Maataloustieteellinen A ikakauskirja Voi. 60: 109—123, 1988 Tuloerot ja taloudellisen tuloksen vaihtelu kirjanpitotiloilla poikkileikkaus- ja aikasarja-analyysin valossa vuosina 1976—83 MARKKU NEVALA ja YRJÖ OJANIEMI Maataloustuottajain Keskusliitto, 00100 Helsinki Income differences and variations in the economic results on Finnish book-keeping farms in 1976—83 MARKKU NEVALA and YRJÖ OJANIEMI The Central Union of Agricultural Producers, Helsinki, Finland Abstract. Yearly variations in the economic results and income differences among the Finnish family farms were analyzed in this study. The main purpose was to find out the in- come and profitability distribution of the farms and trends of them during the last decade. In addition, the stability of the economic results of the farms in the different years of the re- search period was analyzed. Analyses were based on statistics of the Finnish book-keeping farms in the years 1976—83. To eliminate the problems caused by the changes in the sample of book-keeping farms, the final analyses were based on a subsample of those farms, where the data was available for all the years. The total number of these farms was 617. Farm family income and the coef- ficient of profitability were the economic concepts analyzed in the study. The latter one ex- presses the imputed wage of farm family and the interest claim for total capital as a share of net income. Distribution of farm family income and profitability and the shape and location of the distribution in each year was analyzed by several statistical measures. The shape of income and profitability distributions was quite skewed which is typical for farm income distributions in all countries. Income differences and changes of income distribution during the research period were analyzed in more detail by using fractiles, quartiles and deciles. Also Lorenz-curves were calculated from the data. The main conclusion drawn from the analyses was, that the relative income differences have not increased during the research period. On the other hand, it is worth while to point out that absolute income differences have nevertheless increased. Analyses concerning the stability of the economic results ofan individual farm over the research period indicate quite big variation between the years. Only a half of the farms of the lowest quartile remain in this category in all the years. Index words: income differences, income variations, farm family income, coefficient of profitability 109 JOURNAL OF AGRICULTURAL SCIENCE IN FINLAND https://www.c-info.fi/en/info/?token=YbXu_lMK5aNSEZOC.iu2yZsLRZWoiATFXYdJ8ag.1uA-OXnCZ7SwbrlxmXEYw3PcfxyqMJxoUKrgwEQ-tFNAM0QkkQfK7SQoa_6hyjpqqw3jlRbOqfBws0NAwH3JpbtOWAcYOVvyGfqeK0zqy7_CGZnLl7X4Rm5WH3tx-gZ5vcHm2T8cziyxLkhjLjgVszU7K9aazbq0KzFYD2lucDLBqaWiULNhNYe8aBurf7VUVoQ 1 Johdanto Maatalouselinkeinolle on tyypillistä talou- dellisen tuloksen suuri vaihtelu niin eri tilo- jen välillä kuin myös samalla tilalla eri vuo- sien välillä. Tilojen luontaiset tuotantoedelly- tykset kuten esim. koko, viljavuus, alueelli- nen sijainti ja säätekijät ovat merkittävimmät vaihtelua aiheuttavat tekijät. Lukuisissa tut- kimuksissa on kuitenkin osoitettu, että itse vil- jelijäperheestä, sen taidosta ja kyvystä riippu- vat tekijät vaikuttavat varsin paljon tilan ta- loudelliseen tulokseen. Maatalouspolitiikan ja varsinkin hinta- ja tulopolitiikan painotusten on myös sanottu vaikuttavan siihen, miten erot taloudellisessa tuloksessa maatiloilla ke- hittyvät ajan mittaan. Maassamme aikaisemmin tehdyt väestöryh- mittäistä tulonjakoa tai maatalouden sisäisiä tuloeroja käsittelevät tutkimukset ovat kuvan- neet ensisijaisesti erilaisten tilaryhmien keski- määräisissä tuloissa esiintyvää vaihtelua. Ta- voitteena tällöinon yleensä ollut selvittää mm. maatilojen alueellisesta sijainnista, tuotanto- suunnasta ja tilakoosta johtuvia tuloeroja. Sen sijaan tilatason aineistoon perustuvat ja- kaumatarkastelut ja aikasarja-analyysit ovat olleet varsin harvinaisia. Tätä on pidettävä puutteena, sillä keskiarvotarkastelu vääristää esimerkiksi tulotasovertailuissa johtopäätök- siä jakaumien luonteen ja vinouden takia. Eri tuloslukujen hajontaa sekä tulojakau- man muotoa suomalaisilla maatiloilla on sel- vitetty mm. SuOMELAn (1952), TORVELAn (1966) ja Ihamuotila!! (1979) tutkimuksissa. Pääosassa niitä tutkimuksia, jotkaovat käsi- telleet yksittäisten tilojen tuloissa esiintyvää vaihtelua, on kuitenkin selvitetty ensisijaises- ti vaihteluiden syitä. Näistä mainittakoon mm. Ryynäsen (1970) tutkimus tuotanto- funktioista, sekä Mikkolan (1983) ja Turkin (1982) tutkimukset. Koska nämä tutkimukset ovat painottuneet tulonvaihteluaaiheuttavien tekijöiden analysointiin, on tutkimusaineisto yleensä ollut varsin homogeeninen. Aineiston tilat ovat edustaneet yleensä yhtä tuotanto- suuntaa, tilakokoluokkaa ja/tai aluetta. Mielenkiintoisimpia tutkimuksia tulojakau- mien muodosta ja tuloerojen syistä eräistä Eu- roopan maista ovat viime vuosina tehneet mm. Witzke (1983), Corots et ai. (1983) se- kä Zachariasse (1977). Varsin perusteellinen analyysi hintapolitiikan vaikutuksista maata- louden sisäiseen tulonjakoon sisältyy Witz- KEn (1979) Länsi-Saksasta sekä Sneessensih (1979) vastaavasti Belgiasta tekemiin tutki- muksiin. W iTZKEn tutkimustulosten mukaan maataloustuotteiden hintojen nostaminen ka- ventaa lyhyellä aikavälillä maatalouden sisäi- siä tuloeroja, kun taas pitkällä aikavälillä tu- loerot kasvavat. Erilaisten tilaryhmien keskimääräisissä tu- loissa esiintyvää vaihtelua ovat maassamme selvittäneet mm. Aaltonen (1981) ja Hanhi- lahti (1980). Näissä tutkimuksissa on tarkas- teltu lähinnä eri alueiden välisiä toimeentulo- eroja sekä aluetuen vaikutusta tuloeroihin. EC:n jäsenmaiden viljelijöiden tulotasosta on tehty tutkimus, jossa verrattiin tuloeroja sekä jäsenmaiden sisällä että maiden välillä (Anon. 1985). Merkittäessäkoko talousyhtei- sön työpanosyksikköä kohden lasketun maa- taloustulon keskiarvoa luvulla 100, saatiin ko- ko yhteisön osalta parhaiten ansaitsevan nel- jänneksen tuloksi 236 ja heikoimman neljän- neksen tuloksi 12. Vastaavat luvut jäsenmai- den sisällä vaihtelivat niin ikään merkittäväs- ti. Hollannissa luvut olivat 453 ja 92, ja Ita- liassa 163 ja 9. Tulonjakoa ja väestöryhmien välisiä tulo- eroja käsitteleviä tutkimuksia ovat maassam- me tehneet mm. Suominen (1977 ja 1979), Uusitalo (1982) sekä Hagfors ja Koljonen (1984). Suomisen (1977 ja 1979) tutkimuksis- sa tarkasteltiin kotitaloustiedustelujen pohjal- ta tulonsiirtojen, verotuksen ja yhteiskunnal- listen hyödykkeiden vaikutusta tulojen uudel- leenjakoon. Kyseisessä tutkimuksessa tarkas- teltiin myös eri toimeentulotasoillesijoittunei- den kotitalouksien välisiä tuloeroja ja tulo- erojen kehitystä sekä erityyppisten kotitalouk- sien sijoittumista eri toimeentulotasoille. Tulopolitiikan vaikutuksia tulonjakoon pi- demmällä ajanjaksolla on tutkinut mm. Uu- sitalo (1982). Tutkimuksessa todetaan, että tuloerojen kehitys kääntyi kapenevaan suun- 110 taan siirryttäessä ns. tulopolitiikan kauteen v. 1969, josta lähtien tuloerot ovat kaventuneet. Tosin v. 1975 paikkeilla tuloerojen tasoittu- miskehitys on pysähtynyt (Uusitalo 1982, s. 73). 2 Tutkimusongelma Maatalouden sisäisen tulonjaon ja taloudel- lisen tuloksen kehityksestä esitetään sellaisia mielipiteitä, että tuloerot maatilojen välilläoli- sivat kasvaneet esimerkiksi maatalouspoliitti- sen välineistön ja harjoitetun maatalouden hintapolitiikan seurauksena. Tällaisia väitteitä on yleensä pyritty perustelemaan koko sekto- ria koskevilla tai eri tilaryhmistä lasketuilla keskiarvoluvuilla. Jakaumat ova kuitenkin yleensä erittäin vi- noja ja niiden muoto on tämän lisäksi saatta- nut muuttua ajan kuluessa. Näin ollen pelkät keskiarvot eri tilaryhmistä eivät useinkaan ku- vaa oikealla tavalla tulotasoeroja maatalous- sektorin sisällä eikä varsinkaan tulotason ja kannattavuuden kehitystä ajan mittaan (vrt. Uusitalo 1982). Niin ikään tilojen lukumää- rän vähenemisen ja tilastojen pohjana olevien tilojen vaihtuvuuden aiheuttamaa ongelmaa ei yleensä ole eliminoitu. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kar- toittaamaatilojen taloudellisen tuloksen ja tu- lotason vaihtelua tilatason aineistoon perus- tuen. Tavoitteena on tarkastella aikaisempaa perusteellisemmin nimenomaan eri tunnuslu- kujen vaihtelua ja jakaumia sekä yhden vuo- den poikkileikkausaineiston että myös aika- sarja-analyysin avulla. Painopiste on jakau- mien muodon ja sisällön analysoinnissa. Vas- tausta haetaan erityisesti seuraaviin perusky- symyksiin: 1 Kuinka suuri taloudellisen tuloksen vaihtelu on ja mikä on jakauman muoto? 2 Ovatko taloudellisen tuloksen vaihtelu ja tuloerot Suomen maatiloilla kasvaneet ajan kuluessa? 3 Miten vakaa ja pysyvä on yksittäisen tilan taloudellinentulos vuosien mittaan ja muut- tuuko se esimerkiksi suhteessa muiden tilo- jen kehitykseen? Näitä ominaisuuksia ja ilmiöitä pyritään seuraavassa analysoimaan tilastollisilla jakau- man sijaintia, hajontaa ja epäsymmetrisyyt- tä kuvaavilla tunnusluvuilla. Näitä tärkeäm- pi on kuitenkin fraktiilitarkastelu, jolla voi- daan paremmin tutkia jakaumaa ja eri tyyp- pisten tilojen sijoittumista jakaumassa. Niin ikään kolmannessa kohdassa mainitut yksit- täisen tilan aseman muutokset »tilajonossa» arvioidaan fraktiilitarkasteluna. Taloudellista tulosta ja tuloeroja voidaan mitata varsin monella eri käsitteellä, jotka saattavat samaankin aineistoon sovitettuna antaa varsin erilaisen kuvan vallitsevasta tilan- teesta. Puuttumatta kovin syvällisesti tähän mittaamisproblematiikkaan (vrt. Witzke 1983, ym.), on tässä tutkimuksessa keskitytty lähin- nä kahteen tunnuslukuun: maatalousylijää- mään ja kannattavuuskertoimeen. Tämä va- linta perustuu lähinnä aineiston asettamiin ra- joituksiin. Kun tutkimuksessa tarkastellaan noin 1000 tilan kirjanpitoaineistoa kaikkiaan kahdeksalta vuodelta, muodostuu numeroma- teriaalista varsin mittava. Toisaalta voi väit- tää, että mainitut kaksi tunnuslukua antavat varsin monipuolisen ja kattavan kuvan maa- tilan taloudellisesta tuloksesta esimerkiksi aikasarja-analyysia varten. 3 Tutkimusaineisto ja sen käsittely Tämän tutkimuksen analyysit perustuvat Maatalouden kannattavuustutkimuksen kir- janpitotilojen tuloksiin vuosilta 1976—83. Kirjanpitotilojen lukumäärä tutkimusajanjak- son eri vuosina on vaihdellut 828—1107 tilan välillä. Uusia tiloja on tullut mukaan kirjan- pitotoimintaan ja osa tiloista on lopettanut kirjanpitotoiminnan tutkimusajanjaksolla. Tilojen vaihtuvuudesta aiheutuvat vinoutu- mat tuloksissa haluttiin tässä analyysissä pois- taa. Siksi lopulliseen aineistoonpoimittiin kir- janpitotiloista vain ne tilat, jotka ovat muka- na kaikkina vuosina 1976—83. Näitä löytyi yhteensä 617 tilaa. Koska tilajoukko on py- 111 synyt samana, voidaan tuloksista ilmenevää tulotason ja kannattavuuden muutosta ja vaihtelua pitää todellisuutta vastaavana, eikä sitä sekoita heikoimpien ja pienimpien tilojen poisjäänti. Koko maamme tilajoukko ei tutkimusajan- jaksona ole pysynyt samana, vaan tilojen lu- kumäärä on vähentynyt varsin voimakkaas- ti. Lopettaneet tilat ovat useimmiten olleetpie- nimpiä sekä heikoimmin kannattavia. Tästä syystä on selvää, että koko maatalouden osal- ta tilastot osoittavat näennäisesti parempaa tu- lotason kehitystä kuin mitä todellisuudessa tuotantoa jatkavilla tiloillaon tapahtunut (vrt. esim. Uusitalo 1982, s. 77—79). Tämän tut- kimuksen tuloksista nähtävissä oleva tulojen hajonta ja tulotaso kuvaa kehitystä tuotantoa jatkavilla tiloilla. Korostettakoon, että myös tämän tutkimuksen aineiston tiloilla on tapah- tunut peltoalan lievää kasvua. 4 Tutkimustulokset 4.1 Tunnuslukujen vaihtelu Taloudellisen tuloksen vaihtelua ja kehitys- tä tarkastellaan sekä kannattavuuskertoimen että maatalousylijäämän (mk/tila) avulla. Näiden molempien tunnuslukujen tarkastelu on katsottu tarpeelliseksi, koska tiloilla käy- tetty työpanos ja maatalouteen sijoitetun pää- oman määrä vaihtelevat huomattavasti eri ti- loilla ja kehittyvät eri tavalla ajan kuluessa. Suurten satunnais- ja vuosivaihteluiden vuoksi tässä tutkimuksessa laskettiin tunnusluvuista liukuvat kolmen vuoden keskiarvot. Todetta- koon kuitenkin, että kaikkea sääolosuhteista johtuvaa satunnaisvaihtelua ei tälläkään taval- la ole voitu eliminoida. Sääoloiltaan poik- keukselliset vuodet jakautuivat nimittäin pe- räkkäin tarkasteluajanjaksolla (vuodet 1977, 1978, 1979). Jakauman vinous Maatalousylijäämän jakauma oli vasem- malle kallistunut jokaisena tutkimusajanjak- son vuotena. Tässä tapauksessa mediaanitu- lo on siis selvästi keskimääräistä tuloa pienem- pi. Kun palkansaajien osalta tulojakaumat ei- vät yleensä ole näin vinoja, keskiarvot anta- vat näin ollen liian hyvän kuvan viljelijöiden tulotasosta esimerkiksi väestöryhmien välisis- sä vertailuissa. Jakauman muotoa kuvaava vi- nouskerroin (S) vaihteli maatalousylijäämäs- tä tilaa kohden laskettuna välillä0,93—2,59. Kun jakauman vinouskerroin on näin suu- ri, keskihajonnan ja variaatiokertoimen infor- maatioarvo on varsin heikko kuvattaessa ja- kauman hajonnan suuruutta (Cordts et ai. 1984, s. 327). Tarkemman kuvan saamiseksi jakauman ominaisuuksista tarvitaankin frak- tiilitarkastelua. Toisaalta jakauma on kaikki- na tutkimusvuosina samaan suuntaan vino, joten keskihajonnan ja variaatiokertoimen muutokset kuvastavat kohtalaisen hyvin ja- kaumassa tapahtunutta kehitystä. Maatalous- ylijäämän jakauma vuosina 1977 ja 1978, jol- loin vinouskertoimet saivat ääriarvonsa, esi- tetään kuviossa 1. Kannattavuuskertoimen ja maatalous- ylijäämän hajonta Tutkimustilojen keskimääräinen maata- lousylijäämä ja kannattavuuskerroin vaihte- Kuvio l. Maatalousylijäämän jakauma ja keskiarvo tut- kimustiloilla vuosina 1977 ja 1978. Fig. I. The distribution of farm family income in 1977 and 1978. 112 Taulukko 1. Maatalousylijäämän jakaumanvinousker- roin vuosina 1976—83. Table 1. The coefficient of skewness (S) of the distribution of farm family income in 1976 —B3. Vuosi Vinous- Vuosi Vinous- kerroin kerroin Year Coefficient Year Coefficient of skewness of skewness S S 1976 2,19 1980 2,27 1977 0,93 1981 1,07 1978 2,59 1982 1,36 1979 2,11 1983 1,80 livat varsin paljon vuodesta toiseen. Yksittäis- ten tilojen eri vuosien tuloksissa esiintyvää vaihtelua ei erikseen selvitetty. Taulukossa 2 esitetään tutkimustilojen keskimääräinen kan- nattavuuskerroin ja maatalousylijäämä sekä maatalousylijäämän keskihajonta sekä mi- nimi- ja maksimiarvot aineistossa. Tutkimusaineiston viimeisenävuotena 1983 maatalousylijäämän keskihajonta oli tutki- mustiloilla 91 620 mk, kun keskiarvo oli 110 568 mk. Keskihajonnan ja keskiarvon suhdetta ja suhteellista muutosta on tässä tut- kimuksessa tarkasteltu variaatiokertoimen avulla. Tällä voidaan mitata jakaumienhajon- taa mittayksiköstä riippumatta, joten se so- veltuu hyvin eri vuosien väliseen vertailuun se- kä kehityksen seurantaan (Cordts et ai. 1984, s. 329). Tulokset tämän tutkimuksen ai- neistosta laskettuna esitetään taulukossa 3. Koko tutkimusajanjakson keskimääräinen, hajontaa kuvaava variaatiokerroin oli maata- lousylijäämästä laskettuna 87,13 ja kannatta- vuuskertoimesta laskettuna 77,78. Kansainvä- lisesti tarkasteltuna luvut eivät ole poikkeavia. Cordts et ai. (1984, s. 331) saivat tutkimuk- sessaan Länsi-Saksan maatiloilta samansuu- ruisia lukuja: työntekijää kohti lasketun maa- taloustulon variaatiokerroin oli tutkitussa ti- lajoukossa keskimäärin 78,0 (vuosina 1968 80). Kannattavuuskertoimen variaatiokerroin oli suurimmillaan vuonna 1978: 90,76. Maa- talousylijäämän variaatiokerroin sai myös suurimman arvonsa samana vuonna ja oli sil- loin 96,76. Kaikkina vuosina taloudellisen tu- loksen hajonta aineiston tiloilla oli maata- lousylijäämällä mitattuna hieman suurempi kuin kannattavuuskertoimella mitattuna. Kannattavuuskerroin näyttää näin ollen elimi- noivan jonkin verran pääoman sekä työpa- noksen määrästä johtuvia vaihteluita. Variaatiokertoimien mukaan maatalousyli- jäämän hajonta lisääntyi jonkin verran tutki- musajanjakson alkupuoliskolla ja väheni ajanjakson loppupuoliskolla. Kokonaisuute- Taulukko 2. Taloudellista tulosta kuvaavia tunnuslukuja tutkimustiloilla vuosina 1976—83. Table. 2. Economic results of the investigated farms in 1976—83. Vuosi Kann.kerroin Maatalousylijäämä Maatalousylijäämä Vaihtelu- keskiarvo keski- keski- minimi- maksimi- väli arvo hajonta arvo arvo Year Coefficient of Farm family income Farm family income Range profitability Average Average Std Minimum Maximum value value 1976 0,81 44 180 37 992 —29 854 295 118 324 972 1977 0,61 38 416 32 678 —l2O 350 195 364 315 714 1978 0,62 42 976 41 584 —SB 399 421 711 480 110 1979 0,70 52 602 48 505 —lO3 011 413 968 516 969 1980 0,85 68 462 58 863 —2B 966 574 475 603 441 1981 0,70 64 346 54 582 —202 208 339 426 541 634 1982 0,99 92 671 77 207 —268 412 491 946 760 358 1983 1,08 110 568 91 620 —B3 369 565 977 649 346 113 na maatalousylijäämän hajonta näyttää pie- nenevän tutkimusajanjaksolla: variaatioker- toimien kolmen vuoden liukuvien keskiarvo- jen perusteella luvusta 89,27 lukuun 83,67 se- kä kannattavuuskertoimesta laskettuna luvus- ta 79,64 lukuun 74,15. Variaatiokertoimien muutoksista osa selit- tyy kasvukauden sääolosuhteista johtuvalla satunnaisvaihtelulla. Tämä vaikutus näkyy se- kä eri vuosien maatalousylijäämän keskimää- räisen tason vaihtelussa että myös yksittäisen vuoden hajonnan suuruudessa. Luvuista ei voi kuitenkaan päätellä, onko yksittäisen vuoden sisäisellä hajonnalla ja eri vuosien keskimää- räisen tulotason vaihtelulla selvää riippuvuut- ta keskenään. Cordts et ai. (1983, s. 4—5) totesivat tutkimuksessaan, että tulojen hajon- ta samana vuonna johtuu eri tekijöistä kuin vuosien välinen vaihtelu. Katovuonna 1978 maatalousylijäämän variaatiokerroin oli ajan- jakson suurin ja vastaavasti maatalousylijää- män keskiarvo reaalisesti ajanjakson pienin. 4.2 Vaihtelun suuruus ja kehityssuunta: Fraktiilitarkastelu Maatalouden taloudellisen tuloksen jakau- man ominaisuuksien ja niissä tapahtuneiden muutosten arvioimiseksi aineiston tilat ryhmi- teltiin tuloluokkiin. Tämä luokittelu perustuu aineiston normaaliin kvarttiili- ja desiilija- koon. Tilat on asetettu jokaisena tutkimus- vuotena tulojen mukaan suuruusjärjestykseen ja syntynyt »tilajono» on jaettu yhtä suuriin ryhmiin. Tällöin kvarttiilijaon mukaisissa luo- kissa on kussakin 25 % tiloista ja desiilijaon mukaisissa luokissa 10 % tiloista (vrt. Hag- fors ja Koljonen 1984, s. B—lB,8 —18, Anon. 1985, s. 3—4). Maatalousylijäämään perustuva neljännes- luokittelu ja eri luokkien keskiarvot sekä nii- den kehitys on esitetty taulukossa 4. Alimman neljänneksen keskimääräinen maatalousylijäämä on varsin alhainen kaik- kina tutkimusvuosina, joskin siinä on havait- Taulukko 3. Maatalousylijäämän (mk/tila) ja kannattavuuskertoimen variaatiokertoimet (V) tutkimustiloilla vv. 1976—83. Table 3. The percent coefficient of variation of farm family income and profitability coefficient in 1976—83. Vuosi Maatalousylijäämä Kannattavuuskerroin VI V2 V3 VI V2 V3 Year Farm family income Profitability coefficient 1976 85,99 70,07 85,53 74,08 1977 85,06 89,27 78,08 79,64 91,38 84,42 1978 96,76 91,34 90,76 84,53 94,49 87,56 1979 92,21 91,65 84,35 83,88 89,10 80,45 1980 85,98 87,67 76,54 80,10 85,41 77,98 1981 84,83 84,71 79,41 76,50 84,07 76,48 1982 83,31 83,67 73,55 74,15 83,09 71,52 1983 82,86 87,13 69,48 77,78keskim. VI = variaatiokerroin kyseisenä vuotena V 2 = variaatiokertoimen kahden vuoden liukuva keskiarvo V 3 = variaatiokertoimen kolmen vuoden liukuva keskiarvo VI = percent coefficient of variation (CV) V 2 = two years moving average of CV V 3 = three years moving average of CV 114 tavissa suhteellisen suuria vaihteluita. Vuon- na 1978 jäi alimman neljänneksen maatalous- ylijäämäksi keskimäärin vain 3634 markkaa, kun keskimääräinen arvo kaikilla tiloilla oli 42 976 markkaa. Reaalisen maatalousylijäämän (tukkuhin- laindeksi deflaattorina) kasvu on ollut ylim- mässä tuloneljänneksessä markkamääräises- ti suurempi kuin alimmassa. Merkille panta- vaa on, että aineistossa on kaikkina vuosina ollut myös sellaisia tiloja, joiden maatalous- ylijäämä on negatiivinen. Näitä tiloja on ai- neistossa varsin monia, sillä tilajoukon alim- man kymmenyksen keskimääräinen maata- lousylijäämä oli negatiivinen peräti viitenä vuotena (1977, 1978, 1979, 1981 ja 1982). Kannattavuuskertoimen mukaan tehty nel- jännesluokittelu (K1... K4) ja keskimääräis- tä kehitystä osoittavat luvut eri kannattavuus- neljänneksissä esitetään kuviossa 2. Heikoimman neljänneksen keskimääräinen kannattavuuskerroin oli alimmillaan vuonna 1978 eli 0,05. Korkein arvo 0,35 saavutettiin alimmassa kannaltavuusneljänneksessä vuon- na 1983. Myös maatalousylijäämän mukaises- sa luokittelussa ääriarvot alimmassa neljän- neksessä esiintyivät samoina vuosina. Vaihtelu eri vuosien välillä on suhteellises- ti ottaen pienin toisessa ja kolmannessa nel- jänneksessä. Suurinta se on alimmassa neljän- neksessä. Kehitystä seurattaessa onkin perus- teltua laskea kolmen vuoden liukuvat keski- arvot eri neljänneksien tuloksista satunnais- vaihtelun vaikutuksen vähentämiseksi (vrt. Witzke 1983, s. 36). Kaikkina vuosina kolmannen neljänneksen keskimääräinen kannattavuuskerroin ja maa- talousylijäämä ovat molemmat varsin lähellä koko aineiston keskimääräisiä arvoja. Tämä osoittaa havainnollisesti, että koko tilajoukon keskiarvot antavat näin vinoissa jakaumissa liian hyvän kuvan todellisesta taloudellisesta tuloksesta tilajoukossa. Taulukko 4. Maatalousylijäämän keskiarvo eri tuloneljänneksissä vuosina 1976—83, mk/tila. Table 4. Farm family income in different income quartiles in 1976—83. Vuosi Neljännesten keskiarvot Q 2 Q 3 Koko aineisto keskiarvoQ1 Q3 Q4 Year The average of each quartile Average of ali farms 1976 10 249 27 495 25 268 26 772 33 213 42 858 41 843 58 935 70 733 45 431 43 192 46 470 57 693 71 443 69 202 98 977 113 794 93 767 81 143 95 014 113 752 146 092 138 208 196 538 232 710 44 180 38 416 42 976 52 602 68 462 64 346 92 671 110 568 1977 4 284 1978 3 634 1979 6 050 1980 13 809 1981 8 493 1982 16 729 1983 25 586 Q 1 = alin neljännes Q 2 = toiseksi alin jne. Q 1 = The first quartile Q 2 = The second quartile etc. Kuvio 2. Kannattavuuskertoimen keskiarvo eri kannat- tavuusneljänneksissä vuosina 1976—83. Fig. 2. The coefficient of profitability in different pro- fitability quartiles in 1976—83. 115 Kuviossa 3 on esitetty maatalousylijäämän suhteellinen kehitys eri neljänneksissä siten, että kaikkien tilojen keskimääräistä maatalous- ylijäämää on merkitty luvulla 100 jokaisena tutkimusvuotena. Sekä maatalousylijäämän että kannatta- vuuskertoimen perusteella tehdyn tarkastelun mukaan tuloerot parhaimman ja heikoimman neljänneksen välillä eivät ole muuttuneet ko- vin oleellisesti tutkimusajanjakson kuluessa. Kuitenkin koko ajanjakson trendi osoittaa lie- vää tuloerojen kapenemista, kannattavuusker- toimella mitattuna hieman selvemmin kuin maatalousylijäämällä mitattuna. Näin ollen tämän tutkimuksen tulokset eivät tue väitet- tä siitä, että maatalouden sisällä suhteelliset tuloerot olisivat viime vuosina kasvaneet. Parhaimman ja heikoimman neljänneksen keskimääräisen maatalousylijäämän suhde trendistä laskettujen lukujen perusteella on pienentynyt luvusta 15,8 (v. 1976) lukuun 11,5 (v. 1983). Maatalousylijäämän suhteellinen ta- so on alimmassa neljänneksessä kasvanut trendiarvon mukaan noin 0,7 prosenttiyksik- köä vuodessa, kun vastaavasti ylimmässä nel- jänneksessä on tapahtunut noin 0,4 prosent- tiyksikön lasku vuotta kohti. Suhteelliset erot neljänneksien välillä olivat pienimmillään sekä maatalousylijäämällä et- tä kannattavuuskertoimella mitattuna vuon- na 1983. Jos kaikkien tilojen keskimääräistä maatalousylijääntää v. 1983 (110 568 mk) ku- vataan luvulla 100, niin vastaava taso parhaas- sa tuloneljänneksessä oli tällöin 210 ja hei- koimmassa neljänneksessä 23. Kannattavuus- kertoimista saadut luvut olivat vastaavasti 191 ja 32. Tuloerojen suuruutta on varsin vaikea ver- rata vastaavaan tilanteeseenmuissa Euroopan maissa, sillä eri tutkimuksissa käytetyt tulo- käsitteet, tilastoaineisto ja tarkastelutapa poikkeavat toisistaan. EC:n komission teke- mässä tutkimuksessa (Anon. 1985) saatiin ko- ko yhteisön osalta parhaan neljänneksen kes- kiarvoksi suhdeluku 236 ja heikoimmalle nel- jännekselle vastaavasti suhdeluku 12, kun yh- teisön kaikkien tilojen keskimääräistä tasoa merkittiin luvulla 100. Eri jäsenmaiden osal- ta vastaavat suhdeluvut ovat seuraavat; Ita- Kuvio 3. Eri neljänneksien raaatalousylijäämä suhtees- sa kaikkien tilojen keskimääräiseen maatalous- ylijäämään, vuosina 1976—83, sekä ajanjak- son trendiarvot. Fig. 3. Level of farm family income in different in- come quartiles in 1976—83. 100 = the aver- age of all farms. Kuvio 4. Lorenz-käyrät maatalousylijäämästä laskettuna vuosina 1976, 1979 ja 1983. Fig. 4. Lorenz-curves of farm family income in 1976, 1979 and 1983. 116 lia 163 ja 9, Alankomaat 453 ja 92, Belgia 362 ja 79, Ranska 249 ja 30 ja Tanska 380 ja 76. Muutokset jakautumissa tutkimusajanjak- solla johtuvat paljolti sääolosuhteista. Vuo- det 1977—79 sekä 1981 olivat Etelä-Suomessa varsin huonoja. Erityisesti alimman neljän- neksen tulotaso laski katovuosina sekä abso- luuttisesti että suhteellisesti mitaten. Tämä nä- kyy myös tulojen hajontaa kuvaavan variaa- tiokertoimen kasvusta katovuosina. Tosin va- riaatiokerroin ei tässä suhteessa seurannut loo- gisesti keskimääräisen tulotason muutoksia. Kuvio 5. Eri alueiden tilojen jakautuminen erituloneljänneksiinaineiston alkupuoliskolla (1976—78), keskivaiheil la (1978 —80) ja loppupuoliskolla (1981 —83). Fig. 5. Distribution of the farms of located in different regions into different income quartiles. E-S = South Fin- land, S-S = Central Finland, E-P = South Ostrobothnia, P-S = North Finland. 117 Maatalousylijäämä eri neljänneksissä Alimpaan neljännekseen sijoittuneiden ti- lojen osuus koko tilajoukon yhteenlasketus- ta maatalousylijäämästä on vuonna 1976 vain vajaat 6 %. Vuonna 1979 vastaava luku oli 3 % ja vuonna 1983 jälleen 6 %. Kahden alimman neljänneksen osalta vastaavat luvut olivat 21 %, 19 % ja 22 %. Kuviossa 4 esitetään maatalousylijäämän suhteellinen jakautuminen kyseisinä vuosina Lorenz-käyrän avulla. Kuviossa osuudet on laskettu kumulatiivisesti alimmasta tulokym- menyksestä alkaen. Kuvion 4 lävistäjä osoit- taa teoreettista tasajakaumaa, jolloin jokai- nen kymmenys saisi 10 % tuloista. Tuloeroissa ei ole tapahtunut kovin suuria muutoksia, sillä eri vuosien käyrät kulkevat lähes samalla tavalla. Tosin vuonna 1979 voi- daan katsoa alhaisimmalla tulotasolla olevien tilojen aseman hieman heikenneen, mutta vuonna 1983 tilanne oli taas suunnilleen sa- ma kuin vuonna 1976. Myös tämä tarkastelu osoittaa tuloerojen olleen ajanjakson puoli- välissä hieman suuremmat kuin alku- ja lop- puvuosina. Muutokset eri neljännesten sisällössä Tässä tutkimuksessa oli tarkoituksena sel- vittää tulojen määrällisen jakauman lisäksi myös sitä, onko erityyppisten tilojen suhteel- linen asema »tulojonossa» olennaisesti muut- tunut. Tämä on tehty tarkastelemalla erityyp- pisten tilojen sijoittumista eri neljänneksiin tarkasteluajanjakson kuluessa. Tältä osin on syytä korostaa, että eri neljännesten sisällön ja siinä tapahtuneiden muutosten tarkastelu ei kuvaa eri tilatyyppien tulotason määrällis- tä eikä suhteellista muutosta, vaan ainoastaan ko. ryhmän aseman muutosta asteikolla. Koska satunnaisvaihtelut aiheuttavat tila- päisiä muutoksia eri tyyppisten tilojen sijoit- tumiseen tuloasteikolla on tarkastelussa käy- tetty kolmen vuoden keskiarvoja siten, että ajanjakson alkupuoliskoa kuvaavat vuosien 1976—1978 keskiarvot, puoltaväliä vuosien 1978—80 keskiarvot ja loppupuolta vuosien 1981—1983 keskiarvot. Eri alueiden tilat Tutkimusaineistossa Etelä-Suomen tilat ovat keskittyneet tulojonon ääripäihin: kah- dessa keskimmäisessä tuloneljänneksessä Etelä- Suomen tiloja on suhteellisesti ottaen vähem- män kuin muissa neljänneksissä. Aikaisem- pien tutkimuksien perusteella voidaan päätel- lä, että alimpaan tuloneljännekseen sijoittu- vat tilat ovat pieniä viljatiloja. Etelä-Suomen tilojen jakautumisessaeri neljänneksiin on ta- pahtunut jonkin verran muutoksia ajanjakson kuluessa. Alimpaan tuloneljännekseen kuului tutkimusajanjakson alkupuolella 28 % Etelä- Suomen tiloista, mutta keskivaiheilla osuus nousi 30 %:iin laskien taas tutkimusajanjak- son loppupuolella 26 %:iin. Etelä-Suomen ti- lojen aseman paraneminen on nähtävissä myös ylimmän tuloneljänneksen sisältöä tar- kasteltaessa, sillä v. 1976—78 ylimpään tulo- neljännekseen kuului 28 % Etelä-Suomen ti- loista, kun v. 1981—1983 luku oli 31 °7o (Ku- vio 5). Sisä-Suomen alueen tiloista kuului alim- paan tuloneljännekseen v. 1976—1978 22 %, v. 1978—1980 21 % ja v. 1981 1983 26 %. Ylimmässä neljänneksessä prosenttilukema on laskenut 24 %:sta 20 %:iin. Sisä-Suomen ti- lat ovat siis siirtyneet tulojonossa selvästi alas- päin, mutta ovat silti keskittyneet vielä ajan- jakson lopussakin kahteen keskimmäiseen tu- loneljännekseen. Myös Etelä-Pohjanmaan alueen tilat ovat valtaosaltaan kahdessa keskimmäisessä nel- jänneksessä. Ne ovat ajanjakson kuluessa pa- rantaneet hieman asemaansa tuloasteikolla, eli tiloja on siirtynyt kahdesta alimmasta neljän- neksestä kahteen ylimpään. Pohjois-Suomen alueen tilat ovat sen sijaan kehittyneet hei- kompaan päin. Suurin siirtyminen on tapah- tunut ylimmästä tuloneljänneksestä, jossa tu- lotaso on selvästi keskimääräistä korkeampi. Ajanjakson alkupuoliskolla kuului ylimpään tuloneljännekseen vielä 22 % Pohjois-Suo- men tiloista, mutta loppupuoliskolla ainoas- 118 119 Kuvio 6. Eri tuotantosuuntaaharjoittavien tilojen jakautumineneri tuloneljänneksiinkeskimäärin vuosina 1976—78, 1978—80 ja 1981—83. Fig. 6. Distribution of farms producing different products into different income quartiles. Maito = milk farms, Nauta = mixed milk & beef farms, Sika = pork farms, Vilja = cereal farms. Muu = other farms. Kuvio 7. Eri tilakokoluokkiin kuuluvien tilojen jakautuminen eri tuloneljänneksiin keskimäärin vuosina 1976—78 1978—80 ja 1981—83. Fig. 7. Distribution of farms of different size (according to the arable land) in different income quartiles 120 taan 17 %. Vastaavasti alimmassa neljännek- sessä oli alkupuoliskolla 23 % Pohjois-Suo- men tiloista ja loppupuoliskolla 25 %. Eri tuotantosuunnat Eri tuotantosuuntaa harjoittavien tilojen si- joittuminen tuloasteikolla on muuttunut tut- kimusajanjakson kuluessa melko selvästi. Tä- mä on suurelta osin seurausta siitä, että tuot- teiden hintasuhteet muuttuivat ajanjakson loppupuoliskolla viljan eduksi. Tarkasteltaes- sa eri tuotantosuuntia edustavien tilojen sijoit- tumista on kuitenkin muistettava, että kysy- mys ei ole saman tilakokoluokan tiloista, vaan tuotantosuuntien välillä keskimääräinen pel- toala vaihtelee. Esimerkiksi sikatilojen keski- määräinen pinta-ala on jonkin verran muita suurempi. Maitotilat ovat keskittyneet selvästi kahteen keskimmäiseen tuloneljännekseen. Keskitty- minen on voimistunut tutkimusajanjakson ku- luessa, sillä v. 1976—1978 kaikista maitotilois- ta oli sekä toisessa että kolmannessa neljän- neksessä 31 °7o, ja v. 1981—1983 vastaavasti 33 %. Ylimpään neljännekseen kuuluvien maitotilojen osuus on vastaavasti vähentynyt 22 %:sta 18 koriin (Kuvio 6). Nautakarjatilat ovat yleensä keskittyneet joukon alapäähän, sillä alimpaan neljännek- seen kuului kaikkina vuosina noin 35 % nau- takarjatiloista. Niiden osuus toisessa neljän- neksessä on selvästi laskenut ja kahdessa ylim- mässä neljänneksessä vastaavasti kasvanut. Tämä osuus jää kuitenkin 22 %:iin kaikista nautakarjatiloista. Sikatilat keskittyvät asteikon yläpäähän. Parhaassa neljänneksessä oli v. 1976—1978 v. 1978—1980 kaikista sikatiloista 52 % ja v. 1981—1983 vastaavasti 48 %. Alimmassa tuloneljänneksessä sikatiloista oli tutkimuk- sen alkupuoliskolla vain 12 °7o ja loppupuo- liskolla 16 %. Jonkinasteista suhteellista hei- kentymistä on näin ollen sikatilojen kohdalla tapahtunut. Suuri osa viljatiloista sijoittuu kaikkina vuosina alimpaan neljännekseen (v. 1976— 1978 53 %, v. 1978—1980 58 % ja v. 1981 —1983 35 %). Ilmeisesti nämä viljatilat ovat pinta-alaltaan suhteellisen pieniä. Tutkimus- ajanjakson lopulla ovat viljatilat kuitenkin sel- västi parantaneet sijoitustaan. Muut tilat -ryhmään kuuluvat tilat ovat kes- kittyneet jonon ylä- ja alapäihin. Tilojen osuus parhaassa neljänneksessä on tutkimus- ajanjaksolla hieman laskenut ja toisessa nel- jänneksessä vastaavasti noussut. Muut tilat -ryhmä on varsin heterogeeninen: mukana on monipuolisen tuotannon tiloja, siipikarjatilo- ja, yms. Eri tilakokoluokat Tilojen koolla näyttää olevan ratkaiseva vaikutus tilan sijoittumiseen tuloasteikolla. 30—50 hehtaarin sekä myös yli 50 hehtaarin tilojen sijoitus on selvästi parantunut tarkas- teluajanjakson kuluessa. Tämä on nähtävis- sä erityisen selvästi tarkastelemalla kunkin ti- lakokoluokan osuutta ylimmässä tuloneljän- neksessä (Kuvio 7). Tilojen siirtyminen tulojonossa Sekä maatalousylijäämä että kannattavuus- kerroin heikoimmassa neljänneksessä ovat varsin alhaisia kaikkina vuosina. Todetta- koon, että alimman kymmenyksen keskimää- räinen maatalousylijäämä oli negatiivinen pe- räti viitenä tutkimusvuotena kahdeksasta. Maatalousylijäämän negatiivisuus on varsin poikkeuksellinen tilanne. Tästä syystä on mie- lenkiintoista tarkastella erityisesti heikoimpien ja parhaimpien tilojen liikkuvuutta neljännek- sestä toiseen tarkasteluajanjaksolla. Tätä varten aineistosta tulostettiin niiden ti- lojen lukumäärät, jotka ovat pysyneet samas- sa tuloluokassa koko ajanjakson ajan. Tar- kastelun kohteeksi valittiin vuodet 1976, 1979 ja 1983 edustamaan ajanjakson alku-, keski- ja loppuvaihetta. Heikoimmassa neljänneksessä samoja tiloja oli kaikkina kolmena tarkasteluvuotena 53 % ko. neljänneksen tilojen lukumäärästä. Sellai- sia tiloja, jotka pysyivat kahtena vuotena kol- mesta alimmassa neljänneksessä, oli jo noin 121 80 % neljänneksen tilojen lukumäärästä. Tä- mä merkitsee sitä, että alimmassa neljännek- sessä »tilapäisesti käyviä» tiloja oli noin 20 % neljänneksen tilojen lukumäärästä (Kuvio 8). Tarkemman kuvan saamiseksi analysoitiin erikseen myös alinta tulokymmenystä. Tilo- jen suhteellinen vaihtuvuus alimmassa kym- menyksessä on luonnollisesti suurempi kuin alimmassa neljänneksessä. Kaikkina kolmena vuotena vain noin 16 % ko. tiloista pysyi alimmassa kymmenyksessä. Tulojonon alapäässä pitkään pysyvät tilat Kuvio 8. Tilojen vaihtuvuus alimmassa tuloneljänneksessävuosina 1976, 1979 ja 1983. Kunakin vuotena alimmasta tuloneljänneksestä (Q 1) siirtyvien tilojen lukumäärä esitetään prosentteina alimman neljänneksen tilojen lukumäärästä. Sulkeissa olevat prosenttiluvut on laskettu vastaavasti prosentteina kaikista tutkimustiloista. Fig. 8. The changes of the farms in the lowest income quartile. The percent of farms moving from the lowest quartile to the other quartiles calculated from the number of farms in the lowest quartile. 122 ovat keskittyneet lähes 80 %:sesti alimman neljänneksen ylempään päähän. Maatalous- ylijäämä toisessa ja kolmannessa kymmenyk- sessä on tosin hyvin alhainen, mutta ei enää negatiivinen yhtenäkään vuotena. Vaikka alimmassa neljänneksessä lähes puolet tilois- ta on vaihtunut, voidaan jatkuvasti alimmas- sa tuloneljänneksessä pysyvien tilojen luku- määrää pitää suurena. Ainoastaan aivan tu- lojonon alapäässä olevat tilat ovat siellä tila- päisesti ja vaihtuvat suureltaosin vuosittain. Tulojonon yläpäässä tapahtuvaa yksittäis- ten tilojen siirtymää tarkasteltiin ylimmän kymmenyksen osalta. Ylimmässä kymmenyk- sessä on samoja tiloja kaikkina kolmena vuo- tena peräti 38 % kymmenyksen tilojen luku- määrästä. Kahtena vuotena kolmesta samoja tiloja on 89 % kymmenyksen tiloista. Tästä voidaan tehdä sellainen johtopäätös, että pa- remmin kannattavien tilojen tulos on stabii- limpi kuin heikommin kannattavien maatilo- jen. Kirjallisuus Aaltonen, S. 1981. Maatalouden tuloista ja tulonjaos- ta. Maatal. tai. tutk.lait. tiedonantoja 78: 23—78. Anon. 1985. Income disparities in agriculture in the Community. Green Europe 208: 1—l6. Cordts, W., Deerbero, K-H. & Hanf, C-H. 1983. In- frasectoral profit variation in the German agricultural sector. Dept, of Agric. Econ. Univ. of Kiel. 22 s. —, Deerbero, K-H. & Hanf, C-H. 1984. Analysis of the infrasectoral income differences in West German agriculture. Eur. Review of agr. economics 11: 323 —342. Hagfors, R. & Koljonen, K. 1984. Kotitalouksien tulon- jako ja toimeentulomahdollisuudet. Taloudellinen suunnittelukeskus. 43 s. Helsinki. Hanhilahti, H. 1980. Maataloustuotteiden aluetuki ja viljelijän tulot maan eri osissa. Maatal. tai. tutk.lait, tiedonantoja 71: I —6o. Ihamuotila, R. 1970. Maataloustulon ja viljelijäperheen työtulon vaihtelusta ja riippuvuudesta tuotannonteki- jöidensuhteen. Maatal. tai. tutk.lait. julk. 22: I—3l. Mikkola, S. 1983, Maatalouden puhdas tulo, sen vaih- telu ja vaihtelun syyt lypsykarjataloudessa. Pro gradu- tutkielma. Maatalousekonomian laitos. 68 s. Ryynänen, V. 1970. Tutkimuksia maatalouden tuotan- tofunktioista Sisä-Suomen kirjanpitoviljelmillä vuosina 1960—66. Acta Agr. Fenn. 120: I —6B. Snlessens, J. 1979. Dynamics of farm income dispersion in the Belgian Loamy region. Eur. Review of agr. economics 6: 191—208. Suonilla, S. 1952. Tuloslukujen vaihtelusta maatalou- dessa. Summary: On the variability ofoperating results in agriculture. Erip. Maatal. tiet. aikak. 24: 93—118. Suominen, R. 1977. Sosiaalisten tulonsiirtojen kohtaan- to. Sosiaalisia erikoistutkimuksia. SVT XXXII, 51: 1 109. 1979. Tulojen uudelleenjako Suomessa vuonna 1976. Sosiaalisia erikoistutkimuksia, SVT XXXII, 58: 1 168. Torvela, M. 1966. Tuotantopanostenkäytöstä ja käy- tön edullisuudesta maataloudessa Etelä-Suomen alueen kirjanpitoviljelmillä. Maatal. tai. tutk.lait. julk. 8: 1 141. Turkki, A. 1982. Tuotantopanosten käytön vaikutus maidontuotannon kannattavuuteen. Maatalousekono- mian lait. julk. 8: 1—65. Uusitalo, H. 1982. Tulopolitiikka ja tulonjako. Sosiaa- lipolitiikka 1982, Sosiaalipoliittisen yhdistyksen vuo- sikirja 7: 51 —lO2. von Witzke, H. 1979. Prices, common agricultural price policy and personal distribution of income in West Ger- man agriculture. Eur. Review of agr. economics 6: 61—80. 1983. A model of relative and absolute income dif- ferences in agriculture. 78 s. Kiel. Zachariasse, L.C. 1977. The analysis of variations in farm incomes on arable farms. Eur. Review of agr. eco- nomics 4: 149—161. Ms received January 12, 1987 123