JOURNAL OF THE SCIENTIFIC AGRICULTURAL SOCIETY OF FINLAND 25 Maataloustieteellinen A ikakauskirja Voi. 51:25-39, 1979 Pakettipellot, niiden käyttö ja hoito Keski-Suomessa vuonna 1974 Heikki Hokkanen Jyväskylän yliopisto, Biologian laitos, Yliopistonkatu 9, 40100 Jyväskylä 10 Reserved fields, their use and management in central Finland in 1974 Heikki Hokkanen University of Jyväskylä, Department of Biology, Yliopistonkatu 9, 40100 Jyväskylä 10 Abstract Information about the properties of reserved farms, their fields, and the use and management of the fields Was obtained with questionnaires covering 671 reser- ved fields on 297 farms in Central Finland. Reserved farms resemble closely the productive farms of the study area, the biggest difference being the smaller field area in reserved farms. Their fields are usually small in size, median 2.0 ha, open ditched (88 %) or without ditches (10 %), and reserved after ley (55 %) or spring cereals (34 %). Most fields are situated separately, the median distance to the main building is 80 m, to a public road 200 m, and to a water area 500 m. 57 % of them are in visible contact with no more than one house. Half of the fields are in no contact with other fields; in about 10 % of the cases the size of the clearance is over 20 ha. In 1974 92 % of the farms were inhabited for at least a part of the year. Half of the fields were used for some purpose: 23 % had been afforested, 19 % were used for growing potato and root vegetables, and about 6 % were grazed by sheep or horse. The afforested fields were mostly small in size and situated far away from the main building and roads. Others were closer to farms with also other activities, and to fields with a favourable location. More than half of the fields were unmanaged in 1974. 33 % were mowed. 7 % ploughed, and some fields were burnt or treated with herbicides. 20 % of the fields had at times been sown for ley during the reservation. As to weed dispersal, management activities were generally poorly timed. They were, however, quite correctly concentrated onto the largest fields and to fields adjacent to other fields and to fields visible in the landscape. Johdanto Maatalouden ylituotanto-ongelmien helpottamiseksi ryhdyttiin vuonna 1969 maksamaan palkkioita niille viljelijöille, jotka pidättäytyivät maansa viljele- misestä. Sopimus pellon käytön rajoittamisesta voitiin tehdä korkeintaan https://www.c-info.fi/en/info/?token=lLUtG7KRMNbWnfNx.NsseFvdNs4qOrpMHZ2yDbw.LjIszTYkkNyVlgypkuEtBcbsX_TOcTwSc87mqV_uhYm8cgAn-F5135eNI_PTozBYIGFDMCVjYS_3MbAvMXAYW_zcQVTgHgygDOuNxBnU-qrPsl_VTUPPCIoUHumn0QlCdFsed9DdviMQxvSPCilMzNDcZFHiJAEc28fri7c 26 kolmeksi kolmivuotiskaudeksi, ja viimeiset uudet sopimukset solmittiin vuonna 1974. Järjestelmän piiriin on maamme peltoalasta kuulunut lähes 9 % (Anon. 1975). Vuosina 1969—1974 solmittiin Keski-Suomessa 3 091 sopimusta yhteensä 18819 peltohehtaarin paketoinnista (Anon. 1976). Vuoden 1978 alussa niistä oli voimassa vielä 2 230 kpl, vastaten 13 042 ha:n varausaluetta (Jyväs- kylän Maatalouspiiri, suullinen tiedonanto). Maakunnan tilaluvusta järjes- telmä on käsittänyt noin 18 % ja peltoalasta noin 14 % (Anon. 1975). Pellonvarauslain (216/69 ja 19/70) ja -asetuksen (217/69 ja 68/70) mukaan sopimuksenalaisia peltoja on hoidettava siten, etteivät ne rikkaruohotu siinä määrin, että siitä olisi haittaa ympäristön viljelyksille. Samaten viljelijän on estettävä korvauksen alaisen pellon haitallinen vesottuminen. Hoitovelvoit- teen täyttämisen seuraamiseksi ainakin muihin viljelyksiin rajoittuvat paket- tipellot tarkastetaan kerran vuodessa maatalouden piiriorganisaation toimesta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on ollut selvittää miten ja missä laa- juudessa pakettipeltoja Keski-Suomessa käytetään ja hoidetaan, ja miten ne suhtautuvat toisaalta annettuihin määräyksiin ja toisaalta pelloilla tapahtu- vaan ekologiseen suksessioon. Pellonvaraustoimintaa ja sen vaikutuksia on maassamme tutkittu melko aktiivisesti. Selvitysten lähestymistavat ovat pääasiassa olleet aluemaantieteel- lis sosiologisia (mm. Jaatinen ja Kärkkäinen 1971, Jaatinen ja Nygärd 1973, Juntunen 1978) ja ekologis luonnonhoidollisia (mm. Törmälä ja Raatikainen 1976, Hokkanen ja Raatikainen 1977, 1978, Törmälä 1977). Tutkimusaineiston kokoaminen Tämän tutkimuksen aineisto on kerätty kyselylomakkeilla talvella 1975 Keski-Suomen alueen pellonvaraustiloilta. Kunnittain suoritetulla ositeotan- nalla valittiin 350 yksityisten omistamaa tilaa kyselyn kohteiksi. Vastaustie- dot saatiin 276 tilalta; 15 lomaketta palautettiin tyhjänä, koska vastaanotta- jaa ei ollut tavattu. Yhteisöjen omistamilta pakettipeltotiloilta (33 tilaa) tiedot saatiin 21 tilalta. Näin aineisto käsittää tiedot 297 pakettipeltotilan yhteensä 671 peltopalstalta (vastausprosentti 81). Tilojen taustatiedot Keskisuomalainen pakettipeltoina on suhteellisen pienikokoinen, koko- naispinta-ala tutkimustiloilla oli keskimäärin 39.7 ha (mediaani 29.0 ha). Tästä metsämaan osuus oli 30.4 ha ja peltomaan 6.0 ha. Luvut eivät kovin paljoa poikkea Keski-Suomen maatilojen keskimääräisistä pinta-aloista (metsää 36.5 ha ja peltoa 7.3 ha, Anon. 1975), mutta esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla pakettipeltotilojen kokonaispinta-alan mediaani on 72.8 ha (Juntunen 1978). Seuraavassa vertaillaan tutkimustilojen ja Keski-Suomen kaikkien yli 2 pelto- hehtaarin maatilojen lukumäärien prosentuaalista jakautumista eri kokoluok- kiin metsäpinta-alan mukaan (n = tilojen lukumäärä, joilta kyseinen tieto on saatu): 27 metsäala (ha) % tiloista <5 5-10 10-20 20-50 50-100 >lOO pellonvaraustilat (n = 252) 7.57.5 31.437.7 12.73.3 kaikki maatilat (Anon. 1975) 7.57.4 22.339.4 16.07.4 Ero metsäaloissa varsinkin pienissä kokoluokissa on mitätön; sen sijaan tilan peltopinta-ala pellonvaraustiloilla oli huomattavasti pienempi kuin alueen maatiloilla (yli 2 peltohehtaarin tilat v. 1973, Anon. 1976) keskimäärin: peltoala (ha) % tiloista 2-5 5-10 10-20 >2O pellonvaraustilat (n = 293) kaikki maatilat 52.634.8 12.30.3 33.940.7 21.04.4 Yli puolella pellonvaraustiloista peltoala oli alle 5 ha (mediaani 4.7 ha), kun taas alueen kaikista maatiloista tässä kokoluokassa on vain kolmannes. Tilojen peltoala oli lähes kokonaan korvauksen alaista pinta-alaa, paketoitu peltoala oli keskimäärin 5.7 ha (mediaani 4.7 ha). Tutkimuksessa määriteltiin peltolohko (peltopalsta) tarkoittamaan tilaan kuuluvia erillisiä peltokuvioita, jotka eivät kosketa toisiaan. Näitä tiloilla oli keskimäärin 2.3 kpl, suurin ilmoitettu palstojen lukumäärä oli 8 kpl/tila. Yli kolmasosalla tiloista oli kuitenkin vain yksi peltopalsta. Tässä käytetty palsta- käsite vastannee myös yleisesti käytössä olevaa peltopalstan käsitettä. Pelto- palstoja on pohjoisessa Keski-Suomessa keskimäärin 2.6 kpl/tila (Anon. 1974) ja Keski-Suomen parhailla viljelysalueilla Laukaassa 1.8 kpl/tila (Anon. 1972). Paketoimisaktiivisuus eri vuosina noudatteli tutkimusalueella melko tar- kasti koko maan keskiarvoja, lähtien kuitenkin liikkeelle hieman hitaammin ja jatkuen sitten vähän keskimääräistä innokkaampana viimeisinä vuosina: paketoimisvuosi % tiloista 1969 1970 1971 1972 1973 1974 tutkimustilat (n = 297) 31.821.8 11.912.3 19.52.7 koko maa 37.220.5 13.712.4 13.33.1 (Juntunen 1978) Peltopalstojen ominaisuudet ja sijainti Pakettipeltopalstojen keskikoko oli 2.5 ha (mediaani 2.0 ha). Tämä on melko lähellä pohjoisen Keski-Suomen peltopalstojen keskikokoa, mutta vä- hemmän kuin puolet Laukaan arvosta (5.5 ha) (Anon. 1972 ja 1974). Palstat jakautuivat kokoluokkiin seuraavasti: pinta-ala (ha) <0.5 0.5-1 1-2 2-5 5-10 >lO 6.715.6 27.638.7 9.52.0% palstoista (n = 662) 28 Valtaosa tutkimuspalstoista oli varustettu avo-ojin, 87.9 %. Ojittamattomia oli 10.0 % ja salaojitettuja 2.0 % palstoista. Salaojitettuja peltoja on pake- toitu suhteellisestikin huomattavasti vähemmän kuin muita peltoja, sillä koko läänin peltoalasta on salaojitettu 10.3 % (Anon. 1976) ja pohjoisessa Keski- Suomessakin 5.6 % (Anon. 1974). Palstan käytöstä paketointia edeltäneenä vuotena annettiin kyselyssä vaikeasti tulkittavia vastauksia, sillä usein oli ruksattu kaikki esitetyt vaihto- ehdot. Palstojen viljelyshistoria näyttää näin olevan hyvin epäyhtenäinen ja samalla palstalla on ilmeisesti ollut useammanlaista käyttöä. Vastausten ja- kauma muodostui seuraavaksi: viimeksi viljelty/ollut % palstoista nurmi 55.1 kevätvilja 33.6 laidun 7.3 peruna 2,4 ruis 1.7 n = 467 Pääkomponenttien osalta jakauma noudattelee hyvin Keski-Suomen pel- tojen maankäyttömuotoja vuonna 1969 (ks. Anon. 1975). Pakettipeltopalstat Keski-Suomessa sijaitsevat keskimäärin 400 metrin päässä päärakennuksesta (mediaani 80 m), 550 metrin päässä yleisestä maan- tiestä (mediaani 200 m) ja 830 metrin päässä vesialueesta (mediaani 500 m); sijaintijakaumat ko. parametrien suhteen olivat: % palstoista palstan etäisyys (m) päärakennuksesta maantiestä vesialueesta 0-5 13.925.8 11.4 6-50 33.912.7 14.8 51-500 34.434.8 28.6 501-5000 17,1 25.0 44.5 >5OOO 0.71.7 0.7 n 604 597 569 Palstojen etäisyys päärakennuksesta on lähes sama kun kaikilla tiloilla keskimäärin Laukaassa (420 m, Anon. 1972), mutta pohjoisessa Keski-Suomessa palstat sijaitsevat keskimäärin huomattavasti kauempana talouskeskuksesta (keskietäisyys 800 m. Anon. 1974). Se, että pakettipeltotiloilla palstat sijait- sevat keskimäärin lähempänä päärakennusta kuin muilla tiloilla, johtunee mm. pienemmästä tilakohtaisesta peltoalasta ja palstalukumäärästä. Pakettipellot sijaitsevat useimmiten suhteellisen syrjässä asutuksesta ja yleisistä liikenneväylistä. Niinpä 28.5 % palstoista ei näy ollenkaan asumuksiin. ja korkeintaan yhteen asumukseen näkyy 56.5 %. Joka kymmenes palsta näkyy useampaan kuin viiteen asumukseen. Yleisesti käytössä olevalle maan- tielle palstoista näkyy 45.7 % ja vesialueelle vajaa kolmannes, 31.4 %. 29 Palstojen liittymistä muihin viljelyksiin mitattiin vähentämällä ilmoitetusta peltoaukean koosta palstan pinta-ala. Näin saatu ala jakautui kokoluokkiin seuraavasti: palstan lisäksi peltoa aukealla (ha) <0.5 0.5-5 5-20 >2O 51.126.5 12.410.1% palstoista (n = 525) Keski-Suomessa yli puolet paket.tipeltopalstoista sijaitsee siis erillään muista viljelyksistä, mutta esim. Pohjois-Pohjanmaalla n. 70 % rajoittuu toisen tilan peltoihin (Juntunen 1978). Tästä johtuen pakettipeltojen hoitoon liittyvät kysymykset koskevat korostetusti mm. Pohjanmaata ja muita alueita, missä pellot muodostavat suuria yhtenäisiä viljelyaukeita. Tilojen ja palstojen käyttö Tutkimustiloista asuttin 78.9 %:lla vakituisesti kautta vuoden. Pelkästään kesänviettopaikkana käytettiin lisäksi 12.8 % tiloista, joten asuttuna oli aina- kin osan vuotta kaikkiaan 91.7 % tiloista. Asutuista tiloista 93.7 % oli ollut pelkästään omistajan omassa käytössä, 1.6 % oli ollut kokonaan vuokrattuna ulkopuolisille, ja sekä isäntäväen että vuokralaisten käytössä oli ollut 4.7 % tiloista. Pellonvarauslain mukaan sopimuksen tehneellä viljelijällä on edelleen oikeus käyttää peltojaan usealla eri tavalla. Hän saa mm. tuottaa perunaa sekä puu- tarha- ja kasvitarhatuotteita oman perheen kulutukseen. Hedelmien ja marjo- jen viljely on sallittu rajoituksetta. Pelloilla saa myös laiduntaa hevosia, poroja, vuohia ja lampaita, sekä harjoittaa mehiläisten hoitoa ja turkistar- hausta. Samaten voi pelloilta korjata heinää em. eläinten talvirehuksi ja kui- vikkeiksi. Peltoja voi myös käyttää riistapeltoina tai ne voidaan eri hakemuk- sesta metsittää. Keski-Suomen pakettipeltotiloilla näitä mahdollisuuksia on käytetty hyväksi vähän, ainoastaan metsitys, kotitarveperunan ja -juurikas- vien viljely sekä laiduntaminen olivat merkittävässä määrin yleisiä käyttö- muotoja. Palstojen selväpiirteisin yhtenäinen käyttömuoto oli metsitys, 22.5 % (151 kpl) niistä oli metsitetty. Lajistollinen jakauma palstoilla oli: 1 a j i (t) %:11a kaikista palstoista pelkästään koivu 7.9 » mänty 6.0 » kuusi 3.9 mänty ja koivu 2.2 mänty, koivu ja kuusi 1.2 mänty ja kuusi 0.8 kuusi ja koivu 0.6 lehtikuusi 0.2 30 Suurin osa metsitetyistä palstoista oli metsitetty paketointia seuraavana vuotena, metsitysviive vuosina paketoinnin jälkeen oli: metsitys- ja paketointivuosien erotus (vuosina) % palstoista 0 13.7 1 38.5 2 13.7 3 13.7 4 13.7 5 6.8 n = 121 Toinen lähes yhtä selväpiirteinen käyttömuoto oli kotitarveperunan ja muiden juurikasvien viljely, yhteensä 18.7 %:lla palstoista. Laiduntamiseen käytettiin 6.1 % palstoista. Hevoslaitumena oh 4.2 % ja lammaslaitumena 1.6 % palstoista, lisäksi ilmoitettiin kahdella palstalla (0.3 %) olleen lypsykar- jaa. Yhteenveto kaikkien ilmoitettujen käyttömuotojen osuuksista esitetään seuraavassa asetelmassa: käyttömuoto % palstoista metsitys 22.5 perunan ja juurikasvien viljely . 18.7 laitumena 6.1 riistapeltona 2.7 talvirehun ottopaikkana 1.3 pallokenttänä 0.5 varastoalueena 0.2 muu käyttö 1.0 käyttö johonkin 49.8 Käyttöön vaikuttavat tekijät Kyselyssä tärkeimmiksi osoittautuneet tilojen vakituista asuttamista, pals- tojen metsitystä, palstojen käyttämistä laiduntamiseen, sekä palstojen käyttöä johonkin muuhun tarkoitukseen selittävät tekijät on esitetty taulukoissa I—4. Käyttöön vaikuttavat yhteiskunnalliset, sosiaaliset, yms. tekijät ovat tämän tutkimuksen ulkopuolella. Vakituinen asuminen tilalla Tilojen autioitumista selittävistä parametreista useimmat ilmentävät tilan yksinäisyyttä ja eristyneisyyttä, mitkä selvästi alentavat halukkuutta asua kyseisillä tiloilla. Mikäli peltoja on hoidettu (esim. ovat salaojitetut tai niille on kylvetty nurmi paketointiaikana) asutaan tilalla vakituisesti huomattavasti useammin. 31 Taulukko 1. Tilojen vakituista asuttamista selittävät tekijät. Table 1. Factors explaining permanent residence of farms. X 2 merkitsevyys luokkajako asumis % n " e ittäjä actor ,y 2 significance classes residence % palstojen lisäksi peltoa aukealla (ha) xx <0.5 74 268 size of clearance besides the studied field 0.5 5 72 131 (ha) 5-20 89 57 >2O 88 49 palstojen näkyminen maantielle xx ei no 74 361 visible contact from the fields to a road kyllä yes 84 284 palstojen näkyminen asuntoihin (kpl) xx 0 69 171 visible contact from the fields to the 1 77 166 houses (number of) 2 77 94 3 78 54 4 96 27 5 87 15 6 67 15 7 100 7 8 100 5 Si 9 100 27 palstojen näkyminen vesialueelle x ei mo 76 436 visible contact from the fields to a water kyllä yes 83 191 area palstojen ojitus x ei no 67 64 ditches on fields avo open 80 564 sala covered 86 14 nurmi kylvetty palstoille x ei mo 76 501 fields sown for lay kyllä yes 86 129 xxx = p < 0.001, xx = p < 0.01, x = p < 0.05, n = palstojen lukumäärä kussakin luokassa. n = number of fields in each class. Metsitys Pakettipeltopalstojen metsitykseen vaikuttavista seikoista tärkeimmiksi osoittautuivat palstan kokoa ja sijaintia koskevat piirteet. Pienikokoiset, etäällä liikenneväylistä sijaitsevat palstat olivat altteimmat metsitykselle. Muihin selittäjiin liittyvänä ja metsitykseen voimakkaasti vaikuttavana te- kijänä tuli esille myös palstan aiempi käyttö. Selvimmin erottuivat laitumena olleet palstat, joista oli metsitetty yli puolet, ja perunalla olleet palstat, joista oli metsitetty vain vajaa kymmenesosa. Palstan ominaisuuksista oli vai- kutusta myös sen etäisyydellä tilan päärakennuksesta sekä sillä, kuinka mo- neen asumukseen palsta oli nähtävissä. Lähellä päärakennusta sijaitsevia peltoja sekä palstoja, jotka näkyivät moneen asumukseen, oli metsitetty sel- västi vähemmän kuin etäämmällä olevia, yksinäisiä palstoja. 32 Taulukko 2. Palstojen metsitystä selittävät tekijät. Symbolit kuten taulukossa 1. Table 2. Factors explaining afforestation of fields. Symbols as in Table I. Selittäjä X 2 merkitsevyys luokkajako metsitys % n Factor X 2 significance classes afforestation % palstan pinta-ala (ha) xxx <0.5 27 44 area of the field (ha) 0.5 1 38 103 1- 22 178 2- 17 241 5-10 15 61 >lO 8 13 palstan etäisyys o—s 14 136 liikenneväylästä (m) xxx 6—50 19 75 distance of the field from a 51 500 29 206 traffic route (m) 501 5000 20 148 <5OOO 70 10 palstan näkyminen maantielle xxx ei no 28 360 visible contact from the field kyllä yes 15 285 to a road palstan aikaisempi käyttö xxx laidun pasture 56 34 former use of the field syysvilja autumn cereal 50 8 nurmi ley 26 257 kevätvilja spring cereal 18 157 peruna potato 9 11 palstan etäisyys x o—s 14 84 päärakennuksesta (m) 650 18 204 distance from the field to the 51 500 28 208 main building (m) 501 5000 26 103 >5OOO 25 4 palstan näkyminen asuntoihin (kpl) x 0 32 171 visible contact from the 1 23 166 field to the houses 2 21 94 (number of) 35 17 96 i~6 9 54 tilan paketoimisvuosi xxx 1969 25 202 year of reservation 1970 20 90 1971 34 79 1972 24 55 1973 9 122 1974 0 18 tilan paketoitu peltoala (ha) xx <3 26 101 reserved field area in the 35 16 201 farm (ha) 5 10 29 249 >lO 15 98 tilan peltopalstojen lukumäärä xxx 1 14 95 number of fields of the farm 2 14 162 3 19 187 4 36 128 5 40 20 6 38 12 7 50 28 8 12 16 tilan kokonaispinta-ala (ha) xx <5 10 10 total area of the farm (ha) 5 10 10 20 10-20 22 112 20-50 18 309 50-100 34 135 >lOO 26 39 tilan omistustyyppi x yksityinen private 23 636 ownership of the farm yhteisö public 0 13 Eräät koko tilaa koskevat tiedot selittivät merkittävässä määrin metsitys- alttiutta. Tilan paketoimisvuotena erottuu vuosi 1971 selvästi muista innok- kaan metsityksen vuotena. Tämä on selvästi seurausta Asutushallituksen tal- vella 1970/71 antamista kehoituksista tehostaa syrjäisten palstojen metsit- tämistä (Anon. 1970 ja 1971 a). Peltopalstojen suuri lukumäärä tilalla lisää myös metsitysalttiutta tällöin pellot ovat ilmeisen pirstaleina, ja ne on järkevä metsittää. Tilan kokonaispinta-alan ollessa 50—100 ha, mutta pake- toidun peltoalan ollessa kuitenkin alle 10 ha, on innokkuus metsittämiseen myös suuri. Vielä asiaan vaikuttavana koko tilaa koskevana seikkana on tilan omistustyyppi: yhteisöjen pakettipeltoja ei Keski-Suomessa oltu vuonna 1974 metsitetty lainkaan. Jotkut tutkituista parametreistä selittivät myös istutettujen puulajien jakautumista erityyppisille palstoille. Paketoimisvuosi vaikutti siten, että kuusen ja koivun osuus laski pellonvarausjärjestelmän vanhetessa, kun taas männyn osuus pysyi kutakuinkin ennallaan. Metsitysviiveen vaikutus puoles- taan korjasi tilannetta koivun osalta, sillä sitä on yleensä istutettu vasta useita vuosia paketoinnin jälkeen. Mäntyä ja kuusta on istutettu lähinnä vain paketointivuotena ja muutamana sitä seuranneena lähivuotena. Puulaji- jakaumaan vaikutti vielä palstan aiempi käyttö hyvin voimakkaasti ainakin laitumena olleiden palstojen osalta, joista kaikista peräti 35 % oli istutettu koivulle (63 % laitumen jälkeen metsitetyistä palstoista). Laiduntaminen Peltopalstojen laiduntamiseen vaikuttaneet tekijät on esitelty taulukossa 3. Taulukko 3. Palstojen laiduntamista selittävät tekijät. Symbolit kuten taulukossa 1. Table 3. Factors explaining pasturage on fields. Symbols as in Tab. 1. X 2 merkitsevyys luokkajako laidunnus % n X 2 significance classes pasturage % Selittäjä Factor nurmi kylvetty palstalle xxx ei no 4 500 fields sown for lay kyllä yes 15 126 tilan paketoimisvuosi xxx 1969 2 200 year of reservation 1970 2 89 1971 17 79 1972 9 55 1973 9 121 1974 22 18 tilan kokonaispinta-ala (ha) xx < 5 20 10 total area of the farm (ha) 5 10 10 20 10-20 6 108 20-50 8 308 50-100 2 135 >lOO 6 39 tilan peltoala (ha) xx <3 1 5 91 field area of the farm (ha) 3-5 200 5-10 9 7 245 >lO 99 33 34 Sellaisia palstoja, joille on kylvetty nurmi paketoimisen jälkeen, laidun- nettiin selvästi useammin kuin muita. Samaten nuorilla, vähän aikaa paketissa olleilla pelloilla laiduntaminen oli yleisempää kuin vanhoilla paketti- pelloilla. Tämä johtui pääasiassa hevosen laiduntamisen vähenemisestä, mikä oli selvää pakettipellon iän kasvaessa. Lampaiden laiduntamisessa vastaavaa eroa ei todettu. Tilan kokonaispinta-alalla sen sijaan oli suuri merkitys lam- paiden laiduntamiselle: pienikokoisilla tiloilla tämä oli huomattavasti yleisem- pää kuin suuremmilla, yli 10 ha:n tiloilla. Laiduntaminen yleensä oli kuitenkin harvinaista tiloilla, joiden peltoala oli alle 3 ha. Muu käyttö Palstojen muu käyttö oli pääasiassa perunan ja juurikasvien kotitarvevilje- lyä, joten selvästi tärkein selittävä seikka oli palstan sijainti lähellä pääraken- nusta. Muusta käytöstä ainoastaan riistapeltona pitäminen jakautui eri tavalla: runsainta se oli palstoilla, jotka sijaitsivat 0.5 5 km:n päässä päärakennuksesta. Toinen muuta käyttöä selittävä selvä tekijä oli tilan omistustyyppi yhteisöjen pelloilla ei juurikaan ollut kyseisentyyppistä käyttöä. Taulukko 4. Palstojen käyttöä muuhun kuin metsittämiseen tai laiduntamiseen selittävät tekijät. Symbolit kuten taulukossa 1. Table 4. Factors explaining the use of fields for other purposes than afforestation and pasturage. Symbols as in Table 1. Selittäjä Factor -^ 2 merkitsevyys luokkajako käyttö % n X 2 significance classes usage % palstan etäisyys päärakennuksesta (m) xxx 0 5 45 82 distance from the field to the main 6—50 43 201 building (m) 51 500 8 20? 501-5000 6 101 >5OOO 0 4 tilan omistustyyppi x yksityinen private 25 623 ownership of the farm yhteisö public 8 12 Pakettipeltojen hoito Pellonvaraussopimuksessa annetaan hyvin vähän ohjeita hoitomenetel- mistä: »Ellei korvauksen alainen pelto ole laadultaan sellaista, että se välittö- mästi ruohottuu, viljelijän on huolehdittava siitä, ettei pelto siinä määrin rikka- ruohotu, että siitä olisi haittaa ympäristön viljelyksille. Tämän estämiseksi viljelijä voi ilman suojaviljaa kylvää pellon nurmelle. Viljelijän on estettävä korvauksen alaisen pellon haitallinen vesottuminen.» Raatikainen ym. (1971) on seikkaperäisesti esitellyt eri vaihtoehdot pakettipeltojen rikkakasvien kurissapitämiseksi, pitäen tuottamattomilla pelloilla ehkä parhaimpina mene- telminä rikkakasvihävitteillä käsittelyä tai kasvilajiseoksella kylvämistä. Tuottavien pakettipeltojen käyttö- ja hoitomenetelmistä on tuotu esiin lai- duntaminen, mesikasvinurmena ja riistapeltona pito sekä metsitys. Julki- 35 suudessa on muuallakin suositeltu nurmen perustamista sopivana hoitomene- telmänä (Takala 1973). Maatalousviranomaiset ovat korostaneet varsinkin toisten viljelysten läheisyydessä ja teiden varsilla olevien peltojen hoitoa esim. nurmettamalla tai niittämällä (Anon. 1971 b ja 1973). Nurmena pitoa vastaan puhuvat kuitenkin niillä tavattavat suuremmat tuhoeläintiheydet luonnon- niittyihin tai luonnontilaisiin pakettipeltoihin verrattuna (Hokkanen ja Raa- tikainen 1978). Kyntäminen puolestaan pahentaa rikkakasvitilannetta niin, ettei sitä enää varauksettomasti suositellakaan hoitomenetelmäksi (Törmälä 1977). Niittäminen on todettu sopivaksi hoitomenetelmäksi sekä rikkakasveja että tuhohyönteisiä ajatellen (Törmälä 1977). Mikäli ongelmana ovat myyrät. lienee kyntäminen kuitenkin ainoa tehokas hoitokeino. Keski-Suomen pakettipeltoja hoidettiin kesällä 1974 seuraavasti: % palstoista luonnontilaisina pito ..» 57.4 niitto 32.6 kyntö 7.1 kulotus 2.3 käsittely torjunta-aineilla 0.6 nurmi kylvetty paketointiaikana 20.4 torjunta-aineita käytetty » 8.1 Torjunta-aineita oli käytetty pääasiassa metsitetyillä palstoilla lähinnä heinittymistä vastaan, kaikkiaan 23.3 %:11a niistä. Vesakontorjunta-aineita oli käytetty 5.5 %lla metsitetyistä palstoista. Metsittämättömillä palstoilla torjunta-aineita oli käytetty vesakontorjuntaan 1.6 %:lla ja heinäntorjuntaan 0.6 %:lla palstoista. Joillakin metsitetyillä palstoilla heinittymistä oli torjuttu myös niittämällä taimien ympärykset tai polkemalla heinät nurin. Palstoja niitettäessä ei läheskään aina niitetty koko aluetta, vaan yli kol- masosassa tapauksista (36.2 %) pelkästään ojanpenkat ja joskus (13.0 %) pelkästään palstan keskusta. 3.9 % niitoista kohdistui taimien ympäryksiin metsitetyillä palstoilla. Niitto- jakyntöajankohdat vaihtelivat suuresti, painottuen kuitenkin keski- (niitto) tai alkukesään (kyntö): % niitetyistä % kynnetyistä/q IlllLcLyioLd /q Kyilllctyiblniitto/kyntöaiankohta ' , , . . , . . , ' 1 palstoista palstoista kesäkuun alku 5.145.5 » puoliväli 10.36.8 * loppu 6.3 heinäkuun alku 14.9 » puoliväli 25,7 36.4 * loppu 14.9 elokuun alku 10.3 * puoliväli 8.02.3 » loppu . 4.69.1 n 175 44 Hoitotoimenpiteiden ajoittumisella on suuri merkitys ympäristön kannalta, sillä esim. pahimpien rikkakasvien siementämisen jälkeen suoritetulla niitolla ei ole juuri merkitystä muuten kuin palstan vesottumisen kannalta. Tässä suhteessa palstat niitettiin yleensä liian myöhään, kyntäminen taas ajoittui valtaosin oikea-aikaisesti. Vastaajilta kysyttiin myös heidän mielipidettään pakettipeltojen mielek- käimmästä hoitotavasta. Vastausten frekvenssijakauma esitetään seuraavassa asetelmassa; 25.9 % mainitsi kaksi tapaa esittämättä niiden keskinäistä parem- muutta nämä molemmat otettiin huomioon frekvenssejä laskettaessa. mielekkäin hoitotapa % vastaajista metsittäminen 30.7 niittäminen 23.9 luonnontilaisena pito 13.9 kyntäminen 7.4 kulottaminen 4.0 myrkyttäminen 3.4 viljelyyn otto 2.9 laiduntaminen 2.2 nurmena pinto 1.3 ei mielipidettä 10,3 Hoitoon vaikuttavat tekijät Kyselyssä esille tulleille hoitoon vaikuttaville lukuisille tekijöille on yhteistä se, että ne lähes poikkeuksetta selittävät eroja ainoastaan sen välillä hoide- taanko peltoja yleensä vai eikö hoideta. Eri hoitotapojen välisiä eroja tutki- tuista parametreista osoitti vain peltojen paketissaoloikä, muissa tapauksissa eri hoitomenetelmät jakautuivat suurin piirtein samassa suhteessa. Paketissa- oloiänkään vaikutus ei osoita muutoksia muun hoitomenetelmän kuin kulotuk- sen osalta, missä tapahtuu hyvin selvä osuuden lisääntyminen paketissaoloiän vähetessä. Esim. vuosina 1969 ja 1970 paketoiduista pelloista kulotettiin vain 1 % (n = 300), mutta vuosina 1973 ja 1974 paketoiduista jo 6 % (n = 143). Hoitoon vaikuttavat tekijät on esitetty taulukossa 5. Hoidetuimpia ovat olleet pellot, joita on käytetty johonkin (poisluettuna metsitys, jolla on päin- vastainen vaikutus); samoin suurikokoiset, näkyvillä paikoilla sijainneet palstat. Yhteisöjen peltoja hoidettiin paljon aktiivisemmin kuin pakettipeltoja keski- määrin. Yksityisillä hoitohalukkuutta lisäsi tilalla asuminen, varsinkin mikäli tila oli osan vuotta myös ulkopuolisten käytössä (esim. kesäasuntona). Pelkäs- tään ulkopuolisten käytössä olleiden tilojen peltoja hoidettiinkaikkein vähiten. Hoitotoimenpiteet ovat pääosin kohdistuneet juuri sellaisiin peltoihin, joihin niiden määräysten ja ohjeiden mukaan ensisijaisesti tulisikin kohdistua: muiden viljelysten yhteydessä ja teiden varsilla oleviin peltoihin. Syyt siihen, että läheskään kaikkia näitäkään ei kuitenkaan hoideta toivomusten mukai- sesti, lienevät pääasiassa käytännöllis taloudellis sosiaalisia (ja täten tämän tutkimuksen ulkopuolella): sopivaa välineistöä ei enää ole, vieraalla työtä ei kannata teettää, omistaja on muuttanut pois tai ei kykene työtä teke- mään sairauden tms. syyn takia, jne. 36 37 Taulukko 5. Pakettipeltojen hoitoa selittävät tekijät. Symbolit kuten taulukossa 1. Table 5. Factors explaining management of fields. Symbols as in Table 1. Selittäjä X 2 merkitsevyys luokkajako hoito % n Factor X 2 significance classes management % tilan peltoala (ha) xxx <3 43 204 field area of the farm (ha) 3—5 31 251 5-10 48 99 >lO 52 101 tilan omistustyyppi xxx yksityinen private 41 626 owership of the farm yhteisö public 74 34 tilalla asuja xx omistaja owner 41 540 inmate of the form ulkopuolinen outsider 9 13 sekä-että both 59 29 tilalla asuminen x ei no 33 138 residence on the farm kyllä yes 44 500 palstojen metsitys xx ei no 45 499 afforestation of the fields kyllä yes 31 140 palstojen lainduntaminen xxx ei no 39 595 pasturage of the fields kyllä yes 71 38 palstojen muu käyttö xxx ei no 38 475 other use of the fields kyllä yes 55 150 nurmi kylvetty palstalle xxx ei no 38 493 field sown for ley kyllä yes 57 129 palstan näkyminen xxx 0 32 171 asuntoihin (kpl) 1 41 164 visible contact from the field 2 43 97 to the houses (number of) 3 43 54 4 46 28 5 58 19 S 6 68 63 palstan etäisyys xxx o—s 57 83 päärakennuksesta (m) 6—50 47 203 distance from the field to the 51 500 37 204 main building (m) 501 5000 29 101 >5OOO 0 4 palstan näkyminen xxx ei no 33 356 maantielle kyllä yes 53 301 visible contact from the field to a road palstan etäisyys xx 0— 5 51 152 liikenneväylästä (m) 6—50 47 74 distance from the field to 51 500 41 205 a traffic route (m) 501 5000 33 147 <5OOO 10 10 palstan pinta-ala (ha) xx <0.5 30 44 area of the field (ha) 0.5 1 32 101 1- 40 179 2- 49 253 5-10 58 62 >lO 38 13 palstan lisäksi aukealla x <0.5 40 263 peltoa (ha) 0.5 5 47 137 size of clearance besides the 5 20 52 64 studied field (ha) >2O 58 52 38 Yhteenveto Keskisuomalainen pellonvaraustila ei ominaisuuksiltaan paljoa poikkea alu- een muista maatiloista. Koko valtakuntaa ajatellen erot maan eri osien välillä nimenomaan peltojen koossa ja sijainnissa ovat kuitenkin niin suuret, että kovin laajoihin yleistyksiin ei tämänkään tutkimuksen pohjalta voida mennä. Tutkimusalueella pakettipeltopalstat ovat enimmäkseen suhteellisen pieni- alaisia, avo-ojin varustettuja ja nurmen jälkeen paketoituja. Palstat sijaitsevat yleensä erillään muista pelloista, ja ne näkyvät useimmiten korkeintaan yhteen asumukseen. Yleiselle maantielle niistä näkyy hieman alle puolet ja vesialueelle vajaa kolmannes. Valtaosalla tiloista asutaan vakituisesti, ja ainakin osan vuotta asuttuna niistä on 91.7 %. Pellonvarauslain suomia peltojen käyttömahdollisuuksia on alueella käytetty hyväksi vähän, vain palstojen metsittäminen ja kotitarve- perunan ja -juureksien viljely olivat jokeseenkin yleisiä käyttötapoja. Noin puolella palstoista oli ollut jonkinlaista käyttöä kesällä 1974. Metsitys oli useimmiten kohdistunut pienimpiin ja syrjäisimpiin palstoi- hin, mikä onkin hyvin pellonvarauslain hengen mukaista. Muu käyttö kohdis- tui lähinnä tiloille, joilla oli muutakin toimintaa, ja palstoille, jotka sijaitsivat edullisesti. Niinpä laiduntaminen kohdistui usein palstoihin, joille oli kylvetty nurmi ja joita muutenkin hoidettiin, ja kotitarveviljely puolestaan asuttujen tilojen lähellä päärakennusta sijainneisiin palstoihin. Suurinta osaa pakettipelloista ei hoidettu mitenkään vuonna 1974. Yleisin hoitomenetelmä oli niitto lähes kolmannes palstoista niitettiin. Pieni osa niistä kynnettiin, ja joitakin palstoja kulotettiin tai käsiteltiin tor junta-aineilla. Noin viidesosalle palstoista oli kylvetty nurmi paketointiaikana. Hoitotoimen- piteet, varsinkin niitto, ajoittuivat kuitenkin yleensä huonosti rikkakasvien leviämistä ajatellen. Hoito keskittyi lähinnä suurikokoisille, näkyvillä pai- koilla sijainneille palstoille, mikä myös hyvin vastaa toimenpiteistä annettuja (minimi) ohjeita. KIITOKSET. Haluan kiittää kaikkia kyselyyn myönteisesti suhtautuneita vastaajia, jotka tekivät tutkimuksen suorittamisen mahdolliseksi. Työn ohjauksesta ja käsikirjoituksen tarkastamisesta esitän parhaat kiitokseni prof. Mikko Raatikaiselle. Työn rahoitti valtion luonnontieteellinen toimikunta. KIRJ ALLISUUSLUETTELO Anon. 1970: Asutushallitus, Pellonvaraustoiraisto, kiertokirje 22/3700-70. 1971 a: Asutushallitus, Pellonvaraustoimisto, kiertokirje 7/3700 71. 1971 b: Maatilahallitus, Maanhoitotoimisto, kiertokirje n:o 11/3700 71. 1972: Laukaan maatalouden rakennerationalisointitutkimus vuosina 1970 71. Keski- Suomen Maatalouskeskus. 1973: Maatilahallitus. Maanhoitotoimisto, kiertokirje 12/3700 73. 1974: Pohjoisen Keski-Suomen maatilatalouden kehittämissuunnitelma, Keski- Suomen Maatalouskeskus. 1975; Keski-Suomen läänin maatalouden perusselvitys. Keski-Suomen Lääninhall. Julk. A, 13/1975. 1976: Keski-Suomen maatilatalouden kehittämisohjelma. Keski-Suomen Lääninhall. Julk. A, 16/1976. 39 Hokkanen, H. & Raatikainen, M. 1977; Yield, vegetation and succession in reserved fields in Central Finland. J. Scient. Agric. Soc. Finl. 49: 221 238. & Raatikainen, M. 1978: Faunal communities of the field stratum and their succession in reserved fields. J. Scient. Agric. Soc. Finl. 49: 390—405. Jaatinen, S. & Kärkkäinen, U. 1971: Vuoden 1969 pellonvaraustoiminta. Hels. Yliop. Maantiet. Lait. Julk. B, 7. & Nygärd, M. 1973: Pellonvaraustoiminta Suomessa paikallisella tasolla. Terra 85: 149-162. Juntunen, E. 1978: Pellonvaraustoiminta ja sen vaikutukset Pohjois-Pohjanmaalla. Oulun Yliop. Pohjois-Suomen Tutk.lait. C, 13. Raatikainen, M., Raatikainen, T. & Tinnilä, A. 1971: Rikkakasvit ja niiden torjunta. Kasvinsuoj.seur. Julk. 46: 1 108. Takala, M. 1973: Viljelyksestä poistettujen peltojen hoito. Koetoim.ja Käyt. 30, I—2; 1. Törmälä, T. 1977: Effects of mowing and ploughing on the primary production and flora and fauna of a reserved field in Central Finland. Acta Agric. Scand. 27: 253 264. & Raatikainen, M. 1976. Primary production and seasonal dynamics of the flora and fauna of the field stratum in a reserved field in Middle Finland. J. Scient Agric. Soc. Finl. 48: 363-385. Käsikirjoitus saapunut 29.12. 1978.