JOURNAL OF THE SCIENTIFIC AGRICULTURAL SOCIETY OF FINLAND 432 Maataloustieteellinen Aikakauskirja Voi. 51:432-479, 1979 Syysrukiin perustaminen, hoito ja rikkaruohojen ekologia Mikko Raatikainen ja Terttu Raatikainen Jyväskylän yliopisto, Biologian laitos, 40100 Jyväskylä 10 ja Maatalouden tutkimuskeskus, kasvinviljelylaitos 01300 Vantaa 30 Establishing and management of winter rye and the ecology of weeds in rye fields Mikko Raatikainen and Terttu Raatikainen University of Jyväskylä, Department of Biology, SF-40100 Jyväskylä 10, Finland, and Agricultural Research Centre, Department of Plant Husbandry, SF-01300 Vantaa 30, Finland Abstract. The survey was carried out on 325 winter-rye fields, chosen by random sampling method. The area of the fields was 0.7 % of the total rye cultivation area in Finland. The characteristics of the ryefields and the methods of establishing and managing the rye were investigated in the survey. 176 vascular plant species were found on the ryefields. The number of species was highest in eastern Finland. The frequency percentage of all species was determined. The average weed number on the fields was 303/m2 . The density was lowest in south- western Finland. The number of plants or shoots/m2 was determined. Winter annuals Viola arvensis, Stellaria media, Matricaria spp., Myosotis arvensis and Lapsana communis, summer annuals Galeopsis spp., Chenopodium album and Erysimum cheiranthoides, and perennials Agrostis spp., Agropyron repens, Poa pratensis and Ranunculus repens had the highest density. The area of the farm, the age of the cultivated field, soil type, the moisture con- ditions of soil, the number of combine harvestings, the number of herbicidal treatments, previous crop, sowing time, seed dressing, the phase of the growing season, the cover percentage of cereal and the cultivation area influenced either directly the density of the weeds or proved density indicators. The rye cultivation area was divided into two sections on the basis of weeds. 1. Johdanto Tämä tutkimus on toinen osa Maatalouden tutkimuskeskuksen kasvin- viljely osaston toimesta v. 1969 aloitetusta syysviljojen rikkakasvitutkimuk- sesta. Ensimmäisessä osassa (M. Raatikainen et ai. 1979) tarkasteltiin syys- viljojen rikkaruoholajistoa, lajien yleisyyttä ja tiheyttä kesäkuussa kemiallisen torjuntakauden jälkeen. Tässä tarkastellaän ruispeltojen ominaisuuksia. https://www.c-info.fi/en/info/?token=LZ2cV0kr1xnJLNzK.L36QGmuk7efqi7TcrgK9dw.jdja9PnI1LqCoofvJYDUIoBXBPbvENzr8qSpQvqF7p_aRMjj0Q7psNybB5Znpa3aScUpTJJEOwjzK10rEbY_kNjxs9Ww6FVGPhm97dUjGbfwuMyu8-nRukI9KkVjK5hYpjQNEZE0CuOJZzyvTOOYiK-F30oxLKqN8b86oKwuml0JxTVfB7FhDp9MH3MXIBjumo2m_ic 433 rukiin perustamista, hoitoa sekä rukiin rikkaruoholajien ekologiaa ja rikka- ruohoisuuteen vaikuttaneita tekijöitä. Syysrukiin perustamis- ja hoito-ohjeita on annettu lukuisissa oppaissa ja käsikirjoissa (mm. Sunila et ai. 1915, Grotenfelt 1921 1922, Sauli 1929, Poijärvi ja Wecksell 1943, Simonen 1944, Majaniemi 1960, 1962, Koppa 1975, 1976, Mukula et ai. 1976). Ohjeet perustuivat aluksi etenkin viljelijöi- den kokemukseen, mutta myöhemmin lähes kokonaan tutkimustuloksiin. Ru- kiin viljely- ja hoitotavat poikkeavat kuitenkin ohjeista, ja käytössä olevia tapoja on selvitetty vain vähän. Grotenfelt (1899) ja Soininen (1975) ku- vaavat kuitenkin jonkin verran 1700- ja 1800-lukujen viljely- ja hoitotapoja. Myöhemmiltä ajoilta on hajanaisia tietoja useissa eri artikkeleissa (mm. Grotenfelt 1921 1922, Valle 1962, Vuorela 1975, Mukula et ai. 1976). 2. Tutkimusalueet ja menetelmät Tutkimuksen suoritustapa on selostettu ensimmäisessä osatutkimuksessa (M. Raatikainen et ai. 1979). Kenttätutkimus tehtiin haastattelemalla (huhti—kesäkuu 1972—1974) ja havainnoimalla (1. —lB. VI. 1972—1974). Kahdeksallatoista tutkimusalueella oli yhteensä 325 ruislohkoa, joista 303:1ta oli täydelliset tiedot kaikista selittäjistä. Ruislohkojen jakaantuminen eri alueille ilmenee taulukosta 1. Tutkittu syysruisala oli 451 ha, ja se oli 0.7 % tutkimuskauden keskimääräisestä vuosittaisesta ruisalasta 61 500 ha;sta. Väli- Suomen alueeseen luetaan alueet 5,6, 11, 12, 17 ja 18. Muut alueet kuuluvat Lounais-Suomen alueeseen (ks. M. Raatikainen et ai. 1979). Matemaattisina menetelminä käytettiin pienimmän neliösummon mene- telmää (Harvey 1966) ja regressioanalyysiä (Draper ja Smith 1966). Tilas- tollinen merkitsevyys ilmaistaan seuraavasti: »**P < 0.001, **P < 0.01 ja *P < 0.05. Kasvimaantieteellistä aluejakoa tehtäessä käytettiin SORENSENin (1948) yhtäläisyysverrannetta seuraavasti sovellettuna: E 2c QS = 100 , jossa E (a + b) a = lajin yksilömäärä alueen 1 näytealoilla b = saman lajin yksilömäärä alueen 2 näytealoilla c = pienempi edellä mainituista yksilömääristä Aluejaon tekoon otettiin mukaan 102 yleisintä taksonia 176 mahdollisesta, koska kaikkia taksoneita ei säästäväisyyssyistä voitu ottaa tietokonekäsit- telyyn. 434 Taulukko 1. Syysviljojen tutkimusalueet ja lohkomäärä sekä ruislohkojen osuus niistä. Table 1. Winter cereal localities, the number of all the fields and the number of rye fields investigated. Alueen numero ja nimi Tutkittujen syysvilja- Tutkittujen syysruis- lohkojen lukumäärä lohkojen lukumäärä No. Locality Number of investigated Number of investigated winter cereal fields winter rye fields 1 Perniö 30 6 2 Lapinjärvi 30 7 3 Alastaro 30 15 4 Luvia—Nakkila 27 20 5 Hartola—Joutsa 32 32 6 Siilinjärvi—Lapinlahti 28 27 7 Tuusula 30 9 8 Kuusjoki 30 4 9 Sauvo 29 10 10 Juupajoki —Orivesi 30 10 11 Parikkala Saari 30 30 12 Lapua 27 27 13 Kirkkonummi 31 18 14 Mellilä 32 28 15 Parainen 31 4 16 Kalvola—Hattula 33 21 17 Saarijärvi —Äänekoski 30 30 18 Oulainen —Haapavesi —Pulkkila 30 27 Yhteensä Total 540 325 3. Tulokset ja tarkastelu 3.1. Ruista viljelevän tilan ja ruislohkon ominaisuudet 3.1. 1. Tilan peltoala Ruista viljelleiden tilojen keskikoko oli Lounais-Suomen alueella suurempi kuin Väli-Suomen alueella (taulukko 2), kuten kaikkien tilojen keskikokokin peltoalan perusteella. Lounais-Suomen tilojen keskipeltoalahan oli saaristoa lukuun ottamatta yleensä yli 9 ha, Väli-Suomen 6—9 ha, Itä- ja Pohjois-Suomen alle 6 ha. Rukiin viljely oli Suomessa keskittynyt selvästi suurille ja keski- kokoisille tiloille. 3. 1.2. Lohkon ikä peltona Pellon raivauksen viljelijät muistivat yleensä melko tarkasti noin puolen vuosisadan taakse. Tätä vanhempien peltojen raivausajat tiedettiin summit- taisesti noin sataan vuoteen saakka, mutta vanhemmista raivausajankohdista ei yleensä ollut enää tietoa. Rukiin viljely jakaantui melko tasaisesti eri-ikäisille pelloille (taulukko 2). Tuloksista näkyy uudisraivaustoiminta, joka laajentui voimakkaasti 1900- luvulla ja oli laajimmillaan 1930-luvun alussa sekä uudelleen sotien jälkeen v. 1950. Väli-Suomessa ruista viljeltiin keskimäärin nuoremmilla pelloilla kuin Lounais-Suomessa, koska Väli-Suomen pellot olivat yleensäkin nuorempia. 435 Uudisraivaustoimintahan siirtyi tällä vuosisadalla vähitellen yhä pohjoisem- maksi; siellä raivauskelpoista peltoalaa oli eniten (Pälikkö 1960). 3.1. 3. Lohkon pinta-ala Koska ruislohko määriteltiin sellaiseksi ruispellon osaksi, jossa maalaji ja esikasvi olivat samoja, oli lohko muutamassa tapauksessa pienempi kuin mai- semassa näkyvä ruispelto. Keskikooltaan nämä eri tavoin määrtiellyt ruispellot olivat kuitenkin lähes samankokoisia. Ruislohkojen keskikoko suureni lounasta ja länttä kohden (taulukko 2). Lounais-Suomen alueella se oli 1.8 ha, Väli-Suomen alueella 0.9 ha ja koko maan keskiarvo oli 1.3 ha. 3. 1.4. Lohkon etäisyys talouskeskuksesta Ruislohkon etäisyys talouskeskuksesta mitattiin lyhintä viljelystietä pit- kin. Yli puolet tutkituista lohkoista oli alle 400 m:n etäisyydellä (taulukko 2). Lounais-Suomen alueella lohkot olivat keskimäärin vähän kauempana kuin Väli-Suomen alueella, jossa tärkein leipävilja ruis sijoitettiin tavallisesti talous- keskuksen ympärillä oleville intensiivisimmin hoidetuille pelloille. Tästä oli seurauksena, että ruispellot olivat samalla tilan vanhimmilla, ravinteisimmilla ja rikkaruohoisimmilla pelloilla. 3. 1.5. Maalaji Järvi-Suomessa ruispellot sijaitsivat tavallisesti moreenimailla tai elo- peräisillä mailla ja Etelä- sekä Lounais-Suomessa savimailla. Täten kaikista ruispelloista noin puolet oli karkeilla kivennäismailla, kolmannes savimailla ja loput eloperäisillä mailla (taulukko 2). Ruista on suositeltu viljeltäväksi etenkin hiekkamailla, joilla se poutaa verraten hyvin kestävänä menestyy muita viljalajeja paremmin (esim. Sauli 1929, Valle 1962). Eloperäisillä mailla ruis usein harvenee talvituhosienien ja roudan takia (esim. Sauli 1929, Valle 1962, Heinonen 1975). 3. 1.6. Maaperän kosteus Ruista viljeltiin etenkin keskinkertaisen kosteilla ja poutivilla mailla (taulukko 2). Tämä on myös suositusten mukainen tapa (esim. Sauli 1929, Valle 1962), sillä ruis on kevätkuivuutta paremmin kestävä kuin kevätviljat. Viljelyä saattaisi siirtää nykyistä enemmänkin poutiville maille, joilla ruis näyttää olevan kevätviljoja viljely varmempi kasvi (vrt. Mukula et ai. 1976). 3. 1.7. Ojitus Rukiin viljely keskittyi avo-ojitetuille tai ojattomille pelloille, jollaisia oli varsinkin Väli-Suomen alueen itä- ja keskiosissa (taulukko 2). Lounais-Suomen alueellakin ruista viljeltiin usein tällaisilla paikoilla, vaikka kyseisellä alueella oli monissa pitäjissä suurin osa pelloista salaojitettuja (Anon. 1974). Ojitta- mattomat maat olivat usein poutivia, eivätkä ne olleet usein ojituksen tar- peessakaan. Ojattomilla ja avo-ojitetuilla paikoilla oli kuitenkin toisinaan kiviä, jotka vaikeuttivat tehokasta viljelyä ja edistivät rikkaruohojen kasvua saroilla. 436 Taulukko 2. Tutkimustilojen ja ruislohkojen ominaisuuksia sekä rukiin viljelytekniikkaa selvittäviä tietoja. Aluejaon rajat selostettu luvussa 2. Table 2. Data on the characteristics of farms and ry e fields investigated and on the methods of cultivating rye. Lounais- Väli- Koko Lounais- Väli- Koko Suomi Suomi maa Suomi Suomi maa Southwest Middle Whole Southwest Middle Whole Finland Finland country Finland Finland contry % % % % % % Tilan peltoala, ha Maaperän kosteus Farm arable area, ha Moisture conditions 1 - 5 5 4 5 °f soil 6 10 11 28 20 Poutiva Dry 21 9 14 11 25 39 52 45 Keskinkertainen 26 - 50 32 12 22 Medium 72 84 79 51 13 4 8 Veden vaivaama Wet 7 7 7 Lohkon ikä peltona, Ojitus _ Type of vuotta drainage Age of cultivated field, years ojitus 29 3 20 12 Open drainage 26 55 42 30 - 59 31 23 27 Salaojitus - 60 - 89 8 15 12 Underdrainage 58 14 34 90 119 37 30 33 Ojaton Undrained 16 31 24 120 - 21 12 16 Leikkuupuintien määrä/Lohkon pinta-ala, ha . , ~ . 10 vuotta Area of held, ha _Combine harvesting ~ °-5 18 43 31 during 10 years o' 6 -1 0 20 31 26 i-;-;-; ” ™ 2i 1-2 « 24 »—s:sr: s s s41- 7 1 4 5 - 6 22 11 16 7 - 8 28 5 15 Lohkon etäisyys 9 ~ 22 4 12 talouskeskuksesta, m Distance of field from Rikkaruohoruiskutusten farmstead, m määrä/10 vuotta _ gg 21 19 Herbicidal treatments 100 - 199 11 19 15 during 10 years 200 - 399 22 19 20 0 14 45 31 400 - 799 16 18 17 1 - 2 12 23 18 800 - 1599 15 11 13 3 - 4 16 16 16 1600 - 3199 13 5 9 5 - 6 23 10 16 3200 - 6777-8 23 5 13 9 - 12 1 6 Maalaji Soil type Karkeat kivennäis- Esikasvi maat ja hiesut Previous crop Coarse mineral soils ohra _ BarUy 17 12 14 and silts 37 63 51 Kaura Oats 8 6 7 Savimaa Clay soils 54 18 35 Eloperäiset maat Organic soils 9 19 14 Jatkuu Continued 437 Kevätvehnä Viljelykasvi neljä Spring wheat 8 0 4 vuotta sitten Kevätvilja Crop four years ago Spring cereal 10 0 Kevätvilja - e 26 10 17 Spring cereal 41 36 39 Syysvehnä - Syysvilja - Winter wheat 2 0 1 Winter cereal 12 4 7 Syysvilja - Vilja - Cereal 7 4 6 Winter cereal 1 0 0 Rypsi _ Turnip rape 1 0 0 Rypsi - Turnip rape 3 0 2 Nurmi _ Ley 34 51 43 Nurmi Ley 15 56 38 Yksivuotinen rivi- viljelykasvi Annual row crop 3 4 3 Yksivuotinen rivi- v _ „. Kesanto Fallow 10 1viljelykasvi ~ J Tuntematon Annual row crop 10 0 Unknown 1 1 1 Kesanto Fallow 18 12 15 Uudisraivio Clearing 0 2 1 Tuntematon - Karjanlannan määrä, t/ha Unknown 0 1 1 Farmyard manure. tons/ha 0 - 81 59 70 Viljelykasvi kaksi 1 2O 9 19 14 vuotta sitten 21 4O 6 13 10 Crop two years ago 41 6O 3 2 2 Kevätvilja - 61 ~ 17 4 Spring cereal 42 22 31 Syysvilja Typpimäärä väki- Winter cereal 18 3 10 lannoitteena syksyllä, kg/ha Vilja Cereal 2 2 2 Nitrogen fertilization Rypsi Turnip rape 2 0 1 in autumn, kg/ha Nurmi Ley 24 70 48 o 5 14 10 Yksivuotinen rivi- 1 5O 18 38 29 viljelykasvi 51 _ 75 48 31 2 9 Annual row crop 3 1 2 75 _ 29 17 22 Kesanto Fallow 8 15 Tuntematon Unknown 1 1 1 Fosforimäärä väki- lannoitteena syksyllä, kg/ha Phosphorus fertilization Viljelykasvi kolme in autumn kSlha vuotta sitten 0 3 12 8 Crop three years ago 1 3O 7 27 18 Kevätvilja- 31 ~ 60 72 52 61 Spring cereal 48 19 33 61 ~ 18 9 13 Syysvilja Winter cereal 13 3 8 Kaliummäärä väki- Vilja Cereal 3 12 lannoitteena syksyllä, kg/ha Rypsi Turnip rape 10 0 Potassium fertilization Nurmi Ley 30 73 53 in autumn, kg/ha Yksivuotinen rivi- 0 5 14 10 viljelyskasvi 1 5O 35 39 37 Annual row crop 2 2 5\ l5 46 28 36 Kesanto Fallow 3 1 2 76 l4 19 17 Tuntematon Unknown 0 10 Jatkuu Continued 438 Ruislajike l6. 2O. V 32 14 27 Rye cultivar 21. 25. V 18 28 21 Ensi 11 27 20 26 - - 30. V 3 0 2 Toivo 16 23 20 - 31. V 7 5 6 Pekka 23 13 18 Voima 32 5 18 Rikkaruohontorjunta- Maatiaiset 4 9 7 a' nc Vjatka 0 6 3 Herbicide used Muut - Others 9 9 8 MCPA - MCPA 8 32 14 Mekoproppi Kylvösiemenen peittaus Mecoprop 5 5 5 Seed dressing MCPA-, mekoproppi- Ei _No 34 60 48 ia diklorproppiseokset Kyllä - Yes 66 40 52 Mixtures with MCPA, mecoprop and Kylvösiemenmäärä, kg/ha dichlorprop 13—9 Seed rate, hg/ha 2,4-D-seokset _ g 23 15 Mixtures with 2,4-D 25 l9 160 lBO 23 28 25 Dikamba- ja 2,3,6-TBA 190 2lO 45 37 41 seokset 22q _ 27 12 19 Mixtures with dicamba and TBA 43 36 41 Kylvöaika Dinosebi- ja ioksiniili- Sowing time seokset 2 _l3 VIII 2 10 6 Mixtures with dinoseb 14.—23. VIII 28 39 33 and ioxynil 6 27 12 24. VIII-2. IX 50 45 47 2 _i2 IX 17 5 12 Rikkaruohoruiskutuk- määrä, 1/ha Typpilannoitus talvella Amount of water, 1/ha, Nitrogen fertilization used in herbicidal in winter treatments Ei - No 99 99 99 175 - 224 61 60 61 Kyllä - Yes 1 1 1 225 - 274 21 33 23 275 - 324 10 7 9 Typpilannoitus 325 4OO 8 0 7 keväällä, kg/ha Nitrogen fertilization Korrenvahvisteen in spring, kgjha käyttö v. 1973 1974 0 lB 40 30 Use of growth regulators 1 - 50 29 34 32 in 1973-1974 51 -75 35 16 25 Ei _ x 0 71 98 85 76 - 18 10 13 Kyllä - Yes 29 2 15 Rikkaruohoruiskutus Ruis nurmikasvien Herbicidal treatment suojaviljana Ei No 59 88 75 Rys as nursecrop for Kyllä Yes 41 12 25 leyplants ...... Ei - No 98 97 97 Rikkaruohojen Kyllä - Yes 2 3 3 ruiskutusaika Time of herbicidal treatment - 10. V 32 5 25 11. - 15. V 8 48 19 439 3. 1.8. Leikkuupuintien määrä ennen rukiin viljelyä Leikkuupuintikerrat ruislohkolla 10 viime vuoden aikana ennen rukiin viljelyä saatiin selville 318 lohkolta. Väli-Suomen alueella, jossa suurin osa pelloista oli nurmina, ruislohkoista vain 66 %:lla oli käytetty kyseisenä aikana leikkuupuntia, ja niilläkin lohkoilla, joilla sitä oli käytetty, käyttökertoja oli keskimäärin 3.7 (taulukko 2). Lounais-Suomen alueella 96 %:lla ruislohkoista oli käytetty leikkuupuimuria 10 viime vuoden aikana, ja näillä lohkoilla sitä oli käytetty keskimäärin 6.1 kertaa. Koko maan aineisto osoittaa, että ruista viljeltiin tavallisimmin nurmivaltaisessa viljelykierrossa. Tällaisilla tiloilla leikkuupuinti korjuumenetelmänä oli harvinainen. Toinen viljelykiertotyyppi oli viljavaltainen, ja näillä tiloilla leikkuupuintia oli käytetty jo pitkän aikaa. Edellinen tyyppi oli yleinen Väli-Suomen ja jälkimmäin Lounais-Suomen alueella. Leikkuupuinnin käyttö aiheutti rikkaruohottumista ja se vuorostaan herhisidien käytön. 3. 1.9. Rikkaruohoruiskutusten määrä ennen rukiin viljelyä Herhisidien käyttökerrat ruislohkolla 10 viime vuoden aikana ennen rukiin viljelyä saatiin melko luotettavasti selville 318 lohkolta. Tulokset osoittavat, että herbisidejä oli käytetty harvemmin kuin leikkuupuintia (taulukko 2). Väli-Suomen alueella käyttökertojen määrä ruiskutetuilla lohkoilla oli keski- määrin 3.3 ja Lounais-Suomen alueella 5.6. Pitkäaikaisesta käytöstä on ollut seurauksena, että syysviljojen rikkaruoholajien yksilötiheyksien suhteet ovat ehtineet muuttua alkuperäisestä varsinkin Lounais-Suomen alueella (Mukula et ai. 1969), jossa herbisidejä oli ehditty käyttää 86 %:lla tutkimuskautena rukiilla olleista lohkoista 10 viime vuoden aikana. Herhisidien käyttö on kui- tenkin ollut Suomessa verraten lyhytaikaista, sillä se laajeni huomattavasti vasta 1960-luvunalussa ja oli pitkän aikaa yleistä vain Lounais-Suomen alueella (Mukula ja Ruuttunen 1969). 3.1. 10. Kasvijärjestys Esikasvi saatiin selville 321 lohkolta, joista 148 oli Lounais-Suomen ja 173 Väli-Suomen alueella. Tavallisimmin ruis kylvettiin nurmen jälkeen (taulukko 2), ja Väli-Suomen alueella peräti 56 % rukiista oli nurmen jälkeen kierrossa. Kevätviljat, varsin- kin aikainen ohra, olivat myös suosittuja esikasveja. Seuraavilla sijoilla olivat syysviljat ja kesanto varsinkin Lounais-Suomen alueella. Ruis oli aikoinaan suosittu uudisviljelysten kasvi. Kun uudisraivaustoi- minta lähes tyystin loppui ja pellon käytön rajoittamisesta annettiin v. 1969 laki ja asetus, ei ruista ollut 1970-luvun alussa kuin 1 %:lla tutkituista loh- koista uudisviljelykasvina ja nekin olivat kaikki Väli-Suomen alueella. Tä- män vuosisadan alussa ruista viljeltiin tavallisimmin täyskesannon jälkeen (Sauli 1929, 1943). Seurauksena oli, että ruis- ja kesantoala olivat vuosisadan alussa lähes samansuuruiset. Tämä viljelytapa kävi kuitenkin taloudellisesti heikosti kannattavaksi. Kun samanaikaisesti nurmien peltoviljely yleistyi, siirryttiin käyttämään puolikesantoa ja etenkin nurmea esikasvina. Karjatto- 440 maan talouteen ja viljavaltaiseen kasvijärjestykseen siirryttäessä alettiin ruista viime vuosikymmeninä yhä useammin kylvää joko aikaisten kevätvilja- lajikkeiden tai syysvehnän jälkeen; näin ehkäistiin tyvitautien runsastumista vehnävaltaisessa viljelyssä. Ruista rukiin jälkeen on viljelty etenkin Lounais- Suomessa, jossa vähälumisilla alueilla talvituhosienten runsastumisvaara on pienin. Viime aikoina Maatalouskeskusten Liitto on suositellut rukiin viljelyä kesannon, nurmen, syysrypsin, herneen ja aikaisen ohran jälkeen (Anon. 1975). Väli-Suomen alueella, jossa käytettiin tavallisimmin nurmivaltaista kasvi- järjestystä, oli ruislohkojen yleisin viljelykasvi myös 24 vuotta ennen rukiin viljelyä monivuotinen nurmi (taulukko 2). Lounais-Suomen alueella, jossa usein käytetään viljavaltaisia kasvijärjestyksiä, oli ruislohkojen yleisin viljely- kasvi myös 2—4 vuotta ennen rukiin viljelyä kevätvilja. Toisella sijalla oli nurmi ja sitten syysvilja. Koska nurmikasvien ja viljojen viljely ruislohkolla ennen rukiin viljelyä ovat vaihtoehtoja ja toisensa poissulkevia, käytetään tässä julkaisussa rikkakasvi- lajien yksilötiheyden selittäjänä esikasvin lisäksi nurmien lukumäärää kolmena ruisvaihetta edeltävänä vuonna. 3.2. Rukiin perustaminen 3.2. 1. Peruslannoitus Peruslannoituksessa pyritään antamaan typpi lähinnä syksyn tarvetta varten ja fosfori sekä kali koko satoa varten. Suositusten mukaan karjanlan- taa ei tulisi antaa rukiille ainakaan paljon lukuunottamatta täyskesantoon perustettavaa ruista (esim. Sauli 1943, Valle 1962). Tulosten (taulukko 2) mukaan karjanlantaa annettiin kuitenkin karjatalousvaltaisella Väli-Suomen vyöhykkeellä 41 %:lle ja viljavaltaisella Lounais-Suomen alueellakin 19 %;lle ruislohkoista. Karjanlantaa annettiin paikoitellen selvästi yli suositellun mää- rän, joka on 20—30 t/ha (Anon. 1975). Väkilannoitteita käytettiin ruispeltojen peruslannoitukseen yleisemmin kuin karjanlantaa, sillä Lounais-Suomen alueella niitä annettiin 97 %:lle, Väli-Suomen alueella 88 %:lle ja koko maassa 92 %:lle ruislohkoista (taulukko 2). Useissa tapauksissa vähän karjanlantaa saaneille lohkoille annettiin lisäksi väkilannoitteita. Niiden käytössä oli siirrytty lähes yksinomaan seoslannoit- teisiin. Typen käyttö peruslannoitukseen oli lähes ohjeiden mukaista. Typpeä käytettiin Lounais-Suomen savimailla viljan jälkeisillä ruispelloilla enemmän kuin Väli-Suomen moreeni-, hieta- ja eloperäisillä mailla nurmen jälkeisillä ruispelloilla (vrt. Pessi 1970). Viljelytapojen muuttuessa suositeltiin tutki- muskautena sänkimaahan perustettuun rukiiseen vähintään 60—90 kg; n typpilannoitusta (Kares 1973). Näin suuria määriä kuitenkin vain harvat käyttivät, ja 100 kg typpeä oli Luostarisen ja Laasosen (1973) mukaan kannattavan lannoituksen yläraja kaikkina vuosina. Fosforin ja kalin käyttö oli runsaampaa Lounais-Suomen kuin Väli-Suomen alueella. Fosforilannoitus oli yleensä vähintään riittävä, mutta kalimäärät jäivät varsinkin Väli-Suomen alueella suositeltuja määriä pienemmiksi (vrt. Pessi 1970). 441 Taulukko 3. Syysrukiissa kasvavien rikkaruohojen yleisyys ja yksilö- tai versomäärä/m2 kaikilla lohkoilla alueittain ja koko maassa. = ei löydetty. Table }. The frequency and number of weed plants or shoots [m2 in winter rye on all the fields in different regions and in the whole country. Yleisyysprosentti Kpl/m2 kaikilla lohkoilla Lounais- Väli- Koko Lounais- Väli- Koko Suomi Suomi Suomi Suomi Suomi Suomi Frequency-% No.Im2 on all the fields South- Middle Whole South- Middle Whole west Finland Finland west Finland Finland Finland Finland Achillea millefolium 14 46 31 0.85.8 3.5 A. ptarmica 5 26 16 0.2 2.1 1.3 Aegopodium podagraria 1 3 2 0.0 0.1 0.1 Agropyron repens 30 47 39 6.2 18.6 12.9 Agrostis spp. 28 54 42 2.9 26.4 15.6 Alchemilla vulgaris cell. 1 3 2 0.2 0.1 0.1 Alopecurus aequalis 3—2 0.4 0,2 A. geniculatus 3 3 3 0.1 0.3 0.2 A. pratensis 1 2 2 0.0 0.2 0.1 Alopecurus spp. 3 1 0.0 0.0 Anemone nemorosa 2 1 Angelica silvestris 2 1 0.0 0.0 Anthemis spp. 3 1 0.0 0.0 Anthoxanthum odoratum 5 2 0.1 0.0 Anthriscus silvestris 5 2 0.1 0.0 Arabidopsis thaliana 3 6 5 0.4 2.0 1.2 Arenaria serpyllifolia 1 0 Artemisia vulgaris 111 0.0 0.0 0.0 Atriplex patula 3—2 0.4 0.2 Atriplex spp. 11l 0.1 0.0 0.1 Barbarea vulgaris 3 2 2 0.1 0.1 0.1 Betula spp. 9 1 4 1.2 0.0 0.5 Bidens tripartita 111 0.0 0.0 0.0 Brassica campestris 111 0.1 0.0 0.0 Brassica spp. 3 1 2 0.0 0.0 0.0 Calamagrostis spp. 1 1 Callitriche sp. 1 0 0.0 0.0 Caltha palustris 1 0 Campanula glomerata 1 0 C. patula 1 1 0.1 0.0 C. rotundifolia I—o 0.0 0.0 Campanula spp. 1 + 0.1 0.0 Capsella bursa pastoris 36 24 29 1.8 2.8 2.4 Cardaminopsis suecica 111 0.0 0.0 0.0 Carex nigra 1 0 Carex spp. 1 8 5 0.0 0.5 013 Carum carvi 1 1 1 C entaurea cyanus 13 16 14 0.7 0.9 0.8 Cerastium arvense 2 1 0.1 0.0 C. caespitosum 28 54 42 1.3 4.4 3.0 Chamaenerion angustifolium 3 23 14 0.1 1.1 0.7 Chenopodium album s. lat. 88 86 86 29.0 26.0 27.0 Continued 442 Yleisyysprosentti Kpl/m 2 kaikilla lohkoilla Lounais- Väli- Koko Lounais- Väli- Koko Suomi Suomi Suomi Suomi Suomi Suomi Frequency-% No. /m2 on all the fields Sout- Middle Whole South- Middle Whole west Finland Finland west Finland Finland Finland Finland Chenopodium polyspermum 2—l 0.0 0.0 Chrysanthemum leucanthemum s. lat. 1 5 3 0.00.1 0.0 C. vulgare 1 1 0.00.0 Cirsium arvense 13 11 12 0.50.3 0.4 C. heterophyllum 4 2 0.00.0 C. palustre 1 0 Convolvulus arvensis 1 0 Comarum palustre 1 0 Corydalis solida 1 0 Crepis tectorum 1 1 0.00.0 Dactylis glomerata 1 + 0.00.0 Daucus carota 1 0 Deschampsia caespitosa 2 10 6 0.01.4 0.8 D. flexuosa 1 0 0.00.0 Dryopteris spinulosa 1 0 Epilobium montanum 1 3 2 0.10.0 E. palustre 6 3 0.20.1 'Epilobium spp. 5 3 0.2 0,1 Equisetum arvense 28 24 26 1.72.0 1.8 E. fluviatile 1 0 E. palustre 2 3 3 0.10.1 0.1 E. silvaticum 7 9 8 0.20.7 0.5 Erophila verna 2 1 2 0.10.0 0.1 Erysimum cheiranthoides 66 77 72 12.87.6 10.0 Euphrasia brevipila 1 0 Festuca ovina I—o 0.0 0.0 Festuca rubra 3 2 2 0.31.7 1.1 F. pratensis 4 2 0.80.5 Festuca spp. 4 2 0.20.1 Filipendula uimaria 2 1 0.10.1 Fragaria vesca 1 0 Fumaria officinalis 13 10 11 0.60.4 0,5 Gagea minima 1 + 0.1 0.0 Galeopsis bifida 8 1 4 2.70.0 1.2 G. ladanum 1 0 0.0 0.0 G. speciosa 16 13 14 6.61.8 4,0 Galeopsis spp. 74 94 85 33.447.9 41.3 Galium palustre 4 2 0.10.1 G. uliginosum 1 2 2 0.00.0 0.0 G. vaillantii 16 4 10 0.40.2 0.3 Galium spp. 2—l 0.0 0.0 Geum rivale 4 2 0.00.0 Glechoma hederacea 1 0 Gnaphalium uliginosum 23 45 35 4.511.7 8.4 Heracleum sibiricum 4 2 0.00.0 Continued 443 Yleisyysprosentti Kpl/m2 kaikilla lohkoilla Lounais- Väli- Koko Lounais- Väli- Koko Suomi Suomi Suomi Suomi Suomi Suomi Frequency-% No./m* on all the fields South- Middle Whole South- Middle Whole west Finland Finland west Finland Finland Finland Finland Hieracium spp. 2 5 3 0.30.1 0.1 Hypericum maculatum 1 1 1 0.00.0 Juncus bufonius 2 5 4 0.00.8 0.4 J. filiformis 1 0 Juncus spp. 1 1 0.00.0 Knautia arvensis 5 3 Lamium hybridum 4 1 2 0.30.0 0.1 L. purpureum 3 1 2 0.20.0 0.1 Lapsana communis 43 39 41 4.06.8 5.5 Lathyrus palustris 1 0 0.00.0 L. pratensis 6 7 6 0.20.2 0 2 Leontodon autumnalis 2 21 12 0.00.6 0.3 Lmaria vulgaris 1 0 Folium spp. 1 1 Luzula spp. 6 3 0.20.1 Lysimachia vulgaris 1 1 Maianthemum bifolium 1 1 Matricaria spp. 76 55 65 12.95.7 9.0 Melampyrum spp. 1 0 0.00.0 Mentha arvensis 1 1 Moehringia trinervia 2 1 0.10.1 Myosotis arvensis 53 66 60 4.79.7 7.4 M. stricta 1 0 Myosurus minimus 24 20 22 3.13.2 3.1 Oxalis acetosella 1 0 0.00.0 Phleum pratense 28 53 41 5.010.9 8.2 Phragmites communis 1 0 Picea abies 1 1 0.00.0 Pimpinella saxifraga 1 1 Pinus silvestris 2 1 0.00.0 Plantago major 1 2 2 0.00.0 0.0 Plantago spp. 1 0 0.00.0 Poa annua 1 10 6 0.34.2 2.4 P. palustris 1 0 0.10.1 P. pratensis s. lat. 15 55 36 0.717.9 10.0 P. trivialis 8 22 15 1.65.5 3.7 Poa spp. 6 2 4 0.20.4 0.3 Polygonum aviculare s. lat. 72 57 64 7.27.4 7.3 P. convolvulus 63 44 53 5.82.7 4.1 P. hydropiper 3 9 6 0.11.5 0.9 P. lapathifolium 16 50 34 1.18.7 5.2 Patentilla anserina 1 1 P. argentea 1 0 P. erecta 2 1 0.00.0 P. norvegica 5 2 0.10.0 Patentilla spp. 1 -)- 0.00.0 Continued 444 Yleisyysprosentti Kpl/m2 kaikilla lohkoilla Lounais- Väli- Koko Lounais- Väli- Koko Suomi Suomi Suomi Suomi Suomi Suomi Frequency-% No./m* on all the fields South- Middle Whole South- Middle Whole west Finland Finland west Finland Finland Finland Finland Prunella vulgaris 1 2 2 0.00.1 0.1 Ranunculus acris s. lat. 3 15 10 0.3 1.2 0.8 R. auricomus coll. 5 12 9 0.2 0.4 0.3 if. flammula 1 1 0.0 0.0 if. polyanthemos 1 0 if- repens 20 68 46 0.7 17.6 9.9 Raphanus raphanistrum 4 8 6 0.1 0.2 0.1 Rhinanthus minor 111 0.0 0.1 0.0 Rhinanthus spp. 2 1 0.0 0.0 Ribes rubrum 1 0 0.0 0.0 Rorippa palustris 2 5 3 0.0 1.1 0.6 Rubus arcticus 1 3 2 0.0 0.1 0.0 Rumex acetosa s. lat. 8 12 10 0.2 0.5 0.4 if. acetosella s. lat. 6 48 28 0.1 5.0 2.8 if. longifolius 3 2 0.3 0.2 Rumex spp., suolaheinät sorrels 1 0 Sagina procumbens 6 22 14 2.3 6.1 4.4 Salix spp. 1 2 1 Scleranthus annuus 5 3 4 0.3 0.5 0.4 Scutellaria galericulata 2 1 0.4 0.2 Senecio vulgaris I—o 0.0 0.0 Silene cucubalus s. lat. 1 1 Solidago virgaurea I—o 0.0 0.0 Sonchus arvensis 12 8 10 0.3 0.2 0.2 S. asper I—l 0.0 0.0 Spergula arvensis 22 40 31 1.1 8.0 4.8 Stachys palustris 2 1 1 0.0 0.0 0.0 Stellaria graminea 6 10 8 0.1 0.2 0.2 S. media 63 68 66 7.9 13.2 10.8 Succisa pratensis 1 0 Taraxacum spp. 24 39 32 1.6 3.7 2.8 Thlaspi arvense 16 20 18 1.1 2.1 1.7 Trientalis europaea 1 0 Trifolium hybridum 2 1 0.0 0.0 T. pratense 10 9 10 3.1 0.6 1.7 T. repens 26 45 36 0.9 3.7 2.4 Triticum aestivum I—o 0.0 0.0 Tussilago farfara 3 2 2 0.0 0.0 0.0 Urtica dioica 111 0.0 0.0 0.0 Veronica agrestis 3—l 0.3 0.1 V. arvensis 5 4 4 0.8 0.3 0.5 V. chamaedrys 5 3 4 0.1 0.1 0.1 V. serpyllifolia 20 48 35 1.2 7.6 4.7 V. verna 8 4 0.5 0.2 Veronica spp. 1 + 0.0 0.0 Vida cracca 7 6 6 0.1 0.1 0.1 Continued Yleisyysprosentti Kpl/m2 kaikilla lohkoilla Lounais- Väli- Koko Lounais- Väli Koko Suomi Suomi Suomi Suomi Suomi Suomi Frequency-% No. /m2 on all the fields South- Middle Whole South- Middle Whole west Finland Finland west Finland Finland Finland Finland V. hirsuta 1 6 4 0.00.1 0.1 V. septum 1 2 2 0.00.0 0.0 V. tetrasperma 3 2 0.10.1 Viola arvensis 86 84 85 27.828.8 28.3 V. palustris 1 3 2 0.00.0 0.0 V. tricolor 2 1 0.10.1 V• riviniana 1 1 1 0.00.0 Tutkittuja syysruislohkoja 152 173 325 146 173 319 No. of investigated rye fields 3.2. 2. Lajike Ruislajike saatiin selville 300 tutkitulta lohkolta, joista 148 oli Lounais- Suomen alueelta. Yleisimmät lajikkeet olivat Ensi, Toivo, Pekka ja Voima (taulukko 2), jotka olivat myös Maatalouden vuositilastojen mukaan yleisimmät ruislajikkeet. Näistä lajikkeista v. 1933 kauppaan lasketun hyvin talvea kes- tävän Ensin viljely oli keskittynyt Väli-Suomen alueen itä- ja keskiosaan paksulumisille alueille. Lajikkeen viljelyosuus on pysynyt viime vuosikymme- ninä jokseenkin samansuuruisena. V. 1931 kauppaan lasketun Toivonkin viljely oli keskittynyt Väli-Suomen alueelle, mutta Ensiä heikomman talven- kestävyyden takia sen länsiosaan. Osittain sitä viljeltiin Lounais-Suomen alueenkin länsiosassa. Tämän lajikkeen osuus on pienentynyt viime vuosi- kymmeninä. Väli-Suomessa viljeltiin myös talvea hyvin kestävää Vjatkaa. V. 1941 kauppaan lasketun, heikosti talvea kestävän Pekan viljely oli keskit- tynyt Lounais-Suomen alueen länsiosaan ja osittain Väli-Suomen alueenkin länsiosaan. Pekan osuus on viime vuosikymmeninä kasvanut, mutta alkanee pienetä, koska v. 1966 kauppaan laskettu Voima valtaa alaa Lounais-Suomen alueella. Voimakin on heikosti talvea kestävä, eikä sitä voida viljellä paksu- lumisilla alueilla ainakaan ilman fungisidikäsittelyä. Pienijyväisten, heikko- satoisten maatiaisrukiiden viljely on vähentynyt jatkuvasti, mutta talven- kestävyyden ja tähkäidännän kestävyyden ansiosta niiden viljelyllä oli vielä melkoinen merkitys paksulumisella Väli-Suomen alueella. Viljely oli keskitty- nyt yleensä suositetuimpiin lajikkeisiin (vrt. esim. Konsala 1971, Köylijärvi 1971). 3.2. 3. Kylvösiemenen peittaus Kylvösiemenen peittauksesta saatiin tiedot 319 lohkolta, joista 148 oli Lounais-Suomen alueelta ja loput Väli-Suomen alueelta. Rukiista peitattiin noin puolet. Peittaus oli yleisempää Lounais-Suomessa kuin Väli-Suomen (taulukko 2). Talvituhosieniä, etenkin lumihometta, 445 446 Fusarium nivale (Fr.) Ces., on torjuttu kestäviä maatiaisrukiita sekä Ensiä ja Toivoa viljelemällä sekä välttämällä aikaista kylvöä ja runsasta typpilannoi- tusta syksyllä. Peittaus elohopealla ja benomyylillä oli tutkimuskautena yleistymässä. Myyntitilastojen mukaan kyseisenä kautena noin 58 % leipä- vilja-alasta kylvettiin peitatulla siemenellä (Markkula 1973, 1974, Markkula ja Tiittanen 1975). Tässä käyttötutkimuksessa päädyttiin suunnilleen samaan tulokseen. Peittausta olisi ehkä tullut käyttää useammin kuin viljelijät sitä käyttivät, sillä silloin olisi voitu viljellä Väli-Suomessakin satoisampia eteläi- semmän vyöhykkeen lajikkeita (Jamalainen 1962, Hänninen ja Jamalainen 1968). 3.2. 4. Kylvösiemenmäärä Rukiin kylvösiemenmäärä saatiin selville 321 lohkolta, joista 148 oli Lounais- Suomen alueella ja 173 Väli-Suomen alueella. Keskimääräinen kylvösiemen- määrä koko maassa oli 193 kg/ha, ja se oli Lounais-Suomessa 12 kg suurempi kuin Väli-Suomen alueella (taulukko 2). Eroa ei selitä pelkästään mahdollinen siemenen painon ero, vaan Lounais-Suomen alueella ruis ilmeisesti kylvettiin tiheämmäksi kuin Väli-Suomen alueella. Syysrukiin kylvösiemenmääräksi suositeltiin n. 150—160 kg/ha (Valle 1962, Köylijärvi 1974) tai 160—180 kg/ha (Lampinen 1971). Tämä tutkimus osoitti, että viljelijät käyttivät suositeltua suurempaa kylvösiemenmäärää, sillä itävyys oli tutkimusvuosina Valtion Siementarkastuslaitoksen mukaan keskimäärin 87 % ja peittaus kohotti itävyyttä 1.6 prosenttiyksikköä. Kun lisäksi rukiin jyvä oli tutkimuskautena monin paikoin melko pieni, johti liian suuren siemenmäärän käyttö tiheisiin ja aikaisin lakoutuviin kasvustoihin, esim. v. 1972. 3.2. 5. Kylvöaika Rukiin kylvöaika saatiin selville 308 lohkolta, joista 147 oli Lounais-Suomen ja 161 Väli-Suomen alueella. Ruista kylvettiin tutkimustiloilla lähes kahden kuukauden aikana, 2. VIII —25. IX. Keskimääräinen kylvöaika oli koko maassa 25. elokuuta. Väli- Suomen alueella se oli jo 23. elokuuta ja Lounais-Suomen alueella 27. elokuuta. Neuvonnassa on jatkuvasti kiinnitetty huomiota rukiin oikeaan kylvöaikaan. Liian varhain kylvetyissä rukiissa kahukärpänen (Oscinella frit L.) sekä ruoste- ja härmäsienet alentavat satoa ja liian myöhään kylvetyissä ruis jää heikoksi ja talvehtimisvaurioiden riski kasvaa. Tutkimusten mukaan (Anttinen 1958, Honkavaara 1958, Linnomäki 1958, Valle 1958, Hakkola 1966, Yllö 1969, Köylijärvi 1974, Marjanen 1975, Mukula et ai. 1976, Simo- joki 1976) paras kylvöaika on koko maassa noin 25.-27. elokuuta. Väli- Suomessa se on muutamaa päivää aikaisempi ja eteläosissa muutamaa päivää myöhäisempi. Viljelijöiden noudattama keskimääräinen kylvöaika oli jok- seenkin oikea. Hajonta oli kuitenkin suuri (taulukko 2), joten kaikilla tiloilla ei saatu parasta mahdollista satoa. Kylvökautta tulisi lyhentää, ja jos kahu- kärpäs- ja talvituhosieniruiskutuksia tehdään tulevaisuudessa nykyistä enem- män, kylvöaikaa voitaisiin siirtää muutama päivä aikaisemmaksi. 447 3.3. Hoitotavat 3.3. 1. Kahukärpästen torjunta Kahukärpästen torjuntaa on viime vuosikymmeninä tehostettu siirtymällä myöhäisempään kylvöaikaan. Vuosisadan alussahan suositeltiin kylvöjen aloituspäiväksi 10. elokuuta (Sunila et ai. 1915), mutta myöhemmin suositel- tiin kylvöajaksi Etelä- ja Keski-Suomessa elokuun viimeistä viikkoa (Valle 1962) tai 25.-27. elokuuta (Marjanen 1975). Kylvöajan siirtämisestä noin kaksi viikkoa myöhäisemmäksi on ollut seurauksena kahukärpäsvioitusten vähentyminen ilmeisesti noin 40-prosenttisesta vioituksesta alle 20-prosentti- seen vioitukseen laskettuna Tiittasen (1959) ilmoittamista vioitusluvuista. Samanaikaisesti on rukiin hehtaarisato kohonnut useimpina vuosina useita satoja kiloja. Kemiallista torjuntaakin on suositeltu, mutta se oli erittäin harvinaista: ainoallakaan tutkitulla lohkolla ei ollut tehty kemiallista tuho- eläintorjuntaa. Kun eräät kylvöt oli tehty varsin aikaisin, olisi kahukärpäsen torjunta ilmeisesti antanut varsinkin Lounais-Suomessa, mutta myös Väli- Suomessa huomattavan sadon lisäyksen (Simojoki 1976). Aikaisempaan kyl- vöön siirtyminen samalla varmistaisi, ettei liiallinen kosteus tee kylvöä han- kalaksi. 3.3. 2. Talvituhosienten torjunta orasasteella Talvituhosienet torjutaan tavallisesti viljelemällä kestäviä lajikkeita tai peittaamalla siemen. Torjunta voidaan tehdä myös orasasteella marraskuun loppupuolella. Tämä torjuntatapa oli kuitenkin hyvin harvinaista, ja tutki- muslohkoilla vain yksi lumihomeelle verraten alttiilla lajikkeella kylvetty lohko Orivedellä oli käsitelty kvintotseeniä sisältävällä Avicolilla. Kvintot- seeni-käsittely lisää satoa varsinkin aikaisissa kylvöissä (Simojoki 1976), ja käsittelyä suositeltiin runsaslumisella alueella kaikille ruislajikkeille (Luosta- rinen 1969). Mitä myöhemmin kvintotseenikäsittely tehdään ennen lumen tuloa, sitä suurempi sato saadaan (Jamalainen 1958, 1964, Marjanen 1975). Sisämaassa torjunnan olisi pitänyt olla yleisempää varsinkin lumihomeelle alttiita lajikkeita, kuten Pekkaa viljeltäessä. 3.3. 3. Talvilannoitus Kuivina keväinä typpilannoitus saattaa tulla toisinaan liian myöhään ru- kiin käyttöön. Ongelman ratkaisemiseksi typen levitystä on kokeiltu syys- ja talvikautena ja todettu, että vähäsateisena keväänä typen talvilevitys saattaa antaa suuremman jyväsadon kuin kevätlevitys (Pessi 1969, 1970). Tiedon julkistaminen johti tavan käyttöönottoon. Talvilannoitusta tehtiin 1 %:11a tutkituista lohkoista (taulukko 2) ja 1.5 %:lla syysrukiin viljelyalasta. Useina vuosina talvilannoitus antoi kuitenkin kevätlannoitusta pienemmän sadon (Pessi 1969, 1970, Köylijärvi 1972). 3.3. 4. Kevätlannoitus Keväällä rukiille suositellaan täydennyslannoituksena etenkin typpeä, jota sille ei voida antaa peruslannoituksena riittävää määrää oraiden tuhoutu- misen takia (esim. Köylijärvi 1975). Rukiin kevätlannoituksesta saatiin tiedot 448 318 lohkolta, joista 147 oli Lounais-Suomen ja 171 Väli-Suomen alueelta. Sel- vitys (taulukko 2) osoittaa, että 70 % ruislohkoista sai keväällä typpilannoi- tuksen, tavallisesti Oulunsalpietarina. Lounais-Suomessa lannoitus oli yleisem- pää ja lannoitemäärät suurempia kuin Väli-Suomen alueen multavilla ja kevyillä mailla. Typpimääräksi suositellaan o—loo kg/ha maan laadun ja esikasvien mukaan (Pessi 1970). Tulokset osoittavat, että viljelijät käyttivät typpeä näissä rajoissa. Hyväkuntoiselle oraalle aikaisin annetusta typestä oli toisinaan seurauksena lakoutuminen (Varis 1976). Kevätroutaiselle orasmaalle suositeltiin kuitenkin tutkimuskautena jopa 200 3OO kg/ha Oulunsalpietaria (Kares 1973). Suuren typpimäärän käyttö olisi edellyttänyt samalla nyky- aikaisempaa viljelytekniikkaa, mm. herbisidien ja korrenvahvisteen käyttöä, jotka usein laiminlyötiin. 3.3. 5. Rikkaruohoruiskutus Tietoja saatiin 318 lohkolta; näistä 148 oli Lounais-Suomen ja 170 Väli- Suomen alueella. Kemiallinen rikkaruohontorjunta tehtiin aina ruiskuttamalla. Koko maassa käsiteltiin herbisideillä vain neljännes ruislohkoista (tau- lukko 2), ja käsittelyt olivat Lounais-Suomen alueella yleisempiä kuin Väli- Suomen alueella. Ruislohkojen pinta-alasta käsiteltiin Lounais-Suomen alueella 40.6 %, Väli-Suomen alueella 18.1 % ja koko maassa 32.7 %. Torjunta- aineiden myyntitilastojen mukaan (Markkula 1973, 1974, Markkula ja Tiittanen 1975) viljakasvien kokonaispinta-alasta voitiin käsitellä tutkimus- kautena 68 % MCPAdIa tai vastaavilla aineilla. Rukiista, joka on hyvin kilpailukykyinen rikkaruohoja vastaan, torjuttiin täten paljon harvemmin rikkaruohoja kuin muista viljoista. Ruiskutusajaksi suositellaan varhaista kevättä, kun ilman lämpötila on torjunta-aineesta riippuen yli 7 tai yli 10 astetta (M. Raatikainen et ai. 1971). Rikkaruohoruiskutus tehtiin yleensä oikeaan aikaan (taulukko 2), mutta osa viljelijöistä suoritti käsittelyn liian myöhään, jolloin torjunta-aineista dikamba, 2,3,6-TBA ja diklorproppi vioittivat ruista. Ruiskutus tehtiin Lounais-Suomen alueella aina traktoriruiskulla. Väli- Suomen alueella 81 % käsitellyistä lohkoista ruiskutettiin traktoriruiskulla ja 19 % työnnettävällä kärryryiskulla. Koko maassa 95 % käsitellyistä lohkoista ruiskutettiin tarktoriruiskulla ja 5 % kärryruiskulla. Kärryruiskulla käsitelty pinta-ala oli vain 0.9 % koko käsitellystä ruisalasta. Rikkaruohoruiskutukseen aikaisemmin yleisesti käytetyn MCPAm teho oli Enviön (1976) mukaan syysitoisten rikkaruohojen lukumäärään vain 29 % ja painoon 21 %. Kevätitoisiin teho oli parempi, 50 % ja 43 % vastaavasti. Kun syysitoisten määrät olivat runsaita ja MCPA:ta oli käytetty monilla loh- koilla pitkän aikaa, oli kevätitoisten lajisto muuttunut MCPA:ta kestäväm- mäksi. Niinpä MCPA:IIa voitiin hävittää eräillä Lounais-Suomen alueilla vain 3 % rukiin rikkakasvien painosta (Erviö 1976). Tällaisesta rikkaruoholajis- ton koostumuksen muutoksesta ja yhä heikommasta torjuntatuloksesta on aiheutunut siirtyminen seoksiin, joiden teho on parempi kuin pelkän MCPAm. Seosten käyttö yleistynee edelleen koko maassa ja sen tulisi tapahtua melko nopeasti varsinkin talouskeskusten lähipelloilla. 449 Traktoriruiskuilla tehdyissä rikkaruohokäsittelyissä käytettiin vettä Lou- nais-Suomen alueella keskimäärin 236, Väli-Suomen alueella keskimäärin 222 ja koko maassa keskimäärin 233 (180—400) 1/ha (taulukko 2). Työnnettävissä kärryruiskuissa vettä käytettiin keskimäärin 248 I/ha. Käyttömäärät olivat yleensä suositusten mukaisia. Eniten käytettiin alimpia suositeltuja nestemää- riä. Kosketusvaikutteisia aineita rehevässä ruiskasvustossa käytettäessä vesi- määrä olisi saanut olla eräissä tapauksissa suurempi. 3.3. 6. Korrenvahvisteen käyttö Klormekvattikloridin käyttö korren vahvistamiseen on ollut Suomessa sallittua vuodesta 1965 alkaen. Pitkä- ja heikkokortisen rukiin korren vahvis- tamiseen sen käyttö alkoi myöhemmin, ja sitä käytettiin v. 1973—1974 tutki- tuista lohkoista 15 %:lla (taulukko 2). Käyttö oli yleisintä Lounais-Suomen alueella. Klormekvatin käyttöön suhtauduttiin aluksi varauksellisesti eikä sitä uskallettu selvästi suositella (Mukula ja Teittinen 1967, Yllö 1967), mutta varsinkin Itä-Suomessa tehtyjen kokeiden perusteella sitä alettiin suosi- tella (Luostarinen 1969, 1971, Anon. 1975). Klormekvatti myöhästyttää ja vähentää lakoutumista, kohottaa jyväsatoa ja parantaa sen laatua (Varis 1976). Käytöstä ei kuitenkaan olla yksimielisiä. 3.4. Rukiin käyttö suojaviljana Ruis oli viime vuosisadalla ja tämän vuosisadan alussa tavallisin nurmien suojakasvi (von Essen 1913, Grotenfelt ja Puhakka 1914, Sunila et ai. 1915), ja sitä pidettiin parhaiten tähän tarkoitukseen sopivana. Vähitellen alettiin luopua rukiista suojaviljana, mm. lakoutumisen takia, viljelyalan pienentymisen ja siementen peittämisvaikeuksien takia, ja suositeltiin kevät- viljoja nurmien suojakasviksi (Walle 1929). Tämä tapa yleistyi nopeasti, ja v. 1951 ruista käytettiin enää 11 %:lla perustetusta nurmialasta suojakasvina (Paatela 1953) ja v. 1966—1968 enää 2 %:lla (M. Raatikainen ja T. Raati- kainen). Tämän tutkimuksen mukaan ruislohkoista oli 3 %;lla nurmikylvös alla (taulukko 2) ja ruisalasta oli Lounais-Suomen alueella 0.3 %, Väli-Suomen alueella 2.1 % ja koko maassa 0.9 % nurmien suojaviljana. 3.5. Rikkaruoholajit, niiden yleisyys ja yksilötiheys 3.5. 1. Lajisto ja yleisyys Tutkituista 325 ruispellosta löydettiin ainakin 176 putkilokasviinpa, jos taulukossa 3 ja tekstissä mainitut lajit lasketaan yhteen. Lajimäärä oli Väli- Suomen alueella, etenkin sen itäosassa, suurempi kuin Lounais-Suomen alueella. Vertailu kevät viljapelloista ja heinänurmista tavattuun lajimäärään (Mukula et ai. 1969, M. Raatikainen ja T. Raatikainen 1975) osoittaa, että ruispel- tojen lajimäärä oli ehkä vähän pienempi kuin kevätviljapeltojen lajimäärä ja useita kymmeniä lajeja pienempi kuin vastaavalta heinänurmilohkomäärältä tavattu lajimäärä. Yhteisenä piirteenä oli, että kaikkien näiden viljelykasvien lohkoilla lajimäärä oli Itä-Suomessa suurempi kuin Länsi-Suomessa. Tätä ilmiötä ja sen syitä on pohdittu aikaisemmin (M. Raatikainen ja T. Raati- kainen 1975, M. Raatikainen et ai. 1979). 450 Syysruislohkoilta tavatuista rikkaruohoista 170 lajia kyettiin jakamaan yleisyysprosenttiluokkiin seuraavasti: Yleisyysprosentti Kevät- Syys- Kaksi- Moni- • • • • • • Yhteensäyksivuotiset yksivuotiset vuotiset vuotiset - 2 11 14 5 71 101 3-4 3 4 - 9 16 5- 8 3 1 - 6 10 9-16 2 3-10 15 17-32 2 2 - 4 8 33-64 4 2 - 8 14 65- 3 3 - - 6 Yleisimmät kevätyksivuotiset kasvit ja niiden yleisyysprosentit olivat seu- raavat; Chenopodium album 86, Galeopsis spp. 85 (kyseessä lienee suurinpiir- tein G. bifidan yleisyysprosentti), Erysimum cheiranthoides 72, Polygonum aviculare 64, P. convolvulus 53, Gnaphalium uliginosum 35 ja Polygonum lapat- hifolium 34. Yleisimmät lajit ja niiden yleisyysprosentitkin ovat jokseenkin samat kuin kevätviljapelloissa (vrt. Mukula et ai. 1969). Huomattavimmat erot olivat P. avicularen 22 prosenttiyksikköä suurempi yleisyysprosentti syysrukiissa kuin kevätviljoissa ja Spergula arvensiksen 57 ja P. lapathifoliumin 38 prosenttiyksikköä pienempi yleisyysprosentti syysrukiissa kuin kevätvil- joissa. Yleisimmät syysyksi vuotiset kasvit ja niiden yleisyysprosentit olivat seuraavat: Viola arvensis 85, Stellaria media 66, Matricaria spp. 65, joka lie- nee lähes kokonaan Tripleurospermum inodorumia., Myosotis arvensis 60 ja Lapsana communis 41. Tässäkin tapauksessa syysrukiin ja kevätviljojen yleisimmät rikkaruoholajit sekä niiden yleisyysprosentit olivat lähes samat. Olennaisimmat erot olivat Tripleurospermum inodorumin suurempi yleisyys- prosentti syysrukiissa kuin kevätviljoissa ja Stellaria median 19 prosentti- yksikköä alhaisempi yleisyysprosentti syysrukiissa kuin kevätviljoissa. Monivuotisista kasveista olivat yleisimmät Ranunculus repens 46, Agrostis spp. 42, joka oli lähes yksinomaan A. tennistä, Cerastium caespitosum 42, Phleum pratense 41, Agropyron repens 39, Poa pratensis 36, Trifolium repens 36 ja Veronica serpyllifolia 35. Tämä lajisto poikkesi huomattavasti kevät- viljojen vastaavasta yleisimmästä lajistosta sekä lajikoostumukseltaan että runsaussuhteiltaan. Syysrukiin yleisimmät lajit olivat etupäässä tyypillisiä nurmien kasveja, jotka jäivät syysviljoihin vähäisen muokkauksen ja pian sen sen jälkeen tehdyn kylvön takia. Kevätviljoissa tällä lajistolla ei ollut yhtä suurta mahdollisuutta esiintyä, koska nurmet kynnettiin tavallisesti syksyllä ja talven aikana nurmikasvit usein kuolivat. Kylvömuokkauksen jälkeen enää harvat nurmikasvit olivat elossa. Kevätviljoissa taas olivat yleisiä no- peasti itävät tai muokkausta kestävät avoviljelysten kestorikkaruohot kuten Ranunculus repens ja Agropyron repens. 3.5. 2. Rikkaruohojen tiheys kaikilla lohkoilla Syysruislohkoilla oli keskimäärin 303 rikkaruohoa/m 2 . Tiheys oli Lounais- Suomen alueella 214 kpl/m 2 ja Väli-Suomen alueella 378 kpl/m 2 . Koko maan 451 tiheys oli vain 55 % kevätviljapeltojen rikkaruohotiheydestä 550 kpl/m 2 (vrt. Mukula et ai. 1969). Syysruislohkojen 170 edellä mainittua rikkaruoho- lajia jakaantuivat yksilö- tai versotiheyden perusteella tiheysluokkiin seu- raavasti: Kpl/m 2 kaikilla Kevät- Syys- Kaksi- Moni- Yhteensä lohkoilla yksivuotiset yksivuotiset vuotiset vuotiset - 2 18 22 5 97 142 3- 4 3 2 - 5 10 5- 8 4 2 2 8 9-16 12-4 7 17-32 1 1 - - 2 33-64 1 - - - 1 Tiheimmässä kasvaneet kevätyksivuotiset rikkaruohot, niiden yksilötiheydet ja osuudet koko yksilömäärästä käyvät ilmi seuraavasta asetelmasta: Kpl/m 2 % Galeopsis spp. 46.515.4 Chenopodium album 27.49.1 Erysimum cheiranthoides 10.03.3 Gnaphalium uliginosum 8.42.8 Polygonum aviculare 7.32.4 P. lapathifolium 5.21.7 Spergula arvensis 4.81.6 Galeopsis-suvun lajeja syysrukiissa oli kolme; näistä G. bifida ja G. speciosa olivat runsaimmat ja G. tetrahit edellisiä huomattavasti niukempana esiintyvä laji. Runsaimpana kasvava kevätyksivuotisten lajisto oli jokseenkin sama kuin kevätviljoissakin. Yksilötiheydet olivat kuitenkin vain noin puolet kevät- viljoissa todetusta tiheydestä, ja osuudet koko yksilömäärästä olivat hyvin samanlaisia molemmissa viljoissa. Huomattavimpia poikkeuksia olivat S. arvensis, jonka osuus oli syysrukiissa vain kymmenesosa siitä, mitä se oli kevät- viljoissa ja P. aviculare, jonka osuus oli syysrukiissa noin viisinkertainen kevätviljoissa olevaan verrattuna. Vertailu sokerijuurikasmaiden rikkaruoho- lajistoon osoitti, että runsaussuhteet olivat hyvin erilaiset (vrt. Brummer et ai. 1971). Syysyksivuotisista olivat runsaimpina: Kpl/m 2 % Viola arvensis 28.39.4 Stellaria media 10.83.6 Matricaria spp. 9.03.0 Myosotis arvensis 7.42.4 Lapsana communis 5.51.8 Matricaria-sukuun on tässä luettu kolme lajia, joista runsain oli Tri- pleurospermum inodorum (M. perforata), toiseksi runsain M. matricarioides (Chamomilla suaveolens) ja näitä huomattavasti harvinaisempi M. recutita (Chamomilla r.) Tiheimmässä kasvaneet syysyksivuotiset rikkaruohot olivat T. inodorumia. lukuun ottamatta samoja kuin kevätviljoissa (vrt. Mukula et ai. 1969), mutta 452 syysrukiissa suhteellinen tiheys ja toisinaan myös yksilömäärät pinta-alayksik- köä kohden olivat suuremmat kuin kevätviljoissa. Edellä mainituista lajeista vain S. median ja L. communiksen osuudet koko rikkakasviyksilöiden määrästä olivat syysrukiissa pienempiä kuin kevätviljoissa. Sokerijuurikasmaiden syys- itoisten lajien koostumus erosi rukiin rikkaruohokoostumuksesta enemmän kuin kevätviljojen (vrt. Brummer et ai. 1971). Kestorikkaruohoista olivat rukiissa runsaimpina: Kpl/m2 % Agrostis spp. 15.65.2 Agropyron repens 12.94.3 Poa pratensis 10.03.3 Ranunculus repens 9.93.3 Phleum pratense 8.22.7 Veronica serpyllifolia 4.71.6 Rölleistä oli suurin osa Agrostis tennistä., mutta joukossa oli myös A. gigan- tea, A. canina ja A. stolonifera. Viljelykasvien P. pratensen ja Trifolium pratensen suuret tiheydet aiheutuivat osaksi nurmikylvöistä, mutta huomatta- valta osalta kuitenkin näiden kasvien säilymisestä joko siemeninä tai vanhoina yksilöinä pelloilla. Esimerkiksi P. pratensen yksilöistä oli 19.4 % ja T. pra- tensen yksilöistä 0.2 % vähintään vuoden ikäisiä kasveja; näistä varsinkin timotein vanhat yksilöt olivat merkittäviä kilpailijoita rukiin kanssa. Rukiin vallitseva kestorikkaruoholajisto erosi melkoisesti kevätviljojen vastaavasta lajistosta (vrt. Mukula et ai. 1969). Etenkin heinänurmien tyy- pillisten lajien versotiheydet ja niiden osuudet olivat rukiissa suurempia kuin kevätviljoissa (vrt. M. Raatikainen ja T. Raatikainen 1975). Avoviljelysten kyntöäkestävien kestorikkaruohojen, joihin A. repensVvn voidaan lukea, osuus oli syysrukiissa pienempi kuin kevätviljoissa. 3.5. 3. Rikkaruohojen tiheys lajia kasvavilla lohkoilla Yksilö- tai versotiheys lajia kasvavilla lohkoilla oli korkeampi kuin tiheys/ kaikki tutkitut lohkot. Tällöin on kuitenkin huomattava, että niukkana esiintyviä lajeja ei läheskään aina havaittu ja että kaikki kenttätyöntekijät eivät tehneet huolellista työtä kirjatessaan näytealojen ulkopuolisia lajeja. Täten tiheydet saastuneilla lohkoilla tulivat liian korkeiksi ja varsinkin vai- keasti havaittavien pienikokoisten lajien tiheydet näyttivät olleen suuremmat kuin suurikokoisten helposti havaittavien lajien. Tulokset osoittivat kuiten- kin, että muutamien lajien tiheydet olivat hyvin suuret, jos lajeja oli lohkolla. Tällaisia olivat mm. viljelykasvit Trifolium pratense ja Phleum pratense ja kylvämättä kasvavista lajeista mm. Deschampsia caespitosa sekä Lamium- ja Alopecurus-\n]it, jotka ovat yleisimmin käytettyjä herbisidejä kestäviä lajeja. Vertailtaessa rikkaruohojen tiheyttä saastuneilla lohkoilla syysrukiissa ja kevät viljapelloilla todetaan, että lajisto ja yksilötiheyksien suhteet ovat pää- piirteissään samanlaiset (vrt. Mukula et ai. 1969). Spergula arvensiksen ja Stellaria median osuudet olivat kuitenkin kevätviljoissa paljon suuremmat ja kasvutiheydet usein noin kaksinkertaiset rukiissa oleviin verrattuna. 453 3.6. Rikkaruoholajien yksilötiheyteen vaikuttavista seikoista 3.6. 1. Tilan peltoala Pienten tilojen lohkot olivat pienempiä ja lähempänä talouskeskusta kuin suurten. Lisäksi viljelytavat, maalajit ym. seikat olivat erilaiset, ja mm. karjanlantaa käytettiin pienillä tiloilla yleisemmin kuin isoilla Useat tällaiset syyt aiheuttivat, että pienillä tiloilla olivat runsaimpina etenkin karjanlannan mukana kulkeutuvat, ravinteisten kivennäismaiden kasvit kuten Chenopodium album ja Stellaria media (taulukot 4 ja 5). S. media on todettu myös kevät- viljapelloissa ja heinänurmissa pienten tilojen kasviksi, mutta C. album kevät- viljoissa suurten tilojen kasviksi (Mukula et ai. 1969, M. Raatikainen ja T. Raatikainen 1975). Suurilla tiloilla oli runsaampana vain Galeopsis bifida, joka on humuspitoisten takamaiden kasvi. Se on myös osaksi myöhään itävä ja saattoi menestyä siksi suurtiloilla, jotka ruiskuttivat yleensä ohjeiden mu- kaisesti mahdollisimman aikaisin. Galeopsis-snVvL, jonka runsain laji oli G. bifida, oli myös kevätviljoissa suurten tilojen kasvi (Mukula et ai. 1969). Taulukko 4. Eri ekologisten tekijöiden vaikutukset rikkaruohojen yksilö- tai versotiheyteen. Viimeisessä sarakkeessa ilmoitetaan luvulla, minkä tasojen välillä on merkitsevä ero ja mikä on sen merkitsevyys. Tämä luku saadaan oheisesta asetelmasta. Jos ero on a:n ja b:n välillä sitä merkitään ykkösellä, jos se on c:n ja d:n välillä, sitä merkitään kuutosella. Table 4. The influence of different ecological factors on the plant or shoot densities of the weeds. The number in the last column gives the levels between which there is a difference and the signifi- cance of the difference. This number derives from the attached setting. If there is a differencebetween a and b, it is marked by number one, if it is between c and d, it is marked by number six. Tasot ovat: maalajissa: a) karkea kivennäismaa hiesu, b) savimaa ja c) eloperäinen maa, maaperän kosteudessa: a) poutiva, b) keskinkertainen ja c) veden vaivaama, esikasvissa; a) kevätvilja, b) syysvilja tai syysrypsi, c) nurmi ja d) muu kasvi tai kesanto, peittauksessa: a) ei, b) kyllä. karjanlannan käytössä syksyllä a) ei, b) kyllä alueessa: a) Lounais-Suomen alue, b) Väli-Suomen alue. The levels are: in soil type: a) coarse mineral soil and silt, b) clay soil and c) organic soil in moisture conditions: a) dry, b) medium dry, c) wet in previous crop: a) spring cereal, b) winter cereal or winter turnip rape, c) ley and d) other plant or fallow in seed dressing: a) no, b) yes in farmyard manure in autumn: a) no, b) yes in locality: a) Southwest Finland, b) Middle Finland —>• 454 Index: alue = locality, esikasvi =previous crop, karjanlannan määrä = farmyard manure (tons), karjalanta syksyllä =farmyard manure in autumn, kosteus = moisture conditions of soil, kylvöaika = sowing time, leikkuupuintien määrä = number of combine harvesting, lohkon ikä peltona= age of cultivated field, luokkamuuttujat = class variables, maalaji = soil type, nurmien määrä = number of leys, peittaus = seed dressing, regressiomuuttujat = regression variables, rikkalaskennan päivä = date of survey, rikkaruohoruiskutusten määrä =number of herbicidal treatments, tilan peltoala = farm arable area, typpilannoitus keväällä nitrogen fertilization in spring viljan peittävyys = cover percentage of cereal. Ero ja sen d.f. F merkitsevyys Diff. between Achillea millefolium Luokkamuuttujat Maalaji 2,298 11.12*** 2***. 3*** Alue 1,298 B.s9*** Achillea ptarmica Regressiomuuttujat Rikkaruohoruiskutusten määrä 1,300 4.11* Luokkamuuttujat Alue 1,300 10.41** Agropyron repens Regressiomuuttujat Rikkaruohoruiskutusten määrä 1,292 8.67** Kylvöaika 1,292 25.83*** Nurmien määrä 1,292 22.28*** Typpilannoitus keväällä 1,292 5.07* Lohkon ikä peltona 1,292 5.32* Luokkamuuttujat Maalaji 2,292 3.60* 1* Kosteus 2,292 3.42* 2», 3* Alue 1,292 13.37*** Agrostis spp. Regressiomuuttujat Viljan peittävyys 1,296 8.45** Luokkamuuttujat Maalaji 2,296 7.o4*** I** Peittaus 1,296 13.27*** I** Alue 1,296 29.18*** Alopecurus geniculatus Luokkamuuttujat Maalaji 2,296 9.75*** Esikasvi 3,296 3.96** Karjanlanta syksyllä 1,296 4.50* Capsella bursa-pastoris Luokkamuuttu jat Maalaji 2,298 4.00* 2* , 3* Peittaus 1,298 11.48*** Karjanlanta syksyllä 1,298 4.53* Centaurea cyanus Regressiomuuttujat Nunnien määrä 1,299 5.91* Ero ja sen merkitsevyys Diff. between d.f. F Luokkamuuttujat Maalaji 2,299 3.19* 2* , 3* Cerastium caespitosum Regressiomuuttujat Leikkuupuintien määrä 1,198 6.85** Nurmien määrä 1,298 o.lo** Luokkamuuttujat Peittaus 1,298 10.55** Alue 1,298 6.74» Chamaenerion angustifolium Regressiomuuttujat Kylvöaika 1,298 10.70** Rikkaruoholaskennan päivä 1,298 11.02*** Lohkon ikä peltona 1,298 14.05*** Luokkamuuttujat Peittaus ; 1,298 12.29*** Chenopodium album Regressiomuuttujat Tilan peltoala 1,300 15.88*** Typpilannoitus keväällä 1,300 11.83*** Cirsium arvense Regressiomuuttujat Rikkaruohoruiskutusten määrä 1,299 9.54** Rikkaruoholaskennan päivä 1,299 5.01* Tilan peltoala 1,299 6.99** Deschampsia caespitosa Regressiomuuttujat Leikkuupuintien määrä 1,300 9.16** Karjanlannan määrä 1,300 6.39* Equisetum arvense Regressiomuuttujat Rikkaruoholaskennan päivä 1,299 5.78* Karjanlannan määrä 1,299 5.33* Equisetum silvaticum Regressiomuuttujat Rikkaruohoruiskutusten määrä 1,298 27.96*** Nurmien määrä 1,298 11.36*** Luokkamuuttujat Maalaji 2,298 3.38* 3* Erysimum cheiranthoides Regressiomuuttujat Nurmien määrä 1,298 3.91* Lohkon ikä peltona 1,298 6.06* Luokkamuuttu j at Maalaji 2,298 6.21** 2** , 3* 455 Ero ja sen merkitsevyys Diff. between d.f. F Fumaria officinalis Regressiomuuttujat Leikkuupuintien määrä 1,295 10.76** Rikkaruoholaskennan päivä 1,295 10.20** Tilan peltoala 1,295 4.56* Nurmien määrä 1,295 4.69* Typpilannoitus keväällä 1,295 12.35*** Luokkamuuttujat Maalaji 2,295 3.51* 3* Galeopsis bifida Regressiomuuttujat Leikkuupuintien määrä 1,298 9.32** Tilan peltoala 1,298 6.99** Typpilannoitus keväällä 1,298 3.85* Luokkamuuttujat Alue 1,298 18.93*** Galeopsis speciosa Regressiomuuttujat Viljan peittävyys 1,299 12'39*** Kvlvöaika 1,299 10.81*» Tilan peltoala 1,299 9.12** Galeopsis spp. Regressiomuuttujat Viljan peittävyys 1,296 19.89*** Rikkaruohoruiskutusten määrä 1,296 7.94** Kylvöaika 1,296 4.93* Lohkon etäisyys 1,296 5.22* Luokkamuuttujat Maalaji 2,296 5.47** Galium vaillantii Regressiomuuttujat Viljan peittävyys 1,295 8.70** Leikkuupuintien määrä 1,295 16.08*** Rikkaruohoruiskutusten määrä 1,295 5.83* Nurmien määrä 1,295 3.96* Luokkamuuttujat Esikasvi 3,295 3.21* 3** Gnaphalium uliginosum Regressiomuuttujat Kylvöaika 1,298 13.00*** Rikkaruoholaskennan päivä 1,298 28.75*** Luokkamuuttujat Kosteus 2,298 5.58** Lapsana communis Regressiomuuttujat Lohkon ikä peltona 1,295 5.57* 456 Ero ja sen merkitsevyys Diff. between d.f. F Luokkamuuttujat Esikasvi 3,295 4.75** 2***, 3* , 4* Peittaus 1,295 6.04* Alue 1,295 19.47*** Leontodon autumnalis Regressiomuuttujat Rikkaruohoruiskutusten määrä 1,300 4.39* Luokkamuuttujat Alue 1,300 11.37*** Matricaria spp. Luokkamuuttujat Maalaji 2,294 3.10* 3* Esikasvi 3,294 3.63* 3** Peittaus 1,294 4.73* Alue 1,294 5.71* 1* Myosotis arvensis Regressiomuu ttujat Typpilannoitus keväällä 1,292 6.14* Lohkon ikä peltona 1,292 12.67*** Luokkamuuttujat Maalaji 2,292 4.08* 2* , 3* Esikasvi 3,292 3.44* 4* , s** , 6** Peittaus 1,292 6.66* Karjanlanta syksyllä 1,292 4.39* Alue 1,292 8.06** Myosurus minimus Regressiomuuttujat Kylvöaika 1,300 3.94* Lohkon ikä peltona 1,300 9.04** Poa annua Luokkamuuttujat Alue 1,301 7.40** Poa pratensis Regressiomuuttujat Leikkuupuintien määrä 1,296 14.96*** Lohkon ikä peltona 1,296 4.18* Luokkamuuttujat Esikasvi 3,296 17.63*** 6*** Alue 1,296 6.79** Poa trivialis Regressioinau ttujat Viljan peittävyys 1,297 5.47* Nunnien määrä 1,297 9.96 ** Typpilannoitus syksyllä 1,297 6.12* 457 Ero ja sen merkitsevyys Diff. betveen d.f. F Luokkamuuttujat Peittaus 1,297 15.30*** Alue 1,297 9.88** Polygonum aviculare Regressiomuuttujat Leikkuupuintien määrä 1,301 13.58*** Polygonum convolvulus Regressiomuuttujat Rikkaruohoruiskutusten määrä 1,298 4.49* Tilan peltoala 1,298 4.22* Typpilannoitus keväällä 1,298 5.37* Luokkamuuttujat Alue 1,298 5.90* Polygonum lapathifolium Regressiomuuttujat Viljan peittävyys 1,296 4.60* Rikkaruoholaskennan päivä 1,296 44,91*** Luokkamuuttujat Maalaji 2.296 7.sB*** Kosteus 2,296 3.81* Ranunculus acris Regressiomuuttujat Leikkuupuintien määrä 1,298 10.64** Lohkon ikä peltona 1,298 5.26* Luokkamuuttujat Peittaus 1,298 4.05* Karjanlanta syksyllä 1,298 4.80* Ranunculus auricomus Luokkamuuttujat Peittaus 1,300 5 47* Alue 1,300 7.20* Ranunculus repens Regressiomuuttujat Nurmien määrä 1,299 7.88** Luokkamuuttujat Karjanlanta syksyllä 1,299 6.06* Alue 1,299 80.05*** Rumex acetosa Regressiomuuttujat Rikkaruoholaskennan päivä 1,297 4.74* Luokkamuuttu jat Maalaji 2,297 4.25* Kosteus 2,297 3.78» I** 458 Ero ja sen merkitsevyys Diff. between d.t. F Rumex acetosella Regressiomuuttujat Lohkon ikä peltona 1,297 6.62* Luokkamuuttujat Maalaji 2,297 7.Bl*** I** Alue 1,297 48.41*** Rumex longifolius Regressiomuuttujat Nurmien määrä 1,301 6.40* Sagina procumbens Luokkamuuttujat Alue 1,301 11.04*** Sonchus arvensis Regressiomuuttujat Viljan peittävyys 1,300 7.13** Luokkamuuttujat Alue 1,300 3.93* Spergula arvensis Regressiomuuttujat Kylvöaika 1,297 5.74* Rikkaruoholaskennan päivä 1,297 9.50** Luokkamuuttujat Maalaji 2,297 9.49*** Stellaria graminea Regressiomuuttujat Viljan peittävyys 1,301 5.57* Stellaria media Regressiomuuttujat Viljan peittävyys 1,296 10.68** Tilan peltoala 1,296 4.92* Lohkon ikä peltona 1,296 5.29* Luokkamuuttujat Kosteus 2,296 4.01* Karjanlanta syksyllä 1,296 4.27* Taraxacum spp. Regressiomuuttujat Leikkuupuintien määrä 1,292 7.23** Nurmien määrä 1,292 5.33* Typpilannoitus keväällä 1,292 4.63* Lohkon ikä peltona 1,292 7.36** Luokkamuuttujat Maalaji 2,292 6.52* 2** . 3* Esikasvi 3,292 12.46*** 6*** Peittaus 1,292 6.40 459 Ero ja sen merkitsevyys Diff. between d.f. F Thlaspi arvense Regressiomuuttujat Rikkaruoholaskennan päivä 1,300 4.84* Nurmien määrä 1,300 5.45* Trifolium repens Regressiomuuttujat Leikkuupuintien määrä 1,296 10.36** Rikkaruoholaskennan päivä 1,296 11,65*** Karjalannan määrä 1,296 5.24* Typpilannoitus keväällä 1,296 4.46* Luokkamuuttujat Maalaji 2,296 5.09** 2** , 3** Veronica serpyllifolia Regressiomuuttujat Leikkuupuintien määrä 1,299 4.41* Nurmien määrä 1,299 7.98** Luokkamuuttu jat Alue 1,299 8.15** Vicia cracca Regressiomuuttujat Leikkuupuintien määrä 1,299 5.68* Rikkaruohoruiskutusten määrä 1,299 12.28*** Kylvöaika 1,299 4.32* Viola arvensis Regressiomuuttujat Viljan peittävyys 1,296 3.92* Lohkon ikä peltona 1,296 15.56*** Luokkamuuttujat Maalaji 2,296 4.33* 2* , 3** Peittaus 1,296 7.40** 3.6. 2. Lohkon etäisyys talouskeskuksesta Vain Galeopsis-suvun yksilöiden tiheyden todettiin olevan riippuvainen loh- kon etäisyydestä talouskeskuksesta (taulukot 4 ja 6). Kyseessä lienee lähinnä G. bifida-laji. Lähes merkitsevä oli myös Polygonum lapathifoliumin tiheys. Kyseessä ovat melko niukkaravinteisten eloperäisten maiden lajit, ja eloperäiset maat sijaitsevat etäämmällä talouskeskuksista kuin kivennäismaat. 3.6. 3. Lohkon ikä viljeltynä Lohkon iän todettiin vaikuttaneen 11 taksonin yksilötiheyteen (taulukot 4 ja 7). Näistä Chamaenerion angustifolium, Poa pratensis, Ranunculus acris, Rumex acetosella ja Stellaria media olivat nuorten viljelysten lajeja. Ne joko olivat lohkolla tai levisivät lohkolle ilmeisesti jo raivausvaiheessa, peruslannoi- tuksena annetun karjanlannan mukana tai ensimmäisten kylvösiementen 460 461 Taulukko 5. Tilan peltoalan vaikutus rikkaruohojen yksilö- tai versotiheyteen (kpl/m2 ) peltoalaltaan eri kokoisilla tiloilla. Table 5. The plant or shoot density (No. jm2) of weeds on farms with different sizes ofarable area. Tilan peltoala, ha Arable area of farm, ha -10 11-25 26- Tilastollinen ero todettu Statistical difference Chenopodium album s. lat. 41.926.8 15.6 Galeopsis spp. 6.9 4,3 1.1 Polygonum convolvulus 4.34.0 3.9 Stellaria media 15.310.7 6.2 Fumaria officinalis 0.70.3 0.3 Cirsium arvense 0.50.3 0.5 Galeopsis bifida 0.80.4 2.9 Ei tilastollista eroa No statistical difference Agropyron repens 16.912.9 9.5 Agrostis spp. 13.620.6 9.4 Erysimum cheiranthoides 12.29.4 8.0 Galeopsis spp. 39.745.3 34.8 Gnaphalium uliginosum 7.7 6,8 8.2 Lapsana communis 6.56.2 3.7 Matricaria spp. 5.98.2 13.0 Myosotis arvensis 9.75.9 7.7 Poa pratensis s. lat. 16.711.1 2.7 Polygonum aviculare s. lat. 8.06.6 6.5 P. lapathifolium 1.84.7 8.9 Ranunculus repens 9.28.7 10.8 Viola arvensis 29.428.8 26.1 mukana (Jokela 1971, M. Raatikainen ja T. Raatikainen 1972). Ensim- mäisten rukiin kylvösiementen mukana levisi aikoinaan mm. Bromus secalinus ruispeltoihin. Kauhanen (1975) totesi sen leviävän vielä 1970-luvullakin ilmeisesti tällä tavoin lisalmen seudulla. Eräät varhain saapuneista lajeista kasvoivat aluksi tiheässä laikkuina, mutta uusien kilpailevien lajien levitessä lohkolle muuttuivat harvemmassa ja tasaisemmin kasvaviksi. Keski-ikäisten ja vanhojen viljelysten lajit olivat useimmiten vaikeasti muokkauksella tai tähän saakka käytössä olleilla herbisideillä torjuttavia lajeja. 3.6. 4. Maalaji Maalaji oli yksi tärkeimmistä rikkakasvien tiheyteen vaikuttavista teki- jöistä. Peräti 19 taksonin yksilötiheyteen sen todettiin vaikuttaneen merkit- sevästi (taulukot 4 ja 8). Lajisto jakaantui selvästi kivennäismaiden ja elo- peräisten maiden lajeihin. Edellisiä oli enemmän, ja niistä voitiin erottaa vielä pienehkö savimaiden lajiryhmä. Pari taksonia karttoi savimaita ja ne kuului- vat lähinnä karkeiden kivennäismaiden ja eloperäisten maiden lajeihin. 462 Taulukko 6. Lohkon etäisyyden vaikutus taksoneiden yksilö- tai versotiheyteen/m2. Vain Ga/eo/>sis-suvun yksilöiden yksilötiheysero merkitsevä. Table 6. Influence of the distance offield on the plant or shoot densityjm2 of the taxa. The dif- ference is significant only in the plant densities of Galeopsis spp. Lohkon etäisyys talouskeskuksesta, km Distance of field from farmstead, km < 0.2 0.2 —0.7 > 0.7 Galeopsis spp. 34.3 43.7 45.5 Agropyron repens 19.0 7.5 12.0 Agrostis spp. 13.5 19.7 12.6 Chenopodium album s. lat. 38.2 18.9 24.0 Erysimum cheiranthoides 9.6 8.5 11.4 Gnaphalium uliginosum 6.2 10.1 5.6 Tapsana communis 5.6 6.0 4.9 Matricaria spp. 9.4 9.2 8.3 Myosotis arvensis 9.5 8.9 2.5 Poa pratensis s. lat. 9.8 14.4 4.7 Polygonum aviculare s. lat. 7.8 6.7 6.0 P. lapathifolium 2.3 4.1 10.4 Ranunculus repens 7.4 14.0 6.1 Stellaria media 11.5 9.3 10.9 Viola arvensis 25.8 33.4 24.4 Tulokset olivat Myosotis arvensis, Fumaria officinalis, Polygonum lapathifolium ja Spergula arvensis -lajien osalta samanlaiset kuin kevätviljoissa (vrt. Mukula et ai. 1969) ja Achillea millefolium, Myosotis arvensis, Taraxacum spp., Trifolium repens ja Rumex acetosa -taksonien osalta samanlaiset kuin heinänurmissa (vrt. M. Raatikainen ja T. Raatikainen 1975). Lisäksi Agropyron repens ja Agrostis spp. (A. tenuis) -lajien tulokset olivat lähes samanlaiset. Muiden- kaan lajien osalta tulokset eivät ole aikaisempien tulosten kanssa ristiriitaisia. Muutamia taulukossa 4 mainittuja lajeja ei ole aikaisemmin todettu selvästi minkään maalajin kasviksi. Tulokset vahvistavat aikaisemmin saatuja pai- kallisia tuloksia tai tuovat niihin olennaisia lisätietoja (vrt. Jalas ja Juusela 1959, M. Raatikainen ja T. Raatikainen 1964, Poranen 1972, Kauhanen 1975). 3.6. 5. Maaperän kosteus Maaperän kosteuden todettiin merkitsevästi vaikuttaneen vain viiden lajin yksilötiheyteen (taulukot 4 ja 9). Nämä olivat lajeja, joihin maaperän kosteuden on todettu jo muissakin tutkimuksissa vaikuttaneen samantapai- sesti (Jalas ja Juusela 1959, Mukula et ai. 1969, M. Raatikainen jaT. Raa- tikainen 1975). Lajeista, joihin maaperän kosteuden ei todettu selvästi vai- kuttaneen, on aikaisemmin Viola arvensiksen todettu suosivan kuivia kasvu- paikkoja (Mukula et ai. 1969) ja Ranunculus repensin kosteita kasvupaikkoja (M. Raatikainen ja T. Raatikainen 1975). Tämänkin tutkimuksen aineisto tukee näitä tuloksia. 463 Taulukko 7. Lohkon peltonaoloiän vaikutus rikkaruohojen yksilö-tai versotiheyteen (kpl/m2). Table 7. Influence of the age of cultivated field on weed plant or shoot density (Nofm2). Lohkon ikä vuotta ja lohkojen lukumäärä Age of field, years and number of fields 0-29 30-59 60-89 90-119 120- Tilastollinen ero todettu Statistical difference Chamaenerion angustifolium Poa pratensis s. lat. 2.9 0.30.5 0.20.1 12.18.0 6.14.3 1.00.1 0.50.1 10.33.8 8.65.3 2.06.9 0.61.2 1.81.5 4.13.0 12.210.3 15.713.4 11.66.2 12.27.5 3.52.3 4.22.6 30.138.1 32.326.3 8.72.9 4.58.0 7.19.7 7.49.0 10.724.3 7.223.4 23.69.3 41.817.1 45.750.3 46.829.6 4.07.3 9.51.3 8.9 6 5 10.18.7 6.98.9 8.05.4 3.06.5 6.73.0 8.13.7 11.13.7 26.3 Ranunculus acris s. lat. Stellaria media 2.8 29.6 Rumex acetosella s. lat. Taraxacum spp. 8.6 2.1 Agropyron repens 8.0 Erysimum cheiranthoides Myosurus minimus 4.5 0.5 Viola arvensis 5.3 Lapsana communis Myosotis arvensis 0.7 3.4 Ei tilastollista eroa No statistical difference Agrostis spp. 31.4 Chenopdium album s. lat. Galeopsis spp. 24.3 19.0 Gnaphalium uliginosum Matricaria spp. 17.9 9.2 Polygonum aviculare s. lat. P. lapathifolium 3.9 7.5 Ranuculus repens 20.4 3.6. 6. Leikkuupuintikertojen määrä Leikkuupuinti on viime vuosikymmeninä alkanut merkittävästi vaikuttaa rikkaruoholajien yksilötiheyteen (Petzolt 1959, Aamisepp et ai. 1967, Mukula et ai. 1969). Tämän tutkimuksen mukaan leikkuupuintikertojen määrä 10 ruisvaihetta edeltävän vuoden aikana on vaikuttanut merkitsevästi 12 takso- nin yksilötiheyteen (taulukot 4 ja 10). Tämä on kuitenkin osittain näennäistä, sillä useimmat lajit ovat tyypillisiä nurmikasveja, joiden kasvupaikoilla ei nurmivaiheen takia ole käytetty leikkuupuimuria. Nekin lajit, jotka näyttävät runsastuneen leikkuupuinnin käytön takia, lienevät useimmiten lajeja, jotka ovat runsastuneet sen takia, että lohkolla on aikaisemmin viljelty viljoja, joissa nämä lajit ovat runsastuneet muista syistä kuin leikkuupuinnin takia. Todellisuudessa siis vain hyvin harvat lajit ovat päässeet runsastumaan leik- kuupuinnin takia. Lajimäärä olisi kuitenkin suurempi, jos leikkuupuinnin käyttöön ei liittyisi herbisidien käyttöä, joka vastaavasti alensi leikkuupuin- nissa runsastuneiden lajien yksilötiheyttä. 3.6. 7. Herbisidikäsittelyjen määrä Pitkäaikainen herbisidien käyttö on muuttanut suuresti peltojen rikka- kasvikoostumusta sekä Suomessa (Mukula et ai. 1969) että muissa maissa 464 Taulukko 8. Rikkaruohojen yksilö- tai versomäärä/m2 eri maalajeilla. Table 8. Number of weed plants or shoots/m2 on different soil types. Karkeat kivennäis- Savimaat Eloperäiset maat maat ja hiesut Coarse mineral Clay soils Organic soils soils and silts Karkeiden kivennäismaiden ja eloperäisten maiden lajit Species of coarse mineral soils and organic soils Agropyron repens 18.2 5.8 11.5 Agrostis spp. 20.1 2.4 32.6 Kivennäismaiden lajit Species of mineral soils Achillea millefolium 5.0 2.5 0.5 Capsella bursa-pastoris 2.8 2.6 0.4 Centaurea cyanus 0.9 1.0 0.0 Erysimum cheiranthoides 8.5 13.2 4.9 Myosotis arvensis 9.0 6.6 3.1 Taraxacum spp. 3.6 2.6 0.3 Trifolium repens 3.2 1.7 1.3 Viola arvensis 28.4 29.4 24.2 Savimaiden lajit Species of clay soils Equisetum silvaticum 0.3 0.5 0.0 Fumaria officinalis 0.3 0.8 0.1 Matricaria spp. 7.2 11.8 8.7 Eloperäisten maiden lajit Species of organic soils Alopecurus geniculatus 0.1 0.0 1.2 Galeopsis spp. 32.6 43.5 64.5 Polygonum lapathifolium 3.9 0.9 21.2 Rumex acetosa s. lat. 0.4 0.1 1.0 R. acetosella s. lat. 3.3 0.4 6.5 Spergula arvensis 6.9 1.0 7.4 Muita lajeja Other species Chenopodium album s. lat. 29.6 30.1 11.5 Gnaphalium uliginosum 9.5 5.2 5.8 Tapsana communis 5.8 5.7 4.6 Poa pratensis s. lat. 14.5 2.3 13.3 Polygonum aviculare s. lat. 5.4 9.3 6.3 Ranunculus repens 14.5 3.1 7.1 Stellaria media 8.0 10.8 19.1 (esim. Schubert et ai. 1975). Huldissakin 9 ;aksonin yksilötiheyden todettiin riippuvan herbisidien käyttökerroista 10 viime vuoden aikana (taulukot 4 ja 11). Näistä ruiskutuksiin yleisimmin käytetylle MCPAr.lle herkät lajit Cirsium arvense, Equisetum silvaticum, Galeopsis spp. ja Vicia cracca sekä kohtalaisen herkät lajit Achillea ptarmica ja Leontodon autumnalis olivat niukentuneet ja 465 Taulukko 9. Kasvualustan kosteuden vaikutus rikkaruohojen yksilö- tai versomäärään/m2 . Table 9. Influence of moisture conditions of soil on the number of weed plants or shootsjm2 . Kasvualustan kosteus Moisture conditions of soil Poutiva Keskinkertainen Veden vaivaama Dry Medium dry Wet Poutivan maan lajit Species of dry soil Rumex acetosa s. lat. 0.80.3 0.3 Poutivan ja keskinkertaisen kostean maan lajit Species of dry and medium dry soil Agropyron repens 13.313.7 2.9 Kosteahkon maan lajit Species of wet soil Stellaria media 6.011.5 8.3 Gnaphalium uliginosum 4.97.8 8.7 Polygonum lapathifolium 2.15.5 7.7 Muita lajeja Other species Agrostis spp. 7.415.3 35.6 Chenopodium album s. lat. 59.620.0 43.9 Erysimum cheiranthoides 16.88.7 5.7 Galeopsis spp. 39.040.7 45.7 Lapsana communis 4,7 6.10.8 Matricaria spp. 16.98.0 4.6 Myosotis arvensis 10.37.3 1.5 Poa pratensis s. lat. 8.710.8 4.2 Polygonum aviculare s. lat. 9.86.4 7.2 Ranunculus repens 6.310.1 8.5 Viola arvensis 31.728.3 18.9 MCPA:ta kestävät Agropyron repens ja Galium vaillantii sekä kohtalaisen kestävä Polygonum convolvulus runsastuneet. Monivuotisten nurmirikkaruohojen osalta niukentuminen oli kuitenkin suureksi osaksi näennäistä ja aiheutui nurmi- vaiheen puuttumisesta tai niukasta esiintymisestä useinruiskutetuilla lohkoilla. Mukula et ai. (1969) ovat jo aikaisemmin todenneet Galeopsis spp.:n Chenopo- dium albumin ja Erysimum cheiranthoideksen niukentuneen kevät viljapel- loissa. Tämänkin tutkimuksen aineisto osoittaa kahden viimeksi mainitun niukentuneen, mutta tulokset eivät kuitenkaan ole tilastollisesti merkitseviä. Samassa tutkimuksessa on todettu myös Agropyron repensin ja Galium vaillan- tiin runsastuneen. 3.6. 8. Esikasvi Esikasvilla on vaikutusta siihen, mitkä rikkaka=vit ovai viljapelloilla runsaita (mm. Mukula et ai. 1969, Kauhanen 1975). Tässä tutkimuksessa todettiin seitsemän taksonin runsaudessa syysviljojen esikasvista johtuvia 466 Taulukko 10. Kymmenen viime vuoden aikana lohkolla suoritettujen leikkuupuintikertojen määrän vaikutus rikkaruohojen yksilö- tai versomäärään/m2. Table 10. Influence of combine harvesting during the last ten years on the number of weed plants or shoots/m2 . Leikkuupuintikerrat Number of combine harvestings 0 I—3 4-6 7- Tilastollinen ero todettu Statistical difference Cerastium caespitosum 6.0 3.0 3.3 0.4 Deschampsia caespitosa 3.2 0.4 0.1 0.1 Poa pratensis s. lat. 24.9 13.9 3.9 1.4 Ranunculus acris s. lat. 1.6 1.5 0.2 0.0 Taraxacum spp. 7.7 2.2 2.0 0.6 Trifolium repens 5.0 2.3 2.5 0.5 Veronica serpyllifolia 8.0 6.3 4.3 0.3 Galium vaillantii 0.4 0.3 0.2 0.3 Galeopsis bifida 0.1 1.7 2.7 0.2 Polygonum aviculare s. lat. 5.1 8.2 6.4 7.4 Vida cracca 0.1 0.1 0.1 0.1 Fumaria officinalis 0.2 0.4 0.5 0.6 Ei tilastollista eroa No statistical difference Agropyron repens 12.1 17.9 13.6 7.9 Agrostis spp. 16.1 25.9 15.8 4.5 Chenopodium album s. lat. 35.2 26.9 21.6 27.3 Erysimum cheiranthoides 4.9 10.4 11.9 10.3 Galeopsis spp. 48.8 52.4 30.3 33.4 Gnaphalium uliginosum 8.3 6.9 9.8 5.3 Tapsana communis 6.1 5.4 6.8 4.2 Matricaria spp. 3.2 8.4 9.7 13.1 Myosotis arvensis 6.6 19.3 7.9 4.4 Polygonum lapathifolium 2.9 11.3 4.7 1.2 Ranunculus repens 11.7 11.4 12.2 3.4 Stellaria media 15.9 10.0 12.0 5.9 Viola arvensis 29.9 31.6 25.1 26.4 eroja (taulukot 4 ja 12). Yksivuotisten viljelykasvien jälkeen olivat runsaimpia yksivuotiset tai syysyksivuotiset rikkaruohot, syysviljojen jälkeen syysyksi- vuotiset ja nurmen jälkeen monivuotiset, nurmissa kylvämättä kasvavat lajit. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös esikasvia edeltäneiden 2.-4. vuoden viljelykasvien varsinkin nurmien vaikutusta syysviljojen rikkaruoho- lajistoon. Tällöin todettiin, että mitä useampana vuonna lohkolla oli viljelty nurmikasveja sitä tiheämmässä siinä kasvoi syysviljavaiheessa etenkin moni- vuotisia nurmien rikkaruohoja, mutta myös eräitä avoviljelysten lajeja (tau- lukot 4 ja 13). Pitkäaikaisesta nurmellaolovaiheesta kärsivät eräät yksivuoti- set kasvilajit (vrt. Mukula et ai. 1969, M. Raatikainen ja T. Raatikainen 1975) sekä mahdollisesti myös kyntöä kestävä avoviljelysten melko tyypilli- nen monivuotinen rikkaruoho Equisetum silvaticum (taulukot 4 ja 13). 467 Taulukko 11. Kymmenen viime vuoden aikana tehtyjen rikkaruohoruiskutuskertojen mää- rän vaikutus rikkaruohojen yksilö- tai versomäärään/m2 . Table 11. Influence of the number of herbicidal treatments on the number ofweed plants or shoots /»»•* Ruiskutuskertoja Number of herbicidal treatments O 1-3 4-6 6 Tilastollinen ero todettu Statistical difference Achillea ptarmica 2.7 0.9 0.7 0.1 Equisetum silvaticum 1.0 0.0 0.1 0.0 Galeopsis spp. 56.5 42.8 32.5 23.5 Leontodon autumnalis 0.7 0.2 0.2 0.0 Vida cracca 0.2 0.1 0.1 0.0 Cirsium arvense 0.5 0.6 0.2 0.3 Agropyron repens 6.9 19.5 16.0 9.7 Galium vaillantii 0.1 0.4 0.2 0.5 Polygonum convolvulus 1.7 5.4 4.3 5.4 Ei tilastollista eroa No statistical difference Agrostis spp. 17.2 22.7 15.1 3.7 Chenopodium album s. lat. 30.3 38.8 18.7 17.0 Erysimum cheiranthoides 8.2 14.3 8.6 7.1 Gnaphalium uliginosum 7.8 7.1 8.5 6.3 Lapsana communis 3.4 7.7 6.0 5.5 Matricaria spp. 8.8 6.9 7.2 14.4 Myosotis arvensis 10.2 8,9 3.8 5.1 Poa pratensis s. lat. 18.3 11.5 5.8 0.3 Polygonum aviculare s. lat. 4.8 10.0 6.8 6.1 P. lapathifolium 8.9 5.6 3.7 0.6 Ranunculus repens 14.6 8.2 11.9 0.3 Stellaria media 12.1 13A 8.5 6.5 Viola arvensis 25.6 36.2 23.9 26.3 3. 6. 9. Karjanlanta Karjanlannan mukana kulkeutuu monien rikkaruohojen siemeniä (mm. Korsmo 1935), ja Suomessakin todettiin 1960-luvulla eräiden rikkaruohojen tiheyden olevan suurimman karjanlantaa saaneilla kevät viljapelloilla (Mu- kula et ai. 1969). Tämänkin tutkimuksen mukaan eräiden lajien yksilötiheys oli suurin karjanlantaa saaneilla lohkoilla (taulukot 4 ja 14). Tuloksiin täytyy kuitenkin suhtautua varauksella, sillä mm. Myosotis arvensis, Ranunculus repens, ehkä myös R. acris ovat lajeja, joiden yksilötiheys oli suurin Väli- Suomen kivennäismailla, joita useimmin lannoitettiin karjanlannalla; täten muut seikat saattoivat olla todellisia syitä. 3.6. 10. Kylvöaika Muokkaus vaikuttaa edistävästi monien rikkaruohojen itämiseen. Kylvö- muokkauksella ja sen jälkeisillä säiliä on usein yhdessä ratkaiseva merkitys rikkaruohottumiseen. Tämän tutkimuksen mukaan kylvöaika vaikutti useiden kasvien yksilötiheyteen. Joidenkin tiheys oli suurin aikaisten, joidenkin myö- 468 Taulukko 12. Esikasvin vaikutus rikkaruohojen yksilö- tai versomäärään/m2. Table 12. Influence of the previous crop on the number of weed plants or shoots/m2 . Esikasvit Previous crop Kevätvilja Syysvilja Nurmi Spring cereal Winter cereal Ley Muut Others Kevät- ja syysviljan jälkeen tiheimmässä Highest density alter sping and winter cereal Lapsana communis 9.6 5.0 3.4 3.99.6 5.0 3.4 3.9 Syysviljan jälkeen tiheimmässä Highest density after winter cereal Galium vaillantii 0.3 0.60.3 0.6 0.0 0.4 Matricaria spp. 10.2 14.8 4.2 10.9 Viljojen ja nurmen jälkeen tiheimmässä Highest density after cereals and ley Myosotis arvensis 4.3 7.0 11.64.3 7.0 11.6 2.6 Nurmen jälkeen tiheimmässä Highest density after lev Poa prafensis s. lat. 0.6 1.40.6 1.4 23.5 4.5 Taraxacum spp. 0.2 0.6 6.5 0.8 Muiden viljelykasvien jälkeen tiheimmnssä Alopecurus geniculatus 0.2 Highest density after other crops 0,2 0.10.0 1.0 Tiheyseroja ei todettu No differences in densities Agropyron repens 12.612.6 9.0 19.3 3.5 Agrostis spp. 4.4 7.7 27.8 13.8 Chenopodium album s. lat. 38.9 26.0 23.5 20.2 Erysimum cheiranthoides 10.3 12.8 9.4 5.6 Galeopsis spp. 29.8 40.7 47.1 42.8 Gnaphalium uliginosum 9.4 4.9 8.0 6.8 Polygonum aviculare s. lat. 5.3 9.0 6.0 8.7 P. lapahtifolium 3.1 1.6 4.6 14.2 Ranunculus repens 4.9 1.4 19.5 3.4 Stellaria media 11.7 10.6 11.5 6.4 Viola arvensis 30.2 28.2 30.7 19.3 häisten kylvöjen jälkeen (taulukot 4ja 15). Viimeksi mainitut olivat yleensä kevätyksivuotisia kasveja, joiden itämiseen ja orastumiseen myöhäinen kylvö ja maan pintakerroksen kuohkeus saattoivat vaikuttaa seuraavana keväänä edullisesti. Lisäksi kilpailu viljan kanssa oli ilmeisesti vähäisempi kuin aikaisin kylvetyillä lohkoilla. Syysyksivuotiset saattoivat hyötyä varhaisesta kylvöstä; ne ehtivät kasvaa sopivaan talvehtimisvaiheeseen. Oletukset kaipaavat ko- keellista varmennusta. 3.6. 11. Peittaus Peittaus saattaisi edistää eräiden rikkakasvilajien talvehtimista (taulukot 4 ja 16), mutta kyseessä saattoivat olla kuitenkin useimmiten muut tekijät, jotka olivat näille lajeille edullisia juuri niillä lohkoilla, joille peittausaineilla käsiteltyjä siemeniäkin kylvettiin. 469 Taulukko 13. Lohkon nurmenaolovuosien määrän vaikutus rikkaruohojen yksilö- tai verso- tiheyteen/m2. Nurmenaolovuosien määrä laskettu kolmelta esikasvia edeltävältä vuodelta. Table 13. Influence of the age of ley on weed plant or shoot density /m 2 . The age of ley is counted from three years precending the previous crop. Nurmenaolovuosien määrä Age of ley, years 0 12 3 Tilastollinen ero todettu Statistical difference Galium vaillantii 0.60.1 0.20.1 Equisetum silvaticum 0.60.0 0.20.3 Erysimum cheiranthoides 9.46.0 10.611.1 Fumaria officinalis 0.40.1 0.30.8 Ranunculus repens 3.20.7 17.615.1 Poa trivialis 1.0 0.3 4.6 8.6 Centaurea cyanus 0.2 1.1 0.5 1.7 Thlaspi arvense 0.5 1.8 2.3 2.0 Agropyron repens 4.6 16.4 16.5 19.2 Cerastium caespitosum 1.1 2.1 3.7 5.2 Taraxacum spp. 0.5 0.5 3.9 6.0 Veronica serpyllifolia 1.8 2.7 5.9 7.8 Rumex longifolius 0.0 0.0 0.0 0.7 Ei tilastollista eroa No statistical difference Agrostis spp. 7.9 8.6 37.8 9.0 Chenopodium album s. lat. 27.2 17.7 18.1 41.0 Galeopsis spp. 28.0 31.2 45.3 59.4 Gnaphalium uliginosum 4.4 4,0 15.2 6.3 Tapsana communis 6.1 3.9 4.8 6.4 Matricaria spp. 11.7 9.3 7.7 6.4 Myosotis arvensis 5.3 8.2 7.0 10.1 Poa pratensis s. lat. 2.2 2.9 15.3 19.7 Polygonum aviculare s. lat. 7.5 5.7 6.4 7.1 P. lapathifolium 1.8 2.8 5.7 10.6 Stellaria media 9.0 9.6 12.3 11.4 Viola arvensis 24.4 29.0 33.5 28.1 3.6. 12. Kevätlannoitus Keväällä annettu typpilannoitus vaikutti etenkin yksivuotisten rikkaruo- hojen kasvuun, mutta monivuotisten versotiheyttä se ei kohottanut. Niiden lukumäärä oli alentunut (taulukot 4 ja 17). Tämä lienee kuitenkin virheellinen tulos ja selitt3mee mm. näitä kasveja kasvavien lohkojen harvinaisemmasta kevätlannoittamisesta. 3.6. 13. Rikkaruohoruiskutus Rikkaruohoruiskutusten vaikutusta rikkakasveihin selvitettiin kaikilla ruiskutetuilla lohkoilla, mutta koska aineisto on melko laaja sen antamat tulokset julkistetaan myöhemmin erillisenä osatutkimuksena. 470 Taulukko 14. Rikkaruohojen yksilö- tai versomäärä/m2 karjanlannalla syksyllä lannoitta- mattomilla ja lannoitetuilla lohkoilla. Table 14. Number of weed plants or shools\mf on fields without farmyard manure and with farmyard manure in autumn. Lannoittamaton Lannoitettu Not manured Manured Tilastollinen ero todettu Statistical differences Alopecurus geniculalus 0.10.4 Capsella bursa-pastoris 1.7 4,0 Equisetum arvense 1.03.7 Myosotis arvensis 5.212.3 Ranunculus acris s. lat. 0.41.6 R. repens 8.511.4 Stellaria media 10.710.0 Ei tilastollista eroa No statistical difference Agropyron repens 12.114.6 Agrostis spp. 13.919.1 Chenopodium album s. lat. 28.125.4 Erysimum cheirathoides 10.77.4 Galeopsis spp. 39.643.5 Gnaphalium uliginosum 7.18.2 Lapsana communis 6.04.5 Matricaria spp. 10.16.6 Poa pratensis s. lat. 8.014.7 Polygonum aviculare s. lat. 6.77.4 P. lapathifolium 5.9 3,6 Viola arvensis 25.733.7 3.6. 14. Rikkaruoholajien yksilötiheys tutkimuskauden eri aikoina Syysviljojen rikkakasveista suurin osa taimettuu keväällä, mutta osa jo syksyllä. Itämiseen vaikuttavat monet ulkoiset syyt, mm. maaperän kosteus ja lämpötila, ja taimettumiseen mm. maanpinnan kuorettuminen. Syysitoisten kasvien yksilötiheydessä ei Thlaspi arvensea. lukuun ottamatta havaittu selviä muutoksia kesäkuun alkupuoliskon aikana, m:kä todistaa, että niiden siemenet olivat lähes kokonaan itäneet ennen tutkimusaikaa ja kilpailukykyiset yksilöt eivät yleensä kuolleetkaan tutkimuskautena. Useiden kevätyksivuotisten lajien yksilötiheys sen sijaan suurentui kesäkuun alkupuolella (taulukot 4 ja 18), mikä osoittaa näiden lajien taimettumiskauden jatkuneen vielä näinkin myöhään. Kyseessä olivat kuitenkin yksilöt, jotka eivät kyenneet menestyk- sellisesti kilpailemaan viljakasvuston kanssa, vaikka jäivätkin toukokuussa tehdyn herbisidiruiskutuskauden jälkeen itäneinä kasvamaan. Rumex acetosa ja Trifolium repens olivat monivuotisia varjostusta kestäviä lajeja, mutta ne- kin tuhoutuivat yleensä syysmuokkauksessa. Kun syysviljaa käytettiin- nurmen suojakasvina, säilyivät nämä lajit ja olivat seuraavana vuonna heinä- nurmissa haittakasveina. Chamaenerion angustifoliumin versot tulivat näky- viin myöhään. Monivuotisten Cirsium arvensen ja Equisetum arvensen verso- 471 Taulukko 15. Rukiin kylvöpäivän vaikutus rikkaruohojen yksilö- tai versotiheyteen/m2. Table IS. Influence of sowing date of rye on weed plant or shoot density[m2 . Kylvöpäivämäärä elo-syyskuussa Sowing date in August-September 1.-18. 19.-23. 24.-28. 29.- Tilastollinen ero todettu Statistical difference Chamaenerion angustifolium 1.40.7 0.60.1 Galeopsis spp. 37.649.8 41.732.2 Spergula arvensis 1.78.9 4.82.3 Agropyron repens 7.59.9 16.613.5 Galeopsis speciosa 0.21.5 7.53.7 Gnaphalium uliginosum 3.45.1 9.78.9 Vicia cracca 0.10.1 0.10.1 Myosurus minimus 2.12.0 2.45.7 Ei tilastollista eroa No statistical difference Agrostis spp. 13.325.2 11.012.8 Chenopodium album s. lat. 23.037.0 22.925.6 Erysimum cheiranthoides 6.110.7 12.46.8 Lapsana communis 2.94.6 7.75.0 Matricaria spp. 9.28.6 9.78.5 Myosotis arvensis 12.410.0 5.9 4,2 Poa pratensis s. lat. 22.57.8 10.45.8 Polygonum aviculare s. lat. 9.86.4 5.67.8 P. lapathifolium 3.64.0 9.21.8 Ranunculus repens 26.27.8 8.64.1 Stellaria media 4.213.5 9.711.6 Viola arvensis 24.534.5 30.220.9 tiheyksien todettiin alentuneen kesäkuun loppupuoliskolla. Tätä on vaikea selittää; syynä saattavat olla ainakin osaksi muut tekijät tai sattuma. 3.6. 15. Viljan peittävyys Viljan jarikkakasvien väliseen kilpailuun on kiinnitetty huomiota lukuisissa tutkimuksissa (mm. Erviö 1973). Tämän tutkimuksen suoritusajankohtana rukiin peittävyys oli vielä alhainen ja kilpailu rikkakasvien kanssa vähäistä. Kilpailun alkutilanne oli kuitenkin jo selvästi nähtävissä, ja eräiden kevätitois- ten lajien, kuten Polygonum lapathifoliumm ja Galeopsis bi/idan yksilötihey- det alkoivat alentua ruiskasvustojen biomassan suurentuessa (taulukot 4 ja 19). Hyvin monen kasvilajin tiheys oli kuitenkin suurempi tikeissä ruiskasvustoissa kuin harvoissa. Nämä lajit olivat yleensä syysyksivuotisia tai monivuotisia. Syysyksi vuotisesta Stellaria mediasta on julkaisemattomissa kokeissamme ilmennyt, että sen syksyllä itäneet yksilöt talvehtivat sitä paremmin, mitä tiheämpi ruiskasvusto oli. Jos tämäntapainen ilmiö on yleisempi, se saattaa selittää muidenkin syksyllä itäneiden kasvilajien suuren yksilötiheyden tikeissä syysruiskasvustoissa. 472 Taulukko 16. Rikkaruohojen yksilö- tai versomäärä/m2 peittaamattomalla ja peitatulla sie- menellä kylvetyillä lohkoilla. Table 16. Number of weed plants or shoots/m2 on fields sown with seeds without seed dressing and with seed dressing. Peittaamaton No seed dressing Peitattu Seed dressing Peittaamattomalla tiheimmässä kasvava Highest density on field without seed dressing Agrostis spp. 26.75.6 Chamaenerion angustifolium 1.10.2 Peitatulla tiheimmässä kasvavat Highest density on field with seed dressing Capsella bursa-pastoris 1.9 2.8 Cerastium caespitosum 2.4 3.3 Lapsana communis 5.4 5.7 Matricaria spp. 6.9 10.9 Myosotis arvensis 6.2 8.4 Ranunculus acris s. lat. 0.8 0.8 R. auricomus coll. 0.2 0.3 Taraxacum spp. 2.7 2.9 Poa trivialis 1.8 5.4 Tiheyksissä ei todettu eroja No differences in densities Agropyron repens 12.5 13.2 Chenopodium album s. lat. 28.7 26.1 Erysimum cheiranthoides 9.0 10.3 Galeopsis spp. 49.2 33.4 Gnaphalium uliginosum 10.0 5.2 Poa pratensis s. lat. 13.7 6.8 Polygonum aviculare s. lat. 7.3 6.6 P. lapathifolium 8.6 2.1 Ranunculus repens 11.1 7.9 Stellaria media 10.4 10.6 Viola arvensis 29.5 27.0 3. 7. Aluejako Suomen syysviljapelloista on tehty aikaisemmin rikkakasvifloristinen alue- jako (M. Raatikainen et ai. 1979). Aluejaossa olivat kuitenkin mukana sekä syysvehnä- että syysruispellot. Tämän pelkästään syysrukiista kerätyn ai- neiston perusteella tehtiin myös aluejako sovellettua Sprensenin yhtäläisyys- verrannetta käyttäen (M. Raatikainen et ai. 1979). Tuloksena oli aluejako, jossa Lounais-Suomen alueeseen kuuluivat tutkimusalueet I—4, 7 10, ja 13—16 ja Väli-Suomen alueeseen tutkimusalueet 5,6, 11, 12, 17 ja 18 (ks. taulukko 1). Aluejako oli siis samanlainen kuin kaikista syysviljoistakin tehty aluejako. Selvimpänä erona oli se, että tässä jaossa Juupajoen —Oriveden alue eli alue 10 sijoittui vielä selvemmin Lounais-Suomen vyöhykkeeseen kuin edellisessä jaossa. Rikkakasvien yleisyysprosentit ja yksilötiheydet eri alueilla käyvät ilmi taulukosta 3. 473 Taulukko 17. Rikkaruohojen yksilö- tai versomäärä/m2 lannoittamattomilla ja keväällä typpilannoituksen saaneilla lohkoilla. Table 17. Number of weed plants or shoots/ 2 on fields without and with nitrogen fertilization in spring. Lannoittamaton Lannoitettu Not fertilized Fertilized Lannoittamattomilla tiheimmässä Highest density on fields without fertilization Agropyron repens 13.1 12,8 Myosotis arvensis 7.7 7.2 Taraxacum spp. 3.3 2.5 Trifolium repens 3.9 1.8 Lannoitetuilla tiheimmässä Highest density on fields with fertilization Chenopodium album s. lat. 16.5 31.8 Fumaria officinalis 0.2 0.5 Galeopsis bifida 0.9 1.4 Polygonum convolvulus 2.8 4.6 Poa trivialis 1.2 4.8 Tiheyseroa ei todettu No difference in densities Agrostis spp. 13.3 16.4 Erysimum cheiranthoides 5.7 11.4 Galeopsis spp. 49.1 37.3 Gnaphalium uliginosum 7.9 7.3 Lapsana communis 4.7 5.9 Matricaria spp. 9.0 9.0 Poa pratensis s. lat. 9,3 10.4 Polygonum aviculare s. lat. 7.4 6.7 P. lapathifolium 10.3 3.0 Ranunculus repens 11.3 8.6 Stellaria media 9.0 11.2 Viola arvensis 31.1 26.9 474 Taulukko 18. Rikkaruohojen yksilö- tai versotiheys/m2 kesäkuun eri aikoina. Table 18. Weed plant or shoot densitiesjm* on different dates in June. Kesäkuun päivät Dates in June 1.-5. 6.-7. 8.-9. 10.-18. Tilastollinen ero todettu Statistical difference Equisetum arvense 2.31.4 0.72.7 Cirsium arvense 0.70.4 0.20.2 Thlaspi arvense 2.61.6 0.31.2 Rumex acetosa s. lat. 0.10.4 0.40.6 Spergula arvensis 2.22.0 3.212.4 Fumaria officinalis 0.20.5 0.40.6 Trifolium repens 1.21.4 2.44.9 Gnaphalium uliginosum 2.95.9 4.716.4 Polygonum lapathifolium 1.22.8 2.614.3 Chamaenerion angustifolium 0.10.4 0.41.5 Ei tilastollista eroa No statistical difference Agropyron repens 13.68.1 21.212.3 Agrostis spp. 7.018.8 26.113.5 Chenopodium album s. lat. 19.830.6 33.627.2 Erysimum cheiranthoides 9.511.4 9.18.3 Galeopsis spp. 32.638.9 39.253.4 Lapsana communis 6.04.7 5.85.9 Myosotis arvensis 6.37.1 9.87.1 Matricaria spp. 11.88.4 5.79.2 Poa pratensis s. lat. 4.95.8 17.815.5 Polygonum aviculare s. lat. 4.97.8 4.99.4 Ranunculus repens 5.14.2 19.413.6 Rumex acetosella s. lat. 0.73.6 2.73.8 Stellaria media 7.110.9 11.513.1 Viola arvensis 37.423.0 33.320.9 475 Taulukko 19. Syysrukiin peittävyyden vaikutus rikkaruohojen yksilö- tai versotiheyteen/m2 . Table 19. Influence of percentage of area covered by winter rye on the density of weed plants or shoots/m2 . Syysrukiin peittävyys % Percentage of area covered by winter rye 1-20 21-40 41-60 61-100 Tilastollinen ero todettu Statistical difference Polygonum lapathifolium 11.16.4 3.81.1 Stellaria graminea 0.30.2 0.10.1 Galeopsis spp. 54.243.8 46.722.5 Sonchus arvensis 0.20.5 0.20.1 Viola arvensis 32.933.4 23.124.7 Poa trivialis 0.17.5 3.52.9 Agrostis spp. 9.718.5 20.611.5 Galeopsis speciosa 0.23.0 1.510.2 Galium vaillantii 0.00.3 0.20.5 Stellaria media 8.910.8 9.012.9 Ei tilastollista eroa No statistical difference Agropyron repens 8.619.5 10.611.7 Chenopodium album s. lat. 27.431.0 21.429.7 Erysimum cheiranthoides 6.611.4 8.211.7 Gnaphalium uliginosum 7.57.9 9.15.4 Lapsana communis 3.18.6 5.94.0 Matricaria spp. 9.76.8 8.411.4 Myosotis arvensis 8.710.1 6.14.9 Poa pratensis s. lat. 13.715.9 7.44.3 Polygonum aviculare s. lat. 8.97.1 5.36.8 Ranunculus repens 19.713.5 6.01.6 Tiivistelmä Tutkimus tehtiin v. 1972 1974 koko Suomesta otannalla poimituilla 325 syysruislohkolla, joiden pinta-ala oli 0.7 % maan ruisalasta. Ruista viljeltiin keskimääräistä suuremmilla tiloilla. Sitä viljeltiin suosi- tusten mukaan etenkin kevyehköillä kivennäismailla ja keskinkertaisen kos- teilla tai poutivilla mailla. Leikkuupuintia ja herbisidejä rukiin viljelyloh- koilla ei ollut käytetty kovin usein. Esikasvina oli Lounais-Suomessa tavalli- simmin kevätvilja tai ruis ja Väli-Suomessa nurmi tai kevätvilja. Peruslannoi- tukseksi annettiin karjanlantaa 30 %:lle ja väkilannoitteita 92 %:lle ruisloh- koista. Lajikkeet olivat yleensä alueelle suositeltuja. Kylvösiemenestä pei- tattiin vain 48 %, ja kylvösiementä käytettiin usein liikaa, mikä aiheutti tiheitä ja lakoontuvia kasvustoja. Kylvökausi oli liian pitkä, mistä seurasi yksittäisillä tiloilla huomattavia sadonmenetyksiä. Kahukärpästä ei torjuttu kemiallisesti eikä talvituhosieniäkään orasasteella juuri koskaan. Typpeä käytettiin kevätlannoituksessa yleensä suositellut määrät, mutta eräissä ta- pauksissa liikaa, kun samalla muu nykyaikainen viljelytekniikka laiminlyötiin. 476 Ruislohkoista käsiteltiin herbisideillä 25 % ja korrenvahvisteella 15 %. Ruis- alasta oli vain 0.9 % nurmen suojaviljana. Ruislohkoilta löydettiin 176 putkilokasvilajia. Lajimäärä oli suurin Itä- Suomessa. Kaikkien lajien yleisyysprosentit määritettiin. Yleisimmät lajit olivat syysyksivuotisista Viola arvensis, Stellaria media, Matricaria spp., Myosotis arvensis ja Lapsana communis, kevätyksivuotisista Chenopodium album, Galeopsis spp.. Erysimum cheiranthoides, Polygonum aviculare ja P. convolvulus ja monivuotisista Ranunculus repens, Agrostis spp., Cerastium caespitosum, Phleum pratense ja Agropyron repens. Lohkoilla oli keskimäärin 303 rikkaruoho a/m 2 . Tiheys oli pienin Lounais- Suomessa. Kaikkien lajien yksilömäärä tai versomäärä/m 2 määritettiin. Tiheimmässä kasvoivat syysyksivuotisista Viola arvensis, Stellaria media, Matricaria spp., Myosotis arvensis ja Lapsana communis, kevätyksivuotisista Galeopsis spp., Chenopodium album ja Erysimum cheiranthoides ja monivuoti- sista Agrostis spp., Agropyron repens, Poa pratensis ja Ranunculus repens. Tilakoko, lohkon ikä peltona, maalaji, maaperän kosteus, leikkuupuinti- kertojen määrä, herbisidiruiskutusten määrä, esikasvi, kylvöaika, peittaus, kasvukauden vaihe, viljan peittävyys ja viljelyalue vaikuttivat joko suora- naisesti rikkaruohojen tiheyteen tai olivat tiheyden indikaattoreita. Rukiin- viljelyalue jakaantui rikkakasvien perusteella kahteen alueeseen. Kiitokset. Esitämme parhaat kiitokset työtä monipuolisesti tukeneelle prof. Jaakko Mukulalle, kenttä- työn tekijöille, kokoomatyössä avustaneelle LuK Päivi Kaliselle, tietokonekäsittelyssä avusta- neelle maist. Liisa Mattilalle, käsikirjoitukseen korjauksia tehneille agr. Paavo Simojoelle ja maist. Raija Lehtiselle. Kiitos myös maatalous-metsätieteelliselle toimikunnalle käsittely- ja kirjoitusvaiheessa saadusta apurahasta. KIRJALLISUUSLUETTELO Aamisepp, A., Stecko, V. & Äberg, E. 1967. Ogräsfröspridning vid bindarskörd och skorde- tröskning. Summary: Distribution of weed seeds at binder harvest and combining Lantbr.högsk. Medd. 8: 1 31. Anon. 1974. Salaojitusyhdistys 1973. 55. toimintavuosi. 27 p, Toijala. 1975. Viljele oikein ruista. Koetoim. ja Käyt. 32: 14 15. Anttinen, O. 1958. Syysrukiin kylvöaikakokeet Pohjois-Pohjanmaan koeasemalla. Summary: Sowing time trials with winter rye at North Pohjanmaa Experimental Station. Maatal. ja Koetoim. 12: 154 158. Brummer, V., Kesävaara, H. & Alitalo, O. 1971. Rikkakasvien levinneisyystutkimus 1969 70. SvT-Tutkimusseloste. Sokerijuuiikkaanviljelyn Tutkimuskeskuksen Tied. 1: 1-20. Draper, N. R. & Smith, H. 1966. Applied regression analysis. 407 p. New York—London Sydney. Erviö, L.-R. 1973. Jauhosavikka (Chenopodium album L) kilpailijana puhtaassa kasvustossa ja viljassa. Summary: Chenopodium album L. as a competitor in pure stand and in cereals. 25 p. Helsinki. 1976. Rikkakasvien torjunta syysrukiista keväällä. Maatalouden Tutkimuskeskus. Kasvinviljelylaitoksen Tiedote 2:1—6. Essen, M. von 1913. Tutkimuksia rehukasviviljelyksen alalta. 282 p. Helsinki. 477 Grotenfelt, G. 1899. Det primitiva jordbrukets metoder i Finland under den historiska tiden. 443 p. Helsingfors. 1921 1922. Suomalainen peltokasviviljelys 11. 517 p. Helsinki. & Puhakka, V. 1914. Selostus heinänurmiemme kylvöä, hoitoa ja ikää koskevista tiedusteluista v. 1910. Suomen maanviljelys-taloudellinen koelaitos. Vuosikertomus 1911-1912: 116-152. Hakkola, H. 1966. Syysviljojen kylvöaika Lounais-Suomessa. Koetoim. ja Käyt. 23: 32. Harvey, W. R. 1966. Least-squares analysis of data with unequal subclass numbers. ARS 20 —B. Agric. Res. Service, U.S. Dep. of Agric. 157 p. Heinonen, R, 1975. Jordarterna och deras brukningsegenskaper. Lantbr.högsk. Medd. B 23: 1-42. Honkavaara, T. 1958. Syysviljojen kylvöaikakokeet Etelä-Pohjanmaankoeasemalla. Referat: Saatzeitversuche mit Wintergetreide in der Versuchstation fur Sud-Pohjanmaa. Maatal. ja Koetoim, 12: 177 187. Hänninen, P. & Jamalainen, E. A. 1968. Syysviljojen talvehtiminen Keski-Suomessa. Summary; Overwintering of winter cereals in Central Finland. Ann. Agric. Fenn. 7: 194-218. Jalas. J. & Juusela, T. 1959. Unkrautstudien und Bodenuntersuchungen auf den Grund- Wasserstauparzellen des wasserwirtschaftlichen Versuchsfeldes Maasoja in Vihti, Siidfinnland. Ann. Bot. Soc. Vanamo 30, 5: 1 61. Jamalainen, E. A. 1958. Experiments on the use of some chloronitrobenzene and organic mercury compounds for the control of low-temperature parasitic fungi on winter cereals J. Scient. Agric. Soc. Finl. 30:251—263. 1962. Syysviljojen peittauskokeet Suomessa. Summary: Trials on seed treatment of winter cereals in Finland. Ann. Agric. Fenn. 1: 175 191. 1964. Control of low-temperature parasitic fungi in winter cereals by fungicidal treat- ment of stands. Ann. Agric. Fenn. 3:1—54. Jokela, M. 1971. Rikkakasvien siementen esiintyminen timotein ja puna-apilan kauppasie- menessä. Summary; Occurrence of weed seeds in Finnish timothy and red clover seed. Maatil.hall. Tied. 370:41—47. Kares, M. 1973. Rukiin viljely- ja korjuutekniikka. Koetoim. ja Käyt. 30: 14 15. Kauhanen, V. 1975. lisalmen seudun viljapeltojen rikkakasvillisuudesta ja sitä säätelevistä tekijöistä. Savon Luonto 7:45 50. Konsala, J. 1971. Syysruislajikkeet Etelä-Suomessa. Tikkurilan koetuloksia v. 1966 70. Koetoim. ja Käyt. 28: 25, 28. Korsmo, E. 1935. Undersokelser over innhold av ugressfro i melle, agner, hoimo, husdyrgjodsel og kulturjord. 1900 —1025. Summary: Investigations respecting the content of weed- seeds in grain-screenings, chaft, hay-barn sweepings, farmyard manure and cultivated soil. 1900-1925. 139 p. Oslo. Köppä, P. (toim.) 1975. Kasvinviljelyoppi 3. 202 p. Helsinki. 1976. Kasvinviljelyoppi 2. 287 p. Helsinki. Köylijärvi, J. 1971. Ruislajikkeet Lounais-Suomen oloissa. Koetoim. ja Käyt. 28: 27. 1972. Syysviljojen typpi syys-, talvi, vai kevätlevityksenä. Koetoim. ja Käyt. 29: 38. 1974. Syysviljojen kylvö Lounais-Suomen oloissa. Koetoim. ja Käyt. 31: 25. 1975. Syysviljojen lannoitus, kylvö ja lajikkeet. Maatalouden Tutkimuskeskus. Lou- nais-Suomen Koeaseman Tiedote 3: 1 29. Lampinen, R. 1971. Kasvinviljely. Pelto-Pirkan Päiväntieto 1972; 76 81. Linnomäki, H. 1958. Syysrukiin kylvöaikakokeet Hämeen koeasemalla. Summary: Sowing time trials with winter rye at Häme Experimental Station. Maatal. ja Koetoim. 12; 147-153. Luostarinen, H. 1969. PCNB ja CCC syysrukiin viljelyssä. Koetoim. ja Käyt. 26: 3 4. 1971. Syysrukiin ja ohran klormekvattikokeiden tuloksia. Koetoim. ja Käyt. 28; 2—3. & Laasonen, M. 1973. Syysrukiin typpilannoitus ja laontorjunta. Koetoim, ja Käyt. 30: 36. Majaniemi, I. (toim.) 1960. Maanviljelysoppi 1. 300 p. Porvoo Helsinki. 1962. Maanviljelysoppi 2. 462 p. Porvoo—Helsinki. 478 Marjanen, H. 1975. Syysviljojen talvehtimisesta paikalliskokeiden koetulosten valossa. Maatalouden Tutkimuskeskus. Paikalliskoetoimiston Tiedote 1: 1 31. Markkula, M. 1973. Sales of pesticides in Finland 1972. Kem. Teoll. 30: 360 361. 1974. Sales of pesticides in Finland in 1973. Kemia—Kemi 1:625 628. & Tiittanen, K. 1975. Sales of pesticides in Finland in 1974. Kemia-Kemi 2: 377 378. Mukula, J.. Raatikainen, M., Lallukka, R. & Raatikainen, T. 1969. Composition of weed flora in spring cereals in Finland. Ann. Agric. Fenn. 8: 59 110. Rantanen, 0., Lallukka, U. & Pohjonen, V. 1976. Rukiin viljelyvarmuus Suomessa 1950 1975. Maatalouden Tutkimuskeskus. Kasvinviljelylaitoksen Tiedote 5:1 77. & Ruuttunen, E. 1969. Chemical weed control in Finland in 1887 1965. Ann. Agric. Fenn. 8, suppl. 1: 1—45. & Teittinen, P. 1957. Uusia kokemuksia kemiallisesta laontorjunnasta. Koetoim. ja Käyt. 24: 13, 16. Paatela,J. 1953, Peltonurmien perustamistavoista Suomessa. Summary: On cultural methods used at establishing rotation leys in Finland. Acta Agr. Fenn. 79, 1: 1 81. Pessi, Y. 1969. Typpilannoitteiden syyslevityksestä. Leipä Leveämmäksi 17, 4: 29—31. 1970. Väkilannoitteet ja niiden käyttö peltoviljelyssä. 214 p. Porvoo —Helsinki. Petzoldt, K. 1959. Wirkung des Mähdruschverfahrens auf die Verunkrautung. Z. Acker- u. Pfl.bau 109:49-78. Poijärvi, I. & Wecksell, J. A. (toim.) 1943. Maamiehen käsikirja. 628 p. Helsinki. Poranen, E. 1972. Peltojen rikkakasvillisuudesta Kuopiossa ja Siilinjärvellä. Zusammen- fassung: t)ber Unkrautvegetation auf Äckerin in Kuopio und Siilinjärvi. Savonia 1: 1-32. Pälikkö, E. 1960. Uudisviljely. Maanviljelyoppi 1: 145 162. Raatikainen, M. & Raatikainen, T. 1964. Kevätviljapeltojen ja niiden pientareiden kasveista Laihialla. Summary: Plant species growing on spring cereal fields and their edges at Laihia, Finland, J. Scient. Agric. Soc. Finl. 36: 135 160. & Raatikainen, T. 1972. Weed colonization of cultivated fields in Finland. Ann. Agric. Fenn. 11: 100 110. & Raatikainen, T. 1975. Heinänurmien sato, kasvilajikoostumus ja sen muutokset. Summary: Yield, composition and dynamics of flora in grassland for hay in Finland. Ann. Acric. Fenn., 14:57 191. , Raatikainen, T. & Mukula, J. 1979. Weed species, frequencies and densities in winter cereals in Finland. Ann. Agric. Fenn. 17: 115 142. , Raatikainen, T. & Tinnilä, A. 1971. Rikkakasvit ja niiden torjunta. Kasvinsuoj.- seur. Julk. 46:1—108. Sauli, J. O. (toim.) 1929. Maa ja metsä 1. Kasvituotanto 2:361 798. Porvoo. 1943. Peltokasvinviljelys. Maamiehen käsikirja, p. 103 241. Helsinki. Schubert, R., Hilbig, G. & Mahn, E.-G. (toim.) 1975. Probleme der Agrogeobotanik. Wiss. Beitr. Martin-Luther-Univ. 1973/11 (P2); 1-213 + 1 16. Simojoki, P. 1976. Rukiin kylvöaika. Referat: Rägens säningstid. Kehittyvä Maatalous 28: 29-31. Simonen, S. (toim.) 1944. Maatalouden Pikku Jättiläinen. 2. painos. 1212 p. Porvoo Helsinki. Soininen, A. M. 1975. Vanha maataloutemme. Maatalous ja maatalousväestö Suomessa pe- rinnäisen maatalouden loppukaudella 1720-luvulta 1870-luvulle. Abstract: Old tra- ditional agriculture in Finland in the 18th and 19th centuries. J. Scient. Agric. Soc. Finl. 46. suppl.: 1—459. Sorensen, T. 1948. A method of establishing groups of equal amplitude in plant sociology based on similarity of species content. K. Danske Vidensk. Selsk. Biol. Skr. 5,4: 1 34. Sunila, J. E. et ai. (toim.) 1915. Pienviljelijän käsikirja. 2. painos. 436 p. Porvoo. Tiittanen, K. 1959. Kahukärpäsen viljakasveissa aiheuttamat tuhot Suomessa vuosina 1948 1958. Referat: Schäden durch die Fritfliege (Oscinellafrit L., Dipt.) bei Getreide in Finnland in den Jahren 1948 1958. Pubi. Finn. State Agric. Res. Board. 178; 110-125. Walle, 0.1929. Nurmikasvit. Sauli, J. O. (toim.) Maa ja Metsä 1. Kasvintuotanto II: 747 —798. 479 Valle, O. 1958. Kylvöajan merkityksestä syysrukiin ja syysvehnän viljelyssä Etelä-Suomessa. Summary: The influence of sowing time on the cultivation of winter rye and winter wheat in South Finland. Maatal. ja Koetoim. 12: 159 176. 1962’ Viljakasvien viljely. Maanviljelysoppi 2:91 144. Porvoo— Helsinki. Varis, E. 1976. Rukiin typpilannoitus ja korrenvahvistajan käyttö. Summary: Nitrogen application to rye and the use of CCC in connection with it. Hankkijan Kasvinjalostus- laitos. Siemenjulkaisu 1975: 183 186. Vuorela, T. 1975. Suomalainen kansankulttuuri. 776 p. Porvoo Helsinki. Yllö, L. 1967. CCC:n vaikutus rukiin kasvuun. Koetoim. ja Käyt. 24: 33. 1969. Syysrukiin ja syysvehnän kylvöaikakokeet Kasvinviljelylaitoksella 1958 (1927) 1967. Summary: Sowing date trials with winter rye and winter wheat at the De- partment of Plant Husbandry, 1958 (1927)—1967. Ann. Agric. Fenn. 8:184—192. Käsikirjoitus saapunut 6.6. 1979.