227 L-Iysiinillä rikastettu kasvivalkuainen kalajauhon korvaajana lihasian rehuseoksessa Maija-Liisa Salo ja Risto Laalahti Helsingin yliopiston kotieläintieteen laitos Saapunut 29. 11. 1972 Vegetable feed mixture supplemented with L-lysine compared with fish meal as protein source for growing pigs Maija-Liisa Salo and Risto Laalahti Department of Animal Husbandry, University of Helsinki Abstract. A vegetable feed mixture supplemented with L-lysine was compared with fish meal as a protein supplement in barley diet for growing pigs (20 88 kg live weight). The vegetable ration consisted of 60 % soya bean meal, 15 % turnip rape meal and 25 % Torula yeast supplemented with 1 % L-lysine. The protein supplements were each fed to group of 13 barrows and 5 gilts, group I receiving the vegetable feed and group II the fish meal. The two groups received the same daily energy levels, minerals and vita- mins, and their diets contained almost the same amounts of crude protein, lysine, methio- nine + cystine, threonine and tryptophan. The high low feeding level system was used. There was a small difference in favour of the fish meal diet for growth rate and feed conversion ratio, and a small difference in favour of the vegetable diet for carcass characteristics, but none of the differences were significant. The main results (group I/group II) were: live weight gain 641/663 g per day, feed conversion ratio 2.71/2.63 fu per kg gain, back fat 26.0/27.2 mm, side fat 22.8/24.5 mm, area of rn. long, dorsi 29.9/ 28.9 cm 2 , lean meat of carcass 45,7/45.6 %. meat 4- bone of the most valuable parts of carcass 74.9/74.3 %, meat gain of the most valuable parts of carcass 91/91 g per dat. The profit was almost the same in the two groups. A transition period was found to be necessary for group 11. However, after the pigs had become accustomed to the diet, the rather high turnip rape content (39—30 g/day) did not appear to have any harmful effects. Aikasemmin pidettiin sääntönä, että sikojen ja kanojen rehuun täytyy si- sältyä animaalista valkuaista ennen kuin saadaan hyvä kasvu- ja rehun hy- väksikäyttötulos. Nykyisen tietämyksen mukaan eläinvalkuainen sinänsä ei ole välttämätön tekijä, oleellista on että eläin saa rehusta tarpeeksi raaka- valkuaista ja välttämättömiä aminohappoja. Koska nykyisin sikojen amino- https://www.c-info.fi/en/info/?token=dvRpUj0zXjkVp3EE.fljNog_NWBzjWcfO1pIvaA.G4o5nJkuDNweWDiEmKJ29zox1GDeomr3ZWE7sfhcMDZwFyoZbe0HKnDoWBrERAqXTxQ4dcqzZLY-muFh9LC8W_4XT4SC6oZmtUAJZFFJlzTmcNkvky-rJP5ieFW4U77DtF-4raoHcyWbiXv43bnaxQBSEiRhNc2eBJ9LF1RT-XSGD0gsq87rwTRylU47oLQl 228 happotarve tunnetaan (Rekat ja Lougnon 1968, Lewis ja Hardy 1970), re- hujen aminohappopitoisuudet voidaan määrittää tai katsoa rehutaulukoista ja myös eri rehujen aminohappojen resorboitumisesta sioilla on olemassa tut- kimuksia (Poppe ja Meier 1970, Eggum 1971, Nielsen 1971), on mahdollista laskea käytettävissä olevista rehuista sopiva seos. Kasvirehujen aminohap- pokoostumus ei vastaa eläinten tarvetta yhtä hyvin kuin useimpien eläin- peräisten rehujen, mutta tätä seikkaa voidaan korjata lisäämällä seokseen syn- teettisiä aminohappoja, jolloin vältytään raakavalkuaisen turhan runsaalta käytöltä. Pelkästään kasviperäisellä rehulla onkin saatu hyviä tuloksia niin sioilla (Thier et ai. 1969, Madsen et ai. 1970, Partanen 1970, Jucker 1971, Barber et ai. 1971) kuin kanoillakin (Cooper et ai. 1960, Aitken et ai. 1967, Vogt 1968, Lehtonen ja Paavilainen 1971). Tässä tutkimuksessa selviteltiin mahdollisuutta korvata lihassikojen ruo- kinnassa kalajauho kasvirehuseoksella, johon oli lisätty L-lysiiniä. Kumpikin ryhmä sai saman rehuyksikkömäärän päivässä ja rehujen raakavalkuais- sekä tärkeimpien aminohappojen pitoisuudet olivat lähes samat. Vertailussa huo- mioitiin kasvu, rehun hyväksikäyttö, ruhon laatu ja taloudellinen tulos. Kokeen taustana oli varautuminen siihen, että kalajauhon saanti saattaa tyrehtyä tai ainakin sen hinta merkittävästi nousta. Kokeen suoritusaikaan kalajauho oli taloudellisesti edullisin sikojen valkuaisrehu. Nyt kun runsas vuosi kokeen suorittamisesta on kulunut on tilanne kalajauhon kohdalla paljolti huonontunut: Kilohinta on noussut 90 pennistä 1.85 markkaan ja on yhä nou- sussa ja maahantuonti tälläkin hinnalla näyttää olevan vaikeutumassa. Kokeen järjestely Eläimet. Koe suoritettiin Valtion sikakoeasemalla Hyvinkäällä. Koe- eläimet olivat sikakoeaseman omasta emakkosikalasta yorkshire ja maatiais- rodun risteytyseläimiä. Neljää lukuunottamatta ne olivat kahden karjun jälke- läisiä ja karjut olivat lisäksi saman karjun poikia. Porsaat jaettiin mahdolli- simman identtisiksi ryhmiksi. Kummassakin ryhmässä oli 18 eläintä, niistä 13 leikkoa ja 5 imisää. Siat olivat kahden eläimen karsinoissa, 4 leikkoparia, 1 imisäpari ja 4 sekaparia kummassakin ryhmässä. Porsaiden alkupainot olivat keskimäärin 19.4 kg/19.6 kg. Varsinaista koeaikaa oli 20—88 elopainokilon välinen aika. Rehut ja ruokinta. Perusrehuna oli ohra, valkuaisrehuna vertailu- ryhmällä hyvälaatuinen norjalainen sillijauho ja koeryhmällä seos, joka sisälsi 60 % soijarouhetta, 15 % rypsirouhetta ja 25 % Torula hiivaa. Seokseen li- sättiin 1 % sen painosta L-lysiiniä. Kivennäis- ja vitamiiniseosta annettiin sellaiset määrät, että ne tärkeimpien kivennäisten, hivenaineiden ja vitamiinien osalta vastasivat normien mukaista tarvetta. Rehujen analyysitulokset ja niiden pohjalla tehty ry- ja srv-laskelma näkyy taulukossa 1. Ruokinnassa noudatettiin Valtion sikakoeasemalla kehitettyä runsas-niukka normitusta (Partanen 1970). Päivittäin käytetyt rehumäärät käyvät ilmi taulukosta 2, ry-määrät ja rehun raakavalkuais- ja tärkeimpien välttämättö- 229 Taulukko 1. Analyysitulokset rehuista ja niiden perusteella laskettu energia- ja sulavaraaka- valkuaisarvo. Table 1. Composition, energy and digestible crude protein values offeeds. Vesi Water Tuhka Ash Raakaprot. Crude protein Raakarasva Crude fat Raakakuitu Crude fibre Typettöm. uuteain. N-free extract Tärkkelys Starch Ry-arvo Fu-value 1 ) Korvausluku Fu Srv g/ry Digest.cr. prot. gjFu Ohra 11.8 2.5 12.3 2.3 4.6 66.5 49.9 0.9 1.1 102 Barley Kalajauho 6.6 11.4 72.0 8.1 1.9 - 1.1 0.9 595 Fish meal Kasvisrehuseos 10.6 6.0 47.4 2.3 6.8 26.9 1.0 1.0 420 Vegetable mixture 1) 1 feed unit 0.7 starch units Taulukko 2. Rehumäärät eri painoluokissa (g ilmakuivaa rehua/sika/pv) Table 2. Rates of feeding (g. air-dry feed/pigjday). Koeryhmä, Group I Vertailuryhmä, Group II Kivennäis- Sian paino kg Kasvis- ~ „. ... ~r ° seos 1 ) Kivennaisseos1) Wt.ofpigkg Ohra seos Mlnerai Ohra Kalajauho Mtneral Barley Vegetable ... . Barley Fish meal ... ...J ° supplement J supplementl ) mixture 20 960 260 40 1050 160 40 25 1060 » » 1150 * » 30 1260 » » 1350 • » 35 1410 • » 1500 » » 40 1610 250 50 1700 150 50 45 1810 » » 1900 • » 50 2010 » » 2100 l » 55 2210 » * 2300 » » 60-90 2410 200 I 2490 115 » l ) Lisäksi sikojen vitamiiniseosta 10 g/pv. l ) In addition vitamin supplement 10 gjday mien aminohappojen pitoisuudet taulukosta 3. Päivittäiset rehumäärät oli laskettu sellaisiksi, että kumpikin ryhmä sai saman ry-määrän/pv ja lisäksi kummankin rehuyhdistelmän raakavalkuais-, lysiini-, metioniini + kystiini-, treoniini- ja tryptofaanipitoisuus oli likimain sama ja vastasi sikojen tarvetta (Lewis ja Hardy 1970). Aminohappopitoisuudet laskettiin NJF:n rehutaulukon (1969) keskiarvojen mukaan, koska koerehuista tehty aminohappomääritys vaikutti epäluotettavalta. Taulukko 3. Energian saanti ja rehuyhdistelmien raakavalkuaisen ja tärkeimpien aminohap- pojen pitoisuudet (% ilmakuivasta rehusta). Table 3. Intake of energy \pig/day, crude protein and main amino acid contents of rations (% air-dry feed). Koerehu Ration for group I Vertailurehu Ration for group II Sian paino kg Wt. of pig kg Ry/pv Feed units/day Raakavalk. Crude protein Lysiini Lysine Metion. 4- kystiini Methionine + cystine Treoniini Threonine Tryptofaani Tryptophan Raakavalk. Crude protein Lysiini Lysine Metion. 4- kystiini M ethioneni + cystine Treoniini Threonine Tryptofaani Tryptophan 20 1.12 19.8 1.08 0.69 0.75 25 1.21 0.20 20.2 1.12 0.83 0.75 0.21 30 1.39 18.3 0.95 0.65 0.68 35 1.53 0.18 18.6 0.98 0.77 0.68 0.19 40 1.7017.0 0.830.62 0.61 45 1.88 0.1717.1 0.850.70 0.630.18 50 2.06 16.2 0.75 0.60 0.58 55 2.24 0.1616.3 0.770.67 0.590.16 60-90 2.37 15.0 0.64 0.57 0.51 0.15 14.9 0.65 0.61 0.53 0.16 Päiväannokset laskettiin olettaen, että ohran korvausluku on tavanomainen 1.0. Silloin 20 kg painoinen sika olisi saanut 1.20 ry/pv ja annoksen suuruus- olisi siitä asteittain noussut 2.60 ry/pv maksimimäärään 60 kg painoon pääs- täessä. Analyysien perusteella myöhemmin tehty laskelma osoitti kuitenkin, että ohra oli normaalia heikompaa, sen ry-arvo oli vain 0.9 ja sen vuoksi sikojen energiansaanti jäi lähes 10 % suunniteltua alhaisemmaksi (Taulukko 3). Ohra oli vuoden 1970 satoa ja sen laadun heikkous kävi sittemmin ilmi myös NJF:n ohratutkimuksesta (Salo 1972). Syynä oli ilmeisesti vuodelle ominai- nen runsas jälkiversonta. Siat ruokittiin kaksi kertaa päivässä. Ruoka annettiin puuromaisena, vettä ja jauhoa suhteessa 1: 1. Vettä sioilla oli vapaasti saatavana. Kokeen kulku. Varsinaista koeaikaa oli 20 —BB elopainokilon välinen aika. Koe jouduttiin aloittamaan liian suurilla porsailla ja sen vuoksi melkein välittömästi rehun vaihdon jälkeen. Vaihdon haittavaikutuksia lievennettiin antamalla porsaille ensimmäisinä päivinä normeja pienempi annos. Vertailu- ryhmä lähti käyntiin varsin kitkattomasti, mutta koeryhmä olisi vaatinut vähin erin tapahtuvan rehujen vaihdon. 260 g:n päiväannos valkuaisseosta ilmeisesti sen sisältämä 39 g rypsijauhoa aiheutti 20-kiloisille porsaille tottu- misvaikeuksia. Se ilmeni syömättömyytenä ja joillakin myös ripulina. Tottu- minen rehuun kesti noin viikon. Tämä alkuvaikeus näkyy kasvukäyrässä, koeryhmä jäi sen vuoksi heti lähdössä vertailuryhmästä jälkeen. Alkuhankaluuksia lukuunottamatta koe sujui hyvin. Siat olivat terveitä, joitakin loppuajan jalkaheikkoustapauksia lukuunottamatta. Jalkaviatkin oli- vat kuitenkin niin lieviä, että ne tuskin vaikuttivat kasvutuloksiin. Jalkaheik- 230 231 koutta ilmeni tietyn karjun jälkeläisissä, yhtä hyvin molemmissa ryhmissä ja se ilmeisesti johtui perinnöllisistä taipumuksista eikä rehusta. Ruhon arvostelu. Siat lähetettiin teuraaksi, kun kahden peräkkäi- sen päivän painon keskiarvo oli vähintäin 88 kg. Teurastus ja ruhojen arvostelu tapahtui Karjakunnan teurastamossa Helsingissä. Ruhot arvosteltiin Valtion sikakoeaseman sikakantakokeissa käyttämien normien mukaan, esim. selkä- silavan mitta on viidestä kohdasta saadun luvun keskiarvo. Ruhon paloitte- lulla selvitettiin mm. ruhon arvokkaiden osien liha-luuprosentti ja ruhon lihakkuusprosentti. Tulokset Sikojen kasvukäyrät nähdään kuvasta 1 ja koetulokset kokonaisuudessaan taulukosta 4. Kuvasta käy ilmi jo esiintullut seikka, että koeryhmä jäi jälkeen heti kokeen alussa, mikä ero sitten hiljalleen suureni erikoisesti kokeen loppuviikkoina. Keskimääräinen päiväkasvu ja rehun hyötysuhde jäi sen vuoksi koeryhmällä vähän vertailuryhmän arvoja heikommaksi, mutta erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Rehun hyötysuhde oli myös heikommaksi jääneellä koeryhmällä erittäin hyvä. Teuraslaadussa sekä silavamitoissa että lihakkuusarvoissa ilmeni pie- niä eroja koeryhmän hyväki, mutta tilastollista merkitsevyyttä niilläkään ei ollut. Taulukossa 4 esitettyjen numerotietojen lisäksi määritettiin mm. kylki- kappaleen lihakkuus ja lihan väri, mutta eroja ryhmien välillä ei todettu. Sila- vamitat olivat suhteellisen ohuet ja koska ruhojen laatuluokitus suoritetaan silavamittojen mukaan pääsi suuri osa ruhoista (koeryhmästä 13, vertailuryh- mästä 9) laatuluokkaan I-f, mikä silloin oli korkein. Kokeesta tehtiin myös taloudellinen laskelma. Siitä kävi ilmi, että tässä- kään kohden ei ryhmien välillä ollut oleellista eroa. Katetuottoero vertailu- ryhmän hyväksi oli vajaa 2 %. Koeryhmän ruhoista saatu vähän korkeampi hinta nimittäin kompensoi ryhmän vähän korkeampaa rehukustannusta. Viimeksimainittua nosti sekä lysiini että rehuhiiva, joka valkuaissisältöönsä nähden oli huomattavasti kalliimpaa kuin kalajauho, joka tuolloin maksoi vain 90 p/kg. Taloudellinen tulos oli itse asiassa normaalia parempi, koska rehun hyvän hyötysuhteen aiheuttama rehun säästö ja ruhojen korkea laatu painoi vaa’assa enemmän kuin suuren energiarajoituksen aiheuttama kasvatusajan pidentyminen. Tulosta paransi myös se seikka, että kuolemantapauksia ei sattunut eikä liioin hoitoa vaativaa sairautta. Huomattakoon että koerehua suunniteltaessa rehun hinta jäi vähälle huomiolle; täysipainoisen kasvivalkuais- rehun voisi suunnitella kilohinnaltaan edullisemmaksikin. Tulosten tarkastelu Tulosten vertailua aikaisempiin vaikeuttaa eri maiden välillä vallitseva sekä energianormien että energiamittojen kirjavuus. On ad. libitum ruokintaa ja 232 erilaisia rajoitusmalleja ja toisaalta sulavaa, muuntokelpoista ja nettoenergiaa sekä paino- että kalorimittoina. Yleispiirteenä kokeen tuloksista voidaan sanoa, että koerehu oli vähän hei- kompaa kuin kalajauho, joskaan ryhmien välillä ei missään kohden todettu tilastollisesti merkitseviä eroja. Kasvueroa syntyi ryhmien välille heti kokeen alussa, jolloin porsaat oudoksuivat kasviseosta, ilmeisesti sen rypsijauho- osuutta, joka kokeen ensimmäisenä viikkona oli 3.2 % rehuyhdistelmästä (60 kg painosta lähtien enää 1.1 %). Rypsijauhosta ei liene tutkimuksia, mutta rapsijauhosta saadut tulokset pätevät myös rypsijauhoon. Saben et ai. (1971) osoittivat, että lihasika sulattaa rapsijauhoa melkoisesti huonommin kuin soija- jauhoa (sulavuudet 75.9 ja 89.2 %). Hansen ja Clausen (1969) totesivat ruokintakokeissa, että 175 g ja 350 g:n päiväannos uutettua rapsijauhoa alensi huomattavasti rehun maittavuutta ja sitä tietä kasvutulosta. Kilpirauhasen paino nousi rapsiryhmillä hyvin selvästi. Claps et ai. (1972) ilmoittavat vuo- rostaan, että 30—90 kilon painovälillä 3 ja 6 % rapsijauhoa rehuyhdistelmästä antoi saman kasvutuloksen kuin kontrollirehu, jossa rapsin tilalla oli maa- Kuva 1. Sikojen kasvukäyrät. Fig. 1. Growth curves for pigs. Taulukko 4, Tärkeimmät numerotiedot kokeesta. Table 4. Main results of experiment. Koeryhmäl ) Vertailuryhmä1) Group I Group II Eläinten määrä Number ofpigs 18 18 Elopaino alussa, kg Live wt. at the beginning, kg 19.4 19.6 Korjattu elopainolopussa, kg Corrected live wt. at the end, kg . 87.8 87.3 Teuraspaino, kg Slaughter weight, kg 65.9 65,5 Teurastappio, % Slaughter loss, % 26.7 27.3 Ruokintapäiviä Feeding days 107 102 Elopainon kasvu, g/pv Live wt. gain, g/day 641 663 Rehunkulutus, ry/elop. kasvu kg Feed intake, fu/kglive wt.gain 2.71 2.63 Rehunkulutus, ry/eläin/pv Feed intake,fu/pig/day 1.80 1.76 Selkäsilava, mm Back fat, mm 26.0 27.2 Kylkisilava, mm Side fat, mm 22.8 24.5 Kyljyslihas, cm* M. long, dorsi, cm 2 29.9 28.9 Ruhon pituus, cm Length ofcarcass, cm 98.0 97.5 Kylkipituus, cm Length of side ,cm 77.8 77.2 Lihaa ruhosta, % Lean meat, % ofcarcass 45.7 45.6 Ruhon arvokkaiden osien liha-luu-% 74.9 74.3 Meat -f bone of the most valuable parts ofcarcass, % Ruhon arvokk. osien lihaa, g/pv 91 91 Meat gain of the most valuable parts, gfday Luokitus Classification: 1+ 13 9 1 6 9 *) Mitkään erot ryhmien välillä eivät ole merkitseviä. None of the differences between the groups are significant pähkinä- tai pellavansiemen jauhoa. 9 ja 12 % rapsijauhoa sen sijaan sai aikaan merkitsevästi heikomman tuloksen. Kirjoittajan suorittamassa kokeessa rypsijauhon maksimimäärä oli 39 g päivässä ja kokeen alussa tämän ryhmän porsailla ilmeni syömättömyyttä ja joillakin myös ripulia, mitkä voidaan panna rypsijauhon tilille. Viikon parin tottumisvaiheen jälkeen ei mitään näkyvää haittavaikutusta enää pantu mer- kille. On mahdotonta sanoa, johtuiko koeryhmän kokonaisuudessaan hiukan heikompi kasvu yksinomaan rypsi jauhosta, vai oliko se monien tekijäin yhteis- vaikutusta. Edellämainittujen Claps et ai. tulosten mukaan näin pienen määrän ei pitäisi alentaa kasvua. Ohjeeksi voidaan kuitenkin antaa, että jos valkuais- rehu sisältää näinkin paljon rypsijauhoa, on porsaat totutettava rehuun parin viikon siirtoruokinnalla. Rehun hyötysuhde osoittautui molemmilla ryhmillä erittäin hyväksi ja samoin ruhon laatu. Kumpaankin vaikutti ilmeisesti sekä huomattava ener- giarajoitus että rehujen korkea raakavalkuais- ja tärkeimpien aminohappojen pitoisuus ja aminohappojen keskinäinen tasapaino. Blair et ai. (1969) ja Lewis ja Hardy’h (1970) mukaan energiarajoitus ja rehun riittävä raakaval- kuais- ja lysiinipitoisuus parantavat rehun hyötysuhdetta ja nostavat lihan osuutta ruhossa. 2 233 234 Jos tarkastellaan sikoja yksilöllisesti eikä vain ryhmien keskiarvolukuina, voidaan todeta että sika-aines oli varsin heterogeenista vaikka käytettävänä olikin koeaseman emakkosikalan porsaat. Esimerkkinä yksilöllisistä eroista mainittakoon, että kahden samasta pahnueesta olevan samaan ryhmään kuu- luneen sian pitkän selkälihaksen poikkileikkaukset olivat 40.4 cm 2 ja 26.0 cm 2. Tämä on omiaan osoittamaan, että jalostusvalintaa tarvitaan ja myös selittämään, miksi ruokintakokeissa tarvitaan suuret ryhmät ennenkuin ruo- kinnan vaikutus saadaan esille. DAVEYn ja MoRGANin (1969) koe vartavas- ten jalostetulla silava/lihatyypillä on havainnollinen näyttö tyypin vaiku- tuksen ruokintakokeen tuloksiin. Taloudellinen laskelma osoitti, että hyvä ruhon laatu ja rehun hyvä hyö- tysuhde on kannattavampi tavoite kuin korkea päiväkasvu. Näin siitäkin huolimatta, että hintaero ohutsilavaisen ruhon hyväksi on meillä suhteelli- sen pieni, koska silavalla on kysyntää markkarateollisuudessa. Johtopäätöksenä voidaan sanoa, että ilman animaalista valkuaista pääs- tään hyvään tulokseen, kunhan ruokinta suunnitellaan siten, että rehuyh- distelmä aminohappojenkin osalta vastaa sikojen tarvetta. Yksinomaan kas- viperäisiä rehuja käytettäessä jää lysiinipitoisuus helposti liian alhaiseksi ja muodostuu rajoittavaksi tekijäksi. Rehujen hinnat määräävät, kannattaako lysiinivajaus täyttää käyttämällä tavallista suurempaa määrää kasvival- kuaisseosta, vaiko lisäämällä vähän synteettistä lysiiniä, jolloin voidaan py- sytellä suhteellisen alhaisissa raakavalkuaisnormeissa. Muista aminohapoista tuskin tulee puute meikäläisissä rehuyhdistelmissä, koska niissä on perus- rehuna ohra ja kaura, jotka sisältävät kriittisiä aminohappoja huomattavasti enemmän kuin maissi ja vehnä. Tietty valkuaisrehulisäys joka tapauksessa tarvitaan, sillä vilja on aminohappokoostumukseltaan siinä määrin heikkoa, että suhteellisen runsaastikaan raakavalkuaista sisältävät ohralajikkeet eivät edes muutamalla synteettisellä aminohapolla täydennettynä riitä liha- sian ainoaksi rehuksi silloin kun tavoitteena on hyvä rehunkäyttötulos ja korkean laatuluokan ruhoja. Yhteenveto Lihasikojen ruokinnassa verrattiin kalajauhoa ja seosta, jossa oli 60 % soijajauhoa, 15 % rypsi jauhoa, 25 % Torulahiivaa ja lisänä 1 % L-lysiiniä. Perusrehuna oli ohra. Vitamiineja, kivennäis- ja hivenaineita annettiin nor- mien mukaan. Energiamäärät/pv olivat kummallakin ryhmällä samat ja rehun raakavalkuais-, lysiini-, metioniini -f kystiini-, treeniini- ja trypto- laanipitoisuudet jokseenkin samat. Ruokinnassa noudatettiin runsas-niukka järjestelmää. Siat olivat kahden eläimen karsinoissa ja kumpaankin ryh- mään kuului 18 yorkshire x maatiainen sikaa, suurin osa leikkoja. Koeaikaa oli 20 —BB elopainokilon välinen aika. Koeryhmän (I) kasvu- ja rehunkäyttötulos muodostui vähän heikommaksi kuin kalajauhoryhmän (II) ja ruhon laatu vuorostaan vähän paremmaksi. Mitkään erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Tärkeimmät numerotie- dot ryhmien I ja II välillä olivat: Päiväkasvu 641/663 g, rehun hyötysuhde 235 2.71/2.63 ry/kg, selkäsilava 26.0/27.2 mm, kylkisilava 22.8/24.5 mm, pitkä selkälihas 29.9/28.9 cm 2 , ruhon lihaosuus 45.7/45.6 %, ruhon tärkeimpien osien a) liha-luuosuus 74.9/74.3 %, b) lihamäärän kasvu 91/91 g/pv. Taloudellisessa tuloksessa ryhmien välillä ei ollut mainittavaa eroa. Kasvirehuseos olisi edellyttänyt parin viikon siirtoruokinnan, sellaista ei ollut ja kasvueroa syntyi heti alussa. Tottumusvaiheen jälkeen ei kasvi- seoksen melko korkeasta rypsijauhopitoisuudesta ollut haittaa, mikäli ei pientä kasvueroa lasketa yksinomaan rypsin tilille. Tekijäin kiitokset Raision Tehtaat Oy:lle, joka on lahjoittanut kokeessa käytetyt rehut. KIRJALLISUUTTA Aitkkn, R. J., Biely, J., Nikolaiczuk, N., Robblee, A. R. & Slinger, S. J. 1967. Comparison of laying rations with and without animal protein at the Canada Central Random Sample Test. Poultry Sci. 46: 1227. Barber, R. S., Braude, R., Mitchell, K. G. & Myres, A. W. 1971. The value of hydro- carbon grown yeast as a source of protein for growing pigs. Brit. J. Nutr. 25; 285 294. Blair, R., Dent, J. 8., English, P. R. & Raeburn, J. R. 1969. Protein, lysine and feed in- take level effects on pig growth. I. Main effects. J. Agric. Sci., Camb. 72: 379 400. Cooper, D., March, B. & Biely, J. 1960. The performance of laying pullets fed rations differing in cereal component and protein supplement. Poultry Sci. 39: 1395 1400. Davey, R. J. & Morgan, D. P. 1969. Protein effect on growth and carcass composition of swine selected for high and low fatness. J. Anim. Sci. 28: 831 836. Eggum, B. O. 1971. Protein i korn og fra. NJF-kongressen Uppsala 1971. Seksjon H, V og VI: 1-11. Glaps, J., Dejneka, F. & Przysiecka, M. 1972. Rapeseed oilmeal for fatteningpigs. Roczniki Nauk Rolniczych 93 B: 7-26. (Ref. Nutr. Abstr. Rev. 42: 1281). Hansen, V. & Clausen, Hj. 1969. Rapsskrä til slagterisvin. Landokonomisk Forsogslabora- toriums Ärbog: 36 56. Jucker, H. 1971. Ersatz von Fischmehl durch andere Eiweissfuttermittel in praktischen Schweinemastrationen. Bayer, landw. J. buch 48: 80 92. Lehtonen, U.-R. & Paavilainen, M. 1971. Synteettiset aminohapot animaalisen valkuaisen korvaajana kananrehuseoksissa. Siipikarja 1971; 238 239. Lewis, D. & Hardy, B, 1970. The effect of dietary energy and protein on carcass composition in the growing pig. Ritene Conference, Majorca, May 1970, 18 p. Madsen, A., Eggum, 8., Mortensen, H. P. & Larsen, A. E. 1970. Protein and amino acid supplementation to all-barley diets for pigs with special reference to the amino acid composition of the meat. Kgl. Vet. Landbohojsk. Ärsskr.: 1 11. Nielsen, A. J. 1971. The digestibility of amino-acids from different balanced feed rations as related to the digestibility of nitrogen in growing pigs. Acta Agric. Scand. 21: 189—192. Nordisk Jordbruksforskning 1969. Fodermiddeltabel. p. 32 33. Gjovik. Partanen, J. 1970 a. Rehuhiivastako kotimainen sikojen valkuaisrehu. Sika 1970, 2: 12 23. » 1970 b. Lihasikojen uudet viikottaiset ry-normit. Sika 1970, 4: 6 18. Poppe, S. & Meier, H. 1971. Zur Bestimmung der Aminosäurenresorption bei Ratte und Schwein. Arch, Tierernähr. 21: 619 633. 236 Rerat, A. & Lougnon, J. 1968. Amino acid requirements of growing pigs. World Rev. Anim. Prod., IV. No. 19-20: 65-74. Saben, H. S., Bowland, J. P. & Hardin, R. T. 1971. Digestible and metabolizable energy values for rapeseed meals and for soybean meal fed to growing pigs. Can. J. Anim. Sci. 51: 419-425. Salo, M.-L. 1972. Hosttidspunktets indflydelse pä byggens fodervaerdi. C. Kolhydrat- och ligninhalt. 395. beretning fra forsorgslaboratoriet, Kobehavn: 54 59. Thier, E. & Brune, H. 1969. Untersuchungen zum Einsatz von L-Lysin-HCI und DL-Methionin in der Schweinemast und zum Aussagewert der ermittelten N-Bilanzen. Z. Tierphys. Ticrernähr. Futtermittelk. 24: 209 229. Vogt, H. 1968. Versuche fiber den vollständigen Ersatz von Fischmeal durch pflanzliche Ei- weisstrager. Arch. Gefliigelk. 32: 225 341.