JOURNAL OF AGRICULTURAL SCIENCE IN FINLAND 395 Maataloustieteellinen Aikakauskirja Voi. 61; 395—403. 1989 Eräitä uuden kasvibiotekniikan keksintöjä vuosina 1979—1986 jätetyissä patenttihakemuksissa KIRSI POHJALAINEN, 1 SISKO KNUTH, 2 TUULA PEHU 3 ja HELGE GYLLENBERG 4 1 Labsystems, Pultlilie 10, 00880 Helsinki 3 HY/Biotekniikan Instituutti, Karvaamokuja 3, 00380 Helsinki 2 Alko Ltd., Tutkimuslaboratorio, PL 350, 00101 Helsinki 4 HY7Mikrobiologian laitos, Viikki, 00701 Helsinki Abstract. The situation of modern plant inventions and their patentability. In the past several years a very large potential has developed in the field of modern plant technologyusing the methods of genetic engineeringand this has created some problems for the legal protection of innovations in plant biotechnology. The plant variety protection (the UPOV Convention, 1961, UPOV = International Convention for the Protection of New Plant Varieties) effective in most European countries except Finland has limited means for the protection requirements of modern plant technology.The protection does not extend to the saving of seed from a cur- rent crop for sowing in a later season nor prevent the use of the protected plant variety as a material of further variation. The European Patent Convention (Article 53 b 1973) states that patents shall not be granted for plant varieties or essentially biological processes for the production ofplants but microbiological processes or new products of such processes may be patented. At the moment plants, if not determined as plant varieties, can be protected under the patent system. For these reasons there has been a debate about definitions “essentially biological process” or “the new product of a microbiological process” and there is a need for reevaluation and reinterpreta- tion for these determinations. The purpose of this survey was to elucidate from patent documents concerning plant molecu- lar genetics the situation of modern plant inventions and their patentability, i.e. what kind of protection was claimed for and how were the inventions described and exemplified com- pared to claims. The material comprised 9 US-patents and 40 patent applications published by the European Patent Office (EP) within the years 1971 and 1986. Patent documents considered in this study seldom described inventions achieving new, remarkable changes or characteristics in plants although that is particularly the aim of the new plant biotechnology. Only two documents showed inventions where new useful genes were ex- pressed in regenerated plants. A common feature for the verification of the inventions was that transformed plant cells or tissueswere not regenerated to whole plants. Yet patent protec- tion was claimed for these objects. On the basis of this survey and the examined patent docu- ments it seems that in plant biotechnology the most work has been done in improving methods of gene transfer system. Yet the patent documents were within years 1971 and 1986 and since https://www.c-info.fi/en/info/?token=-YSe0cdrmHeiB5GN.LKdZ_UXlCxC4Qz-JcTm-fQ.l6qwZHZ3fWG5-2IPK5u8oPbfQ481-7QGo1HSL34Q3Jpe2SHkIEvfVecS1bz-Fj6VmBDYxz5MXGTLaHK41kAHbbUT3-n5PHRJXRlLlf3QIGaYr60lWXrqr-B9lvsqwg390mHrciKUyLi3D_IlCZy7DFXQfsJTDyX0OcgRlUvOGXqVFX71qRtjT1OYVplC9j56RKHREM3mtRUmqtfNsc92KeUAL0EaSMrqPaOYoA then the research has often reached the goal: whole new plants with beneficial characteristics has been developed and as the legal protection in plant biotechnology has been insufficient clarification and improvement of the European law is desirable. Index words: plant patent, breeders rights I. Johdanto Uusi kasvibiotekniikka, etenkin geenitek- niikoiden käyttö kasvien jalostuksessa, on luonut tarpeen tähänastista parempaan kas- vien oikeudelliseen suojaan. Uudet kasvilajik- keet on useissa maissa mahdollisuus suojata niin kutsutulla UPOV-sopimuksen (UPOV = Union pour la protection des obtentions ve- getales) mukaisella kasvilajikesuojalla, mut- ta tätä suojaa ei pidetä riittävänä, kun on ky- symys uuden biotekniikan avulla jalostetuis- ta kasveista. UPOV-sopimuksen mukainen suoja antaa mahdollisuuden suojatun kasvi- lajikkeen lisäysmateriaalin vapaaseen käyt- töön edelleen jalostuksessa. Tämä on uutta biotekniikkaa soveltavien jalostajien kannal- ta haitallista, koska heidän täysin uudenlai- set jalostustuotteensa olisivat vapaasti kenen tahansa käytettävissä. UPOV-sopimuksen mukaisella kasvilajikesuojalla ei kaiken lisäksi voi suojata mitä tahansa lajikkeita, vaan kus- sakin maassa ainoastaan ne, jotkako. maa on nimennyt sopimuksen mukaisiksi lajeiksi tai suvuiksi. Suomi ei ole liittynyt UPOV-sopi- mukseen. Euroopan patenttisopimuksen jamyös Suo- men patenttilain (the European Patent Con- vention, Article 53b ja PATENTTILAKI 1 §) mukaan kasvilajikkeet ja olennaisesti biolo- giset menetelmät kasvien jalostamiseksi eivät ole patentoitavissa. Sen sijaan mikrobiologi- set menetelmät ja tällaisilla menetelmillä saa- dut tuotteet ovat patentoitavissa. Euroopan patenttivirasto tulkitsee jo tällä hetkellä kä- sitteet kasvi ja kasvilajike erillisiksi siten, et- tä kasvi voi olla patentoitavissa, jos sitä ei määritellä kasvilajikkeena. Samalla tavoin muut käsitteet ’’olennaisesti biologinen mene- telmä” ja ’’mikrobiologisella menetelmällä saatu tuote” ovat uudelleenarvioinnin ja -tul- kinnan kohteina (WIPOn asiakirjat BIOT/ CE/111/2 ja BIOT/CE/111/3). Tämän kirjoituksen tarkoituksena oli sel- vittää patenttijulkaisuja tutkimalla, minkä- laisia uutta biotekniikkaa soveltavia kasvialan keksintöjä on pyritty tai onnistuttu patentoi- maan, miten keksintö on toteutettu patentti- julkaisun selitysosassa annetun kuvauksen ja esimerkkien perusteella ja mitä vaatimuksilla on pyritty suojaamaan. Koska kasvibiotek- niikka on uusi ala myös useimmille biologi- sen koulutuksen saaneille, on seuraavassa esi- tetty lyhyt katsaus uuden kasvibiotekniikan käyttämiin menetelmiin. 2. Geeninsiirto kasveilla Geeniteknologian ja molekyylibiologian no- pea kehitys viime vuosina on tarjonnut mah- dollisuuden kasvien geneettisen muuntelun luomiseen perinteisen ja hitaan risteytys- ja valintajalostuksen rinnalle. Uusilla geenin- siirtotekniikoilla voidaan helpottaa nykyisiä jalostusohjelmia. Geenien siirtämiseksi kas- veihin on kehitetty useita menetelmiä ku- ten agrobakteerien Ti-plasmidien tai kasvi- virusten käyttö vektoreina ja protoplastitek- niikka. Maaperässä elävä agrobakteeri (Agrobac- terium tumefaciens) aiheuttaa kaksisirkkaisil- la kasveilla kasvaimia infektoidessaan kas- vien haavakohtia. Infektiossa agro-bakteerin Ti-plasmidista (= tumor inducing) siirtyy 396 T-DNA (= transfer DNA) kasvin genomiin. DNA:n siirtoon tarvitaan Ti-plasmidin viru- lenssigeenit (v/>-geenit) sekä T-DNA:n päissä olevat reuna-alueet. T-DNA:sta voidaanpois- taa kasvaimia aiheuttavat geenit vaikuttamat- ta silti itse geeninsiirtotapahtumaan ja sijoit- taa tähän haluttu DNA-jakso kasviin siirtoa varten. Kasvivirusten (DNA tai RNA) etuna Ti- plasmidiin verrattuna on, että: 1)kasvi-viruk- set pystyvät infektoimaan myös yksisirkkai- sia kasveja, joihin tärkeimmät viljelykasvit kuuluvat ja 2) kasvigenomiin integroitumisen sijaan virukset replikoituvat itsenäisesti ja yleensä ne leviävät läpi koko kasvin. Virus- ten käyttöä kasvivektoreina rajoittavat kuiten- kin eräät seikat. Kukkakaalin mosaiikkiviruk- sen DNArhan on vaikea kloonata vieraita gee- nejä menettämättä viruksen infektiivisyyttä. Lisäksi ainoa valikoiva tekijä, jota voidaan hyödyntää infektion jälkeen, ovat virusinfek- tion oireet kasvissa. Kaksosvirusten (gemini- viruses) käyttökelpoisuutta vektorina haittaa se, että virukset lisääntyvät infektoidussa kas- vissa pääasiassa johtojänteissä (Old ja Prim- rose 1985). RNA-virusten kohdalla ongelma- na on niiden infektiivisyyden menetys, kun ne kloonausta varten muutetaan DNA-muotoon ja myöhemmin kasviin siirtoa varten takaisin RNA-muotoon. Protoplastitekniikassa kasvisolut, joiden soluseinä on poistettu, pystyvät fuusioitumaan keskenään tai ottamaan sisäänsä mm. viher- hiukkasia, eristettyä DNA:ta, bakteereita ja viruksia. Kasvisolun totipotenttisuuteen pe- rustuen myös protoplastit kykenevät periaat- teessa regeneroitumaan kokonaisiksi kasveik- si. Protoplastitekniikan ongelmana on kui- tenkin monien kasvien kohdalla protoplas- tien säilyminen stabiilina sekä niiden regene- rointi kasviksi. Lisäksi menetelmä ei toistai- seksi sovellu yksisirkkaisille ja näistä etenkin Graminae-heimon kasveille. Vaikeutena on ni- menomaan protoplastien regenerointi takai- sin kasviksi (Honkanen ja Ryöppy 1986). 2.1 Yhteenveto eri geeninsiirtotekniikoiden tärkeimmistä ominaisuuksista Seuraavassa taulukossa on esitetty yhteen- veto eri geeninsiirtotekniikoiden hyödyistä ja haitoista. Taulukko I. Eri geeninsiirtotekniikoiden hyödyt ja haitat. Table I. Some important characteristics of three main gene transfer systems to plants. Geeninsiirtosysteemi Edut Haitat Gene transfer system Advantages Disadvantages Ti-plasmidivektori Siirtää suuria DNA-jaksoja Rajoitettu kasvivalikoima Ti-plasmid Transfers large DNA-segments Limited host range Ei vaikuta olennaisesti kasvin regenerointikykyyn (vain 2-sirkkaiset kasvit) Not much effect on plants regenerative capacity (only dicotyledonous plants) Kasvivirusvektorit Leviää koko kasviin Voidaan siirtää vain lyhyitä Plant virus vectors Disseminates throughout the plant DNA-jaksoja Replikoitua itsenäisesti Only small genes can be High level ofexpression accommodated Infektoi myös 1-sirkkaisia kasveja Infektiivisyyden menetys Also monocolyledonous plants Loss of infectivity Selektio Selectivity Protoplastitekniikka Suora geeninsiirto ilman biologisia vektoreita Regenerointi vaikeaa Protoplast technique Direct transfer of a gene without Regeneration the use of biological vectors difficult Fuusio (uudet ominaisuudet) Stabiilisuus- Fusion (new characteristics) Stability 397 3. Kasvibiotekniset keksinnöt patenttijulkaisuissa 3.1 Materiaali Tutkimuksessa käsiteltiin yhteensä 49 pa- tenttijulkaisua, jotka koostuivat 9 US-paten- tista ja 40 EP-patenttihakemuksesta. Aineis- to kerättiin maaliskuussa 1987 IPC-patentti- luokista AOIH 5/10, AOIH 17/00, CI2N 5/00 ja CI2N 15/00 (IPC = International Patent Classification 1984, 4th edition). EP-patent- tihakemukset olivat prioriteettipäivämäärän mukaan vuosilta 1980—1986 ja US-patentit myöntämispäivämäärän mukaan vuosilta 1971—1983. Keräysajankohtaan mennessä Suomen patenttivirastoon ei oltu jätetty yllä- mainittuihin IPC-luokkiin yhtään alkuperäl- tään suomalaista patenttihakemusta. Julkaisut voitiin jaotella keksinnön aiheen mukaan seuraavaan neljään ryhmään: 1. Ti-plasmidit 2. Kasvivirusvektorit 3. Protoplastitekniikka 4. Muut Suurin osa ryhmän 4 patenttijulkaisuista liit- tyi kasvien solu- tai solukkoviljelytekniikkaan. Taulukossa 2 näkyy julkaisujen jakaantu- minen maittain ja aiheryhmittäin. Patenttijulkaisuista selvitettiin selitysosas- sa esitetyn keksinnön kuvauksen ja esimerk- kien perusteella, mikä oli julkaisun varsinai- nen keksintö sekä miten keksintö oli käytän- nössä toteutettu. Vaatimusosassa määritellyn patenttisuojan laajuutta verrattiin selitysosan kuvaukseen ja esimerkkeihin. 3.2 Tulokset ja tulosten tarkastelu Taulukon 2 ryhmien 1, 2 ja 3 patenttijul- kaisut (yhteensä 34 kpl) valittiin lähempään tarkasteluun. Näistä patenttijulkaisuista koo- tut tutkimustulokset on esitetty kolmessa osas- sa: 1)keksinnöt, 2) keksintöjen kuvaus sekä 3) kasvia koskevat patenttivaatimukset. 3.2.1 Keksinnöt Suurimmassa osassa patenttijulkaisuista keksinnön kohteena oli joko varsinaisen gee- ninsiirtomenetelmän parantaminen ja yksin- kertaistaminen tai vieraiden geenien säätely kasvissa tai kasvisolussa. Taulukosta 3 näkyy EP-patenttihakemusten ja US-patenttien kek- sintöjen kohteet eri pääryhmien sisällä (mu- kaan ei ole otettu niitä US-patentteja, joista on jätetty hakemus myös Euroopan patentti- virastoon). Ryhmäjako ei kaikkien hakemus- ten kohdalla ollut yksiselitteinen. Joissakin geeninsäätelyä ja geeninsiirtomenetelmän pa- rannusta koskevissa hakemuksissa keksintö oli toteutettu siirtämällä kasviin joko merk- kigeeni tai vieraita kasvigeenejä. 3.2.1.1 Ti-plasmidiryhmä Geeninsäätelyyn liittyneet keksinnöt kuului- vat lähinnä Ti-plasmidiryhmään. Kasvien gee- ninsiirrossa on tarkoituksenmukaista paitsi saada geeni yleensä toimimaankasvissa myös löytää säätelyalueita, jotka toimivat kasvissa vain silloin, kun se on toivottua (esim. valon, lämpötilan tai tietyn kemiallisen aineen vai- Taulukko 2. Patenttijulkaisujen määrä ryhmittäin. Table 2. The amount of patent documents in different groups. Alkuperä ryhmä 1 ryhmä 2 ryhmä 3 ryhmä 4 S Origin group I group 2 group 3 group 4 Ti-plasmidit kasvivirusvektorit protoplastitekniikka muut Ti-plasmid Plant virus vectors Protoplast technique Others EP 16 7 7 10 40 US 2 1 1 59 S 18 8 8 15 49 (EP = Euroopan Patenttitoimisto, European Patent Office, US = Amerikan Yhdysvallat, United States) 398 kutuksesta), tai jotka toimivat vain tietys- sä solukossa kuten juuressa tai lehdissä. Noin puolessa geeninsäätelyyn liittyvistä hakemuk- sista keksinnön päämääränä oli saada vieras geeni yleensä toimimaan kasvissa (esim. T- DNA:n säätelyalueiden avulla, EP-A-145 338). Esimerkkeinä toisenlaisesta geeninsäätelystä olivat lehdelle spesifisen säätelyalueen (EP- A-189 707) ja lämpötilavaikutteisen geenin hyödyntäminen (EP-A-159 884). Geeninsiirto- menetelmän parannuksia koskevista hake- muksista monet liittyivät pieniin mutta usein siirron parannuksen kannalta oleellisiin me- netelmämuutoksiin. Esimerkkinä tällaisesta oli EP-hakemus 120 516, jossa havaittiin Ti- plasmidin siirron kasvisoluun onnistuvan, vaikka T-DNA ja v/r-geenit sijaitsivat eri plasmideissa. Näissä EP-patenttihakemuksissa osoitettiin geeninsiirron onnistuminen siirtämällä lähin- nä antibioottigeenejä kasvisoluun. Vain kah- dessa hakemuksessa kuvattiin geeninsiirtoa, jossa oli siirretty uusia ominaisuuksia kasviin. Toisessa oli kasvin tuumoreihin saatu mm. runsaasti varastoproteiinia (EP-A-126 546) ja toisessa geeninsiirron avulla onnistuttu valmis- tamaan hyönteisille resistenttejä tupakkakas- veja (EP-A-142 924). 3.2.1.2 Kasvivirusryhmä Kasvivirusryhmän hakemuksissakeksinnöt koskivat sekä RNA- että CaMV-viruksia. Tut- kituissa patenttijulkaisuissa esitetyissä keksin- nöissä ei virusvektorin avulla oltu vielä saatu uusia ominaisuuksia kasviin. Keksinnöt koh- distuivat joko itse virusvektorin rakentami- seen (EP-A-136 521, 67 553, 153 154) tai yri- telmiin siirtää lyhyitä DNA-jaksoja (usein antibioottiresistenssigeenejä) viruksen muka- na kasviin (US-A-4 407 956). Taulukko 3. Keksintöjen kohteet pääryhmittäin. Table 3. The subjects of the inventions among the three gene transfer systems. Ryhmä Keksinnön kohde EP-hakemus- US-patenttien määrä määrä Group Subject of the invention Number of Number of EP application US patents Ti-plasmidit Geeninsiirtomenetelmä 6 kpl 2 kpl Ti-plasmid Gene transfer method Geeninsäätely, Gene regulation 5 Transformoitujen kasvisolujen valikointi Selection of transformed plant cells 2 Vieraan geenin toiminta kasvissa Expression of foreign genes in plants 2 1-sirkkaisten kasvien transformointi Transformation of monocol. plants 1 Kasvivirusvektorit Geeninsiirtomenetelmä 3 1 Plant virus vectors Gene transfer method Virusvektorin kloonaus 4 Cloning ofa virus vector Protoplastitekniikka Fuusio: Fusion vht. 3 Protoplast technique Menetelmän parannus Improving the technique 1 Lajien välinen fuusio 2 Fusion ofplant vanities Protoplastien transformointi: vht. 4 Transformation of protoplasts Vieraan geenin siirto 1 Transformation of a foreign gene Menetelmän parannus 2 1 Improving the technique Mikroinjektio, Microinjection 1 399 3.2.1.3 Protoplastitekniikka Niissä EP-patenttihakemuksissa, joissa oli käytetty hyväksi protoplastitekniikkaa, oli suurimmassa osassa parannettu protoplas- tien transformointia tai elinvoimaisuutta. Pro- toplastit oli yleensä kasvatettu kasvisoluiksi. Vain yhdessä hakemuksessa (EP-A-192 270) kuvattiin kahden eri kasvilajin protoplastifuu- sio, jossa toiseen kasviin siirrettiin uusi hyö- dyllinen ominaisuus. Kyseessä oli Solarium nigrum -kasvin kloroplastin herbisidiresistens- sin siirto perunaan (Solanum tuberosum) fuu- sioimalla lehtien protoplastit. Protoplasteis- ta regeneroidut kasvit olivatresistenttejä tut- kitulle herbisidille. 3.2.2 Keksintöjen kuvaus ja toteutus Eräs keskeisimpiä ja merkittävimpiä vaihei- ta kasvien uutta biotekniikkaa soveltavissa jalostusmenetelmissä on kasvisolujen tai -so- lukkojen regeneraatio. Kasvisoluista tai pro- toplasteista kasvatetaan ensin erilaistumatonta kasvusolukkoa ja tästä eteenpäin erilaistumis- ta versoksi, juuriksi ja lehdiksi ohjataan hor- monisäätelyn avulla. Joillakin kasvilajeilla re- generointivaihe hallitaan aina protoplastista kasviksi saakka reitillä protoplast! solusei- nän muodostuminen solun jakautuminen verson ja juuren muodostuminen (Honka- nen ja Ryöppy 1986). Jalostettaessa geenin- siirron avulla uusia, entistä parempia kasve- ja on tarkoituksenmukaista testata siirretyn vieraan geenin toiminta ja ilmentyminen re- generoidussa kasvissa. Tämän tutkimuksen patenttihakemuksista hyvin harvoissa osoitettiin kasvien regeneroin- ti (EP-A-142 924, EP-A-164 575, EP-A-186 425 ja EP-A-192 270). Vaikka hakemusten jou- kossa oli sellaisiakin, joissa ei kuvattu kasvi- solujen regenerointia, yleensä keksinnöt kui- tenkin toteutettiin kasvisoluissa tai suoraan kasvissa tutkimalla esim. kasvannaissolukois- ta antibioottiresistenssi (EP-A-116 718). Gee- ninsiirron onnistuminen saatettiin osoittaa myös kasvannaisten muodostumisella kasviin (EP-A-159 418 ja EP-A-176 112). Tällaisella toteutuksella pyrittiin osoittamaan varsinaisen keksinnön toiminta. Viidessä hakemuksessa (EP-A-67 553, EP-A-145 338, EP-A-153 154, EP-A-159 884 ja EP-A-176 112), kuvattiin yleisesti kavien transformointia tai regeneroin- tia (lähinnä menetelmiä), mutta käytännössä kasvikokeista ei ollut selvää osoitusta. Tutkimuksessa käsitellyt 4 US-patenttia (taulukon 2 ryhmät 1, 2 ja 3) poikkesivat to- teutuksen suhteen EP-hakemuksista siinä, että niissä oli suoritettu kasvikokeita joko kasvi- soluilla tai kasvien protoplasteilla. Yhteisenä piirteenä EP-hakemusten kanssa voidaan pi- tää sitä, ettei missään patentissa kuvattu kas- vien regenerointia. 3.2.3 Kasvia koskevat patenttivaatimukset EUROOPAN PATENTTISOPIMUKSEN artiklan 83 ja Suomen PATENTTILAIN 8 § mukaan patenttihakemuksen selityksen täytyy tukea patenttihakemuksen vaatimuksia. Seu- raavassa tarkastellaan patenttijulkaisujen kas- viin kohdistuvia patenttivaatimuksia selitys- osaan ja toisaalta kasvien patentointia koske- vaan tämänhetkiseen lainsäädäntöön nähden. 3.2.3.1 EP-patenttihakemukset Tämän tutkimuksen perusteella näyttää sil- tä, että kasveja koskevissa patenttihakemuk- sissa vaatimukset ulotettiin usein geneettises- ti muunneltuun kasviin asti ja vain harvoin vaatimus rajattiin koskemaan transformoituja kasvisoluja. Näin etenkin Ti-plasmidiryhmän ja protoplastitekniikan hakemuksissa. Sen si- jaan kasvivirusryhmän hakemuksista vain yh- dessä oli haettu suojaa kasville (EP-A-201 904) ja siinäkin keksintö koski myös Ti-plasmidia, koska kyseessä oli virus-DNA:n ja T-DNA:n vektoriyhdistelmä. Tutkimuksen 30 EP-patenttihakemuksesta kaikkiaan 14 hakemuksessa ei haettu lainkaan patenttisuojaa kasville tai kasvisolulle. Näis- tä useimmissa oli kuitenkin kerrottu kasvien transformointimenetelmiä. Tyypillistä tälle ryhmälle oli se, että kasvikokeita ei välttämät- 400 tä toteutettu käytännössä, mikä selittänee kas- vivaatimusten puuttumisen. Hakemuksissa, joissa patenttisuojaa oli haettu kasville, keksinnön yleinen kuvaus ja käytännön toteutus vaihteli suuresti hakemus- ten välillä. Yleinen vaikutelma oli se, etä kas- ville haettu patenttisuoja oli varsin laaja kek- sinnön toteutukseen ja usein myös hakemuk- sen selitysosassa annettuun yleiseen kuvauk- seen nähden. Vain muutamissa hakemuksissa kasville haettu suoja vastasi sikäli toteutusta, että kek- sintö oli testattu regeneroiduissa kasveissa (EP-A-142 924 ja EP-A-192 279). Useimmiten keksintö oli toteutettu kasvisoluissa, eikä esi- merkeissä osoitettu kasvien regeneroimia (EP- A-126 546, EP-A-140 556, EP-A-159 779 ja EP-A-164 575). Vaikka yleisessä kuvaukses- sa saatettiin selostaa kasvien regenerointi, esi- merkkien avulla ei selvästi osoitettu kavien re- generoimia tai keksinnön toimintaa käytän- nössä, esimerkiksi vieraan geenin ilmentymistä regeneroidussa kasvissa (EP-A-145 338, EP- A-174 166 ja EP-A-203 790). Koska monet geeninsiirtotekniikat soveltu- vat usein laajalle kasviryhmälle (esim. Ti- plasmidien käyttö 2-sirkkaisille kasveille), pa- tenttisuojan kohteeksi esitetty kasvi määritel- tiin hyvin yleisesti. Poikkeuksena tästä oli pro- toplastitekniikkaan kuuluva EP-hakemus 192 279 (“Method of producing herbicide re- sistant plant varieties and plants produced thereby”), jossa patenttisuojaa haettiin tar- kasti rajatulle kasvilajille. Vaatimukset kuu- luivat: 12. A triazine resistant Solarium tuberosum cv. Mirka plantlet produced by the meth- od of claim 11. 13. The stem explant of theatrazine resistant explant derivative of Solarium tuberosum cv. Mirka, ATCC 40164. Euroopan patenttisopimus (artikla 53 b) ja sen kanssa harmonisoidut useiden Euroo- pan maiden, myös Pohjoismaiden patentti- lait, eivät anna patenttisuojaa kasvilajikkeil- le. Euroopan patenttiviraston valitusosasto (Board of Appeals of the European Patent Of- fice) on päätöksessään PROPAGATING MATERIAL/CIBA-GEIGY (1983) erottanut toisistaan käsitteet kasvi ja kasvilajike ja myöntänyt patenttisuojan kemiallisesti kä- sitellylle kasvin lisäysmateriaalille. Lehtitie- tojen mukaan Euroopan patenttivirasto on nyt myös valmis myöntämään patentin Agri- genetics Research Associates -biotekniikka- yritykselle USA:sta (Boulder Colorado) tek- niikkaan, jolla saadaan lisättyä rehukasvien, kuten sinimailasen, proteiinipitoisuutta (EP- A-122 791). Patenttivaatimukset kohdistuvat paitsi menetelmään, myös kasveihin, jotka on tuotettu kyseisellä tekniikalla (Anon 1988). Sveitsin patenttivirasto on uusimmissa tul- kintaohjeissaan (vuodelta 1986) tulkinnut pa- tenttilakia samalla tavalla kuin Euroopan pa- tenttivirasto ja todennut, että kasveja koske- vista keksinnöistä vain kasvilajikkeet jäävät patenttisuojan ulkopuolelle. Sen sijaan koko- naiset kasvit, siemenet, kasvinosat jne. ovat patentoitavissa edellyttäen, ettei niitä ole mää- ritelty tiettyyn lajikkeeseen kuuluviksi (eli niis- sä on ominaisuuksia useammasta kasvilajik- keesta) (Straus 1987). Myös WIPOn asiantuntijatyöryhmän ehdo- tuksen mukaan (WIPO BIOT/CE/111/3) kas- vien patenttisuojan tulisi olla mahdollinen ai- nakin silloin kun ei ole kysymys tietystä lajik- keesta. Kasvit voisivat saada epäsuorasti suojan myös menetelmäsuojan kautta. Euroopan pa- tenttisopimuksen artiklan 53 b mukaan pa- tenttisuojan voi myöntää mikrobiologiseen menetelmään ja tällaisella menetelmällä saa- tuun tuotteeseen, mutta ei oleellisesti biologi- seen menetelmään kasvien tai eläinten tuotta- miseksi. Euroopan patenttisopimuksen artik- lan 64 mukaan menetelmäsuoja ulottuu epä- suorasti kyseessä olevalla menetelmällä suo- raan saatuihin tuotteisiin. Geenitekniset me- netelmät, joita uusia kasvejakin kehiteltäes- sä käytetään, katsotaan voitavan lukea mik- robiologisiin menetelmiin (Anon 1986). Mut- ta mikä on geeniteknisellä menetelmällä saatu tuote: onko se kasvisolukko vai solukosta re- generoitu kasvi ja onko solujen regenerointi kasviksi ’’oleellisesti biologinen menetelmä”? 401 Jos patenttisuoja ulottuu vain geeninsiirros- sa käytettyihin vektoreihin tai muunneltuihin kasvisoluihin, solulinjoihin tai kasvisoluk- koon, patenttisuojaa ei useinkaan pidetä riit- tävänä (Straus 1987). 3.2.3.2 US-patentit Tämän tutkimuksen 4 US-patenttia poikke- sivat EP-patenttihakemuksista sikäli, että mis- sään patentissa vaatimukset eivät kohdistuneet kasviin ja vain yhdessä ne kohdistuivat kas- visoluun (US-A-4 407 956). Tosin keksintöjen toimivuutta ei oltu tutkittu regeneroiduissa kasveissa, joten siinä suhteessa vaatimukset vastasivat keksinnön toteutusta. USA:ssa on paremmat mahdollisuudet kas- vikeksintöjen suojaamiseen kuin muissa mais- sa: laki kasvipatenteista (Plant Patent Act) su- vuttomasti lisättäviä kasveja varten ja kasvi- lajikesuoja (Plant Variety Protection Act) su- vullisesti lisättäviä kasveja varten. HlBBERD- oikeustapauksen (1985) jälkeen on tullut mah- dolliseksi myöntää kasveille USA:ssa myös teollisiapatentteja (utility patent). Tapaukses- sa HIBBERD oli kysymys tryptofaani-amino- happoa suuria määriä tuottavan maissin suo- jaamisesta patentilla. Vaatimusten kohdista- minen kasveihin ei siis ole ongelma USA:ssa. 4. Yhteenveto Tämän tutkimuksen patenttijulkaisuaineis- to kuvasi harvoin keksintöjä, joilla olisi saa- tu aikaan merkittäviä muutoksia kasvien omi- naisuuksissa, vaikka se juuri on uuden kasvi- biotekniikan tavoite. Vain kaksi hakemusta kuvasi selvästi uusia, ominaisuuksiltaan pa- rempia kasveja. Toisessa oli Ti-plasmidivek- torin avulla tuotettu hyönteisille resistenttejä kasveja (EP-A-142 924) ja toisessa protoplas- tifuusion avulla saatu herbisidille resistentti perunalajike (EP-A-192 279). Keksintöjen toteutukselle yhteisenä piirtee- nä oli se, että transformoidusta kasvisolusta tai geeninsiirron tuloksena muodostuneista kasvusolukoista ei yleensä regeneroitu kasve- ja. Patenttijulkaisujen selitysosissa oli kuvattu enemmän kasvikokeita, kasvien regeneroimia tai vieraiden geenien siirtoa kasviin, kuin mi- tä esimerkkien perusteella käytännössä oli to- tetettu. Tämä on toisaalta juuri se tapa, jolla laajat patenttivaatimukset pyritään perustele- maan. Vaikka kaikkia keksinnön yleisessä ku- vauksessa esitettyjä sovelluksia ei olisi toteu- tettu käytännössä, sovellusten täytyy kuiten- kin olla toteutettavissa. Keksinnön täytyy toi- mia siinä laajuudessa kuin patenttivaatimuk- sissa on määritelty, muuten patenttivaatimuk- set eivät ole hyväksyttävissä. Tässä tutkimuksessa läpikäydyn patenttijul- kaisuaineiston perusteella kasvibiotekniikka on vielä suuressa määrin menetelmänkehitte- lyasteella. Tosin tutkimusaineiston keräys- ajankohdan jälkeen ala on mennyt huomat- tavasti eteenpäin ja yhä useammin päästään tavoitteeseen asti eli saadaan kehitettyä koko- naan uudentyyppisiä kasveja, joiden uusista ominaisuuksista on hyötyä viljelijälle. Kas- vien oikeudellisen suojan ongelma on joka ta- pauksessa todellinen ja odottaa ratkaisua eri maissa. 402 Kirjallisuusviitteet Anon. 1986. Industrial property protection of biotech- nological inventions. Ind. Prop. 25 (6), 253—274. Anon. 1988. Europe grants first patent on plants. Science 240 (4856), 1142. Crespi, R.S. 1987. Innovation in plant biotechnology: problem & prospects. Presented at BIOTECH 87: On- line Publications, Pinner, UK. pgs 99—102. European Patent Convention. 1981. European Patent Office. 2nd Ed. Wila Verlag, Wilhelm Lampi. Miin- chen. 383 pgs. Hibberd. 1985. USA, Board of Appeals and Interfer- ences of the United States Patent and Trademark Of- fice. 227 USPQ (United States Patents Quarterly), 443. Honkanen, J. ja Ryöppy, P, 1986. Protoplastitekniikas- ta. Luonnon Tutkija. 90, 17—20. Oi.o, R. ja Primrose, S. 1985. Principles of Gene Manipulation. Blackwell Scientific Publications. Ox- ford. 409 pgs. Palva, E.T., Franck, M., Heino, P., Kurkela, S., Lang, S., Teeri, T. 1986. Geenisiirrot kasveihin. Luonnon Tutkija. 90, 34—37. Patenttilaki 550/67, 653/67, 575/71,407/80 ja 387/85. Propagating Material / Ciba-Geioy. 1983. Board of Appeal of the European Patent Office. Off. J. Eur. Pat. Off. 1984, 112—117. Straus, J. 1987. The Relationship Between Plant Varie- ty Protection and Patent Protection for Biotechno- logical Inventions from an International Viewpoint. lIC, 18, 723—737. World Intellectual Property Organization. 1987. Committee ofExperts on biotechnological Inventions and industrial Property. Reports BIOT/CE/111/2 and BIOT/CE/11/3. Ms received March 20, 1989 403