385 JOURNAL OF THE SCIENTIFIC AGRICULTURAL SOCIETY OF FINLAND Maataloustieteellinen Aikakauskirja Voi. 55: 385-423, 1983 Syysvehnän viljelystä ja sen vaikutuksesta rikkaruohoihin Suomessa MIKKO RAATIKAINEN JA TERTTU RAATIKAINEN Jyväskylän yliopisto, bioliginen laitos, Yliopistonkatu 9, 40100 Jyväskylä 10 Survey on cultivation of winter wheat and its effect on weeds in Finland Mikko Raatikainen ja Terttu Raatikainen Department of Biology, University of Jyväskylä, Yliopistonkatu 9, 40100 Jyväskylä 10, Finland Abstract. In Finland, winter wheat is grown in southwestern parts of the country. Long and severe winter prevents the growing elsewhere, while unfavourable weather conditions sometimes limit the planting even in the South. A survey on winter wheat cultivation and its effects on weeds was carried out in Finland during the years 1972-1974 on 215 winter wheat fields, chosen by random sampling method. The area of the fields was 4.03 km 2 or 0.8 per cent of the total winter wheat cultivation area in Finland. The characteristics of the winter wheat fields and the methods of estabilishing and managing the winter wheat were investigated in the survey. The number of vascular plant species found on the winter wheat fields was 130. The frequency percentage of all species was determined. The average weed number on the fields was 257/ m 2. The number of plants or shoots of alia taxa/ m 2 was determined. Winter annuals Viola arvensis, Matricaria (inch Tripleurospermum) spp., Stellaria media, Lapsana communis and Myosotis arvensis, summer annuals Galeopsis spp., Chenopodium album, Erysimum cheiranthoides, Polygonum aviculare, Myosurus minimus, Gnaphalium uliginosum and Polygonum convolvulus, and perennials Agropyron repens, Phleum pratense and Poa trivialis had the highest density. The cover percentage of cereal, the number of herbicidal treatments, soil type, sowing time, the moisture conditions of soil, previous crop, the age of the cultivated field, the distance of the field from the farm building, the number of combine harvestings, and many other factors influenced either directly the density of the weeds or proved density indicators. 1. Johdanto Tämä tutkimus muodostaa kolmannen osan Maatalouden tutkimuskes- kuksen kasvinviljely laitoksen toimesta v. 1969 aloitetusta syysviljojen rikka- kasvitutkimuksesta. Aikaisemmin ilmestyneissä osatutkimuksissa on käsi- telty syysviljojen rikkaruoholajit, niiden yleisyys ja yksilötiheys ( M. RAATI- https://www.c-info.fi/en/info/?token=iko4qHFj2i7R7J-F.nWfL8u8Z_S8wEJqpN7OGuA.VMd60vykmm_WBHqoV-IEnzf8jJtaN1kfFuXqg2zw2fd6yC-5yzCkz3gSBZkM9elAqQwOW8KXLswiaYowKkwQQF8VaP6qGetHFBK5QNnOMSTxU3gq5Ds_zlv3e58wMaVOt94qE_eQZn62qlUK0VbyPWyP6c5yUgWTYwTGLdqGXQ4BsEWhZWwQCyX0MTkW4GRuGhaVQ6k 386 KAINEN et ai. 1979) ja syysrukiin viljelytavat ja niiden vaikutukset rikkaruo- hojen yksilötiheyteen (M. RAATIKAINEN ja T. RAATIKAINEN 1979). Tässä osassa on tarkoitus selvittää v. 1972-1974 viljellyt syysvehnälajikkeet, syys- vehnän viljelytekniikka, syysvehnäpeltojen rikkaruoholajit, niiden yleisyys ja yksilötiheys sekä eräiden tekijöiden vaikutukset tiheyteen. Samalla tarkastel- laan, miten viljelijät noudattavat oppaissa annettuja ohjeita. Syysvehnälajikkeiden viljelyaloista on tietoja lajikkeiden viljelykauden alusta eli vuodesta 1922 alkaen, jolloin Tammiston sukkulavehnä laskettiin kauppaan. Käytetystä viljelytekniikasta on hyvin niukasti kvantitatiivisia tietoja. Kvalitatiivisia tietoja sen sijaan on hajallaan monissa artikkeleissa. Syysvehnän rikkaruohoista ei ole aikaisemmin julkaistu Suomesta selvityksiä, mutta torjunta-aineiden tarkastuskokeista on saatu tietoja koepaikkojen lajis- tosta. Näistä kokeista tehtyjä kasvilajistotietoja ei kuitenkaan ole julkaistu ja niistä on merkitty muistiin yleensä vain runsaimpina esiintyneet lajit (esim. MATIKAINEN ja PIETILÄINEN 1966). 2. Tutkimusalueet ja menetelmät Esitutkimus tehtiin v. 1969 Paimiossa, Laihialla ja Itä-Suomessa. Tällöin selvitettiin kysely-, haastattelu- ja havainnointitutkimuksessa käytettävän lomakkeen sisältö, lohkolta tarvittavien osanäytteiden määrä, osanäytealojen peittämistapa rikkaruohoruiskutuksen ajaksi ja tutkimusalueet. Tutkimusa- lueet ja niiltä tutkittujen lohkojen määrä käy ilmi taulukosta 1 ja kuvasta 1. Taulukko 1. Syysvehnän tutkimusalueet ja niillä tutkittujen lohkojen määrät. Table 1. Winter wheat study areas and the number ofwinter wheatfields investigated. Vuosi N:o Tutkimusalue Tutkittujen lohkojen lukumäärä Number of investigated Year No. Area winter wheat fields 1972 1 Perniö 24 2 Lapinjärvi 23 3 Alastaro 15 4 Luvia-Nakkila 7 6 Siilinjärvi—Lapinlahti 1 1973 7 Tuusula 21 8 Kuusjoki 26 9 Sauvo 19 10 Juupajoki-Orivesi 20 1974 13 Kirkkonummi 13 14 Mellilä 4 15 Parainen 27 16 Kaivola-Hattula 12 18 Oulainen-Haapavesi-Pulkkila 3 Yhteensä, Total 215 387 Kaikkiaan tutkittiin 215 syysviljalohkoa. Lohkoksi määriteltiin se syysveh- näpellon osa, joka oli kylvetty saman viljelykasvin jälkeen ja joka oli maalajil- taan yhtenäinen. Joka lohkolta poimittiin satunnaisotannalla neljä 0.25 m2:n osanäytealaa, joiden rikkakasviyksilömäärät tai versomäärät laskettiin lajeit- tain tai suvuttain 1.-18. kesäkuuta vuosina 1972-1974. Lisäksi joka lohkolta merkittiin muistiin kaikki lohkolta tavatut putkilokasvilajit. Tarkka selostus menetelmistä on julkaistu aikaisemmin (M. RAATIKAINEN et ai. 1979). Muu- tamissa tapauksissa lohkolta ei saatu kaikkia tietoja. Mm. tutkimusalueelta 1 puuttuvat tiedot taksoneiden tiheydestä. Täydelliset tiedot on aina kuitenkin vähintään 210 lohkolta, mikäli ei toisin mainita. Tutkittu syysvehnäala oli 403 ha, mikä oli 0,8 % maamme keskimääräisestä vuosittaisesta syysvehnäalasta 52 000 haista kyseisenä kautena. Matemaattisina menetelminä käytettiin tässä osajulkaisussa pienimmän neliösumman menetelmää (HARVEY 1966) ja regressioanalyysiä (DRAPER ja SMITH 1966). Tilastollinen merkitsevyys ilmaistaan seuraavasti: Kuva 1. Syysvehnän tut- kimusalueet. Fig. 1. Winter wheat study areas. XXX = p < Q_ 001) XX = p < 001 ja X = p < 0.05 3. Tulokset ja niiden tarkastelu 3.1 Vehnänviljelytilan ja vehnälohkon ominaisuudet 3.1.1. Tilan peltoala Taulukko 2. Syysvehnää viljelevien tilojen ja syysvehnälohkojen ominaisuuksia sekä syysvehnän perus- tamista, hoitoa ja suojaviljana käyttöä selvittäviä tietoja. Table 2. Characteristics of farms and winter wheat fields investigated and the methods ofcultivating. /o Tilan peltoala, ha - Farm arable area, ha 1-10 11 11-25 48 26- 41 Lohkon ikä peltona, vuotta Age of cultivated field, years 1-89 30 90-119 44 120- 26 Lohkon pinta-ala, ha - Area of field, ha 0.1- 1.0 36 1.1- 2.0 32 2.1- 3.0 14 3.1- 4.0 10 4.1-20.5 8 Lohkon etäisyys talouskeskuksesta, m Distance offield from farmstead, m -199 36 200-799 47 800- 17 Maalaji - Soil type Karkeat kivennäismaat ja hiesut Coarse mineral soils and silts 19 388 Taulukoihin 5-18 on merkitty vain ne lajit, joiden määrissä oli tilastolliset erot. Kasvinimistönä käytetään LlDin (1963) nimistöä samoin poikkeuksin kuin aikaisemminkin (MUKULA et ai. 1969, M. RAATIKAINEN ja T. RAATIKAI- NEN 1975, 1979). Täten vertailu on lukijalle helpompi. Tilat joilla syysvehnää viljeltiin olivat keskimääräistä suurempia (tau- lukko 2). Vehnänviljelytilat olivat rukiinviljelytilojakin suurempia. Syysveh- nän viljelyalueella syysvehnän viljelytilat olivat kuitenkin keskimäärin hie- man pienempiä kuin rukiinviljelytilat. % Savimaat - Clay soils 76 Eloperäiset maat - Organic soils 5 Maaperän kosteus - Moisture conditions of soil Poutiva-Dry 21 Keskikertainen - Medium 74 Veden vaivaama - Wet 5 Ojitus - Type of drainage Avo-ojitus - Open drainage 11 Sala-ojitus - Underdrainage 78 Ojittamaton- Undrained 11 Leikkuupuintien määrä 10 viime vuoden aikana Combine harvesting during 10 years 7-8 33 9- 24 Rikkaruohoruiskutusten määrä 10 v:n aikana Herbicidal treatments during 10 years 0-3 21 4-5 21 6-7 27 8-9 31 % Esikasvi - Previous crop Kevätvilja - Spring cereal 22 Syysvilja - Winter cereal 44 Nurmi -Ley 15 Muut kasvit - Otherplants 19 Viljelykasvi kaksi vuotta sitten Crop two years ago Kevätvilja - Spring cereal 38 Syysvilja - Winter cereal 26 Nurmi - Ley 22 Muut - Other plants 14 Viljelykasvi kolme vuotta sitten - Crop three years ago Kevätvilja - Spring cereal 38 Syysvilja - Winter cereal 20 Vilja- Cereal 5 Nurmi -Ley 29 Muut -Otherplants 8 Vljelykasvi neljä vuotta sitten - Crop four years ago Kevätvilja - Spring cereal 35 Syysvilja - Winter cereal 13 Vilja -Cereal 13 Nurmi - Ley 29 Muut- Other plants 10 Nurmenaolovuosien määrä välittömästi ennen esikasvia - Years as ley before the previous crop 0 61 1 13 2 13 3 13 Karjanlannan määrä syksyllä, t/ha Farmyard manure in autumn, tons/ha 0 88 1-20 6 21-40 2 41-60 1 61-80 1 81- 2 Typpimäärä väkilannoitteena syksyllä, kg/ha Nitrogen fertilization in autumn, kg/ha 0 6 1-50 18 51-75 39 76- 37 Fosforimäärä väkilannoitteena syksyllä, kg/ha Phosphorus fertilization in autumn, kg/ha 0 5 1-30 7 31-60 55 61- 33 % Kaliummäärä väkilannoitteena syksyllä, kg/ha Potassium fertilization in autumn, kg/ha 76- 23 Lajike - Winter wheat cultivar Linna 9 Varma 3 Jyvä i Peittaus - Seed dressing product Täyssato, kuivapeittaus- tai nestepeittausvalmiste 54 Ceresan, 26 Aagrano, 7 Benlate 5 Tehopeittausjauhe 4 Panogen M 12 4 Kylvösiemenmäärä, kg/ha - Seed rate, kg/ha 160-180 3 190-220 26 230-260 44 270-300 24 310-330 3 Kylvöaika - Sowing time 9.V111-28.V111 21 29.V111- 7.1 X 43 B.IX - B.X 31 Talvilannoitus - Fertilization in winter 1 Typen määrä keväällä, kg/ha Nitrogen fertilization in spring, kg/ha 0 3 1-50 9 51-75 24 Rikkaruohokäsittely - Herbicidal treatment Traktoriruiskutus - tractorspraying 88 Reppuruiskutus - knapsack spraying 1 Ruiskuttamaton - Untreated 11 Rikkaruohojen ruiskutusaika Time ofherbicidal treatment 31.- 13 389 O//o Rikkaruohontorjunta-aine - Herbicide used Tuntematon - unknown MCPA - MCPA 7 Mekopropi -Mecoprop 10 Rikkaruohoruiskutuksessa käytetty vesimäärä, l/ha MCPA-, mekoproppi- ja diklorproppi-seokset Amount of water , l/ha, used in herbicidal treatment Mixtures with MCPA, mecoprop and dichlorprop 15 170-224 2,4-D-seokset - Mixtures with 2,4-D 18 225-274 Dikamba- ja TBA-seokset - Mixtures with 275-324 dicamha and TBA 46 325-374 Dinosebi- ja ioksiniiliseokset 375-600375-600 Mixtures with dinoseb and ioxynil 3 3.1.2. Lohkon ikä peltona Syysvehnällä olleiden lohkojen ikää peltona ei saatu tarkasti määritetyksi varsinkaan vanhimmilla viljelyksillä. Noin kolmannes syysvehnällä olleista pelloista oli kuitenkin raivattu ennen peltoheinän viljelyn alkua, ja kolman- nes niistä raivattiin kautena, jolloin nurmeksi kylvettyjen peltojen tilalle raivattiin uutta peltoa etenkin niityistä (taulukko 2). Syysvehnällä olleet pellot olivat vanhempia, ravinteisempia ja vähemmän happamia kuin rukiilla olleet pellot. 3.1.3. Lohkon pinta-ala Syysvehnälohkojen pinta-alat vaihtelivat 0.1 ha:sta, joka oli pienin tutkit- tava lohkon koko, 20.5 hauin. Keskimääräinen koko oli 1.9 ha. Pieniä lohkoja oli eniten (taulukko 2), ja 63 % lohkojen määärästä oli alle keskiar- von. Pieniä lohkoja oli etenkin syysvehnän viljelyalueen pohjoisosassa, ja eteläosan kallioisilla saaristoalueilla. Suuria lohkoja oli eniten Lounais-Suo- men lakeuksilla olevilla savikoilla. Syysvehnälohkojen keskikoko oli 0.6 ha suurempi kuin ruislohkojen. Tämä aiheutui siitä, että Väli-Suomen alueen ruislohkot olivat pieniä. Lounais-Suomessa syysvehnä- ja ruislohkot olivat jokseenkin samansuuruiset. 3.1.4. Lohkon etäisyys talouskeskuksesta Syysviljalohkon etäisyys talouskeskuksesta mitattiin viljelystietä pitkin lohkon lähimpään reunaan. Lohkoista oli yli puolet alle 0.5 km:n etäisyydellä talouskeskuksesta (taulukko 2), ja ne olivat keskimäärin lähempänä kuin ruislohkot. Syysvehnän viljelyalueellakin syysvehnää viljeltiin selvästi lähem- pänä talouskeskusta kuin ruista. 390 391 3.1.5. Maalaji Syysvehnälohkoista oli Y� savimaalla, jota on suositeltu kaikissa oppaissa parhaana maalajina syysvehnälle (taulukko 2). Karkealla kivennäismaalla ja hiesulla oli kuitenkin noin viidennes lohkoista, mutta eloperäisellä maalla vain 5 %. Eri syysvehnälajikkeiden onkin selvästi todettu kärsineen talvivau- rioista vähemmän savi- kuin hietamailla, ja hehtaarisadotkin ovat olleet savimailla selvästi suuremmat ja laadultaan paremmat kuin hietamailla (TAL- VITIE jaKONSALA 1971, MUKULA ja RANTANEN 1976). Kasvualustan muka- vuuden on todettu heikentävän syysvehnän talvehtimista ja satoa (esim. VALLE 1962). Keveillä mailla etenkin talvituhosienien ja rousteen aiheuttamat vauriot ovat merkittäviä (JAMALAINEN 1962, 1964, MUKULA ja RANTANEN 1976). Syysvehnä sijoitettiin selvästi useammin savimaille kuin ruis, jota viljeltiin ohjeiden mukaisesti etupäässä karkeilla kivennäismailla. 3.1.6. Maaperän kosteus Poutivuudella tarkoitetaan tässä kasvien kärsimää veden puutetta viljeli- jän esittämän käsityksen mukaan. Syysvehnäviljelykset olivat keskimäärin poutivampia kuin ruisviljelykset (taulukko 2). Tämä ei kuitenkaan aiheutu- nut siitä, että vehnää olisi pyritty viljelemään poutivammilla paikoilla kuin ruista, vaan siitä että syysvehnän viljelyalueella oli paljon poutivia maita, joilla syysvehnää melko hyvin poutaa kestävänä lajina jouduttiin viljelemään. Syysvehnän viljelyalueella viljellään myös ruista kosteusominaisuuksiltaan samanlaisella alustalla, koska ruiskin on melko kestävä poutaa vastaan. Kasvukauden aikainen kuivuus ei olekaan syysvehnän viljelyssä vakava riski- tekijä, joskin se saattaa toisinaan kylvön myöhästyessä ja juuriston jäätyä heikoksi estää sadonmuodostusta (KÖYLIJÄRVI 1975, MUKULA ja RANTA- NEN 1976). Syysvehnän viljelyä voitaisiin ilmeisesti siirtää yhä useammin poutiville maille, mikäli tähän on tarvetta. 3.1.7. Ojitus Syysvehnän viljely oli keskittynyt selvemmin salaojitetuille maille kuin rukiin viljely (taulukko 2), mikä on luonnollista koska syysvehnän viljely- alueen pelloista oli paljon suurempi osa salaojitettuja kuin rukiin viljelyalu- een pelloista. Tästä on monia etuja. Mm. salaojitetut maat tulevat huolelli- semmin muokattua ja piennaralueita on vähän. Nämä molemmat vähentävät rikkaruohottumista, mikä yleensä on syysvehnän viljelyssä merkittävämpää kuin rukiin viljelyssä, sillä syysvehnä on rikkaruohoja vastaan heikompi kilpailija kuin peittävä ja tiheäkasvuinen ruis. 392 3.1.8. Leikkuupuimurin käyttö ennen rukiin viljelyä Syysvehnää viljelevät tilat olivat usein keskittyneet viljanviljelyyn ja siksi syysvehnälohkoilla oli käytetty viimeisen kymmenen vuoden aikana huo- mattavasti useammin leikkuupuimuria kuin rukiinviljelytiloilla, joista monet olivat nurmivaltaisia karjatiloja (taulukko 2). Syysvehnän viljelyalueellakin vehnälohkoilla oli käytetty useammin leikkuupuimuria kuin ruislohkoilla. Leikkuupuinti aiheutti peltojen voimakkaan rikkaruohottumisen, ja se vuo- rostaan herbisidien käytön. 3.1.9. Rikkaruohoruiskutusten määrä ennen vehnän viljelyä Syysvehnän viljelylohkoilla oli tehty 10 viimeksi kuluneen vuoden aikana paljon enemmän rikkaruohoruiskutuksia kuin syysruislohkoilla sekä koko maassa että syysvehnän viljelyalueella (taulukko 2). Ruiskutuskertojen määrä oli lähes samansuuruinen kuin leikkuupuintikertojen määrä, mikä todistaa ettei aivan kaikkia viljalohkoja käsitelty herbisideillä. Syinä lukuisiin käsitte- lyihin olivat mm. viljelijöiden valistuneisuus, runsas käytettävissä ollut ruis- kutusvälineistö ja syysvehnän viljely kevätvilja- ja syysvehnävaltaisessa vilje- lykierrossa, jolloin ruiskutuksia jouduttiin tekemään usein. Herbisidien käyttö on kuitenkin nuorta, sillä se alkoi 1940-luvun lopulla ja laajeni huomattavasti vasta 1962 aloitetun torjuntakampanjan aikana ja sen jälkeen. 3.1.10. Esikasvi Syysvehnän tavallisin esikasvi oli syysvehnä, mikä osoittaa, että syysveh- nää viljeltiin eräillä tiloilla monokulttuurina tai ainakin lähes monokulttuu- rina sillä vilja oli esikasvina 66 % :ssa tapauksista (taulukko 2). Tällaisesta yksipuolisesta viljelystä on ollut seurauksena mm. tyvitautien yleistyminen ja alentuneet vehnäsadot, mutta muutaman vuoden kuluttua tautisuus on vähentynyt ja sadot tasoittuneet pieneliötoiminnan tasapainottuessa (YLI- MÄKI 1975). Nurmea käytettiin rukiin esikasvina useammin kuin syysveh- nän, mutta syysvehnän viljelyalueella nurmen käyttö esikasvina oli yhtä yleistä kummallakin kasvilla. Syysvehnää on ensisijaisesti suositeltu perustet- tavaksi täyskesantoon lähes kaikissa tällä vuosisadalla ilmestyneissä oppaissa. Tätä tapaa noudatettiinkin vuosisadan alkupuolella lähes aina (SAULI 1929). Vaikka sadot ovatkin kesantoon perustetuissa syysvehnissä suurimmat niin taloudellinen tulos on kuitenkin heikko, ja siksi syysvehnä on alettu perustaa lähes aina jonkin aikaisin korjattavan viljelykasvin jälkeen. Tällaisiksi on suositeltu vihantarehu- ja nurmikasveja, aikaista perunaa, aikaista hernettä (SAULI 1929, 1943), syysrypsiä, ohraa (VALLE 1962) ja viime aikoina myös kauraa (LAMPINEN 1976). Ohjeita on noudatettu vain osaksi ja käytännölli- sistä syistä syysviljoista on tullut käytetyin esikasvi, vaikka tästä on varoi- tettu usein (mm. LAMPINEN 1976). Viljelijät ovat ilmeisesti kokemuksesta päätyneet siihen, ettei yksipuolisesta syysviljan viljelystä ole niin suurta 393 haittaa esim. kasvitautien osalta kuin mitä maatalousneuvonnassa yleisesti väitetään. Kesantopalkkion turvin viime aikoina on aikaisempaa suuremmat mahdollisuudet myös kesantoon kylvöön (KÖYLIJÄRVI 1980a). Lounais-Suomen viljavaltaisissa kasvinvuorotteluissa viljeltiin lohkolla yleisimmin kevät- ja syysviljoja myös 2-4 vuotta ennen syysvehnän viljelyä. Nurmien lukumäärää kolmena esikasvivaihetta edeltävänä vuonna voidaan käyttää lohkon rikkakasvien yksilötiheyden selittäjänä. Se kuvastaa myös avoviljelykasvien osuutta lohkon viljelykasveina. 3.2. Syysvehnän perustaminen 3.2.1. Peruslannoitus Karjanlantaa käytettiin peruslannoituksena vain 12 %dla syysvehnäloh- koista, lähinnä kesantolohkoille ja niillekin sitä annettiin yleensä vähän (taulukko 2). Karjanlantaa suositeltiin aikoinaan (esim. SAULI 1929, 1943) savimaille kesannon jälkeen viljeltävälle syysvehnälle, mutta tästä tavasta on täytynyt luopua koska karjanlantaa ei ole riittävästi saatavissa ja esikasvin jälkeen sitä ei voida yleensä käyttääkään talvivaurioiden takia (SAULI 1943). Karjanlannan käyttö syysvehnän lannoittamiseen oli vähäisempää kuin syys- rukiin lannoittamiseen. Väkilannoitteita annettiin noin 95 % die syysvehnälohkoista (taulukko 2), joten niitä annettiin myös sellaisille lohkoille, jotka olivat saaneet osan ravinnetarpeesta karjanlannasta. Väkilannoitteina annetun typen määrä oli kutakuinkin suositusten mukainen (PESSI 1970). Fosforin ja kalin määrät ylittivät suositukset (vrt. PESSI 1970), mikä osoittaa, että viljelijät pyrkivät ottamaan maasta irti mahdollisimman suuren sadon kiinnittämättä tarpeeksi huomiota optimointiin. Peruslannoituksessa kaikkien annettujen lannoitteiden määrät olivat kes- kimäärin suurempia kuin rukiille annetut. 3.2.2. Lajike Yleisin syysvehnälajike oli v. 1953 kauppaan laskettu tähkäidännälle erittäin altis, aikainen Vakka, jonka viljely oli keskittynyt lounaisimpaan osaan Suomea (taulukko 2). Seuraavilla sijoilla olivat v. 1963 kauppaan laskettu Elo, v. 1966 kauppaan laskettu Nisu ja v. 1965 kauppaan laskettu Linna, joita viljeltiin muussa osassa Suomea, mutta joista kuitenkin Elon viljely keskittyi etelä- ja kaakkoisosaan ja Nisun luoteisosaan. Tulokset ovat hyvin samanlaiset kuin Valtion viljavaraston selvityksissä, joihin MUKULA ja RANTANEN (1976) perustavat selvityksensä lajikkeiden viljelyssä tapahtu- neista muutoksista. V. 1933kauppaan laskettua Varmaa viljeltiin vielä lounai- simmassa osassa maata suppeammalla alueella kuin siitä ja Kehrästä polveutu- vaa Vakkaa. Vakasta polveutuvaa, v. 1965 kauppaan laskettua Jyvää viljeltiin hyvin vähän ja osaksi sekaviljana Nisun kanssa. Tulokset osoittavat, että 394 viljelijät kiinnittivät neuvontaan huomiota, ottivat melko nopeasti käyttöön uudet suositellut lajikkeet ja viljelivät yleensä alueelle suositeltuja parhaita lajikkeita (vrt. KÖYLIJÄRVI 1971, TALVITIE ja MARJANEN 1972, TALVITIE ja LALLUKKA 1973 a ja b). Uusimpien hyvien lajikkeiden viljelyn olisi kuitenkin tullut yleistyä nopeammin. 3.2.3. Kylvösiemenen peittaus Syysvehnälohkoista vain 6 %:n siemen oli peittaamatta (taulukko 2). Nämä lohkot olivat syysvehnän yleisen viljelyalueen itä- ja pohjoisosassa. Peittaukseen käytettiin yleisimmin siemenlevintäisiä homesieniä torjuvia elo- hopeapitoisia alkoksialkyyliyhdisteitä, joilla peitattiin 96 % ja loppu 4 % peitattiin lumihomeeseenkin tehoavalla benomyylillä (ks. VANHANEN 1981). Taulukkoon 2 on koottu peittaukseen käytettyjen kauppavalmisteiden osuu- det laskettuna siitä lohkomäärästä (179), josta saatiin tiedot peittaukseen käytetystä kauppavalmisteesta. Siitä käy ilmi, että syysviljalohkoista peitat- tiin Kemiran valmisteilla 54 %, Bernerin valmisteilla 26 %, Farmoksen valmisteilla 16 % ja Maatalouspalvelun valmisteilla 4 %. Talvituhosienistä Fusarium nivale (Fr.) Ces. ja Typhula ishikariensis Lasch ex Fr. aiheuttivat tavallisimmin vioituksia syysvehnässä (JAMALAINEN 1964, 1969). Talvituhosienivauriot olivat suurimmat vähän routaantuvilla ja runsaslumisilla paikoilla. Kaikki syysvehnän siemen kannatti peitata JAMA- LAISEN (1962, 1966) mukaan. Nämä ohjeet oli otettu vastaan, mutta elohope- apitoisiin peittausaineisiin kohdistuneen v. 1965 alkaneen kovan kritiikin takia peittaus väheni vuodesta 1966 alkaen ja alkoi yleistyä uudelleen v. 1968 (mm. M. RAATIKAINEN 1970). Peittaus yleistyi tutkimuskautenakin, jasilloin laskettiin käsitellyn noin 58 % leipävilja-alasta peittausaineilla (MARKKULA 1973, 1974, MARKKULA ja TIITTANEN 1975), mikä syysvehnän osalta oli tämän tutkimuksen mukaan kuitenkin liian alhainen prosenttiluku. Uuden- tyyppisinä torjunta-aineina kauppaan laskettujen fuberidatsonipitoisen Voronitin ja benomyylipitoisen Benlaten käyttö oli alhainen. Syysvehnän kylvösiemenen peittaus oli paljon yleisempää kuin syysru- kiin (vrt. M. RAATIKAINEN ja T. RAATIKAINEN 1979). 3.2.4. Kylvösiemenmäärä Syysvehnää suositeltiin kylvettäväksi siemenen koosta, kylvöajasta ja maan kasvukunnosta riippuen 160-220 kg/ha (VALLE 1962, KÖYLIJÄRVI 1974) tai 180-200 kg/ha (LAMPINEN 1971). Lisäksi itävyys, orastuminen ja puhtaus vaikuttavat siemenmäärään. Tämän tutkimuksen mukaan siementä kylvettiin keskimäärin 246 kg/ha, mikä on huomattavasti suurempi määrä kuin suositus, ja osoittaa, että kylvösiemenen itävyys olisi ollut noin 80 % jos kasvitiheys olisi ollut suunnilleen suositusten mukainen (taulukko 2). Valtion siementarkastuslaitoksen tutkimusten mukaan syysvehnän itävyys oli tutki- muskautena noin 91 % ja peittaus kohotti sitä 1,1 prosenttiyksikköä. Osa 395 kylvöistä oli kuitenkin myöhässä ja tällöin siemenmäärän tuli ollakin noin 20 % normaalia suurempi (KÖYLIJÄRVI 1975). 3.2.5. Kylvöaika Syysvehnää kylvettiin 9.V111 ja B.X välisenä kautena, ja keskimääräinen kylvöpäivä oli 5.1X (taulukko 2). Kylvöaika oli 11 vuorokautta myöhäisempi kuin rukiin (vrt. M. RAATIKAINEN ja T. RAATIKAINEN 1979). Tämän vuosi- sadan alkupuolella syysvehnän kylvö tehtiin 9.-21. elokuuta tavallisesti ennen rukiin kylvöä, mutta jo 1920-luvulla syysvehnä neuvottiin kylvämään rukiin kylvön jälkeen, Etelä-Suomessa noin 20. elokuuta (SAULI 1929). V. 1927 aloitetut ja sen jälkeen tehdyt kylvöaikakokeet osoittivat, että syys- vehnä tuli kylvää myöhemmin kuin ruis ja kylvöajaksi suositeltiin Etelä- Suomessa noin 29. elokuuta (SAULI 1943, SIMONEN 1944). Kesantoon kyl- vettäessä suositeltiin kylvöajaksi syyskuun ensimmäistä viikkoa (VALLE 1962). Noin kolmenkymmenen vuoden aikana tehdyissä kylvöaikakokeissa on todettu, että paras sato saadaan syysvehnästä etenkin paikasta, lajikkeesta ja vuodesta riippuen noin 1.-6. syyskuuta tehdyistä kylvöistä. Pohjoisosissa kylvö tuli tehdä elokuun lopulla, etelässä syyskuun alussa (HONKAVAARA 1958, VALLE 1958, HAKKOLA 1966, YLLÖ 1969, SIMOJOKI 1972, KÖYLI- JÄRVI 1974, 1975, MARJANEN 1975, MUKULA ja RANTANEN 1976). Kun kahukärpästä ei esiintynyt tai se olisi torjuttu olisi suurin sato saatu ilmeisesti tätä aikaisemmin tehdyistä kylvöistä. KÖYLIJÄRVI (1980b) ja SIMOJOKI (1980) ovatkin myöhemmin suositelleet aikaisempaa kylvöaikaa. Kylvöajan siirtämisellä syysvehnän hehtaarisato on noussut tällä vuosisadalla monia satoja kiloja, ja jos aina voitaisiin noudattaa ihanteellista kylvöaikaa, niin hehtaarisadon nousu olisi ollut nykyisillä lajikkeilla mitattuna noin 20 %. Kylvöajan hajonta oli v. 1972 ja 1973 sateisuuden takia, mutta myös viljelijän ja kuivuudenkin takia liian suuri. Osaksi kylvöaika oli liian myöhäinen, jolloin kylvökeli oli huono eikä syysvehnä ehtinyt sopivalle kehitysvaiheelle talvehtimaan. 3.3 Hoitotavat 3.3.1. Kahukärpästen torjunta Kahukärpästen torjuntaan on tällä vuosisadalla kiinnitetty huomiota tehostuneessa neuvonnassa, ja sen ansiosta syysvehnän kylvöaika on siirtynyt 2-3 viikkoa myöhäisemmäksi ja kahukärpäsen viljelytekninen torjunta on ratkaistu useimpina vuosina. TIITTASEN (1959) selvitysten mukaan kahukär- pästen aiheuttama vioitusprosentti oli 15. elokuuta kylvetyissä syysvehnissä 32 %, 29. elokuuta kylvetyissä 21 ja 5. syyskuuta kylvetyissä 4 %. Täten kahukärpästen aiheuttama vioitus on alentunut tällä vuosisadalla noin kuu- desosaan entisestä ja syysvehnän hehtaarisato on kohonnut useita satoja kiloja/ha. Tämän tutkimuksen aineistossa ei ollut ainuttakaan lohkoa, jolla 396 olisi torjuttu kahukärpäsiä kemiallisesti. Aikaisin kylvetyillä syysvehnäloh- koilla torjunta olisi kannattanut. Kylvöjä voidaan siirtää aikaisemmaksi kahukärpästen kemiallisen torjunnan lisäämisellä hoitotoimenpiteisiin tai kahukärpäsenkestäviä lakjikkeita jalostamalla ja viljelemällä. 3.2.2. Talvituhosienien torjunta orasasteella Tutkituista syysvehnälohkoista vain yksi alueella 4 sijaitseva oli käsitelty kvintotseeniä sisältävällä Oraansuojalla ja siemenkin oli peitattu elohopeapi- toisella peittausaineella. Savimailla oraiden käsittely on tarpeetonta syysveh- nän pääviljelyalueella, mutta koska vehnälajikkeittemme talvituhosienien kestävyys oli vähäinen olisi karkeilla kivennäismailla, orgaanisilla mailla, jopa hiesuisilla savimaillakin olleet oraat pitänyt käsitellä fungisideilla. Pohjoisem- pana paksun ja pitkään säilyvän lumipeitteen alueella käsittely olisi tehtävä lajikkeesta ja elohopeapeittauksesta huolimatta (LINNOMÄKI 1962, JAMALAI- NEN 1964, 1969, JAMALAINEN ja LINNOMÄKI 1966, SIMOJOKI 1972). 3.3.3. Talvilannoitus 1960-luvun loppupuolella alettiin kokeilla typen levitysaikojen, etenkin syys- ja talvilevityksen vaikutusta satoon ja sen laatuun. Osassa kokeita marras-joulukuussa tehdyt levitykset antoivat suurimmat tai lähes suurimmat jyväsadot, mutta valkuaispitoisuus oli alhainen (PESSI 1969, 1970). Tulosten julkaiseminen johti eräillä tiloilla talvilannoituksen kokeiluun, ja tämän tutkimusaineiston mukaan syysvehnälohkoista 0.5 % (taulukko 2) ja syys- vehnäalasta 0.3 % lannoitettiin talvikautena. Tämä levitysaika ei kuitenkaan yleistynyt tutkimuskautena, koska muiden tutkimustulokset osoittivat kevätlannoituksen parhaaksi (esim. KÖYLIJÄRVI 1972). 3.3.4. Kevätlannoitus Kaikissa tällä vuosisadalla ilmestyneissä oppaissa suositellaan syysveh- nälle täydennyslannoitukseksi typpeä, ja 97 %:lle tutkituista lohkoista tällai- nen lannoitus annetuinkin (taulukko 2). Typpeä annettiin ohjeiden mukai- sesti runsaimmin savimailla viljan jälkeen viljeltävälle syysvehnälle, ja lannoi- temäärät olivat yleensä viimeisten suositusten mukaiset (vrt. VALLE 1962, PESSI 1970). Viljelijät pyrkivät käyttämään mahdollisimman suuria typpimää- riä vaikka osittain laiminlöivätkin muun siihen liittyvän viljelytekniikan. Tästä oli seurauksena sateisina kesinä lakoontuneet kasvustot. Typpi levitet- tiin yleensä varhain keväällä vaikka valkuaisköyhän syysvehnän proteiinipi- toisuuden kohottamiseksi myöhäisempi levitys olisi antanut paremman tuloksen, ja tätä tapaa on suositeltu useissa oppaissa (esim. SIMONEN 1944, VALLE 1962, PESSI 1970). Hinnoittelussa valkuaispitoisuutta ei kuitenkaan otettu huomioon, joten levitys pyrittiin tekemään kannattavimmalla tavalla. 397 Myöhäisessä typen levityksessä oli myös riski, että kuivina keväinä typpi ei tullut savimailla kasvien käyttöön riittävän ajoissa. Syysvehnälle annetut typpimäärät olivat huomattavasti suuremmat kuin syysrukiille annetut, koska lujakortinen vehnä kestää lakoutumatta suurem- man typpilannoituksen kuin ruis. 3.3.3. Rikkaruohoruiskutiis Syysvehnän kemiallinen rikkaruohontorjunta tehtiin aina ruiskuttamalla ja lähes yksinomaan traktoriruiskua käyttäen (taulukko 2). Ruiskuttamaton ala jäi paljon pienemmäksi kuin syysruisviljelyksillä (vrt. taulukko 2 ja M. RAATIKAINEN ja T. RAATIKAINEN 1979). Tämä onkin ymmärrettävä, sillä valoa läpäisevämpi, talvikautena usein harventunut ja keväällä ruista myö- hemmin kasvunsa aloittava syysvehnä rikkaruohottuu pahemmin kuin ruis, eikä vehnä kykene myöhemminkään tukahduttamaan rikkaruohoja yhtä hyvin kuin ruiskasvusto. Torjunta-aineiden myyntitilastojen mukaan (MARKKULA 1973, 1974, MARKKULA ja TIITTANEN 1975) viljakasvien koko- naispinta-alasta voitiin käsitellä tutkimuskautena 68 % MCPAdIa tai vastaa- villa aineilla. Rikkaruohoruiskutusten ajaksi suositeltiin varhaiskevättä, heti kun maa oli kuivunut koneita kantavaksi ja ilman lämpötila kohonnut torjunta- aineesta riippuen yli 7-10°C (MUKULA 1964, M. RAATIKAINEN et ai. 1971). Useimmat suorittivatkin käsittelyn oikeana ajankohtana (taulukko 2), mutta osa joko liian myöhään tai sopimattomalla säällä. Kemiallisen rikkaruohontorjunnan alkuaikoina syysvehnälle suositeltiin aluksi MCPA:ta, sitten 2,4-D:tä ja myöhemmin eräitä muita torjunta-aineita ja seosvalmisteita (esim. LÄHDE et ai. 1955, HILLI 1962, MUKULA 1964, M. RAATIKAINEN et ai. 1971). Tämä muutos on ollut välttämätön torjuntatulok- sen parantamiseksi entisiä torjunta-aineita kestävien lajien osuuden suurentu- essa. Viljelijät ovat yleensä seuranneet tilannetta, mutta monet siirtyivät uusiin aineisiin kuitenkin hitaammin kuin rikkakasvikoostumuksen perus- teella olisi pitänyt (taulukko 2). Rikkaruohontorjunta-aineet sekoitettiin veteen, jota suositeltiin käytettä- väksi tavallisesti 200-400 1/ha. Syysvehnälle käytetty vesimäärä vaihteli 170 ja 600 1/ha välillä, ja keskimäärin se oli 240 1/ha (taulukko 2). Ruiskuttajat käyttivät yleisimmin pienintä suositeltua nestemäärää, jokariitti systeemisille aineille. Kosketusherbisideille nestemäärä olisi saanut olla eräissä tapauksissa käytettyä määrää suurempi. 3.3.6. Korrenvahvistajan käyttö Korrenvahvistajan käytöstä kerättiin tiedot vain vuodelta 1974. Tämän aineiston mukaan syysvehnän lakoutumista estettiin 7 % :11a lohkoista ruis- kuttamalla kasvustoon yhdessä herbisidien kanssa klormekvattikloridia. Koska syysvehnä ei ole kovin herkkä klormekvatille käytettiin sitä suurimpia sallittuja määriä ja joskus ylisuuriakin määriä, mikä lienee heikentänyt talou- dellista tulosta ja sadon laatua. Klormekvattikloridin käyttö näytti olleen syysvehnällä harvinaisempaa kuin syysrukiilla. Koetulosten perusteella käyt- töä ei suositeltu ainakaan lisäämättä typpilannoitusta (MUKULA ja TEITTI- NEN 1967, SIMOJOKI 1972) 3.4. Syysvehnän käyttö suojaviljana Syysvehnää on pidetty kuten ruistakin jo melko varhain nurmen suoja- kasvina, mutta pensovana, varjostavana ja myöhään korjattavana sitä ei pidetty hyvänä suojakasvina (esim. WALLE 1929). V. 1951 syysvehnään perustettiin 1.7 % nurmistamme, ja sillä oli paikallista merkitystä suojakas- vina Etelä-Suomessa (PAATELA 1953a). V. 1966-1968 syysvehnä oli vain 1 % :11a perustettavista nurmista suojakasvina (M. RAATIKAINEN ja T. RAATI- KAINEN 1975). PAATELAn (1953a) tutkimukseen perustuen laskettiin, että v. 1951 syysvehnäalasta noin 35 % käytettiin nurmen suojakasvina ja v. 1972- 1974 tämän tutkimuksen mukaan enää vain 0.8 %. Syysvehnän suhteellinen käyttö nurmen suojakasvina oli lähes yhtä suurta kuin syysrukiin. 3.5. Rikkaruoholajit, niiden yleisys ja yksilötiheys 3.5.1. Lajisto ja lajien yleisyys Tutkituilta 215 syysvehnälohkolta tavattiin 130 putkilokasvilajia kun taulukossa 3 mainittujen lajien lisäksi myös tekstissä mainitut lajit otetaan huomioon. Lajimäärä oli pienempi kuin heinänurmista vastaavalta lohko- määrältä löydetty lajimäärä, ja kevätviljalohkoilla jopa mahdollisesti syys- ruislohkoillakin lajimäärä oli vähän suurempi kuin syysvehnälohkoilla (vrt. MUKULA et ai. 1969, M. RAATIKAINEN ja T. RAATIKAINEN 1975, M. RAATI- KAINEN et ai. 1979). Syysvehnälohkoilta tavatusta lajistosta 96 taksonia kyettiin jakamaan yleisyyden perusteella luokkiin. Tulos on seuraava: Yleisyys Kevätyksi- Syysyksi- Kaksi- Moni- Yhteensä % vuotiset vuotiset vuotiset vuotiset - 2 2 7 2 21 32 3-461 8 15 5-8 2 4 - 8 14 9-16 13 5 9 17-32 4 2 - 8 14 33-64 1 3 8 65- 5 3 Yhteensä 21 23 2 50 96 398 399 Yleisimmät kevätyksivuotiset lajit ja niiden yleisyysprosentit olivat: Che- nopodium album 92, Galeopsis spp. 87, mikä lienee suurinpiirtein suvun yleisimmän lajin G. bifidan yleisyysprosentti, Polygonum aviculare 83, Erysimun cheiranthoides 74, Polygonum convolvulus 70, Myosurus minimus 38, Fumaria officinalis 31, Gnaphalium uliginosum 27, Spergula arvensis 22 ja Polygonum lapathifolium 19. Yleisimmät lajit olivat jokseenkin samat kuin syysrukiissa, mutta P. aviculare, P. convolvulus, Fumaria officinalis ja Myosurus minimus olivat vehnässä yleisempiä kuin rukiissa ja P. lapathifo- lium oli vehnässä harvinaisempi kuin rukiissa (vrt. M. RAATIKAINEN ja T. RAATIKAINEN 1979), Vertailu kevätviljojen lajistoon osoittaa, että syysveh- nässä P. aviculare ja Myosurus minimus olivat paljon yleisempiä ja Spergula arvensis ja Polygonum lapathifolium harvinaisempia kuin kevätviljoissa (vrt. MUKULA et ai. 1969). Heinänurmissa kevätyksivuotisten yleisyys oli paljon pienempi kuin syysvehnässä ja lajien järjestyskin erosi huomattavasti syys- vehnässä olleesta järjestyksestä (vrt. PAATELA 1953b, M. RAATIKAINEN ja T. RAATIKAINEN 1975). Yleisimmät syysyksivuotiset lajit ja niiden yleisyysprosentit syysvehnässä olivat seuraavat: Matricaria spp. 87, mikä lienee lähes yhtä suuri kuin suvun yleisimmän lajin M. (Tripleurospermun) inodorumin yleisyysprosentti, Viola arvensis 87, Stellaria media 76, Myosotis arvensis 64, Tapsana communis 51, Capsella hursa-pastoris 47, Galium vaillantii 29 ja Thalaspi arvense 20. Yleisin syysyksivuotislajisto oli syysvehnässä melko samanlainen kuin syys- rukiissa. Yleisimmät lajit olivat kuitenkin syysvehnässä yleisempiä kuin rukiissa ja Tripleurospermum inodorum, Capsella hursa-pastoris ja Galiumn vaillantii olivat vielä keskimääräistäkin yleisempiä vehnässä rukiiseen verrat- tuna (vrt. M. RAATIKAINEN ja T. RAATIKAINEN 1979). Kevätviljoissakin yleisin lajisto oli jokseenkin sama, mutta lajien yleisyysprosentit olivat yleensä vähän pienemmät kuin syysvehnässä. Tripleurospermun inodorumm, Capsella hursa-pastoriksen jaehkä myös Galium vaillantiin yleisyysprosentit olivat kuitenkin keskimäärästä alhaisempia (vrt. MUKULA et ai. 1969). Heinä- nurmissa edellä mainittujen syysvehnässä yleisimpien lajien yleisyysprosentit olivat vielä paljon alhaisemmat kuin rukiissa ja kevätviljoissa, mutta lajien yleisyysjärjestys oli kuitenkin samanlainen neljää yleisintä lajia lukuunotta- matta, joiden keskinäinen järjestys oli toisenlainen (vrt. PAATELA 1953b, M. RAATIKAINEN ja T. RAATIKAINEN 1975). Yleisimmät monivuotiset lajit ja niiden yleisyysprosentit olivat: Trifolium repens 31, Ranunculus repens 29, Equisetum arvense 28, Veronica serpyllifolia 27, Cerastium caespitosum 28, Taraxacum spp. 25, Agropyron repens 22 ja Agrostis spp. 18. Syysvehnän viljelyalueella monivuotisten rikkaruoholajien yleisyys oli alhaisempi kuin rukiinviljelyalueella (vrt. M. RAATIKAINEN ja T. RAATIKAINEN 1979). Etenkin pohjoisen nurmiviljelyalueen rikkaruohoja oli niukasti ja eteläisen nurmiviljelyalueen rikkaruohot eivät olleet kovin yleisiä. 400 Taulukko 3. Syysvehnälohkoilta tavattujen rikkaruohojen yleisyys ja yksilö- tai versotiheys koko maassa. Table 1- The frequency and number of weed plants or shoots/m 1 in winter wheat in the whole country. Frekvenssi % Kpl/m2 Frekvenssi % Kpl/m 2 Frequency-% No.lm 2 Frequency-% No./m 2 Acerplatanoid.es O 0.0 Festuca rubra O 0.0 Achillea millefolium 14 0.7 F. pratensis 1 0.1 A. ptarmica 5 0.3 Festuca spp. O 0.0 Aegopodium podagrana O 0.0 Filipendula uimaria O 0.1 Agropyron repens 22 4.0 Fumaria officinalis 31 2.0 Agrostis spp. 18 1.3 Gagea minima O 0.0 Alchemilla vulgaris coll. O 0.0 Galeopsis bifida 8 2,3 Alnus incana O 0.0 G. speciosa 13 4.8 Alopecurus aequalis 2 0.1 Galeopsis spp. 87 28.5 A geniculatus 3 0.2 Galium palustre 1 0.0 A pratensis O 0.0 G. uliginosum O 0.0 Alopecurus spp. O 0.0 G. vaillantii 29 2.3 Anemone nemorosa 1 0.0 Galium spp. 2 0.0 Angelica silvestris 2 0.0 Gnaphalium uliginosum 27 8.4 Anthemis spp. 1 0.0 Hieracium spp. 1 0.0 Anthnscus silvestris 1 0.0 Hypericum maculatum 1 0.0 Arabidopsts thaliana 3 0.1 Juncus bufonius 4 1.2 Artemisia vulgaris 1 0.0 Lamium hybridum 9 1.2 Atriplex patula 2 0.3 L. purpureum 15 0.9 Atriplex spp. O 0.0 Lapsana communis 51 7.1 Avena fatua O 0.0 Lathyrus pratensis 3 0.1 Barbarea vulgaris 2 0.3 Leontodon autumnalis 5 0.2 Hetula spp. 2 0.3 Linaria vulgaris 3 0.1 fiiWens tripartita 1 0.0 Luzula spp. O 0.1 Brassica campestris 5 0.3 Matricaria spp. 87 23.1 Bromus sp. O 0.0 Medicago sativa 1 0.0 Calamagrostis spp. 1 0.0 Myosotis arvensis 64 6.6 Campanula patula O 0.0 A/, sm'rt* O 0.0 Campanula spp. O 0.0 Myosurus minimus 38 8.9 Capsella bursa-pastoris 47 4.8 Phleum pratense 5 3.9 Cardaminopsis suecica O 0.0 Phragmites communis 1 0.0 Carex spp. 1 0.0 Plantago major 1 0.0 Carum carvi 1 0.0 Plantago spp. 1 0.0 Centaurea cyanus 8 0.4 Pon annua 3 0.2 Cerastium caespitosum 24 1.1 P. pratensis s. lat. 13 2.2 Chamaenerion angustifolium 3 0.0 P. trivialis 12 2.8 Chenopodium album s. lat. 92 27.3 Po Galeopsis spp. Regressiomuuttujat Viljan peittävyys 1,187 6.47* Rikkaruohoruiskutusten määrä 1,187 6.28" Lohkon etäisyys 1,187 9.67“ Galium vaillantii Regressiomuuttujat Viljan peittävyys 1,188 14.90"“ Typpilannan määrä syksyllä 1,188 5.80" Gnaphalium uliginosum Regressiomuuttujat Rikkaruohoruiskutusten määrä 1,184 4.80" Rikkaruoholaskennan päivä 1,184 7.30" Luokkamuuttujat Maalaji 2,184 5.95” 1“ Maaperän kosteus 2,184 4.85" Lamium hybridum Regressiomuuttujat Viljan peittävyys 1,188 15.63"“ Leikkuupuintien määrä 1,188 4.39“ Lamium purpureum Regressiomuuttujat Kylvöaika 1,189 4.63“ Lapsana communis Regressiomuuttujat Kylvöaika 1,188 5.94* Tilan peltoala 1,188 6.23* Matricaria spp. Regressiomuuttujat Leikkuupuintien määrä 1,183 7.39" Rikkaruohoruiskutusten määrä 1,183 8.43" Kylvöaika 1,183 4.40* Lohkon ikä peltona 1,183 7.30" Luokkamuuttujat Esikasvi 3,183 3.87- 2% 3", 4-, 5" Myosotis arvensis Regressiomuuttujat Viljan peittävyys 1,181 7.63" Tilan peltoala 1,181 6.38* 406 df F Erot välillä ja merkitsevyystaso Diff. between Nurmenaolovuosien määrä 1,181 5.17* Typpilannan määrä keväällä 1,181 4.41* Luokkamuuttujat Maalaji 2,181 5.46" I*, 2" Esikasvi 3,181 3.98" 2", 3", 4*, 5* Myosurus minimus Regressiomuuttujat Viljan peittävyys 1,188 4.31* Lohkon ikä peltona 1,188 9.50" Poa pratensis Regressiomuuttujat Rikkaruohoruiskutusten määrä 1,188 15.77™ Lohkon etäisyys 1,188 4.32* Poa trivialis Luokkamuuttujat Maaperän kosteus 2,187 6.39“ Peittaus 1,187 4.37* Polygonum convolvulus Regressiomuuttujat Leikkuupuintien määrä 1,189 4.89* Polygonum lapathifolium Regressiomuuttujat Lohkon etäisyys 1,186 5.68* Lohkon ikä peltona 1,186 5.36“ Luokkamuuttujat Maalaji 2,186 9.71“ 1" Ranunculus repens Regressiomuuttujat Rikkaruohoruiskutusten määrä 1,187 10.23“ Lohkon etäisyys 1,187 9.95* Rikkaruoholaskennan päivä 1,187 7.81" Sagina procumbens Luokkamuuttujat Maalaji 2,188 B.lB™ I™, 2“ Sonchus arvensis Luokkamuuttujat Esikasvi 3,186 5.70™ I™, 2% 4™ Karjanlanta syksyllä 1,186 6.73* Sonchus asper Regressiomuuttujat Leikkuupuintien määrä 1,184 9.18" Kylvöaika 1,184 14.09™ Lohkon etäisyys 1,184 11.35”“ Typpilannan määrä syksyllä 1,184 5.31" Luokkamuuttujat Maalaji 2,184 7.27”“ Spergula arvensis Regressiomuuttujat Lohkon etäisyys 1,183 27.65”“ Rikkaruoholaskennan päivä 1,183 12.70”“ 407 df F Erot välillä ja merkitsevyystaso Diff. between Luokkamuuttujat Maalaji 2,183 12.69“" 1“ Esikasvi 3,183 2.60 1", 2“, 4* Stellaria media Regressiomuuttujat Viljan peittävyys 1,187 19.36“" Kylvöaika 1,187 6.67* Lohkon ikä peltona 1,187 5.57“ Taraxacum spp. Regressiomuuttujat Leikkuupuintien määrä 1.1836.90" Rikkaruohoruiskutusten määrä 1,183 4.96“ Lohkon etäisyys 1,183 7.87" Rikkaruoholaskennan päivä 1,183 5.34“ Luokkamuuttujat Esikasvi 3,183 8.25“" 6““ Thlaspi arvense Regressiomuuttujat Viljan peittävyys 1,188 4.33“ Lohkon ikä peltona 1,188 14.16"“ Trifolium repens Regressiomuuttujat Rikkaruohoruiskutusten määrä 1,188 11.32““ Typpilannan määrä keväällä 1,188 7.47" Veronica serpyllifolia Regressiomuuttujat Viljan peittävyys 1,183 6.54“ Rikkaruohoruiskutusten määrä 1,183 5.60* Typpilannan määrä syksyllä 1,183 3.93“ Luokkamuuttujat Maalaji 2,183 13.90“" 1“, 2“ Maaperän kosteus 2,183 10.32" Viola arvensis Regressiomuuttujat Viljanpeittävyys 1,185 6.06“ Kylvöaika 1,185 5.58“ Rikkaruoholaskennan päivä 1,185 5.24“ Taulukko 5. Rikkaruohojen yksilöiden tai versojen kappalemäärä/m 2 eri kokoisilla tiloilla. Table 5. The plant or shoot density (No./m2) of weeds on farms with different sizes of arable area. Tilan peltoala, ha Arable area offarm, ha 25 Lapsana communis 3.3 6.8 6.8 Capsella hursa-pastoris Myosotis arvensis 1.7 4.3 5.1 4.6 5.0 7.6 408 409 kan ohella syysviljojen tyypillisiä rikkaruohoja, jotka useita herbisidejä kestävinä ovat runsastuneet usein ruiskutetuilla lohkoilla ja niukentuneet lähinnä nurmivaiheessa. Mm. näiden tekijöiden takia viljaan erikoistuneilla, pitkän aikaa herbisidiruiskutuksia tehneillä suurtiloilla näiden kasvien tiheys oli suurin. Capsella ja Tripleurospermum inodorum, joka taulukossa 5 on yksi Matricaria-suvun lajeista, on aikaisemmin todettu samanlaisten kasvu- paikkojen lajeiksi kuin Myosotis arvensis (MUKULA et ai. 1969), ja tämäkin aineisto tukee päätelmää. 3.6.2. Lohkon etäisyys talouskeskuksesta Lähipeltojen rikkakasvit Taraxacum ja Poa pratensis ovat myös kiven- näismailla olevien nurmien lajeja (taulukot 4 ja 6) (MUKULA et ai. 1969). Taraxacum on näistä todettu nurmissakin lähipeltojen lajiksi (M. RAATIKAI- NEN ja T. RAATIKAINEN 1975). Etäpeltojen lajit ovat lähes kaikki eloperäi- sillä mailla olevien avoviljelysten lajeja. Aikaisemmin näiden lajien ei ole todettu olevan etäpeltojen lajeja, mutta syysrukiistakin koottu aineisto tukee päätelmää, että P. lapathifolium ja Galeopsis spp. ovat etäpeltojen lajeja (M. RAATIKAINEN ja T. RAATIKAINEN 1979). Syysvehnää viljelevillä tiloilla laidunnurmet olivat usein lähipelloilla ja vaatimattomimmat kevätviljat sijait- sivat etäällä olevilla suoviljelyksillä. Lähinnä maalajien ja kasvinvuorottelun erilaisuus lienevät aiheuttaneet kasvien tiheyserot eri etäisyysksillä talouskes- kuksesta olevilla lohkoilla. 3.6.3. Lohkon ikä peltona Uudisviljelyksille tuodun karjanlannan ja ensimmäisten nurmikasvien siementen mukana leviävien Stellaria median ja Polygonum lapathifolium'm on todettu aikaisemmin esiintyvän jo nuorilla pelloilla ja runsastuvan niillä ensimmäisten kymmenien vuosien kuluessa (M. RAATIKAINEN ja T. RAATI- Taulukko 6. Rikkaruohojen yksilöiden tai versojen kappalemäärä/m 2 eri etäisyydellä talouskeskuksesta olevilla syysvehnälohkoilla. Table 6. Influence of the distance of field on the plant or shoot density /m 1 of the taxa Lohkon etäisyys talouskeskuksesta, .m Distance offield from farmstead, m 1-199 200-799 800- Taraxacum spp. 1.9 1.0 0.6 Poa pratensis s. lat 1.5 3.1 0.2 Polygonum lapathifolium 1.6 0.9 2.5 Ranunculus repens 0.9 0.5 4.0 Galeopsis spp. 22.1 21.2 37.8 Sonchus asper 0.0 0.1 0.6 Spergula arvensis 0.6 0.9 12.7 410 Taulukko 7. Rikkaruohojen kappalemäärä/m 2 eri pitkiä aikoja peltona olleilla syysvehnälohkoilla. Table 7. Influence of the age of cultivated field on weed density (No./.m 2). Lohkon ikä, vuotta Age offield, years 0-89 90-119 120- Stellaria media 15.9 15.6 6.4 Polygonum lapathifolium 1.3 2.2 0.3 Matricaria spp. 18.3 26.0 18.3 Myosurus minimus 3.3 10.7 9.3 Erysimum cheiranthoides 10.0 13.8 17.0 Fumaria officinalis 1.1 1.7 2.4 Thlaspi arvense 0.3 0.7 3.4 KAINEN 1972). Tämän aineiston mukaan lajit näyttävät myöhemmin niuken- tuvan pellon vanhetessa (taulukot 4 ja 7), ja sitä vahvistavat aikaisemmatkin mutta päätelmien tekoon liian pienet aineistot. Lohkon vanhetessa runsastu- via lajeja oli useita, ja näistä useimmat olivat joko selvästi runsastuneet tai ainakin näyttäneet runsastuvan aikaisempien tutkimusten mukaan vajaan 100 vuoden ikäisillä pelloilla (M. RAATIKAINEN ja T. RAATIKAINEN 1972, 1979). Pellon vanhetessa sen ravinteisuus ja pH kohoavat ilmeisesti saman tapaisesti kuin puutarhoissakin, ja tästä on seurauksena, että varsinkin vaateliaimpien rikkakasvien, kuten esim. Fumaria officinaliksen, elinmahdollisuudet parane- vat ja niiden yksilötiheys suurenee (vrt. JALAS ja HONKALA 1962, SAARI- SALO-TAUBERT 1963, BORG 1964). 3.5.4. Maalajit Maalaji on suurimpia rikkaruohojen tiheyteen vaikuttaneita tekijöitä. Syysvehnästä kootun aineiston avulla voitiin verrata kasvien suhdetta karkei- siin kivennäismaihin ja savimaihin. Eloperäisiltä mailta koottu aineisto oli pieni ja sen sisäinen vaihtelu siksi suuri, ettei tilastomatemaattisia eroja todettu kuin muutamissa tapauksissa (taulukot 4 ja 8). Suurin osa niistä lajeista, jotka voitiin luokitella, oli karkeiden kivennäismaiden lajeja, joiden tiheys oli savimailla pieni. Näistä lajeista Myosotis arvensis ja Agropyron repens on todettu myös kevätviljapelloilla ja heinänurmissa kivennäismaiden tai karkeiden kivennäismaiden lajeiksi, ja Galeopsis hifidan on todettu kartta- van savimaita kevätviljapelloillakin (PAATELA 1953b, MUKULA et ai. 1969,M. RAATIKAINEN ja T. RAATIKAINEN 1975). Agrostis, joka oli etupäässä A. tenuista, oli myös nurmissa orgaanisia ja karkeita kivennäismaita suosiva laji. Polygonum lapathifolium, Spergula arvensis ja Gnaphalium uliginosum olivat kevätviljoissa ja syysrukiissa vielä selvemmin orgaanisten maiden kasveja kuin syysvehnässä. Syysvehnän tyypillisten kasvupaikkojen, savimaiden lajeja ei todettu yhtään. Sellaisia saattoivat olla mm. Cirsium arvense, Fumaria officinalis, Galium vaillantii, Myosurus minimus ja Sonchus arvensis, joitakuitenkin oli melkoisesti myös muilla maalajeilla. Taulukko 8. Rikkaruohojen yksilö- tai versomäärä/m 2 eri maalajeilla. Table 8. Number of weed plant or shoot!m2 on different soil types. Karkeat kiven- Savi- Eloperäiset näismaat maat maat Coarse mineral Clay soils Organic soils soils and silts Karkeiden kivenäismaiden lajit Species of coarse mineral soils Galeopsis bifida Myosotis arvensis Sagina procumhens Veronica serpyllifolia 8.7 0.5 0.6 10.9 5.1 0.9 4.5 0.5 0.0 4.7 0.8 0.0 Karkeiden kivennäismaiden ja eloperäisten maiden lajit Species of coarse mineral soils and organis soils Agropyron repens 4.6 2.0 14.7 Agrostis spp. 3.7 0.2 5.6 Gnaphalium uliginosum 13.9 5.0 26.4 Polygonum lapathifolium 2.0 0.5 14.9 Spergula arvensis 2.1 0.5 43.2 Eloperäisten maiden lajit Species of organic soils Sonchus asper 0.0 0.1 1.8 3.6.5. Maaperän kosteus Maaperän kosteus vaikutti monen rikkaruoholajin tiheyteen, mutta erot eivät olleet useinkaan aivan selkeitä (taulukot 4 ja 9). Tulokset olivat useim- pien lajien kohdalla samanlaiset kuin aikaisemmin julkaistuissa tuloksissa (JALAS ja JUUSELA 1959, MUKULA et ai. 1969, M. RAATIKAINEN ja T. RAATIKAINEN 1975, 1979). Huomattavin poikkeus oli Viola arvensis, joka kasvoi syysvehnäpelloissa kosteammalla alustalla kuin kevätviljapelloissa. Taulukko 9. Rikkaruohojen yksilöiden tai versojen kappalemäärä/m2 eri kosteilla kasvualustoilla. Table 9. Influence of soil moisture conditions on the number of weedplants or shoots/m2 . Poutiva Keskin- Veden kertainen vaivaama Fumaria officinalis Achillea millefolium Viola arvensis Dry Medium dry Wet 2.5 1.5 0.6 0.4 1.3 17.0 24.3 2.8 Galeopsis bifida 0.2 2.4 22.2 Gnaphalium uhgmosum Poa trivialis 2.8 7.2 4.8 0.6 2.9 33.7 Veronica serpyllifolia 0.7 1.2 4.7 9.1 411 412 Poutivat savimaat lienevät kuitenkin V. arvensikselle liian kuivia jakuorettu- via, joten ERVIÖn (1982) toteama myöhäinen taimettuminen ei onnistu niissä yhtä hyvin kuin kevätviljapeltojen kevyemmillä maalajeilla. Achillea millefo- liumm tiheys oli syysvehnässä suurin kosteilla paikoilla, vaikka se menestyy kevätviljoissa ilmeisesti parhaiten kuivilla kasvualustoilla (vrt. MUKULA et ai. 1969). 3.6.6. Leikkuupuintikertojen määrä Leikkuupuintiin siirryttäessä rikkaruohojen siementen tuottamiskausi piteni, leikkuukorkeus kohosi ja entistä suurempi osa siemenistä jäi peltoihin. Samanaikaisesti yleistyi herbisidien käyttö. Näistä oli seurauksena, että koo- kaskasvuiset, viljakasvustoissa kilpailukykyiset ja/tai herbisidejä kestävät lajit kuten Tripleurospermum inodorum, Polygonum convolvulus ja Lamium hybridum runsastuivat (taulukot 4 ja 10). Vastaavasti herbisideille herkät lajit, kuten Capsella bursa-pastoris ehkä myös Chenopodium album. Erysimum cheiranthoides ja Galeopsis spp. niukentuivat, vaikka leikkuupuinti yksinään lienee runsastuttanut niitä. Taraxacumm niukentuminen lienee näennäistä ja aiheutunee siitä, että nurmien rikkaruohona sillä ei ollut mahdollisuutta kasvaa lohkolla, jossa viljeltiin viljoja useana vuonna peräkkäin. Leikkuu- puinnin on todettu jo aikaisemmin vaikuttaneen monen tässäkin mainitun lajin runsastumiseen (esim. PETZOLDT 1959, AAMISEPP et ai. 1967, MUKULA et ai. 1969, M. RAATIKAINEN ja T. RAATIKAINEN 1979). 3.6.7. Herbisidikäsittelyjen määrä Useina vuosina peräkkäin toistuvat rikkaruohoruiskutukset vähensivät käytetyille torjunta-aineille herkkien rikkaruohojen yksilötiheyttä. Tällaisia lajeja olivat mm. Galeopsis-lajit, Chenopodium album ja Erysimum cheirant- hoides (taulukot 4 ja 11). Herbisidikäsittelyt näyttävät myös alentaneen Taulukko 10. Lohkolla kymmenen vuoden aikana tehtyjen leikkuupuintikertojen määrän vaikutus rikkaruohojen yksilömäärään (kpl/m2). Table 10. Influence of combine harvesting during the last ten years on the number of weedplants or shoots/ m 2. Leikkuupuintikertoja Number of combine harvestings 0-4 5-6 7-8 >8 Capsella bursa-pastoris 9.4 4.5 2.1 3.9 Taraxacum spp. 4.4 1.2 0.3 0.4 Polygonum convolvulus 3.2 8.5 8.3 6.7 Sonchus asper 0.0 0.0 0.4 0.3 Matricaria spp. 11.3 14.0 22.8 35.5 Lamium hybridum 0.0 0.3 1.9 2.0 413 Taulukko 11. Rikkaruohojen yksilö- tai versomäärän (kpl/m2 ) riippuvuus kymmenen viime vuoden aikana tehtyjen rikkaruohoruiskutuskertojen määrästä. Table 1 1. Influence of the number ofherbicidal treatments during the last tenyears on the numberof weed plants or shoots!m 2. Ruiskutuskertoja Number of herbicidal treatments 0-3 4-5 6-7 8-9 Cerastium caespitosum 1.9 1.1 1.0 0.3 Galeopsis spp. 34.7 29.0 21.8 16.6 Gnapbalium uliginosum 14.7 8.5 4.9 4.8 Ranunculus repens 2.7 1.1 1.1 0.5 Taraxacum spp. 3.8 1.2 0.8 0.0 Trifolium repens 2.4 0.9 0.8 0.9 Veronica serpyllifolia 3.0 2.1 0.7 0.8 Poa pratensis s.lat. 2.3 6.8 0.1 0.1 Chenopodium album s. lat. 32.5 23.7 29.2 14.3 Erysimum cheiranthoides 23.9 9.7 15.3 7.7 Matricaria spp. 18.7 18.1 23.7 24.3 Fumarta officinalis 0.2 1,0 2.2 2.7 useiden monivuotisten, nurmille tyypillisten kasvilajien, kuten Cerastium caespitosumm, Poa pratensiksen, Ranunculus repensm, Taraxacumm ja Trifo- lium repensm tiheyttä. Tämä on kuitenkin useissa tapauksissa näennäistä ja aiheutuu siitä, että lohkoilla, joilla käytettiin usein herbisidejä ei ollut nurmia ja nurmirikkaruohoille sopivia kasvuolosuhteita. Osaksi herbisidit myös tehosivat näihin lajeihin hyvin, mikä näkyy mm. kotimaisiin tutkimuksiin perustuvasta piirroksesta 2, jonka M. RAATIKAINEN et ai. (1971) ovat julkais- seet. Herbisidikäsittelyt ovat runsastuttaneet etenkin MCPA:ta kestäviä lajeja, kuten Fumaria officinalista ja mahdollisesti Tripleurospermum inodorum- iakin, joka kuitenkin myöhemmin seosvalmisteiden tultua käyttöön näyttää niukentuneen (taulukot 4 ja 11). Rikkaruohojen pitkäaikaisen torjunnan on todettu muuttaneen peltojen kasvikoostumusta (MUKULA et ai. 1969, M. RAATIKAINEN ja T. RAATIKAI- NEN 1979), mutta vielä suuremmat muutokset ovat havaittavissa niissä maissa, joissa herbisidien käyttö on ollut pitkäaikaisempaa ja yleisempää (esim. SCHUBERT et ai. 1975). 3.6.8. Esikasvi Esikasvin vaikutus rikkaruohokoostumukseen on melko suuri, ja se on todettu useissa tutkimuksissa (GRANSTRÖM 1962, M. RAATIKAINEN ja T. RAATIKAINEN 1964, 1971, 1979, MUKULA et ai. 1969, KAUHANEN 1975). Tässä tutkimuksessa todettiin kevätviljojen jälkeen kasvavan tyypillisiä kevätviljojen kevätitoisia kertarikkaruohoja ja kyntöä kestäviä kestorikka- ruohoja tiheämmässä kuin muiden esikasvien jälkeen (taulukot 4 ja 12). 414 Taulukko 12. Rikkaruohojen yksilöiden tai versojen kappalemäärä/m2 eri esikasvien jälkeen viljellyssä syysvehnässä. Table 12. Influence of the previous crop on the number of weedplants or shoots/m2. Esikasvit - Previous crop Kevätvilja Syysvilja Nurmi Spring cereal Winter cereal Ley Muut Others Kevätviljan jälkeen tiheimmässä Highest density after spring cereal Galeopsis speciosa 9.7 2.5 2.3 3.8 Sonchus arvensis 1.6 0.1 0.4 0.4 Erysimum cheiranthoides 22.2 10.6 11.1 12.0 Viljojen jälkeen tiheimmässä Highest density after cereals Matricaria spp. 20.6 28.9 9.9 14.9 Myosotis arvensis 9.3 6.3 4.2 2.8 Nurmen ja kevätviljan jälkeen tiheimmässä Highest density after ley and spring cereal Agropyron repens 2.3 1.7 12.5 0.1 Nurmen jälkeen tiheimmässä Highest density after ley Taraxacum spp. 0.8 0.4 5.1 0.7 Riviviljelykasvien, nurmen ja kevätviljan jälkeen tiheimmässä Highest density after annual row crop, ley or spring cereal Spergula arvensis 1.0 0.6 1.9 ii.i Viljojen jälkeen kasvoi tyypillisiä syysitoisia kertarikkakasveja ja nurmen jälkeen kyntämällä melko hyvin tuhoutuvia Taraxacum-lajeja ja kyntöä kestävää Agropyron repensii. Saadut tulokset ovat hyvin samanlaiset kuin edellä mainituissa tutkimuksissa. Täten aikaisemmat tulokset vahvistuivat ja ennestään mainitsemattomien lajien todettiin nyt olevan runsaita tiettyjen esikasvien jälkeen myös syysvehnässä, josta aikaisemmat tiedot ovat puuttu- neet. Esikasvia edeltävienkin viljelykasvien vaikutus tuntuu syysvehnäpellon lajikoostumuksessa (taulukot 4 ja 13). Mitä useampana vuonna ennen esikas- via on viljelty nurmikasveja sitä enemmän syysvehnälohkolla oli monivuoti- sia vanhojen nurmien rikkakasveja, esimerkiksi Achillea millefoliumia ja Agrostis tennistä. Myös kaikenikäisissä nurmissa hyvin menestyvä Agropyron repens oli tällaisilla paikoilla runsaana. Vaikeammin tulkittava oli Myosotik- sen ja Chenopodiumm esiintyminen runsaana tällaisissa tapauksissa. Aikai- semmin on todettu ruispelloissakin eräiden avoviljelysten rikkaruohojen olevan runsaita tällaisissa tapauksissa (M. RAATIKAINEN ja T. RAATIKAINEN 1979). Taulukko 13. Esikasvia edeltävien kolmen vuoden aikaisten nurmien vaikutus syysvehnän rikkakasvien yksilö- tai versomäärään (kpl/m2). Table li. Influence of the age of ley on the weedplant or shoot density lm2. The age of ley is counted from three years preceeding the previous crop. Nurmenaolovuosien määrä Age of ley, years 0 12 3 Achillea millefolium 0.4 0.2 0.5 1.9 Agrostis spp. 0.5 0.1 1.7 4.5 Myosotis arvensis 5.5 6.9 7.8 5.7 Agropyron repens 0.4 1.9 7.6 12.5 Chenopodium album s. lat. 18.1 30.1 33.7 36.7 3.6.9. Karjanlanta Karjanlannan mukana on kulkeutunut rikkaruohojen siemeniä, mutta viime vuosikymmeninä ei kukaan ole selvittänyt minkä lajien siemeniä ja miten paljon siemeniä kulkeutuu karjanlannan mukana. Olosuhteet ovat suuresti muuttuneet siitä kun viimeiset tutkimukset on tehty. Taulukoiden 4 ja 14 mukaan kolmen lajin runsaus oli suurin karjanlantaa saaneilla lohkoilla. Kyseisten lajien siemeniä saattoi kulkeutuakin karjanlannan mukana, mutta ainakaan Sonchus arvensis -yksilöt eivät olleet sirkkataimia, ja täten tapaus osoittaa vain, että peltovalvattia kasvaville lohkoille levitettiin karjanlantaa. 3.6.10. Kylvöaika Mitä aikaisemmin syysvehnä kylvettiin sitä pitempi aika rikkaruohoille jäi itämiseen. Kuitenkin monet syksyllä itäneet yksivuotiset kasvit esim. Gale- o/ms-yksilöt kuolivat talvikautena ja vain syysyksivuotisista suuri osa jäi jäljelle. Taulukoiden 4 ja 15 mukaan vain Erysimum cheiranthoideksen ja Viola arvensiksen runsaus oli sitä suurempi mitä aikaisemmin kylvö tehtiin. Lamium purpureumln, Stellaria median ja Lapsana communiksen tiheys oli Taulukko 14, Rikkaruohojen yksilöiden tai versojen kappalemäärä/m 2 karjanlannalla lannoittamattomilla ja lannoitetuilla lohkoilla. Table 14. Number of weed plants or shoots/m2 on fields without farmyard manure and with farmyard manure in autumn. Lannoittamaton Lannoitettu Not manured Manured Cbenopodium album s. lat. 22.7 33.9 Erysimum cheiranthoides 12.2 22.7 Sonchus arvensis 0.3 1.8 415 Taulukko 15. Rikkaruohojen yksilöiden tai versojen kappalemäärä/m 2 eri aikoina kylvetyillä syysvehnä- lohkoilla. Table IS. Influence of sowing date of winter wheat on weedplant or shoot density/m 1. Kylvöaika - Sowing date 9.-28. VIII 29. VIII-7. IX 8. IX-8. X. Erysimum cheiranthoides 21.7 11.8 10.7 Viola arvensis 27A 25.0 17.1 Matricaria spp. 26.7 15.2 26.4 Sonchus asper 0.3 0.0 0.3 Agropyron repens 1.5 3.6 3.6 Lamium purpureum 0.1 1.2 1.2 Stellaria media 6.2 15.8 14.5 Lapsana communis 3.4 7.5 6.9 sitä suurempi mitä myöhemmin kylvö tehtiin. Tämä lienee ainakin osaksi näennäistä ja aiheutuu siitä, että eteläisehköjen lajien pääkasvupaikoilla kyl- vöt tehtiin myöhään. Agropyron repensm tiheys oli sekä rukiissa (M. RAATI- KAINEN ja T. RAATIKAINEN 1979) että syysvehnässä suurin myöhään kylve- tyillä lohkoilla. 3.6.11. Peittaus Peittaus saattoi vaikuttaa rikkakasvien tiheyteen (taulukot 4 ja 16), mutta todennäköisemmin saadut tulokset kuvastavat jotakin muita peittaukseen korrelaatiossa olevia vaikuttajia. Peittauksen vaikutukset tuntuivat todennä- köisesti viljan kilpailukyvyn parantumisena ja heikosti kilpailukykyisten rikkaruohojen tiheyksien alentumisina ja biomassojen pienentymisinä. Taulukko 16. Rikkaruohojen yksilöiden tai versojen kappalemäärä/m 2 peittaamattomalla ja peitatulla siemenellä kylvetyillä lohkoilla. Table 16. Number of weed plants or shoot/m2 on fields sown seeds without seed dressing and with seed dressing. Peittaamaton Peitattu Peittaamattomilla tiheimmässä Highest density on fields Peitatulla tiheimmässä Highest density on fields with seed dressing Chenopodium album s. lat. No seed dressing Seed dressing 10.7 25.6 without seed dressing Equisetum arvense 3.5 1.1 Poa trivialis 5.2 2.3 416 3.6.12. Kevätlannoitus Keväällä annettu typpilannoitus suurensi syysvehnän biomassaa ja paransi sen kilpailukykyä moniin rikkaruohoihin nähden. Typpilannoituk- sen ei todettu vaikuttaneen rikkaruohojen tiheyttä lisäävästi lukuunottamatta Myosotis arvensista ja Trifolium repensxi (taulukko 4). Tuloksiin tulee suh- tautua varauksellisesti. 3.6.13. Rikkaruohoruiskutus Tässä tutkimuksessa oleva rikkaruohoaineisto on koottu rikkaruohoruis- kutuksen ajaksi muovilla peitetyiltä aloilta, ja kuvastaa siten tilannetta millai- nen rikkaruoholajisto ja sen koostumus olisivat olleet jos ruiskutus olisi jäänyt tutkimusvuonna tekemättä. Kun syysvehnälohkoista käsiteltiin suurin osa herbisideillä saatiin aineiden tehosta rikkakasvien ja syysvehnän biomas- saan suurehko aineisto, jollaista ei aikaisemmin koottu. Tämän osatutkimuk- sen tulokset julkaistaan myöhemmin erillisenä osajulkaisuna. 3.6.14. Rikkaruoholajien yksilötiheys tutkimuskauden eri aikoina Syysvehnälohkoilla iti keväällä ja kevätkesällä rikkakasveja ja yksilötiheys suureni. Samanaikaisesti kasvitaudit, eläimet, yksilöiden väliset kilpailutekijät ja abioottiset tekijät alensivat yksilötiheyttä. Varsinkin lajin sisäisten jalajien välisten kilpailutekijöiden osuus näytti suurenevan biomassan suurentuessa. Täten yksilötiheydet muuttuivat lyhyenä tutkimuskautenakin. Taulukoiden 4 ja 17 mukaan Agrostis tenuis, Gnaphalium uliginosum. Ranunculus repens ja Spergula arvensis -lajien yksilötiheys suureni kesäkuun alkupäivinä. Tämän aiheutti itäminen, mutta osaksi tihentyminen oli näennäistä ja aiheu- tui siitä, että näiden lajien taajakkoalueet, pohjoisimmat alueet tutkittiin myöhemmin kuin niiden harvakkoalueet. Viola arvensiksen tiheydessä saat- toi olla vielä itämisenkin aiheuttamaa tiheyden kohoamista, mutta lopulta Taulukko 17. Rikkaruohojen yksilöiden tai versojen kappalemäärä/m 2 syysvehnälohkoilla kesäkuun eri aikoina. Table 17. Weed plant or shoot densities/m 2 on different dates in June. Kesäkuun päivät - Dates in June 1.-4. 5.-6. 7.-18. Taraxacum spp. 1.8 1.4 0.5 Viola arvensis 22.3 26.0 19.3 Agrostis spp. 0.3 1.8 1.2 Ranunculus repens 1.4 0.5 1.9 Gnaphalium uliginosum 3.4 8.8 10.6 Spergula arvensis 0.6 1.3 6.8 3 417 myös kuolleisuutta. Aikaisemmin on todettu G. uliginosumin tiheyden kohoavan syysrukiissa samalla tavoin kuin syysvehnässä. Myös R. repensin ja V. arvensiksen tiheyden muutokset ovat olleet rukiissa samankaltaiset kuin syysvehnässä mutteivät tilastollisesti merkitseviä (M. RAATIKAINEN ja T. RAATIKAINEN 1979). 3.6.15. Viljan peittävyys Huonosti talvehtineet, harvat ja aukkoiset syysvehnäkasvustot rikkaruo- hottuivat. Tiheät viljakasvustot taas tukahduttivat rikkaruohoja. Taulukoi- den 4 ja 18 mukaan kuitenkin vain Agropyron repensin, Thlaspi arvensen ja Fumaria officinaliksen tiheydet olivat suurimmat syysvehnäkasvustoissa, joissa viljan peittävyys oli pieni. Kyseessä olivat heikohkot yksivuotiset kilpailijat ja viljan kanssa erittäin kilpailukykyinen A. repens, jonka kasvupai- koilla, karkeilla kivennäismailla syysvehnä talvehti yleensä heikommin kuin savimailla. Monien rikkaruoholajien yksilötiheys oli suurin peittävissä syys- vehnäkasvustoissa. Nämä lajit olivat yleensä syysitoisia kertarikkaruohoja, joiden kilpailukyky oli hyvä muttei sellainen, että ne olisivat kyenneet tukahduttamaan syysvehnää. Julkaisemattoman aineistomme mukaan näistä lajeista ainakin Stellaria media talvehti sitä paremmin mitä tiheämpi syysvil- jakasvusto oli. Sen talvehtimista näytti edistävän syysvehnäkasvuston hyvä hoito. Kevätyksivuotisista lajeista monet olivat varjostusta sietäviä ja kos- teutta vaativia ja tällaiset olosuhteet vallitsivat tiheissä syysvehnäkasvustoissa. Hyvin tiheissä syysvehnäkasvustoissa monet rikkaruohot kärsivät kuitenkin valon puutteesta myöhemmin kesällä. Taulukko 18. Rikkaruohojen yksilöiden tai versojen kappalemäärä/m2 eri tikeissä syysvehnäkasvustoissa. Table 18. Influence of percentage ofarea covered by winter wheat on the weed plants or shoots/m 2. Viljan peittävyys (%) ja lohkojen lukumäärä (n) Percentage ofarea covered by winter wheat and number (n) offield investigated 1-20 21-40 41-60 61-100 (42) (51) (37) (59) Agropyron repens 7.0 2.9 1.7 1.6 Thlaspt arvense 2.0 1.5 0.9 0.9 Fumaria officinalis 3.1 0.9 2.3 1.0 C.ipsella bursa-pastoris 2.9 7.0 4.7 2.8 Equisetum arvense 0.9 1.3 0.8 2.0 Viola arvensis 20.7 23.0 21.7 24.4 Veronica serpyllifolia 0.7 0.9 2.6 1.8 Galeopsis spp. 24.3 23.2 18.8 29.2 Galium vaillantii 1.0 0.3 2.5 3.9 Stellaria media 7.0 5.2 15.4 23.3 Myosurus minimus 2.5 8.5 10.4 10.2 Myosotis arvensis 4.2 5.5 6.4 7.5 Lamium hybridum 0.4 0.1 0.1 3.4 418 419 Galium vaillantiin ja Stellaria median tiheyden on todettu olleen ruiskas- vustoissakin suurimman tikeissä kasvustoissa (M. RAATIKAINEN ja T. RAATI- KAINEN 1979). Viola arvensiksen ja Galeopsiksen tiheydet olivat ruiskasvus- toissa toisenlaisia kuin syysvehnäkasvustoissa. 4. Loppupäätelmät ja ehdotukset Syysvehnän viljelystä on Suomessa tehty lukuisia tutkimuksia lähinnä valtion tutkimus- ja tarkastuslaitosten sekä yksityisten tutkimuslaitosten toimesta. Tulokset on julkistettu yleensä suomenkielisinä kotimaisissa sar- joissa, joten suomenkieltä taitamattoman on vaikea saada selkoa syysvehnän viljelystä Suomessa. Enin osa artikkeleista on tarkoitettu neuvojille ja viljeli- jöille. Niitä on julkaistu etenkin tutkimus-, opetus- ja tarkastuslaitosten, neuvontajärjestöjen ja kustannusliikkeiden toimesta. Tutkimustuloksia on selostettu ja sovellettu välittäjille ja käyttäjille mm. Helsingin yliopistossa ja maatalouskouluissa, mutta viljelijä on saanut niistä suurimman osan lähinnä neuvontajärjestöjen, kaupallisten yritysten, joukko- tiedotusvälineiden, ammattijärjestöjen ja tuttavien välityksellä. Tämä selvitys osoittaa, että uusimmat tulokset on yleensä otettu nopeasti käyttöön valistuneimpien viljelijöiden tiloilla, mutta hajonta oli hyvin suuri, ja osa viljeli edelleen perinnäisiä tapoja noudattaen. Tutkimustulosten hyö- dyntämistä tulisi kohdistaa etenkin valistumattomimmille viljelijöille ja hei- dätkin tulisi saada noudattamaan parhaita ja kannattavimpia viljelytapoja. Helppotajuinen neuvonta, mm. lajikkeita ja lannoitteita koskeva, oli otettu vastaan nopeammin kuin vaikeatajuinen, mm. kasvinsuojelua koskeva. Opas- kirjaset tulisi tehdä viljelijälle käyttökelpoisemmiksi, viljelykasvi- ja aluekoh- taisiksi, suomen ja ruotsin kielisiksi, kannattavuuslaskelmat huomioonotta- viksi eikä vain tiettyjä osakysymyksiä koskeviksi. Monissa tapauksissa neu- vonnan tulisi olla entistä enempi tila- ja viljelyaukeakohtaista. Tutkimustar- peesta ja neuvontatulosten noudattamisesta tulisi ajoittain tehdä selvityksiä ja kohdistaa tutkimus ja neuvonta suurimpiin ongelmiin. Tässä tutkimuksessa todettiin, että monet tarkastelun kohteena olleet tekijät eivät olleet rikkaruoholajien tiheyteen vaikuttavia primaarisia tekijöitä vaan niiden indikaattoreita. Useinkaan näitä primaarisia tekijöitä ei tiedetä, ja niiden selvillesaamiseksi tarvitaan autekologista tutkimusta. Syysvehnän rikkaruoholajistosta ja sen koostumuksesta tällainen tutki- mus olisi tarvittu jo kemiallista torjuntaa aloitettaessa, ja tutkimus tulisi uusia esim. 20 vuoden välein, sillä lajikoostumus muuttuu nykyään nopeasti ja torjuntatulokset heikkenevät. Käytännön torjuntaa varten tulee olla selvillä rikkaruoholajiston koostumus torjunta-aikana, mutta rikkaruoholajien mer- kityksen selvittämiseksi tarvitaan myös biomassatiedot ja tiedot tärkeimpien lajien merkityksestä sadon alentajina. Kemiallinen torjunta tulee keskittää viljelyä haittaavaan rikkakasvilajistoon. Koska syysvehnän rikkakasvillisuus vaihtelee jonkin verran alueellisesti ja paikallisesti tulee selvittää rikkakasvilli- suustyypit ja kunkin kasvillisuustyypin hävittämiseen parhaiten soveltuvat herbisidit ja niiden käyttöajat. 420 Syysvehnälohkojen rikkaruohokoostumus poikkesi huomattavasti kevät- viljojen rikkaruohokoostumuksesta (vrt. MUKULA et ai. 1969). Syysrukiin rikkaruohokoostumus oli koko maan huomioonottaen melko erilainen, mutta Lounais-Suomessa syysrukiin rikkakasvikoostumus oli melko saman- lainen kuin syysvehnän (M. RAATIKAINEN ja T. RAATIKAINEN 1979). Tiivistelmä Koko Suomen syysvehnäpelloista tutkittiin v. 1972-1974 otannalla 0.8 %. Tällöin todettiin, että syysvehnää viljeltiin yleensä suurilla tiloilla, vanhoilla pelloilla, savimailla, suurilla lohkoilla ja lähellä talouskeskusta. Syysvehnä- lohkoilla oli käytetty ennen syysvehnän viljelyä hyvin usein leikkuupuimuria ja herbisidejä. Esikasvina oli tavallisimmin syysvehnä tai muu vilja, vaikka neuvonta vastusti monokulttuuria. Peruslannoituksessa noudatettiin yleensä ohjeita, jopa ylitettiinkin suositellut käyttömäärät. Lajikesuosituksia yleensä noudatettiin ja uudet lajikkeet otettiin käyttöön muutamassa vuodessa. Kas- vinsuojelu, varsinkin peittaus laiminlyötiin usein. Rikkaruohoruiskutuksissa olisi tullut käyttää useammin seosvalmisteita ja oikeata ruiskutusaikaa. Kyl- vösiemenmäärä oli usein ylisuuri ja kylvökausi liian pitkä, mistä aiheutui yksittäisillä tiloilla haittoja ja sadonmenetyksiä. Valistuneimpien viljelijöiden tiloilla neuvontaa seurattiin ja noudatettiin- kin melko nopeasti, mutta osa viljeli perinnäisiä tapojen noudattaen. Helppo- tajuinen neuvonta otettiin vastaan nopeammin kuin vaikeatajuinen. Neuvon- nassa tulisi kiinnittää enemmän huomiota tilakohtaiseen neuvontaan. Syysvehnälohkoilta tavattiin 130 rikkaruoholajia, joista 26 esiintyi yli 16 % :11a peltolohkoista. Rikkaruohoja oli keskimäärin 257 yksilöä tai versoa/ m2 . Tiheimmässä kasvoivat syysyksivuotisista Viola arvensis, Matricaria spp., Stellaria media, Lapsana communis ja Myosotis arvensis, kevätyksivuo- tisista Galeopsis spp., Chenopodium album, Erysimum cheiranthoides, Poly- gonum aviculare, Myosurus minimus, Gnaphalium uliginosum jaPolygonum convolvulus, ja monivuotisista Agropyron repens. Rikkaruohokoostumus poikkesi ruispeltojen rikkaruohokoostumuksesta joten neuvonnan tulisi kohdistua viljelykasvikohtaiseen neuvontaan. Rikkaruohojen tiheyteen vaikuttivat mm. lohkon etäisyys talouskeskuk- sesta, lohkon ikä peltona, maalaji, maaperän kosteus, leikkuupuintikertojen määrä, herbisidikäsittelyjen määrä, esikasvi, kylvöaika, kasvukauden vaihe ja viljan peittävyys. Tekijät eivät aina vaikuttaneet suoranaisesti vaan olivat todellisten tekijöiden indikaattoreita. Kiitokset. Tämän tutkimuksen kenttätyöt jaaineiston tietokonekäsittelyt on tehty pääosil- taan Maatalouden tutkimuskeskuksen Kasvinviljelyosaston tutkimusohjelman puitteissa ja Kasvinviljelyosaston rahoittamana. Parhaat kiitokset työtä monipuolisesti tukeneelle, käsikir- joituksen lukeneelle ja siihen arvokkaita korjauksia tehneelle prof. Jaakko Mukulalle, kenttä- työn tekijöille, tietokonekäsittelyssä avustaneelle maist. Liisa Mattilalle, kokoomatyöhön osallistuneille ja käsikirjoituksen lukeneille ja siihenkorjauksia tehneille prof. Pentti Teittiselle ja agr. Paavo Simojoelle. Kiitokset myös Suomen Akatemialle, jokamyöntämällään apurahalla 421 on merkittävästi tukenut työn toteuttamista erityisesti aineiston käsittelyvaiheessa ja käsikir- joituksen painokuntoon saattamisessa. Kirjallisuus AAMISEPP, A., STECKO, V. & ÄBERG, E. 1967.Ogräsfröspridning vid bindarskörd och skördetrösk- ning. Summary; Distribution of weed seeds at binder harvest and combining. Lantbr.högsk. Medd, 81: 1-31. BORG, P. 1964. Über die Beziehungen der Ackerunkräuter zu einigen bodenökologischen Faktoren in der Landgemeinde Helsinki. Ann. Bot. Fenn. 1: 146-160. BRUMMER, V., KESÄVAARA, H. & ALITALO, O. 1971. Rikkakasvien levinneisyystutkimus 1969 70. Sv T-Tutkimusseloste. Sokerijuurikkaan viljelyn Tutkimuskeskuksen Tiedonantoja 1; 1-20. DRAPER, N. R. & SMITH, H. 1966. Applied regression analysis. 407 p. New York -London-Sydney. ERVIÖ, L.-R. 1982, The emergence of weeds in the field. Ann. Agric. Fenn. 20; 292-303. GRANSTRÖM, B. 1962. Studier over ogräs i värsädda grödor. Summary; Studies on weeds in spring sown crops. Stat. Jordbr. förs. Medd. 130: 1-188. HAKKOLA, H. 1966. Syysviljojen kylvöaika Lounais-Suomessa. Koetoim. ja Käyt. 23; 32. HARVEY, W. R. 1966. Least-squares analysis of data with unequal subclass numbers. ARS 20-8, Agric. Res. Service, U.S. Dep. of Agric. 157p. HILLI, A. 1962. Rikkaruohot ja niiden torjunta. Maanviljelysoppi 2; 317-349. HONKAVAARA, T. 1958. Syysviljojen kylvöaikakokeet Etelä-Pohjanmaan koeasemalla. Referat: Saat- zeitversuche mit Wintergetreide in der Versuchstadion för Sud-Pohjanmaa. Maatal. ja Koetoim. 12: 177-187. JALAS, J. & HONKALA, T. 1962. Über die Beziehung einiger Gartenunkräuter zum Nährstoffgehalt des Bodens in der Stadt Hämeenlinna in Siidfinnland. Arch. Soc. Vanamo 16: 3-18. & JUUSELA, T. 1959. Unkrautstudien und Bodenuntersuchungen auf den Grundwasserstaupar- zellen des Wasserwirtschaftlichen Versuchsfeldes Maasoja in Vihti, Siidfinnland. Ann. Bot. Soc. Vanamo 30, 5: 1-61. JAMALAINEN, E. A. 1962. Syysviljojen peittaus Suomessa. Summary: Trials on seed treatment of winter cereals in Finland. Ann. Agric. Fenn. 1; 175-191. 1964. Control of low-temperature parasitic fungi in winter cereals by fungicidal treatment of stands. Ann. Agric. Fenn. 3: 1-54. 1966. Viljan siemenen peittaus. Maatalouden Tutkimuskeskus. Tietokortti 5 B 1: 1-2. 1969. Resistance of Scandinavian winter cereal varieties to low temperature parasitic fungi. Ann. Agric. Fenn. 8: 251-263. & LINNOMÄKI, H. 1966. Syysviljojen talvituhosienien kemiallinen torjunta. Maatalouden Tutkimuskeskus. Tietokortti 5 B 3; 1-2. KAUHANEN, V. 1975. lisalmen seudun viljapeltojen rikkakasvillisuudesta ja sitä säätelevistä tekijöistä. Summary: On weed vegetation in grainfields in lisalmi region and the regulating factors. Savon Luonto 7; 45-50. KÖYLIJÄRVI, J. 1971. Syysvehnälajikkeet Lounais-Suomen savimailla. Koetoim. ja Käyt. 28: 26. 1972. Syysviljojen typpi syys-, talvi- vai kevätlevityksenä. Koetoim. ja Käyt. 29: 38. 1974. Syysviljojen kylvö Lounais-Suomen oloissa. Koetoim. ja Käyt. 31: 25. 1975. Syysviljojen lannoitus, kylvö ja lajikkeet. Maatalouden Tutkimuskeskus. Lounais-Suomen Koeaseman Tiedote 3: 1-19. 1980a. Syysviljat viljatilojen tuoton varmentajina. Koetoim. ja Käyt. 1980: 26. 1980b. Syysviljojen kylvöaika Etelä-Suomessa. Koetoim. ja Käyt. 1980: 30. LAMPINEN, R. 1971. Kasvinviljely. Pelto-Pirkan Päiväntieto 1972: 76-81. 1976. Peltokasvien viljely. Viljakasvit. Kasvinviljelyoppi 2; 91-151. LID, J. 1963. Norsk og svensk flora. 800 p. Oslo. LINNOMÄKI, H. 1962. Syysviljojen talvituhosienien torjuntakokeita Hämeen koeasemalla. Koetoim. ja Käyt. 19: 3-4. LÄHDE, V., HILLI, A. & BREITENSTEIN, W. 1955. Rikkaruohojen kemiallinen torjunta. Kasvin suoj.seuran Julk. 9: 1—36. 422 MARJANEN, H. 1975. Syysviljojen talvehtimisesta paikalliskokeiden koetulosten valossa. Maatalouden Tutkimuskeskus. Paikalliskoetoimiston Tiedote 1: 1-31. MARKKULA, M. 1973. Sales of pesticides in Finland 1972, Kemian Teollisuus 30: 360-361. - 1974. Sales of pesticides in Finland in 1973. Kemia-Kemi 1; 625-628. & TIITTANEN, K. 1975. Sales of pesticides in Finland in 1974. Kemia-Kemi 2; 377-378. MATIKAINEN, P. & PIETILÄINEN, L. 1966. Tuloksia rikkakasvihävitteiden käytöstä syysvehnällä. Koetoim. ja Käyt. 23: 34, 36. MUKULA, J. 1964. Rikkaruohot ja niiden torjunta. 140p. Helsinki. , RAATIKAINEN, M., LALLUKKA, R. & RAATIKAINEN, T. 1969. Composition of weed flora in spring cereals in Finland. Ann. Agric. Fenn. 8; 59-110. & RANTANEN, O. 1976. Syysvehnän viljely Suomessa 1950-1975, Maatalouden Tutkimuskes- kus. Kasvinviljelylaitoksen Tiedote 3; 1-35. & TEITTINEN, P. 1967. Uusia kokemuksia kemiallisesta laontorjunnasta. Koetoim. ja Käyt. 24: 13, 16. PAATELA, J. 1953a. Peltonurmien perustamistavoista Suomessa. Summary: On cultural methods used at establishing rotation leys in Finland. Acta Agr, Fenn. 79, 1: 1-81. 1953b. Maamme heinänurmien botaanisesta koostumuksesta. Summary; On the botanical compo- sition of the tame-hayfields in Finland. Acta Agr. Fenn. 79, 3: 1-128. PESSI, Y. 1969. Typpilannoitteiden syyslevityksestä. Leipä Leveämmäksi 17, 4; 29-31. 1970. Väkilannoitteet ja niiden käyttö peltoviljelyssä. 214 p. Porvoo-Helsinki. PETZOLDT, K. 1959. Wirkung des Mähdruschverfahren., auf die Verunkrautung. Z. Acker- u. Pfl.bau 109: 49-78. RAATIKAINEN, M. 1970. Ympäristön pilaantuminen ja sen ehkäiseminen. Torjunta-aineet. SITRAm julkaisusarja B, 2, V: 1-57. & RAATIKAINEN, T. 1964. Kevätviljapeltojen ja niiden pientareiden kasveista Laihialla. Sum- mary; Plant species growing on spring cereal fields and their edges at Laihia, Finland. J. Scient. Agric. Soc. Finl. 36: 135-160. & RAATIKAINEN, T. 1971. Rikkakasvien runsauden muutoksista. Summary: Changes in abundance of weeds. Luonnon Tutkija 75: 153-159. & RAATIKAINEN, T. 1972. Weed colonization of cultivated fields in Finland. Ann. Agric. Fenn. 11; 100-110. & RAATIKAINEN, T. 1975. Heinänurmien sato, kasvilajikoostumus ja sen muutokset. Sum- mary: Yield, composition and dynamics of flora in grassland for hay in Finland. Ann. Agric. Fenn. 14: 57-191. RAATIKAINEN, M. & RAATIKAINEN, T. 1979. Syysrukiin perustaminen, hoito ja rikkaruohojen ekologia. Summary: Establishing and management of winter rye and the ecology of weeds in rye fields. J. Sclent. Agric. Soc. Eini. 51: 432-479. , RAATIKAINEN, T. & MUKULA, J. 1979. Weed species, frequencies and densities in winter cereals in Finland. Ann. Agric. Fenn. 17; 115-142. , RAATIKAINEN, T, & TINNILÄ, A. 1971. Rikkakasvit ja niiden torjunta. Kasvinsuoj.seuran Julk. 46; 1-108. SAARISALO-TAUBERT, A. 1963. Die Flora in ihrer Beziehung zur Siedlung und Siedlungsgeschichte in den siidfinnischen Städten Porvoo, Loviisa und Hamina. Ann. Bot. Soc. Vanamo 35, 1: 1-190. SAULI, J. O. (toim.) 1929. Maa ja Metsä I. Kasvituotanto 2: 361—798. Porvoo. 1943. Peltokasvinviljelys. Maamiehen Käsikirja 103-241. Helsinki. SCHUBERT, R., HILBIG, G. & MAHN, E.-G. 1975. Probleme der Agrogeobotanik. Wiss. Beitr. Martin-Luther-Univ. 1973/11 (P2): 1-213+ 1-16. SIMOJOKI, P. 1972. Syysvehnän viljelytekniikka Keski-Suomessa. Koetoim. ja Käyt. 29; 41-42 1980. Syysviljojen kylvöaika Keski-Suomessa. Koetoim. ja Käyt. 1980: 30. SIMONEN, S. (toim.) 1944. Maatalouden Pikku Jättiläinen. 2. painos. 1212 p. Porvoo-Helsinki. TALVITIE, H. & KONSALA, J. 1971. Syysvehnälajikkeen savi- ja hietamaalla Tikkurilassa. Referat; Höstvetesortcrna pa ler- och mojord i Dickursby. Kehittyvä Maatalous 5. 3—ll. & LALLUKKA, U. 1973a. Syysvehnälajikkeet ja niiden laatu. Koetoim. ja Käyt. 30; 32. & LALLUKKA, U. 1973b. Syysvehnälajikkeet ja niiden laatu. Maatalouden Tutkimuskeskus. Tietokortti 2 B 14: 1-4. & MARJANEN, H. 1972. Syysvehnä. Koetoim. ja Käyt. 29; 27-28. 423 TIITTANEN, K. 1959. Kahukärpäsen viljakasveissa aiheuttamat tuhot Suomessa vuosina 1948-1958. Referat; Schäden durch die Fritfliege (Oscinella frit. L., Dipt.) bei Getreide in Finnland in den Jahren 1948-1958. Pubi. Finn. State Agric. Res. Board 178: 110-125. WALLE, O. 1929. Nurmikasvit. Maa ja Metsä I. Kasvintuotanto II: 747-798. VALLE, O. 1958. Kylvöajan merkityksestä syysrukiin ja syysvehnän viljelyssä Etelä-Suomessa. Sum- mary; The influence of sowing time on the cultivation of winter rye and winter wheat in South Finland. Maatal. ja Koetoim. 12; 159-176. 1962. Viljakasvien viljely. Maanviljelysoppi 2; 91-144. Porvoo-Helsinki. VANHANEN, R. 1981. Syysviljojen peittaus. Koetoim. ja Käyt. 1981: 35. YLIMÄKI, A. 1975, Kasvitaudit ongelmana erikoistuvassa viljantuotannossa. Referat: Växtsjukdomarna problem i specialiserad spannmälsodling. Kehittyvä Maatalous 24: 11-20. YLLÖ, L. 1969. Syysrukiin ja syysvehnän kylvöaikakokeet kasvinviljelylaitoksella 1958 (1927)-1967. Summary: Sowing date trials with winter rye and winter wheat at the Department of Plant Husbandry, 1958 (1927)-1967. Ann. Agric. Fenn. 8: 184-192. Ms received May 11, 1983