. Eri puolilla Lappia olisi syksyisin järjestettävä useita ja riittävän pitkäaikaisia fungisidikokeita, jotka osoittaisivat millaisia talvituhoja alueella esiintyy ja kuinka suuria vahinkoja ne aiheuttavat. Niistä selviäisi, milloin ovat kysymyksessä talvi- tuhosienet ja milloin muiden tekijöiden (tukehtuminen, vesivauriot, pakka- set) aiheuttamat vauriot. Tällaiset kokeet saattaisivat myös osoittaa, millai- sissa olosuhteissa talvehtimisvaurioita tapahtuu vain harvoin, millaisissa usein ja tuhoisina. Apilan talvehtiminen Arvokkainta rehukasviamme puna-apilaa on Maatalouden tutkimuskes- kuksen eri laitoksilla ja koeasemilla tutkittu monin eri tavoin. Tärkeinä tut- kimusten aiheena ovat olleet apilan talvehtimiseen liittyvät kysymykset, koska apila usein häviää nurmista talvehtimisvaurioiden vuoksi. Taulukossa 16 on yhteenveto puna-apilan lajikekokeista Maatalouden tutkimuskeskuksen laitoksilla ja koeasemilla. Apilamälä vaurioiden aiheuttajana Ylimäki (1955, 1956, 1962, 1969 a, 1969 b, 1969 c) on tutkinut monipuoli- sesti apilamädän esiintymistä maassamme, sen aiheuttamien vahinkojen suuruutta ja taudin torjuntakeinoja. Apilamätää tavataan Suomessa kaik- kialla apilan viljelyalueilla, lumisilla seuduilla enemmän kuin niukkalumisilla rannikkoseuduilla. Sateiset syksyt ja keväällä pitkään pysyvä lumi ovat edellytyksenä apilamädän runsaille tuhoille. Jos säät ovat loka-joulukuussa sateiset (kuukauden sademäärä vähintään 100 mmm tienoilla tai suuremmat), eivät apilat säiden viilentyessä pysty vastustamaan apilamätää (taulukko 17). 507 Taulukko 16. Puna-apilan lajikekokeiden talvehtiminen. Table 16. Wintering of red clover in variety tests. Koe- Koe- Kokeiden Kokeissa parhaiten talvehti- Lukumäärä Huonosti talvehti- paikka vuosia lukumäärä nut lajike talvehti: vuosia, jolloin neita kokeita, hyvin puutteelli- huonosti oli huonosti joissa syynä vau- (10.0 9.0) sesti (6.9—0.0) talvehtineita rioihin olivat (8.9—7.0) kokeita Sclerotinia trifo- liorum (St), pak- Test Test Number The best wintered variety Number of kanen (P). Poorly locality years of tests wintered: years when wintered tests. well insuffi- poorly poorly win- Damage caused by (10.0—9.0)ciently (6.9—0.0) tered tests Sclerotinia tri- (8.97.0) foliorum (St), frost (P) KVL 26 71 28 18 25 16 St 22 P 2 St + P 1 LOU 13 16 4 8 4 4 St 2 P 2 KYM 18 23 3 11 9 10 St 8 P 1 KJL 25 39 18 16 5 3 St 4 P 1 SAT 14 27 15 6 6 4 St 2 P 4 HÄM 16 36 22 7 7 7 St 5 P 2 ESA 16 30 10 10 10 7 St 8 P 2 KES 14 24 9 6 9 8 St 9 EPO 16 20 4 9 7 5 St 4 P 3 PSA 14 14 1 4 9 9 St 7 P 2 K PO 6 10 1 3 6 5 StIPS PPO 17 21 4 7 10 9 St 1 P 9 LAP 16 45 14 10 21 12 St 17 St + P 3 Apilamädän on todettu pellolla leviävän ja vahingoittavan apilaa vielä 0° C:n lämpötilassa. Pakkaset keskeyttävät taudin leviämisen. Keväällä, kun ilmat maalis-huhtikuussa lämpenevät, tauti alkaa tuhonsa, jos lämpötila on lumen alla nollan yläpuolella. Runsaan lumipeitteen hidas sulaminen lisää maan kosteutta ja edistää apilamädän leviämistä. Kun apila lumen sulettua alkaa kasvunsa, taudin kehitys pysähtyy. Apilamätävahingot puna-apilan kasvustojen fungisidikäsittelykokeissa Kasvitautien tutkimuslaitoksen aloitteesta on eri koepaikoissa syksyisin suoritettu fungisidikokeita, jolla on pyritty selvittämään mahdollisuuksia torjua apilamätä ja parantaa apilasatoja (Ylimäki 1969 b). Kokeet ovat osoittaneet, kuinka suuria tappioita apilamädästä aiheutuu. Koetulokset on esitetty taulukossa 18. Apilamädän fungisiditorjuntaa ei ole yleistynyt, vaikka käsittelyillä saatetaan pystyä suojaamaan satoja taudin tuhoja vas- taan sellaisissa olosuhteissa, joissa sen vauriot usein toistuvat. Puna-apilalajikkeiden apilamädän kestävyys Kotimaiset puna-apilalajikkeet Jokioisten puna-apila ja Tammiston puna- apila ovat apilamädälle edullisina vuosina olleet hyvin alttiita taudille. Paikal- 508 Taulukko 17. Huonosti talvehtineita puna-apilakokeita. Table 17. Poorly wintered red clover tests. L = lajikekoe Variety test St = Sclerotinia trifoliorum Tp = syys- ja talvipakkanen Autumn and winter frost Kp = kevätpakkanen Spring frost V = vesivaurio Water damage R = rouste Heaving Koepaikka ja Talvehtiminen ja Sade mm/kk Lumi cm/kk Routa cm/kk koevuosi talvehtimisvauriot Test locality Wintering and and test year wintering damage Rain mm/month Snow cmjmonth Ground frost cmI month Apilamätävauriot Damage by Sclerotinia trifoliorum KVL 1954-55 L 6.8-2.S XI 76 XII 132 111 46 IV 35 111 7 IV 4 St tuhot vanhemmissa nur- missa St damage in older leys KVL 1957-58 L 6.6-2.2, L 1.0-0.3 X 101 111 50 IV 35 111 23 IV 20 KVL 1966-67 L 3.9-0.9 X 72 XI 122 111 50 IV 20 111 15 KYM 1952 —53 Apila tuhoutui St vuoksi Clover destroyed by St X 128 ' 111 44 IV 20 111 3 IV 5 KYM 1967-68 L 6.8-0.9 X 120 111 66 111 47 IV 43 SAT 1954-55 L 4.0-1.0 11l 41 111 26 HÄM 1959-60 L 5.9-1.6 11l 37 111 27 ESA 1961-62 L 6.6-4.6 11l 67 IV 18 111 9 IV 6 KES 1967—68 St 1. vuoden nurmissa katastrofaalinen In first year leys catastrophic EPO 1952 —53 St tuho lähes täydellinen St damage almost com- plete PSO 1958-59 L 6.5-0.7 11l 56 IV 39 111 11 IV 11 LAP 1958-59 L 5.0-1.2, L 2.5-0.0 St 40-90 % 11l 60 IV 47 111 30 IV 26 liset puna-apilakannat ovat useissa tapauksissa kestäneet apilamätää näitä paremmin. Eräillä koe-asemilla on paikallisia kantoja suositeltu viljeltäväksi paikkakunnalla; näin esimerkiksi Myttäälän apilaa Hämeen koeasemalla. Kotimaisten apiloiden kanssa rinnan kokeillut ulkomaiset apilalajikkeet mm. ruotsalaiset sekä pohjoisamerikkalaiset lajikkeet (Altaswede) ja Neuvostoliitosta saadut permiläiset puna-apilat ovat olleet ensin mainittuja alttiimpia apila- mädälle. Koepaikka ja koevuosi Test locality and test year Talvehtiminen ja talvehtimisvauriot Wintering and Lumi cm/kk Routa cm/kk Ground frost cmjmonthSnow cm/month wintering damage XI XII I II 111 IV 111 IV V Pakkas-, vesi- ja roustevauriot Frost, water and heaving damage KVL 1964-65 L 2.6-2. S 10 7 6 18 17 6 45 40 Tp St R KVL 1971-72 Kokeet tuhoutuivat 5 5 21 15 6 63 44 Tests failed Tp Kp KYM 1953 —54 Apila hävisi 2. vuotta van- hemmista nurmista Clover disappeared form leys over 2 years old 10 16 15 33 14 Tp KJL 1953-54 L 5.7-1.1 10 18 12 2 48 19 Tp Kp SAT 1963-64 L 3.9-2.0 12 2 16 18 71 70 Tp Kp V SAT 1966-67 L 5.4-3.4 20 25 28 30 Kp HÄM 1970 —7l Kokeet tuhoutuivat Tests failed 3-13 1-23 1 6-20 33-25 32-38 40-40 Tp ESA 1968-69 L 7.0-4.0 3 24 49 50 18 28 31 Tp St EPO 1959-60 L 7.0-6.0 13 12 28 21 23 1 75 42 11 Kp PPO 1953-54 L 6.2 —l.B 15 20 19 43 45 Lumettomana keväänä kasvit eivät saaneet vettä maan ollessa routaantunut —ln the snowless spring the plants received no water because of ground frost Useita vuosia kokeillut puna-apilalajikkeet talvehtivat Hämeen koease- malla seuraavasti: koevuosia talvehtiminen talvehtiminen talvehtiminen lajike hyvä puutteellinen huono (10 - 9.5) (8.9 - 7.0) (6.9 -0)tetraploidiapilat Uiva 17 12 4 1 Tepa 10 6 2 2 diploidiapilat Jokioisten pa 20 14 5 1 Tammiston pa 20 3 13 4 Myttäälän pa 18 9 8 1 Altaswede pa 6 9 3 4 509 510 Taulukko 18. Puna-apilakokeet kvintotseenilla apilamädän torjumiseksi. Table 18. Red clover tests against Sclerotinia trifoliorum with quintozene. Koepaikka Kokeiden Satojen lisäykset Sadonlisäykset lukumäärä käsittelemättömään keskimäärin koejäseneen verrat- % tuna % Test locality Number of Increase in yields Increase in yields, tests compared with un- average % treated experimen- tal plot KVL 7 +2O . . . + 90 +35 LOU 5 0.. . + 2 +1.5 KYM 13 0. . . + 42 +l3 SAT 4 0...+ 2 +l7 HÄM 17 0 . . . + 48 +l4 ESA 7 + 8 . . . + 104 +32 KES 16 0... + 187 +36 PSA 6 + 8. . . + 23 +l5 PPO 7 0. . . + 32 +l3 LAP 7 0... + 66 +3O Parhaiten talvehti tetraploidi puna-apila Uiva ja myös Tepa talvehti hyvin. Diploidiapiloista oli Jokioisten puna-apilan ja Myttäältän puna-apilan talveh- timinen samantasoista kuin tetraploidiapiloiden. Tammiston puna-apila ja Altaswede talvehtivat edellisiä huonommin. Diploidi- ja tetraploidipuna-apiloiden vertailu Kun tetraploidiapilat 1950-luvulla tulivat kokeiltaviksi todettiin, että ne kestävät apilamätää paremmin kuin diploidiapilat. Tällaisiin tuloksiin päädyt- tiin mm. Hämeen koeasemalla 1957 58, Pohjois-Savon koeasemalla 1958 59, Satakunnan koeasemalla 1965—66 ja Kasvinviljelylaitoksella Tikkurilassa suoritetuissa kokeissa. Etelä-Savon koeasemalla 1965—66 suoritetuissa ko- keissa tetraploidipuna-apiloiden sadot olivat 2—3 kertaa diploidiapiloiden satoja suuremmat viimeksimainittujen apilamätäalttiuden vuoksi. Kasvin- viljelylaitoksen Tikkurilassa järjestämissä kokeissa 1968—69 tetraploidiapilat kestivät apilamätää 50—6O % paremmin kuin diploidiapilat. Tetraploidiapiloita viljelemällä toivottiin päästävän apilamädän suurista tuhoista, mutta toiveet eivät toteutuneet. Ennen pitkää todettiin, että myös tetraploidiapilat ovat apilamädälle suotuisina vuosina hyvin alttiita taudille. Keski-Suomen koeaseman ja Etelä-Savon koeaseman suorittamissa kokeissa 1959 tetraploidiapilat Tepa ja Uiva kärsivät apilamädän tuhoista yhtä paljon kuin diploidiapilat. Hämeen koeaseman kokeissa apilamätä tuhosi 1960 lähes kaikki puna-apilalajikkeet, myös Tepan ja Uivan. Myöskään Kasvinviljelylaitoksen kokeissa 1966—67, Pohjois-Pohjanmaan kokeissa 1966 —67 ja Keski-Suomen koeaseman kokeissa 1967—68 ei apilamädän suurien tuhojen vuoksi ollut eroa tetraploidi- ja diploidiapiloiden talvehtimisessa. Kasvitautien tutkimuslaitoksella Tikkurilassa tehtiin lavakokeita eri pai- koista kerätyillä erilaista alkuperää olevilla Sclerotinia trifoliorum-isolaateilla 511 ja todettiin niiden patogenisuudessa olevan merkittäviä eroja (Ylimäki 1969 b). Isolaatit oli kerätty eri tahoilta Suomea ja koelajikkeena oli Tam- miston puna-apila. Kauden 1964—65 kokeissa eri isolaateilla inokuloidun apilan terveys vaihteli 83.0:n 27.5:n prosentin välillä. Ylimäen mukaan on ilmeistä, että kysymyksessä oli sienen biologiset tyypit tai patogeniset rodut. On mahdollista, että tetraploidiapilat kestivät ensin Sclerotinia trifo- liorunmi, jollei koepaikassa ollut tetraploidiapiloille aggressiivisia biologisia rotuja. Kun tällaiset rodut myöhemmin tulivat koepaikassa vallitseviksi, alkoivat apilamätää aikaisemmin kestäneet lajikkeet voimakkaasti saastua. On mahdollista, että tietyissä koepaikoissa oli jo vanhastaan tetraploidiapiloille aggressiivisia apilamädän aiheuttajan rotuja. Uusien rotujen syntymistä mu- taatiotietä ei myöskään voi jättää huomioon ottamatta. Uusien apilamätää kestävien apilalajikkeiden aikaansaamisessa on edellä sanotun perusteella suuria vaikeuksia, koska niiden tulisi kulloisessakin kasvupaikassaan kestää kaikkia yleisesti esiintyviä roturyhmiä. Eri-ikäisten puna-apilanurmien alttius apilamädälle Ensimmäisen vuoden apilat on monesti todettu alttiimmiksi apilamädälle kuin vanhemmat apilanurmet. Kuitenkin myös useampivuotisissa apiloissa voi ilmetä suurta alttiutta apilamätäsienelle, eräissä tapauksissa vanhemmat nurmet ovat kokeissa olleet jopa alttiimpia taudille kuin ensimmäisen vuo- den nurmet. Muut apilan talvehtimisvauriot Puna-apilan talvehtimista tutkittiin Tikkurilassa 1951—53 iumenpoisto- kokeilla (Ylimäki 1962), joissa maa oli pidetty paljaana koko talven. Kauden 1951—52 kokeissa talvehtimisluku vaihteli lajikeittain 8.2:n ja 1.0:n välillä sekä 1952—53 0.4:n ja 0:n välillä. Vuoden 1952 myöhäissyksy oli kylmä ja sateinen. Puna-apilan lajikekokeissa ilmeni suuria pakkasvaurioita (taulukko 17) silloin, kun syystalvella tai huhtikuussa oli vähän lunta tai koko talvi oli vähäluminen. Pakkasvaurioista aiheutuneita huonoja koetuloksia oli kaikissa koepaikoissa (taulukko 17) Keski-Suomen koeasemaa lukuun ottamatta. Runsaammin pakkasvaurioita kuin apilamädän tuhoja oli Satakunnan, Keski- Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan koeasemilla. Hämeen koeasemalla apilat joutuivat 1970—7l olemaan jääkuoren alla (M. Takala, toimintakertomus) ja tuhoutuvat. Talvelle olivat ominaisia jyrkät lämpötilavaihtelut ja melko runsaat sateet. Lumi suli monta kertaa lähes kokonaan, mutta lumeton kausi oli niin lyhyt, että osa lumisohjosta jäi sulamatta ja nurmille muodostui vahvoja jäätiköitä. Välittömänä syynä tuhoon on täytynyt olla pakkasen apilan jou- duttua olemaan pitkiä aikoja ilman lumen suojaa. Apila on alttiimpi vesivaurioille kuin syysviljat ja nurmiheinät. Laborato- riokokeissa (taulukko 5, kuva 8) puna-apilaa alkoi kuolla, kun kasveja oli pi- detty kaksi viikkoa +6° C lämpöisessä vedessä. Jos maa on lumipeitteen alla sula, kasvit voivat tuhoutua hapen puuttee- seen. Pohjois-Savon koeasemalle ilmeni 1968—69 apilassa pakkasvaurioiden lisäksi tukehtumisvaurioita, minkä vuoksi kasvi talvehti huonosti. Silloin oli marraskuussa 1968 runsaasti lunta maan ollessa roudaton, eikä apila kestänyt tätä. Kasvitautien tutkimuslaitoksella Tikkurilassa 1969—7O järjestetyissä rous- tekokeissa oli roustetta runsaimmin hiesu- ja hiesusavimailla sekä vähimmin hienolla hiesumaalla, multamaalla, hiekkamaalla ja aitosavimaalla. Kasvin- viljelylaitoksen kokeissa Tikkurilassa on roustevaurioita esiintynyt useana talvehtimiskautena, kuten 1952—53 ja 1964—65 (taulukko 17). Taulukko 19. Alsikeapilan, valkoapilan ja sinimailasen talvehtiminen lajikekokeissa. Table 19. Wintering of alsike clover, white clover and alfalfa in variety tests. Koe paikka Koevuosia Kokeiden Kokeissa parhaiten talvehtinut Huonosti talvehti- lukumäärä lajike talvehti; neita kokeita, joissa hyvin puutteelli- huonosti syynä talvivaurioi- sesti hin olivat: (10.0 9.0) (8.9 —7.0) (6.9 —0.0) Sclerotinia trifo- liorum (St), pak- kasvauriot (P), vesivauriot (V) Test locality Test years Number of The best wintered variety Poorly wintered tests wintered: tests. Damage cau- insuffi- poorly sed by Sclerotinia well ciently trifoliorum (St). (10.0—9.0) (8.9—7.0) (6.9—0.0) winter frost (P), water damage (V) Alsikeapila Ahike clover KVL 12 14 7 4 3 St 2 P 1 LOU 3 3 1 1 1 P 1 KYH 111 KJL 12 12 5 4 3 St 2 P -f V 1 SAT 3 4 2 2 HÄH 4 6 4 2 St 2 ESA 3 5 2 1 2 St 2 KES 4 5 2 1 2 St 1 P 1 EPO 8 8 1 3 4 St 2 P 1 PSA 5 5 1 2 2 St 2 PPO 10 12 3 4 5 St 3 P 1 LAP 11 21 2 8 11 St 10 V 1 Valkoapila White clover KVL 4 5 3 2 St 2 SAT 5 5 3 1 1 P 1 LAP 10 20 3 17 St 17 Sinimailanen Alfalfa KVL 10 16 5 8 3 St 3 LOU 7 13 5 6 2 P 2 KYM 3 3 1 1 1 St 1 KJL 16 20 12 7 1 St 1 HÄH 4 4 1 3 St 3 EPO 5 6 2 1 3 St 2 P 1 PPO 2 2 2 St 2 512 513 Alsikeapilan, valkoapilan ja sinimailasen talvehtiminen Alsikeapilalla, valkoapilalla ja sinimailasella on tehty vähemmän kokeita kuin puna-apilalla (taulukko 19). Alsikeapila ja valkoapila ovat kokeissa talvehtineet samalla tavalla kuin puna-apila viimeksi mainitun kuitenkin kestäessä eräissä kokeissa jonkin verran paremmin. Kasvinviljelylaitoksen kausina 1962 63, 1963—64 ja 1967—6B suorittamissa kokeissa alsikeapilat kestivät tautia vähän paremmin kuin puna-apilat. Talvehtimisvaurioita ai- heutti useimmin Sclerotinia trifoliorum ja eräissä kokeissa pakkanen. Lapin koeasemalla alsikeapila ja valkoapila tuhoutuvat lähes täydellisesti apilamädän vuoksi ja samoin kävi alsikeapilan Pohjois-Pohjanmaan koeasemalla. Sini- mailanen, jota Suomessa viljellään vähän, talvehti kokeissa kohtalaisen hyvin. Huonon talvehtimisen merkitys apilan viljelyssä Yli neljännesvuosisadan aikana eri paikoissa suoritetuista puna-apilan lajikekokeista oli joka kolmannessa kokeessa parhaiten talvehtineen lajikkeen talvehtiminen ollut huonoa; talvehtimisluku on ollut 6.9 0 (taulukko 16). Vaikka tätä ei voida yleistää koko apilantuotantoa koskevaksi, se kuitenkin osoittaa, että apilan viljely on usein toistuvien talvehtimisvaurioiden vuoksi epävarmaa. Näiden vaurioiden syynä ovat pääasiallisesti apilamätä ja toi- sella sijalla pakkasvauriot. Maamme pohjoisilla alueilla, joissa on yritetty vil- jellä apilaa, ei viljely talvehtimisvaurioiden vuoksi onnistu. Apilakokeita ei tästä syystä enää ole jatkettu Keski- eikä Pohjois-Pohjanmaan koeasemilla. Talvehtimisvauriot ovat yhteydessä sääoloihin. Apilamätää esintyy va- hingollisena sellaisilla seuduilla ja sellaisissa kasvupaikoissa, joissa loka- joulukuun aika usein on toistuvasti runsassatoisia kausia tai lumi pysyy ke- väällä kauan maassa. Pakkasvaurioita on runsaimmin sellaisilla paikoin, missä talven aikana on lumettomia kausia, koska apilat eivät säily pakkas- tuhoilta ilman lumen suojaa. Pakkaset saattavat vaurioittaa apilaa myös keväisin jatkuessaan vielä lumen sulettua. Viljehjät ovat monissa tapauksissa luopuneet apilan viljelystä, koska se on niin alitis talvehtimisvaurioille, ja siirtyneet viljelemään nurmiheiniä käyttäen niiden valkuaispitoisuuden lisäämiseksi typpilannoitusta. Monet viljelijät ovat menestyksellisesti jatkaneet apilan viljelyä niiden kokemusten pohjalla, joita heillä on tämän tärkeän rehukasvin tuotannosta. Sellaiset seu- dut, joilla syksyt eivät ole jatkuvasti sateisia sopivat apilan viljelylle. Tällaisia seutuja ja kasvupaikkoja ovat myös ne. joihin kevät tulee nopeasti, lumi sulaa ja rouste häviää samanaikaisesti. Myös sellaisilla paikkakunnilla ja sellaisissa kasvupaikoissa, joissa talven aikana ei ole pitkiä lumettomia kausia, säästytään pakkasen vaurioilta. Tiloilla, joilla apilamätä aiheuttaa usein vaurioita, on syytä harkita apilaviljelmien käsittelyä syksyllä fungisideilla (kvintotseenilla). Käsittely olisi suoritettava ensimmäisen vuoden apilanurmille. Kun 1950-luvulla ryhdyttiin kokeilemaan teraploidiapilalajikkeilla todet- tiin, että ne olivat kestävämpiä apilamätää vastaan kuin diploidiapilat. Myö- hemmin samoissa koepaikoissa tai samalla paikkakunnalla suoritetuissa ko- keissa myös tetraploidiapilat osoittautuivat hyvin alttiiksi apilamädälle. Tä- män on täytynyt johtua siitä, että koepaikoissa vähitellen lisääntyivät tertap- loidiapiloille aggressiiviset apilamätäsienen rodut, jolloin nämäkin lajikkeet kävivät alttiiksi taudille. Syysrypsin talvehtiminen Syysrypsin viljelyala on maassamme vaihdellut vuosittain 3 000:n ja 20 000:n hehtaarin välillä. Kasvin talvehtiminen Maatalouden tutkimuskes- kuksen laitoksilla ja koeasemilla 1950—1977 järjestetyissä lajikekokeissa on esitetty taulukossa 20. Suurimmassa osassa kokeita talvehtiminen oli huonoa (talvehtimisluku 6.9—0). Tällaisia tuloksia saatiin kaikissa koepaikoissa. Hyviä talvehtimistuloksia oli runsaimmin Kasvinjalostuslaitoksella Jokioi- sissa. Keski-Pohjanmaan, Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin koeasemilla syysrypsi- kokeita tehtiin vain muutamana vuonna. Kun syysrypsi talvehti näissä koe- paikoissa huonosti, ei sen kokeilua ole jatkettu. Ahvenanmaalla tehdyissä kokeissa syysrypsi menestyi yleensä hyvin. Talvehtimisvauriot Sienivaurioita aiheuttavat syysrypsissä yleinen pahkahome (Sclerotinia sclerotiorum) ja pahkulasienet (Typhula hetae). Syysrypsin kvintotseeni- käsittelyjä on Kasvitautien tutkimuslaitoksen toimesta kokeiltu syksyisin. Kokeita on syysrypsiviljelyksillä eri tahoilla maata tehty runsaimmin 1955 56 (Jamalainen 1959a). Näissä kokeissa siemensatojen lisäykset olivat käsit- telemättömien kasvien satoihin verrattuna seuraavat: sadonlisäys yli 50 % 6 koetta, 50—26 % 7 koetta, 25—11 % 4 koetta ja 10—0 % 2 koetta. Talveh- timiskausi 1955—56 sattui olemaan sääsuhteiltaan tuhosienille suotuisa. Tästä selittyvät runsaat sadonlisäykset, ja samalla voidaan havaita miten suuria tappioita sienet voivat syysrypsissä aiheuttaa. Taulukko 20. Syysrypsin lajikekokeiden talvehtiminen. Table 20. Wintering of winter turnip rape in variety tests. Koepaikka Koevuosia Kokeissa parhaiten talvehtinut Huonosti talvehtineita kokeita, lajike talvehti: jolloin syynä vaurioihin olivat: hyvin puutteelli- huonosti sienet pakkanen vesivauriot sesti (10.0-9.0) (8.9—7.0) (6.9 —0.0) Test locality Test years The best wintered variety Poorly wintered tests. wintered: Damage caused by well insuffi- poorly fungi frost water ciently (10.0-9.0) (8.9- 7.0) (6.9—0.0) KVL 17 9 10 6 3 3 LOU 14 3 5 11 2 6 3 KYM 17 8 2 14 6 3 5 KJL 11 8 2 4 1 1 2 SAT 6 3 2 1 1 HÄM 13 3 7 3 3 ESA 8 2 2 4 2 1 1 KES 9 2 1 6 3 3 EPO 23 6 7 11 5 6 PSA 6 6 2 1 3 514 515 Syysrypsi on arka pakkasille marras-tammikuussa ja myöhemminkin tal- vella lumettomina kausina. Maalis-huhtikuussakin pakkaset ja yöhallat voivat aiheuttaa vaurioita, jos maassa ei ole lunta. Etelä-Pohjanmaan koeasemalla syysrypsin viljeleminen on epävarmaa koeaseman vähälumisilla pelloilla. Ne paljastuvat keväällä usein varhain kärsien yöpakkasista. Kokeista oli saatu vain joka toinen vuosi satoa (T. Honkavaara, Etelä-Pohjanmaan toiminta- kertomukset 1963 ja 1967). Vesikokeissa alkoi syysrypsin taimia kuolla, kun niitä oli pidetty kolme viikkoa +6° C vedessä. Kun syysrypsi joutuu keväällä olemaan pitkähkön ajan sulassa vedessä, joka ei roudan vuoksi pääse poistumaan, rypsin juuriosa mädäntyy (kuva 11). Roudassa olevan juuren alapää voi pysyä viottumatto- mana. Vesivaurioita esiintyi rypsikokeissa useilla koeasemilla (taulukko 20). Eräissä huonosti talvehtineissa syysrypsikokeissa esiintyi roustevauriota. Kun näissä kokeissa ilmeni myös muista syistä johtuneita tuhoja, ei saatu tar- kempia tietoja siitä, mikä osuus rousteella oli vaurioiden aiheuttajana. Kasvinviljelylaitoksella, Kasvin]alostuslaitoksella ja Lounais-Suomen koe- asemalla on eräinä vuosina järjestetty myös syysrapsin lajikekokeita. Kaikissa näissä kokeissa syysrapsi talvehti huomattavasti heikommin kuin syysrypsi. Talvehtimisvaurioiden merkitys syysrypsin viljelyssä Syysrypsin viljely olisi ollut maassamme useasti toistuvien talvehtimis- vaurioiden vuoksi hyvin epävarmaa, ellei pellossa olisi keväällä mahdollista Kuva 11. Syysrypsin juuria, joiden alaosa on mädäntynyt niiden jouduttua olemaan sulaneessa vedessä pitemmän ajan. Vesi ei ollut poistunut maan ollessa roudassa. Figure 11. Roots of winter rape showing decayed lower parts after staying in melted snow for a longer period. The water could notfilter into the frozen soil. 516 ilman suuria kustannuksia vaihtaa kasvilajia. Kun syysrypsisato keväällä huonon talvehtimisen tähden näytti menetetyltä, pellot kylvettiin tavallisesti kevätviljalle. Syysrypsin talvehtimisvahinkoja ovat aiheuttaneet pahkula- sienet, yleinen pahkahome, pakkanen lumen suojan puuttuessa talvella tai keväällä, sekä vesi- ja roustevauriot. Sisämaan runsaslumisilla seuduilla oli keväällä odotettavissa talvituhosienivaurioita ja vesivaurioita. Vähälumisilla seuduilla, kuten Etelä-Pohjanmaalla, saattoivat kevään pakkaset aiheuttaa tuhoja. Syysrypsin viljelystä on nykyisin kokonaan luovuttu kasvin siementen kor- kean erukkahappopitoisuuden vuoksi. Tilalle ovat tulleet kevätrypsi ja kevät- rapsi, joista on saatavissa vain vähän erukkahappoa sisältäviä lajikkeita. Stipendit ja apurahat. Kirjoittajalle on myönnetty Suomalaisen Tiedeakatemian Jenny ja Antti Wihurin stipendivaroista apuraha käytettäväksi talvehtimisen aikana haitallisesti vai- kuttavien abioottisten tekijöiden tutkimiseen 1967 1971, lisäksi Suomen Akatemian apu- raha varttuneille tieteen harjoittajille talvehtimistutkimuksiin 1960 1962 ja samaan tar- koitukseen apuraha valtion luonnontieteelliseltä toimikunnalta 1954 1955 sekä maatalous- metsätieteelliseltä toimikunnalta 1954 1955 sekä maatalous-metsätieteelliseltä toimikunnalta 1965. Kirjoittaja esittää Kasvitautien tutkimuslaitoksen puolesta parhaat kiitokset näistä apurahoista. Tiivistelmä Tärkeimpiä peltokasvien talvehtimisvaurioiden aiheuttajia ovat maas- samme talvituhosienet. Toisella sijalla vaurioiden aiheuttajana on pakkanen, joka tuhoaa kasveja syystalvella, talvella ja keväällä, jollei niillä ole lumen suojaa. Näin tapahtuu myös silloin, kun vesi jäätyy lumettoman maan pinnalle kattojääksi, joka läpäisee pakkasen. Pakkasille altteimpia ovat syysvehnä, apilat ja syysrypsi. Tuhosienten ja pakkasen aiheuttamia vahinkoja vähäi- sempiä ovat roustevauriot, vesivauriot ja tukehtumisvauriot. Viimeksimai- nitut johtuvat hapen puutteesta silloin, kun kasvit joutuvat olemaan lumipeit- teen alla sulassa maassa. Kotimaiset syysruislajikkeet talvehtivat suurimmassa osassa maata hyvin tai sangen tyydyttävästi. Perä-Pohjolassa ja Lapissa ei syysruis menesty usein tapahtuvien tuhosienivaurioiden vuoksi lumen pysyessä keväällä pitkään maassa. Myös muilla seuduilla, jos maalis-huhtikuussa on runsaasti lunta, voivat tuhosienet tehdä joinakin vuosina huomattavia vahinkoja. Syysviljojen siemenen peittaus on lumihomesienen vaurioiden vähentäjänä tarpeellinen toimenpide. Vähälumisilla seuduilla aiheuttavat syystalvi- ja kevätpakkaset toisinaan syysrukiissa vaurioita. Syysvehnä talvehtii maamme lounais- ja eteläosissa hyvin ilman suuria talvehtimisvaurioita. Kymenlaakson koeaseman alueella ovat talvehtimis- vauriot olleet vaikeuttamassa syysvehnän viljelyä. Kun syysvehnän viljelyä on pyritty laajentamaan pohjoiseen päin, ovat runsaslumisilla alueilla tulleet esteeksi talvituhosienivauriot. Keski-Pohjanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla ei syysvehnä ole menestynyt pakkasvaurioiden vuoksi. Jos runsaslumisilla seuduilla halutaan viljellä menestyksellisesti syysvehnää, varsinkin talvi- tuhosienille alttiita lajikkeita, kannattaa turvautua syksyisin oraiden fungisi- dikäsittelyihin. 517 Nurmiheinät talvehtivat etelä- ja keskiosissa maata suurimmaksi osaksi moitteettomasti. Sen sijaan tärkeimmän peltokasvin, timotein viljelyvar- muutta heikentävät Pohjois-Suomessa talvituhosienien (pohjolan pahkasienen, pahkulasienien ja lumihomesienen) usein toistuvat vahingot. Lapin koease- malla oli 27:n vuoden aikana suoritetuissa timotein lajikekokeissa 12:na vuonna sellaisia kokeita, jolloin sienet olivat tuhonneet kasvuston. Timotein talvehti- misen tutkiminen olisi Pohjois-Suomessa ulotettava käsittämään koko sen alueen, jossa kasvia viljellään. Eri puolille Lappia olisi järjestettävä runsaasti ja pitemmän ajan kuluessa kasvustojen fungisidikäsittelykokeita. Ne osoittai- sivat millaisissa olosuhteissa talvehtimisvaurioita esiintyy ja mitkä ovat niiden aiheuttajat samalla, kun ne selvittäisivät mihin toimenpiteisiin olisi ryhdyt- tävä talvehtimisvahinkojen estämiseksi. Eri koepaikoissa tehdyissä puna-apilan lajikekokeissa oli joka kolmas koe talvehtinut huonosti apilamädän tuhojen ja pakkasvaurioiden vuoksi. Viljeli- jät ovat monissa tapauksissa luopuneet apilan viljelystä sen huonon talvehti- misen tähden ja siirtyneet nurmiheinien viljelyyn, kun taas monilla seuduilla viljellään edelleen menestyksellisesti tätä arvokasta rehukasvia. Kun ryhdyt- tiin kokeilemaan tetraploidiapilalajikkeilla, todettiin niiden kestävän paremmin apilamätää vastaan kuin diploidiapilat. Myöhemmissä kokeissa olivat myös tetradloidiapilat samalla tavoin alttiita taudille kuin diploidiapilat. Tämä on ilmeisesti johtunut siitä, että koepaikoissa lisääntyivät vähitellen tetraploi- diapiloille aggressiiviset apilamätäsienen rodut eli tyypit, jolloin nämäkin lajikkeet kävivät alttiiksi taudille. Tiloilla, joilla apilamätä aiheuttaa usein vahinkoja, on syytä harkita kannattaako ryhtyä suorittamaan kasvustojen käsittelyjä syksyisin fungisideilla. Syysrypsin viljely olisi ollut maassamme useasti toistuvien talvehtimis- vaurioiden (talvituhosieni-, vesi- ja pakkasvauriot) vuoksi hyvin epävarmaa, ellei pelloissa olisi keväällä mahdollista ilman suuria kustannuksia vaihtaa kasvilajia. KIRJALLISUUTTA Bruehl, G. W. et al 1966. Snow molds of winter wheat in Washington. Wash, Agr. Sta. Bull. 677: 1-21. Ekstrand, H. 1947. Some phytopathological views of overwintering of winter cereals and forage grasses with special regard to experimental work in agriculture. Stat. Växtsydds- anst. Medd. 49; I—4B. Grönberg, G. 1932. fiber die Ursachen des Zelltodes in Anaerobiose. Planta 16: 433—466. Haavisto, M. 1956. Typhula betae Rostr. on winter turnip rape. Selostus; Typhula betae Rostr. syysrypsissä. J. Scient. Agric. Soc. Finl. 28: 105 108. Huokuna, E. 1958. Jääpoltteen tuhot Viikin laidunkoenurmilla talvikautena 1956 57. Maatal. ja koetoim. 12: 305 311. 1971. Runsaan typpilannoituksen saaneiden nurmien talvehtiminen. Karjatalous 47: 334-335. & Huvola, S-L. 1974. The effect heavy nitrogen fertilization sward density and winter survival of grasses. Selostus: Runsaan typpilannoituksen vaikutus nurmen tiheyteen ja kasvien talvehtimiseen. Ann. Agric. Fenn. 13; 88 95. 518 Hänninen, P. & Jamalainen, E. A. 1968. Syysviljojen talvehtiminen Keski-Suomessa. Sum- mary: Overwinterig of winter cereals in Central Finland. Ann. Agric. Fenn. 7: 194—124. Isotalo, A & Vogel, R. 1962. Tuloksia syysruiskokeista Perä-Pohjolan koeasemalta vuosilta 1942 60. Referat: Ergebnisse von Versuchen mit Winterroggen an der Versuchs- station am Polaskreis in den Jahren 1942 60. Ann. Agric. Fenn. 1: 233 248. Jamalainen, E. A. 1943 a, fiber die Fusarien Finnlands. I. Selostus: Suomen fusariumeista. I. Valt. Maatal.koetoim. Julk. 122:1—26. 1943 b. tJber die Fusarien Finnlands. 11. Selostus: Suomen fusariumeista. 11. Valt. Maatal.koetoim. Julk. 123: 1 25. 1949. Overwintering of Gramineae-plants and parasitic fungi. I. Sclerotinia borealis Bubäk & Vleugel. Selostus: Gramineae-kasvien talvehtiminen ja tuhosienet. I. Sclero- tinia borealis Bubäk & Vleugel. J. Scient. Agric. Soc. Finl. 21: 125 142. & Ylimäki, A. 1956. The control of snow mould in winter rye by treatment of stands with chemicals. Selostus: Rukiin lumihomeen torjunta käsittelemällä oraat kemiallisilla aineilla. Valt. Maatal.koetoim. Julk. 148; 50—61. 1959 a. Syysrypsin talvituhosienien torjuntakokeita käsittelemällä kasvustot fungi- siideilla. Summary: Tests on control of low-temperature parasitic fungi in winter turnip rape by treatment of stande with fungicides. J. Scient. Agric. Soc. Finl. 31: 38—44. 1959 b. Overwintering of Gramineae-\Aants and parasitic fungi. 111. Isolations of Fusarium nivale from gramineous plants in Finland. Selostus: Gramineae- kasvien talvehtiminen ja tuhosienet. HI. Fusarium nivale -eristyksiä Gramineae-kasveista Suomessa. J. Scient. Agric. Soc. Finl. 31: 282 284. 1962. Syysviljojen peittauskokeet Suomessa. Summary: Trials on seed treatment of winter cereals in Finland. Ann. Agric. Fenn. 1: 175 191. 1964. Control of low temperature parasitic fungi in winter cereals by fungicidal treat- ment of stands. Selostus: Syysviljojen talvituhosienien torjunta oraiden fungisiidi- käsittelyillä. Ann. Agric. Fenn. 3: 1 54. 1969. Resistance of Scandinavian winter cereals varieties to low temperature parasitic fungi in Finland. Selostus: Skandinavian maiden syysviljajalosteiden kestävyys talvi- tuhosieniä vastaan. Ann. Agric. Fenn. 8: 152 263. Lallukka, Ulla ja Mukula, J. 1977. Sääolot ja niiden vaikutus kasvintuotantoon Etelä- Suomessa 1966 1976. Abstract; Weather conditions and their influence on plant production in southern Finland in the years 1966 1976. J. Scient. Agr. Soc. Finl. 49; 415-433. Linnomäki, Helmi 1962. Syysviljojen talvituhosienien torjuntakokeita Hämeen koeasemalla. Koetoim. ja käyt. 19: 3—4. Mäkelä, Kaiho 1977 a. Miten viljojen talvehtiminen varmistetaan. Koetoim. ja käyt. 34: 29. 1977 b. Talvituhosienet pohjoisilla nurmilla. Koetoim. ja käyt. 34: 33. Nissinen, O. & Salonen, A. 1972 a. Sclerotinia borealis-sienen merkitys nurmiheinien talveh- timisen heikentäjänä Helsingin yliopiston koetilalla Muddusniemessä vuosina 1950 65. I Sääolosuhteiden vaikutus S. borealisen esiintymiseen sekä heinälajien ja -lajik- keiden vaikutus nurmen talvehtimiseen. Summary: Effect of Sclerotinia borealis on the wintering grasses at Muddusniemi Experimental Farm of the University of Helsinki at Inari in 1950—65. I. The effect of weather conditions on the incidence of S. borealis and species and variety of the grass on the wintering of ley. J. Scient. Agric. Soc. Finl. 44: 98-114. 1972 b. Sclerotinia borealis-sivaen merkitys nurmiheinien talvehtimisen heikentäjänä Helsingin yliopiston koetilalla Inarin Muddusniemessä vuosina 1950—65. 11. Viljely- tekniikan vaikutus nurmen talvehtimiseen. Summary: Effect of Sclerotinia borealis on the wintering of grasses at the Muddusniemi Experimental Farm of the University of Helsinki at Inari in 1950 —65. J. Scient. Agric. Soc. Finl. 44: 115—125. Pichler, F. 1940. Zur Frage der Bekämpfung des Schneeschimmels. Nahr. bl. Dcut. Pfl. schutz 20, 11: 73-74. Sipola, J. 1978. Avicol-ruiskutus varmistaa talvehtimisen. Leipä Leveämmäksi 1978 1: 21-22. 519 Teittinen, P. 1958. Nurminadan ja koiranheinän jääpoltetuhot Tikkurilassa talvikautena 1956/57. Maatal. ja koetoim. 12: 312—217. 1962. Syysviljojen talvehtiminen Satakunnassa talvikauten 1960/61. Koetoim ja käyt. 19: 16. Valmari, A. 1978. Rehunkäyttötutkimusta tehostettava. Leipä Leveämmäksi 1978, 1: 20. Vasiljev, I. M. 1956. Wintering of plants (Kasvien talvehtiminen, käännös venäjänkielestä). Amer. Inst. Biol. Sei. 300 p. Wollenweber, H. W. & Reinking O. A. 1935. Die Fusarien. 355 p. Ylimäki, A. 1955. On the effectiveness of penta- and terachlorobenzenes on clover rot (Scle- rotinia trifoliorum Erikss.). Acta Agr. Fenn. 83: 147 158. 1956. Additional experiments on the chemical control of clover rot. Selostus: Lisä- kokemuksia apilamädän torjumiseksi kemiallisilla aineilla. Yalt. Maatal.koetoim. Julk. 145:31-49. 1962. The effect of snow cover in temperature conditions in the soil and overwintering of field crops. Selostus; Lumipeitteen vaikutus maan lämpötilaan ja peltokasviemme talvehtimiseen. Ann. Agric. Fenn. 1: 192 216. 1969 a. Typhula blight of clovers. Selostus: Apiloiden Typhula-tauti. Ann. Agric. Fenn. 8: 36—37. 1969 b. Apilamätä apilan talvehtimisen heikentäjänä Suomessa. Summary: Clover rot as cause of poor overwintering of clover in Finland. J. Scient. Agric. Soc. Finl. 41: 222-240. 1969 c. Fungicidal effect of some chemicals of Sclerotinia trifoliorum Erikss. Selostus: Eräiden kemikaalien vaikutus Sclerotinia trifoliorum sieneen. J. Scient. Agric. Soc. Finl. 41: 243-350. Käsikirjoitus saapunut 28.11. 1978.