JOURNAL OF THE SCIENTIFIC AGRICULTURAL SOCIETY OF FINLAND 64 Maataloustieteel linen A ikakauskirja Voi. ti: 64-74, 1981 Rehumaissin typpilannoituksesta ja sadetuksesta OSMO KARA Valtion maatalouskoneiden tutkimuslaitos, 03410 Olkkola SEPPO PULLI Maatalouden tutkimuskeskus, Kasvinviljelylaitos, }l6OO Jokioinen Nitrogen fertilization and irrigation of silage maize in Finland Osmo Kara Research Institute of Engineering in Agriculture and Forestry, 01410 Olkfala, Finland Seppo Pulli Agricultural Research Centre, Institute of Plant Husbandry 31600 Jokioinen, Finland Abstract. The influence of N-fertilization and the management technique of fertilizer placement were stu- died in 1976—78 on the University farm in Siuntio. In 1978 the research program consisted also of irrigation- fertilization relationships studies. The main objectives were fertilizer placement prior seeding against fertilizer placement 10 cm deep on both sides of seeding rows and the requirements of N-fertilization. In the irrigation study the influence of N-fertilization and time of application were studied. The fertilizer application technique had very litde influence on dry matter, raw protein yields and on the raw protein content of silage maize. The fertilization of 150 kg N/ha applied on both sides of the seeding rows produced higher yields than the other treatments tested. Higher amounts ofnitrogen or splitting the application over a longer period of the gro- wing season did not increase the DM yield of silage maize. However when the N-fertilization was increased from 100 kg N/ha to 250 kg N/ha both the raw protein content and the raw protein yield increased. Irrigation increased silage DM yields significantly. Fertilizer levels 120—170 kg N/ha produced with and without irrigation in average an equal DM yield to the rate of 240 kg N/ha applied in one or in several applica- tions. Irrigation increased raw protein yields and lowered the protein concentration of silage maize. Johdanto Maissilla rehukasvina on ollut vähäinen merkitys Suomessa. Kasvin vaateliaisuu- desta johtuen se pystyy tuottamaan kunnon satoja vain kaikkein edullisimpina kasvu- kausina (PULLI ym. 1979). BUNTINGin (1978) mukaan merkittävää maissintuotantoa Ranskassa harjoitetaan 48—50°N leveyspiirille Saksassa ja Hollan- https://www.c-info.fi/en/info/?token=jSZ4pXI0bGVK15-A.pTJ7onEdZkP70ANmgog38A.FD0pQhh7iYMlDH7CJOs_fWzgz8F-35G5QR2iRmegxvCHbzBex2w4cmINx0Pg-43UE23AlFj6EHNrXS4eFuvs7XFEXgBQOfahuhIrLIhA5EShxyTKpa-BRFQJdkZMB3sE3kGewaaMQbhIS2IHmugW92jT8_qXrXBFxgmXiLo55rkc70WH 65 nissa 54°N leveyspiirille ja Tanskassa aina 58°N leveyspiirille saakka. Lukuisten tut- kimustulosten mukaan kasvualustan maan laadulla on lämpö- ja kosteusoloja vä- häisempi vaikutus maissin menestymiseen. BUNTINGin (1978) mukaan tyydyttäviä satoja Pohjois-Euroopassa saadaan kaikilla maalaaduilla pH-alueclla 6—B. Suomessa VIRTANEN (1940) on todennut, että maissi menestyy parhaiten kevyehköillä maan- laaduilla, mutta tuottaa hyvin lannoitetuilla savimaillakin huomattavia satoja. Sopi- vana voidaan pitää samanlaista lannoitusta kuin juurikasveilla. Eläinlanta on erittäin suositeltava maissille. Kasviravinteiäen käyttö Tärkein maissin satoon vaikuttava kasviravinne on typpi. Typen puuttuessa leh- tiaiheiden kehittyminen hidastuu ja kasvupisteiden solunjakaantuminen alenee. Tä- män seurauksena lehtiala, kasvin koko ja kuiva-ainesato vähenevät. PAINin (1978) mukaan riittävä N-lannoitus takaa runsaan lehtialan mahdollisimman aikaisin kevääl- lä ja voimistaa lehtialan kestävyyttä läpi kasvukauden maksimi yhteyttämistehok- kuuden kehittämiseksi. Nuoret maissikasvit ottavat typen NH4-muodossa pikem- minkin kuin nitraatteina. Kuitenkin myöhemmällä kehitysasteella typenotto tapahtuu 90 %:sti nitraatteina (ARNON 1974). Kasvukauden ensimmäisellä puoliskolla maissiin kerääntyy 76% N, 61%Pja89%K kasvin kokonaisravinnetarpeesta ja kuiva-ainetta 46 % kokonaiskuiva-ainesadosta (PAIN 1978). HANWAYn (1962) mukaan maissin typenotto on suurimmillaan kukinnan aikana. Fosforia kasvi käyttää runsaimmin kasvun ensimmäisten viikkojen aikana ja fosforin otto lakkaa lähes ko- konaan kukinnan jälkeen. Noin 90 % kaliumin kokonaistarpeesta maissi on ottanut kukintavaiheeseen mennessä. Maissi, kuten muutkin kasvit, ottaa fosforin maasta pääasiassa ortofosfaatteina, mutta myös jonkin verran orgaanisessa muodossa. Fosforin saanti helppoliukoisessa muodossa on erityisen tärkeätä kasvun aikaisessa vaiheessa, koska kehittyvät juuret ovat kykenemättömiä fosforin ottoon maan omista fosforivaroista (ARNON 1974). Fosforin puutoksista johtuvia generatiivisten kasvinosien alkukehityksen häiriinty- mistä ei voida korjata myöhemmässä vaiheessa fosforilannoituksella. Kali, typestä ja fosforista poiketen ci ole osana proteiineja tai muita orgaanisia yhdisteitä. Tästä huolimatta maissi käyttää kalia runsaasti. Kalin maissi ottaa maasta K+-ioneina ja käyttää kaikkien tärkeiden fysiologisten prosessien käynnissä pitä- miseen. Kali vaikuttaa suoranaisesti kasvin kasvunopeuteen ja sitä tietä sadon mää- rään (PEASLEC ja MOSS 1966). Tiheä kasvusto yhteyttää alhaisessa valon intensiteetissä huomattavasti tehokkaammin, jos riittävät määrät kalia on saatavilla. Korkeassa valon intensiteetissä valon käyttö kalin vaikutuksesta myös tehostuu liit- tyen ilmeisesti ilmarakojen tehokkaampaan käyttöön sekä valo- että pimeäolosuhteis- sa. Kalilla on myös tärkeä merkitys maissin vedenotossa ja jyvän täyttymisessä (LOUE 1963). Maissin vedenkäyttö SäilörehumaissiUa, jolla runsas kokonaiskuiva-ainesato on tärkeä satotavoite, mi- kä tahansa häiriö yhteyttämisessä johtaa alentuneeseen lehtituotantoon ja alentunee- seen satotasoon. CARR ja HOUGHin (1978) mukaan se kasvualustan vesipitoisuus, joka muodostuu kriittiseksi yhteyttämiselle, vaihtelee kasvuasteen, evaporaation 66 määrän, maalajin ja juuriston kehitysasteen mukaan. Pohjois-Euroopassa maissin ve- denkäytön kannalta kriittinen ajanjakso sattuu ajankohdalle hedekukkien ilmesty- misestä 30—40 päivää eteenpäin. Tässä vaiheessa kasvukautta evapotranspiraatio ylittää sademäärän. Suositeltavaa on, että veden määrä juuristokerroksessa ei laske alapuolelle 30 % kasville käyttökelpoisen veden määrästä. Alueilla, joilla evapotran- spiraatio on 5—6 mm H2 OZpv, suositellaan sadetus tehtäväksi silloin, kun kasveille käyttökelpoinen maaveden määrä on vähentynyt tasolle 50 % säilömaissilla ja 40 % jyvämaissilla. Korkeimmat sallitut veden menetykset evapotranspiraation muodossa hienoilla, puolikarheilla ja karheilla maalajeilla ovat CARR ja HOUGHin (1978) mukaan 100—120 mm, 70—80 mm ja 30—40 mm kasvualustoilla, joista juuristo absorboi vettä n. 1 m kerroksesta. REINHARDTin (1971) mukaan maissi tarvitsee maksimisadon tuottamiseen vegetatiivisen kasvun aikana 50 mm enemmän sadetta kevyillä maalajeilla kuin tiivisrakenteisilla mailla. Aineisto ja menetelmät Kenttäkokeet on tehty Helsingin yliopiston Suitian koetilalla Siuntiossa vuosina 1976-1978. Lannoituskokeissa käytettiin peruslannoituksena tasaväkevää Y-lannosta (15- 15-15). Lannoitemäärät olivat 670 kg/ha ja 1000 kg/ha, jolloin annetun typen määrät olivat 100 ja 150 kg/ha. Lannoitustapoja oli kaksi, rivilannoittimella poikki koeruutujen ennen kylvöä n. 10 cm syvyyteen ja kylvön yhteydessä sijoituslannoitus kylvörivin molemmille puolille n. 10 cm syvyyteen. Em. peruslannoituksen lisäksi osalle koejäsenistä annettiin kasvukauden aikana pintalannoitukscna lisätyppenä Ou- lunsalpietaria 50 N kg/ha ja 50 + 50 N kg/ha. Kuva 1. Maissin kylvökone Kleine Maxicorn, johon on asennettu Vakolassa suunniteltu lannoitusyksikkö. Lannoiteyksikkö sijoittaa lannoitteen kylvörivin molemmin puolin. Fig. /. Cornplanter Kleine Maxicorn fitted with a fertilizer pineenien! attachment designed in VaAola. II places the fertilizer in two rows both sides of the planting furrow. 67 Vuonna 1978 lannoitus- ja sadetuskokeessa peruslannoituksena annettiin rivi- lannoittimella poikki koeruutujen ennen kylvöä ammonoitua Pk-lannosta (2-18-1 5) 1000 kg/ha, jolloin annetun typen määrä oli 20 kg/ha. Kylvön yhteydessä annettiin typpilannoitetta (Oulunsalpietaria) sijoituslannoituksena molemmille puolille kylvöri- viä niin, että eri koejäsenten typpitasot olivat tämän jälkeen 20, 120, 170 ja 240 kg/ha. Osalle koejäsenistä annettiin kasvukauden aikana pintalannoituksena lisätyp- peä (Oulunsalpietaria) 120 ja 60 + 60 N kg/ha. Kylvö tehtiin kahdella kylvöyksiköllä varustetulla saksalaisella Kleine- kylvökoneella, johon oli kylvön yhteydessä tapahtuvaa sijoituslannoitusta varten asennettu Vakolassa suunniteltu lannoitusyksikkö (kuva 1). Sadetuksena käytettiin Rain Bird-merkkisiä ympyräsadettimia, joiden sadetus- ympyrän halkaisija oli n. 10 m. Sadetuskokeessa oli alunperin tarkoituksena tutkia sadetusajankohdan ja sadetuksen määrän vaikutusta. Verrattain runsassateisen ja kyl- män loppukesän takia toteutettiinkuitenkin vain aikainen sadetus 6.6. Tämän sade- tuksen sai toinen puoli koekentästä ja toinen puoli jäi sadettamatta. Kuiva-aine määritettiin 2 X 200 g silputusta näytteestä kuivaamalla 1 vrk 100°C. N-määritykset tehtiin Kjehldal-menetelmällä. Raakavalkuaispitoisuudet las- kettiin N-pitoisuuksista kertoimella 6.25. Lannoituskokeiden suoritus Lannoitus- ja sadctuskoc 1976 1977 1978 1978 Koekaava Split-plot Split-plot Split-plot Split-plot Kerrantcita 4 4 4 4 Ruutujen koko m 2 16 16 16 16 Kasvilajike LG 5 LG 5 Flash 176 Flash 176 Kylvöpäivä 14.5. 11.5. 17.5. 18.5. Riviväli cm 80 80 80 80 Taimietäisyys cm 12,5 12,5 12,5 12,5 Kylvösyvyys cm 7 7 7 7 Sadetusajankohta (30 mm) 6.6. Lisätyppilannoituksen ajankohdat 14.6. ja 9.8. 20.7. ja 16.8. 5.7. ja 28.7. 15.7. ja 28.7. Sadonkorjuun ajankohta 10.10. 25.9. 24.9. 26.9. Lannoitustason ja -tavan vaikutus sadon määrään Lannoitustavan, lannoitusmäärien sekä lisälannoituksen vaikutus säilörehumais- sin tuoresatoihin, kuiva-ainesatoihin ja sadon kypsyysasteeseen ilmaistuna kuiva- aineprosenttina esitetään taulukoissa 1— 3. Sijoituslannoituksella saatiin keskimäärin 3 % suuremmat kuiva-ainesadot kuin rivilannoituksella (taulukko 2). Satoero ei ole tilastollisesti merkittävä. Typpilannoituksella on lyhyestä kasvukaudestamme johtuen ollut varsin vähäi- nen vaikutus käsittelyeroihin. Suurimmalla peruslannoitustasolla kylvön yhteydessä annettu typpilannoitus 1 50 kg N/ha on antanut suurimmat tuore- ja kuiva-ainesadot (taulukot 1,2). Lisätypet samalla peruslannoitustasolla eivät ole lisänneet sadon määrää. Pienemmällä peruslannoitustasolla 100 kg N/ha kaksi kertaa annettu lisä- typpi 50 kg N/ha on lisännyt kuiva-ainesatoa 6 %-yksikköä. Mitkään satoerot sekä 68 Taulukko 1. Lannoituskokecn tuoresadot 1976—1978 Table I. Fresh matter yields offertilisation trials 197 6—1978 Peruslannoitus N Tuoresadotm Frescb yields (t/ha) Basic Keskim. kg/ha 1976 1977 1978 Avg. Rivilannoitus 100 31.834.1 38.434.7 Placement prior 100+50 34.234.7 37.2 3 5.3 seeding 100+50+50 3 5.037.3 40.8 37.7 150 36.136.9 39.037.4 150+50 34.136.5 35.435.4 150+50+50 35.139.1 31.935.4 Keskim. 34.436.4 37.2 36.0 A Avg. Sijoituslannoitus 100 30.439.4 35.535.1 Placement on the 100+50 33.5 36.9 35.135.1 bothsidesof 100+50+50 32.139.5 39.337.0 seedingrous 150 33.0 40.2 40.738.0 150+50 34.534.6 38.535.9 150+50+50 35.5 38.1 37.837.1 Keskim. 33.2 38.1 37.8 36.4 A Avg. Lannoitus keskimäärin Effect offertilhgtion avg. 100 31.1 36.8 36.834.9 a 100+50 33.935.8 36.235.2 a 100+50+50 33.638.4 40.137.4 a ■ 150 34.638.6 39.937.7 a 150+ 50 34.335.6 37.035.7 a 150+50+50 35.338.6 34.936.3 a Keskim. 33. 8A 37. 3A 37.5A 36.2 AV& PME.OS (LSD) Vuodet NS (Years) Lannoitustavat NS (Application forms) Lannoitusmäärät NS (Application rates) tuoresadoissa että kuiva-ainesadoissa eivät ole tilastollisesti merkittäviä. Lannoitusta- valla ja käytetyillä typen määrillä on ollut vain vähäinen vaikutus maissin kehitysas- teen hidastumiseen tai jouduttamiseen. Kasvuston kuiva-aineprosentti eroaa erittäin vähän eri lannoitustasoilla (taulukko 3) ja on vain 0.3 %-yksikköä suurempi sijoitus- lannoitusta käytettäessä kuin rivilannoittaen. Edellä esitetyt, maissin kasvulle suhteellisen epäedullisen kolmen kasvukauden tulokset osoittavat, että typpilannoitemäärät 100—150 kg N/ha annettuna keväällä kylvön yhteydessä ovat kasvun kannalta riittäviä ja kehityksen kannalta ehkä ylimi- toitettuja. Suitiassa saadut tulokset ovat samansuuntaisia useissa eri maissa saatujen lannoitustulosten kanssa. Yhdysvalloissa ja Euroopassa typpilannoituksella on saatu sadonlisäystä aina 200 kg N/ha saakka (KROTH ja COLYER 1967, DOSS ym. 69 Taulukko 2. Lannoituskokcen kuiva-ainesadot 1976—1978 Table 2. Dry matter yields offertilisation trials 1976—1978 Peruslannoitus N Kuiva-aincsadot Basicferlili-qition Dry matter yields (kg/ha) Keskim. kg/ha 1976 1977 1978 Avg. Rivilannoitus 100 5009 a 5203ab 6332 c 5515 a Placement prior 100+50 5101 a 5003 a 6039 bc 5381 a seeding 100+50+ 50 5708 a 5334 ab 6345 c 5796 a 150 5613 a 5815 ab 6047 bc 482 5 a 150+50 5451a5230ab 5223ab 5301 a 150+50+50 5746 a 6149 b 4770 a 5561 a Keskim. 5441 A 5455 A 5793 A 5563 A Avg. Sijoituslannoitus 100 4968 a 5644 a 5725 a 5446 a Placement on the 100+50 5518 a 5699 a 5513 a 5577 a bothsidesof 100+50+50 5432 a 5873 a 6222 a 5842 a seedingrous 150 5428 a 6007 a 6672 a 6036 a 150+50 5562 a 5100 a 5968 a 5543 a 150+50+50 5934 a 6070 a 5686 a 5897 a Keskim. 5474 A 5733 A 5965 A 5724 A Avg. Lannoitus keskimäärin Effect offertiliigtion avg. 100 4989 a 5424 ab 6029 b 5481 a 100+50 5310ab 5351 ab 5776ab 5479 a 100+50+50 5570ab 5604 ab 6284 b 5819 a 150 5521 ab 5911 ab 6360 b 5931 a 150+50 5507 ab 5165 a 5596ab 5422 a 150+50+50 5840 b 6110 b 5228 a 5729 a Keskim. 5458 A 5 594 A 5879 A 5644 A PME.OS (LSD) Vuodet NS (Years) Lannoitustavat NS (Application forms) Lannoitusmäärät NS (Application rates) 1967. CUMMINS 1972, ALLEN ym. 1974). LABER (1976) Itävallassa suosittelcc säilörehumaissille lannoitusmääriä 150—200 kg N/ha, 100—150 kg P2 0,/ha ja 200—280 kg K2O/ha. Italiassa LANZAn (1961) suositukset ovat 160—200 kg N/ha 45—50 kg P/ha ja 80—100 kg K/ha. Kanadassa WHITE (1978) on 3- vuotisten kokeiden perusteella suositellut eri osiin maata seuraavia ravinnemääriä: N=7o—l9o kg/ha, P=lo—7s kg/ha ja K=3o—l4o kg/ha maan viljavuudesta ja sadon käyttömuodosta riippuen. Kanadalaisissa kokeissa on ilman typpeä saatu 75% maksimisadosta ja typpitasolla 90 kg N/ha 95 % maksimisadosta. Suitiassa saadut tulokset ovat samansuuntaisia myös Tanskassa nousevien typpimäärien kokeista teh- tyjen havaintojen kanssa, joiden mukaan N-lannoitustaso 125—150 kg/ha on todet- tu edullisimmaksi ( HOJMARK 1977). 70 Taulukko 3. Satojen kuiva-ainepitoisuudet lannoituskokcissa 1976—1978 Table J. Dry matter contents of yields in fertilization trials 1976—1978 Peruslannoitus N Kuiva-ainepitoisuudet Basicfertilization Dry mailer contents (%) Keskim. kg/ha 1976 1977 1978 Avg. Rivilannoitus 100 15.7a 15.2a 16.5 b 15.8 a Placement prior 100+50 14.9a 14.4a 16.1 ab 15.1a seeding 100+50+50 16.4 a 14.3 a 15.5 ab 15.4a 150 15.5a 15.8a 15.5 ab 15.6a 150+50 16.1a 14.4a 14.7 a 15.1a 150+50+50 16.4a 15.7a 15.0ab 15.7a Keskim. 15.8 A 15.0 A 15.6 A 15.5A Avg. Sijoituslannoitus 100 16.4a 14.3 a 16.1a 15.6a Placement on the 100+50 16.5 a 15.4 ab 15.7a 15.9a botbsidesof 100+50+50 16.8a 14.9ab 15.9a 15.9a seedingrous 150 16.5 a 15.0 ab 16.4 a 16.0 a 150+50 16.2a 14.8ab 15.5a 15.5a 150+50+50 16.7a 16.0b 15.1a 15.9a Keskim. 16.5 A 15.1 A 15.8 A 15.8A Avg. Lannoitus keskimäärin Effect offertilization avg. 100 16.1a 14.8a 16.3b 15.7a 100+50 15.7a 14.9a 15.9ab 15.5a 100+50+50 16.6a 14.7a 15.7 ab 15.7a 150 16.0a 15.4a 16.0ab 15.8a 150+50 16.2a 14.6a 15.1a 15.3a 16.6,. 15.9., 15 1.» 15,8» Keskim. 16.2 B 15.1 A 15.7 B 15.7 A Av&- Lannoitustason ja -tavan vaikutus raakavalkuaissatoon ja -pitoisuuteen Rivilannoituksella tai sijoituslannoituksella saatu säilömaissin valkuaispitoisuus tai pinta-alayksiköltä korjattu valkuaissato eivät eronneet merkittävästi toisistaan (taulukot 4,5). Typpilannoituksen lisäys nosti valkuaissato]a rivilannoitettaessa vain viileänä kesänä 1977, mutta sijoituslannoituksella kahtena kasvukautena ja keski- määrin kolmena kasvukautena. Tulosta voidaan tulkita siten, että rivilannoitettaessa ravinteet saattavat olla paremmin kasvin käytettävissä, jolloin voidaan tyytyä al- haisempaan N-tasoon. Valkuaispitoisuuden muutokset vastaavat HEILin (1975) Saksassa ja HOJMARKin (1977) Tanskassa kokemuksia säilörchumaissilla, jolloin yli 100 kg N/ha typpilannoituksella saatiin varsin vähäisiä typpipitoisuuden lisäyksiä. 71 Taulukko 4. Lannoituskokeen valkuaissadot 1976—1978 Table 4. Protein yields of fertilisation trials 1976—1978 Peruslannoitus N Valkuaissadot Basic fertilisation Protein yields (kg/ha) Kcskim. kg/ha 1976 1977 1978 Avg. Rivilannoitus 100 536 a 572 a 418.i 509 a Placement prior 100+50 597 a 535 a 447 a 526 a seeding 100+50+50 651 a 603 ab 533 a 596 a 150 516 a 669 ab 508 a 564 a 150+50 621 a 606 ab 476 a 568 a 150+50+50 628 a 769 b 444 a 614 a Kcskim. 592 A 626 A 471 A 563 A Avg. Sijoituslannoitus 100 542 a 559 a 361 a 487 a Placement on the 100+50 629 a 624 ab 369 a 541 ab botbsidesof 100+50+50 614 a 682 ab 523 ab 606 bc mimgrms 150 603 a 613 ab 434 ab 5 50 ab 150+50 640 a 530 a 501 ab 557 ab 150+50+50 653 a 753 b 597 b 668 c Kcskim. 614 A 627 A 464 A 568 A Avg. Lannoitus keskimäärin Effect offertilisation avg. 100 539 a 566 a 390 a 498 a 100+50 613 ab 580 a 408 a 536 ab 100+50+50 633 b 643 a 528 b 601 bc 150 560 ab 641 a 471 ab 5 57 ab 150+50 631 b 568 a 489 b 563ab 150+50+50 641 b 761 b 521 b 641 c Kcskim. 603 A 627 A 468 B 566 Avg- PME.OS {LSD) Vuodet 41 (Years) Lannoitustavat NS (Application forms) Lannoitusmäärät 43 (Application rates) Yhdysvalloissa FLYNN ym. (1975) havaitsivat vähäistä valkuaispitoisuuden nousua varressa ja lehdissä nostettaessa N-tasoa 120 240 kg N/ha. Jyvissä valkuaispi- toisuuden nousu oli vielä vähäisempää. Maissin sadetus ja lannoitus Sadetus- ja lannoituskokeen tulokset edustavat kasvukautta 1978 ja ovat näin ollen vain suuntaa antavia. Sadetus (taulukko 6) on lisännyt maissin kuiva-ainesatoa 16.8 % sadcttamattomaan verrattuna. Ilman sadetusta suurimmat kuiva-ainesadot tuotettiin typpimäärällä 170 kg N/ha. Sadetettaessa kuiva-ainesadot eivät sadetta- 72 Taulukko 5. Satojen valkuaispitoisuudet lannoituskokcessa 1976—1978 Table 5. Protein contents of yields in fertilization trials 1976—1978 Peruslannoitus N Valkuaispitoisuudet Basicfertiliiption Protein contents (%) Keskim. kg/ha 1976 1977 1978 Avg. Rivilannoitus 100 10.711.0 6.69.4a Placement prior 100+50 11.710.7 7.49.9 a seeding 100+50+50 11.411.3 8.410.4 a 150 9.211.5 8.49.7 a 150+50 11.411.6 9.110.7 a 150+50+50 10.912.5 9.310.9 a Keskim. 10.911.4 8.210.2 A Avg. Sijoituslannoitus 100 10.99.9 6.39.0a Placement on the 100+50 11.411.0 6.79.7 a bothsidesof 100+50+50 11.311.6 8.410.4a seedingrouis 150 11.110.2 6.59.3 a 150+50 11.510.4 8.410.1 a 150+50+50 11.012.4 10.511.3 a Keskim. 11.210.9 7.810.0A Avg. Lannoitus keskimäärin Effect offertiliiption avg. 100 10.810.5 6.59.2 a 100+50 11.610.9 7.19.8a 100+50+50 11.411.5 8.410.4a 150 10.210.9 7.59.5 a 150+50 11.511.0 8.810.4a 150+50+50 11.012.5 9.9 lila Keskitti. Avg. 11.1 A 11.2 A 8.0 A 10.1 PME.OS (LDS) Vuodet NS (Years) Lannoitustavat NS (Application forms) Lannoitusmäärät NS (Application rates) mattomasta kasvustosta poiketen alentuneet suuremmilla N-määrillä. Erilaisista kas- vuolosuhteista johtuen tulokset eroavat merkittävästi FLYNNin ym. (1957) Yhdysvalloissa havaitsemasta trendistä, jolloin 120 kg N/ha typpitasolla saatiin sa- detetusta kasvustosta 4-kertaincn sato verrattuna sadettamattomaan ja korkeammal- la N-tasolla 240 kg N/ha 3-kcrtainen sato verrattuna sadettamattomaan kasvus- toon. Raakavalkuaissadon huippu saavutettiin typpilannoituksella 170 kg N/ha. Sama trendi havaittiin sekä sadetetuilla että sadettamattomilla ruuduilla (taulukko 6). Ty- pen hyväksikäyttö sadetetuilla ruuduilla oli sadettamatonta parempi, jota osoittaa sa- tojen valkuaispitoisuus, mikä sadettamattomalla ruudulla saavutti suurimman arvon- sa lannoitustasolla 170 kg N/ha. Valkuaissatojen ja valkuaispitoisuuksien suhteet ovat samanlaiset kuin FLYNNiIIä ym. (1957) Yhdysvalloissa. 73 Taulukko 6. Lannoitus- ja sadetuskokeiden satotuloksia 1978 Table 6. Yields offertilisation and irrigation trials 19 7 S Sadetus Lannoitus Sadot, Yields (t/ha) Pitoisuudet, Contents (%) Irrigation Tuoresato Kuiva- Valkuais- Kuiva- Valkuainen ion ainesato sato aine N/kg/ha Fresch uit. Dry matter Protein Dry matter Protein Sadettamaton 20 19.0 a 2.56 a 0.228 a 13.5 a 8.9 Notirri- 120 29.9 b 4.27 b 0.390 b 14.3 a 9.2 gated 170 37.0 c 5.52 c 0.528 c 14.6 b 9.6 240 34.3 be 4.80 be 0.476 b 14.0 a 10.0 120+120 32.2 be 4.43 b 0.416 b 13.9 a 9.4 120+60+60 31.0 be 4.52 b 0.406 b 14.8b 9.0 Kcskim. 30.6 A 4.35 A 0.407 A 14.2 A 9.4 A Avg. Sadetettu 20 22.3 a 3.02 a 0.266 a 13.6 a 8.5 Irrigated 120 33.1 b 4.88 b 0.381 b 14.3a 7.9 170 40.9 c 5.81 c 0.604 d 14.3 a 10.4 240 41.3 c 5.89 c 0.503 c 14.4 a 8.5 120+120 37.6 be 5.46 be 0.457 c 14.6 b 8.4 120+60+60 37.1 be 5.43 be 0.475 c 14.6 b 8.8 Keskim. 35.4 B 5.08 B 0.447 A 14.3 A 8.8 A sH PME.OS(LSD) Sadetus(Irrigation) 2.30.45 NS NS 1.0 Sadetus X lannoitus (Irrig. x/ertil.) 6.00.94 0.0870.95 NS Tiivistelmä Typpilannoitusmäärän ja lannoitustapojen vaikutusta rehumaissin sadontuottoon ja raakavalkuaisen määrään tutkittiin vuosina 1976—1978 ja vastaavasti sadetuksen ja lannoituksen vaikutusta v. 1978 Suitian tilalla Siuntiossa. Koetekijöinä olivat rivi- ja sijoituslannoitus sekä typpilannoitustasot. Sadetuskokeessa tutkittiin N-lannoitus- määrien ja -levitysaikojen vaikutusta satoihin. Typpilannoitustavalla, rivi- tai sijoituslannoituksella, ei ole ollut merkittävää vai- kutusta rehumaissin kuiva-ainesatoon, raakavalkuaissatoon ja raakavalkuaispitoisuu- teen. Typpilannoituksella 150 N kg/ha kylvön yhteydessä annettuna saatiin suurim- mat kuiva-ainesadot. Sitä suuremmat lannoitemäärät 2—3 erässä levitettynä eivät ole lisänneet satotasoa. Typpilannoitustason noustessa 100 N kg;sta/ha 250 N kg:aan/ha lisääntyivät sekä raakavalkuaispitoisuus että raakavalkuaissato merkittävästi. Sadctus lisäsi yhden kasvukauden tutkimuksissa rehumaissin satotasoa merkittävästi. Kokeessa käytetyt typpilannoitcmäärät 120 ja 170 N kg/ha ovat antaneet sadettaen ja sadettamatta keskimäärin yhtä suuret sadot kuin 240 N kg/ha yhdessä tai useammassa erässä levi- tettynä. Sadctuksella myös raakavalkuaissadot olivat suurempia, mutta raakavalkuais-% keskimäärin pienempi kuin sadettamatta. 74 Kirjallisuusluettelo ALLEN, M., ELLZEY, H. & MONTGOMERY, C. 1974. Effect of nitrogen, population and hybrid on the yield and quality of irrigated corn to silage on Providena soil. Louisiana Agric. Exp. Sta. Bull. No 676. ARNON, I. 1974. Mineral nutrition of Maize. Bern-Worblaufen, Switzerland: International Potash Institute. BUNTING E. S. 1978. Agronomic and fysiological factors affecting forage maize production. (In Bunting et al. ed. forage maize ARC, London 1978. CARR, M. & HOUGH, M. 1978. The influence ofclimate on maize production in North Western Europe p. 15—56 Forage maize (ed. BUNTING ct al). Agric. Res. Council. London 1978. 346 p. CUMMINS, D. G. 1972. Yield and quality of corn for silage grown under different fertilizer regimes. Geor- gia. Agric. Exp. Stal. Bull. No 105. DOSS, 8., KING, A. & PATTERSON, R. 1970. Yield Components and water use by silage corn with irriga- tion, plastic mulch, nitrogen fertilization and plant spacing. J. Agr. 62: 541: 544. FLYNN, L. M., GEHRKE, C. W„ MUHRER, M. E„ SMITH, G. E. & ZUBER., M. S. 1957. Effects of temperature, rainfall and fertilizer on composition of corn plants. Missouri Agr. Exp. Sta. Bull. 620. HANWAY, J. J. 1962. Corn growth and composition in relation to soil fertility 11. Uptake of N, P and their distribution in different plant parts during the growing season. Agronomy Journal 54: 217—222. HEIL, M. 1975. Untersuchungen iiber des Einfluss von Sortc, Standort und Diingung auf einige technologis- che Qualitätseigenschaften des Maiskorncs. Diss. Inst. Pfl.bau Pfl.ziichtung Justus Liebing-Univ. 6 p. Giessen. 50—52. 176 p. HOJMARK, V. 1977. Startgodning og stigende mangde kvaelstof ved dyrkning af majs til ensilering. Stat. Plantcfors. Mcdd. 1336. 4 p. KROTH, E. & COLYER, D. 1967. Response of corn to nitrogen fertilization and plant population. Missouri Agric. Exp. Sta. Rep. 76. LABER, B. 1976. Surwey of the use of maize for livestock feeding in Austria. Animal Feed Sci. and Tech. 1 (1976) 153-1 55. LANZA, F. 1961. La concimazione minerale al mais con i fertilizzanti complessi Maydica, VI. 67—128. LOUE, A. 1963. Maize nutrition. Cation and potash demand. World Crops, 15: 373—379. PAIN, B. F. 1978. Nutritional requirements of forage maize, p. 87—116. Forage maize (ed. BUNTING et al.). Agric. Res. Council, London 1978. 346 p. PEASLEC, D. & MOSS, D. 1966. Photosynthesis in K and Mg deficient maize (Zea mays L.) leaves. Proce- dings of the soil Science Society of America 30: 220—223. PULLI, S., TIGERSTEDT, P. M. A., KARA, O. & BRUNINGHAUS, G. 1979.Adaptation of silage mai- ze varieties under extreme northern growing conditions in Finland. J. Scicnt. Agric. Soc. Finl. 51:197 209. REINHARDT, H. 1971. Influence of soil and climate on yield reliability and yield level in maize. Bayerish- ches Lantwirtschaftliches Jahrbuch 48: 306—327. WHITE, R. P. 1978. Cultural practices affecting maturity and yield of corn (Zea mays) for whole plant silage in short season areas. Can. J. Plant Sci. 58; 629—642. VIRTANEN, A. I. 1940. Maissin viljelyksestä ensi kesänä. Karjatalous 8: Erip. 7 p. Käsikirjoitus saapunut 13.2. 1981.