Maataloustieteellinen A ikakauskirja Voi. 58: 175—183, 1986 Nurmirehun sulavuuden arvioiminen raakakuitu- ja raakavalkuais- pitoisuuden perusteella J. KORVA 1 ja M. TUORI 2 1 Helsingin yliopisto, Kasvinviljelytieteen laitos, 00710 HELSINKI 2 Helsingin yliopisto, Kotieläintieteen laitos 00710 HELSINKI Prediction of the digestibility of silage and hay from the crude fibre and crude protein content J. Korva 1 and M. Tuori 2 1 University of Helsinki, Department of Plant Husbandry, 00710 Helsinki 2 University ofHelsinki, Department ofAnimal Husbandry, 00710 Helsinki Abstract. The crude fibre content (CF) is not a satisfactory basis for estimating feed digestibility. Therefore, more reliable methods have been developed. Still, the CF and also crude protein (CP) contents are commonly used as measures of forage quality. In the present investigation, models based on CF and CP were studied, the plant speciesbeing limited to timothy and meadow fescue from a restricted geographical area. The material consisted of 26 forages, hays or silages, analysed for CF and CP content, in vivo digestibility of organic matter (OMD) and crude protein (CPD). Nine of the forages were grown and analysed in 1980 in Viikki, Hel- sinki, the rest of the data being collected from studies published in Finland and Sweden. The best model for estimating the digestibility of organic matter was: OMD = 92.0 139.3/CP —0.0126* CF 2 (R2 = 0.91, RSD = 2.2), for the digestibility of crude protein: CPD = 91.8 —288.4/CP (R2 = 0.89, RSD = 2.9), where CP and CF are expressed as percentages of the forage dry matter. Index words: Digestibility, organic matter, crude protein, crude fibre, forages 3 175 JOURNAL OF AGRICULTURAL SCIENCE IN FINLAND https://www.c-info.fi/en/info/?token=px8avvcCCWorwn8c.ciKeI2a8MUjq4WUGBjuq9w.Ayl_zmZVZb9DJ6eZ6F9_ZeZTcJ0gVQDARnxxwwLQqnvTgaRHVRv_9669Y5QiwAUMAbZaxbN2CusjsPHOeFNrX5vMRMfb8nywXupjyOanHM8b7vt_QKdFAsRyRcbHF9HhqrZv0BbbjT8LqsngKkqoEkYjNxtDgs2AdEjSZkShR7dSkg Johdanto Nurmisadoista tehdään yleisesti raakakuitu- ja raakavalkuaismäärityksiä ilman selvää ku- vaa siitä, miten luotettaviin rehuarvoarvioihin tulokset antaisivat mahdollisuuden. Vaikka tarkempia valkuaisen ja kuidun määritysme- netelmiä on kehitetty, käytetään mainittuja kohtuuhintaisia rutiinimenetelmiä edelleen niin ruokinta- ja nurmiviljelytutkimuksessa kuin viljelijöiden yksittäisten rehujen arvioin- nissakin. suus lasketaan proteiinien keskimääräisen typ- pipitoisuuden 16 % mukaan. Raakakuitu muodostaa yhdessä typettömien uuteaineiden kanssa raakahiilihydraattien ryhmän, johon kuuluu hiilihydraattien (sokerit, tärkkelys, he- miselluloosat ja selluloosa) lisäksi mm. lignii- ni. Alunperin oli tarkoitus, että CF edustaisi huonosti ja NFE hyvin sulavia aineksia. Kos- ka sulamaton ja muidenkin aineosien sula- vuutta alentava ligniini uuttuu suureksi osaksi lipeäkeitossa, ei tähän päästy (Fonnesbeck 1976, Salo 1982). Rehuarvo Erot rehujen maittavuudessa, muuntokel- poisuudessa, muuntumistappioissa sekä brut- toenergiapitoisuudessa jätetään tässä huo- miotta ja keskitytään eroihin orgaanisen ai- neen ja raakavalkuaisen sulavuuksissa. Ener- gia-arvon laskemista sulavuustietojen pohjalta käsitellään esim. rehutaulukoiden ohjeissa (Salo ym. 1982). Rehun sulavan orgaanisen aineen määrä (DOM) kuvaa energia-arvoa tässä yhteydes- sä riittävällä tarkkuudella, mutta sulava raa- kavalkuainen (DCP) ei täysin riitä kuvaamaan rehuvalkuaisen arvoa. Se ilmaisee kyllä tyy- dyttävällä tarkkuudella maksimin, minkä pro- teiinimääräneläin voisi käyttää, mutta jättää huomiotta rehusta pötsissä ammoniakkina imeytyvän ja edelleen virtsana poistuvan ty- pen. Sitä voi olla runsaastikin, jos rehuva- liossa on paljon valkuaista, jonka pötsihajoa- vuus on korkea (Osbourn 1980). Jos otetaan huomioon erot rehujen proteiinien pötsihajoa- vuudessa muulla tavalla, antanee sulava raa- kavalkuainen kuitenkin tyydyttävän pohjan tuotantovaikutusarviolle. ViraUinen rehuanalyysi Weenden rehuanalyysissa erotetaan vesi, tuhka, raakavalkuainen (CP), raakarasva (EE), raakakuitu (CF) ja typettömät uute- aineet (NFE). Raakavalkuaisanalyysi on sama kuin kokonaistyppimääritys. Valkuaispitoi- Raakakuitu ja sulavuus Raakakuitu ei ole niin huonosti sulavaa, että sen pitoisuuden perusteella voisi tehdä ko- vinkaan luotettavia päätelmiä rehun orgaani- sen aineen tai raakavalkuaisen sulavuudesta (Oddy ym. 1983, Fonnesbeck 1976). Silti sa- maan lajiin tai heimoon kuuluvien kasvien raakakuitupitoisuus saattaa korreloida orgaa- nisen aineen sulavuuden (OMD) kanssa koh- talaisen hyvin, varsinkin rajatulla ilmastolli- sella alueella. Puna-apilaan tämä pätee laa- jemmalti kuin esim. timoteihin, jonka raaka- kuitupitoisuus alkaa kukinnan aikoihin kään- tyä laskuun, vaikka sulavuus edelleen heikke- nisi. Tällainen heinäkasvien ominaisuus on havaittavissa esim. Kivimäen (1959, 1966) tutkimustuloksissa. Korjuusäiden vaihtelut Maaningalla 1977—1979 aiheuttivat heinän raakakuitupitoisuudessa ja in vitro -sulavuu- dessa samantapaisesti keskenään korreloivaa vaihtelua, kuin kasvukauden eteneminen ai- heuttaa. Raakavalkuaispitoisuuden muutok- set eivät olleet tässä mielessä johdonmukaisia (Salo & Virtanen 1983). Raakakuitupitoisuus on huono raakaval- kuaisen näennäisen sulavuuden (CPD) arvi- ointiperuste ainakin timoteilla (Kivimäe 1959). Tämä johtunee osittain siitä, että kas- vin typensaanti vaikuttaa paljon enemmän raakavalkuaisen pitoisuuteen ja sulavuuteen kuin raakakuitupitoisuuteen tai orgaanisen ai- neen sulavuuteen (Poutiainen & Rinne 1976, Salo ym. 1982). OMD:n arvioinnissa tämä 176 raakakuidun tunnottomuus typensaannin suh- teen on vain eduksi. Raakavalkuaispitoisuus ja sulavuus Orgaanisen aineen sulavuuden arvioimises- sa raakavalkuaispitoisuus on tarkkuudeltaan suunnilleen raakakuidun veroinen, esim. ti- moteiheinällä joskus jopa parempi, koska CP:n muutos jatkuu samansuuntaisena pi- dempään kuin CF:n (Kivimäe 1959). Sen luo- tettavuutta haittaa se, että typpilannoitus lisää CP-pitoisuutta suuresti, mutta ei välttämättä sulavuutta lainkaan (Poutiainen & Rinne 1976, Salo ym. 1982). Typpiomavaraisen apilan sulavuusarvioissa ei liene tätä ongel- maa, mutta sen sijaan on ero ensimmäisen ja toisen sadon välillä (Kivimäe 1959). Raakavalkuaispitoisuuden on havaittu ole- van erittäin hyvä perusta arvioitaessa raaka- valkuaisen näennäistä sulavuutta (CPD). Tä- mä on teoreettisestikin hyvin ymmärrettävis- sä, sillä CPD-arvoa alentaa eniten sonnan si- sältämä metabolinen typpi, jonka määrä riip- puu syödyn rehumassan määrästä. Raakaval- kuaisen todellinen sulavuus on tavallisesti hy- vin korkea (Eriksson 1973, Osbourn 1980, Faichney 1983). Jo 1950-luvulla esitettiin kai- kille märehtijöiden rehuille käyräviivainen lo- garitminen riippuvuus raakavalkuaispitoisuu- den ja CPD:n välillä (Glover ym. 1957). Myöhemmin nurmirehuilla ja rajatummilla alueilla tehdyt tutkimukset ovat tukeneet mal- lin pääperiaatetta, mutta johtaneet hieman toisenlaisiin kuvaajan muotoihin. Yleisesti on käytetty käänteismuunnosta lineaarisessa reg- ressiossa, jolloin saadaan muotoa CPD = a + b/CP oleva yhtälö (Kivimäe 1959, Eriksson 1973). Kivimäen (1959) analysoimien pohjoisruot- salaisten heinien CPD-arvot muuttuivat raa- kavalkuaispitoisuuden muuttuessa samalla ta- valla riippumatta apilapitoisuudesta. Hänen mukaansa Ultunassa 1947—1955 apilan raa- kavalkuaisen sulavuus oli toisessa niitossa joi- takin prosenttiyksikköjä heikompi kuin en- simmäisessä vastaavalla raakavalkuaispitoi- suudella. Hän esitti sen johtuvan eroista pro- teiinien sitoutumisessa ligniiniin. Tämä mel- ko pieni ero ei välttämättä vaadi huomiota ainakaan seosnurmia tutkittaessa. Myöskään Erikssonin (1973) heinäkasveja, sinimailasta ja puna-apilaa sisältävässä aineistossa heinien ja palkokasvien välillä ei ollut mainittavaa eroa. Aineisto ja menetelmät Viikin aineisto vuodelta 1980 käsittää timo- teinurmesta eri kasvuasteilla valmistettujen säilörehujen ja heinien koostumus- ja in vivo sulavuustiedot. Rehut oli tehty seuraavasti: päivä säilörehu heinä 10.6. * 17.6. * * 24.6. * * 1.7. * * 8.7. * �15.7. Näiden lisäksi haettiin aikaisemmin tehty- jen tutkimusten tuloksia, joissa olisi kuvattu in vivo -sulavuuskokeita meikäläisissä ilmasto- oloissa timotei- tai nurminatavaltaisista heinä- tai säilörehusadoista. Löydettiin neljä julkai- sua, jotka sisältävät yhteensä 35 analysoitua satoa. Ultunassa 1951—1955 viljellyt (Kivi- mäe 1959) keinokuivatut timoteisadot (18 kpl) poikkesivat uudempien koesarjojen sa- doista vähäisen typpilannoituksen takia (n. 30 kg N/ha). Ero näkyy siinä, että vastaava OMD saavutettiin selvästi alemmalla CP-ta- solla kuin runsaammin lannoitetuissa muissa koesarjoissa (Kuva 1). CF-OMD- jaCP-CPD- riippuvuudet olivat likimain samanlaisia kuin muissa koesarjoissa. Alhaisen typpilannoituk- sen ja kuumailmakuivauksen takia jätetään tämä osa aineistoa käyttämättä regressioana- lyysissa. Mallit muodostettiin oman aineiston lisäk- si kolmen julkaisun pohjalta. Käytetty aineisto sisältää kuusi koesarjaa, yhteensä 26 analysoi- tua satoa, joista 16 säilörehusatoa ja 10 hei- 177 178 Kuva I. Raakakuitu- ja raakavalkuaispitoisuuksia vastaavat orgaanisen aineen ja raakavalkuaisen sulavuudet. O = säilörehu, + = heinä, = keinokuivattu timotei (Kivimäe 1959). Fig. I. The (CP, CPD), (CF, CPD), (CP, OMD) and (CF, OMD) coordinates ofthe materia!, o = silage, + = hay, = artificially dried timothy of Kivimäe (1959) excluded in the regression analysis. Taulukko 1. Eri kasvuasteilla korjattujen satojenraakavalkuais- ja raakakuitupitoisuudet sekä orgaanisen aineen ja raakavalkuaisen sulavuudet neljässä pohjoismaisessa nurmirehututkimuksessa. Table I. Details of chemical composition and digestibility (%) ofsilages and hays made in different stages of growth. Data fromfour Nordicstudies. Viikki 1980 = trials in Viikki with forages made oftimothy. CP CF OMD CPD CP CF OMD CPD heinät hays: säilörehut silages: Kivimäe (1966) Poutiainen & Rinne (1971) 17.1 29.1 75 76 27.2 21.1 80.4 82.1 14.4 32.5 70 68 22.2 25.0 76.1 79.6 11.3 34.4 64 60 18.4 27.5 73.8 76.1 8.5 34.6 59 52 14.1 29.5 66.7 69.6 60 33 5 57 44 Syrjälä & Ojala (1978) Viikki 1980 20.618.9 79.476.2 14.232.5 67.871.4 17-1 24 1 77- 9 72-° 12.134.6 63.069.3 14-2 27.972.7 71.2 10.435.3 61.963.6 11 2 32.268.0 63.8 8.634.2 60.762.4 8.733.8 58.162.6 20- 5 25 - 7 77- 3 78 - 1 15.027.9 73.673.1 14.525.3 74.469.8 15.329.3 71.571.8 Viikki 1980 19.428.1 78.981.0 15.329.7 74.777.0 11.135.0 68.670.6 11.033.6 64.166.8 näsatoa (Taul. 1). Näistä tehtiin yhdistäen reg- ressioanalyyseja, joissa CF- ja CP- pitoisuu- det selittivät OMD- ja CPD-arvoja. Lasket- tiin riippuvuuksia parhaiten kuvaavien suorien ja pintojen yhtälöt sekä mallien selitysasteet. CP-riippuvuudet laskettiin myös käänteis- muunnoksella ja CF-riippuvuudet myös neliö- muunnoksella riippuvuuksien käyräviivai- suuksien takia. Tulokset Pisteparvista kuvassa 1 havaitaan, etteivät säilörehut ja heinät poikkea esillä olevassa mielessä toisistaan. Muunnetuilla selittävien muuttujien arvoilla saadaan riippuvuuksien käyräviivaisuuksien takia useimmiten parem- pia arvioita kuin muuntamattomilla. Raaka- valkuaispitoisuus selittää aineistossa orgaani- sen aineksen sulavuutta yhtä hyvin kuin raa- kakuitu. Paras tarkkuus OMD:n arvioinnis- sa saadaan yhteisregressiopinnan yhtälöllä. CPD:n arvioinnissa raakavalkuaispitoisuuden avulla käänteismuunnoksella laskettu yhtälö on niin hyvä, ettei raakakuidun mukaan ot- taminen lisää tarkkuutta (Taul. 2). Taulukko 2. Orgaanisen aineen jaraakavalkuaisen su- lavuuksia raakakuitu- ja raakavalkuaispi- toisuuksien funktioina. N = 26. Table 2. Regression equations between the digesti- bility (%) oforganic matter and crude pro- tein and thepercentage ofcrude fibre and crude protein in the forage dry matter. N = 26. R 2 RSD (1) OMD = 50.6 + 1.32 •CP 0.823.1 (2) OMD = 87.1 —224.3/CP 0.823.1 (3) OMD = 110.1 1.35 *CF 0.753.7 (4) OMD = 91.8 0.0242 * CF 2 0.773.5 (5) OMD = 71.8 + 0.91 • 0.852.9 CP —0.51 * CF (6) OMD = 92.0 —139.3/ 0.912.2 CP 0.0126 * CF 2 (7) CPD = 46.8 + 1.57 *CP 0.764.4 (8) CPD = 91.8 288.4/CP 0.892.9 (9) CPD = 108.3 1.30* CF 0.456.6 (10) CPD = 90.9 0.0234 • CF2 0.486.5 (11) CPD = 24.6 + 1.99* 0.784.3 CP 0.54 * CF (12) CPD = 91.3 297/ 0.892.9 CP + 0.0012 � CF2 179 Tulosten tarkastelu ja soveltaminen Edellä esitetty antaa esimerkinomaisen viit- teen siitä, että tällaiset mallit voivat olla so- pivasti rajattuina yllättävänkin tarkkoja. Puna-apilasta ei löydetty alueellisesti yhtä edustavaa aineistoa, mutta esim. Kivimäen (1959) laajat tutkimukset oikeuttanevat mal- lien muodostamisen myös nurmipalkokasveil- le. Orgaanisen aineen sulavuusarvio Vaikka rehutaulukoita (Salo ym. 1982) laadittaessa on jouduttu sovittamaan yhteen useampia riippuvuuksia kuin tässä, ovat esi- tetyt mallit varsin lähellä taulukkoarvoja (Ku- va 2). Timotei-nurminatasatojen OMD on tä- mänaineiston mukaan yleensä parasta arvioi- da sekä raakakuidun että -valkuaisen avulla, esimerkiksi taulukossa 2 esitetyn pinnan yh- tälön 6 avulla. Jos toinen lähtötiedoista puut- tuu, voidaan käyttää toista yksin (esim. yh- tälö 2 tai 4). Valmakin & Valmakin (1975) yhtälö (Kuva 2) sopii tämän aineiston mukaan OMD:n arviointiin hyvin säilörehuasteella mutta huonosti heinäasteella. Yhteisregressio- pintakaan ei ole kovin luotettava kukinnan jälkeen, mutta todennäköisesti parempi kuin pelkkä CF-OMD-suora. Jos typpilannoitus vaihtelee paljon, ei säilörehuasteella kannata käyttää raakavalkuaispitoisuutta mallissa mu- kana. Apilan OMD on perusteltua laskea pelkän raakakuidun avulla. Jos mallissa on mukana raakavalkuaispitoisuus, täytyy Kivimäen (1959) mukaan laatia eri mallit ensimmäiselle ja toiselle niitolle. On vaikeampaa valita yh- tälö apilalle kuin nurmiheinille, sillä esim. suo- malaisissa rehutaulukoissa (Salo ym. 1982) Kuva 2. Orgaanisen aineen sulavuus raakakuidun ja raakavalkuaisen funktioina. Yksitt. pisteet rehutaulukoista (Salo ym. 1982): • = säilörehu, � = heinä, ■ = tuore ruoho. Valmakin & Valmakin (1975) suora. Fig. 2. OMD asfunctions ofCF and CP content in DM. Single pointsfrom the Finnish feed tables (Salo & ai. 1982): • = silage, � = hay, ■ =fresh grasses. = linear mode! by Valmari & Valmari (1975). 180 annetaan korkeampia apilan OMD-arvoja vastaavalla CF-pitoisuudella kuin Kivimäen (1959) tutkimustuloksissa (Kuva 3). Valitaan- pa arvion perustaksi mikä tahansa tietolähde, edellyttää näiden yhtälöiden käyttö erillistä analyysia apiloille ja heinille, mikä on esim. valmiista säilörehusta mahdotonta tehdä. Apilapitoisen säilörehun OMD voidaan yk- sinkertaisesti ja useimpiin tarkoituksiin riittä- vän tarkasti arvioida käyttämällä koko rehulle Valmakin & Valmakin (1975) CF-OMD- suoraa (kuva 3). Tämä alunperin heinäkasveil- le suunniteltu suora on lähes yhtenevä apila- säilörehun taulukkoarvojen (Salo ym. 1982) kanssa ja lisäksi lähes yhdensuuntainen Kivi- mäen (1959) esittämän suoran kanssa (Kuva 3). Näin menetellen ei apilapitoisuutta tarvit- se tuntea. Myös tuoreen apilan arvioinnissa suora edustanee saatavissa olevien tietolähtei- den keskitietä. Raakavalkuaisen näennäisen sulavuuden arvio Yhtälön 8 (Taul. 2) kuvaaja on lähes yhte- nevä Erikssonin (1973) esittämän yhtälön ku- vaajan kanssa ja sopii hyvin yhteen tauluk- koarvojen (Salo ym. 1982)kanssa (Kuva 4). Myös aineiston keskihajonta regressiokäyrästä Kuva 3. Puna-apilan orgaanisen aineen sulavuus raakakuitupitoisuuden funktiona Kivimäen (1959) mukaan sekä Valmarin & Valmarin (1975) suora. Yksittäiset pisteet Salon ym. (1982) rehutaulukoista: • = säilörehu, � = heinä, ■ = tuore ruoho. Fig. 3. The OMD of red clover as afunction ofCF content in DM according to KivimAe (1959), and the linear model for grasses by Valmari and Valmari (1975). Singlepoints from the Finnish feed tables (Salo & a!. 1982): • =silage, � = hay, ■ = fresh clover. 181 on suunnilleen sama kuin Erikssonin aineis- tossa (3,0 ja3,9 %-yks.). Kuten edellä on esi- tetty, voi samaa yhtälöä käyttää kaikille ko- timaisille nurmikasveille. Raakakuitupitoi- suutta ei ole syytä käyttää ainakaan nurmihei- nien CPD:n arviointiin. Yhteenveto Tutkimuksessa laskettiin nurmirehujen or- gaanisen aineen ja raakavalkuaisen sulavuu- den riippuvuuksia raakavalkuais- ja raakakui- tupitoisuuksista regressioanalyysin avulla. Ai- neisto käsitti 26 osin julkaisuista kerättyä säi- lörehujen ja heinien in vivo -sulavuuskoetta, jotka on tehty Viikissä (Helsingin yliopisto), Tikkurilassa (Maatalouden tutkimuskeskus) ja Ultunassa (ruotsalaisen Kivimäen aineisto). Aineiston perusteella timotei-nurminataval- taisen nurmen säilörehu- ja heinäsatojen or- gaanisen aineen sulavuutta voidaan arvioida yhtälöllä OMD = 92.0 139.3/CP 0.0126 * CF2 (R2 = 0.91, RSD = 2.2) ja raakavalkuaisen näennäistä sulavuutta yh- tälöllä CPD = 91.8 —288.4/CP (R2 = 0.89, RSD = 2.9), missä CP = raakavalkuaispitoisuus ja CF = raakakuitupitoisuus (% kuiva-aineesta). Kuva 4. Raakavalkuaisen sulavuus raakavalkuaispitoisuuden funktiona. Yksittäiset pisteet Salon ym. (1982) re- hutaulukoista: • = säilörehu, O = säilörehu apilasta, � = heinä, O = apilaheinä, ■ = tuore timo- tei, □ = tuore apila. Fig. 4. CPD as afunction ofCP content. Single pointsfrom the Finnish feed tables (Salo & ai. 1982): • = grass silage, O = clover silage, � = hay, O = clover hay, ■ = fresh grasses, □ = fresh clover. 182 Viitteet Eriksson, S. 1973. Fodrets smältbarhet och energivärde. Lantb.högsk. konsulentavd. kompendier 1973, 1: I—ll 7. Faichney, G.J. 1983. Assessment of the protein value of ruminant feeds. In: Feed Information and Animal Pro- duction(ed. Robards, G.E. & Packham, R.G.) Rydal- mere. Fonnesbeck, P.V. 1976. Estimating nutritive values from chemical analyses. In: First Intern. Symposium: Feed Composition, Animal nutrient requirements and Com- puterization of Diets, p. 219—227. Utah State Uni- versity, Logan. Glover, J., Duthie, D.W. & French, M.H. 1957. The apparent digestibility of crude protein by ruminants, 1. A synthesis of the results of digestibility trials with herbage and mixed feeds. J. Agric. Sci. 48: 373—378. Kivimäe, A. 1959. Chemical composition and digesti- bility of some grassland crops with particular reference to changes caused by growth, season and diurnal vari- ation. Acta Agric. Scand. Suppl. 5; 1—142. 1965. Timotejhöets sammansättning och smältbarhet vid framskridande skördestadier. Lantbr.högsk. Serie A. Medd. 37: 1—27. Oddy, V.H. Robards, G.E. & Low, S.G. 1983. Predic- tion of in vivo dry matter digestibility from the fibre and nitrogen content of a feed. In: Feed Information and Animal Production (ed. Robards, G.E. & Pack- ham, R.G.), p. 395—398. Osbourn, D.F. 1980. The feeding value of grass and grass products. In: Grass. Its production and utiliza- tion (ed. W. Holmes), p. 70—124. Poutiainen, E. & Rinne, K. 1971. Korjuuasteen vaiku- tus säilörehun ravintoarvoon. Kehitt. Maatal. 3: 15—28. & Rinne, K. 1976. Typpilannoituksenvaikutus säilö- rehun ravintoarvoon. Kehitt. Maatal. 29; 14—21. Salo, M-L. 1982. Kuitumäärityksen merkitys kotieläin- ten ruokinnassa. J. Scient. Agric. Soc. Finl. 54: 321—329. —, Tuori, M. & Kiiskinen, T. 1982, Rehutaulukot ja ruokintanormit. Helsinki. & Virtanen, E. 1983. Influence of weather conditions during swath drying on the nutritive value of hay. J. Scient. Agric. Soc. Finl. 55: 133—141. Syrjälä, L. & Ojala, R. 1978. Timoteinurmen sato, koostumus ja sulavuus kasvukauden eri aikoina. Ke- hin. Maatal. 39; 27—34. Valmari, A. & Valmari, I. 1975. Rehuarvon määritys Lapin koeasemalla. Maatal. tutk.kesk. Lapin koease- man tied. 2. Rovaniemi. Käsikirjoitus saapunut 14.11. 1986 183