284 Puunjalostusteollisuuden jäteliemipulveri märehtijäin rehuna Maija-Liisa Salo, Matti Immonen ja Kaija Suomi Yliopiston kotieläintieteen laitos, Helsinki Saapunut 28. 2. 1973 Nutritive value of ammonium spent sulphite waste liquor (NH a-SSWL) for ruminants Maija-Liisa Salo, Matti Immonen and Kaija Suomi Department of Animal Husbandry, University of Helsinki Abstract. The nutritive value of dried ammonium spent sulphite waste liquor was investigated. The waste liquor was a by-product of the birch wood manufacturing industry and was composed mainly of xylane and lignin. These substances largely occurred in such a form that the usual determinations revealed only a part of them. The nitrogen, sulphur and acetic acid contents in the different preparations were 4 7 %, 4.5 9 % and 0.5 7 %, respectively. Digestibility experiments with sheep indicated that when the milk powder in a barley- straw-milk powder diet was replaced with the waste liquor amounting to 18 % (level 1) and 9 % (level 2) of the diet, the digestibility of the organic matter decreased from 84.0 % to 73.5 % at level 1 (PcO.001) and from 82.1 % to 77.8 % at level 2 (P<0.001). The waste liquor diminished particularly the digestibility of the cell-wall substances. Thus the digestibility of crude fibre decreased from 46.3 % to 15.8 % at level 1 and from 37.8 to 29.4 % at level 2 (P<0.001). The waste liquor itself did not contain any cellulose and hardly any crude fibre. The digestibility of the waste liquor obtained by difference calculations was 36.6 % at level 1 and 50.6 % at level 2. The feed unit values were 0.40 and 0.56, respectively (1 fu = 0,7 starch units). The utilization of nitrogen was good and the mineral balances were normal. The palatability of the waste liquor was poor. The upper limit for acceptance by dairy cows was 7 8 % of the concentrate, and even this concentration required a long transition period. It had no influence on the fat content of milk and the haematological values of the animals. Nor did it decrease the milk production if the concentration was so low that the feed intake remained adequate. No noteworthy differences in the palatability were observed between various sulphite waste liquor products, the least palatable was that with the highest content of nitrogen and sulphur. https://www.c-info.fi/en/info/?token=8hKn7W2-NALNHGMK.c0PQOgs7J6fKD0h6cqSEWA.7fC1LRCc27j1oC2DZJ1ZZGyzAHFGQWKwLDN6FrIFzkqcWbP8KTWJZgjwBOvNtpP5uRomiJ7d66YmTmm39I0fiyxZzcnF6ZNEKE761y237r1Kw3Kr8ALiVXv5IBvwN0xAQ28ZSkn0WIRb_VTjKHPmWirn_lI0-1_elw9fn8Xc4H4_i6-sIwapYEL2Wl7tMATDgSs_0dcHtITQdLxq 285 Puuaines koostuu kolmesta ryhmästä; selluloosasta, hemiselluloosasta ja ligniinistä. Niitä on havupuussa suunnilleen suhteessa 5;2:3, lehtipuussa 5:3:2 (Salo 1965). Muita yhdisteitä puun kuiva-aineessa on sangen vähän. Selluloosateollisuus kelpuuttaa tuotteeseensa vain selluloosan, ligniini ja hemiselluloosa liuotetaan pois. Kuitulevyjen valmistuksessa vaatimus ei ole yhtä ankara, mutta siinäkin puukuidut täytyy irroittaa ja tämä prosessi liuottaa hemiselluloosaa. Ainehukka puunjalostusteollisuudessa on siten suuri. Jäteliemen tavanomainen käyttömuoto on sen kuivaaminen polttoaineeksi, mutta myös muita ratkaisuja on etsitty. Eräs käyttökokeilu on jäteliemen kuivaaminen märehtijäin rehuksi. Painemenetelmällä valmistetun kuitulevyn jäteliemi on osoittautunut re- huna varsin käyttökelpoiseksi. Levyn valmistusprosessissa puukuidut irroi- tetaan kovan paineen avulla ilman kemikaaleja. Käsittely liuottaa hemi- selluloosaa, mutta ilmeisesti vain varsin vähän ligniiniä. Jäteliemi haihdu- tetaan siirapiksi. Tätä siirappia (liquid hemicellulose, »Masonex») on hyvällä menestyksellä kokeiltu märehtijäin rehuna sekä USA:ssa (Perry 1964, Bartley ym. 1968, Williams ym. 1969) että myös Suomessa (Tuori ja Lampila 1971). Rehuarvoltaan se on osoittautunut jokseenkin melassin veroiseksi, maitta- vuudeltaan sitä huonommaksi. Kun puun prosessointiin käytetään kemikaaleja, joutuu jäteliemeen hemi- selluloosan ohella ligniiniä ja kyseiset kemikaalit. Tätäkin tuotetta käytetään kuivattuna rehujen pelletoinnissa sideaineena. Croyle ja Long (1971) ovat tutkineet erään tällaisen tuotteen ammonium lignosulfonaatin käyttö- arvoa märehtijäin rehuna ja todenneet sekä ruokintakokeissa että in vitro sulavuuskokeessa sen rehuarvon heikoksi. Kirjoittajain tutkima tuote oli koivuraaka-aineesta ammonium neutraali- sulfaattikeitossa muodostuvaa jätelientä. Keitossa liukenee vain noin 20 % puusta, mm. ligniinistä vain pienimolekyylisin osa. Liemi kuivattiin tai haih- dutettiin siirapiksi. Tutkimus käsitti lampailla suoritettuja sulavuus- ja tase- kokeita, lypsylehmillä suoritettuja ruokintakokeita ja lihamulleilla tehtyjä maittavuuskokeita. Tarkoituksena oli selvitellä jätteen rehuarvoa, maitta- vuutta ja vaikutusta eläinten terveydentilaan; ylipäänsä saada selville, onko siitä märehtijäin rehuksi. Jäteliemipulverin koostumus Taulukosta 1 löytyy tuotteen valmistus- ja koostumustietoja, taulukoista 2 ja 3 kotieläintieteen laitoksessa suoritetut analyysit. Hiilihydraatit ja lig- niini määritettiin SALOn (1965) menetelmillä, kivennäisaineista kationit AA- -1000 Techtron atomiabsorptiospektrofotometrillä ja fosfori TAYSSKYn ja Suoßiiin (1953) menetelmällä. Viralliseen rehuanalyysiin kuuluvat menetel- mät olivat tavanomaisia. Taulukossa 2 esitetään ravintoarvon kannalta tärkeimpien aineiden pitoi- suudet neljästä sulavuuskokeella tutkitusta jäteliemipulveristä tai -siirapista ja vertailun vuoksi myös painemenetelmällä saadusta USA:sta peräisin ole- vasta hemiselluloosasiirapista ja Turengin sokerijuurikasmelassista. Taulukko 1. Maittavuus- ja ruokintakokeissa käytetyt jäteliemipulverit. Table 1. Ammonium spent sulphite waste liquor (NH3-SSWL) products used in palatability and feeding experiments. Kuivaus- lämpötila Etikka- „ sisään/ulos happoTunnus < Vesiliukoisuus c „ Kok. S „„ Kok. N . , „ , . Drying pH SO, NH, AceticProduct ' * r Water solubility Total S Total N ~temperature ' acid in/out op o/ o/ o/ o/ o/ o//o /o /o /o /o /o A 275/125 4.3 45.6 1.3 6.2 3.9 5.3 7.2 B 300/160 3.2 48.5 1.2 7.2 3.8 5.7 2.5 C 400/160 2.5 32.3 0.8 4.6 1.5 3.8 0.5 D 270/120 2.9 51.8 1.0 9.1 6.3 6.9 5.4 E 270/120 3.6 41.3 0.5 5.8 4.7 5.5 1.5 F 300/150 3.1 33.9 0.8 4.6 3.3 5.1 4.4 Taulukko 2. Jätcliemituotteiden, »Masonex» hemiselluloosa siirapin ja sokerijuurikasmelassin koostumus. Table 2. Chemical composition of NH3-SS\VL products, liquid hemicellulose (»Masonex») and sugar beet molasses. % kuiva-aineesta % of dry matter Hemi- selluloosa Hemicellulose g S - « iS v 9 *! iB is T» .m i | ~y =- ~ S "i 3 ? I 8, 'a s » IV ( • -turve) 79.5 9.6 10.92) x ) Kokeissa I ohranolki, kokeissa II —IV kauranolki 2 ) Puolet turvetta Taulukossa 4 esitetään dieettien keskimääräiset sulavuudet. Taulukossa 5 jätepulverin tai -siirapin tai siirappi-turpeen orgaanisen aineen ja «raaka- proteiinin» (6.25 XN) sulavuudet joka pässillä erikseen sekä keskiarvona. Tau- lukossa 6 on typpitaseet kasvavilta pässeiltä sekä osasta kokeita kivennäis- taseet. Taulukko 4. Rehuyhdistelmien keskimääräiset sulavuusprosentit. Table 4. Average digestibility coefficients of different diets. Hemiselluloosa Raaka- Raaka- TT „ ,Hemicellulose Eläinluku Org.aine prot. kuitu <, , . .. ~ Selluloosa Raakalign. Number of Organic Crude Crude „ rr Cellulose Crude' Sugar Uronic sheep matter protein fibre , , , , ligninr r J anhydr. anhydr. " Peruskoe I 4 84.0 83.1 46.3 Basic diet I Jätekoe I 4 73.5 76.4 15.8 NH 3-SSWL I Peruskoe II 2 82.1 79.8 37.8 55.6 66.0 40.5 7.4 Basic diet II Jätekoe II 4 77.8 77.5 29.4 57.2 54.4 26.1 14.4 NH a-SSWL II Jätekoe 111 2 78.4 78.7 38.1 59.9 58.0 31.8 19.3 NH,-SSWL 111 Jätekoe IV 2 75.5 74.3 25.5 53.1 52.4 18.2 20.8 NH 3-SSWLIV Tulosten tarkastelu Taulukosta 4 voidaan ensinnäkin todeta, että jätepulveria sisältävän diee- tin orgaanisen aineen sulavuus on sekä tasolla I että tasolla II erittäin mer- kitsevästi (P< 0.001) huonompi kuin kurrijauhoa samassa suhteessa sisältä- vän kontrollidieetin. Edelleen käy ilmi, että suurempi jätekonsentraatio (Koe I) alentaa dieetin sulavuutta enemmän kuin pienempi (Koe II). Sel- vemmin tämä seikka käy ilmi taulukosta 5, jossa on erotuksena laskettu jäte- liemipulverin sulavuus: se on merkitsevästi (P < 0.01) alempi dieetin sisäl- täessä jätettä noin 18 % kuin 9%. Ilmiö johtuu aivan ilmeisesti siitä, että 289 Taulukko 5. Jäteliemituotteiden sulavuusprosentit eri kokeissa (suluissa tuotteen osuus dieetin orgaanisesti aineesta). Table 5. Digestibility coefficients of NH 3-SSWL products in different trials (in parenthesis the proportion of NH3-SSWL in organic matter of diet). Koe I Trial I Koe II Trial TI KoeIII Triallll Koe IV Trial IV (17.9 %) (8.8 %) (7.0 %) (10,9 %) 2) Org. »Raaka- Org. »Raaka- Org. »Raaka- Org. »Raaka- aine prot.» aine prot». aine prot.» aine prot.» Organic »Crude Organic » Crude Organic » Crude Organic Crude matter protein» matter protein ■> matter protein » matter protein» Pässi 1 Sheep I 1) 36.6 74.8 56.9 86.2 77.4 82.9 »2 »2 37.3 76.3 47.7 75.9 46.9 78.8 »3 » 3 36.6 73.0 41.9 65.7 15.0 53.0 » 4 »4 35.9 72.0 56.1 75.0 47.8 72.5 Keskim. Average 36.6 74.0 50.6 75.7 62.6 77.7 31.0 65.9 t) No 1 täysikasvuinen, muut kasvavia. No 1 adult, others still growing. 2 ) Puolet turvetta. Half peat. Taulukko 6. Kasvavien pässien typpitase ja kaikkien kivennäistase. Table 6. Nitrogen balance of growing sheep and mineral balance of all animals. Pidättyi keskimäärin g/p Average retention gIday N Ca Mg K Na P Peruskoe I 4.24 Basic diet I Jätekoe I 3.27 NH 3 -SSWL diet I Peruskoe II 3.67 -0.07 +0.66 +0.71 -0.65 -0.13 Basic diet II Jätekoe II 6.17 +0.61 +0.16 +0.25 -0.17 -0.12 NH 3 -SSWL diet II Jätekoe 111 2.78 +1.07 +0.50 -0.73 +0.73 +0.65 NH3 -SSWL diet 111 Jätekoe IV 2.23 +2.24 +0.40 -0.82 -0.18 +0.47 NH3 -SSWL diet IV jäteliemipulveri heikentää pötsifermentaatiota ja inhiboiva vaikutus on sitä voimakkaampi, mitä korkeampi dieetin jätekonsentraatio on. Sulavuutta inhiboiva vaikutus kohdistuu erikoisesti kuituainekseen, ku- ten taulukon 4 raakakuitu- ja selluloosa-arvoista näkyy. Esimerkiksi raaka- kuidun sulavuudessa on molemmilla tasoilla perus- ja koedieetin välillä erit- täin merkitsevä ero (P < 0.001) ja yhtä merkitsevä on sulavuuden alenemi- nen siirryttäessä koedieetissä 9 %:n tasolta 18 % n tasolle (P < 0.001). Jäte- pulveri ei sisällä selluloosaa eikä juuri raakakuituakaan, joten sulavuuden 290 aleneminen on kohdistunut ohran ja oljen kuituainekseen. Hemiselluloosassa perusrehun sulavuuden mahdollinen aleneminen ei näy, sillä jäte sisältää noin 30 % kuiva-aineesta kemiallisesti hyvin helppoliukoista hemiselluloosaa. Raaka- ligniinin sulavuus päinvastoin nousee, mutta sille ei kannata panna paljon arvoa, koska ligniini on koostumukseltaan sangen epämääräinen ainesosa. Nousu voidaan tulkita niinkin, että heikentyneen fermentaation vuoksi jäte- dieetistä peräisin olevassa sonnassa on vähemmän mikrobiainesta ja siitä muodostuvaa valeligniiniä fvert. Salo 1965). Koe kasvuturpeeseen imeytetyllä jätesiirapilla (Taul. 4, Koe IV) oli vain omiaan osoittamaan, että turpeesta ei ole märehtijäin rehuksi. Taulukosta 5 nähdään, että pässien välillä oli suuria yksilöllisiä eroja. Täysikasvuinen pässi (no 1) sulatti jätettä paremmin kuin kasvavat; erikoi- sesti siirappimuodossa tarjottua jätettä, jota rehuyhdistelmässä oli vain 7 % orgaanisesta aineesta, se sulatti paljon paremmin kuin kasvava pässi. Jätedieetin raakaproteiinin sulavuus osoittautui hyväksi, vain korkea jäte- pitoisuus (Koe I) alensi sitä mainittavammin. Typpitasekoe (taul. 6) osoitti, että pässit pystyivät myös sangen hyvin käyttämään typen hyväkseen. Eri- koisesti kokeessa 11, jossa jätepulveria oli noin 9 %, typpitase muodostui erittäin hyväksi. Selitykseksi pätee ilmeisesti sama, mikä on esitetty säilö- rehun lisäaineiden vertailussa: kun lisäaine tietyissä rajoissa huonontaa pötsi- fermentaatiota, säästyy rehun proteiinia mikrobihajotukselta ja typpitase paranee (Syrjälä 1972). Koeryhmässä II suoritettiin myös kivennäistasekoe (Taul. 6). Tulokset kurrijauhe/jätepulveridieeteillä eivät poikenneet oleellisesti toisistaan. Voitiin todeta, että jäteliemipulveri ei 79 %:n tasolla vaikuta eläimen kivennäis- taseeseen. Pässeiltä tutkittiin hemoglobiini ja hematokriitti heti sen jälkeen, kun koko koeohjelma oli viety läpi. Molemmat arvot olivat normaalit. Miksi jäteliemipulveri sitten on huonosti maittavaa, aiheuttaa jo 20-pro- senttisena seoksena lievää ripulia ja alentaa kuituaineksen sulavuutta sitä enemmän, mitä enemmän tuotetta rehuun on lisätty? Vastaus on vain ar- vailua. Ensimmäiseksi tietenkin epäillään kemikaaleja, joita käytetään puun prosessoinnissa, erikoisesti korkeaan rikkipitoisuuteen on kiinnitetty huo- miota. Toinen mahdollisuus on puun omista aineosista ehkä yhdessä li- sättyjen kemikaalien kanssa prosessoinnissa mahdollisesti muodostuneet bakterisidiset yhdisteet. Esimerkiksi ligniinistä saattaa molekyylien osittain hajotessa muodostua mikrobien kasvua inhiboivia aineita, sisältyyhän ligniini- molekyyliin mm. fenoli- ja aldehydiryhmiä. Toiselta puolen tiedetään, että pötsimikrobit reagoivat herkästi moniin vieraisiin aineisiin; esimerkkinä tästä on formaldehydi, joka jo alhaisena konsentraationa voimakkaasti alentaa pötsifermentaatiota ja rehun sulavuutta (Hoghes ja Williams 1971). Haittatekijää ei kokeessa enemmälti pyritty identifioimaan, todettiin vain, että jäteliemituotteissa on jokin pötsifermentaatiota inhiboiva aine, jonka eläimet ilmeisesti aistivat ja sen vuoksi vieroksuvat tuotetta. 291 Jäteliemipulverin ry-arvo Rehuyksikköarvon laskeminen edellämainittujen kokeiden perusteella on tietyssä määrin arviokauppaa. Orgaaninen aine kuuluu käytännöllisesti katsoen kokonaisuudessaan ryhmään raakahiilihydraatit, sillä tuotteen »raakaproteiini» on ammoniakkityppeä kerrottuna tavanomaisella raakaproteiinikertoimella ja rasvaa jäte ei sisällä. Rehutaulukoista ei löydy tuotetta, joka antaisi vih- jeen arvoluvusta (raakakuitua tuote ei sisällä). Sokerijuurikasmelassi lienee lähinnä, sille on ilmoitettu arvoluku 0.87. Tätä arvolukua käyttäen saadaan kokeiden I ja II keskimääräisten sulavuusprosenttien mukaan jäteliemipulve- rille (90 % kuiva-ainetta) seuraavat rehuarvot: Jätteen org. ainetta Ry-arvo Korvausluku dieetin org. aineesta Koe I 1'9% 0.40 2.5 » II 8.8 i 0.56 1.8 » 111 (siirappi) 7.0 » (täysikasvuinen pässi) 0.85 1.2 (kasvava pässi) 0.53 1.9 Jätesiirappikokeessa (III) oli vain kaksi eläintä (muissa neljä) ja niiden sulavuustulokset poikkesivat toisistaan hyvin paljon. Sen vuoksi niiden tulos on laskettu erikseen. Siirapille on ry-arvo laskettu 90 % ja kuiva-aineen mukaan, jotta on saatu pulverin kanssa vertailukelpoisia lukuja. Tuloksista voitaneen päätellä, että jäteliemipulverin ja -siirapin ry-arvo riippuu sen määrästä dieetissä: jos sitä on rehuyhdistelmässä noin 18 % orgaa- nisesta aineesta, on korvausluku huonon heinän luokkaa eli 2.5. (Näin kon- sentroituna eläimet syövät sitä vain, jos muuta rehua ei anneta ja silloinkin vastahakoisesti). Jos määrä pudotetaan puoleen, on korvausluku 1.8. Vanhalla pässillä siirappimuodossa 7 % osuutena dieetin orgaanisesta aineesta annettu jäte oli ry-arvoltaan jopa kauran veroista, mutta kasvava pässi antoi samalle tuotteelle korvausluvun 1.9. Yksilölliset erot olivat yleensäkin hyvin suuria ja voi olla, että tottuminenkin vaikutti jonkin verran tulokseen. Tässäkin koesarjassa sulavuus parani koejaksojen myötä, mikä seikka kuitenkin tulkittiin jätepulverin vähentämisen ansioksi, koska määrän alentaminen poisti tuotteen ruoansulatukselliset haittavaikutukset. Lisättäköön vielä, että itse jätteen sulavuus tuskin suuresti vaihtelee, vaihtelu johtuu sen vaikutuksesta perusrehun sulavuuteen, mikä differenssikoetta käytettäessä tulee lasketuksi perusdieettiin lisätyn aineen osalle. Ruokintakokeet lypsylehmillä Ensimmäinen koe suoritettiin kolmella lehmällä, jotka olivat poikineet noin 4.5 kk aikaisemmin. Ne olivat 23 kertaa poikineita ja terveitä. Lehmät olivat edellä olleet ruokintakokeessa, missä niiden sjmnti, maitötuotos ja veri- arvot oli kontrolloitu. Maitotuotos koetta aloitettaessa oli 15—20 kg/p. Leh- 292 mät olivat saaneet säilörehua, heinää, melassileikettä, kaura-ohraseosta, soija- rouhetta ja kivennäisseosta. Kokeessa jätettiin soijarouhe pois ja valkuais- vähennys korvattiin koerehulla ja lisätyllä säilörehulla. Koerehu sisälsi jäte- liemipulveria ja viherjauhoa suhteessa 1:1, se sekoitettiin väkirehuun. Koe- rehun määrää lisättiin kahtena ensimmäisenä päivänä 350 g, sitten vähemmän, koska lehmät jättivät väkirehua ja ehtyivät. Määrä rajattiin sitten 1 kg:ksi/p ja tämän lehmät yleensä söivät ja maidontuotanto pysyi alkupudotuksen jäl- keen tasaisena, kuten kuvasta 1 käy ilmi. Siinä lehmien ry- ja puhtaan jätepul- verin syönti sekä maitotuotos esitetään kymmenpäivittäin päivää kohti las- kettuna keskiarvona. Koe osoitti että siirto jätepulveriin tapahtui liian nopeasti. Väkirehun syönti ja maitotuotos laski siirtokautena jyrkästi. Kun koerehun määrää ei enää nostettu ja lehmät tottuivat uuteen rehuun, ei tuotos enää laskenut, mutta ei liioin noussut ennalleen. On tosin huomattava, että lehmien poikimi- sesta oli kulunut jo noin 5 kk, eikä heruminen takaisin tässä laktaatiovaiheessa normaalistikaan tapahdu helposti. Maidosta tehtiin kerran viikossa rasvamääritys kolmen peräkkäisen päivän sekanäytteestä ja rasvaprosentit näkyvät maitotuotosta kuvaavan pylvään päällä numeroina. Jätepulverin syötöllä ei ollut sen mukaan vaikutusta maidon rasvaprosenttiin. Lehmistä otettiin ennen koetta, muutamaan kertaan koeaikana ja sen jälkeen verinäytteet, joista määritettiin erilaisia orgaanisia ja epäorgaanisia kompo- nentteja. Ketoaineet määritettiin Bakkerui ja WmxEn (1957) menetelmällä, glukoosi NELSONin (1944) ja SoMOGYi’n (1945) menetelmällä ja kivennäisaineet jo aiemmin mainituilla menetelmillä. Tulokset näkyvät taulukossa 7. Mitään vaikutusta veren koostumukseen ei ilmennyt. Toisessa kokeessa siirto järjestettiin loivaksi. Siihen otettiin kaksi lehmää, joilta niinikään edellä oli kontrolloitu syönti, tuotos javeriarvot. Lehmät olivat poikineet 7—B viikkoa aikaisemmin, toinen oli ensikko, toinen 4 kertaa poi- kinut, molemmat korkeatuottoisia. Lehmien rehut olivat samat kuin edellä. Tällä kertaa mitään ei jätetty pois, vaan puhdasta jäteliemipulveria (näyte A, taul. 1) annettiin väkirehuseoksessa lisäten määrää 50 g:lla joka toinen päivä. Ry- ja A-pulverin syönti sekä maitotuotos kymmenen päivän keski- arvoina ja maidon rasvapitoisuus näkyy kuvassa 2. Näin varovasti lähtien ei syönti vaikeuksia eikä liioin maidontuotannon laskua ilmennyt ennenkuin päästiin lähes kilon jätepulverimäärään päivässä. Kun määrä oli noussut 1000 g:ksi/p, koe keskeytettiin, koska silloin lehmät jättivät väkirehuja niin paljon, että maitotuotos alkoi aleta. Jätepulveri ei tässäkään kokeessa vaikuttanut maidon rasvapitoisuuteen eikä liioin veriarvoihin, jotka nähdään taulukossa 7. Ne vähäiset hemoglobii- nin ja hematokriitin alenemiset, jotka kokeen aikana tapahtuivat, ovat Viikin karjassa normaalistikin laktaation edetessä todettu ilmiö. Veren hivenainepi- toisuuksien vaihtelu on niinikään normaali ilmiö ja suuruusluokka on sama, mikä Viikin lehmillä yleensä on todettu. Taulukko 7. Koelehmien verenkoostumus. Table 7. Blood composition of experimental cows. Lehmä Cow Pakka Ratto Rompi Nosta Sanna Päivä - Date 14.1. 5.2. 16.2. 23.2. 10.3. 14.1. 5.2. 16.2. 23.2. 10.3. 14.1. 5.2. 16.2. 23.2. 10.3. 3.3. 10.3. 17.3. 1.4. 15.4. 23.2. 3.3. 10.3. 2.4. 21.4. Koe Trial Koe Trial Koe Trial Koe Trial Koe Trial Hemoglobiini mg/100 ml - 12.4 11.2 13.4 11.4-11.2 10.9 11.8 10.2-10.9 10.2 10.9 9.9 9.6 9.7 10.0 10.5 9.0 12.1 12.4 12.0 11.2 10.7 Haemoglobin » Hematokriitti-% - 37.2 35.0 38.7 35.3-33.7 35.7 34.0 31.9-32.6 30.6 30.8 30.4 31.1 30.0 31.5 -- 34.7 36.1 36.1 - 34.0 Haematocrit » Glukoosi mg-% 37.6 33.1 49.7 42.7 48.7 39.2 43.5 44.1 39.8 46.6 45.0 35.7 47.8 45.2 40.9 50.9 44.3 43.3 44.1 49.3 43.1 47.0 44.1 35.7 34.9 Glucose » Ketoaineet » 5.4 5.3 4.3 4.6 5.6 7.4 4.4 3.8 5.5 5.6 6.4 5.8 5.3 8.6 6.0 3.0 3.5 5.9 5.4 2.1 6.9 7.5 4.3 7.1 15.0 Ketone bodies » Seerumissa In serum: Kalsium Ca mg-% 11.6 11.7 11.7 11.6 11.1 13.1 12.0 13.0 11.0 11.6 10.5 11.6 11.0 10.2 11.2 10.2 10. 8 10.8 11.2 12.3 11.4 11.7 10.2 Magnesium Mg » 2.4 2.1 2.3 2.3 2.5 2.4 2.2 2.3 2.3 2.5 2.5 2.4 2.4 2.5 2.6 3.0 2.5 2.4 2.5 2.8 3.0 2.7 2.7 Fosfori P » 6.1 5.5 5.2 6.1 5.7 6.8 5.2 5.5 6.1 5.6 6.8 7,8 7.0 8.6 8.0 5.0 5.1 5.1 6.4 7.0 6.4 6.2 5.1 Rauta Fe fig-% 150 170 160 185 178 228 148 160 170 218 126 148 170 169 155 191 168 162 182 170 180 169 124 Kupari Cu » 78 75 73 70 79 81 70 76 70 78 80 70 79 71 80 89 85 71 75 85 80 80 111 Sinkki Zn » 94 150 105 77 120 110 60 105 100 100 76 87 160 85 77 69 70 97 62 56 100 72 84 294 Kuva 1. Jäteliemipulverin vaikutus lehmien syöntiin ja maidontuotantoon, kun siirto tapahtui nopeasti. Figure 1. The effect of the NH 3-SSWL product on the feed intake and milk production of cows, when the transition period was short. Kuva 2. Jäteliemipulverin vaikutus lehmien syöntiin ja maidontuotantoon,kun siirto tapahtui hitaasti. Figure 2. The effect of the NH3 -SSIVL product on the feed intake and milk production of cows, when the transition period was long. 295 Maittavuuskokeel lihamulleilla Maittavuuskokeiden tarkoituksena oli saada selville, mikä valmistustapa antaisi maittavinta pulveria ja paljonko eläimet sitä vapaaehtoisesti söisivät. Kokeiltavina olivat taulukossa 1 esitetyt tuotteet, joita merkittiin tunnuksin A-F. Kokeet suoritettiin pihatossa useana jaksona. Makutuomareina oli 7 11 lihamullia, ikä eri koejaksoina 6—12 kk. Mullit saivat vapaasti säilörehua ja kaurajauhoa sekä vähän heinää. Jätepulveri oli 10- tai 20-prosenttisena kaura- jauhoseoksena tarjolla muovilaatikoissa. Aluksi vertailtiin eriä A, B ja C, sitten eriä D, E ja F. Ensimmäisessä jaksossa eri tuotteiden maittavuudessa ei ollut suuria eroja ja muutaman päivän jaksoina luvut menivät eri kerroilla ristiin 35 päivän loppujaksona jo lähes vuoden ikäiset sonnit söivät 20-prosenttisessa seoksessa eri valmisteita puhtaaksi pulveriksi laskettuna seuraavasti: Jätepulveri A 43 g/eläin/p » B 43 » Yhteensä 122 g/eläin/p * C 36 » Tämä oli vapaaehtoisen syönnin maksimi tottumisen jälkeen. Kuten näkyy, selviä eroja tuotteiden välille ei tullut. Lyhyessä jaksossa, jossa kaurajauhon antoa vähennettiin kilolla sonnien normaalisyönnistä ja 20-% seosta oli vapaasti tarjolla, oli syönti parhaillaan noin 150 g jätepulveria/eläin/p. D, E ja F pulverikokeessa oli 68 kk:n ikäisiä jauhoon tottumattomia eläi- miä. Lisäksi ilmat olivat lämmenneet, ja mahdollisesti tuotteen haju tuntui pistävämpänä. Jätepulveria kului parhaimmillaan yhteensä 62 g/eläin/p. Näistä seoksista D oli ylivoimaisesti heikoimmin maittava, paras oli F, mutta suurta eroa E:n ja F:n välillä ei ollut. Maittavuuskoe osoitti, että 10—20 prosenttisena seoksena kaurajauhon jou- kossa jäteliemipulveri maittoi lihamulleille varsin heikosti, kun niillä oli va- paasti saatavana puhdasta kaurajauhoa ja säilörehua. Eri tuote-erien maitta- vuudessa oli vain pieniä eroja lukuunottamatta jauhoa D, joka jäi melkein koske- matta. Huomattakoon, että sonnit saivat riittävästi raakaproteiinia säilörehusta ynnä kaurasta, joten typpivajausta niiden ei jäterehulla tarvinnut täyttää. Tiivistelmä ja johtopäätökset Tutkimus käsitteli koivuraaka-aineesta ammonium neutraali-sulfiittikei- tossa muodostuvan kuivatun jäteliemen käyttöä märehtijäin rehuna. Tuote koostui pääasiassa ksylaanista ja ligniinistä. Kumpikin aine oli suureksi osaksi niin muuttuneessa muodossa, että tavanomaiset määritysmenetelmät ilmaisivat niistä vain osan. Typen määrä vaihteli erilaisissa valmisteissa rajoissa 4—7 %, rikin 4.5—9 % ja etikkahapon 0.5—7 % kuiva-aineesta. Sulavuuskokeet lampailla osoittivat, että kun ohra-olki-kurrijauhe yhdis- telmässä kurrijauhe korvattiin jäteliemipulverilla, dieetin orgaanisen aineen sulavuus aleni 18 %:n tasolla (I) 84.0 %:sta 73.5 %:hn (P<0.001) ja 9 %:n tasolla (II) 82.1 %:sta 77.8 %:iin (P<0.001). Jätepulveri alensi erikoisesti dieetin kuituaineksen sulavuutta. Niinpä raakakuidun sulavuus aleni I tasolla 296 46.3 %:sta 15.8 %:iin ja II tasolla 37.8 %:sta 29.4 %:iin. Ero sulavuuden ja samoin tasojen välillä oli erittäin merkitsevä (PcO.001). Jäteliemipulveri it- sessään ei sisältänyt selluloosaa eikä juuri raakakuituakaan. Erotuksena laskien saatiin jäteliemipulverin sulavuudeksi I tasolla 36.6 % ja II tasolla 50.6 %. Ry-arvot olivat vastaavasti 0.40 ja 0.56. Typen hyväksi- käyttö oli hyvä ja eläinten kivennäistase normaali, samoin veriarvot. Sekä sulavuuskokeet että lypsylehmillä ja lihasonneilla tehdyt ruokinta- kokeet osoittivat, että jäteliemipulveriin ei ainakaan nyt kokeilluissa muodoissa kannata kiinnittää suuria toiveita. Sen ry-arvo on ilmeisen heikko ja vähänkin suurempina konsentraatioina tuote heikentää rehun maittavuutta ja sula- vuutta. Jo yksin heikko maittavuus määrää käytön ylärajaksi 57 % väki- rehusta ja tälläkin tasolla siirron täytyy tapahtua hitaasti. Eläinten terveydentilaan jätepulveri ei parin kuukauden koeaikana näyttä- nyt vaikuttavan haitallisesti. Se ei myöskään vaikuttanut maidonrasvaprosent- tiin eikä liioin maitotuotokseen silloin, kun konsentraatio oli niin alhainen, ettei se vähentänyt syöntiä. Tästä huolimatta sen rehuksikäyttö on kyseenalaista. Korkeintaan sellaisissa oloissa, joissa lypsylehmien tai lihamullien valkuais- tarvetta on vaikea tyydyttää, sitä voisi ajatella väkirehuun 5—7 prosenttisena seoksena. Tämä määrä nostaisi seoksen raakavalkuaispitoisuutta 2—2% %-yksiköllä, mikä merkitsisi korkeatuottoisilla lypsylehmillä 23 maitokiloon päivittäin tarvittavaa raakavalkuaismäärää. Eri asia on, kannattaako tuotetta valmistaa pelkästään typenlähteeksi , kun kilpailijana on hinnaltaan edullinen urea. KIRJALLISUUTTA Barker, N. & White, R. R. 1957. A simplified micro-method for the colorimetric determination of total acetone bodies in blood. N. Z. J. Sci. 38: 1001 1008. Bartley, E. E.. Farmer, E. L., Frost, H. B. & Dayton, A. D. 1968. Comparative value of dry and liquid hemicellulose extract and liquid cane molasses for lactating dairy cows. J. Dairy Sci. 51: 706-709. Croyle, R. C. & Long, T. A. 1971. Nutritive evaluation of ammonium lignin sulfonate. J. Anim. Sci. 33: 313. Hughes, J. G. & Williams, G. L. 1971. The effect of formaldehyde treatment of protein supplements upon their in vitro fermentation and utilization by sheep. Proc. Nutrit. Soc., London 30; 41A—42A. Nelson, N. 1944. A photometric adaptation of Somogyi method for the determination of glu- cose. J, Biol. Chem. 153: 375 380. Perry, T. W. 1964. New wood molasses (Hemicellulose extract) equivalent to cane molasses for beef cattle. Feedstuffs 36 No 46. Salo, M.-L. 1965. Determination of carbohydrate fractions in animal foods and faeces. Acta Agr. Fenn. 105: 1-102. Somogyi, M. 1945. A new reagent for the determination of sugars. J. Biol. Chem. 160: 61—68. Syrjälä, L. 1972. Effect of different sucrose, starch and cellulose supplements on the utilizat- ion of grass silages by ruminants. Ann. Agric. Fenn. 11; 199 276. Taussky, H. H. & Shorr, E. 1953. A microcolorimetric method for the determination of inorganic phosphorus. J. Biol. Chem. 202: 675 685. Tuori, M. & Lampila, M. 1971. Puusta eristetty hemiselluloosa lypsykarjan ruokinnassa. Koetoim. ja Käyt. 28: 30. Williams, D. L., Moore, J. D., Martin, L. C. & Tillman, A. D. 1969. Studies on liquid hemicellulose and cane molasses in urea-containing diets. J. Anim. Sei. 28; 125.