262 Pakkausmateriaalin, pakkauskoon ja säilytystavan vaikutus ruokaperunan laatuun Eero Varis Hankkijan kasvinjalostuslailos, Anttilan koetila, Hyrylä Saapunut 22. 2. 1973 The effect of material and size of package, and method of storing on the quality of the potato Eero Varis Plant Breeding Institute of Hankkija, Experimental Farm Anttila, Hyrylä, Finland Abstract. Three different types of paper were used: Clupak (I), wet-strength (II), and kraft paper (III); and two LD-polyethylene films: black-pigmented, micro-perforated (IV), and transparent, perforated (V). The sizes of the packages were 2.5 and 5.0 kilos. Methods of storing: 1 week in a cold storeroom, followed by 7 or 13 days in a retail shop (1 + 1 and I+2), and 6 days at home (1 +1 + 1 or 1+2+ 1). Weight loss of the potatoes was greater in paper bags than in plastic bags, and greater in small plastic bags than in the large ones. The potatoes moistured only slightly in paper bags, whereas moisturing was severe in plastic bags excepting the small micro-perforated bags. Sprouting of the potatoes was the strongest in plastic bags as well as in the wet- strength kraft paper bags. Greening of thepotatoes was the slightest in the black-pigment- ed plastic bags, and by far the most severe in the transparent plastic bags. In this respect kraft paper bags proved less suitable than other paper bags. Potatoes rotted severely in the transparent perforated plastic bags as well as in the large black-pigmented micro-perforated plastic bags. The mealiness of the potatoes decreased during the treat- ment: slightly more in large bags than in the small ones. No evident differences were found between the materials. The flavour of the prepeeled, cooked potatoes had clearly deteriorated after one week in a retail shop (1 + 1). Of the materials the transparent polyethylene was graded as the poorest although compared to the other materials the difference was not significant. Ruokaperunan pakkaaminen läpinäkyviin muovipusseihin yleistyi Suomessa- kin 1960-luvulla niin, että vuosikymmenen lopulla suurin osa ruokaperunasta pakattiin I—s kg:n muovipusseihin. Kun kuitenkin oli ilmeistä, että muovi ei ollut paras mahdollinen pakkausmateriaali huolimatta halpuudestaan ja ku- luttajien suosiosta, järjestettiin muutamia asiaa selvittäviä tutkimuksia eri tahoilla. Yksi näistä oli Perunaseuran alaisuuteen lokakuussa 1968 perustetun Perunapakkausten kehittämistoimikunnan Hankkijan kasvin jalostuslaitoksella keväällä 1969 järjestämä tutkimus, jonka tulokset seuraavassa esitetään. https://www.c-info.fi/en/info/?token=XJ4WSW3uEvVG9fvS.gMZzNmhsDDTGVsh_zsEhhA.G5_MQvvsMSfrk9TKXANHNW-14lDr01sA55TStDjIVSOBgcEpCW55Gzb-I2pYQ6y__G04Doc0iJ5aLnTSBDsfsc5naXIjl72Jses3kleL6NTHOGoGeqfqByxOViqwemvO9tfrtMxSOzv316I89kt1zfCC3jMeUgZs 263 Koeolosuhteet ja aineisto Kokeen tarkoituksena oli verrata käytäntöä jäljittelevissä olosuhteissa har- jaamattomien ja pesemättömien perunoiden laadun muuttumista muutamia pakkausmateriaaleja käytettäessä. Pakkausmateriaalit: I paperipussi Clupak, mikrorci'itetty, märkäluja, 80 g/m2 II » märkäluja, 80 g/m2 111 » voimapaperi, 80 g/m 2 IV muovipussi LD-polyeteeni, mustapigmentoitu, mikrorci'itetty, paksuus 0.05 mm V » LD-plyeteeni, kirkas, rei'itetty 0 6 mm, paksuus 0.05 mm Pakkauskoot: A 2.5 kg B 5.0 » Säilytystavat ja -ajat: 1.1. Varastointi kuljetuspakkauksissa (viileässä huoneessa n. +B°C lämpötilassa, isoissa märkälujissa säkeissä, pimeässä) 7 vrk. 2. 1+ 1. Kohdan 1 jälkeen säilytys vähittäiskaupassa (lämpimässä huoneessa n. +l5 °C lämpötilassa, pöydille ladottuina, keinovalossa) 7 vrk. 3. 1+2. Kohdan 1 jälkeen vähittäiskaupassa 13 vrk. 4. I+l+ 1. Kohdan 2 jälkeen säilytys kotona {komerossa n. +l5 °C lämpötilassa, pussit avattuina, pimeässä) 6 vrk. 5. I+2 +l. Kohdan 3 jälkeen säilytys kotona 6 vrk. Aineisto käsitti yhteensä 250 pakkausta. Perunat analysoitiin kokeen alkaessa ja joka vaiheen jälkeen, jolloin kustakin erästä otettiin sokeasti 5 pakkausta. Seuraavat määritykset tehtiin; 1, Painon muutos. Pakkaukset punnittiin jokaisen käsittelyvaiheen lopussa. 2. Perunoiden kostuminen, paino-%. Kostuneeksi luettiin peruna, jonka pinnasta yli 5 % oli märkä pakkausta purettaessa. 3. Perunoiden itäminen, paino-%. Itäneeksi luettiin peruna, jossa oli enemmän kuin yksi yli 1 mm:n mittainen itu. 4. Perunoiden pilaantuminen, paino-%. Pilaantuneeksi laskettiin peruna, jossa oli selvästi havaittavissa sieni- tai bakteerivikaa. 5. Perunoiden vihertyminen, paino-%. Vihertyneeksi katsottiin peruna, jonka pinnasta yli 5 % oli vihertynyt. 6. Perunoiden jauhoisuus. Kts. seuraava. 7. Perunoiden maku. Keittokokeessa 5 edustavaa mukulaa keitettiin kuorittuina höyryssä. Jauhoisuus ja maku arvosteltiin laitoksen käyttämällä tavalla 0 100 asteikolla, jossa 0 = vetinen, voimakkaita sivumakuja, ruokaperunakelvoton, 100 = hyvin jauhoinen, maultaan virheetön. Arvosteluaseikko on tarkemmin selostettu aikaisemmin (esim. Varis 1972). Koelajike oli Realta, josta valittiin pakkauksiin terveitä ja ehjiä mukuloita lajittelukoosta 40—55 mm. Tulokset käsiteltiin varianssianalyysillä Keskusosuusliike Hankkijan ATK- osastolla. Tulosten tilastollinen merkitsevyys on ilmaistu seuraavasti: 264 *** = 99.9 %;n luotettavuus *• = 99 » » * = 95 * » (�) = 90 » » ns = ei luotettava Tulokset ja tarkastelu Varianssianalyysin tulokset ja PME (5 %) on esitetty Taulukossa 1 Taulukko 1. Varianssianalyysi pakkausmateriaalin, pakkauskoon ja säilytystavan vaikutuk- sesta perunan laatuun (suluissa PME 5 %) Table 1. Analysis of variance of the effect of material and size of package, and of the method of storing on the quality of the potato (LSD 5 % within parentheses) Paino- Kostu- Viherty- Pilaan- Jauhoi- häviö neita Itäneitä neitä tuneita suu s Maku Weight Moist Sprouted Greened Rotted Mealiness Flavour loss tubers tubers tubers tubers % % % % % 0-100 0-100 I Materiaali *** (0.3) *** (6) *** (4) *** ( 7) *** (6) ns (-) ns (-) Material A Koko - Size ** (0.2) ns (-) ns (-) *** (5) ns (-) * (2) ns (-) 1 Säilytystapa *** (0.3) *** (6) *** (4) *** ( 7) *** (6) *** ( 3) *** (4) Method ofstoring I X A *** (0.3) (*) (7) ns (-) ns (-) * (7) ns (-) ns (-) I X 1 *** (0.5) *** (11) **» ( 5) *** (13) *** (12) ns (-) ns (-) Ax 1 *** (0.3) * (7) ns (-) ns (-) ns (-) ns (-) ns (-) I XA x 1 ns (-) *» (14) ns (-) ns (-) ** (15) - - Painohäviö. Eroja pakkausten painohäviössä aiheuttivat sekä pak- kausmateriaali, pakkauskoko että säilytystapa (Taulukko 1, Piirros 1). Muovipakkaukset eroittautuivat paperipusseista pienemmän painohäviönsä ansiosta (paperit 4.3, 4.9 ja 4.9, muovit 2.6 ja 1.9 %). Pienten pakkausten paino- häviö oli hiukan suurempi kuin isojen (3.8 ja 3.6 %). Pakkausten painohäviö lisääntyi melko suoraviivaisesti kokeen jatkuessa (0.9, 2.7, 4.1, 4.7 ja 6.1 %, Piirros 1). Ensimmäisen asteen merkitsevistä yhdysvaikutuksista kävi selville seuraa- vaa; Isojen muovipakkausten painohäviö oli selvästi pienempi kuin pienten (materiaali X koko). Papereista voimapaperi (III) poikkesi muista siinä, että sen isoissa pakkauksissa painohäviö suureni. Merkitsevä yhdysvaikutus mate- riaali X säilytystapa osoitti lähinnä sen, että muovipakkausten painohäviö li- sääntyi hitaammin kuin paperipakkausten. Ero oli selvempi isoissa pakkauk- sissa (koko x säilytystapa). Viikon varastosäilytys (1) aiheutti pakkauskokoa huomioimatta muovi- pakkauksissa keskimäärin 0.5 ja paperipakkauksissa 1.2 %:n painohäviön. Tämän jälkeinen lämmin säilytys vähittäiskaupan olosuhteissa nosti paino- häviön kahdessa viikossa (I+2) muovipakkauksissa 2.2. ja paperipakkauk- sissa 5.4 %:iin. Kotisäilytys avonaisissa pusseissa nosti vielä kokonaispaino- häviön (I+2+l) vastaavasti 4.2. ja 7.3 %:iin (vrt. Ellala ym. 1970). Ame- rikkalaisissa tutkimuksissa on myös todettu polyeteenipakkauksissa paino- häviön jäävän huomattavasti pienemmäksi kuin paperisissa (Luxz ym. 1951, Hardenburg 1954). Chase (1964) totesi painohäviön olevan pienissä pak- kauksissa prosentuaalisesti suuremman kuin isoissa. Painohäviö oli hänen tutkimuksissaan suurin alussa, kolmena-neljänä päivänä pakkaamisen jälkeen. Perunoiden kostuminen. Varianssianalyysin (Taulukko 1) mu- kaan sekä pakkausmateriaali että säilytystapa vaikuttivat perunoiden kostu- miseen (Piirros 2). Perunoiden kostuminen eri pakkausmateriaaleissa oli keskimäärin: pape- rit 4,6, ja 5, muovit 15 ja 39 %. Eri säilytystavoissa kostuneiden perunoi- den osuudet olivat: 24, 19, 13, 6 ja 6 %. Kaikissa paperipusseissa (I —III) koosta riippumatta perunat säilyivät käytännöllisesti katsoen kuivina. Samoin ne säilyivät kuivina mikrorei’ite- tyissä (IV) pienissä muovipusseissa. Sen sijaan mikrorei’itetyt isot muovi- pakkaukset kostuivat selvästi varastosäilytyksen (1) aikana, mutta kuivui- vat myös selvästi kauppasäilytyksen (1 + 1 ja I+2) aikana. Revitetyissä muovipusseissa (V) perunat kostuivat pahoin, mutta kotisäilytyksen aikana nekin kuivuivat lähes täysin (yhdysvaikutukset). Samanlaisia tuloksia tavallisten ja myös revitettyjen muovipussien läpäi- 4 Piirros I.Pakkausmateriaalin, pakkauskoon ja säilytystavan vaikutus perunoiden painohäviöön. Figure 1. The effect of material and size of package, and method of storing on the weight loss of the potatoes. x X = II märkäluja wet-strength o o = 111 voimapaperi kraft paper )f • * = IV mutsapigmentoitu, mikrorei'itetty muovi black-pigmented, micro- perforated plastic D—• • D = V läpinäkyvä rei'itetty muovi transparent perforated plastic. 265 Piirros 2. Pakkausmateriaalin, pakkauskoon ja säilytystavan vaikutus perunoiden kostumiseen. Figure 2. The effect of material and size of package, and method of storing on the moisturing of the potatoes. •—— • =1 Clupak X X = II märkäluja wet-strength o o = 111 voimapaperi kraft paper )fr—•* = IV mustapigmentoitu, mikrorei'itetty muovi black-pigmented, micro- perforated plastic D—• ■ D = V läpinäkyvä, rei'itetty muovi transparent perforated plastic Piirros 3. Pakkausmateriaalin, pakkauskoon ja säilytystavan vaikutus perunoiden itämiseen. Figure 3. The effect of material and. size ofpackage, and methoa of storing on the sprouting of the potatoes. •—— • =1 Clupak X X = II märkäluja wet-strength o o = 111 voimapaperi kraft paper *—• * = IV mustapigmentoitu, mikrorei'itetty muovi black-pigmented, micro- perforated plastic q—• • D = V läpinäkyvä, rei'itetty muovi transparent perforated plastic 267 semättömyydestä ja kosteuden kondensoitumisesta on todettu muissakin vas- taavissa tutkimuksissa (Lutz ym. 1951, Hardenburg 1954, Hechelmann ym. 1968, Ellala ym. 1970). Itäminen oli sangen nopeaa johtuen kokeen myöhäisestä suoritus- ajasta (Piirros 3). Perunoiden itäminen eri materiaaleissa oli keskimäärin: paperit 73, 85 ja 70, muovit 83 ja 83 %. Tuloksesta näkyy, miten itäminen oli runsaampaa muovipusseissa kuin parhaissa paperipusseissa (vrt. Hechelmann ym. 1968). Papereista märkäluja (II) oli muita huonompi. Kun siinä perunat myös kos- tuivat osittain enemmän kuin muissa paperipusseissa, on syytä olettaa, että pussien kosteudenläpäisykyvyllä oli merkitystä perunoiden itämisnopeuteen. Parhaista paperilaaduista (I ja III) valmistetuissa pusseissa perunat itivät muita hitaammin, mutta lopuksi niissäkin itivät kaikki perunat (materiaali X säilytystapa). Vihertyminen. Läpinäkyvissä muovipusseissa (V) perunoiden vi- hertyminen oli keskimäärin muita voimakkaampaa (paperit 22, 16 ja 32, muo- vit 5 ja 62 %). Sen sijaan märkälujissa (II) ja Clupak-(I) paperipusseissa vi- hertyminen oli selvästi vähäisempää ja mustapigmentoiduissa muovipusseissa (IV) vähäisintä (Piirros 4). Piirros 4. Pakkausmateriaalin, pakkauskoon ja säilytystavan vaikutus perunoiden viher- tymiseen. Figure 4. The effect of material and size ofpackage, and method of storing on the greening of the potatoes. X X = II märkaluja wet-strength o o = 111 voimapaperi kraft paper *—• M = IV mustapigmentoitu, mikrorei'itetty muovi black-pigmented, micro-perforated plastic □ _.._□ v läpinäkyvä, rei'itetty muovi transparent perforatea plastic 268 Pienissä pusseissa vihertyneitä mukuloita oli enemmän kuin isoissa (32 ja 23 %). Vihertyminen lisääntyi erityisesti vähittäiskaupan valoisassa säily- tyksessä (4, 25, 44, 30, 34 %). Yhdysvaikutuksen materiaali x säilytystapa mukaan vihertyminen edis- tyi materiaalista riippuen selvästi eri tavalla. Amerikassa tutkittiin jo 1950-luvun alussa eri pakkausmateriaalien vaiku- tusta perunoiden vihertymiseen ja todettiin, että kahdeksan päivää 9 tun- nin keinovalaistuksessa pidetyistä perunoista tavallisissa paperipusseissa vi- hertyi vain 1%, läpinäkyvissä polyeteenipusseissa 71 %. Paperipusseissa polyeteeniaukko lisäsi huomattavasti vihertymistä (Lutz ym. 1951). Sa- moin Hardenburg (1954) totesi perunoiden vihertyraisen olevan riippuvai- nen pakkausmateriaalin valonläpäisykyvystä. Ellala ym. (1970) totesivat suuren eron tavallisen läpinäkyvän ja mustapigmentoidun polyeteenipussin sekä myös voimapaperipussin valonläpäisykyvyn välillä. Samoin heidän kokeissaan vihertyminen mustapigmentoiduissa polyeteenipusseissa oli vähäi- sempää kuin voimapaperipusseissa ja läpinäkyvissä polyeteenipusseissa. Pilaantuminen. Varianssianalyysin mukaan perunoiden pilaantu- misessa oli pakkausmateriaaleittain eroja (paperit 5, 4 ja 7, muovit 13 ja 63 %). Läpinäkyvä muovi (V) oli selvästi huonoin materiaali. Myös musta- black-pigmentea, micro-perforated plastic Piirros 5. Pakkausmateriaalin, pakkauskoon ja säilytystavan vaikutus perunoiden pilaan- tumiseen. Figure 5. The effect of material and size of package, and method of storing on the occurrence of tuber rot. •—— • =1 Clupak X X = II märkäluja wet-strength o o = 111 voimapaperi kraft paper 3f —•—-K = IV mustapigmentoitu, mikrorei'itetty muovi black-pigmentea, micro-perforated plastic n—• • n = V läpinäkyvä, rei'itetty muovi transparent perforated plastic 269 pigmentoitu muovi (IV) oli keskimäärin papereita huonompi. Säilytysajan jatkuminen lisäsi aluksi pilaantumista (10, 22, 20, 19 ja 21 %). Yhdysvaiku- tuksista (Taulukko 1, Piirros 5) käy selville, että paperipusseista tavallisesta voimapaperista (III) valmistetuissa isoissa pusseissa oli enemmän pilaantu- neita kuin muissa paperipusseissa. Mustapigmentoitu, mikrorei’itetty muovi (IV) oli suhteellisen hyvä pieninä pakkauksina, mutta isoina papereita huo- nompi. Läpinäkyvä muovi (V) oli sekä pieninä että isoina pusseina ylivoi- maisesti huonoin pakkausmateriaali (vrt. Luxz ym. 1951, Hechelmann ym. 1968). J auhoisuus. Perunat pysyivat jauhoisempina pienissä pakkauksissa (41 ja 39), vaikka ero olikin sangen pieni (Taulukko 1). Tämä voisi johtua pienten pakkausten suuremmasta painon (veden) häviöstä ja siis kuiva-aine- pitoisuuden noususta. Säilytysajan kuluessa jauhoisuus aluksi aleni, mutta nousi taas hiukan kotisäilytyksen aikana (46, 39, 37, 38 ja 41). Pakkausmateriaali ei vaikuttanut merkitsevästi jauhoisuuteen (paperit 40, 41 ja 39, muovit 39 ja 41). Ellala ym. (1970) eivät myöskään todenneet eroa voimapaperin ja mikrorei’itetyn mustapigmentoidun polyeteenin välillä. Maku. Keittokokeessa kuorittuina keitetyissä perunoissa todettiin vain Taulukko 2. Perunan maun muuttuminen erilaisissa pakkauksissa. Table 2. Changes in the flavour of the potatoes packed in different hinds of packages. Säilytystapa Materiaan ~,,,,. Keskim.Method of storing Material 1 l+J 1+2 I+l + 1 l+2 + J Average I Clupak 60 60 45 53 48 53 II märkäluja 58 60 50 48 48 53 wet-strength 111 voimapaperi 60 60 43 48 53 53 kraft paper IV mustapigmentoitu 55 60 48 50 48 52 black-pigmented V läpinäkyvä 63 55 40 40 45 49 transparent Keskim. Average 59 59 45 48 48 vähäisiä makueroja (Taulukko 1). Pakkausmateriaalien välillä ei ollut mer- kitsevää eroa (Taulukko 2), vaikkakin läpinäkyvä polyeteeni (V) sai muita heikompia arvosanoja. Pakkauskokojen välinen ero ei myöskään ollut mer- kitsevä (53 ja 51). Säilytysajan kuluessa maku huononi selvästi yhden vii- kon kauppasäilytyksen (1 +1) jälkeen (Taulukko 2). Yhdysvaikutukset eivät olleet merkitseviä, joskin materiaali X säilytystapa näytti perunoiden laadun huononevan nopeimmin läpinäkyvissä muovipusseissa (V, Taulukko 2). 270 Tulosten tarkastelua Suoritettu tutkimus oli tarkoitettu perustan saamiseksi kotimaisiksi suosi- tuksiksi perunan pakkausmateriaaleista. Pakkausmateriaaleiksi oli valittu käytössä olevia paperi- ja polyeteenilaatuja. Pakkausteollisuuden taholta ei ollut tarjolla uusia riittävän halpoja ratkaisuja. Tästä samoin kuin referoiduista tutkimuksista käy selville, että läpinäkyvä muovikalvo on sangen huono perunoiden pakkausmateriaali rePitettynäkin. Sen vuoksi sitä suositellaan muuallakin vain päivittäiseen käyttöön (Har- denburg 1954). Perunat kostuvat, itävät ja pilaantuvat siinä nopeasti javar- sinkin vihertyvät jo muutamassa päivässä. Perunoiden vihertymisen on todettu olevan niin nopeaa, että se sinänsä rajoittaa valoa läpäisevien pakkausmateriaalien käyttöä. Vihertymisen aiheut- tamia laatuvirheitä on useissa tutkimuksissa todettu (Lutz ym. 1951, Har- denburg 1954) varsinkin kuorineen keitetyissä perunoissa. Selostettavassa tutkimuksessa kuorituissa perunoissa todetut laatuvirheet eivät olleet mer- kitseviä. Suomessa voimassa olevissa ruokaperunan virallisissa laatuvaati- muksissa tulkitaankin vihertyminen laatuviaksi lievennetyssä muodossa: »vi- hertyneiksi katsotaan sellaiset mukulat, joista vihertyminen ei tavanomai- sessa kuorinnassa häviä». Tulosten perusteella Perunapakkausten kehittämistoimikunta omaksui seu- raavat periaatteet (Anon. 1969): Pakkauskooksi suositellaan 2.5, 5.0, 10 ja 25 kg:n kuluttajapa k- kauk s i a lähinnä saksalaisten standardien pohjalta (Hechelmann ym. 1968). Kuljetus- ja varastopakkauksiksi suositellaan 25 kg:n pakkauksia (10x2.5 tai 5x5 kg). Lisäksi suositellaan 40 kg:n suurkulut- taj apakkauksia. Pakkausmateriaaliksi suositellaan yleiskäyttöön märkälujaa 80 g:n voimapaperia (II), joka sekä perunoiden säilymisen kannalta että hinnaltaan osoittautui edulliseksi. Sitä suositellaan 1-kertaisena 2.5 ja 5 kg:n pakkauksiin, 2-kertaisena 10 kg:n kuluttajapakkauksiin ja 25 kg;n kuljetus- pakkauksiin, 3-kertaisena 25 kg:n kuluttajapakkauksiin ja 4-kertaisena 40 kg:n suurkuluttaj apakkauksiin. Lisäksi suositellaan 2.5 kg;n pakkauksiin mikroreihtettyä, mustapigmen- toitua polyeteeniä. Yhteenveto Kevättalvella 1969 järjestettiin Hankkijan kasvinjalostuslaitoksella Pe- runaseuran alaisen Perunapakkausten kehittämistoimikunnan toimesta tut- kimus, jossa selvitettiin perunan säilymistä ja laadun muutoksia kolmesta paperilaadusta (Clupak, märkäluja ja voimapaperi) ja kahdesta polyeteeni- laadusta (mustapigmentoitu mikrorei’itetty ja läpinäkyvä rei’itetty) tehdyissä 2.5 ja 5 kg:n pakkauksissa varasto-, kauppa- ja kotisäilytyksen aikana. Tämän tutkimuksen tulokset voidaan tiivistää seuraaviin johtopäätöksiin: Perunoiden painohäviö vähittäiskaupan pakkauksissa vaihteli pakkaus- materiaalin mukaan. Se oli suurin paperipusseissa, joissa se yhden viikon 271 varastosäilytyksen aikana nousi keskimäärin 1.2 %:iin, sitä seuranneena kah- den viikon kauppasäilytyksen aikana 5.4 %:iin sekä sen jälkeen kotisäily- tyksessä jopa 7.3 %:iin. Polyeteenipusseissa painohäviö oli huomattavasti pienempi: 0.5—2.2—4.2 %. 5 kg:n polyeteenipusseissa painohäviö oli pie- nempi kuin 2.5 kg:n pusseissa. Perunoiden kostuminen oli harvareikäisissä polyeteenipusseissa niin no- peaa, että jo yhden viikon varastosäilytyksen jälkeen 69 % perunoista oli märkiä. Myös mikrorei’itetyissa isoissa polyeteenipusseissa kostui yli 40 % perunoista yhden viikon aikana. Paperipusseissa perunat säilyivät moitteet- toman kuivina koko kokeen ajan. Perunoiden itäminen oli nopeinta polyeteenipusseissa sekä märkälujasta voimapaperista tehdyissä pusseissa. Käytetyt pakkausmateriaalit vaikuttivat hyvin eri tavalla perunoiden vihertymiseen. Vihertyminen oli vähäisintä mustapigmentoiduissa polye(eeni- pusseissa, joissa vihertyneitä mukuloita yhden viikon varastosäilytyksen ja kahden viikon vähittäiskauppasäilytyksen jälkeen oli vain 0.5 %. Paperi- laaduista tavallinen voimapaperi oli muita huonompi (57 %, muut paperi- laadut keskimäärin 33 %). Selvästi epäedullisin oli läpinäkyvä polyeteeni (91 %). Perunoiden pilaantuminen noudatti selvästi kostumistuloksia. Se oli vä- häistä paperipusseissa, selvästi runsaampaa mikrorei’itetyissä isoissa polye- teenipusseissa sekä ylivoimaisesti runsainta läpinäkyvissä harvareikäisissä po- lyeteenipusseissa. Perunoiden jauhoisuudessa ei ollut selviä eroja pakkausmateriaalien välillä. Pienissä pusseissa jauhoisuus oli hiukan parempi kuin isoissa. Jauhoisuus aleni kokeen aikana. Kuorittuina keitettyjen perunoiden maku huononi kokeen kuluessa. Mer- kitseviä eroja ei todettu materiaalien eikä pakkauskokojen vaikutusten vä- lillä, joskin läpinäkyvään polyeteeniin pakatut perunat saivat muita huo- nompia arvosanoja. KIRJALLISUUS ANON. 1969. Ruokaperunan pakkausnormit. Perunaseura. Helsinki. Chase, R. W. 1964. Changes in weight of potatoes in consumer packs during marketing. Amer. Potato J. 41: 367-373. Ellala, A., Vanhanen, L. & Kurkela, R. 1970. Pestyn perunan säilyvyys neularei’itetyssä muovissa. Maatal.tiet. Aikak. 42: 180 191. Hardenburg, R. E. 1954. Comparison on polyethylene with various other 10-pound consumer bags for Sebago, Katahdin, and Green Mountain potatoes. Amer. Potato J. 31: 29—39. Hechelmann, H. G., Schepke, F., Schumacher, G., Windaus, G.. Petermann, E., Stauden- maier, P. & Folk, S. 1968. Kartoffeln in Säcken. Verpackungs-Magazin 1968; 1 16. Lutz, J. M., Findlen, H. & Ramsey, G. B. 1951. Quality of Red River Valley potatoes in various types of consumer packages. Amer. Potato J. 28: 589—602. Varis, E. 1972. The effects of increasing NPK rates on the yield and quality of the Pito potato. 11. External and internal quality. Acta Agr. Fenn. 128,2: 1 23.