Journal of the Scientific Agricultural Society of Finland Voi. 45: 325-460 1973 Maataloustieteellinen Aikakauskirja KAINUULAISEN UUDISTILAN EDULLISIN SUURUUS JA TUOTANTOSUUNTA Summary: On the optimum size and combination of agricultural and forestal activities of a typical North-East Finland pioneer farm K. U. PIHKALA ja TAPANI LASOLA SUOMEN MAATALOUSTIETEELLINEN SEURA HELSINKI https://www.c-info.fi/en/info/?token=P_g8Dtq7gI9Pz7h_.kqzXgyygGbkECS4wCyvdiA.XDOmkyAu19PJWp9aLxECvqi7eBs4l6DFvqngC0trW4PeT_Zba7CW75UsowE5edmPSGmQ1uASPH8073UdtX1iyeGtqkvksOo81V-usvyds7ED5Z3xx5iRJuDt_fNQIOEnfBvlEAojmde3H-Qvmn_4UUcjT3wyiQ9snknSjcwlIVNIJ1-cqaAdVgmUTHE 327 Esipuhe Tämä tutkimus muodostaa osan laajemmasta tutkimusohjelmasta, jonka tarkoitus on ollut selvitellä maan maa- ja metsätaloudellisen käytön suhteel- lista edullisuutta vastikään raivausten kohteena olleilla mailla eräissä Suo- men osissa. Arvosteltaessa maan käytön edullisuutta meillä yleisimmän ta- lousyksikön, perheviljelmän puitteissa, erilaisten maa- ja metsätaloudellis- ten tuotantomuotojen toisiaan täydentävä vaikutus osoittautuu tärkeäksi huomioonotettavaksi tekijäksi. Sekä maa- että metsätaloudellisesta käy- töstä saadaan edullisin tulos vain mahdollisten tuotantomuotojen edullisim- man yhdistelyn tapahtuessa. Tämänvuoksi on yhden osatutkimuksen aiheeksi valittu erään päätutkimuksen piiriin kuuluneen tyypillisiä pohjois-suomalai- sia olosuhteita edustavan tutkimusalueen uudistilan edullisimman suuruu- den ja tuotantosuunnan määrittäminen. Päätutkimuksen suunnittelusta ja järjestämisestä vastasi tutkijaryhmä, johon allekirjoittaneiden lisäksi kuuluivat professori Viljo Holopainen, MTT Matti Keltikangas ja MMK, varatuom. Paavo Väisänen. Viimeksimainittu on organisoinut tietojen hankinnan tutkimusalueella. Asutushallitus, Kajaa- nin metsänhoitolautakunta ja Kajaanin osuusmeijeri ovat antaneet tutki- musta varten varsin hyödyllisiä tietoja. Erityisesti on syytä kiittää myöskin tutkimustilojen viljelijöitä, jotka usean vuoden aikana ovat uhranneet aikaansa ei aivan helposti saatavissa olevien tietojen antamiseksi. Tutkimuksen metodin kehittämisessä, laskelmissa ja tietokonekäsittelyssä ovat arvokasta apua antaneet nyk. apulaisprofessori Lauri Kettunen, FK Jorma Pihkala ja FM Harri Wetterstrand. Tutkimuksen painokuntoon saat- tamisessa on avustanut agronomi Marja-Terttu Fälden. Tutkimuksen rahoittamisessa on Yhdysvaltain markkatilirahastosta (PL 480) ja Yrjö Jahnssonin säätiöltä saaduilla apurahoilla ollut merkittävä osuus. Esitämme parhaat kiitoksemme siitä, samoinkuin Maataloustieteelliselle Seu- ralle siitä, että se on ottanut tämän tutkimuksen julkaisusarjaansa. Haluamme tällä tutkimuksella, jonka valmistuminen valitettavasti on monista syistä kovin paljon viivästynyt, omalta osaltamme osoittaa kun- nioitustamme niille tuhansille kylmien uudistilojen raivaajille, jotka sodan jälkeen ovat antaneet panoksensa maan jälleenrakentamiseen. K. U. Pihkala Tapani Lasola 329 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 331 TUTKIMUKSEN ONGELMAKENTTÄ JA TEHTÄVÄ 334 LP-MENETELMÄ MAATILATALOUDELLISESSA SUUNNITTELUSSA 338 Käsitteiden määrittelyä 340 YLEISIÄ TIETOJA TUTKIMUSALUEESTA 343 Eri viljelykasvien viljely 345 Kotieläinkanta 345 Tutkimustilojen valinta 346 Tutkimustilojen pellot ja viljelyskelpoinen maa 354 Tutkimustilojen hehtaarisadot vv. 1959 —64 sekä väkilannoitteiden ja maatalouskalkin käyttö 355 TUTKIMUSTILOJEN RAKENTEELLISTA TARKASTELUA 357 Tietoja viljelijäperheistä ja työn käytöstä 358 Hevos- ja traktorityö tutkimustiloilla 359 Maidontuotantoa koskevat tiedot 359 Metsätaloussuunnitelmat ja niiden perusteet 361 Aikaisempia laskelmia tutkimustilojen taloudellisista tuloksista 363 MAATILATALOUDEN TUOTANTOSUUNNAN PERUSTEITA 366 Maan lannoitustani ja sadot 366 Tekniikka ja ihmistyön käytön rajoitukset 369 Työnkäyttöä koskevat arviot 371 Nurmenviljely 372 Ohran viljely 373 Perunan viljely 373 Nautakarjatalous 374 Muu kotieläintalous 376 Karjanlannan kuljetus ja levitys 376 Metsätalous 377 MAATALOUS UUDISTILAN TALOUSSUUNNITELMASSA 378 Hevos- ja traktorityön kustannukset 378 Erinäisten laitteiden ja koneiden kustannuksista 379 Uudisraivauskustannukset 380 Sovelletut hinnat ja pääomarajoitukset 380 Nurmenviljelyn ja lypsykarjan ruokinnan suunnittelu 381 Yleistä 381 Laskelmien perustana olevat lannoituskokeet 382 Kokeissa saavutetut rehusadot ja niiden laatu 384 Nurmenviljelyn vaihtoehtoisten tuotantoprosessien vertailu 386 Laidunrehun tuotantoprosessit 388 Lypsykarjan ruokintaa koskevat laskelmat 390 330 Maidontuotannon kausivaihtelun huomioonottaminen 392 Ensimmäinen LP-laskelma. Koelaskelma (A) 393 Kuukausittaisiin keskilypsyihin perustuva ruokintasuunnitelma 396 Tietokoneella suoritetut koelaskelmat 397 Koelaskelma (B). Säilörehun täyttävyysluvun vaikutus ruokintasuunnitelmaan . 398 Koelaskelma (C). Maidontuotantokäyrän muodon ja laidunkauden ajankohdan vaikutus ruokintasuunnitelmaan 399 Uudistilan tuotantosuunnitelmassa sovellettavat luvut 400 Lypsykarjatalouden katetuottolaskelmat 403 Tuotantoprosessit naudanlihan tuotannossa 404 Sikatalouden katetuottolaskelma 407 Lammastalouden katetuottolaskelma 409 Ohranviljelyn muuttuvat kustannukset 410 Perunanviljelyn katetuotto ja muuttuvat kustannukset 413 METSÄTALOUS UUDISTILAN TALOUSSUUNNITELMASSA 414 Puun tuotosmahdollisuutta koskevia arvioita 415 Kasvatushakkuiden tuotos ja tulovaikutus 417 Puutavarasta maksetut hinnat ja hankintatulot 419 Puutavaran kantohinnat ja hankintapaikat 421 Puun arvotuottoa koskevat laskelmat 423 Arviot Kamuun metsätyyppien puuntuoton arvosta 424 Apteeraukseen perustuvat tuottolaskelmat 426 Harvennushakkuiden tulovaikutusta koskevia arvioita 428 Turvemaan metsien ojituksen tulovaikutus 433 UUDISTILAN EDULLISIN TUOTANTOSUUNTA 435 Tuotantoprosessit 435 Ensimmäiset aggregoiduilla malleilla tehdyt tuotantosuunnitelmat 438 LP-laskelman tuloksia 440 Disaggregoidut LP-laskelmat 443 Muuttuvia lypsykarjan työnmenekkilukuja soveltaen tehdyt laskelmat 445 YHTEENVETO JA PÄÄTELMIÄ 449 KIRJALLISUUSLUETTELO 451 SUMMARY 456 LIITTEET 460 331 Pihkala, K. U. and Lasola, T. 1973. On the optimum size and combination of agricultural and forestal activities of a typical North-East Finland pioneer farm. J. Scient. Agric. Soc. Finl. 45: 325 460. Abstract. In this study an attempt is made to develop an optimum production plan for a family farm representing actual conditions of post-war settlement in North- East Finland. The proportional use of land and other rescources for farming and forestry is determined in the planning process in which the Linear Programming method is applied. The cultivation of timothy grass has been regarded as the main basis for farming, and a combined fertilizing and feeding plan is made, using available technical and economic information relating to the region. Two levels of techniques and different alternatives in the intensity level have been taken as a basis for calculations both in agriculture and in forestry; the economics of scale is taken into account in some alternatives of milk production. The optimum plan was regarded as the one giving a maximum gross margin to family labour and capital, but an interesting problem arises from the fact that some activities, especially in forestry, yield an income only in the distant future. According to the results of the study, a gross margin of 11 700 FM may be obtained using 11 ha land for agriculture and 80 ha mineral soil as forest, with horse driven techniques and 10 cows, while the corresponding figures could be 16 100, 22, 80 and 17 with tractor driven techniques. Limitations in the use of forest land and capital have some influence on the results, which also are influenced by the price level of the period of study (1959—63). Johdanto Sodanjälkeisen laajan asutusohjelman yhteydessä perustettiin, etenkin lä- hinnä rintamamiesten asuttamista silmälläpitäen, suuri joukko uudistiloja, joiden viljelykset oli kokonaan raivattava luonnontilassa oleville puuta tuot- taville metsämaille tai osittain myös joutomaihin luettaville puuttomille soille. Tällaisten uudistilojen viljelijöiksi halukkaat saivat erikoisetunaan muihin asutettaviin verrattuna ns. uudistilojen perustamispalkkion, jonka määrä vaihteli maan eri osissa ollen kuitenkin suurin Pohjois-Suomessa. Asutetta- vien piirissä näitä tiloja alettiin nimittää »kylmiksi» tiloiksi, ja ilmeisesti vaa- dittiinkin näiden tilojen vastaanottajilta tavallista suurempaa rohkeutta ja itseluottamusta, heidän ryhtyessään rakentamaan asuntojaan ja karjasuo- jiaan sekä levittämään viljelyksiään synkkään korpeen aikana, jona jo jos- sain määrin oli totuttu helpompaan elintapaan. He ehkä tiesivät, että Suo- 332 men asuttaminen on vanhastaan edennyt samoja latuja, ja että valtion tuki avustusten ja lainojen muodossa tällä kertaa oli suurempi kuin koskaan aikai- semmin, mutta myöskin sen, että maanviljelijän ansiomahdollisuudet ovat vaatimattomia siihen verrattuna mitä voidaan ansaita työpalkkoina teolli- suudessa ja yleisissä töissä. Ehkäpä se kuitenkin monelle oli ainoa näköpiirissä oleva vaihtoehto oman ja vastaperustetun kodin toimeentulon turvaamiseksi. Asutettavien kuin myös kansantalouden kannalta on niillä suunnitelmilla, joita asuttamisen yleistä toteuttamista ja myöskin kutakin yksityistä tapausta varten aikanaan laadittiin, tietenkin ollut varsin tärkeä merkitys. Nämä suunnitelmat oli niitä tehtäessä vallinneissa olosuhteissa laadittava kiireel- lisesti ja vailla sellaisia perustietoja, joita yksityistaloudellisissa suunnitel- missa yleensä tarvitaan. Käytännölliseen kokemukseen perustuva harkinta on saanut korvata sitä, mitä olisi voitu saavuttaa kirjanpitotuloksiin perus- tuvien kustannuslaskelmien kautta. Asutuslakien suunnitteluun ja toteut- tamiseen eri portaissa osallistuneiden toimikuntien maanviljelijäjäsenten pa- nos on saattanut olla erityisen tarpeellinen. Mitään perusteellista kriittistä arviointia asutussuunnitelmista ei kuitenkaan edes jälkeenpäin ole suoritettu. Maatilataloudessa asutussuunnitelmien laatimisen jälkeen tapahtunut voima- kas tekninen kehitys on sitä paitsi muuttanut taloudellisia edellytyksiä, joten aikanaan hyvätkään suunnitelmat eivät ehkä enää vastaa nykyisen talous- elämän vaatimuksia. Nykyisin on verraten yleisesti levinnyt se käsitys, että Pohjois-Suomen uudistilojen perustamiseen tehdyt investoinnit ovat olleet kansantaloudelli- selta kannalta virheellisiä, koska maataloustuotannon kannattavuusedelly- tykset pohjoisessa ovat heikkoja ja siellä saatu tuotannonlisäys on vain epä- edullisesti markkinoitavissa. Mikäli on kysymys virheinvestoinneista joita kansantaloudessamme on runsaasti tapahtunut muillakin suunnilla niistä olisi tietenkin otettava oppia vastaisuudessa. Jo tehtyjä investointeja olisi kuitenkin tarpeellisten poistojen jälkeen käytettävä niin edullisesti kuin ole- vissa oloissa on mahdollista, muistaen että monet tuotantolaitoksistamme ovat voineet jatkuvasti toimia ja kehittää tuotantoaan, vaikka ensimmäiset varain- sijoittajat ovatkin menettäneet varansa ja toiset ovat jatkaneet toimintaa tuntuvien pääoman poistojen jälkeen. Pohjois-Suomen luonnonvaroista ovat metsät tärkeimpiä, ja metsätalou- den tuotteiden markkinointimahdollisuuksia pidetään nykyisin taattuina. Suo- malaisessa maatilataloudessa täydentävät maatalous ja metsätalous perin- teellisesti toisiaan. Yhteistä työvoimaa, vetoeläimiä ja koneita voidaan edul- lisesti käyttää, koska metsätyöt eivät ole samalla tavalla sidottuja vuoden- aikoihin ja säihin kuin huomattava osa maatalouden töistä, nim. peltoviljely- työt. Maatalous voi puolestaan käyttää hyväksi metsätaloudesta saatavia, vähäarvoisia tai arvottomia sivutuotteita, kuten pienpuuta ja harvennus- jätteitä. Ovatko nämä edut niin suuria, että uudistilojen perustaminen alueen metsävarojen hyväksikäytön kannalta olisi toivottavaa siinäkin tapauksessa, että niiden maataloutta ei voitaisi harjoittaa kannattavalla tavalla, on kysy- mys, jota on syytä tutkia. Tämä on tarpeellista senkin takia, että viime aikoina on ehdotettu toisenlaisiakin ratkaisuja, nim. metsätyöhön erikoistu- neiden työntekijäin muodostamia asuntokyliä. 333 Uudistiloilla suoritetut pellonraivaukset vähentävät monissa tapauksissa kasvullisen metsän alaa. Vaikka Pohjois-Suomessa raivaukset ensisijassa suuntautuvatkin huonokasvuisille tai kokonaan tuottamattomille soille, ei tätäkään tosiasiaa voida kokonaan sivuuttaa tarkasteltaessa uudistilojen perustamisen taloudellisia vaikutuksia. Liittyen laajempaan tutkimusohjelmaan, jonka tarkoituksena on tutkia maan maataloudellisen ja metsätaloudellisen käytön suhteellista edullisuutta, tässä osatutkimuksessa koetetaan selvittää, millaisia yksityistaloudellisia tu- loksia Kainuun uudistiloilla saavutetaan tai tarkoituksenmukaisella järjes- telyllä todennäköisesti voitaisiin saavuttaa maataloudellisen ja metsätalou- dellisen tuotannon sopivalla yhdistelyllä perheviljelmän puitteissa. 334 Tutkimuksen ongelmakenttä ja tehtävä Tä}?dellä omistusoikeudella hoidettu perheviljelmä on näihin saakka osoit- tanut elinvoimaisuutensa sellaisissakin olosuhteissa, joissa maavarat ovat olleet verraten rajoitettuja ja tilojen suuruus siten pienempi kuin yleisesti katsotaan edullisimmaksi. Maareformit, joissa maa on annettu viljelijöiden omistukseen, ovat alkuvaikeuksien jälkeen yleensä johtaneet kansantalou- dellisen kasvun kannalta suotuisaan kehitykseen. Raup (1967, p. 272 278) on eräässä kirjoituksessaan analysoinut syitä siihen, että tälle pohjalle raken- netut suhteellisen pienetkin perheyritykset ovat pystyneet käyttämään te- hokkaasti tärkeintä tuotantovaraansa, omaa työvoimaansa ja muodostamaan uutta pääomaa. Maatalouden investoinnit kypsyvät pitkien aikaperiodien kuluessa; ne tapahtuvat usein hitaiden biologisten kasvuilmiöiden muodossa. Yrittäjät, jotka tuntevat varmuutta omistuksen jatkumisesta myöskin tule- van sukupolven aikana, ovat valmiita käyttämään liian harvoista tarjona olevista tuotantomahdollisuuksista johtuvaa pakollista vapaa-aikaa tai maa- taloustuotannon biologisesta luonteesta johtuvaa kausiluontoista vapaa-aikaa suorittaakseen usein vähäpätöiseltäkin tuntuvia tehtäviä, joilla jatkuvasti uusiutuvina yrityksen tulevaisuudelle voi olla suuri merkitys. Suomalaisessa asutustoiminnassa on rakennus- ja raivausinvestoinnit pe- rinteellisesti suurimmalta osalta jätetty asutettavien omatoimisuuden varaan, joskin lainoja ja avustuksia myönnettäessä on edellytetty tiettyjen suunni- telmien ja normien noudattamista. Uudistilojen perustajat ovat siis käyttä- neet omaa ja perheensä työvoimaa aluksi lähinnä tuotantopohjan luomiseen, myöhemmin sen laajentamiseen ja varsinaiseen tuotantoon. Viljelijäperheen Täytettävissä oleva työvoima, joka vaihtelee ikä- ja perhesuhteiden mukaan, asettaa rajoituksia sekä tuotantosuuntaan että investointeihin, mutta edellä- mainitut biologiset tosiasiat vaativat tämän ohella huomioonottamista. 1930-luvulta lähtien on virallisessa asutustoiminnassamme tapahtunut muutos, joka koskee asutustilojen mitoitusperiaatetta. Kun vuosisadan alku- puolella asutustiloille pyrittiin varaamaan metsämaata lähinnä kotitarvepuun tarpeen tyydyttämiseksi, on myöhemmin omaksuttu ns. tukimetsäperiaate, jonka mukaan metsää on annettava niin paljon, että siitä »kotitarvepuun ohella voidaan saada kohtuullinen määrä myyntikelpoista puuta». Tätä peri- aatetta on voitu perustella kansantaloudellisilla näkökohdilla. Jos asutustilan koko puuntuotos käytetään oman talouden tarpeisiin, saattaa tuotoksen ar- vokkain osa joutua tuhlaavan käytön esineeksi. Periaatteen soveltaminen 335 edellyttää talouden erilaisten puutavaralajien tarpeen määrittämistä ja käy- tettävissä olevan metsän puuntuotoksen rakenteen tuntemista. 1960-luvulta lähtien asutustoiminnan painopiste on asetettu lähinnä metsä- maan muodossa annettavan lisämaan jakamiseen entisille asutustiloille. Metsä- taloudesta saatavan rahatulon tarpeellisuus maataloudesta saatavan tulon täydentämiseksi on tässä yhteydessä tullut yhä enemmän etualalle. Metsä- varojen niukkuus asettaa kuitenkin kaikkialla katon tämänluontoiselle asutus- toiminnalle. Toisaalta on syytä myöskin selvitellä, miten laajaa metsätaloutta viljelijät pystyvät maataloustoimintansa ohella harjoittamaan suorittaessaan sekä hoito- että hankintatyöt omalla ja perheensä työvoimalla. Tässä tutkimuksessa on vuosina 1959—64 tutkittavalta alueelta kerät- tyyn havaintoaineistoon nojautuen pyritty laatimaan mahdollisimman tar- koituksenmukainen taloussuunnitelma uudismaalle perustettavalle perheviljel- mälle, jolle maata ajatellaan annettavaksi niin paljon, että viljelmällä oleva työvoima voidaan mahdollisimman tehokkaasti käyttää hyväksi. Perhevil- jelmä käsitetään tässä ahtaamman vaihtoehdon mukaan, jolloin sen katso- taan antavan työtä ja toimeentulon yhdelle työkykyiselle avioparille ja hei- dän alaikäisille lapsilleen. Laajemman käsitteen mukainen perheviljelmä, jolla kaksi peräkkäisiin sukupolviin kuuluvaa perhettä hankkii itselleen toi- meentulon, on tässä tarkastelussa sivuutettu. Tutkimuksessa pyritään aluksi antamaan kuva niistä olosuhteista, joissa maatilataloutta harjoitetaan eräällä Kainuun metsäseudulla olevalla uudis- raivausalueella. Tätä seuraavissa laskelmissa pyritään mitoittamaan ja suun- nittelemaan uudistilan talous siten, että perheen työlle ja kiinteistöön sijoi- tetulle pääomalle saadaan mahdollisimman korkea katetuotto. Kun maa- varat ovat tutkimusalueella suhteellisen niukat, on uudistilan kokonaispinta- alalle asetettu yläraja. Tämä on laskettu jakamalla alueen kokonaisala, josta joutomaa on vähennetty, maatalousväestöön kuuluvien perheiden luvulla. Rajoituksia on täytynyt asettaa myös erikseen kivennäis- ja erikseen turve- maan alan osalta. Edellisessä on katto asetettu 80 ha:n, jälkimmäisessä 125 ha:n kohdalle. Tutkittaessa Pohjois-Suomen maataloudellisia mahdollisuuksia on erityi- sesti kiinnitettävä huomiota turvemaiden hyväksikäyttöön. Näillä mailla ovat timoteivaltaisista nurmista korjattu heinä ja säilörehu ainoat luotettavat satotuotteet, ja laskelmissa on syytä tutkia, miten niiden varaan voidaan rakentaa mahdollisimman kannattava maataloustuotanto. Turvemailla voi rehuksi viljeltävä naattinauris tulla kysymykseen heinän ohella, ja kivennäis- mailla voidaan viljellä perunaa ja ohraa, molempia osaksi suoranaiseen kulu- tukseen, osaksi rehuksi, jolloin kuitenkin on laskelmissa otettava huomioon verraten tiheään sattuvista katovuosista johtuva riski. Kun timoteinurmien sadon hyväksikäyttö voi perustua lähinnä maidon ja naudan- tai lampaanlihan tuotantoon, on tässä tutkimuksessa tärkeä sija näitä tuotannonhaaroja koskevilla laskelmilla. Myös sikataloutta koskevat laskelmat ovat sikäli tärkeitä, että tämä tuotannonala on eräs merkittävä vaihtoehto maidosta saatavien sivutuotteiden jalostamisessa. Tässä tutki- muksessa edellytetään, että sikatalouden enimmäislaajuus määräytyy tilan maidontuotannon perusteella. 336 Viljan viljelyn luonnolliset edellytykset ovat Pohjois-Suomessa suhteelli- sesti epäedulliset. Vain ohra antaa useimpina vuosina tyydyttävästi tuleen- tuneen sadon. Jos sen epävarmuus otetaan laskelmissa huomioon, voidaan tämä lähinnä rehuviljana käytettävä tuote sisällyttää tuotantosuunnitelmiin- Myös kauraa ja ruista on tässä tutkimuksessa tarkastellulla alueella pienessä määrin viljelty, mutta etenkin edellisen viljely on yhä vähentynyt. Niitä el tässä tutkimuksessa oteta tuotantosuunnitelmaan. Perunan viljely on Pohjois-Suomessa aina Lapin perukoille yleistä, mutta yleensä vain pienillä aloilla, jotka esim. vaaramaiden kivennäismaille sijoi- tettuina antavat jopa valtakunnan korkeimpia hehtaarisatoja. Tunnetusti ovat näiden alueiden perunanviljelykset säilyneet suhteellisesti vapaina vi- rus- ja muiltakin kasvitaudeilta, joten on toisinaan puhuttu myös markki- noita varten suunnattavasta siemenperunan tuotannosta. Hallaisina vuosina ja erityisesti alavilla mailla perunasato kuitenkin usein täysin epäonnistuu- Kun viljelijäperheet voivat hinnoitella kotitarpeeksi käyttämänsä perunan vähittäishintaan, voidaan katsoa, että perunanviljely omaa tarvetta varten kannattaa aina sisällyttää tuotantosuunnitelmaan. Perunanviljelyssä on va- rauduttava siihen, että osa sadosta joko heikon laadun tai vuosittaisten suur- ten satovaihtelujen takia joudutaan käyttämään rehuksi. Perunan mahdol- linen viljely yksinomaan rehuksi otetaan mahdollisena vaihtoehtona tuo- tantosuunnitelmaan. Naattinauris on toistaiseksi verrattain vähän viljelty rehukasvi, jonka rehuyksikkösato on samaa suuruusluokkaa kuin perunan ja viljelyvarmuus pohjoisessa ehkä parempi. Sen valkuaispitoisuus on korkeampi, mutta täyt- tävyys epäedullisempi kuin perunan. Kun tietoja sen viljelystä on niukalti tutkimusalueelta, ja kun perunan viljely rehuksi edellytyksiltään lienee sa- man laatuinen, ei naattinaurista oteta lukuun erillisenä vaihtoehtona. Kanataloutta ei tuotantosuunnitelmissa oteta lukuun, koska se vain hy- vin vähäisessä määrässä voisi perustua alueen luonnollisiin edellytyksiin ja sen maavarojen käyttöön. Hevosten kasvatuksella ja pidolla olisi sitävastoin alueen olosuhteissa luonnon suomat edellytykset. Timoteiheinä on hyvin sopiva hevosten penis- rehu, ja joskaan alueella ei juuri viljellä kauraa, lienee välttämätön väkirehu- ruokinta osaksi alueenkin tuotteilla suhteellisen helposti järjestettävissä. He- vonen on perinteellisesti metsätyömiehen tehokas apulainen, ja monien mie- lestä jatkuvasti metsässä tarpeellinen. Jo tutkimusvuosina traktoritekniikka oli tosin ihmisen työn tehokkuutta peltoviljelyssä ja ehkä osaksi metsässäkin lisäävänä, mutta myöskin muotivirtauksena valtaamassa alaa hevosteknii- kalta, jolla ei ollut tukenaan samanlaisia subventioita kuin muulla kotieläin- tuotannolla. Kuitenkin on vaihtoehto hevonen otettu mukaan senkin vuoksi, että traktori- ja hevostekniikan perusteella saatujen tulosten vertailu on sel- laisenaan mielenkiintoinen. Hevoskasvatusta ei sensijaan ole otettu vaihto- ehdoksi, koska siitä pientilalla voidaan saada korkeintaan satunnaisia lisä- tuloja. Laskelmissa on siis edellytetty vaihtoehtoina joko hevosen tai traktorin käyttöön perustuva tekniikka. Molemmissa tapauksissa edellytetään hanki- tuiksi tärkeimmät tarpeelliset työkoneet. Traktorin oletetaan olevan diesel- 337 käyttöinen, vähintään 35 hv:n moottorilla varustettu. Eräitä harvemmin tarvittavia koneita, kuten niittosilppureita, leikkuupuimureita ja vasara- myllyjä on edellytetty, sikäli kuin niitä tuotannossa tarvitaan, käytettäviksi yhteisinä. Metsätalouden liittyminen maatalouden tuotantosuunnitelmaan aiheuttaa kokonaistalouden optimointiin pyrittäessä monia ongelmia. Eräs niistä on siinä, että hakkuiden määrillä ja suorittamistavoilla on vaikutuksensa tule- vaan metsän tuottoon. Hakkuusuunnitteiden määrittäminen vaatii puusto- jen ja niiden kasvuedellytysten tarkkaa tuntemusta ja metsätaloudellisen teo- rian hallintaa. Kun puun tuotantokausi on erityisesti Pohjois-Suomessa ta- vattoman pitkä, on parhaimmillakin edellytyksillä suoritetussa suunnittelussa suuri epäonnistumisen vaara, sikäli kuin suunnittelun perusteella toteutettu- jen toimenpiteiden tuloksia arvostellaan jälkeenpäin. Hintasuhteiden ja tek- niikan muutokset saattavat tehdä tyhjäksi tai kokonaan muuttaa kunkin ajankohdan olosuhteiden perusteella tehtyjen laskelmien tulokset. Samankin metsäalan metsätaloussuunnitelma saattaa edellyttää erilaisia hakkuita ja hakkuutuloja riippuen puustojen laadusta ja ikäluokkaraken- teesta. Kun nämä tarkoituksenmukaisesti järjestetyssä metsätaloudessa saat- tavat muuttua, on metsätaloutta harjoittavan maatilatalouden edullisin ta- loussuunnitelma ajan kuluessa yleensä muuttuva jopa silloinkin kun hinta- suhteet pysyvät ennallaan. Eri asia on tietysti, että myös hintasuhteiden ja tekniikan muutokset vaikuttavat taloussuunnitelmaan kaikilta osiltaan. Maatilan taloussunnitelma olisi pyrittävä tavalla tai toisella kehittämään pitkän ajan taloussuunnitelmaksi. Mutta toisaalta pitäisi kunakin ajankoh- tana pystyä ennakoimaan eri toimenpiteistä johtuvia tulevia tuloja. Tämä Jcoskee mm. monia metsätaloudellisia toimenpiteitä. 338 LP-menetelmä maatilataloudellisessa suunnittelussa Lineaarinen suunnittelu (Linear Programming), jota tässä tutkimuksessa kutsumme LP-menetelmäksi, kuuluu matemaattisiin optimointimenetelmiin, joilla pyritään määrittämään edullisin menettelytapa tietyillä edeltäpäin ase- tetuilla edellytyksillä, jotka ovat määrällisesti ilmaistuja. LP-menetelmään kuuluva tekniikka käsittää suhteellisesti yksinkertaista laatua olevien lineaa- risten eli suoraviivaisten funktioiden maksimointia tai minimointia, rajoituk- sin, jotka myös ovat suoraviivaisia. Menetelmässä edellytetään vielä, että relevantit muuttujat eivät voi saada negatiivisia arvoja (Dand, 1957, p. 1, Heady ja Candler 1960, p. 7). Tässä ei puututa menetelmän matemaattisiin perusteisiin, joita koskevaa kirjallisuutta on runsaasti. Hyvä tiivistetty esitys, jossa käsitellään myös yleisesti sovelletun Simplex-metodin teoriaa sisältyy BECKMANNin saksaksi julkaistuun kirjaseen (1959, p. 101 113). Beckmann mainitsee HiTCHCOCK’in (1941), KooPMANs’in (1947) ja DANTZioin (1949) perustavaa laatua olevista kirjoituksista, kun taas VARGAn mukaan (ref. Zapf 1965, p. 12—13) venä- läinen Kantorovich itsenäisesti sovelsi samaa menetelmää jo v. 1939 ilmes- tyneessä julkaisussaan. Tyypillisiä ongelmia, joita LP-menetelmällä on pyritty ratkaisemaan on ns. kuljetusongelma (kuljetusten järjestäminen eri pistei- den välillä pienimmin kustannuksin), kokoonpano-ongelma (esim. ihmisen ruokavalion suunnittelu ravintofysiologisten tarpeiden mukaisesti alimmin kustannuksin) sekä tuotantovarojen yhdistelyongelma suurimman mahdol- lisen voiton tai alhaisimpien yksikkökustannusten saavuttamiseksi tuotan- nollisessa toiminnassa. LP-menetelmää sovellettaessa joudutaan tietyt rajoitukset määräämään edeltäpäin joko olemassa olevien tietojen tai harkinnan perusteella. Näillä rajoituksilla on tavallisesti lopputuloksiin ratkaiseva vaikutus. Suunnitteli- jan henkilökohtaiset käsitykset saattavat näin ollen olla kohtalokkaan mää- rääviä, etenkin jos rajoitukset asetetaan ahtaiksi. On sanottu: »Sinä voit maksimoida mitä tahdot, kun vain minä saan asettaa rajat». Tässä ilmenee, miten tavoitteen saavuttaminen voi riippua rajoituksista (Lindgren ja NÄs- lund 1968, p. 13). Yritystaloudellisessa suunnittelussa LP-menetelmä soveltuu parhaiten silloin kun tuotantoprosessit ovat standardoituja ja tuotteiden tuottamiseen käytettä- vien tuotantovarojen suhde on vallitsevassa tekniikassa yksikäsitteisesti mää- rätty. Schneider (1934, p. 3) nimittää välttämättömiä ja kiinteässä suh- 339 teessä tuotokseen olevia tuotannontekijöitä rajoittaviksi (limitational) tekijöiksi. Lineaariset funktiot ovat tällaisten tekijäin kohdalla luonnollisia. Monet teol- lisuudessa esiintyvät kemialliset prosessit, samoinkuin koneiden jatkuvasti samanlaisissa oloissa toistamat mekaaniset toiminnat ovat luonteeltaan täl- laisia, ja voidaan helposti soveltaa LP-menetelmällä optimoitaviksi. Edulli- simman tuotantosuunnan määrittäminen tämänluontoisia tuotantoprosesseja käsittävissä monituoteyrityksissä onkin nopeasti yleistynyt. Erityisesti maataloustuotannossa on kuitenkin tavallista toisiaan korvaa- vien (substitutional) tuotannontekijöiden esiintyminen. Tuotantovarojen suh- teen muuttaminen, esim. kohottamalla joidenkin panosta toisiin verrattuna, näiden korvaaminen toisillaan ja eri tuotantoprosessien tuotosten riippuvuus toisistaan monimutkaistaa optimointiongelmia. On jopa sanottu, että on vält- tämätöntä yksinkertaistaa perusolettamuksia ja erityisesti luopua rajat- toman substituutiomahdollisuuden hypoteesista jotta monituoteyritysten suunnittelussa voidaan päästä empiirisesti saavutettaviin tuloksiin (URFF, 1964, p. 149). Mm. näistä syistä lienee monilla ollut vakavia epäilyjä LP-menetelmän soveltumisesta maatilataloudelliseen suunnitteluun. Mutta äsken mainitut ongelmat kuuluvat kaikkiin muihinkin suunnittelumenetelmiin, joissa opti- maalista ratkaisua tavallisesti joudutaan hakemaan hyvin monia mahdolli- suuksia kokeilemalla. LP-menetelmän maatilataloudelliset sovellutukset ovat 1950-luvun loppupuolelta lähtien varsin merkittävästi kehittyneet. Tämän tutkimuksen kannalta on eniten vaikutteita saatu URFF’in (1964) ja ZAPFin (1965) tutkimuksista. Menetelmän selkiytymisessä ovat HEADY’n ja Cand- LERin esityksen lisäksi Renborgui (1957), BoRGANin (1956), ELSTRANDin (1965) ja Hjortshoj-Nielsen*! (1964) julkaisut olleet avuksi. Tässä tutkimuksessa on LP-menetelmää käytetty ensiksikin tutkimus- alueen olosuhteihin soveltuvan lypsykarjan ruokintasuunnitelman laatimiseen.1) Nurmenviljelyn ja maidontuotannon tuotantoprosessit on tämän jälkeen yh- distetty muiden mahdollisten maa- ja metsätaloudellisten tuotantoprosessien kanssa, jälleen LP-menetelmällä, korkeimman mahdollisen katetuoton anta- vaksi kokonaisuudeksi. Uudistilalla tapahtuva tuotanto on luonteeltaan muuttuvaa. Se voi ta- vallisissa oloissa kehittyä edullisimpaan laajuuteensa vasta pitkän ajanjakson kuluessa. Mm. tuottamattomien maiden tuottaviksi saaminen saattaa, eten- kin metsätaloudessa, olla jopa monien vuosikymmenien kysymys. Eräs uusi matemaattinen optimointimenetelmä, dynaaminen ohjelmointi (Dynamic Pro- gramming) olisi käytettävissä pitkäaikaisen suunnittelutehtävän ratkaisemi- seksi (esim. Elsner, 1964). Menetelmää ovat soveltaneet maa- ja metsäta- loudellisiin laskelmiin Ruotsissa Malmborg (1963) ja Ledje (1963) ja meillä Kilkki ja Väisänen (1969). *) Tutkimuksen aikana ei vielä ollut käytettävissä OECD.n julkaisuaCooperative Research on input/output relationships in cow milk production. Paris 1969. 340 Käsitteiden määrittelyä Sovellettaessa LP-menetelmää maatilataloudelleen suunnitteluun osoit- tautuu ensiksikin katetuoton käsite tarpeelliseksi ja käyttökelpoiseksi (vrt. Urff 1964, p. 192). Yksityisen tuotannonhaaran tai tuotantoprosessin katetuottoa käytetään kriteerinä pyrittäessä kokonaistuloksen maksimointiin. Katetuotto määritellään erotukseksi suoritteiden arvon eli kokonais- tuoton ja muuttuvien kustannusten välillä. Muuttuvilla kustan- nuksilla taas tarkoitetaan tuotannon lisäysten aikaansaamiseen tähtää- viä välttämättömiä kustannuksia; tässä mielessä katetuotto on lähellä mar- ginaalituoton vaikeatajuiselta tuntuvaa käsitettä. Muuttuvat kustannukset on myös määritelty sanomalla, että niihin kuu- luvat kaikki muut tuotannosta aiheutuvat kustannukset paitsi niille tuotanto- välineille maksettavat korvaukset, jotka ovat käytettävissä kiintein määrin ja joille korvaus syntyy koron luontoisena tulona muuttuvien kustannusten ensin tultua peitetyiksi. Näille tavallisesti useille tuotannonhaaroille yhtei- sille tuotantovälineille on ominaista, että ne toisinaan voivat muodostaa ra- joituksen tuotannon kohottamiselle, toisinaan eivät sitä tee. Katetuotto on siten tarkoitettu paitsi voitoksi myöskin kiinteiden kustan- nusten peittämistä varten. Kiinteihin kustannuksiin ei lueta esim. pelkästään pääomasta aiheutuvia tai yhteiskunnan asettamista velvoitteista johtuvia kustannuksia. Niihin voidaan esim. perheviljelmillä lukea perheen työvoiman ylläpito. Tässä tutkimuksessa on menetelty näin. 1) Kiinteät kustannukset tulevat LP-laskelmaan, sikäli kuin tulevat, rajoi- tusten muodossa. Siten esimerkiksi yrittäjän käytettävissä oleva maa-ala, useampivuotista sijoittamista varten tarpeellinen rahapääoma, olemassaole- vien rakennusten tilavuus sekä perheen työkapasiteetti tulevat kuvaan tässä muodossa. LP-laskelmassa joudutaan edelleen selvittämään kunkin tuotannonhaaran tai tuotantoprosessin osalta kunkin rajallisesti käytettävissä olevan tuotan- nontekijän tarve. Kysymyksessä on sama asia, josta käytetään nimitystä panos-tuotos-kerroin tai jokapäiväisessä kielenkäytössä usein normiluku. T uotantoprosessilla tarkoitetaan WiTTMANN’in (ref. Urff 1964, p. 188) mukaan »tuotantotaloudellista perusyksikköä, jolla ilmaistaan tuo- tantovälineiden määrällisten ja laadullisten panosten ja niillä saatujen tuo- tosten kiinteä yhteenkytkeminen».2 ) Tuotantoprosessin käsitteeseen kuuluu »teknologinen pysyvyys»; sen puit- teissa ei tule kysymykseen jonkin tuotantovälineen käytön muuttaminen eikä siis yhden tuotannontekijän korvaaminen toisella. ') Tutkimuksessamme on edelleen uudisviljelmän maa- ja rakennusomaisuus, samoin- kuin hevosen tai traktorin käyttöön kuuluva perusomaisuus, katsottu kiinteitä kustannuksia aiheuttavaksi tuotannontekijäksi. Tutkimuksen tavoitteesta johtuen on esim. uudisraivauskus- tannus sitävastoin katsottu muuttuvaksi. s) Tuotantoprosessi on lähellä yleisesti tunnettuja käsitteitä tuotannonhaara tai toiminto, joilla on kuitenkin vähemmän tarkoin määritetty sisältö. LP-menetelmässä tulee faktorisubstituution eli tuotannontekijäin toisil- laan korvaamisen tilalle tuotantoprosessien korvaaminen toisillaan. Niinpä «sim. lannoitteiden käytön lisääminen otetaan huomioon uuden tuotantopro- sessin muodossa. Vähenevän tuoton laki tulee näkyviin portaittain muutet- tavien tuotantoprosessien katetuotoissa. Zapf (1965, p. 51—52) korostaa, että selvissä tapauksissa ei laskelmaan ole syytä tuoda monia voimaperäisyysvaihtoehtoja, jos esim. lannoituksen ja väkirehujen käytön lisäykset kohottavat katetuottoja, vaan on syytä ot- taa mukaan vain korkeimman katetuoton antava. Hänen mielestään on kui- tenkin tällöin edellytettävä, että intensiteetin muutos tuotantoprosessissa ei vaikuta rajoitetussa määrässä esiintyvien tuotannontekijöiden huomioonot- toon, riippumatta siitä, onko viimeksimainittujen kapasiteetti talouden ul- koisten vai sen sisäisten tekijäin määräämä. Esim. sikäli kuin väkirehujen käytön lisäys aiheuttaa muutoksia työn määrässä tai perusrehun tarpeessa, tulee jo tarpeelliseksi uuden tuotantoprosessin muodostaminen. Tuotantoprosessin määritelmä huomioonottaen syntyy tuotantosuunnitel- massa vaikeuksia myöskin tuotannontekijän marginaalituoton suurentuessa esim. tuotannon laajuuden kasvaessa. Zapf (1965, p. 60 63) on silmälläpi- täen esim. sitä työnmenekin suhteellista vähenemistä, joka on havaittavissa karjan koon suurentuessa, kehittänyt menetelmän, jossa tuotantoprosessi määritellään niin, että »säilyttämällä laskumallin lineaarisuus saavutetaan ei- lineaarinen vaikutus». Menetelmää voitaneen yksinkertaisesti luonnehtia sa- nomalla, että siinä määritetään ennalta asetetun vaihtelualueen puitteissa ääriarvoja edustavat »osaprosessit», jotka edustavat vaihtelualueen pienintä ja suurinta laajuutta. Yhdistämällä ne luodaan uusi »keinotekoinen» osaprosessi, jonka margi- naalikustannus mainitulla vaihtelualueella on pienempi kuin molempien edel- listen. Edullisin tulos löydetään tämän osaprosessin avulla. Tuotantoprosessit voivat olla suhteellisesti yksinkertaisia, mutta esim. maataloudessa lopullisen tuotteen tuottaminen voi vaatia eriluonteisia tuo- tantovaiheita ja välituotteiden pitemmälle jalostamista. Tällaisessa tapauk- sessa tulee esiin kysymys, onko nämä peräkkäisvaiheet jo etukäteen yhdis- tettävä yhdeksi tuotantoprosessiksi (aggregoitu tuotantoprosessi), vai muo- dostetaanko niistä eri prosesseja, jotka vasta LP-laskelmassa yhdistetään (disaggregoidut prosessit). Edellinen tapa yksinkertaistaa tietokonekäsittelyä, mutta tekee suunnitelman sidotummaksi kuin jälkimmäinen. ZAPFin (1965, p. 44) mukaan edellinen menettelytapa on käyttökelpoinen vain, jos yhdis- tettävistä tuotantoprosesseista vain yksi tai korkeintaan kaksi tuotantome- netelmää on mahdollista tai taloudellisesti mielekästä. Jos vaihtoehtoja on enemmän lisääntyy yhdistelmäprosessien luku kohtuuttomasti, eikä tieto- konekäsittelyssä enää saavuteta säästöä. Disaggregoitu tekniikka on siten enemmän mahdollisuuksia tarjoava. Disaggregoidussa tekniikassa välituotteita luovuttavien tuotantoprosessien muuttuvat kustannukset katsotaan negatiivisiksi katetuotoiksi. Esim. rehu- tuotannon tuloksia voidaan tosin ajatella myytäväksi myöskin markkinoille. Tällöin on muodostettava toinen, markkinoita varten tuottava tuotantopro- sessi, jolla on myyntitulojen vuoksi positiivinen katetuotto. Tämä tuotanto- 2 341 342 prosessi voidaan panna kilpailemaan kotoista jalostustuotantoa palvelevan tuotantoprosessin kanssa. LP-menetelmän käsitteistöön kuuluu lopuksi ohjelma (Program). Heady’h ja Candlerhi (1960, p. 16—17) mukaan ohjelma on toimintojen (siis myös tuotantoprosessien) yhdistelmä. Ohjelma on mahdollinen, jos se on asetettujen rajoitusten puitteissa. Se on siis mikä tahansa yhdistelmä, missä ei käytetä enemmän tuotantovaroja kuin mitä on saatavissa ja missä ei esiinny toimintoja, joissa tuotteita tuotetaan negatiivisia määriä. Edul- lisin mahdollinen ohjelma on sellainen, joka voidaan toteuttaa käy- tettävissä olevien tuotantovarojen puitteissa ja johon ei näissä puitteissa suo- ritetuilla muutoksilla enää voida saada parannusta. 343 Yleisiä tietoja tutkimusalueesta Suomussalmen kunnan alasta, joka on 543 000 hehtaaria, oli vuoden 1959 maatalouslaskennan mukaan 364 205 ha kasvullista ja huonokasvuista metsä- maata, josta n. 2/3 kuuluu valtiolle ja erilaisille yhtiöille ja vain 104 675 ha yksityisille henkilöille. Maatalouslaskennan piiriin kuuluvilla maatalousvil- jelmillä, joilla edellytettiin olevan joko vähintään 0.25 ha peltoa tai 0.50 ha yhteensä maatalousmaata, oli kunnassa peltoa 6 726 ha, luonnonniittyä 297 ha, raivattua laidunta 267 ha, metsää 110 553 ha, josta huonokasvuista 27 456 ha, sekä joutomaata 52 642 ha. Kun viljelmiä oli kaikkiaan 1901, viljelmän keskimääräinen ala oli 3.53 ha peltoa tai 3.83 ha yhteensä maatalousmaata, 43.71 ha kasvullista ja 14.44 ha huonokasvuista metsämaata sekä 27.64 ha joutomaata eli kaikkiaan 89.62 ha maata. Suomussalmella oli v. 1959 vain 2 maatalousviljelmää, joilla oli yli 15 ha peltoa, kun taas peltoalaltaan alle 2 ha:n viljelmiä oli 436, niillä keskimäärin 0.84 ha maatalousmaata ja 30.82 ha metsämaata (SVT III: 54). Alueen metsävaltaisuus kuvastuu selvästi näistä luvuista, samoinkuin maatalousviljelmien viljeltyjen alojen yleinen pienuus. Alueen väestötiheys on myös hyvin vähäinen, 2.9 asukasta km 2:llä. Ammatissa toimivan maa- talous- ja metsätalousväestön luku on vuoden 1960 väestölaskennan mukaan 4318, josta 1740 avustavaa perheenjäsentä, yleensä perheenemäntiä, jotka huolehtivat karjasta. Maan tarjoamien tuotantovarojen määrä on kunnan alueella yhtä täysi-ikäistä ammatissa toimivaa miestä kohden n. 2.6 ha jo viljelyksessä olevaa maata, n. 140 ha metsää, josta n. 30 ha heikkotuottoista korpea tai rämettä sekä ehkä saman verran aukeata, tähän mennessä täysin tuottamatonta suomaata. Suomussalmen kunnan alueelta ei ole edellä esitettyä tarkempia tietoja maan ja metsien laadusta. Verraten yksityiskohtaisia tietoja on sitävastoin Kainuun metsänhoitolautakunnan alueesta, josta Suomussalmen pinta-ala on 23.2 % ja jonka luonto tuskin missään huomattavasti poikkeaa tämän osan yleistyypistä. Niinpä valtakunnan metsien linja-arvioinnin tuloksiin sisältyy mm. tietoja metsien jakaantumisesta metsätyyppeihin, metsän jako kasvul- liseen ja huonokasvuiseen sekä huonokasvuisen metsän ja joutomaan tar- kempi jaoittelu (Ilvessalo 1957, p. 16). Edelleen esitetään kasvun jakaan- tuminen eri läpimittaryhmiin, kasvu ikäluokittain, keskikuutio metsätyy- peittäin, kuitenkin niin, että eräitä tyyppejä on yhdistetty, sekä pääpuula- jien kuutiomäärät eräissä tyyppiryhmissä ikäluokittain eriteltynä (p. 46, 48, 344 78). Tutkimuksemme kannalta tärkeimmät tiedot esitetään alempana rinnan tutkimustiloja koskevien tietojen kanssa. Suomussalmen valtionmetsistä, joiden ala on yhteensä 136 100 ha eli n. 25 % kunnan kokonaisalasta, on valtakunnan metsien inventoinnissa 1951 53 ja metsähallituksen siihen liittyvässä valtion metsiin kohdistamassa täy- dennystutkimuksessa saatu varsin monipuolisia tietoja (Linnamies 1959). Lisäksi on Metsähallituksen tilastossa jatkuvia vuosittaisia tietoja Suomus- salmen hoitoalueesta. Näitä lukuja on vertailuja silmälläpitäen niinikään otettu tutkimustilojen metsätaloutta kuvaaviin taulukoihin. Metsän tuottoarvioiden kannalta ovat erittäin mielenkiintoisia IhVESSALOn (1967) vasta äskettäin julkaisemat tiedot luonnonnormaalien metsälöiden kehi- tyksestä Kainuussa ja sen lähiympäristössä. Lähinnä niiden pohjalle on raken- nettu tämän tutkimuksen kivennäismaiden metsiä koskevat arviolaskelmat. Tutkimuksemme kannalta ovat mielenkiintoisia myös Heikuraisen (1959, p. 86—95) maan eri osissa olevilla koealoilla suoritettuihin havaintoihin perus- tuvat arviot ojitetuilla soilla saavutettavasta kuutiokasvusta, kuutiomäärän funktioina esitettyinä. Tutkimusaluettamme vastaavalta leveysasteelta on tosin vain aniharvoja havaintoja (lähinnä ns. huonommalta sararämeeltä), mutta Heikurainen (p. 97 100) on ilmeisesti melkoisella todennäköisyydellä voinut arvioida samanlaisten suotyyppien suhteellisten tuottojen muutokset etelästä pohjoiseen ja lännestä itään siirryttäessä. Niiden nojalla on mah- dollista tehdä arvioita myös tutkimusalueella ojitettavien, erilaista puustoa käsittävien soiden kuutiokasvusta. Mainittakoon, että kuutiokasvun suhde- luku Suomussalmen seuduilla on n. 70, kun Tampereen —Savonlinnan kor- keudella esiintyvää suhteellista kasvua merkitään 100:11a. Niin metsätalouden kuin peltoviljelyksenkin edellytyksiin on alueen ilmas- tollisilla suhteilla huomattava merkitys. Korhosen (1958 b, p. 344 348) esittämien kartakkeiden mukaan Suomussalmi kuuluu vyöhykkeisiin, joissa vuoden keskilämpötila on n. + I°, heinäkuun keskilämpötila n. + 15° ja hel- mikuun keskilämpötila n. 12°. Vuotuinen sademäärä on n. 600 mm ja haihtuminen 200—250 mm. CAjANDERin (1927, p. 130, 147, 152) mukaan alkaa maataloudellinen muokkauskausi alueella keskimäärin 17.5. ja päät- tyy 25.10., laidunkausi vastaavasti 1.6. ja 25.9. ja todellinen laiduntamis- aika 12.6. ja 17.9. Kasvukauden tehoisa lämpösumma on Keräsen (1942) mukaan 700°—800°. Maa- ja metsätaloudessa suoritettavien töiden kannalta on merkitystä myöskin pysyvän lumipeitteen tulo- ja lähtöajalla sekä sadepäivien luvulla kasvukauden eri kuukausina. Simojoen (ref. Korhonen 1958 a, p. 135—142) mukaan syntyi pysyvä lumipeite alueelle 1892—1941 keskim. 5.11. —lO. 11. välillä ja hävisi aukeilla 15.5. vaiheilla, metsissä 25.5. Lumipeitteen pak- suudesta kertovat tilastot talvikausilta, ilmoittaen päivien luvun, joina lunta on ollut sopivasti, liiaksi tai liian vähän. Lumipeitteen esiintyminen Snow cover XII I II 111 Luhta sopivasti (11 —5O cm) 24.814.9 4.51.2 Lunta liiaksi (yli 51 cm) 4.316.1 23.529.8 Lunta liian vähän (alle 10 cm) 1.90.0 0.00.0 345 Kesäpuoliskolla on päiviä, joina sademäärä on ollut yli 1 mm tai yli 0.1 mm ollut eri kuukausina keskimäärin seuraavasti. Sademäärä Rainfall V VI VII VIII IX Suomussalmen kirkonkylä yli 1 mm 7.410.4 11.110.6 11.2 yli 0.1 mm 11.314.7 14.115.2 17.6 Ylivuokki yli 0.1 mm 9.812.5 12.512.7 13.2 Eri viljelykasvien viljely Maatalouslaskentojen perusteella voidaan selvittää mm. eri viljelykasvien alat sekä v. 1959 myös niiden viljelyn yleisyys kunnan alueella. Seuraava asetelma antaa tästä yleiskuvan (vuoden 1950 luvut eivät tosin ole aivan tark- koja viljojen osalta). Mukaan on otettu myös painatusvaiheessa tiedossa ole- vat vuoden 1969 laskennasta saadut luvut. Koko viljelyala, ha Area under cultivation Keskim. ala tiloilla, joilla viljelty A verage on farms cultivating, ha 1950 1959 1969 1959 1969 Kevätvehnä Spring wheat 6 1 0.25 Ruis - Rye 60 12 55 0.180.24 Ohra Barley 430 516 656 0.520.85 Kaura Oats 378 148 74 0.320.36 Peruna - Potato 189 198 198 0.150.13 Juurikasvit Roots 15 16 48 0.140.09 Peltoheinä, kuiv. Grasslandfor hay 2293 4972 5356 2.733.44 Peltoheinä, AIV Grassl. for silage 40 84 119 1,68 1.09 Heinänsiemen Grassl. for seed 16 16 3 0.410.38 Peltolaidun Pasture 3 631 1551 1.051.34 Muut kasvit Other crops 252 88 522 0.371.17 Kesanto Fallow 46 31 43 0.650.98 3728 6711 8575 Peltoalasta on valtaosa, v. 1959 85 %, ollut heinänurmilla. Yhä laaje- nevaa osaa niistä on käytetty laiduntamiseen. Vain 10 % peltoalasta on ollut viljalla, josta 3/4 ohralla. Kauraa on viljelty n. 1/5 vilja-alasta. Sen samoin kuin rukiin viljely on vuoden 1950 jälkeen huomattavasti supistunut. Kevätvehnää on viljelty vain muutamalla tilalla. Kotieläinkanta Kunnan kotieläinkanta vv. 1950, 1959 ja 1969 selviää seuraavasta asetel- mast a. 346 Lukumäärä Number Tilaa kohden Per farm 1950 1959 1969 1959 1969 Täysikasv. hevosia A dull horses 1059 991 420 0.520.29 Nuoria hev. ja varsoja Young horses and foals 44 13 7 0.010.00 Sonneja, yli 2 v. Bulls 62 34 6 0.020.00 Lypsylehmiä Dairy cows 4203 5393 5350 2.843.69 Hiehoja ja nuoria sonneja Heifers andyoung bulls 838 929 940 0.490.65 Vasikoita, alle lv. - Calves 1269 2727 3548 1.432.45 Poroja Reindeers 235 546 . 0.29 Pässejä - Rams 389 206 395 1) 0.110.27 1) Uuhia, yli 6 kk Ewes 3626 1365 0.72 Karitsoita, alle 6 kk Lambs 3893 1748 512 0.920.35 Sikoja - Pigs 279 464 353 0.240.24 Kanoja - Hens 1378 1770 2133 0.931.47 *) Pässejä ja uuhia yhteensä. Tutkimustilojen valinta Tutkimustilat piti tutkimusohjelman mukaan valita niistä asutustiloista, jotka vuoden 1945 maanhankintalain mukaan oli muodostettu uudistilan pe- rustamispalkkioihin oikeutettuina ns. kylminä tiloina. Näille tiloille oli, ku- ten tunnettua, käytännöllisesti katsoen kaikki tarvittava viljelysmaa han- kittava raivaamalla, samalla kun myös rakentaminen oli aloitettava aivan alusta. Suomussalmen tutkimustilat valittiin Jumaliskylän ja Tenhusensuon ryhmäasutuksista (n. 20 km Suomussalmen kirkolta etelään, Kerälän ja Moi- siovaaran välillä olevien asutusteiden varsilla). Alueen leveysaste on 64°45,' pituusaste n. 29°10' ja korkeus merenpinnasta n. 200 m. Asutustilat luovu- tettiin asukkaiden hallintaan yleensä 1950-luvun alussa. Tilat valittiin arpo- malla siten, että 50 % asutusalueiden tiloista tuli otokseen. Oheinen kartta antaa kuvan tilojen asemasta sekä niiden viljelysten sijainnista ja laajuu- desta vuoden 1963 lopulla (kuva 1). Kuvista 2A—D voi nähdä mm; min- kä luontoista viljelty ja viljelykelpoinen maa on tutkimusalueella. Otokseen sisältyville asutustiloille oli annettu niitä muodostettaessa yh- teensä 2944 ha maata, eli keskim. 142 ha tilaa kohden. Tämän alan jakaan- tuminen kasvulliseen ja huonokasvuiseen metsämaahan sekä joutomaahan näkyy taulukosta 1, johon vertailun vuoksi on otettu vastaavat prosentti- luvut Kainuun metsänhoitolautakunnan koko alueesta sekä Suomussalmen valtion metsistä. Suomussalmen asutustilojen metsistä on Kainuun metsänhoitolautakunnan arkistoista voitu saada verraten tarkkoja tietoja. Metsätaloussuunnitelmia oli v. 1965 16 tilalla. Peltomaita koskevia viljavuuskarttoja oli laadittu 5 tilalle. Kun Suomussalmen tutkimustilat lisäksi muodostavat ryhmän, jossa luonnonsuhteet ovat yhdenmukaisia, niiden käsitteleminen omana ryhmä- nään tuntuu oikeutetulta siitäkin huolimatta, että niiden luku on vain 20. Tässä tutkimuksessa tutkimustiloja käsitellään kahtena ryhmänä pelloilta hehtaaria kohden saadun rehuyksikkösadon perusteella. Tutkimustilojen keski- 347 arvoa korkeampia satotuloksia saaneet on luokiteltu ryhmään A, sitä alem- pia saaneet ryhmään B. Tällä luokittelulla ei ole osoittautunut olevan kovin suurta merkitystä, koska satotulosten riippuvuutta mitattavista tekijöistä on ollut vaikea todeta. Taulukko 1. Tutkimustilojen kokonaispinta-alan jakaantuminen prosentteina kasvulliseen ja huonokasvuiseen metsämaahan sekä joutomaahan tilojen perustamisajankohtana. Table 1. Repartition of the total area of the study farms into productive and unproductive forest land and waste land when establishing the farms. Vertailulukuja Regional averages Tutkimustilat Study farms Suomus- salmen Kainuun valtion metsänh. metsät lautak. sute Forestry Fows(J Ryhmä A Ryhmä B Kaikki Group A Group B AU Board of Suo-Tilaa kohden Per farm mussalmi. ha ha ha % % % Kasvullista metsämaata 83.788.4 86.156.3 65.460.7 Productive forest land Huonokasvuista metsämaata 28.026.6 27.317.9 17.621.1 Unproductiveforest land Joutomaata 38.3 40.8 39.5 25.8 11.2 17.8 Waste land Muuta maata 5.8 0.4 Other land Yhteensä - Total 150.0 155.8 152.9 100.0 100.0 100.0 Taulukosta 1 selviää, että tutkimustiloilla on perustettaessa ollut runsaasti puolet (n. 56 %) alasta kasvullista, vajaa viidennes (n. 18 %) huonokasvuista metsämaata ja vähän yli neljäsosa (n. 26 %) joutomaata. Huonokasvuiset metsät ovat lähinnä korpia ja rämeitä (edellisiä oli Kainuun metsänhoito- lautakunnan alueella 8.7 % ja jälkimmäisiä 86.9 % tästä ryhmästä). Myös joutomaat, joita tutkimustiloilla on ollut suhteellisesti enemmän kuin alueen valtion metsissä, ovat näillä alueilla miltei yksinomaan soita (metsänhoito- lautakunnan alueella oli niissä korpia 0.7 %, rämeitä 5.4 %, nevoja 86.6 % ja lettoja 5.6 %, lopun alan ollessa lähinnä ojitettuja soita). Avosoita olisi tämän mukaan 23 % koko maa-alasta ja enemmän tai vähemmän kitukas- vuista metsää kasvavaa suota n. 17 % koko maa-alasta. Tutkimustilojen maaperäsuhteista oli perustamisvaiheessa merkitty tilus- karttoihin tietoja, joiden pohjalla on mahdollisuus luokitella tutkimusajan- kohtaan mennessä raivatut pellot sekä viljelykelpoiseksi ilmoitettu maa ver- raten yksityiskohtaisesti maalajin mukaisiin luokkiin. Taulukossa 2on täl- lainen luokittelu suoritettu maaperän mukaan, kun taas taulukossa 3on esi- tetty luokittelu metsä- ja suotyypeittäin tutkimusajankohtana jäljellä olevan 348 Kuva 1. Suomussalmen tutkimustilat. (Maalajit, ks. p. 350 351). Figure 1. Study farms of Suomussalmi. (For soil types, see Appendix 3). 349 Kuvat 2 A-D. Kuvia tutkimustiloilta. Figures 2 A—D, illustrating some study farms. A. Näkymä suoraiviolle. Seipäillä kivennäismaalla kasvanutta ohraa. B. Isäntä uudiskynnöksellä, taustalla talouskeskus. Tilan peltoala v. 1963 oli 13.80 ha. C. Tutkimustilan talouskeskus. Tilalla v. 1963 peltoa 7-46 ha, kasvullista metsää 99 ha. 1). Tutkimustilan karjaa laitumella, viljelykelpoisen maan osalta. Viimeksi mainittu luokittelu on tarkoitettu valaisemaan erityisesti turvemaiden maa- ja metsätaloudellisia tuotantomah- dollisuuksia, käytettäessä hyväksi aikaisempia tutkimustuloksia tästä osasta maata. Taulukosta 2 selviää, että alueen kivennäismaat ovat pääasiassa erilaisia moreenimaita. Tämä on sopusoinnussa myös kunnassa suoritettujen vilja- vuustutkimusten jakautuman kanssa (Kurki 1963, p. 75). Viimeksimaini- tuissa esiintyy tosin pienehkö määrä (5 %) multamaita ja myös n. 9 % lieju- maita, jotka ilmeisesti on tavattu jo vanhastaan viljellyiltä alueilta. Vilja- vuustutkimuksen mukaan on 25,6 % viljelykelpoisesta maasta ollut hietamo- reenia (HtMr). On mahdollista, että moreeni-nimitys on tutkimusalueiden luokittelussa vastannut lähinnä tätä käsitettä. Taulukko 2. Pellon ja viljelykelpoisen maan luokittelu maalajin perusteella. Table 2. Classification of the present arable land and cultivable land according to the soil type. Pelto ja laidun Arable and pasture land Yhteensä ABt , iTotal Viljelykelpoinen maa Vertailu- Cultivable land näytteet 1) Yhteensä Regional A B Total sample') ha ha ha % ha ha ha % % Kivennäismaat Mineral soils Moreeni - Mr 32 36 68 39.8 52 104 156 23.9 25.6 Hiekkamoreeni HkMr 8 7 15 Hienohiekkamoreeni 6 6 8.9 30 24 54 8.3 3.7 3.4 10 - 10 1.610 1.6 HHkMr Hiekkamaa Sand Hk . 1 1 0.2 3.3 Yht. - Total 46 43 89 Turvemaat Peat soils Ruskosammal BCt ... 1 1 Metsäsara LCt 2 2 Rahkasara SCt 21 23 44 Saraturve tit 1 1 Metsärahkaturve LSt 11 2 Sararahkaturve CSt... 14 3 22 Rahkaturve St 6 5 11 52.1 92 129 221 34.0 32.6 0.4 9 - 9 1.4 1.2 12 6 18 2.9 3.7 25.4 150 147 297 45.6 20.1 0.4 - - - - 14.2 1.2 9 59 68 10.5 3.7 13.2 5 32 37 5.6 7.8 6.1 - - - - 3.2 Yht. - Total 43 39 82 47.9 185 244 429 66.0 52.7 Kivennäis- ja turvemaat. yht. Mineral and peat soils, total 89 82 171 100.0 277 373 650 100.0 100.0 ') Keskimäärät Viljavuuspalvelu Oy:n 218 maanäytteestä kunnan alueella vertailun vuoksi, h Averages of218 soil samples from Suomussalmi commune analyzed by Soil Fertility Service Soil types: see Appendix 3. 350 351 Taulukkoon 3 on suotyyppien kohdalla merkitty niiden koko aluetta vas- taava metsäojitusboniteetti Heikuraisen (1961 ja 1964) tutkimusten ja hä- nen käyttämänsä asteikon mukaan. Myöskin on esitetty hänen puuston vo- lyymiä ja vuotuista kasvua (k-m3 ) koskevat arviolukunsa. Kivennäismai- den kohdalta esitetään maalajinimitysten ohella niitä vastaavat metsätyypit ja ne keskimääräiset puustovolyymit ja kasvukuutiot, jotka Kainuun met- sänhoitolautakunnan alueella on todettu vuosien 1951 —53 linja-arvioinnissa. Viljelykelpoiset moreenimaat kuuluvat yleensä kasvullisiin metsämaihin, kun taas turvemaat ovat suurimmalta osalta huonokasvuisiin metsämaihin tai joutomaihin kuuluvia. Noin 13 % turvemaista on täysin aukeita soita Taulukko 3. Jäljellä olevien viljelykelpoisten maiden jakaantuminen metsä- ja suotyyppeihin- vastaavanlaisten metsämaiden keskimääräinen kuutiomäärä ja kasvu seka suomaiden metsä, ojitusboniteetti1 ). Table 3. Classification of still existing cultivable land into the forest and peat site quality types, the timber stand and growth, and average site quality in case of forest drainage1 ) Metsäoj. Kuutio- Kuutio- Maaperä-, metsä- ja suotyyppi Tht. boniteetti määrä kasvu Soil-, forest- or peat site quality type Total k-m3/ha k-m3 /ha ha ha ha ... T . , _ ~quality Volume Growth Moreeni, Mr MT 41 60 101 Hiekkamoreeni HkMr MT 30 18 48 Moreeni, Mr VMT - 31 31 2.3 Hiekkamoreeni, HkMr VMT 4 4 2.3 Hienohiekkamoreeni, HHkMr ... VMT 10 10 2.3 Moreeni ja hiekkamoreeni, ei luo- kiteltu, Mr and HkMr not sped- fied 11 10 21 Yhteensä kivennäismaita 92 123 215 Mineral soils, Total Kangaskorpi, KgK <• 37 37 5—4 65 1.4aa Lettokorpi, LK 5 1 6 6—5 Ruohoinen nevakorpi, RhNK 2 2 65 Ruohoinen sararäme, RhSR 7 46 53 5 15 0.5 Varsin, sararäme, VSR 30 50 80 4 15 0.5 Varsin, lettoräme, VLR 44 42 86 65 15 0.5 Rämeletto, RL 46 31 77 2 15 0.5 Ruoh. saraneva, RhSN 17 0 17 6 5 0 0 Kalvakkaneva, KN 3 3 1 0 0 Vars. rimpineva, VRiN 2 9 11 1 0 0 Subsecundum rimpineva, SubßiN 9 9 1 0 0 Turvemaita Peat soils 160 221 381 J) Turvemaiden metsäojitusboniteetti ja eri suotyyppien keskikuutiomäärä ja kasvu heh- taaria kohden Kainuun olosuhteissa (vrt. Heikurainen 1961, p. 10 11; ibid. 1964, p. 30 31) esitetty ohella. *) Average site quality in case of forest drainage, as well as the average volume and growth of timber stand of undrained peats of the region (Comp. Heikurainen 1961, p. 10—11: ibid 1564. p. 30-31). 352 ja n. 80 % on sellaisia, joilla Kainuussa vallitsevissa olosuhteissa puustoa kuutiomäärä on vain 15 k-m3/ha ja vuotuinen kasvu 0.5 k-m 3/ha. Noin 3/4 turvemaista kuuluu suotyyppeihin, joiden metsäojitusboniteetti on yli 3 ja joiden ojittaminen metsänkasvatusta varten saattaisi alueen ilmastollisissa. oloissa Heikuraisen (1964, p. 29) mukaan olla suositeltavaa. Kasvullisen metsän jakaantumisesta metsätyyppeihin antaa kuvan tau- lukko 4, jossa on myös vastaavat jakautumat Kainuun metsänhoitolauta- kunnan alueesta sekä Suomussalmen valtion metsistä. Kuitenkin on huo- mattava, että tutkimustilojen metsätyypit on esitetty vanhan luokituksen mukaan, kun taas vertailuluvut on laskettu uuden luokituksen mukaisista- metsätyypeistä. Taulukosta selviää, että mustikkatyypin ryhmä on pinta-alan suhteen tutkimustiloilla heikommin edustettu kuin Suomussalmen valtion metsissä ja Kainuun metsänhoitolautakunnan koko alueella keskimäärin. Noin puolet kasvullisesta metsäalasta kuuluu tutkimustiloilla puolukkatyypin ryhmään,, joka on runsaammin edustettuna kuin vertailualueilla. Suoperäiset tyypit käsittävät n. kolmanneksen kasvullisesta metsäalasta ja kasvullinen räme yksin neljänneksen. Taulukko 4. Kasvullisen metsämaan jakautuminen metsätyyppeihin prosentteina. Table 4. Distribution of productive forest land into site quality types, per cent 1) Tutkimustilat Study farms Kainuun Suomus- mh-lautak. salmi Forestry valtion Board metsät Keskim State A B Aver. forests Lehto ja lehtomainen maa OMT 1.40.3 Mustikkatyypin ryhmä MT 7.812.7 10.347.9 35.4 Paksusammal HMT . . . 0.41.4 V ariksenmarja-puolukka- tyyppi EVT 59.146.2 52.522.4 33.4 Variksenmarja-mustikka- tyyppi EMT 1.04.4 Kanervatyyppi CT 5.3 Varpu-jäkälätyyppi ErCIT 3.7 5.3 4.5 5,0 2.7 Kasvullinen korpi 7.2 7.2 7.2 11.0 9.7 Productive spruce swamp Kasvullinen räme 22.2 28.6 25.5 8.5 6.9 Productive pine swamp Yhteensä - Total 100.0 100.0 100.0 100.0 100.0 Kovan maan yht. Mineral soils 67.3 78.1 82.9 Turvemaan yht. Peat soils 32.7 21.9 17.1 *) Forest site quality types: OMT Oxalis-Myrtillus type MT Myrtillus » HMT Hylocomium-Myrtillus * EVT Empetrum-Vaccinium o EMT Empetrum-Myrtillus * CT Calluna » ErCIT Ericaceae-Cladina » Taulukosta 5 nähdään tutkimustilojen kasvullisen metsän jakaantuminen veroluokkiin. Veroluokat muodostetaan metsäverotuksessa, kuten tunnettua, metsätyyppijakautuman mukaan. Vertailu valtion hoitoalueen jakautumaan •osoittaa, että ensimmäisen veroluokan maata on tutkimustiloilla suhteellisesti vähemmän kuin valtion metsässä. Verokuutio on tutkimustiloilla keskimää- rin 1.83, valtionmetsässä 1.87. Verokuutiometrin hinta oli 3. vyöhykkeessä, joka vastannee tutkimustilojen olosuhteita, v. 1961 1: 60 (2. vyöhykkeessä se oli 2: 40 ja 3. vyöhykkeessä 3: 40). Alueella ei huonokasvuiselle met- sälle aseteta verolukuja. Taulukko 5. Kasvullisen metsämaan jakaantumineneri veroluokkiin ja verokuutioluku k-m 3/ha Table 5. Distribution of productive forest land into taxation classes and taxed volume increment. Veroluokat Metsätyyppi Tutkimustilat Study farms Kainuun Suomus- T ax classification Site quality mh-lautak. salmen Forestry valtion board metsä . Keskim. c . ,A B State Aver. ,Forests I A - 0.3 I B 8.0 12.7 10.3 30.0 75.75 II VT, EVT 70.860.3 65.732.6 61.94 lii 17.0 20.7 18.8 26.9 40.35 TV 4.2 6.3 5.2 10.2 9.18 100.0100.0 100.0100.0 187.22 Verokuutio Taxed volume increment 1.841.83 1.831.87 Taulukosta 6 selviää tutkimustilojen puuston keskikuutio ja keskimääräi- nen kasvu asutustilojen perustamisvaiheessa tehtyjen arvioiden mukaan. Kes- kimäärät on saatu todennäköisesti koko metsäalan vastaavista tiedoista. Käyttämällä huonokasvuisen metsän kohdalla valtion hoitoalueen keski- arvoja on arvioitu suluissa esitetyt luvut kasvullisen metsämaan osalta. Taulukko 6. Keskikuutio ja keskimääräinen kasvu k-m 3/ha asutustilojen perustamisvaiheessa. Table 6. Average volume and average increment, k-m 3lha. Tutkimustilat Study farms Kainuun Suomus- MHL salmen Forestry valtion Board metsä A B Keskim - State Aver. _ .Forest Keskikuutio Av. volume 99.281.1 90.0 69 87 kasvullista productive (126) (108) (116) 86 111 huonokasv. unproductive (18) (18) (18) 17 18 Keskim. kasvu Av. increment 1.391.37 1.38 (1.67) 1.70 kasvullisella ( (1.68) (1.63) (1.66) 2.12.20 huonokasv (0.5) (0.5) (0.5) 0.60.50 354 Tutkimustilojen pellot ja viljelykelpoinen maa Tutkimustiloilla oli vuoteen 1963 mennessä raivattu peltoa kaikkiaan 167 ha ja laidunta 5 ha. Niillä oli tämän lisäksi vielä viljelykelpoiseksi arvosteltua maata 650 ha. Kivennäismaata on näissä ryhmissä yhteensä 310 ha ja turve maata 512 ha. Aluetta varten laaditusta viljelykelpoisuuskartasta on voitu selvittää. että nyt olemassa olevat pellot ja jäljellä oleva viljelykelpoinen maa on vil- jelyarvonsa puolesta sijoitettu eri luokkiin seuraavan taulukon mukaisesti. Taulukko 7. Pellon ja viljelykelpoisen maan luokittelu viljelyarvon puolesta, ha. Table 7. The classification of thepresent arable land and cultivable land according to site quality, ha. Pelto ja laidun Vilj .kelpoinen maa Arable and pasture land Cultivable land A B Yht. A B Yht. ha ha ha % ha ha ha % Kivennäismaat Mineral soils vilj. kelpoiset 28 35 63 37 80 111 191 29 välttävästi v. kelp 3 3 6 3 12 18 30 5 huonosti v.kelp 16 4 20 12 Yht. - Total 47 42 89 52 92 129 221 34 Turvemaat Peat soils Arvoluokka Score 8 1 1 0 » » 7 6 1 7 4 71 30 101 16 » » 6 3 12 15 9 48 91 139 21 » » 5 6 4 10 66 55 45 100 15 » » 4 8 10 18 10 9 79 88 14 2 » 3 12 8 20 i; » * 2 8 3 11 6 » » 1 112 1 Yht. - Total 44 39 83 48 174 245 429 66 Koko ala - Total area 91 81 172 100 266 374 650 100 Taulukon 7 perusteella on pääteltävissä, että viljelysmaiden raivauksessa ei kovin paljon ole kiinnitetty huomiota viljelykelpoisuustutkimuksen tulok- siin. Niinpä kivennäismailla yli neljännes peltoalasta on raivattu välttävästi tai huonosti viljelykelpoiselle maalle. Turvemaille raivatusta pellosta n. 40 % on tullut alalle, jolla viljelykelpoisuusarvo on arvosteltu boniteettiluvulla 3 tai sitä pienemmällä. Jäljellä oleva viljelykelpoinen maa näyttää keskimää- rin kuuluvan parempiin luokkiin kuin tähän mennessä raivattu. Aikaisemmin esitetystä taulukosta 2 selviää tutkimusajankohdan peltojen ja jäljellä olevan viljelykelpoisen maan jakautuminen maalajin mukaan. Taulukkoa tarkasteltaessa selviää, että tiloille tähän mennessä raivattu pelto ja pysyvä laidun on sijoittunut hieman yli puoliksi kivennäismaille. 355 joiden viljelyyn ottaminen nähtävästi on katsottu kiireelhsemmäksi kuin turvemaiden. Jäljellä olevasta viljelykelpoisesta maasta on n. 1/3 kivennäis- ja 2/3 turvemailla. Tutkimustilojen hehtaarisadot vv. 1959—64 sekä väkilannoitteiden ja maa talouskalkin käyttö Tutkimustilojen hehtaarisatojen sekä väkilannoitteiden ja maatalouskalkin käyttömäärien selvittäminen katsottiin eräiksi v. 1959 alullepannun päätut- kimuksen tärkeimmistä perustehtävistä. Tarkoitusta varten järjestettiin nel- jällä eri puolella Suomea olevalla pääalueella sadontarkkailu, jossa erityisesti palkattujen asiamiesten ja viljelijäin yhteistyöllä pyrittiin saamaan mahdol- lisimman luotettavat tiedot tärkeimpien viljelykasvien pinta-aloista ja sa- doista viiden peräkkäisen vuoden aikana (1959—1963). Tehtävän suoritusta on yksityiskohtaisesti selostettu Lasolao v. 1965 julkaisemassa tutkimuk- sessa (Lasola 1965, mm. p. 41—49, 119—124, 131 138, 145). Mainitussa tutkimusjulkaisussa on esitetty eräitä tietoja, mm. keskimää- räisestä rehuyksikkösadosta myös asutusalueittain (esim. Lasola, 1965, p. 98). Suomussalmen tutkimustilat esiintyvät tässä kahdella asutusalueella, jotka itse asiassa ovat välittömästi toisiinsa liittyviä. Kun v. 1959 Pohjois-Suomen tutkimusalueella ei yleensä saatu tietoja kaikilta tutkimustiloilta, suoritettiin Suomussalmenkin tutkimusalueella v. 1965 tehdyn matkan yhteydessä täydentäviä tiedusteluja, joissa selviteltiin lähinnä vuoden 1964 satotuloksia. Näin on kaikkiaan 6 tilalta käytettävänä 6 vuoden, 10 tilalta 5 vuoden, 3 tilalta 4 vuoden ja kahdelta vain 2 vuoden sato- ja lannoitustiedot. Näiden täydennysten johdosta eivät esillä olevan tutkimuksen luvut kaikissa suhteissa täsmää LASOLAn mainitun julkaisun lukujen kanssa. Tämä koskee myös viljelmittäisiä keskipeltoaloja, jotka pu- heenaolevana jaksona ovat nopeasti kasvaneet uudisraivauksien johdosta. Vuotuinen lisäys on keskimäärin 0.51 ha tilaa kohden. Tutkimusalueen sato- ja lannoitustiedot esitetään vuosittain ja kuuden vuoden keskiarvoina taulukossa (8). Keskiarvot on tässä julkaisussa omak- suttua tapaa noudattaen esitetty, paitsi kaikkien tilojen, myös keskitasoa korkeampia satoja saaneesta A-ryhmästä ja keskitasoa alempia satoja saa- neesta B-ryhmästä. Todettakoon vielä, että rehuyksikkösadot hehtaarilta vaihtelivat tutki- muksessa yksityisillä tiloilla 1501 ja 2122 rehuyksikön välillä. Hehtaarisato- jen riippuvuutta maan boniteetista ja lannoituksesta tarkastelemme alempana. Taulukko 8. Tutkimustilojen keskimääräiset hehtaarisadot, kg ja ry, sekä lannoitteiden ja maatalouskalkin käyttö (ravinteina), kg/ha. Table 8. Average crop yields in kg per ha and the use offertilizers and lime (plant nutrients) on Ihe study farms. 1959 1960 1961 1962 1963 1964 Keskim. Rehuvilja Barley and oats A 1040 1680 B 1160 1740 Kesk 1100 1710 Heinä Hay A 4420 4520 B 4600 4180 Kesk 4590 4350 Peruna Potato A 17030 23040 B, 14500 21920 Kesk 15770 22480 Rehuyksiköitä Fodder units per ha A 1820 2130 B 1850 2010 Kesk 1830 2070 1910 300 1790 1740 1410 1710 300 2210 1780 1480 1810 300 2000 1760 1450 4800 4900 4090 4060 4470 3700 3620 3690 3780 3930 4250 4260 3890 3920 4200 16580 10250 23170 8890 16490 12230 7150 18000 12600 14400 14410 8700 20590 10750 15450 2180 1610 1860 1910 1920 1790 1260 1650 1840 1730 1990 1440 1760 1880 1830 Lannoitteissa annettu kasvinravinteita, kg/ha Plant nutrients Typpeä A 59.5 56.6 66.9 50.6 61.9 54.2 58.3 N B 70.0 57.5 73.1 66.6 63.9 77.2 68.1 Fosforih.A 76.9 69.9 64.5 49.3 72.2 72.2 67.5 PsOj B 68.0 88.0 81.7 59.8 71.6 93.6 77.1 Kalia A 104.5 81.2 92.1 70.3 84.1 103.5 89.3 K 2O B 101.0 97.9 106.3 88.9 101.4 101.8 99.6 Kalkkia A 408.0 398.0 308.0 200.5 217.0 255.3 CaO B 289.0 249.0 - 470.7 625.0 272.3 356 Tutkimustilojen rakenteellista tarkastelua Edellisen perusteella voidaan laskea, että tutkimustilojen tilusalat olivat tutkimusajankohtana keskimäärin molemmissa ryhmissä seuraavat: Tutkimustilat Studyfarms A B Keskim. Aver. ha ha ha Peltoa ja laidunta Field and pasture 9.18.1 8.6 Kasvullista metsää Productive fores 79.184.1 81.6 Huonokasvuista metsää Unproductive forest 25.824.3 25.0 Joutomaata Waste land 36,0 39.337.7 josta aukeaa suota open peat 3.31.2 2.0 150.0155.8 152.9 Eri tilojen peltoalat vaihtelivat 4.6 ja 14,3 ha:n välillä Tilusten jakaantumisesta ja sijainnista antavat kuvan seuraavat keski- arvot. Peltolohkoja tilaa kohden Niiden keski- Metsälohko- Field blocks per farm etäisyys jen keskim. Average etäisyys distance ajoteiltä from farms Average distance ofMuodolt. Muodolt. epä- , ~, ,1 forest blocks säännöllisiä säännöllisiä Yhteensä , ,from roads Regular in Irregular in Total shape shape m m Ryhmä Group A 1.41.3 2.7 354 515 » » 8....1.1 1.72.8 289 433 All farms 1.31.5 2.8 320 474 Kuten sodan jälkeen perustetuilla asutustiloilla yleensä, tilussuhteet tutkimustiloilla ovat verraten tyydyttäviä. Peltojen keskietäisyyksissä on kuitenkin melkoista tilakohtaista vaihtelua. Lyhimmät peltojen keskietäi- syydet ovat 150 m, pisimmät n. 530 m. Metsälohkojen etäisyydet ajoteiltä vaihtelevat 250 m ja 800 m välillä. 3 357 358 Tutkimustilojen sijainti asutustaajamiin nähden on huomattavan epä- edullinen. Lähimmät varsinaiset kaupankäyntikeskukset ovat Ämmänsaari (20 km) ja Suomussalmen kirkonkylä (25 km). Rautatieasema on Ämmän- saaressa, mutta meijerikuljetukset suoritetaan aina Kajaaniin saakka (110 kin). Tutkimustiloilla on asutushallituksen piirustusten mukaan rakennetut asuin- ja kotieläinrakennukset. Viimeksimainitut ovat useimmissa tapauksissa tyyp- piä, jossa on varattu tila 9 lypsylehmälle ja yhteensä 16 nautayksikölle. Täl- laisen rakennuksen rakentamiskustannus on v. 1961 hintojen mukaan arvioitu 23 000 nykymarkaksi (Finnish Study Group 1969, p. 69). Vain harvassa ta- pauksessa on navetan yhteyteen rakennettu säilörehutorni. Sähköverkostoa ei tutkimusajankohtana ollut rakennettu alueelle. Tietoja viljelijäperheistä ja työn käytöstä V. 1963 saatiin seuraavia tietoja tutkimustilojen viljelijäperheistä ja nii- den ikärakenteesta. Haastattelussa tavoitettiin 7 A-ryhmään ja 9 B-ryhmään kuuluvaa viljelijäperhettä. Ryhmä Ryhmä Viljelmällä asuvat viljelijäperheen jäsenet ja sukulaiset Qroup Group Keskim. The members offarmer family living on the farm g Aver. Miehiä Men 2.41.6 1.9 niistä nuorukaisia (16 v.) Youths (1.4) (0.6) (0.9) Naisia Women (mukana 16 v.) 1.11.7 1.4 Lapsia Children (alle 16 v.) 2.32.3 2.3 Isännän keski—ikä Aver, age of the farmer 47.850.3 49.3 Emännän * * the housewife 47.749.3 48.5 Lapsien luku kaikkiaan All children 5.44.6 4.9 Näistä asuu todennäk. muualla Living elsewhere 1.61.6 1.3 Edellisen pohjalta näyttää siltä, että isännän apuna on noin yhdeksällä kymmenestä tutkimustilasta 16 vuotta täyttänyt poika ja että tyttäretkin muodostanevat työvoimareserviä ehkä neljällä tilalla kymmenestä. Yli puo- lella tiloista on yksi ja vajaalla puolella kaksi varttuneempaa lasta maailmalla. Saman haastattelun yhteydessä tiedusteltiin tiloilta isännän ja muiden viljelijäperheen jäsenten sekä myös vieraiden viljelmällä suorittamien työ- päivien lukua. Isännän kohdalla tiedusteltiin myös ansiotöissä viljelmän ulkopuolella tehtyjen työpäivien lukua. Seuraavassa asetelmassa on perheen- jäsenten työpäivät esitetty muunnettuina miestyöpäivinä (1 naisen työpäivä on 0.8 mmp ja alaikäisen työpäivä = 0.5 mmp). A B Kaikki tilat Isännän työpäivät Farmer's work days 1963 omalla tilalla on own farm 231 264 253 muualla elsewhere 51 36 43 Perheenjäsenten työ, mmp 1963 - Work offamily members, converted man work days 599 485 535 359 Isäntien maatilalla suorittama työ jakaantuu vallitsevan tavan mukaan enimmäkseen pellon viljely n ja metsätalouden kesken. Perheenjäsenten työstä lienee melkoinen osa kotitalouden työtä, mikä tavan mukaan on laskettu viljelmän työksi, mutta kotieläinten hoito ja osallistuminen kiirekausien pelto- töihin käsittänee enemmän kuin puolet lukujen osoittamasta työmäärästä. Kun 16 vuotta täyttäneet nuorukaiset usein osallistuvat myös metsätöihin, sisältyy lukuihin myös metsätalouden hyväksi tehtyä työtä. Hevos- ja traktorityö tutkimustiloilla Tutkimustiloilla oli tiedustelun ajankohtana omia hevosia ja traktoreita (keskim. tilaa kohden kpl): A B Keskim. Aver. Täysikasv. hevosia Adult horses 0.60.4 0.5 Traktoreita Tractors 0.60.6 0.6 Hevosten ja traktorien käyttö viljelmällä ja ansiotyössä viljelmän ulko- puolella on tiedusteluun saatujen vastausten mukaan tiedusteluajankohtana päättyneen vuoden kuluessa ollut seuraava (laskettu kussakin tapauksessa vain tiloilta, joilla on oma hevonen tai traktori): A B Keskim. Aver. Oman hevosen työpäiviä Horse days maataloustyössä farm work 28 28 28 metsätyössä forest work 41 22 32 ansiotyössä outside work 8 8 8 Oman traktorin työtä tuntia Tractor hours omalta viljelmällä on own farm 271 164 207 ansiotyössä outside work 85 48 63 Esitetystä selviää, että viljelmien hevosia ja traktoreita on vain suhteel- lisen vähän käytetty ulkopuolisessa ansiotyössä. Maidontuotantoa koskevat tiedot Tutkimustilojen maidontuotannosta antavat kuvan osaksi toimitukset meijeriin (Kajaanin osuusmeijeri), osaksi karjantarkkailun tulokset, joita on noin puolelta tiloista. Meijeriltä saatujen kuukausitietojen perusteella laske- tuttilottaiset keskiarvot talousvuosilta 1959/60—1963/64, ja tuotannon kau- siluontoisuuden selvittämiseksi myös kesäkauden tuotannot (kesä—elokuu) on tutkituista tilaryhmistä esitetty erikseen taulukossa 9. 360 Taulukko 9. Tutkimustilojen maidon toimitukset Kajaanin osuusmeijeriin talousvuosittain ja vastaavina kesäkausina, kg. Table 9. A verage milk deliveries of the study farms to provincial dairy, by economic years and by respective summer seasons, kg. Keskim. 1959/60 1960/61 1961/62 1962/63 1963/64 A Ryhmä A Vuosittain - Annually 8158 9709 11479 11777 15356 11296 VI-VIII 2453 2914 3768 4099 5013 3649 Ryhmä B Vuosittain - Annually 7568 10462 10236 11823 10934 10205 VI-VIII 2332 2717 3273 3738 3440 3100 Keskiarvoissa on otettu lukuun vain maitoa lähettäneet tilat (yhteensä 19). Toimitukset meijeriin eivät anna kuvaa koko maidontuotannosta, sillä maitoa on tuotettu myös kotitalouksien käyttöä ja suoraa myyntiä varten ja jokin määrä on juotettu vasikoille. Kotikäyttö on alueella arvioitu n. 2100 kiloksi ja suora myynti n. 400 kiloksi tilaa kohden (Finnish Study Group, p. 59). Karjantarkkailutoimintaan osallistuneiden tilojen maidontuotanto sekä re- hunkäyttö selviävät taulukosta 10, johon on vertailua varten otettu myös kol- men maan pohjoisosan maatalouskeskuksen tarkkailukarjojen keskitulokset. Niiden ohella myös nähdään tuotosmääriltään yli ja alle keskiarvon olevien tarkkailukarjojen keskiarvot. Taulukko 10. Suomussalmen tutkimustilojen karjantarkkailuyhdistykseen kuuluvien karjojen tuotos- ja rehunkäyttöluvut keskim. 1959—63 sekä vastaavat tiedot kolmen pohjoisen maa- talouskeskuksen alueelta, myös jaoteltuna yli ja alle keskitason menevien karjojen kesken. Table 10. Average use of milk and fodder on the study farms being members of Milk Recording Societies 1959—63, and respective records of three northern Agricultural Societies, with reference to groups above (A) and below (B) average. Kolmen pohj. seuran tarkkailu- Suomussalmen tutkimustilat karjat Milk recording herds Study farms Karjat Herds Kaikki karjat yli keski- alle keski- ~ . . + tilat —tilat an arvon arvon . Group Group “ Average . „ herds with prod, with prod. A 15 over aver, under aver. Maitoa Milk, kg 3263 Rasvaa Fat, kg Rehunkäyttö, ry Use of fodder f.u. Öljyväkirehu Oil cakes 138 Viljaväkirehu Grain 426 Heinää Hay 1057 Olkia Straw 12 Väkevä tuorerehu Roots etc. 96 Täyttävä tuorerehu Silage 64 Laidunta Pasture 644 Yht. ry Total, f.u 2437 Lehmien elopaino, kg 376 Live weight, kg 3655 2843 3501 3508 3491 170 172 167 166 113 167 158 179 490 354 501 454 566 1048 1057 1054 1015 1110 11 16 10 16 2 116 85 116 118 113 80 47 114 122 102 684 595 667 729 628 2595 2267 2629 2612 2700 393 385 404 Metsätaloussuunnitelmat ja niiden perusteet Taulukossa 6 (p. 353) esitettiin tutkimustilojen metsämaan puuston keski- kuutio sekä keskimääräinen kasvu hehtaaria kohden perustamisvaiheessa suoritetun arvioinnin mukaan. Vertauskohdaksi on otettu Kainuun metsän- hoitolautakunnan ja Suomussalmen valtionmetsien vastaavat luvut. Ku- ten taulukosta nähdään, on keskikuutio tutkimustiloilla ollut suurempi kuin metsänhoitolautakunnan alueella ja Suomussalmen hoitoalueessa keskimäärin. Arvioitu keskikasvu on sitävastoin ollut pienempi. Perustamisvaiheen puuston laadusta ei asiakirjoissa ole tarkkoja tietoja. Kuitenkin selviää niistä puuston jakaantuminen sahapuun ja ainespuun sekä polttopuun kesken seuraavasti (ha kohden ja %): A-tilat B-tilat Keskim. % Group A Group B A ver. k-m 3 k-m3 k-m 3 Sahapuuta Saw logs 26.47 17.38 21.86 24.3 Kuusipaperipuuta Spruce pulp 13.99 15.30 14.65 16.3 Mäntypaperipuuta Pine pulp 20.4319.07 19.7421.9 Polttopuuta Firewood 17.0914.81 15.89 17,7 Vailla käyttömahd. - Waste 21.1514.53 17.8719.8 Yht. - Total 99.1581.09 90.01100.0 Suomussalmen valtionmetsissä on metsän puuston kuutiomäärästä ollut mäntyä 52.7 %, kuusta 33.0 %, koivua 12.9 % ja muita puulajeja 1.4 % (Linnamies 1959, p. 185). Paperipuun määrän perusteella päädyttäisiin sii- hen, että tutkimustiloilla on mäntypuuta noin kolmannes enemmän kuin kuusta. Koska sahapuu saattaa olla enemmän mäntyvaltaista, voi valtion- metsissä esiintyvä suhde hyvinkin vastata olosuhteita myös tutkimustiloilla. Tutkimustilojen puutavaran myynneistä on tietoja vuosilta 1950—1958, jona aikana tilat ovat suurimmalta osalta olleet viljelijänsä käytössä ns. hal- lintasopimusten nojalla. Tilojen siirtyessä viljelijäin omistukseen on useim- mille niistä laadittu Kainuun metsänhoitolautakunnan toimesta metsätalous- suunnitelma ja metsän myynnit ovat tämän jälkeen tapahtuneet metsänhoito- lautakunnan suunnitelmaan perustuvien myyntileimausten perusteella. Tie- dot suoritetuista leimauksista, jotka ovat käytettävissä vuosilta 1959 63, antavat todennäköisesti oikean kuvan myynteihin sisältyvistä puutavara- määristä näinä vuosina. Sitävastoin myyntitulot eivät tätä tietä tule kaikilta tiloilta selvitetyiksi, vaan ne on osaksi arvioitava hintatasosta käytettävissä olevia tietoja apuna käyttäen. Puutavaran myynnit ja myyntileimaukset ovat käsittäneet mainittuina jaksoina vuotta ja perustamisajankohdan koko metsäalan hehtaaria kohden seuraavat määrät eri tavaralajeja (j3 tai k-m 3 ) Ennen 1959 Before 1959 —63 A-tilat B-tilat Keskim. A-tilat B-tilat Keskim, Group A Group B Aver. Group A Group B Aver. Sahapuuta Saw logs 31.1 25.3 28.2 36.5 25.3 30.8 Kuusipaperipuuta 0.51 0.53 0.52 0.872 0.719 0.794 Spruce pulp Mäntypaperipuu 0.40 0.28 0.34 0.594 0.521 0.557 Pine pulp Polttopuuta Fuel wood . 0.220.11 0.160.141 0.1240.133 Yhteensä k-m 3 - Total ... 2.071.69 1.972.64 1.832.33 Metsätaloussuunnitelmista käy mm. ilmi vuoden 1959 vaiheilla arvioitu puuston keskikuutio jäljellä olevalla metsäalalla, keskimääräinen vuotuinen kasvu ja hakkuusuunnite lähintä 10-vuotiskautta varten, jotka alempana olevassa asetelmassa on esitetty koko metsäalan hehtaaria kohden lasket- tuina. Tutkimustilat Study farms Suomussalmen hoitoalue A-tilat B-tilat Keskim. Forestry Group A Group B Aver. district Kasvull. metsäala, ha 89.5 84.8 87.2 Productive forest area Puuston keskikuutio, k-m 3/ha 106.6 98.7 100.7 87 Aver, timber stand Keskim. kasvu. k-m 8/ha 1.39 1.37 1.38 1.70 Aver, growth Hakkuusuunnite, k-ra 3/ha 2.70 2.82 2.76 2.59 Planned cuttings Kehitysluokka]akaantuman mukainen arvio Estimate based on development classes Puuston keskikuutio Aver, timber st. 88.688.1 88.3 110 Keskim. kasvu Aver, growth 1.671.73 1.702.16 363 Metsätaloussuunnitelmia laadittaessa selvitettiin mm. raivausten jälkeisen metsäalan jakaantuminen kehitysluokkiin OsARAn (1948) ehdottamalla ta- valla. Tämä jakaantuma kummassakin tutkimustilojen ryhmässä on esitetty Taulukossa 4 (p. 352). Taulukkoon on otettu Linnamiehen (1959, p. 195) vastaavat luvut Suomussalmen hoitoalueesta. Linnamiehen tutkimuksesta on saatu myös valtionmetsän puuston keskikuutiot ja keskikasvut, joilla saattaa olla mielenkiintoa tuotosarvioita laadittaessa. Niiden perusteella on laskettavissa, että tutkimustilojen kasvullisen metsän keskikuutio ja kasvu olisivat ylläolevan asetelman kahdella alimmalla rivillä olevien lukujen mu- kaisia, jos lukuja sovelletaan niiden jakautumaan. Asetelmassa on vertai- lun vuoksi esitetty myös Suomussalmen hoitoalueen puusto- ja kasvuarviot sekä hakkuusuunnite alkavaa kymmenvuotiskautta varten (Linnamies, 1959, p. 216). Kiertoaika on tässä suunnitelmassa edellytetty 120 vuotiseksi ja seu- raavan 10-vuotiskauden hakkuu 247 k-m3:ksi vuotta kohden. Kuten huomataan, metsätaloussuunnitelmissa hakkuusuunnitteet oli ase- tettu vuotuisia kasvumääriä korkeammiksi. Tämä johtuu tietenkin vanhem- pien ikäluokkien suhteellisesti suuresta laajuudesta kasvullisella metsämaalla. Nuorempien ikäluokkien pinta-alat (erityisesti harvennusmetsiköt, kehitys- luokka 2) ovat siinä määrin pieniä, että hakkuusuunnitteita on muutamien vuosikymmenien kuluttua voimakkaasti supistettava. Puutavaran myyntiarvot tilaa ja kasvullisen metsämaan hehtaaria kohden vv. 1953—5B selviävät allaolevan asetelman ensimmäiseltä riviltä. Vuosien 1959—63 myyntiarvot on laskettu leimauksessa selvitettyjen puutavara- määrien ja Kainuun keskihintojen mukaan, hakkuusuunnitteen myyntiar- vot 1959—63 keskihintoja käyttäen, edellyttäen puukuutiometrin rakenne samaksi kuin leimauksissa 1959—63. Kasvull .metsäalan Tilaa kohden Per farm , . , ,J ha kohden Per ha of prod. forest land mk jnk Kesk. Myynnit Sales A B Aver. A B 1953—58 (vallinnein hinnoin) 2787 2231 2509 33:28 25:24 1959-63 3485 2389 2937 38:94 28:17 Hakkuusuunnite Cutting plan 3564 3683 3589 39:82 43:43 Aikaisempia laskelmia tutkimustilojen taloudellisista tuloksista Alueen tutkimustilojen todennäköisistä taloudellisista tuloksista vv. 1959 63 on esitetty arvioita tutkijaryhmän toistaiseksi vain englanninkielisenä monisteena julkaistussa pääraportissa (Finnish Study Group, 1969). Tilojen 364 maidontuotos on arvioitu lisäämällä meijeriin toimitettuun maitomäärään kulutustutkimusten mukainen kotikulutus. Maito on hinnoiteltu meijerin maksaman tilityshinnan mukaan. Tiloilla on oletettu tuotetun naudanlihaa määrä, joka normaalisti on voitu tuottaa rehusadosta lypsylehmien ja hevo- sen tarpeen ylittävällä markkinattoman rehun määrällä. Metsätaloudessa käytettyjen hevospäivien arvo ja valtion maksama lehmäavustus on edelleen otettu huomioon kotieläintulona; kasvinviljelytuotteista on laskettu olevan tuloja vain perunasta. Kustannuksista on väkilannoitemenot selvitetty ti- loilta saadun informaation perusteella; väkirehun hankinnat on arvioitu las- ketun tarpeen perusteella, kun taas useimmat muut kustannuserät on ar- vioitu vastaavan suuruusluokan kirjanpitotilojen hehtaaria kohden lasket- tujen vastaavien kustannussummien nojalla. Metsätalouden tuotto on mainitussa selvityksessä arvioitu metsätyypeit- täin käyttäen hyväksi päämetsätyypeistä alueittain laadittuja kasvu- jatuot- totaulukoita. Kainuun osalta on ollut käytettävissä Ilvessalou (1967) luon- nonnormaalien metsiköiden kehitystä koskeva uusi tutkimus. Koska tutki- muksen koealat edustavat tuottoisampaa tasoa kuin mikä alueella esiintyy valtakunnan metsien linja-arvioinnin mukaan, on keskimääräistä kestävää hakkuutuloa arvioitaessa tehty 30 %:n vähennys IhVESSALOn tutkimuksen perusteella arvioituihin lukuihin (vrt. Finnish Study Group 1969, p. 91, alav., p. 92). Hintoina on sovellettu alueella vv. 1959—63 maksettuja tukki- ja pa- peripuun kantohintoja, hakkuuansioina alueella voimassa olevien työehto- sopimusten mukaisia palkkoja; työsaavutukset on arvioitu samoin kun alem- pana tässä tutkimuksessa. Tutkimustilojen edellämainitulla tavalla arvioidut tuotot ja kustannukset ovat seuraavat. Palautettakoon tässä mieleen, että tiloilla on keskimäärin peltoa 7.9 ha, kasvullista metsää 86.1 ha ja lypsylehmiä 4.4. mk mk ha kohden tilaa kohden per ha perfarmMaatalous Farming Kokonaistuotto Gross return Maito - Milk 609 4799 Hevostyö metsätaloudessa Horse days 67 530 Naudanliha Beef 209 1646 Lehmäavustus Cow subsidy 26 205 Peruna Potatoes 30 236 941 7416 Liikekustannukset Operating costs Väkilannoitteet Fertilizers 135 1064 Ostetut väkir. Bought concentr 67 527 Ostettu siemen Bought seed 7 55 Koneet ja vetov. Machines & tract, power 72 567 Kotieläimet, raham. ja poistot 64 504 Livestock, money expenses & depreciation Vakuutukset Insurance 11 87 Talousrak. kunn.p. ja poist. 66 520 Repairs & deprec. of economy build. 422 3324 365 mk mk ha kohden tilaa kohden par ha per farm Katetuotto (korv. työlle ja kiint. pääomalle) 587 4628 Gross margin to work and capital Työtunteja Working hours 264 2087 Katetuotto työtunt. kohti mk . 1.81 Gross margin per working hour Metsätalous Forestry (per ha prod, forest) Kantorahatuloja Stumpage income 20 1758 Hankintatyöansio Earning oflogging and hauling 16 1378 Työtunteja Working hours 8.7 749 Työansio t. kohden Earnings per hr. mk . 1.84 Todelliset hakkuutulot ovat tutkimustiloilla selvityksen kohteena olleen 5-vuotiskauden aikana olleet suurempia kuin taulukossamme esitetty kestävä hakkuutulo. Kuten sivulla 363 olevasta asetelmasta käy ilmi, kantorahatulot on myyntileimausten ja alueella saatujen keskihintojen mukaan laskettuna olleet 33: 39 kasvullisen metsämaan hehtaaria kohden. Hakkuusuunnitteiden perusteella päästään vielä korkeampaan arvoon 41: 68. Näitä lukuja sovel- taen ja edellyttäen että hankintatyöansio on samassa suhteessa kantohinta- tuloon kuin edellä, tullaan seuraaviin tilakohtaisiin lukuihin. 5-v. kauden . Hakkuusuunnitteenmyyntien mukaan a j- , ~ mukaanAccording to the , , According to thesales during the a . , , , cutting planperiod of 5 years ° r Kantorahatulo tilaa kohden Stumpage income 2875 3588 Työtulo * » Labour income 2253 2812 Kokonaistulo (maatalouden katetuotto) 9756 11028 Total gross margin Näiden tulojen saaminen on vastaavalla tavalla arvioiden edellyttänyt todellisten myyntien perusteella laskettuna 1225 työtunnin, hakkuusuunnit- teen mukaisten myyntien mukaan 1529 työtunnin suoritukset. Tilan koko työnkäyttö olisi ollut vastaavasti 3312 tai 3616 työtuntia. Tämä ei vielä ylitä avioparin muodostaman työkykyisen perheen omaa kapasiteettia. Kun otetaan huomioon, että uudistamisiässä olevat puustot käsittävät noin kolmanneksen ja vajaatuottoiset ja siis tästä syystä uudistettavat n. viidenneksen koko kasvullisen metsän alasta, on luonnollista, että tutkimus- ajan suunnitelman mukaiset hakkuut ylittävät kestävän hakkuun määrät. Jotta viljelijät voisivat tulevaisuudessa ylläpitää sen tulotason, johon ovat metsänmyyntitulojen perusteella tottuneet, on heille välttämätöntä pyrkiä lisäämään maataloustuotannosta saatavaa tuloa. Vilkas uudisraivaustoiminta ja karjan lisääminen olivat siten täysin ymmärrettäviä, etenkin kun valtio- valta oli luonut lisäkiihokkeita mm. raivauspalkkioiden muodossa. 366 Maatalouden tuotantosuunnan perusteita Maan lannoitustarve ja sadot Maataloustuotannon suunnittelussa on eri viljelykasveista erilaisella lan- noituksella saatavien satojen arviointi eräs eniten tuloksiin vaikuttavista, mutta samalla käytännössä vaikeimmista tehtävistä. Maaperän ja mikro- ilmaston vaihtelut ovat maamme olosuhteissa verraten pienilläkin alueilla huomattavia ja kun lisäksi maa jakaantuu monille viljelijöille, joilla erilaisten tottumustensa ja taloudellisten edellytystensä vuoksi on erilaisia viljelytapoja, hehtaarisadot samanlaisina vuosinakin ovat usein suuresti toisistaan poikkea- via. Sääsuhteista riippuvat vuotuiset satovaihtelut ovat myöskin suuria, ja myöskin lannoitteiden vaikutus on erilainen erilaisina vuosina. Kannattavan pellon viljely n edellytyksenä pidetään maassamme yleensä lannoitusta. Sekä karjanlannan että erilaisen väkilannoituksen käytöllä saa- tavia sadonlisäyksiä on kenttäkokeilla jo varsin laajasti tutkittu (vrt. esim. Väkilannoitteet maataloutemme kohottajina 1955 p. 119—125, Pessi 1965, p. 48 68). Viime vuosina on entistä enemmän kiinnitetty huomiota myös- kin taloussuunnittelun kannalta erittäin tärkeään kysymykseen nousevien lannoitemäärien vaikutuksesta (Salonen ja Tainio 1957, 1961, Salonen et ai. 1962). Äskettäin on myös julkaistu regressioanalyysiin perustuva tut- kimus erilaisten maaperällisten, ilmastollisten ym. tekijäin erillisistä vaiku- tuksista heinänurmien satotuloksiin (Soini 1966). Erilaisten turvemaiden satoja ja niiden riippuvuutta lannoituksesta ovat mm. Valmari (1956 ja 1957) ja Puustjärvi (1959, 1960) valaisseet varteen otettavilla tutkimuksilla. IsoTALon (Maatal. Tutk.keskusl962 —64) suo- rittamat kenttäkokeet Perä-Pohjolan koeasemalla Rovaniemellä täydentä- vät näistä saatua kuvaa, erityisesti nousevien lannoitemäärien käytön kor konaisvaikutuksen selvittämisessä. Myöskin uudismailla suoritetun lannoituksen vaikutuksia on tutkittu, tosin suhteellisesti harvojen kenttäkokeiden perusteella (Pohjakallio 1933, Salonen 1963, vrt. myös äskenmainitut Salosen ym. julkaisut). Esillä olevan tutkimuksen kannalta olisi tärkeintä selvittää, millaisia satoja Kainuussa olevalla tutkimusalueellamme keskimäärin saavutetaan viljelyk- seen otetuilla ja otettavaksi aiotuilla maaperätyypeillä erilaisilla lannoitemää- rillä. Tutkimuksemme tässä suhteessa voi nojautua osaksi edellämainittuihin koetuloksiin, osaksi tutkimustiloilta vv. 1959—64 suoritettuun sato- ja lan- noitemäärien tarkkailuun. 367 Kuitenkin on alueen moreenimailla suoritetuista lannoituskokeista niin vähän tuloksia käytettävissä, että näiden maiden satotuloksista ei tätä tietä voida saada mitään selvää käsitystä. Oma tutkimusaineistomme viittaa sii- hen suuntaan, että alueella yleisimmin viljelty kevätvilja (ohra) pääasiassa tuotetaan kivennäismailla, ja milloin sitä on turvemaalla viljelty, keskimää- räiset sadot jäävät, todennäköisesti lähinnä mikroilmastollisista syistä ehkä n. 1/3 pienemmiksi kuin kivennäismailla. Peruna viljellään myös säännölli- sesti kivennäismailla ja se antaa maan keskisatoon verrattuna melko korkeita satoja. Suotuisissa oloissa jotka ehkä kuitenkin pohjoisessa ovat harvi- naisia peruna saattaa antaa hyviä satoja turvemaillakin. Tutkimusalueemme pelloista on, kuten mainittu, n. puolet kivennäis- mailla, toinen puoli turvemailla, ja mikäli peltoalan laajentaminen tulee ky- symykseen, n. 2/3 laajennuksista, jos pysytään viljelykelpoiseksi arvostellulla alueella, tulisi turvemaille. Uudisviljelyyn otetut kivennäismaat antavat kohtalaisia satoja ilman lannoitustakin, mutta etenkin alempiin boniteettiluokkiin kuuluvilta turve- mailta ei ilman täyslannoitusta saada juuri mitään satoa. Täyslannoituksella, jossa typpimäärä on ollut n. 46 kg, on Pohjois-Suomessa 66° 69° leveysas- teilla suoritetuissa lannoituskokeissa juuri viljelykseen otetulla maalla saatu timoteiheinästä satoja, jotka 47 vuoden keskiarvoina vaihtelevat 740 —5470 kg;n (286—2188 ry:n rajoissa) ha:lta keskiarvon kaikista näistä kokeista ol- lessa 3080 kg eli 1233 ry (Valmari, 1956, p. 18 33). Puustjärven (1959, p. 88—90) mukaan vaihtelevat paikallisissa kenttäkokeissa maan keski- ja poh- joisosissa turvemailta eri vuosina saadut heinäsadot kussakin turvemaan bo- niteettiluokassa jopa moninkertaisesti, ei vain lannoittamattomilla, vaan myös täyslannoituksen saaneilla ruuduilla. Saman kirjoittajan mukaan (1960, p. 29) ovat pohjoissuomalaisten kokeiden eri boniteettiluokkien keskiarvot vaihdelleet rajoissa 4600 6970 kg (1840—2788 ry). Heinäsadon keskiarvoksi muodostuu 60 kokeen aineistosta 5740 kg (2300 ry). Kysymyksessä ovat tässä tapauksessa todennäköisesti PKN-lannoituksen saaneet ruudut (vrt. Puust- järvi 1960, p. 90). Salosen ym. julkaisussa (1962, p. 137) esitettyjen luku- jen perusteella voidaan esittää seuraava sarja turvemaiden nousevalla typpi- lannoituksella saatavista heinäsadoista (keskim. koko maa). Näitä lukuja voidaan myös verrata samassa tutkimuksessa esitettyihin keskimääräislukui- hin kaikista heinänurmilla suoritetuista kokeista (p. 154—155). Kokeet kalkkisalpietarilla Kokeet oulunsalpietarilla Trials with calcium nitrate Trials with ammonium nitrate Lannoitus Sato Yield Lannoitus Sato Yield Fertilization Fertilization PK + ry/ha PK + ry/ha 15.5 N 1880 25 N 1940 31 2130 50 2110 46.5 2320 100 2370 62 (2410) 150 2420 124 (2830) 200 - 368 Näissä, kuten edellisissäkin kokeissa on selvitetty vain ensimmäisen, hei- näksi korjatun sadon määrä, jolloin nousevien typpimäärien kokonaisvaiku- tus, joka suureksi osaksi ilmenee jälkisatojen kasvussa, ei tule näkyviin. Niissä turvemaan kokeissa, joita Perä-Pohjolan koeasemalla on IsoTALon johdolla suoritettu, on säilörehuksi tai laiduntamalla korjatun jälkisadon määrä otettu huomioon. Kun myöhemmin esitettävät nurmiviljelyä koskevat laskelmamme perustuvat näiden kokeiden tuloksiin, on syytä verrata näitä toisaalta edellä mainittuihin muihin tutkimuksiin, toisaalta omilta tutkimustiloiltamme saa- tuihin satotuloksiin. Kuva 3. Typpilannoituksen vaikutus satoon nurmen viljelyssä. Figure 3. The effect of nitrogen fertilizers on grassland. + = tutkimustilojenplusvariantit KK = Salosen ym. kaikki kokeet = tutkimustilojen minusvariantit TK = Salosen ym. kokeet turvemailla A =plusvariantit keskimäärin Ij = Isotaloh kokeet, nurmen ensimm. sato B = miinusvariantit keskimäärin 1 ,_3 = Isotaloh kokeet, nurmen kokonaissato (study farms, individual variants and Y = Valmariu kokeet, heinäsato ennen viljele- group averages) mättömällä suolla P = Puustjärven kokeet turvemailla N = Norrbottenin läänin heinänurmilla suoritetut kokeet (experimental data, national and regional) 369 Kuvassa 3 on havainnollisessa muodossa esitetty vertailu tutkimustilojen rehuyksikkösatojen ja edellä selostettujen koetulosten välillä. Vertailussa on kiinnitetty erityistä huomiota eri suurten typpilannoitemäärien ja satojen riippuvuussuhteeseen. Kunkin tutkimustilan keskimääräinen rehuyksikkösato on merkitty -f- tai merkillä kohdalle, jossa ry-sato on luettavissa pysty- suoralla ja lannoituksessa annettu typpimäärä (N) vaakasuoralla akselilla. + merkityt tarkoittavat niitä tutkimustiloja, joissa ha-sato on yli, merki- tyt niitä, joilla se on alle keskisadon. Pisteillä A ja B on merkitty kummankin ryhmän keskisatoja tutkimusjaksolla. Kuviossa kuvaa yhtenäinen viiva »KK» Salosen ym. heinänurmilla nousevilla typpimäärillä saatuja satoja kaikissa kokeissa, katkoviiva »TK» vain turvemaiden kokeissa saatuja satoja, I x kuvaa IsOTALOn (Perä-Pohjolan koeaseman) kokeissa 1962—64 saatuja heinäsatoja, 1j.3 vastaavia kokonaissatoja nurmesta, otettaessa siis huomioon odelma- sadot (joista eräissä tapauksissa on korjattu kaksi satoa). Piste V merkitsee keskiarvoa Valmariu N2PK-lannoituksella ennen viljelemättömällä suolla saa- duista heinäsadoista, P Puustjärven kokoamien turvemaan kokeiden keski- arvoa koko maasta. Vielä on vertailuun otettu mukaan Norrbottenin läänin alueella heinänurmilla suoritettujen typpilannoituskokeiden sadot vuosilta 1957—6O (Eriksson 1960), joita kuvaa katkoviiva N. Verrattaessa tutkimustilojen satoja lannoituskokeiden tuloksiin on tieten- kin otettava huomioon koekenttien sadon yleinen paremmuus talousviljelyk- siin verrattuna. Tutkimustilojen hehtaarisadot on selvitetty, kuten useim- missa kenttäkokeissa, vain pääsadon osalta. Nämä seikat huomioonottaen tuntuu tutkimustilojen satoja koskevien havaintopisteiden sijoittuminen ver- raten luonnolliselta, mutta huomio kiintyy samalla niiden suureen hajontaan ja siihen, että yksityisissä tapauksissa on saatu huomattavasti pienempiä satoja kuin mitä typpilannoituksen suuruuden perusteella olisi voitu odottaa. Oli yllättävää, että viljelmittäisten satotulosten ja lannoitemäärien vuoro- suhteet tutkimusalueella osoittautuivat niin heikoiksi kuin ne osoittautuivat. Puutteellisten havaintojen mahdollista vaikutusta tuloksiin tällä kohdalla ei tietenkään voida poissulkea (vrt. Lasola 1965, p. 106). Mutta edelläesitetyt tiedot Pohjois-Suomen turvemaiden satotulosten suuresta varianssista, joissa maaperälliset ia mikroilmastolliset erot lienevät ratkaisevia, saattanevat se- littää senkin merkillisyyden, että tutkimustilojen keskitasoa korkeampia hehtaarisatoja saavuttaneessa ryhmässä käytetyt lannoitemäärät ovat olleet keskimäärin pienempiä kuin keskitasoa alempia hehtaarisatoja saavuttaneessa ryhmässä. Tilaluvun pienuus kummassakin ryhmässä on myös antanut satun- naistekijöille tavallista suuremman merkityksen. Voinemme kuitenkin taloussuunnitelmissamme lähteä siitä, että väkilan- noitteiden käytöllä voidaan aikaansaada saman tilan sadoissa lisäyksiä, jotka ovat sopusoinnussa alueella suoritetussa lannoituskoetoiminnassa saa- tujen tulosten kanssa. Tekniikka ja ihmistyön käytön rajoitukset Pellonviljelyssä edellytetään kaksi tekniikan tasoa: I. hevosen ja tarpeel- listen työkoneiden, 11. 35-hv. dieseltraktorin ja siihen soveltuvien työkonei- 370 den tasoon soveltuva. Sekä katetuotto että työnmenekkiluvut ovat erilaisia näillä tasoilla. Hevostekniikassa hevostunnit on laskettu kussakin tuotan- nossa jaksoittain ja rajoitukset on asetettu olettaen, että tilalla on yksi hevo- nen. (Milloin parivaljakolla työskennellään, on oletettu, että naapurit anta- vat vastavuoroista apua). Rajoituksia ei ole asetettu »muulle kasvukaudelle», koska kiirejaksoja ei esiintyne. Traktorin työkustannukset (ilman korkoja) on laskettu katetuoton vähennyksinä, eikä rajoituksia ole asetettu (koska miestyörajoitus tekee ne tarpeettomiksi). Traktorityötunnit taulukoissa ovat oikeastaan tarpeettomat, eivätkä tule mukaan tietojen käsittelyssä. Edullisin tuotantosuunta lasketaan silmällä pitäen täystyöllisyyttä avio- parille, jonka mies tekee kesällä 9 t, talvella 7 t työpäiviä, ja nainen suorit- taa tavallisesti 4 t ja kesän kiirekausina 6 t päivässä työtä maatalouden hyväksi. Lisäksi on oletettu, että viljelmällä saadaan aputyövoimaa oman perheen jäsenistä esim. 9 t päivässä kesän kolmena kiirekautena. Tämä apu- työvoima hinnoitellaan 2:50 mukaan tunnilta. Maataloustyöt ja eräät metsätyöt ovat tiettyihin kausiin sidottuja ja säistä riippuvaisia. Tutkimusta varten on erotettu seuraavassa asetelmassa maini- tut jaksot. Kullekin jaksolle on edellämainitun työvoiman puitteissa asetettu suurimmat mahdolliset työtuntimäärät, jotka myöhemmissä laskelmissa tun- netaan rajoituksina. Aika Päiviä Sateet- Arki- Rajoitukset Period Days tornia päiviä Limitation Rainless Week days days Man Woman hours hours Kylvökausi 17.5. 5. 6. 18 12 108 72 Sowing period Varh. kesä 20.6.- 5. 7. 16 10 90 60 Early summer Heinäkausi 6.7.-29. 7. 24 12 108 72 Hay period Elokausi 20.8.-15.9. 27 14 126 84 Harvest period Kasvukausi 17.5.-25.10. 161 137 Growing season Muu kasvukausi 1131) 89 1) 801 452 (356) Rest of grow, season Muu aika 204 1692) 1183 816 (699) Other time Yhteensä Total 2416 1556 (1343) 1) Näihin sisältyy sateisia päiviä neljän ensinmainitun jakson piiristä. 2) Sunnuntaiden lisäksi 4 kirkollista juhlapäivää, vappu ja itsenäisyyspäivä vähennetty. Suluissa esitetyt luvut edellyttäen, että naisten karjataloustöistä 1/7 on vapaapäiviä. Eräitä sadonkorjuutöitä (säilörehun valmistus) voidaan suorittaa satoisi- nakin päivinä, joten ne sattuessaan sadonkorjuukausiinkin voidaan sijoittaa »muun kasvukauden» piiriin. »Muun kasvukauden» ja »muun ajan» kohdalta on asetettava lisärajoitus 371 miestyön maksimimäärän mukaan, mikä estäisi metsätyön mahdollisen joutu- misen naisten työksi. Metsätyö esiintyy tästä syystä rivillä, jossa kaikki kasvukauden ja »muun ajan» luvut on yhdistetty. Suonkuivaustyöt ovat miesten työtä, jota voidaan ajatella suoritettavaksi vain kasvukauden aikana. Tätä varten olisi varattava oma rivinsä, jossa rajoituksena on miestyön käytettävissä oleva määrä kasvukauden aikana. Traktoritekniikassa (II) metsässä suoritettu hevostyö oletetaan saatavaksi vuokraamalla ja hinnoitellaan 60 %:iin tariffinmukaisesta hevosmiehen pal- kasta (s.o. 2: 60/t). Vähennykset tehdään katetuottoon, jota laskettaessa vuotuinen hevostuntiluku on kutakin tapausta varten arvioitu lähinnä haka- tun ja ajetun puutavaramäärän perusteella. Työnkäyttöä koskevat arviot Ihmistyön, samoinkuin vetoeläin- ja traktorityönkin käytöstä maatalou- den eri tuotantoprosesseihin on erittäin vaikeaa saada yleispätevää tietoa. Täydellinen työpäiväkirjanpito on tiloilla harvinainen, ja SiPiLÄn (1946) 1930- luvulta keräämään aineistoon perustuvan merkittävän tutkimuksen jälkeen ei ole ilmestynyt tällaisiin perustuvia tutkimuksia. WESTERMARcKin ja HE- LENin (1962) suunnitteluoppaassa esitetyillä tiedoilla eri tuotannonhaarojen työnmenekistä saattaa tietenkin olla tällaista pohjaa. Maatalouden koneel- listamisesta ja työn käytön tehostumisesta johtuen on melkoisia eroja eri ajankohdilta ja erilaista tekniikkaa edustavilta tiloilta saaduissa työnmenekki- luvuissa. Suunnittelussa käyttökelpoinen menettelytapa lienee se, että tuotanto- prosessiin kuuluviin työvaiheisiin käytettävä työaika arvioidaan yleisesti hy- väksyttyjen työnormien perusteella. Tällaisiksi normeiksi soveltunevat meillä kasvinviljely- ja metsätöiden osalta maatalouskalentereissa useimpina vuo- sina mainitut luvut (esim. Pellervon kalenteri 1961, p. 203—208). Niissä esi- tetään keskimääräiset saavutukset eri töissä laskettuina tuntia kohden koko työaikana. Vaihtoehtoisina mainitaan saavutukset edullisissa, keskimääräi- sissä ja epäedullisissa olosuhteissa, joissa ääriarvot vaihtelevat kahdenkertai- sesti, jopa enemmänkin. Tässä tutkimuksessa on eräin poikkeuksin käytetty keskimääräisiä olosuhteita koskevia lukuja. Kuljetus-, lastaus- ja purkutöi- den osalta on käytetty ohjeena myös NoRDENBORGin (1939, p. 60 — 62) ja Eklund ym:n (1946) esittämiä lukuja, ja eräiden yksityisten töiden kohdalta on käytetty ammattilehdissä olevaa informaatiota (esim. Myllylä, 1963) ja omia, kokemukseen perustuvia arvioita. Eräiden kasvinviljelyssä suoritettujen töiden, erityisesti sadonkorjuu-, kuljetus-, ja käsittelytöiden, vaatiman työajan voitaneen katsoa riippuvan hehtaarisadon suuruudesta. Käytettävissä oleva informaatio ei tarjoa mah- dollisuuksia tämän riippuvuussuhteen tarkaksi määräämiseksi. Koska tämä asia on jollain tavoin otettava huomioon tarkasteltaessa eri intensiteettitasolla tapahtuvan tuotannon edullisuutta, on tiettyjen töiden vaatima aika oletettu sadon määrään suoraan verrannolliseksi. Todellisuu- 372 dessa vaihtelee riippuvuussuhde eri töissä ja erilaisen tekniikan esiintyessä. Suunnittelua varten on tarpeen jaoitella kunkin tuotantoprosessin vaatima aika jollain mielekkäällä tavalla valituille aikaperiodeille. Edellä p. 370 esi- tetty jaoittelu neljään kiirekauteen, joiden ajoittaminen perustuu alueella todettuihin ilmastosuhteisiin (vrt. edellä p. 345) lienee tarkoituksenmukainen kasvinviljelytöiden jakamisen kannalta. Tietyt työt vaativat ehdottomasti sateettomia päiviä, toisia voi tehdä myöskin sateella. »Muuhun kasvukau- teen* luetaan 17.5. ja 25.10. välillä olevat muut kuin kiirekausiin kuuluvat päivät sekä kiirekausien sadepäivät. »Muu aika* käsittää puolestaan vuoden muihin jaksoihin kuuluvat päivät, joista eräissä laskelmissa otetaan huomioon vain arkipäivät, toisissa (lähinnä kotieläintaloutta koskevissa) myöskin sun- nuntai- ja juhlapäivät. Kasvinviljelytöiden jakaminen sadon suuruudesta riippumattomiin ja riip- puviin töihin sekä jaoittelu edellämainituille jaksoille on tapahtunut seuraa- villa perusteilla. Nurmenviljely Nurmen perustamiseen kuuluvat työt, kyntö, äestys ja kylvö sekä laitu- mien aitaus on jaettu 5 vuoden, ojitus 10 vuoden kesken. Äestys, heinän- siemenen kylvö ja väkilannoitteiden levittäminen on luettu sadon suuruudesta riippumattomiin töihin ja ajoitettu kylvökaudelle (17. 5.-5. 6.). Kuivana korjattavan heinän niitto, pöyhintä, haravointi ja jälkiharavointi on luettu sadosta riippumattomiin töihin. Nämä, samoinkuin sadon suuruudesta riip- puvat työt; seipäiden ajo pellolle, seipäiden pystytys, seipäille pano, rippei- den ja pudonneiden heinien seipäille nosto, seipäiden kaato, latoon ajo heinä- hännällä tai rattailla, latoon sijoittaminen, seipäiden poisto pellolta, jälki- haravointi ja rippeiden latoon ajo on ajoitettu heinäkaudelle (6.7.— 29.7.). Perustamiseen kuuluva kyntö ja ojatyöt on ajoitettu muulle kas- vukaudelle ja katsotaan sadon suuruudesta riippumattomiksi töiksi. Kalenterinormeja on käytetty 5000 kg:n suuruisesta kuivaheinäsadosta. Odelmasadon korjuussa säilörehuksi väkilannoitteiden kylvö, odelman niitto, haravointi ja jälkiharavointi on katsottu hevostekniikassa sadon suu- ruudesta riippumattomiksi töiksi, rehun kokoaminen ja kuormaaminen, ajo, purkaminen, levitys, liuostyö, rehun peittäminen ja painojen asettaminen sadon suuruudesta riippuviksi. Traktoritekniikassa korjuu niittosilppurilla ja traktorin peräkärryllä, ynnä rehun siirto säilörehutorniin hanketyönä katso- taan sadon suuruudesta riippuviksi. Nämä työt voitaisiin ajoittaa elok a u- teen (20. B. 15.9.), mutta koska niitä voidaan suorittaa sadepäivinä, niistä on osa (1/5) sijoitettu muuhun kasvukauteen. Vaihtoehdossa, jossa nurmelta korjataan kaksi satoa säilörehuksi, ensim- mäisen sadon korjuutyöt, joiden työn tarve on arvioitu samalla tavalla kuin odelman, on ajoitettu varhaiskesään (20. 6.—5. 7.). Laidunsadon osalta on nurmen ylläpitoon kuuluvat työt laskettu sa- moin perustein kuin heinä- ja säilörehunurmien kohdalta. Sadonkorjuu- työt sensijaan on jätetty laskelmista pois. Sitävastoin on aitausten yllä- pitoon kuuluvat työt, jotka luetaan muuhun kasvukauteen, otettu huomioon siten, että hehtaarin laidunalan aitaamisen on katsottu vaativan hevostek- niikan oloissa 12 mt ja 1 ht; traktoritekniikassa 9.50 mt ja 3.5 tr.t. Aitaamis- työt on jaettu 5 vuoden osalle. Lisäksi on vuotuisiin korjauksiin katsottu tarvittavan 1 mt./ha. Ohran viljely Sadon suuruudesta riippumattomiksi töiksi katsotaan hevostekniikassa äestys, väkilannoitteiden levitys, kylvösiemenen peittaus, kylvö, jyrääminen, jotka on ajotettu kylvökauteen, ojanvierustojen niitto viikatteella, niitto itseluovuttavalla leikkuukoneella sekä jälkiharavointi elokauteen, kaik- kien mainittujen ynnä muuhun kasvukauteen ajoitetun kynnön kuuluessa sadon suuruudesta riippumattomiin töihin. Seipäiden ajo pellolle, seipäiden pystytys, seipäillepano, rippeiden ja pudonneiden ohrien seipäille nosto, kuormaan nosto ja kuorman teko sekä ajo puimalaan on ajoitettu elokauteen, puinti ja kuivaaminen viljan siirtoineen edelleen muuhun kasvukauteen samoin kuin lajittelu. Nämä työt on edellytetty ka- lenterinormien mukaisiksi jyväsadon ollessa 2000 kg ja muuten sadon suu- ruuteen verrannollisiksi. Traktoritekniikassa liittyy sadon suuruudesta riippumattomiin töihin rik- karuohojen ruiskutus vedenottoineen, joka on luettu tässä muuhun kas- vukauteen, kun taas elokauteen kuuluvat puinti (itsekulkevalla 7’ säkkikoneella), säkkien ajo pellolta, olkien poisto pellolta heinähännällä sekä kuivaaminen viljan siirtoineen on luettu sadon suuruudesta riippuviin töihin, samoin »muuhun aikaan» ajoitettavaksi soveltuva lajittelu. Olet- tamus näiden töiden suorasta verrannollisuudesta satoon on tietenkin tässä tapauksessa liian karkea. Perunan viljely Perunan viljelyyn kuuluvista töistä äestys, väkilannoitteiden levitys, pe- runoiden kuljetus pellolle, perunavakojen avaus ja peittäminen (hevosteknii- kassa) ja perunan istutus sekä lanaus ajoitetaan kylvökauteen ja kat- sotaan, samoinkuin perunavakojen kahdesti suoritettava multauskin, sadon suuruudesta riippumattomiksi töiksi. Tähän ryhmään kuuluvat myös kar- janlannoitus, kyntö ja ojatyöt, jotka ajoittuvat muuhun kasvukau- teen ja katsotaan, samoinkuin perunavakojen kahdesti suoritettava mul- tauskin, sadon suuruudesta riippumattomiksi töiksi. Tähän ryhmään kuu- luvat myös karjanlannoitus, kyntö ja ojatyöt, jotka ajoittuvat muuhun kasvukauteen, sekä perunoiden idättäminen (10 m. mt/ha), joka kuu- luu »muuhun aikaan». Perunan heittopyöräkoneella suoritettava kone- nosto, yhtä vähän kuin sitä edeltävä varsien niitto eivät myöskään riipu sa- don suuruudesta, kun taas poiminta ja varastoon kuljetus, jotka ajoitetaan elokauteen, ynnä lajittelu ja varastointi, jotka ainakin osaksi soveltu- 4 373 374 vat »muuna aikana» suoritettavaksi, ovat selvästi sadon suuruudesta riippuvia. Työnormeja vastaavaksi sadoksi on otettu 15400 kg/ha. Kasvinviljelyn työnmenekkiä koskevat yksityiskohtaiset laskelmat, sa- moinkuin eräät muut tutkimukseen liittyvät työtaulukot, ovat konekirjoit- teena säilytettävänä Helsingin yliopiston maatalouspolitiikan laitoksessa. Laskelmien tulokset vuotuisina työnkäyttölukuina esitetään seuraavassa ase- telmassa: Tekn. I Tekn. II Sato, Ihmistyö- Hev.työ- Ihmistyö- Traktorityö- ry tai kg tunteja/ha tunteja/ha tunteja/ha tunteja/ha Yield Labour Horse Labour Tractor fu. or kg hrsjha hrsjha hrsjha hrsjha Timoteiheinä TiA2 2115 ha 57.8 39,6 34.713.5 Timothy hay * ja odelma-TiA3B2 . 2938 » 81.456.3 46,6 20.8 with after, math Timot, säilörehu TiC2 1913 » 73.869.2 28.89.4 Timethy silage » TiD2 2313 » 83.775.6 33.010.5 Laidun Pasture D 2 2313 » 18.518.9 8,0 3.4 Ohra. kivenn.m 1700 kg/ha 92.386.1 25.514.2 Barley, min. soil Ohra. turvem 1200 » 86.184.4 22.813.7 Barley, peat soil Peruna - Potato 15400 » 364.5159.9 287.474.9 Nautakarjatalous Kotieläintuotantoa koskevissa laskelmissa ei ole mahdollista käyttää työnor- mien mukaisia työnmenekin arvioita. Kirjanpitoon perustuvia tietoja mm. lyp- sylehmien ja lihaeläinten työnmenekistä on niukalti ja niissä on suurta vaih- telua. SiPiLÄn (1946) esittämät työnmenekkiluvut ovat ilmeisesti vanhentu- neita; ne ovat esim. kansainväliseen tasoon verrattuna varsin korkeita. Kar- jojen suuruus sekä hoitojärjestelmä, johon liittyvät kotieläinrakennusten ja mekanisoinnin tarjoamat mahdollisuudet vaikuttavat ratkaisevalla tavalla lypsylehmän vaatimaan hoitotyön määrään. Myllylä (1960, p. 10) on mai- ninnut tästä valaisevia esimerkkejä. Hänen esittämistään luvuista voi las- kea, että 16—18 lehmän karjoissa käytetään perinteellisissä parsinavetoissa n. 240 t. lehmää ja vuotta kohden, kun taas pihattonavetoissa selviydytään n. 140 tunnin työllä. Hän toteaa myös parsinavetoiden kohdalla tapahtu- neen alenemista työnkäytössä (esim. 1949 ja 1957 välillä n. 60 t.). Wester- marck ja Melen (1962, p. 51) arvioivat työnkäytön käsinlypsyä soveltavissa s—lo lehmän karjoissa 220 työtunniksi vuodessa, konelypsyä soveltavissa 200 tunniksi, kun taas 10—20 lehmän karjoissa vastaavat luvut ovat 200 ja 170. Lypsykarjatalouden työnmenekin täytyy katsoa olevan riippuvainen myös- kin lehmien keskimääräisestä maidontuotoksesta. Käsinlypsyssä lasketaan tavallisesti minuutti maitokiloa kohden, ja tämän perusteella voi laskea, että esim. 400 kg:n ero vuosituotoksessa vastaa n. 7 t. Kun muussakin työmäärässä 375 saattaa olla samansuuntaista eroa, on tässä tutkimuksessa sovellettu 10 tun- nin eroa tämän suuruista keskituotoksen eroa kohden. Tanskalaisten normien mukaan (Händbog for Driftsplanlaegning 1966) työnmenekki n. B—l2 lehmän karjoissa on n. 120—150 tuntia vuodessa. Nii- den mukaan on karjan suuruudesta riippumatta laskettava 760 tuntia koti- eläintalouteen, jos sitä harjoitetaan, kun taas kutakin lypsylehmää kohden on lisäksi laskettava 62 t. Näillä edellytyksillä on työnmenekki eläintä koh- den jyrkästi aleneva lehmien luvun lisääntyessä. Käytännössä tähän tuskin päästään, ellei navetoiden sisustusta täysin muuteta. LP-menetelmällä tehdyissä tuotantosuunnitelmissa on yleensä käytetty karjan suuruudesta riippumattomia vakiolukuja työnmenekin osalta. Tämän- kin tutkimuksen ensimmäisessä aggregoidussa tuotantosuunnitelmassa on tehty näin. Työnmenekki arvioitiin kolmella esiintyvällä tuotannon tasolla 230, 240 ja 250 työtunniksi lehmää kohden. Toisessa, disaggregoidussa tuotantosuunnitelmassa, jossa on sovellettu en- nen mainittua ZAPFin (1965, p. 60 ja seur.) laskentamallia, on työnmenekin lehmää kohden eräissä tapauksissa edellytetty degressiivisesti pienenevän siir- ryttäessä suurempiin lehmälukuihin. Työnmenekkiluvut, jotka on esitetty kasvin viljelytöissä sovelletuille kiirekausille jaettuina, nähdään seuraavasta ase- telmasta. Lypsykarjatalouden työaika päivää ja eläintä kohden on laidun- kautena arvioitu vain puoleksi siitä, mitä se on sisäruokintakautena. Ihmistyötunteja 3600 kg; n maidontuotantoa vastaavassa ryhmässä 1) Hours of labour in the group where milk production is 3600 kgm per cow. Vähennnys 400 kg;n tuot. kohden Lehm. luku 3 4 5 6 7 8 9 10 Kesk. Reduction No. of cows Aver, per 400 kg Kylvök 9.88.3 7.36.6 5.95.5 5.35.1 6.50.3 Sowing per. Varh. kesä 8.06.8 6.05.4 4.84.5 4.34.1 5.30.2 Early summer Heinäaika 9.88.3 7.3 6,6 5.95.5 5.35.1 6.50.3 Hay period Elonkorj 11.39.6 8.57.6 6.86.4 6.25.9 7.50.4 Harvest per. Muu kasvuk 104.389.1 71.867.6 63.558.9 56.6 54,3 69.53.0 Rest of growing per. Muu aika 202.1172.8 152.3137.6 123.0114.2 109.7105.3 134.75.8 Other time Yht. - Total 345 295 260 235 210 195 187 180 230 10 *) Lukuihin eivät sisälly karjanlannan kuljetustyöt Hauling of manure not included. Lypsylehmän uusimista ja naudanlihantuotannon vaihtoehtoisia tuotanto- prosesseja koskevissa laskelmissa tarvitaan vasikoiden ja nuorten nautaeläin- ten hoitotyötä koskevia aikanormeja. Tämän tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa vasikan kasvatuksen työnmenekki arvioitiin seuraavasti: 376 Yht.t. Juottokausi sisäruokintakautena 80 pv ä 4 min/p 5.6 1. laidunkausi 125 * » 3 » 6.3 Sisäruokintakausi ruohovasikoilla 35 » » 5 » 2.914.8 muilla 235 » » 5 » 19.6 2. laidunkausi 125 » » 1.5 » 3.134.6 2. sisäruokintakausi 2 v. ikäisillä 165 » » 7 » 19.253.8 muilla 235 » » 7 * 27.4 3. laidunkausi 110 » » 1.5 » 2.865.0 Näitä arviolukuja, jotka tutkimusalueen olosuhteissa myöhemmin muo- dostamamme käsityksen mukaan ovat liian alhaisia, käytettiin ensimmäisessä aggregoidussa suunnitelmassa. Myöhemmin on sovellettu WESTERMARCKin ja HELENin (1962, p. 55) esittämiä lukuja. Niiden mukaan tarvitaan vasi- kan kasvattamiseen 6 kuukauden ikään 40 työtuntia, yhden vuoden ikään 60 tuntia sekä keskimääräiseen poikimisikään (26 kk) kaikkiaan 130 tuntia. Vasikoiden hoitotyö on laidunkautena vähemmän aikaa vaativa kuin sisä- ruokintakautena. Toisena laidunkautena se on päivittäin vähemmän kuin neljännes sisäruokintakauden työnmenekistä. Muu kotieläintalous Lihotussian kasvatuksen työnmenekki on, tässäkin seuraten Wester- MARCKin ja HELENin esitystä (p. 58), arvioitu 67 viikon iästä lähtien 2 työ- tunniksi kuukautta kohden, mikä soveltuu olosuhteisiin, joissa kasvatetaan vain muutamia harvoja lihotussikoja vuodessa. Noin 80 kg:n teuraspainoon kasvatettavan sian hoitoon kuluu siten 12 työtuntia ja 100 kg:n painoisen vas- taavasti 15 tuntia. Aggregoidussa suunnitelmassa sovellettiin 12 tunnin työn- menekkiä. Lampaan kasvatuksen työnmenekki arvioitiin ensimmäisessä laskelmassa 5 työtunniksi uuhta kohden. Ryynänen (1969, p. 111) on tutkimuksessa 46 uuhen katraasta päätynyt 8 tunnin työnmenekkiin, mitä myös Westermarck ja Helen (1962, p.64) pitävät laskelmiin sopivana. Westermarckui jaMAXTiLAn monisteessa v:lta 1969 on n. 16 uuhen katraassa todettu 14 tunnin työnmenekki. Koska uuhet etenkin karitsoimisaikana vaativat melkoisesti huolenpitoa, uusimmassa disaggregoidussa laskelmasa on sovellettu jonkinverran Ryy- näsen toteamaa suurempaa työnmenekkiä (10 t). Työnmenekki on laidunkau- tena noin puolet sisäruokintakauden päivittäisestä työnmenekistä. Karjanlannan kuljetus ja levitys Karjanlannan kuljetus ja levitys on katsottu karjatalouteen kuuluvaksi työksi. Se sijoittuu traktoritekniikassa muuhun kasvukauteen, hevosteknii- kassa suurimmalta osalta muuhun aikaan. Lypsylehmien osalta arvioidaan 377 lannan tuotokseksi 6 t ja työtä käytetyksi edellisessä tapauksessa 3.5 mt ja 3.5 tr.t eläintä kohti, jälkimmäisessä muuna kasvukautena vastaavasti 0.9 mt ja 0.6 ht, muuna aikana 6 mt ja 6 ht. Naudanlihantuotannossa käytetään kasvatuskauden pituudesta riippuen kertoimia 0.20, 0.75, 0.60, tapauksissa B, C, ja D, sianlihan tuotannossa 0.15 ja lampaan kasvatuksen kohdalta (uuhta kohden) kerrointa 0.10, eläinyksikköä kohti tarvittavan työn johtamiseksi yllä- esitetyistä luvuista. Metsätalous Metsätalouden töistä on tässä tutkimuksessa käsitelty hakkuu- ja ajotöitä, joita viljelijöiden katsotaan suorittavan omalla työvoimallansa, tai milloin hakkuita keskitetään harvemmille tiloille, joihin viljelijät osallistuvat palkkaa saavina työntekijöinä. Hakkuu- ja ajokustannukset on tässä tutkimuksessa arvioitu soveltaen niitä urakkapalkkanormeja, jotka on vahvistettu 31.10. 1960 tehdyssä työ- ehtosopimuksessa Metsähallituksen, Maataloustyönantajain Liiton, Valtion- rautateiden Polttoainetoimiston ja Suomen Maaseututyöväen Liiton kesken (Metsätyöpalkkojen taulukot, palkkausalue 2, 1960). Työmenekkiluvut eri- laisissa töissä on johdettu näistä paikkanormeista tavalla, jota käsittelemme yksityiskohtaisemmin metsätaloutta koskevien laskelmien yhteydessä. 378 Maatalous uudistilan taloussuunnitelmassa Hevos- ja traktorityön kustannukset Hevostyön kustannuksia arvioitaessa on perustana pidetty lähinnä maa- talouden kannattavuustutkimuksen erikoisselvityksiä 76 tilalta (TSMK 1961 62, p. 32). Tästä tutkimuksesta käy ilmi, että kaluston, kuivikkeiden sekä ken- gitys- ja eläinlääkintäpalvelujen aiheuttamat kustannukset olivat mainittuna tilivuonna yht. 98:50 ja eläinpääoman korko 23:75, eli nämä erät yhteensä 127:45 työhevosta kohden. Hevosten poistokustannukset puolestaan on peitetty hevosmyyntituloilla. 127: mk pidetään tämän tutkimuksen hevostyön mak- settavina muuttuvina kustannuksina useimmissa laskelmissa. Hevosten ruokintaan on erikoisselvityksen alaisilla kirjanpitotiloilla käytetty 341 ry kauroja ym. väkirehua, 1258 ry heiniä, 722 ry laidunta ja 24 ry muuta rehua. Väkirehun arvo on 29.1 p kilohinnan mukaan ollut 99:23 hevosta koh- den. Hevostunteja on tiloilla ohut keskim. 663, ja hevostunnin keskimääräinen kustannus 1:38.2 työtuntia kohti. Ihmistyötä hoitotyöhön on arvioitu käytetyksi 136 t. Tämä on jaoiteltu eri kausille siten, että laidunkautena on päivittäin käytetty noin puolet siitä, mitä sisäruokintakautena. Ihmistyö samoinkuin rehutkin on sisällytetty ilman hin- noittelua LP-taulukoihin. Nurmenviljelyn mahdollisia vaihtoehtoja koskevassa esilaskelmassa on ihmistyölle laskettu edeltä päin arvioitu hinta, 2:— työtuntia kohden. Hevos- työn muuttuva kustannus on tässä arvioitu siten, että hevosen katsotaan työssä ollessaan kuluttavan päivässä keskimäärin 3.2 ry enemmän kuin joutilaana ollessaan. Tämä rehu on hinnoiteltu kauran hintaan (36 p/kg). Hevosen hoito- työn on vielä katsottu erilaisista syistä lisääntyvän noin puolella tunnilla he- vosen työssäolopäivää kohden. Laskettaessa yllämainitun työpalkan mukaan ja työpäivä 8-tuntiseksi saadaan hevostyön muuttuvaksi kustannukseksi 25 p työtuntia kohden. Traktorin peruskustannukset koostuvat 6 %:n korosta puolella 10 000 mk uudisarvosta 10 % poistosta, sekä vakuutus- ja säilytyskustannuksesta, ollen yhteensä 1350 mk/v. Traktorityön muuttuvaan kustannukseen on tässä sisällytetty kunnossapito- ja korjauskustannukset (540: — vuodessa, 90 p tuntia kohden), polttoainekustannus (75 p/t) sekä voiteluainekustannukset (20 p/t). Yhteensä on muuttuva kustannus siten 1:85 käyttötuntia kohden. Traktorityön yksinomaan rahana suoritetut kustannukset vähennetään kunkin tuotantoprosessin kohdalta katetuotosta. 379 Erinäisten laitteiden ja koneiden kustannuksista Nurmenviljelyyn perustuvaa tuotantoa voi nykyisin tuskin ajatella ilman säilörehunvalmistusta tai muuta menetelmää, jolla nuoren ruohon aineosat saadaan arvoansa menettämättä talviruokintaan. Tässä tutkimuksessa tehdyt laskelmat perustuvat yksinomaan AIV-menetelmällä valmistetun säilörehun käyttöön. Useimmat tutkimusalueen tilat joutuisivat rakentamaan AIV-rehu- säilöjä tai torneja, joiden ylläpitokustannukset siten on otettava huomioon muuttuvina kustannuksina. Säilörehutornien perustamis- ja vuotuiskustannuksia koskevat laskelmat nojautuvat WESTERBERGin ja Leväsen (1964) betonitorneja ja Maunuh (1966) lautatorneja koskeviin kustannuslaskelmiin. Noin 100 m 3 vetoisen betonitor- nin perustamiskustannus on näissä annetuilla edellytyksillä arvioitu 2000 3000 markaksi, riippuen siitä sijoitetaanko se katettuun tilaan vai ulkopuolelle. Saman suuruisen puisen tornin tarvikekustannukset olisivat jälkimmäisen kir- joittajan mukaan nousseet n. 1600 markkaan. Laskelmiemme mukaan kustan- nukset joihin olisi lisättävä puuraaka-aineen hinta nousisivat tarvikkei- den osalta korkeammiksi, n. 2300 mk;aan jatyökustannuksineen n. 2600 mk;aan. Betonitornin rakennuskustannuksista on poisto arvioitu 2 %:ksi, puutornin 3 %:ksi, ja 6% koron huomioonottaen vuotuiskustannukset nousisivat betoni- tornien osalta 236 tai 163 mk;aan riippuen siitä, onko torni sijoitettu ulos vai sisälle; puutornin kohdalta vastaavasti 231 tai 185 mk:aan. Vuotuiskustannuk- set säilytettävää rehuyksikköä kohden olisivat samassa järjestyksessä 2.4, 1.6, 2.3 ja 1.9 p. Säilörehunvalmistuksessa Tekn. II:n puitteissa käytettävän niittosilppurin hankintahinta 1966 voitiin laskea 2200 markaksi. Kymmenvuotisen poiston edellytyksellä ja arvioiden kunnossapitokustannukset 150 markaksi päädytään 6 %:n korkoineen peruskustannuksen osalta 436 mk:n vuotuiskustannukseen. Korjattavan määrän vaihdellessa 250 750 tonnin välillä nämä kustannukset vaihtelisivat 0.17—0.06 pennin välillä kiloa kohden, keskim. 0.09 p/kg. Käyttö- kustannukset tunnissa voitaisiin laskea 4 markaksi, jos traktorityöstä huomioi- daan vain muuttuvat kustannukset. Jos korjuumäärä on 2.5 to/t käyttökus- tannukset ovat 0.16 p/kg, 5 tonnin korjuumäärällä 0.08 p/kg. Ry kohden nämä kustannukset olisivat peruskustannusten osalta 1.4—0.5 penniä, kesk. 0.7 p/kg sekäkäyttökustannusten osalta 1.4—0.7 p/kg. Nämä kustannukset olisivat mahdollisia, jos 3—7 tilan välillä olisi tehokasta yhteistyötä. Kotieläintuotantoa harjoittavat tilat eivät vaikeuksitta tule toimeen ilman konevoimaista kotitarvemyllyä. Erään nostolaitesovitteisen myllyn hinta oli v. 1966 1180: , minkä summan korko ja poisto on tässä arvioitu 153:40 mk:ksi vuodessa. Kun kunnossapidon on oletettu vaativan 20:— vuodessa, nousevat peruskustannukset 30 000 kg:n vuotuisen jauhatusmäärän mukaan 0.6 pen- niin, 50 000 kg:n mukaan 0.35 penniin kilolta. Käyttökustannus koostuu trak- torityön ja miestyön hinnasta, jotka voitaneen tässä arvioida 5 tai 6 markaksi. Työsaavutuksen ollessa 500 kg/t, käyttökustannus olisi 1.0—1.2 p/kg ja ko- konaiskustannus 1.4—l.B p/kg ja 100 kg:n tuntisaavutuksin 0.3 p vähemmän. Kun otetaan huomioon myös siirto- ja valmistelukustannukset, lienee perustel- 380 tua arvioida rehuviljan jauhatus- tai rouhimiskustannukset 1.5—2 penniksi kilolta. Tutkimuksen ajankohtana oli alueella käytössä eräiden tilojen yhteinen leikkuupuimuri. Sen käyttökustannus on arvioitu tuolloin vallinneen yleisen vuokratariffin mukaan, joka kalentereissa oli ilmoitettu 38 markaksi käyttö- tuntia kohden. Uudisraivauskustannukset Investoinnit uudisraivauksiin ovat tutkimusalueella olleet yleisiä ja suosit- tuja, koska niihin on voitu käyttää omaa työvoimaa valtion maksaessa ainakin osittaista työpalkkaa uudisraivauspalkkioiden muodossa. Tässä tutkimuksessa uudisraivauskustannukset on arvioitu palkkioita vähentämättä päätutkimuk- sessa esitetyn numeroaineiston pohjalla v. 1961 hintatason mukaisesti (Finnish Study Group 1969, p. 109). Kivennäismaiden kohdalta on hehtaarin raivaus- kustannus arvioitu 1400 markaksi, turvemaiden kohdalta 800 markaksi. Muut- tuva vuotuiskustannus on laskettu 3 % mukaan. Sovelletut hinnat ja pääomarajoitukset Maa- ja metsätaloustuotteiden reaalisten tukku- ja vientihintojen kehitys- suunnista antavat käsityksen liitteissä 1 ja 2 esitetyt kuviot. Tutkimuksessa on yleensä sovellettu niitä hintoja, joita viljelijät ovat tut- kimusalueella jaksolla 1959—63 saaneet tuotteistansa ja maksaneet tarvikkeis- tansa. Kuitenkin on ensi käden tietoja saatu ainoastaan maidon hinnoista, joihin on sovellettu Kajaanin osuusmeijerin tutkimustiloille maksamia hintoja. Maidon hintoihin sisältyi alueella, kuten yleensä Pohjois-Suomessa, valtion erityistukea, niin että hinta tutkimusalueella oli 36.4 p/kg. Maan keskihinta Pellervo-Seuran Markkinatutkimuslaitoksen tilaston mukaan oli 33.5 p. Muiden maataloustuotteiden ja tarvikkeiden hintoina on käytetty PSM:n tilaston maan keskihintoja. Metsätaloustuotteiden hintoja on käsitelty yksityis- kohtaisemmin alempana. Kun maidon ja muiden tuotteiden hintasuhteilla on laskelmien tulosten kannalta hyvin ratkaiseva merkitys, on eräitä vaihtoehtoisia laskelmia tehty soveltaen sellaista hypoteettista mahdollisuutta, että maatalouden olisi esim. poolijärjestelyin ilman valtion vientitukea ylläpidettävä tuottajahintatasoa. Mainittujen vuosien vientimäärien ja vientihintojen perusteella on arvioitu, että kuluttajahintojen ennallaan pysyessä maidon hintaa olisi tuolloin jouduttu laskemaan n. 25 p;iin kilolta. Kun tutkimuskaudesta on kulunut pitkä aika, on eräitä vaihtoehtoisia las- kelmia tehty myöskin vuoden 1972 hintatason mukaan. Muutoksia ei kuiten- kaan ole tehty kaikissa pääomien poisto- ja kunnossapitokustannuksissa. Eräisiin viimeksi laadittuihin ohjelmiin on otettu myös pääomarajoitus. Pääomarajoitus on koskenut ainoastaan maa- ja rakennuspääoman yli tarvitta- van pääoman määrää. Sitä asetettaessa on koetettu käyttää vertailuperustana 381 teollisuustyöpaikan perustamisen vaatimaa pääoman tarvetta. Ins. Risto EKLUNDiIta saadun informaation perusteella on asetettu kaksi vaihtoehtoista rajoitusta, ahtaampi 200 000 ja väljempi 400 000 mk. Nurmenviljelyn ja lypsykarjan ruokinnan suunnittelu Yleislä Tutkittavana olevan alueen maataloustuotannossa peltonurmien hyväksi- käyttöön perustuva maidontuotanto on viime aikoina muodostanut rungon, jonka varaan maatilatalous säännöllisesti rakentuu. On selvää, että nurmen- viljelyä ei yleisesti katsoen voida pitää itsenäisenä tuotantomuotona, jonka tuotteet olisivat sellaisinaan markkinoitavissa. Toisaalta ovat maidon markki- nointimahdollisuudetalueella yleensä turvattuja, edellyttäen että asutusalueilla säilyy kohtuullinen määrä maidontuottajia, ja maito muodostaa myös tärkeän osan viljelijäperheiden omasta elintarvikkeiden kulutuksesta. Maidontuo- tantoon liittyy oleellisesti naudanlihan tuotantoa, jota voidaan hintasuhteiden salliessa melkoisestikin laajentaa lisäämällä ruohovasikoiden kasvatusta. Täl- lainen tuotanto soveltuu erityisesti voimeijerialueille, joilla on mahdollisuus vasi- koiden kasvatuksessa käyttää tiloille palautettavaa kuorittua maitoa. Toisaalta voidaan tämän sivutuotteen samoinkuin juustonvalmistuksessa saatavan heran nojaan perustaa myöskin lihotussikojen kasvatusta. Lammastalouskin voi hyötyä näistä sivutuotteista, joskin sen harjoittaminen on mahdollista maidon- tuotannosta riippumatta. Kun maidontuotannolla näin ollen yleensä on keskeinen asema varsinaisessa maataloudessa, on syytä erityisesti syventyä niihin vaihtoehtoisiin tuotanto- prosesseihin, joiden voisi odottaa olevan käytettävissä edullisimman yhdistelyn muodostamiseksi. Näihin kuuluvista tuotantoprosesseista ovat itse nurmen viljelyyn ja sen sadon korjuuseen ja säilytykseen liittyvät erityisen tärkeitä. Kuten jo Poijarven tutkimukset 1920-luvulla osoittivat, pelkästään kuivana korjattavan heinäsadon määrä ja laatu, joka viimeksimainittu ruokinnan suun- nittelussa on varsin tärkeä, riippuvat suuresti niiton ajankohdasta. Tällä on myös vaikutusta odelmasadon suuruuteen, ja edelleen vaikuttaa kokonaissadon sekä suuruuteen että laatuun sadon säilytystapa, joka on tullut taloudellisesti yhä merkityksellisemmäksi sen jälkeen kuin uusia menetelmiä erityisesti säilö- rehun valmistuksessa on tullut käytäntöön. Useissa tutkimuksissa on todettu myös nurmien lannoituksen vaikutus nurmien sadon määrään ja laatuun. Niinpä etenkin nousevien typpimäärien on havaittu lisäävän sekä satoa että sadon suhteellista raakavalkuaismäärää. Sitävastoin näyttää siltä, että typpilannoituksen lisäys ei paljonkaan vaikuta raakakuidun määrään (vrt. Turkki 1970, p. 55). Raakakuituprosentti näyttää sitävastoin paljon riippuvan korjuuajasta, jonka siirtyminen myöhäisemmäksi ajankohdaksi lisää kasvikuidun pitoisuutta ruohossa. Korjuuaikojen järjeste- lyllä lienee siten vaikutusta myöskin ruokintasuunnitelman kannalta merki- tyksellisiin täyttävyyslukuihin. Tutkimusalueen nurmenviljely tapahtuu erityisen suuressa määrässä turve- 382 mailla, joilla myöskin sen laajentamisedellytykset ovat parhaat. Poijärvi on eräässä tutkimuksessa (1927) selvitellyt suomailla kasvaneiden heinien tuo- tantoarvoa suhteessa kovalla maalla kasvaneisiin. Tässä tutkimuksessa, jonka aineisto on osaksi Pohjois-Savosta ja Kainuusta, todettiin (esim. p. 56) että suomaan heinä saattaa olla täysin kovanmaan heinän veroista, mutta eräissä tapauksissa se on sulavuutensa ja tuotantoarvonsa puolesta voinut olla jopa 8 % huonompaa. Tällaisissa tapauksissa sen kasvisyypitoisuus on ollut suurempi ja kivennäiskokoomus epäedullisempi kuin kovan maan heinässä. Hyvä viljely- tapa, lannoitus ja ojitus on vaikuttanut laatua kohottavasti, ja kivennäis- ravinnon, mm. keittosuolan lisääminen ruokinnassa on korjannut mahdollisia laatuheikkouksia. Tässä tutkimuksessa on maidon tuotantoprosessit koetettu valita siten, että ne yhdistettyinä nurmiviljelyn lannoitemääristä ja korjuutavoista riippuviin vaihtoehtoisiin tuotantoprosesseihin antavat edullisimman tuloksen. Maidon tuotantoprosessien valinnassa on tosiasioina otettava huomioon lehmien perin- nölliset ominaisuudet, jotka asettavat ylärajan taloudelliselle maidontuotannol- le, ja saattavat myös vaikuttaa maidontuotantokäyrän muotoon. Näiden mää- rittämiseen ei ole muita perusteita kuin aikaisempina vuosina saavutetut keski- tuotannot, jotka sopivat kuvaamaan tuotantokapasiteettia, jos voimme olettaa, että eläimet on ruokittu normien mukaan. Kun alueella esiintyy eritasoisia karjoja, saattaa olla paikallaan ottaa laskelmiin erilaisia vaihtoehtoisia tuotos- tasoja. Laskelmien perustana olevat lannoituskokeet Tuotannon järjestelyä koskevissa laskelmissa on siis päätuotteen, heinän, sadon määrän ja laadun riippuvuus lannoituksesta katsottu tarpeelliseksi ottaa huomioon. Perä-Pohjolan koeasemalla Rovaniemellä suoritetut lannoituskokeet sopivat tässä suhteessa lähtökohdaksi. Niissä on käytetty varsin huomattavasti porrastettuja typpimääriä ja sekä kuiva-aineen että raakavalkuaisen määrät on selvitetty eri koejäsenistä. Suomussalmella on heinänviljely miltei yksinomaan timoteiheinän viljelyä. Pyrittäessä korkeampaan satoon lähinnä typpilannoitteita käyttäen on nurmien siemensekoituksissa syytä käyttää myös koiranheinää tai nurminataa. Vuosina 1962—64 suoritetuissa kokeissa on timotein ja nurminadan sekoituksella saadut heinäsadot olleet lannoituskokeissa vertailtavina. Tässä yhteydessä todettakoon, että leveyspiirien melkoisesta erosta huoli- matta sääolot ovat Suomussalmella monessa suhteessa samanlaiset kuin Perä- Pohjolan koeaseman sijaintipaikalla Rovaniemellä. Tähän tulokseen voi päästä tarkastelemalla esim. keskilämpöä kuvaavien isotermien kulkua erityisesti keväällä ja kesällä vv. 1921—50 (Korhonen, 1958 b, p. 344 348). Vuoden sademäärä on Suomussalmella n. 100 mm korkeampi kuin Rovaniemellä. Nousevilla typpimäärillä saadut sadonlisäykset ilmenevät suureksi osaksi jälkisadossa, jonka talteenotossa säilörehunvalmistus, lähinnä AIV-menetelmää käyttäen, on miltei välttämätöntä. Sikäläisillä asutustiloilla on toistaiseksi vain harvoissa tapauksissa säilörehutorneja, joten intensiivisempään tuotantomuo- toon siirtyminen edellyttää yleensä sijoituksia näihin. Jokin osa nurmien jälki- 383 kasvusta on kuitenkin varattava laiduntamiseen, koska varsinaisten laidunten tuottavuus on kesäkuulta lähtien sännöllisesti aleneva. Voitaneen arvioida, että kolmannes lypsylehmien laiduntarpeesta on normaalisesti tyydytettävä niittonurmien odelmalla. Tätä tutkimusta varten on MMT Aimo Isotalo Maatalouden Tutkimus- keskuksen suostumuksella antanut käytettäväksi Perä-Pohjolan koeaseman koetuloksia vuosilta 1962, 1963 ja 1964. (Maatalouden Tutkimuskeskus, Perä- Pohjolan koeaseman koetuloksia. Monisteet 1962, 1963, 1964). Laskelmiemme pohjana on käytetty kahta boniteettiarvoa 5 vastaavalla saraturpeella suoritet- tua lannoituskoetta, joista ensimmäinen (N:o 8, Eri typpimäärien koe, per. 1962) käsittää kaksi koesarjaa, joista seuraavassa käytetään kirjaimia A ja B. Koekasvina on timotei-nurminata, jonka ensimmäinen sato on korjattu tavalli- seen tapaan heinäksi, toinen tässä oletettu valmistetun säilörehuksi. Toinen koe esiintyy nimellä (N:o 10, AIV-nurmen lannoitustapakoe, per. 1962) ja käsittää myös kaksi koesarjaa, joita merkitsemme kirjaimin C ja D. Nurmi koostuu timoteistä, nurminadasta ja puna-apilasta. Viimeksimainitun merkitys lienee kuitenkin ollut vähäinen eikä sitä enää esiinny kolmannen vuoden nur- messa. Niittoajat on tässä kokeessa järjestetty silmälläpitäen säilörehuksi val- mistamista, ja niitto on kahtena vuonna suoritettu kolmasti kasvukauden ai- kana. Eri koejäsenien lannoitus, joka koostuu kasvukauden alussa annetusta peruslannoituksesta (väkevä Oulun Y-lannos, 12 15 18) sekä niiton jälkeisestä pintalannoituksesta (Oulun salpietari, 25) on kasvinravinteiksi muunnettuna ollut koesarjoissa alla olevan asetelman mukainen. Lannoituskustannus val- linneissa hintasuhteissa sisältyy myös asetelmaan. Lann. kust. Lann. kust. Cost of Cost of fertilizing fertilizing N P 205 K2 O mk/ha N P 206 K2O mk/ha c„ o o o o A4 60 75 90 128 C 4 30 38 45 64 A 2 110 75 90 173 C 2 60 75 90 128 A 3 160 75 90 219 C 3 120 150 180 255 A4 260 75 90 310 C 4 240 300 360 510 B 4 120 150 180 255 D 4 130 38 45 155 B 2 170 150 180 301 D 2 160 75 90 219 B 3 220 150 180 346 D 3 220 150 180 346 B 4 320 150 180 437 D 4 340 300 360 601 Koska A ja B-sarjan eräät koejäsenet lannoitusmääriensä puolesta ovat lä- hellä toisiaan, ja korjuuajat ovat samat, on muutamia näistä yhdistetty tuo- tantoprosessien luvun vähentämiseksi. Täten on muodostettu yhdistelmät A2Bj, joissa lannoitus on keskim. 115 kg N ja kustannus 237:—/ha, A 3B2 , vastaavasti keskim. 165 N ja 260; sekä A4B 3 , jossa luvut ovat 240 N ja 328: . Sarjoissa C ja D on vastaavasti yhdistetty C 4D 3, jossa typpimäärä on 230 kg ja lannoituskustannus 428:/ha. 384 Kokeissa saavutetut rehusadot ja niiden laatu Koeselostuksista on mahdollista laskea kuiva-ainesato samoinkuin raaka- valkuaisenkin määrä eri koejäsenille hehtaaria kohden. Ruohon kuiva-aineen raakakuituprosentti on myöskin analyysillä selvitetty. Kolmivuotisin keski- arvoin esitettyinä nämä luvut on koottu taulukkoon 11. Tähän taulukkoon on edelleen liitetty arviot säilytystappioiden jälkeen käytettävissä olevan rehu- yksikkö- ja sulavan raakavalkuaissadon määrästä sekä rehun kuiva-aine- ja rehuyksikkömäärän suhteesta eli rehun täyttävyydestä. Arvioiden perustana ovat seuraavat olettamukset. Rehun säilytyksessä on oletettu tapahtuvan häviöitä Poijärven (1955, p. 201) julkaisemien tutkimustulosten mukaan, jotka ovat suhteellisesti suotuisista koeolosuhteista. Heinän kuivauksessa häviöt ovat kuiva-aineessa 10 %, raaka- valkuaisessa 22 % ja rehuyksikkömäärässä 27 %. AIV-säilörehun valmistuk- sessa vastaavat prosentit ovat 10 %, 14 % ja 17 %. Heinän raakavalkuaisesta on oletettu sulavan 63 %, säilörehun vastaavasti 70 %. 1) Ruokintaan tuleva rehuyksikkömäärä on kuivana korjattavan heinän osalta laskettu em. tappiolla vähennetystä kuiva-ainemäärästä jakamalla täyttävyys- luvulla 1.9, joka rehutaulukoissa on ilmoitettu kukinnan keskivaiheilla korjatun timoteiheinän täyttävyydeksi. AIV-säilörehuksi korjatun ruohon täyttävyydeksi on Poijärvi (1955) ilmoittanut 1.6 (mikä edellyttää 7.1 kg säilörehua 1 ry kohden), mutta on esit- tänyt vaihtoehdon 1.36, korvausluvun ollessa 6.1 kg. Luvut ovat 23 % apilaa sisältävästä timoteinurmesta, jonka sadon kuiva-aineessa on 29.3 % raakakui- tua. Uudemmissa rehutaulukoissa esitetään 1/4 apilaa sisältävästä nurmesta saatavan AIV-rehun täyttävyydeksi 1.5 (Maatalouskalenteri 1966, p. 240). Sulavaa raakavalkuaista on mainittu olevan 119 g ja korvausluku 7.0. Nord- feldt (1966, p. 243 244) esittää 27.0 % raakakuitua sisältävän timotei- ym. säilörehun täyttävyydeksi 1.48, korvausluvun ollessa 5.9 ja srv.pitoisuuden 153.4 %. Eräissä myöhemmissä tutkimuksissa esiintyy vielä edullisempia täyttävyyslukuja. Niinpä Breirem (1967) esittää tähkien puhjetessa korjatun timoteisäilörehuntäyttävyydeksi 1.33, kuiva-aineen sisältäessä raakavalkuaista 8.2 %. Eräässä HvppÖLÄn laatimassa graafisessa esityksessä todetaan 29.3 % raakakuitua sisältävien tuoreiden karkearehujen täyttävyydeksi 1.41. (K. Hyppölä, kommunikaatio 22.5. 1968). Kysymys lienee suurelta osalta siitä, millä asteella säilörehuksi korjattu timoteiruoho on katkaistu. AIV-rehua valmistettaessa pyritään lähinnä odel- masatojen ja ennen normaalia heinän korjuuta niitettävien aikaissatojen hy- väksikäyttöön. Näillä voitaneen hyvin puoltaa alempaa täyttävyyslukua, esim. 1.4. Tämän tutkimuksen kannalta on valitettavaa, että erityisesti pohjoissuo- malaisen timoteiruohon rehuopillisia ominaisuuksia ei liene sulavuus- ja maidon- tuotantokokeilla selvitetty. Tiedetään myös ehkä liian vähän nousevien lan- J) Koska puheenaolevissa koeolosuhteissa suoritetuissa kuiva-ainemääräyksissä prof. Orvo Rmoin ilmoittaman käsityksen mukaan on systemaattista virhettä, on alkuperäisiä raakavalkuaisprosentteja ennen ravintoainetappioita korjattu hänen suosittelemallaan ker- toimella 0.96. Taulukko 11. Nurmenviljelyn sadot ja sadon laatu. Table 11. Grassland crop yields and quality. Tuore sato, ry/ha Säilytystappioiden jälkeen käytettävänä oleva sato Fresh crop, fujha Crop available for feeding Raaka- , ~ Sisäruokinta- kuitua Tuotanto- 1. sato 2. sato 3. sato Yht. Srv. c/ ~ Srv. kauden rehu , , , „ , , , , . _ , , , Ka/ry A/* 3 1. sato 2. sato 3. sato Yht. , Ka/ry _~ , prosessi Ist cut 2nd cut 3rd cut Total g/ry ' 1 „ , g/ry ' - Fodder during r, no -7 1 nooi Ist cut 2nd cut 3rd cut Total ' D DMjfu Process (12.7.) (19.9.) DCP " ... 0 . DCP u housing season JIDYC /q of DM srv ka/ry A t 2406 431 -2837 90.7 1.53 34.1 1757 358- 2115 97.9 1.85 91.6 1.89 A 2 Bj 2810 696 -3506 106.7 1.53 33.1 2050 578- 2628 113.8 1.83 110.7 1.86 A 3B2 2852 1032 -3884 123.8 1.52 32.1 2081 857- 2938 131,7 1.81 128.9 1.84 A 4 B 32889 1428 -4317 137.1 1,52 32.0 2108 1186- 3294 136.9 1.79 143.6 1.81 B42896 1747 -4643 148.2 1.52 30.6 2113 1451- 3564 134.1 1.78 155.9 1.79 (24.6.) (7.8.) (14.9.) C 0361 222 51 634 116.7 1.48 23.9 300 184 43 527 121.4 1.60 Cj 1005 511 127 1643 127.2 1.47 25.1 834 424 105 1363 131.3 1.60 C21419 757 129 2305 138.0 1.48 24.5 1178 628 107 1913 143,7 1.60 Dj 1030 866 387 2283 147.1 1.47 25.2 855 719 321 1895 153.0 1.60 C 31520 854 131 2505 148.3 1.48 24.6 1262 709 109 2080 131.3 1.60 D21276 1031 480 2787 166.5 1.47 25.4 1059 856 398 2313 172.0 1.60 C 4D 3 1506 1193 594 3293 184.0 1.48 26.4 1250 990 493 2733 190.3 1.60 D41463 1410 751 3624 198.6 1.47 27.4 1214 1170 623 3007 206.1 1.60 385 386 noitemäärien vaikutuksesta täyttävyyslukuihin. Todettakoon kuitenkin, että Perä-Pohjolan, samoinkuin Etelä-Savonkin koeaseman kokeissa nousevat typpi- määrät eivät ole mainittavasti vaikuttaneet raakakuidun suhteelliseen määrään nurmen sadossa (vrt. edellä p. 381). Tämän tutkimuksen ensimmäisissä koelaskelmissa sovellettiin timotei- AIV-rehulle täyttävyyslukua 1.6. Lopullisissa laskelmissa otettiin kuitenkin käytäntöön täyttävyysluku 1.4, koska haluttiin erityisesti selvitellä kehitty- neemmän tekniikan taloudellista merkitystä. Alempana esitetyssä koelaskel- massa B. on verrattu näiden täyttävyyslukujen vaikutusta ruokintasuunnitel- man muotoutumiseen. Alemman täyttävyysluvun käyttäminen edellyttäisi joko rehuyksikkösadon säilytystappioiden arvioimista edellämainittuja Poijärven lukuja pienem- miksi tai suurempia rehuyksikköarvoja nurmen tuoresadolle. Seuraavassa esi- tyksessä on rehuyksikkömäärä kuitenkin kauttaaltaan laskettu epäedullisem- paa täyttävyyslukua käyttäen. Tässä esiintyy pieni epäjohdonmukaisuus, jolla ei kuitenkaan liene sanottavaa käytännöllistä merkitystä. Jos edulli- semmat täyttävyysluvut eivät tarkoin vastaisi koeolosuhteita, voitaisiin aja- tella, että ne olisivat toteutumismahdollisia korjuun tapahtuessa jonkinverran aikaisemmin, mikä taas edellyttäisi pienempiä tuoresatoja. Taulukossa 11 esitetyt sulavan raakavalkuaisen pitoisuudet, arvioituina edellä mainittujen Poijärven lukujen perusteella, on esitetty erikseen tuore- sadosta ja säilytyksen jälkeen käytettävissä olevasta sadosta. Koska laidunre- hun tarve syyskesällä on tavallisesti tyydytettävä suurelta osalta odelmalla, on kuivana korjatun heinän jälkeen käytettävissä oleva odelma tietyltä osalta, joka tässä on arvioitu 300 rehuyksiköksi hehtaarilta, edellytetty aina laidunnetta- vaksi. Kun tämä osa on poissa talvikauden ruokinnasta, jota varten ruokinta- suunnitelma on eläinten fysiologisten tarpeiden mukaisesti tehtävä, on sekä valkuais- että täyttävyysluvut näiden tuotantoprosessien osalta esitetty kah- dessa viimeisessä sarakkeessa erikseen. Näitä lukuja on käytetty rehun laatua kuvaavina osoittimina. Taulukosta 11 nähdään, miten toisaalta lannoitteiden käytön lisääntyminen, toisaalta säilörehun osuuden kasvaminen on voimakkaasti suurentanut sula- van raakavalkuaisen määrää rehuyksikköä kohden. On arvattavissa, että tällä on ruokinnan taloudellista suunnittelua silmällä pitäen tärkeä merkitys eten- kin siinä todennäköisesti mahdollisessa tapauksessa, että valkuaisrikkaiden rehujen hinnat ovat korkeampia kuin hiilihydraattirikkaiden rehujen hinnat. Mutta myöskin täyttävyyslukujen eroavuuksilla saattaa tuotantoprosessien valinnassa olla taloudellista merkitystä varsinkin silloin, kun täyttävyysasteil- taan erilaisten rehujen hinnat tai tuotantokustannukset ovat eri tasoilla. Nurmenviljelyn vaihtoehtoisten tuotantoprosessien vertailu Alustavaan tarkasteluun otetaan tässä kolmetoista, osaksi sadonkorjuu- menetelmän, osaksi lannoituksen perusteella erilaista timotei-nurminatanur- men tuotantoprosessia, joiden luku kaksinkertaistuu, kun otetaan huomioon myös työtekniikan asteet. Ne on muodostettu Perä-Pohjolan koeaseman nur- 387 menviljelykokeiden koejäsenistä, osaksi niitä yhdistellen. Niiden työnmenekki- luvuista ja sadoista on erältä osin esitetty arvioluvut edellä (p. 374) ja lannoi- tuskustannuksista on esitetty tietoja asetelmasta (p. 383) ja Taulukossa 11 (p. 385). Nurmenviljelyä perustettaessa on työkustannusten lisäksi, joka on huomioi- tu vuotuisissa työnmenekkiluvuissa, sijoitettava varoja siementen hankintaan. Normaali turvemaan siemenseos käsittää 22 kg timoteitä ja 6 kg nurminataa ha kohden. Kilohintojen ollessa 4:30 ja 3:92 päädytään näistä määristä n. 120 mar- kan kustannukseen. Jos tämä jaetaan 5 vuoden osalle, saadaan 24 mk vuotta kohden. Heinänkorjuussa käytetään yleensä säilymisen ja maun parantamiseksi n. 1 % heinän painosta vastaava suolamäärä. Hinnan ollessa 8 p/kg tullaan tästä kustannuserään, joka vastaa 0.2 p heinärehuyksikköä kohden. AIV-menetelmää sovellettaessa käytetään apilaköyhillä nurmilla n. 1.2 kg tai silputustekniikkaa sovellettaessa 0,7 kg väkevää AIV-liuosta 100 rehu- kiloa kohden. Kun liuoksen hinnaksi lasketaan 30 p/kg, päädytään tästä 2.5 tai 1.7 p rehuyksiköltä vastaavaan kustannukseen. Säilörehutornista aiheutuvien vuotuiskustannusten voidaan aikaisemmin (p. 379) esitetyllä tavalla arvioida vaihtelevan rajoissa 1.6—2.4 p/ry, ja voinem- me jonkinlaisena keskiarvona soveltaa lukua 2.1 p/ry. Traktoritekniikassa mahdollisen niittosilppurin konekustannukset voidaan myös edellä (p. 379) esitetyllä tavalla arvioida keskimäärin 1.7 penniksi kilolta. Alustavissa laskelmissa on käytettävä tarkoituksenmukaisilta tuntuvia arviohintoja (varjohintoja) niille muuttuville kustannuksille, joita aiheutuu talouden sisäisistä suorituksista. Kuten sivulla 378 on mainittu, on ihmistyölle käytetty hintaa 2:— tunnilta ja hevostyön muuttuva kustannus on arvioitu sen mukaan, miten hevosen työssä käyttäminen on lisännyt hevosenpidon kus- tannuksia. Vertailtavien tuotantoprosessien hehtaaria kohden lasketut muuttuvat kus- tannukset sisältyvät Taulukkoon 12. Nämä on tarkoitettu otettavaksi huo- mioon lopullisia tuotantosuunnitelmia varten tehdyissä LP-taulukoissa.1) Tätä kustannuserää ei sensijaan ole otettu lukuun tuotantoprosessien alusta- vaa vertailua varten lasketuissa kustannuksissa rehuyksikköä kohden, jotka nähdään taulukon alaosassa. Näitä kustannuksia laskettaessa on pyritty mää- rittämään lähinnä sisäruokintakautta varten tuotettujen rehujen tuotantokus- tannus. Tästä syystä on työnkäytön kiinteää osaa arvioitaessa vähennetty laitumena käytettäväksi oletetun odelmasadon osuus, muun työnemenekin tullessa jaetuksi vain talviruokintaan tulevien rehuyksiköiden luvulla. Tuotantoprosessien edullisuutta vertailtaessa kiinnitetään ensiksikin huo- miota kahdella alimmalla rivillä esitettyihin lukuihin, jotka osoittavat tällä tavoin alustavasti laskettujen muuttuvien kustannusten suuruutta penneinä rehuyksikköä kohden, erikseen tekniikassa I ja 11. Toteamme että nämä kustannukset yleensä nousevat lannoitusintensiteetin kohotessa. Tässä jou- dutaan mahdollisesti kysymään, ovatko käyttämämme arviomenetelmät eri- h Laadituissa LP-taulukoissa on joitakin poikkeamia tämän taulukon luvuista. Tieto- koneen laskemia katetuottoja 6n kuitenkin tässä julkaisussa korjattu täyden yhdenmu- kaisuuden saavuttamiseksi tässä esitettyjen peruslukujen kanssa' 388 tyisesti työnmenekin osalta johtaneet korkeamman intensiteetin edullisuutta väheksyvään suuntaan. Tähän ei tietenkään ole tietoisesti pyritty, mutta toisaalta ei hypoteesia tiettyjen sadonkorjuutöiden lisäyksestä samassa suh- teessa kuin hehtaarisatokin ole voitu kokemusperäisillä tiedoilla verifioida. Yksinomaan säilörehuntuotantoon suuntautuvissa C- ja D-sarjan tuotanto- prosesseissa ei lannoituskustannusten ja satojen muutos tapahdu kaikissa tapa- uksissa samansuuntaisesti. Vaikka satunnaisuuksilla saattaa olla vaikutuksensa joka koejäsenessä, olemme kuitenkin alustavassa karsinnassa poistaneet ne tuotantoprosessit, joissa kustannus ry:ä kohden poikkeaa jatkuvan kustannus- käyrän edellyttämistä arvoista. Siten on prosessit Cj, C 3 ja Dj jätetty jatko- käsittelyssä pois, samoin kovin alhaisia satotuloksia lannoittamattomalla maalla edellyttänyt vaihtoehto C O . Kun rehuyksikön tuotannon muuttuvat kustannukset, joihin tässä ihmis- työnkin kustannus on sisällytetty, nousevat korkeimpiin lannoitustasoihin siir- ryttäessä, voidaan korkeampaa intensiteettiä suositella lähinnä siinä tapauk- sessa, että rehun suurempi raakavalkuaisen määrä riittävästi kohottaa rehun arvoa ruokinnassa. Alempana keskitytään tarkastelemaan tarkoituksenmukai- sen ruokintasuunnitelman vaatimuksia rehun laatuun nähden. Laidunrehun tuotantoprosessit Meillä yleisesti sovelletun tuotantotekniikan puitteissa katsotaan edulliseksi tyydyttää mahdollisimman suuri osa lypsylehmien rehuntarpeesta laiduntamalla. Laidunruokinnalle asettavat kuitenkin ilmastolliset edellytykset ylärajan, joka Pohjois-Suomessa on alempana kuin suurimmassa osassa maatamme. Laidunta- mista varten perustettu heinänurmi, jonka ruohontuotanto syksyyn mennessä säännönmukaisesti alenee ja sääsuhteista riippuen voi tuntuvasti vaihdella, vaatii tarkoin suunniteltua laiduntamista. Tähän liittyy myös mahdollisen kevätkesällä esiintyvän ylijäämän talteenotto säilörehuksi valmistamalla, jotta saataisiin edullisin tuotos hehtaaria kohden. Toisaalta on osattava järjestää syöttö niin, että eläinten käyttämä rehuyksikkömäärä muodostuu mahdolli- simman suureksi, mikä ei liian tarkkaan syöttöön pyrittäessä aina onnistu. Erityisesti korkeampia päivätuotoksia tavoiteltaessa lienee tyydyttävä jonkin verran pienempään rehuyksikkösatoon hehtaarilta kuin minkä nurmi voisi antaa, mutta laitumen käyttöä voitaisiin tehostaa järjestämällä jälkisyöttöä alempituottoisilla eläimillä (vrt. Gordon et ai. 1966, p. 120—125). Tarkoituksenmukaisesti syötetyn laidunnurmen rehuyksikkösato voitaneen arvioida suunnilleen samaksi kuin heinänkorjuulla tai AIV-rehun valmistuksella samalta alueelta saatava sato. Jos kohta laidunnettaessa vältetään rehun säi- lytyksessä tapahtuvat tappiot, laidunruohoa jää toisaalta helposti yli-ikäiseksi, josta syystä ehkä tuntuvakin hukkaprosentti; liian tarkka syöttäminen puoles- taan vähentää kasvua, jolloin mahdollisesti syntyy säilytyshäviön suuruinen tuotosvajaus. Järven (1967, p. 202—203) mukaan on Laidunyhdistyksen tarkkailulaitu- milta Lapin läänissä vv. 1960—65 saatu rehua 2545 ry ja maitoa tuotettu 3396 kg hehtaarilta, keskimääräisen lannoituksen ollessa 111 kg N, 65 kg P 20 5 Taulukko 12. Nurmiviljelyn tuotantoprosessien muuttuvat kustannukset ha ja ry kohden, hevos- ja traktoritekniikka. Table 12. Variable costs of the grassland production processes,per ha or fu. Tekn. Techn. A t A 2B 4 A 3 B2A4B 3 B4C 0C 4C 2C 3D 1D 2C4D 3 D4L Sato ry/ha - Yield fufha 2115 2638 2938 3294 3564 527 1363 1913 2080 1895 2313 2733 3007 2313 Lannoitus - Fertilizing mk/ha 127 237 282 328 437 0 64 128 255 155 179 428 601 155 Siemen Seeds » 24 24 24 24 24 24 24 24 24 24 24 24 24 24 Suola, AIV-liuos * I 4 11 19 26 34 13 34 48 52 47 58 68 75 - Hay salt, cons.chem. * II 4 9 14 18 24 9 23 33 35 32 39 47 51 - Rehusäilö - Silo » 1 6 12 17 24 11 29 40 44 40 49 57 63 - Niittosilppuri Forage harvester » II 1 12 11 24 29 9 23 33 35 32 39 47 52 Hevostyö - Horse » I 10 12 14 15 16 12 15 17 18 17 19 21 22 5 Traktorityö - Tractor * II 25 29 31 32 34 9 14 17 17 16 19 21 23 6 Ihmistyö - » I 115 142 163 175 192 78 120 147 155 146 167 188 201 37 Labour » II 70 85 93 101 110 21 43 57 61 56 67 78 85 16 Yht. (ilman ihmistyötä) Total (excl. labour) » I 166 290 353 410 535 60 166 257 393 283 329 598 785 184 » II 182 316 373 444 572 62 177 275 410 299 349 624 814 185 Ihmistyö Labour tunteja - hrs I 57.8 71.2 81.4 87.5 95.9 39.1 59.8 73.8 77.6 73.0 83.7 93.8 100.6 18.5 II 34.7 42.3 46.6 50.5 54.8 10.4 21.3 28.8 30.6 28.2 33.0 39.1 42.6 8.0 kustannus p/ry - cost p/fu II 6.3 6.4 6.2 6.1 6.0 14.8 8.8 7.7 7.5 7.8 7.2 6.9 6.7 1.6 II 3.9 3.6 3.5 3.4 3.4 3.9 3.1 3.0 2.9 3.0 2.9 2.9 2.8 0.7 Kustannus p/ry Cost pjf Lannoitus - Fertilizing 6.0 9.0 9.6 10.0 12.3 0 4.7 6.7 12.3 8.2 7.7 15.7 20.0 7.7 Koko muutt. kustannus -I14.2 17.1 17.9 18.4 20.7 26.2 19.2 21.1 26.3 22.7 21.4 28.8 32.8 9.6 Total variable cost II 12.4 15.6 16.2 16.9 19.3 15.7 15.3 17.3 22.7 18.8 18.0 25.6 29.9 8.7 5 389 390 ja86 kg K 2O hehtaaria kohden. Esitettyjen lukujen perusteella voidaan laskea, että lehmien keskimääräinen päivätuotos 109 vuorokautta käsittävänä laidun- kautena on näillä laitumilla ollut 7.9 kg ja rehuyksikkömäärä lehmää kohden koko laidunkautena 636 ry (päivässä 5.83 ry). Perä-Pohjolan kokeiden koejäsenessä D 2 on rehuyksikkösadoksi hehtaarilta saatu, AIV-rehuksi säilöttynä, 2313 ry/ha lannoituksen ollessa 110 kg N, 75 kg P 2 05 ja 90 kg K 2O. Se vastaa näinollen sekä lannoituksensa että rehu- yksikkösatonsa puolesta Järven tarkkailulaitumia. Viimeksimainituilla laitu- milla on lehmiä päivätuotannosta päätellen keskimäärin laidunnettu lypsykau- den keskivaiheilla tai sen jälkeen. On mahdollista, että laidunkausi tutkimus- alueella saattaisi muodostua pitemmäksi kuin Lapin läänin laitumilla. Laidun- kauden pituuden ja ajankohdan vaikutusta ruokintasuunnitelmaan tarkaste- lemme alempana koelaskelmassa C (p. 399). Lypsykarjan ruokintaa koskevat laskelmat Tehtäessä laskelmia lypsykarjataloudesta on syytä lähteä niistä tuotanto- luvuista, joita alueella toimivien karjantarkkailuyhdistysten keskiarvot edusta- vat. Laskelmiemme pohjaksi on otettu Kajaanin, Oulun läänin ja Perä-Pohjo- lan mvs:jen keskiarvot, sekä niistä keskiarvoa korkeampi- ja alempituottoisten lehmien keskitulokset. Nämä tulokset on esitetty edellä (p. 360) olevassa Taulu- kossa 10. Lypsylehmien keskipaino on koko aineiston perusteella ollut 376 kg ja maidon tuotanto 3200 kg rasvaprosentin ollessa 4.13. Parempi puolisko ai- neistosta pääsee keskiarvoon 3600 kg huonomman puoliskon jäädessä 2800 kg:n vaiheille. Samassa taulukossa on edellä mainittujen tuotos- ja rehunkäyttölukujen rinnalla esitetty myös niiden Suomussalmen tutkimusalueen tilojen keskiarvot, joilta karjantarkkailutiedot tutkimusajalta on käytettävissä. Näillä tiloilla on saatu keskimäärin 3500 kg maitoa lehmää kohden, rasvaprosentin ollessa jopa 4.9 %:n tasoa. Elopainot ja rehunkäyttöluvut ovat korkeampia kuin maanviljelysseurojen tarkkailuyhdistyksissä keskimäärin. Tässä tutkimuksessa on maidontuotannon osalta edellytetty kolme erilaista 4 %:n maidon tuotosta vastaavaa intensiteettitasoa, nimittäin 2800 kg, 3200 kg ja 3600 kg. Kuten edellisestä selviää, tutkimusalueen tarkkailukarjojen taso on lähes korkeinta vaihtoehtoa vastaavaa. Kuitenkin on otaksuttava, että muiden karjojen taso jää sen alle, ja osa karjoista saattaa olla alinta mainituista tasoista vastaavalla asteella. Jos edellytetään, että heinä on ollut kukinnan keskivaiheilla niitettyä timo- teiheinää ja sisältänyt siten 91 g sulavaa raakavalkuaista ry:ä kohden, öljyväki- rehu 340 g srv/ry sisältävää, viljaväkirehuohraa ä 75 g srv, väkevä tuorerehu naattinaurista sekä täyttävä tuorerehu AIV-rehua, niin rehutaulukoissa esi- tettyjen lukujen nojalla päädytään siihen, että tarkkailukarjoissa on keski- määrin annettu rehuyksikköä kohden 127 g sulavaa raakavalkuaista ja 1.54 kg kuiva-ainetta. Käytetty rehuyksikkömäärä on jotenkin tarkkaan ruokinta- normien mukainen. 391 Suomussalmen karjoissa olisi yllämainituin edellytyksin käytetty vain 121 g srv/ry, kuiva-ainemäärän eli täyttävyyden ollessa talviruokintakautena 1.53. Tarkkailukarjojen keskiarvoja ei voi pitää täysin luotettavana perustana taloudellisia laskelmia laadittaessa. Ne kuvastavat enemmän ruokintasuunni- telmien laatijoiden ehdotuksia kuin todellista ruokintaa. Käytännössä rehun käyttö muodostuu epätaloudellisemmaksi kuin tarkasti suunnitelluissa ruokinta- kokeissa. Tanskassa on ero teoreettisen ja kirjanpitotiloilla havaitun todellisen kulutuksen välillä havaittu 14 %:ksi (Vitting-Andersen 1966). Tässä tut- kimuksessa on pitäydytty yksinomaan normeihin, joten lasketut tulokset saattavat olla todellista parempia. Rehun suhteellinen arvo maidontuotannossa riippuu ensi sijassa kahdesta tuotantoon vaikuttavasta tekijästä, sulavan raakavalkuaisen määrästä rehu- yksikköä kohden sekä sen täyttävyydestä, ts. kuiva-ainemäärästä ry:ä kohden. Edellisen osalta on asetettu lähinnä minimiä vastaava normi (joka tosin on jossain määrin venyvä), jälkimmäisen osalta sekä minimi että maksimi, joskin taloudellista merkitystä on vain maksimilla1). Erityisesti korkeampien päivä- tuotantojen kohdalla ruokinnan järjestelyä rajoittaa se tosiasia, että päivä- annoksen kuiva-ainemäärä on rajoitettu, joten tuotannon kohotessa on pakko käyttää suhteellisesti enemmän tavallisesti kalliimpia konsentroituja rehuja. Ruokintasuunnitelmissa vaikuttaa edullisimpaan rehuyhdistelmään myös lypsylehmän maidontuotantokäyrän muoto. Tätä on kuvattu yksinkertai- simmin luvulla, joka osoittaa, montako prosenttia viiden ensimmäisen tuotanto- kuukauden maitomäärä on koko vuoden tuotannosta. Paloheimo (1956, p. 455) esittää verraten edullisena suhteena 55 %, vähemmän edullisena 68—69 %. Laadittaessa ruokintanormeihin perustuvia suunnitelmia asettamaamme tutkimustehtävää varten lienee paikallaan jakaa tuotantokausi 3:een osaan: 5 ensimmäistä kuukautta, 6 seuraavaa kuukautta, jona esiintyy tuotantoa sekä ehdyksissäolokuukausi, jolloin ruokinta käsittää vain elatusrehua sekä sikiön kasvattamiseen tarvittavan ravinnon. Tarkkailukarjojen keskituotannot voidaan ajatella saavutettavaksi vaihto- ehtoisesti »edullisen» ja »epäedullisen» tuotantokäyrän vallitessa, jolloin 3200 kg:n tulos voidaan saavuttaa keskimääräisten päivätuotantojen ollessa tuotta- villa jaksoilla joko 14.9 kg ja 5.3 kg tai 11.7 kg ja 8.0 kg. Vuosituotanto 3600 kg voidaan saavuttaa esim. 14.9 kg;n ja 8.0 kg:n keskituotannolla, ja esim. 2800 kg;n vuosituotantoon päästään päivätuotannoilla 11.7 kg ja 5.3 kg. Edellyttäen elopainoksi 376 kg ja rasvaprosentiksi 4,3, mikä vastaa Kajaanin osuusmeijerin vastaanottaman maidon rasvapitoisuutta saadaan ruokintanormien mukaan (Maatalouskalenteri 1966, p. 195) seuraavat ravinnontarvetta koskevat luvut; x) Käytettäessä täyttävyyslukujen inverssiarvoja, so. väkevyyslukuja, jotka Jännes aikanaan esitti käytäntöön otettaviksi, relevantiksi tulee minimi. 392 Päivä- Sulavaa Kuiva- ,tuotanto Vakevyys- Production e^luy*{s'*c*c ° raakavalk. ainetta Srv/ry K.a./ry luku per day /.«. DCP Dry matter DCP\f.u. DMjf.u. Conc kg « kg 14.9 8.66 1137.3 12.12 0.1313 1.40 0.7142 11.7 7.45 949.5 11.17 0.1274 1.50 0.6669 8,0 6.04 733.5 9.66 0.1214 1.60 0.6253 5.8 5.22 605.3 8.87 0.1160 1.70 0.5885 5.3 5.03 576.8 8.55 0.1147 1.70 0.5883 0.0 4.75 590.0 8.55 0.1242 1.70 0.5555 Laiduntuotannon kausivaihtelun huomioonottaminen Siihen nähden, että laitumella saatava rehu yleensä, ja todennäköisesti myös tutkimusalueen olosuhteissa, kaipaa vähemmän täydennystä valkuais- määrän ja väkevyyden suhteen kuin talviruokinnassa käytettävät karkeat re- hut, maidontuotannon jakaantumisella laidunkauden ja sisäruokintakauden kesken on laskelmiemme kannalta varteenotettava merkitys. Maidontuotannon vaihteluista tiloilla ei ole suoranaisia tietoja käytettävänä. Sitävastoin on ollut mahdollisuus käyttää maataloustilaston mukaisia Kajaanin mvs:n alueella olevien meijerien kuukausittaisia vastaanottomääriä sekä Kajaanin osuusmei- jerin ilmoittamia tietoja asianomaisten maidonlähettäjien kuukausittaisista toi- mituksista meijerille. Niistä voidaan laskea laidunkauden ja sisäruokintakauden keskimääräiset maidontoimitukset suhdelukuina, joissa vuoden keskimääräistä päivittäistä toimitusta on merkitty I00:lla. Maidon käytön kotitalouksissa voi- taneen arvioida pysyneen suunnilleen samana vuoden ympäri ja tässä arvioin- nissa voitaneen soveltaa maaseudun kulutustutkimuksessa selvitettyjä keskim. kulutusmääriä, joista on mainittu tutkimusryhmän pääraportin sivuilla 57 —59 (Finnish Study Group, I960). Lisättäessä kotikulutus tullaan allaolevan asetel- man viimeisessä sarakkeessa esitettyihin suhdelukuihin, joita käytämme tässä maidontuotannon kausivaihtelun mittana. Kajaanin mvs:n Tutkimustilojen maidon- meijerien maidon toimitukset 1959 —63 Tutkimustilojen vastaanottomäärät Milk deliveries of studyfarms arv’°'t u maidon io=o o T , ... ~ , tuotanto keskim.1959 —63 Kyhma Ryhmä ~,, ... , ~ „ . Keskim. EstimatedMilk receipts of Group Group .... . ~ Aver. productionprovincial dairies A B r Koko vuosi 100 100 100 100 100 Whole year Laidunkausi 117.2121.7 111.9116.9 113.4 Pasture season Sisäruokintakausi 94.4 89.2 94.0 91.5 93.2 Winterfeeding season Edellytettäessä ennenmainitut kolme tuotantotasoa saamme allaolevat keskimääräiset päivätuotannot laidun- ja sisäruokintakaudella. Niitä vastaa- vat rehuyksikkö-, sulavan raakavalkuaisen ja kuiva-aineen määrät ynnä väkevyysluvut esitetään myöskin asetelmassa. 393 Päivä- _ . . . . , . Sulavaa Kuiva- ~Tuotantotaso tuotanto Vake- r, , .. , , ~ Rehuyks, raaka- ainetta Srv/ry K-a./ry . .Production level Milk per J J J vyysluku day /“■ valk - Dfy DCP!f U ■ Cono. . , DCP matterkg kg 3200 1 9.956.78 837 10.20.1235 1.500.6669 s 8.176.10 733 9.80.1202 1.600.6253 3600 1 11.347.31 918 10.20.1256 1.400.7142 s 9.326.54 800 9.80.1223 1.500.6669 2800 1 8.706.31 764 9.50.1211 1.500.6669 s 7.155.72 673 9,2 0,1177 1.600.6253 1 = laidunkausi pasture season s = sisäruokintakausi winter feeding season Ensimmäinen LP-laskelma. Koelaskelma A. Erilaisia päivätuotantoja vastaavan rehun kokoonpano on nyt määrätty lineaarista suunnittelua soveltamalla. Viljelmällä tuotettu karkea rehu on edel- lytetty täydennettäväksi öljykakkuseoksella, joka sisältää sulavaa raakaval- kuaista 340 g/ry ja jonka täyttävyys on 0.95 (väkevyysluku 1.053) sekä hinta :55/ry, ynnä ohralla (75 g srv/ry, täyttävyys 0.95, väkevyysluku 1.053), jonka hinta on —:34/kg ynnä jauhatuskuluja 2 p/kg. Rehutaulukoista saadaan ohralle jonkinverran pienempi täyttävyys, mutta oletamme rehuohran joka saattaa olla osaksi alueella tuotettua olevan laadultaan heikompaa kuin keskimääräinen ohra. Kun keskinkertaisen laidunruohon sulavan raakavalkuaisen määrä on ka- lenterinormien mukaan 163 g/ry ja väkevyysluku 1/1.3 eli 0.77, näyttää siltä, ettei väkirehun käyttö laidunkautena keskimäärin ottaen ole lainkaan tarpeen (paitsi tietenkin korkeiden, esim. yli 20 kg päivätuotantojen jaksoina). Ohjelma on sisäruokintakauden aikana käytetyn rehun osalta laadittu aset- tamalla asetelmissa sivulla 392 mainitut vähimmäisvaatimukset kutakin päivä- tuotantoa vastaavan sulavan raakavalkuais- ja väkevyysluvun kohdalta ja minimoimalla rehuannoksen ry-hinta yllämainittuja väkirehun hintoja sekä edelläselostettujen eri lannoitusvaihtoehtojen muuttuvia kustannuksia C-teki- jänä käyttäen. Esimerkiksi 14.9 kg:n päivätuotantoa varten lasketaan rehuyksikkömäärän jakaantuminen sisäruokintakautena käyttäen seuraa via epäyhtälöitä (he- vosen käyttöön perustuva tekniikkaa): Valkuaisrajoitus: (1) 0.340Xj + 0.075X 2 + 0.0913X 3 + 0.1109X4 + 0.1284X5 + 0.1433X 8 0.1313 Väkevyysrajoitus: (2) 1.053X 1 + l.lllXj + 0.5291X3 +;0.5348X4 + 0.5435XS + 0.5510X 3 g 0 Määräyhtälö: (3) X, + X 2 + X 3 + X 4 + X 5 + X„ = 1.00 Kustannusten minimointiyhtälö: (4) SSXj + 36Xj + 14.8X3 + 17.6X, + 18.5X6 + 20.2X„ = Min. 394 Suunnittelun ratkaisut ovat ensimmäisessä vaiheessa johtaneet seuraaviin tuloksiin, joiden yhteydessä alimmalla intensiteettiasteella tuotettu perusrehu on osoittautunut taloudellisimmaksi: % sisäruokintakauden ry-määrästä % of the amount of fodder units during winter season Päivätuot. Öljy- Heinää + Siitä _ , 1,. Ohraa ~ Siitä heiniä . , Rehun hintaProduction kakkuja AIV-rehua Alv-rehua per day Oil cakes Barley Hay-\-silage Silage 14.917.3 18.164.7 62.62.1 27.4 11.715.2 11.173.7 71.3 2,4 25.4 8.012.5 5.981.6 79.02.6 23.4 5.39.5 1,8 88.785.9 2.821.6 0.01.3 - 86.884.0 2.822.6 Näiden lukujen perusteella ja otettaessa laidunrehun osuus samaksi kuin poh- joisissa maanviljelysseuroissa keskimäärin (Taul. 10, p. 38) voidaan laskea eri rehujen vuotuinen käyttö tarkasteltavilla kolmella tuotantotasolla seuraavaksi: Öljy- Ohraa Heinää Odelmaa kakkuja Barley Hay AIV- Laidun Yht. Oil cakes rehuna rehua Total c ., Pasturesilage 3200 kg Epäedull. - Unfavourable 243 185 1274 32 620 2354 Edull. - Favourable 240 135 1321 34 625 2355 3600 kg 280 220 1335 32 669 2563 2800 kg 162 52 1208 39 524 1985 Tässä esitettyjä lukuja laskettaessa ei ole otettu huomioon kausiluontoista eroa kesä- ja talvituotannossa. Jos näin tehdään ja käytetään eroavuuden ku- vaajina yllä esitettyjä indeksejä, ja edelleen katsotaan laidunkauden tuotos saaduksi ilman väkirehuja, muodostuu halvin riittävä rehuyhdistelmä kolmella tarkastellulla tuotantotasolla seuraavaksi: öljykakkuja Ohraa Heinää Odelma Oilcakes Barley Hay AIV-r. Laidun \ht. .. Pasture Totalsilage 3200 177 97 1182 39 814 2309 3600 202 91 1266 42 877 2479 2800 148 10 1203 40 757 2158 Näiden LP-menetelmällä laskettujen rehumäärien vertailu ennen (p. 360) mainittuihin pohjoisten maanviljelysseurojen ja Suomussalmen tutkimustilojen karjantarkkailutietoihin viittaa siihen, että käytännössä käytetään viljaväki- rehuja jopa 2—4 kertaa enemmän kuin teoreettiset laskelmat osoittavat tar- peelliseksi, kun taas heinää ja öljykakkuja käytetään vähemmän. Mielenkiin- toista on edelleen, että vallitsevissa hintasuhteissa nurmenviljelyn alinta tasoa intensiivisemmät tuotantoprosessit jäävät pois kuvasta. Öljykakkujen hinnan ollessa 55 p on edullista käyttää näitä aina n. 10 %:iin saakka koko rehun- 395 kulutuksesta. Maidontuotanto perustuisi siten huomattavalta osalta ulkomailta tuotaviin rehuihin, ja nurmenviljelyn tarjoamat mahdollisuudet jäisivät osaksi käyttämättä. Se että öljykakkujen käyttö viljaväkirehuihin verrattuina joita viimeksi mainittujakin tuodaan alueelle runsaasti muualta on ollut suhteellisesti vä- häisempää, on saattanut johtua siitä, että ensiksi mainittuja ei kuluneina vuo- sina aina ole ollut saatavissa. Silmälläpitäen sitä mahdollisuutta, että öljykakkujen saanti esim. talous- poliittisista syistä tultaisiin jatkuvasti rajoittamaan, saattaisi olla paikallaan selvittää, millaisia vaihtoehtoja heinänurmen viljelyintensiteetissä edellyttäisi vaatimus väkirehun antamisesta seoksena, jossa öljyväkirehun ja ohran (tai kauran) ry-määrän suhde olisi oletettu kiinteäksi (esim. 1:3, vastaten tarkkailu- karjoissa vallitsevaa keskimääräistä suhdetta). Ensimmäisen LP-kokeilun johdosta syntyi myöskin epäily, että käyttämäm- me keskiarvot päivittäisestä maidontuotannosta ehkä eivät parhaalla tavalla anna perustaa ruokinnan vuotuista kokoonpanoa koskevalle laskelmalle. Edel- leen saattoi ajatella, että laskelmissa säilörehuille käytetty verraten epäedulli- nen täyttävyysluku on johtanut tulokseen, jossa intensiivinen nurmenviljely ei ole päässyt oikeuksiinsa. Tämän tutkimuksen suunnitelman lopullisesti muotoutuessa oli mahdolli- suus käyttää hyväksi Mäkeläu (1956, p. 106) sekä HvppöLÄn ja Hasusen (1970) uusia tutkimustuloksia, joista saatiin työn aikana eräitä ennakkotietoja. Näiden tutkimusten mukaan päästään kuiva-ainemaksimia määritettäessä parempaan tulokseen kertomalla väkevien rehujen (väkirehut ja juurikasvit) kuiva-ainearvot kertoimilla 0.5 ja 0.6. Näin lasketulle muunnetulle kuiva- aineelle on kokemusperäisesti määrätty maksimi, joka 500 kilon painoiselle lypsylehmälle on 11.5 kg. 100 kg;n muutos elopainossa muuttaa kuiva-ainenor- mia 1.6 kg:lla samaan suuntaan (Hyppölä ja Hasunen 1970, p. 47). Maitomää- rän muutos 18 kg;sta 10 kg:lla vaikuttaa samalla tavalla 0.4 kg;n muutoksen. Seuraavissa laskelmissa on n. 400 kg:n elopainoiselle lehmälle asetettu muunne- tun kuiva-aineen maksimi 10 kg. Säilörehun täyttävyyden kohdalta on uusissa laskelmissa sovellettu arvoa 1.4. Seuraavassa koelaskelmassa, joka on suoritettu Helsingin yliopiston las- kentakeskuksen tietokoneella, pyrittiin selvittämään, miten tämän täyttävyys- luvun käyttäminen muuttaa edullisimman ruokintasuunnitelman rakennetta. Laskelmia edelleen kehitettäessä katsottiin tarpeelliseksi myöskin asettaa ennakolta alaraja heinäksi kuivatun sadon käytölle ruokinnassa. Pelkästään säilörehun tuotantoon ei lypsykarjan tuotantoa voida tarkoituksenmukaisesti rakentaa. Eräissä kotimaisissa kokeissa (Virtanen 1943, p. 288—297) on tosin verraten korkeisiin maidontuotoksiin runsaalla AIV-rehun käytöllä päästy, vaikka kuivan heinän määrä on supistettu I—2 kg:aan päivässä, mutta heinien täydellistä korvaamista ruohosta valmistetulla säilörehulla ei kustannussyistä- kään liene koskaan suositeltu. Eräissä vuoden 1966 Kansainvälisessä nurmi- viljelykongressissa pidetyissä esitelmissä todettiin kuivan heinän käytön säilö- rehun rinnalla noin puoleen rehuyksikkömäärästä olevan tuotannon kannalta edullista (Wellman 1966, p. 223, Foot ja Line 1966, p. 238—241, Nordfeldt 1966, p. 245). Aikaisin korjattu heinä näyttää säilörehua paremmin yksinään 396 soveltuvan väkirehun täydentäjäksi ainakin korkeatuottoisilla lehmillä; toi- saalta näyttää kummankin rehun kulutus vapaasti annettaessa riippuvan väki- rehuannoksen suuruudesta. Timoteiheinän käytön vähimmäismäärä on alempana esitetyissä laskelmissa asetettu 20 %:ksi koko rehuyksikkömäärästä. Kuukausittaisiin keskitypsyihin perustuva ruokintasuunnitelma Edelläesitetyt alustavat laskelmat on suoritettu jakamalla lypsykausi vain kahteen osaan, joiden keskimääräisten tuotantomäärien mukaan suunnitelma on tehty. Tarkempien tulosten saamiseksi on LP-menetelmällä laskettu opti- maalinen ruokintasuunnitelma lypsykauden eri kuukausille. Käyttäen vertailukohteena BRUUNin lypsykauden maidontuotantokäyriä koskevaa tutkimusta (1928) on kolmea tarkasteltavaa tuotannontasoa varten käsivaraisesti piirretty suhteellisesti edullista ja suhteellisesti epäedullista mai- to tuotoksen jakaantumista koskevat käyrät. Näistä on kuukausittaiset keski- päivätuotannot saatu interpoloinnilla seuraavan asetelman mukaisiksi. Päivittäiset keskituotokset lypsykauden kuukausina Monthly averages of milk yield per day Kuukauden järjestysluku poikimisesta 3600 kg/v 3200 k g/v 2800 kg/v Ordin. number maidontuotantokäyrän ollessa with tact, curve of the month edull. epäedull. edull. epäedull. edull. epäedull. favour. unfavour, favour. unfavour. favoru. unfavour. 1 12.912.0 9.912.0 11.012.0 2 15.917.6 12.918.2 13.317.7 3 15.417.4 13.018.0 13.117.6 4 13.815.6 12.915.8 12.015.3 5 12.313.6 12.312.0 10.610.5 6 11.512.0 11.59.5 9.27.5 7 10.610.0 10.56.8 7.65.1 8 9,8 8.69.2 6.36.3 3.6 9 8.67.2 7.44.6 4.72.6 10 7.05.3 5,2 3.23.3 1.4 11 3.52.0 1.90.3 1.40.1 12 0 0 0 0 0 0 5 kk - month 58 63 57 71 57 78 Rehuntarve on kutakin kuukautta varten arvioitu siten, että elatusrehuksi päivässä on katsottu tarvittavan 3.1 rehuyksikköä ja 266 g sulavaa raakaval- kuaista, tuotantorehuksi 0.38 ry ja 58.5 g srv maitokiloa kohden, minkä lisäksi sikiön kasvua varten on katsottu tarvittavan kolmena viimeisenä tiineyskauden kuukautena 0.60, 1.43 ja 1.73 ry sekä 96, 226 ja276 g srv vastaavasti päivittäin. Ruokintasuunnitelmat on tehty tätä silmällä pitäen, samalla noudattaen kuiva- ainesisällön kohdalta ylempänä selostettua uutta periaatetta. Jotta saavutettaisiin yhdenmukaisuus aikaisempien laskelmien kanssa on 397 laidunkausi lypsykauden kuukausien järjestysluvun puolesta sijoitettu siten, että p. 392 mainitut suhteet laidunkauden ja sisäruokintakauden tuotosten välillä toteutuvat. Laidunkauden on edellytetty kestävän 4 kuukautta, ja laskettaessa eri rehujen osuutta on lypsykauden tietyt kuukaudet toisinaan jouduttu jakamaan laidun- ja sisäruokintakauden kesken. Laidunkautena ei lypsykauden asianomaisen kuukauden kohdalla edellytettyjä rehuannoksia ole ajateltu käytetyiksi, vaan korvatuiksi vastaavalla ry-määrällä laidunrehua. Kun laidunrehun srv.pitoisuudeksi on edellytetty 163 g/ry ja täyttävyydeksi 1.3, on vain harvoissa tapauksissa osoittautunut tarpeelliseksi korvata osa rehu- yksiköistä viljalla. Tietokoneella suoritetut koelaskelmat Edellisen nojalla on lypsykarjantuotantoa varten edullisin suunnitelma otak- suttu voitavan laatia seuraavalla tavalla. Perustuotannoksi on valittu alusta- vien laskelmien mukaan alhaisimmin muuttuvin kustannuksin tapahtuva, Aj-intensiteettiastetta vastaava heinäntuotanto, jonka odelmasadosta pieni osa (3.2 %) korjataan AIV-rehuksi, loppu laitumena. Kun paikkakunnalla mahdollisesti tuotettavalle ohralle halutaan turvata menekkiä, sisällytetään viljelysuunnitelmaan AIV-nurmia, joiden runsaasti sulavaa raakaproteinia sisältävät sadot korjataan AIV-rehuksi, kuitenkin olosuhteiden mukaan myös- kin laiduntamista käyttäen. Edullisin suhde heinänurmien (Aj) ja AIV-nur- mien eri intensiteettiasteiden (kysymykseen voivat tulla vain C 2 tai D 2) välillä valitaan LP-menetelmällä, jossa lisäehdoksi (varmuuden vuoksi) asetetaan, että kuivaa heinää sisältyy sisäruokintaan vähintään 20 % ry-määrästä. Väki- rehuseokseen sisältyy, kuten edellisissä esimerkeissä, 1/4 öljykakkuseosta. Lai- dunkauden maidontuotos on edelläkuvatulla tavalla edellytetty sisäruokinta- kauden tuotosta korkeammaksi, ja laidunkauden mahdollinen väkirehuntarve on laskettu samoilla perusteilla kuin sisäruokintakaudenkin. Huomioonottaen mainitun heinän vähimmäismäärän vaikutuksen rehuyksi- kön ravintosisältöön voidaan simplex-menetelmässä soveltaa seuraavanlaisia epäyhtälöitä (esimerkkinä 3600 kg vuosituotantoisen epäedullisen tuotanto- käyrän omaavan lehmän 2. lypsykuukauden päivätuotantoa (17.6 kg) vastaava ruokinta, tekniikka I. 1) Valkuaisrajoitus: (1) 0.14125 X 7 + 0.0750 X 2 + 0.0913 X 3 + 0.1109 X 4 + 0.1284 X 6 + 0.1520 X 6 + 0.1770 X 7 + 0.2330 X 8 1296 Täyttävyysrajoitus: (2) 0.450 X t + 0.450 X 2 + 1.880 X 3 + 1.842 X 4 + 1.786 X 5 + 1.420 X 3 + 1,420 X 7 + 1.420 X 8 g 10 *) Myöhemmin suoritettujen tarkistusten vuoksi LP-laskelmissa käytetyt kertoimet eivät kaikissa tapauksissa täydellisesti täsmää aikaisemmin esitettyjen kanssa. Esiintyvät muutaman desimaalin erot eivät luotettavuusrajojen sisällä vaikuta ruokintasuunnitelmiin. 398 Kuivaheinäminimi: ') (3) X 3 > 0.20 x 9.79 Määräyhtälö: (4) Xj + X 2 + X 3 + X 4 + X 5 + X 6 + X 7 + X 8 = 9.79 Minimointi (5) 37.7 X x + 32 X 2 + 14.9 X 3 + 17.0 X 4 + 17.4 X 5 + 21.6 X 6 + 21.9 X 7 + 31.8 X 8 = Min. Simplex-ratkaisu on tässä tapauksessa johtanut päiväannokseen, johon si- sältyy 0.96 ry öljyväkirehua, 4.00 ry ohraa, 1.96 ry TiA 4 tuotantoprosessin satoa (4.7 kg heinää ja n. 0.4 kg säilörehua) sekä 2.87 ry TiD 2:n satoa (n. 18 kg säilörehua). Rehuannoksen kustannushinnaksi muodostuu 2:73, s.o. 27.8 p/ry. Kuukautta kohden rehunkäyttö on saatu kertomalla 30:11a, kun taas vuotuinen kulutus muodostuu kuukausimäärien summasta. Koelaskelma B. Säilörehun täyttävyysluvun vaikutus ruokintasuunnitelmaan Kuukausikeskiarvojen perusteella tehtiin aluksi koelaskelma, jossa 3600 kg;n tuotannon ja epäedullisen maidontuotantokäyrän edellytyksillä laskettiin eri tuotantoprosesseissa tuotettavien rehujen edullisin jakautuminen vaihtoeh- doissa, joissa säilörehun täyttävyys on 1.60 tai 1.42. Tulokset esitetään seuraa- vassa asetelmassa. Eri tuotantoprosessien kuivaheinä- ja säilörehumäärät on siinä yhdistetty; kaikkien tuotantoprosessien luvut on sitäpaitsi koottu tau- lukkoon 12. Edullisin rehujakautuma, ry Kustannus Optimum combination of feeds, f.u. Cost Jos säilörehun Tekn. Öljy- Ohra Timotei- AIV- Laidun Yht. ry kohden heinä säilör. Pasture Total per f.u.täyttävyys on Techn. väki- Barley If DM content rehu Hay Silage o/ sicage is Oil cakes p 1.60 I 78 417 728 529 858 2611 19.4 II 78 405 644 627 858 2612 17.7 1.42 I 64 360 758 573 858 2615 18.7 it 64 335 677 677 858 2611 17.1 Verrattaessa vaihtoehtoja todetaan, että molempien nurmenviljely tekniik- kojen olosuhteissa alemman täyttävyysluvun soveltaminen tekee mahdolliseksi väkirehun käytön supistamisen 15—17 %:lla, samalla kun kustannukset rehu- yksikköä kohden alenevat 0.6 —0.7 pennillä eli n. 5%. Traktoritekniikassa säilö- J ) Kuivaheinäminimi olisi oikeammin pitänyt esittää muodossa 0.968 X 3 + 0.838 X 4 + 0,789 X 5 g 0.20 x 9.79, koska tuotantoprosessit TiAj, A 2B 4 ja A 3B2 sisältävät myös säilörehua. Kun TiAj alhaisen kustannushintansa vuoksi useimmiten työntää nämä toiset vaihtoehdot pois, tarkempi rajoitus tuskin kuitenkaan olisi muuttanut tuloksia. 399 rehujen käyttöä kannattaa näillä edellytyksillä lisätä enemmän kuin hevostek- niikassa. Sisäruokintakauden rehujen keskimääräinen raakavalkuaispitoisuus olisi tekn. I n olosuhteissa 125 g/ry ja täyttävyys olisi edellisen vaihtoehdon mukaan 1.56 ja jälkimmäisen mukaan (jolloin väkirehun osalta on sovellettu muunnetun kuiva-aineen periaatetta, vrt. edellä p. 395) (Hyppölä & Hasunen 1970). 1.39. Edellisen laskutavan mukaan on päästy jotenkin samaan keskiarvoon kuin tutkimusalueen tarkkailukarjoissa (vrt. p. 360), myös raakavalkuaispitoi- suuden ollessa suunnilleen samoilla lukemilla. Tietyillä epäilyillä on kuitenkin suhtauduttava laidunrehuyksiköiden mää- rään. Kysymys on ennenkaikkea siitä, voidaanko päivätuotantoa, joka laidun- kauden ensimmäisenä kuukautena olisi 14.6, viimeisenä 9.7 kg ja keskimäärin koko jaksona 11.2 kg, ylläpitää miltei kokonaan ilman lisärehua. Pelkästään normien ja edellä asetettujen täyttävyyslukuvaatimusten perusteella on las- kettavissa, että ensimmäisenä laidukauden kuukautena 44 ry laidunrehusta olisi korvattava ohralla. Koelaskelma C. Maidon tuotantokäyrän muodon ja laidunkauden ajankohdan vai- kutus ruokintasuunnitelmaan »Edulliseksi» on tässä tutkimuksessa nimitetty maidontuotantokäyrää, jossa päivätuotannot eivät nouse kovin korkealle, mutta pysyvät suhteellisesti ta- saisina lypsykauden loppukuukausille saakka (vrt. p. 391). Voidaan odottaa, että tällaisissa oloissa selviydytään pienemmällä väkirehumäärällä ja ry:ä kohden alemmilla tuotantokustannuksilla kuin »epäedullisen» käyrän olosuhteissa. Koelaskelman C tarkoitus on valaista asiaa vertaamalla 3200 kg:n vuotuisen maidontuotannon ruokintasuunnitelmia tapauksissa, joista toisessa 57 % ja toisessa 71 % maidontuotoksesta on saatu 5 ensimmäisen lypsykuukauden kuluessa. Laidunkauden sijoittumisella lypsykauden kuukausille on myöskin vaiku- tuksensa sisäruokintakauden rehukoostumukseen. Selvittääksemme, miten poikkeaminen tuotantosuunnitelmaa varten hyväksytystä pariaatteesta saat- taisi vaikuttaa ruokintasuunnitelmaan ja kustannuksiin, on koelaskelman C molempien lypsykäyrävaihtoehtojen ruokintasuunnitelmat tehty myöskin »myöhäisen» laidunkauden edellytyksellä. Tällöin laidunkausi on sijoitettu niin, että sen keskimääräinen päivätuotanto vastaa vuoden keskimääräistä päivä- tuotantoa. Laidunkaudet sijoittuvat tässä tapauksessa n. 2 kuukautta myö- häisemmiksi kuin tämän tutkimuksen »normaalitapauksessa». Keskimääräiset poikimisajat sattuvat tässä »normaalitapauksessa» maaliskuun, myöhäisen lai- dunkauden tapauksessa helmikuun alkuun. Laidunkausi on tässä koelaskel- massa kuten edellisessäkin asetettu 110 päivän pituiseksi. Valtion Tietokonekeskuksen koneella suoritetun LP-laskelman tulokset nähdään, paitsi Taulukossa 13 tuotantoprosessittain esitettynä, myös seuraa- vassa asetelmassa, josta nähdään varsinainen rehujakautuma. 400 Maidontuot. käyrä. Edullisin rehujakautuma Kustannus laidunkauden Optimum combination of feeds Cost sijoittuminen ) Öljykakut Ohra Timotei- AIV- Laidun Yht. ry kohden Lactation curve, cakes Barley heinä säilör. Pasture Totat per fupasture period') Hay Sj.^ 3200 kg e) (a) I - 251 782 616 815 2465 17.3 II - 214 640 794 817 2465 15.5 3200 kg e) (b) I - 355 678 718 707 2458 18.5 II - 322 536 902 707 2467 16,6 3200 kg (ee) (a) I 60 313 881 389 820 2463 18.6 II 60 303 757 525 823 2468 16.7 3200 kg (ee) (b) I 75 444 764 505 681 2468 19.7 II 75 430 661 623 680 2469 18.2 Asetelmasta selviää, että edullisen tuotantokäyrän tapauksessa saavutetaan säästöä väkirehussa ja yli pennin säästö ry:ä kohden kustannuksissa, ja aikai- sempi laidunkausi aiheuttaa miltei samalla tavalla säästöä Mainittakoon kui- tenkin, että esim. BRUNNFÄi/rin (1952) tutkimukset Ruotsissa viittaavat siihen, että syksyllä poikineet lehmät saattavat osoittautua edullisemmiksi kuin kevätpoikivat sen vuoksi, että laiduntamisen johdosta tuotantomäärät lypsy- kauden loppupuolella kohoavat ja nostavat myös vuosituotannon määriä. Uudistilan tuotantosuunnitelmassa sovellettavat luvut Lopullista tuotantosuunnitelmaa laadittaessa oli pyrkimyksenä käyttää yhdistelyä, joka johtaisi optimaaliseen tulokseen. Kun eläinten tuotantokyky muodostaa rajoituksen, josta ei etukäteen voida olla selvillä, valittiin LP- laskelmassa vaihtoehdoiksi kolme maidontuotannon tasoa, 2800, 3200 ja 3600 kg. Maidontuotantokäyrän osalta, joka sekin on osaksi perinnöllisyystekijöistä riippuva, olisi ollut paikallaan soveltaa sekä edullisia että epäedullisia vaihto- ehtoja. Lopullisissa laskelmissa ei kuitenkaan näin ole tehty, vaan kultakin intensiteettitasolta on otettu yksi vaihtoehto. 3600 kg;n vuosituotannon osalta on sovellettu »epäedullista», 3200 kg:n »edullista» ja 2800 kg:n osalta »edullista» lypsykäyrää. LP-laskelmissa sovellettujen ruokintasuunnitelmien rakenne selviää taulu- kosta sekä alla olevasta asetelmasta. Asetelmaan on otettu myöskin Suomus- salmen tutkimusalueen tarkkailukarjojen rehunkäyttöjakautuma vv. 1959—63 ja kustannus ry:ä kohden edellyttäen käytetyksi samoja hintoja kuin LP-las- kelmissa. ] ) e = edullinen lypsykäyrä, favourable lactation curve ee = epäedullinen * unfavourable * » a = aikainen laidunkausi, early pasture period b = kaksi kuukautta myöhäisempi laidunkausi, 2 months later pasture period 401 Tuotantotaso Production level Edullisin rehujakautuma, ry lehmää kohden Kustannus Optimum combination of feeds, f.u. per cow Cost . Timotei- AIV- Oljykakut Ohra . . .. ...... Laidun Yht. p/ry.JJ heinä sailor. J Oil cakes Barley //ay Silage Pasture Total Plf- U - 3600 kg (ee) I 72 420 734 554 849 2629 18.9 II 72 410 670 632 849 2633 17.5 3200 kg (e) I 23 365 634 643 801 2466 18.6 II 23 353 543 745 801 2465 16.9 2800 kg (e) I 18 293 731 511 763 2317 17.9 II 18 290 642 604 763 2317 16.3 Suomussalmen tarkkailukarjat Suomussalmi milk Rec. herds (3500 kg) 167 501 1054 230 1) 667 2629 20.1 J ) Tämä erä koostuu erilaisista rehuista not only silage 402 Taulukko 13. Simplex-menetelmällä lasketut edullisimmat prosessien yhdistelmät. Table 13. The optimum combination of processes computed by Simplex. Nurmenviljelyn tuotantoprosessit Kustannus Cost Grassland processes Suunnitelman edellytykset Väkilrehuseos Ohra Yht. Preconditions of plan Oil cakes Barley T ~ Total , , ...., ... p/ry J J t> -r- /~ Laidun lehmää kohti , , TlA t TiA 3 B2 TiCj TiD 2 mA/cot£ , p/f.u. Koelaskelma (B) Preliminary calc. (B) 3600 kg (ee) Täytt. 1.60 I (78) 417 609 176-473 858 2611 506 19.4 DM/fu II (78) 405 665-167 439 858 2612 461 17.7 Täytt. 1.42 I (64) 360 640 176 32 484 858 2615 489 18.7 DM/fu II (64) 335 688 14 201 451 858 2611 445 17.1 Koelaskelma (C) Preliminary calc. (C) 3200 kg (e) (a) I -256 622 228-548 815 2465 426 17.3 Aikain.laid. II -214 661-368 405 817 2465 381 15.5 Early past, season (b) I -355 533 205-658 707 2458 455 18.5 Myöh. laid. II -322 554-468 416 707 2467 409 16.6 Late past, season 3200 kg (ee) (a) I (60) 313 554 437-279 820 2463 458 18.6 Aikain.laid. II (60) 303 782-108 392 823 2468 411 16.7 Early past, season (b) I (75) 444 540 305 424 681 2468 487 19.7 Myöh. laid. II (75) 430 683-162 439 680 2469 449 18.2 Late past.season 3600 kg (ee) I (72) 420 593 203-492 849 2629 498 18.9 Unfavourable II (72) 410 692-97 513 849 2633 461 17.5 3600 kg (e) I (23) 365 502 187-588 801 2466 459 18,6 Favourable II (23) 353 561 173 554 801 2465 416 16.9 2800 kg (ee) I (18) 293 490 326-426 763 2317 417 17.9 Unfavourable II (18) 290 663-47 536 763 2317 378 16.3 2800 kg (e) I -298 525 269-531 693 2317 415 17.9 Favourable II 254 584-431 355 693 2317 372 16. 1 403 LP-menetelmällä lasketut ruokintasuunnitelmat ovat johtaneet rehujakau- tumaan, jossa ulkomailta tuotavien öljyväkirehujen käyttö on supistunut alle puoleen siitä mitä se on tarkkailukarjojen rehunkäyttökirjanpidon mukaan. Ruokinta perustuu korkeinta tuotantovaihtoehtoa tarkoittavassa tapauksessa yli 80 %:sesti viljely varmaan nurmiviljelyyn, kun se tarkkailukarjoissa on pe- rustunut siihen n. 70 —75 %:sesti. Muuttuvan kustannuksen pienehkö supistu- minen on myös havaittavissa. Lypsykarjatalouden kateluotlolaskelmat Katetuoton selvittämiseksi määrätään ensiksikin kokonaistuotto, joka saa- daan kertomalla maitotuotos maidon hinnalla ja lisäämällä tuloon vasikan sekä lannan arvo. Maidon arvo lasketaan, kuten edellä (p. 380) on esitetty, kolmen vaihtoehtoisen hinnan :36 (a), —:25 (b) ja —:7O (c) perusteella. Vasikan arvo on kaikissa tapauksissa edellytetty 50 markaksi ja lannan arvo on laskettu lähinnä sen sisältämien kasvinravinteiden arvon perusteella 7 markaksi ton- nilta eli 42: markaksi eläintä kohden. Kuivikkeiden arvo esiintyy katetuoton supistuksena. On arvioitu käytet- tävän 1200 kg olkia, joiden hinnaksi on laskettu 3 p/kg. Eräät muuttuvien kustannusten erät, kuten kalustokustannukset, poltto- puut ja sähkö, eläinpääoman korko sekä erinäiset rahamenot on arvioitu lä- hinnä maatalouden kannattavuustutkimuksen vastaavien lukujen perusteella. Ns. osuutta yleiskustannuksiin ei katetuottolaskelmassa ole otettu mukaan. Sensijaan on lypsylehmän uusimiskustannus katsottu sellaisenaan vähennys- eriin kuuluvaksi. Uusimiskustannusta varten on arvioitu hiehon kasvatukseen poikimakun- toiseksi kuluva rehumäärä, joka on hinnoiteltu tässä tutkimuksessa sovellettu- jen muuttuvien kustannusten mukaan. Ruokintakustannus koostuu maidon hinnasta riippuen kahden vaihtoehdon mukaan seuraavasti: Hiehon ruokintakustannus Feeding of the heifer (a) (b) 200 kg maitoa milk, 36/25 p 72, 50, 1000 » kuoritt. maitoa skim milk 40, 35, 350 » ohraa barley, 32 p/kg 112, 112, 2000 » heinää hay, 14 p/ry 112, 112, 900 » säilörehua silage, 21 p/ry 26, 26, 1000 ry laidunta pasture, 10 p/ry 100,— 100,— Yhteensä Total 462, — 435,- Hiehon kasvattamiseen tarvittava työmäärä on 130 t, mikä hinnoitellaan 2 markan mukaan tunnilta. Eläinpääoman korko lasketaan 2 vuoden ajalta puo- lelle kasvatuskustannuksista 6 %:n mukaan. Kun vasikan hinta otetaan mu- kaan kasvatuskustannukset ovat kaikkiaan a) tapauksessa 818: ja b) ta- pauksessa 790: . Jos vuotuinen karsinta lasketaan 15 %:ksi ja teuraslehmästä saadaan 390 X0.425 = 167 kg lihaa jonka arvo 2:52 mukaan on 421:—, päädytään tapauk- 404 sessa a) 60 markan, tapauksessa b) 55 markan uudistuskustannukseen lypsy- lehmää kohden vuodessa. Vähennyksenä katetuottoon tulee tässä laskelmassa edelleen ostettujen öljyväkirehujen arvo. Tarvittavien rehuyksiköiden luku selviää aikaisemmista ruokintasuunnitelmista, jotka on tehty erikseen tekn. I. ja tekn. II:n olosuhteita varten. Hintana käytetään tässäkin 55 p/ry. Edelleen vähennetään kivennäis- rehujen arvo, joka on otettu maatalouden kannattavuustutkimuksesta. Maidontuotannon katetuotto, jonka on peitettävä myös rehunviljelynmuut- tuvat kustannukset, muodostuu näillä edellytyksillä eri tapauksissa seuraavaksi: Vuosituotanto Production Maidon hinta1) Milk priceh Tuotto Return Maito Milk . Vasikka Calf Lanta (netto) Manure Muuttuvat kust. Variable costs öljykakut Oil cakes Kivennäisaineet Minerals Viljan jauhatus Grain grinding Kuivike Litter Polttopuut, sähkö Fuel, electr Kalusto Utensils Erill. rahamenot Cash paym Eläinp. korko Interest of livestock capit. Uudistus Depreciation Muuttuvat kust. Variable costs Katetuotto Gross margin 3600 3200 2800 (a) (b) (a) (b) (a) (b) . 1296 900 1152 800 1008 700 50 50 50 50 50 50 42 42 42 42 42 42 1388 922 1244 892 1100 792 40 40 13 13 10 10 13 13 13 13 13 13 8 8 7 7 6 6 36 36 36 36 36 36 14 14 14 14 14 14 13 13 13 13 13 13 30 30 30 30 30 30 26 26 26 26 26 26 60 55 60 55 60 55 240 235 212 207 208 203 1148 757 1032 685 892 589 Maidon hinnan ollessa ;70 eli hintatilanteessa (c) katetuotot ovat vaihto- ehdossa 3600 kg 2214: , 3200 kg 1984: ja 2800 kg 1713: lehmää kohden. Tuotantoprosessit naudanlihan tuotannossa Vasikoiden kasvattamisesta lihaeläimiksi oli tutkimuksen suorittamisen ajankohtana vain niukasti koetoimintaan perustuvaa tietoa. Niinpä esim. ta- loudellisesti edullisimman ruokinnan suunnittelua varten oli vaikea löytää nor- meja, erityisesti rehuannoksen kokoonpanon osalta. Oppikirjoissa yleensä suo- siteltiin verraten runsasta täysimaidon käyttöä kasvatettaville vasikoille, ja kuorittu maito kuului jotenkin välttämättömästi kasvatukseen aina 6 kuukau- den ikään. Tutkimuksen kasvatus vaihtoehto]a suunniteltaessa käytettiin hyväksi mm. Jääskeläisen (1936) tutkimustuloksia ayrshirekarjan hiehojen rehunkäytöstä ja elopainon kehityksestä kasvatuskaudelta, joka ulottui 30 kuukauden ikään. Rehunkäyttö oli laskettu sisäruokintakauden rehuina eri-ikäisistä hiehoryhmistä *) Hintatilanne (a) ,36 mk/kg, (b) ,25 mk/kg. tehtyjen havaintojen perusteella. Toisissa, Salmisen (1964) Pohjois-Savon koeasemalla suorittamissakokeissa maaliskuun alussa syntyneitä ayrshiremulleja kasvatettiin mahdollisimman pienellä väkirehun ja runsaalla heinän ja laidun- rehun käytöllä kahden laidunkauden yli 19 kuukauden ikään. Painohavainnot tehtiin siinä yhteydessä mm. laidunkausien alkamis- ja päättymispäivinä, jolloin päivittäinen lisäkasvu todettiin 1. laidunkautena 687 ja 2. laidunkau- tena 919 g:ksi, välillä olevan väkirehuttoman sisäruokintakauden kasvun ol- lessa 274 g/pv. Näiden tutkimusten perusteella on laskettu eripituisilta kasva- tusjaksoilta seuraavat vertailevat rehunkäyttöluvut. Salmisen lukuja on täydennetty laidunrehun määrää koskevilla arvioilla. Ay-hiehojen ja sonnimullikoiden ruokinta ja saavutetut painot Jääskeläisen ja Salmisen mukaan Data on feeding and weights of Ayrshire heifers and bulls Hiehot Heifers (Jääskeläinen) Sonnimullikat Young bulls (Salminen) Kasvatusaika, kk 8 12 24 19 8 19 ■Growing per., mths interp. Elopaino, kg Live wghl 156 230 350 (306) 189 353 Teuraspaino, kg Slaught. wght 78 (115) (175) (153) 81 167 Täysmaito - Milk 53 53 53 49 25 25 Kuorittu maito Skimmed milk 156 157 157 157 169 169 Kaurajauho Oat meal 85 115 171 130 30 30 Turnipsia Turnip 46 128 382 263 Säilörehu Silage 134 Heiniä - Hay 140 373 1186 826 13 449 Kev.v.olkia Straw 46 10 Laidunta Pasture (280) (846) Yhteensä ry Total f.u 480 825 1995 1435 517 1653 g srv/ry - g DRP/f.u 167 147 122 129 129 1571) Näiden koetulosten lisäksi oli käytettävissä myös Kaj ano jAn ja Larpeksen (1962) tutkimustuloksia n. 5 kk ikään kasvatettavien lihovasikoiden ruokinta- kokeista. Myös oli tietoja NoRDFELDTin lihovasikoilla ja 24 kk:n ikään kasva- tettavilla kastroiduilla sonnivasikoilla suorittamista kokeista (ref. Hakkarai- nen 1966, p. 94—96, 98—104). Viimeksimainituissa kokeissa tutkittiin mm. ruokinnan voimakkuuden vaikutusta, jolloin osoittautui, että vahva ruokinta etenkin toisena sisäruokintakautena johtiheikkenevään taloudelliseen tulokseen. Ruotsin hintasuhteissa oli jo v. 1957 edullisempaa kasvattaa eläimet vanhem- miksi kuin teurastaa ne jo vuoden ikäisinä. Painokehityksessä etenkin ensimmäisen kasvatusvuoden kuluessa voi olla jopa yli 30 %:n eroja ruokinnan voimakkuudesta riippuen. Suunnilleen tätä suuruusluokkaa olevia eroja esiintyi myöskin Poijärven (1941) 1930-luvulla suorittamissa suomenrotuisten hiehojen kasvatuskokeissa, joissa toisaalta to- dettiin tuotantoeläimiksi kasvatettavien hiehojen elpyvän varsin tyydyttävästi 1 ) Laitumen sadon srv-sisällöksi arvioitu 163 g/ry The pasture yield estimated according to feed tables ■6 405 406 myöskin niukan alkuruokinnan jälkeen. Myös täysmaidon käytön suhteen on voitu viime vuosikymmenten kokemusten jälkeen huomattavasti tinkiä, vieläpä korvata se kokonaankin erilaisilla halvemmilla valmisteilla. Koivisxon ja Yliselän (1964) tutkimukset viittaavat toisaalta siihen, että markkinoille tulevien sonni- ja lehmävasikoiden teuraspainot v. 1961 olivat verraten tyydyttäviä etenkin eteläosassa maata. Pohjois-Suomessa olivat sekä suomen- että ay-rotuisten teurasvasikoiden painot 10 kg tai vieläkin alempia kuin Etelä-Suomessa. Kevättalvella teurastetut syysvasikat ovat olleet paina- vampia kuin kevät- ja kesävasikat. Teurasvasikoiden ja -nautojen kasvatuksen taloudellisuus lienee yleensä yhdistettävissä myös siihen, mihin aikaan kasvatettavat vasikat otetaan ja miten kauan niitä pidetään. Osaksi Hakkaraisen laudaturtyössään (1966) tekemän selvityksen nojalla valittiin tätä tutkimusta varten neljä kasvatusmah dollisuutta, joita on tässä merkitty kirjaimilla A— D. A. Tämän vaihtoehdon mukaan vasikat otettaisiin elo-syyskuussa, ja kas- vatettaisiin seuraavan laidunkauden alkuun 10 kk ikäisiksi. Tällöin ruokinta on täysin sisäruokintakauden rehuihin perustuvaa, mutta toisaalta vasikat tule- vat markkinoille aikana, jolloin lihan kilohinta on 24 p korkeampi kuin syk- syllä. B. Vasikat otetaan tammi-helmikuussa ja kasvatetaan 8 kauukauden ikään, mihin mennessä ne voivat käyttää verraten runsaasti laidunrehua. Tämä vaihtoehto sopeutuu myöskin maidontuotantoa varten tehtyyn suunnitelmaan. C. Vasikat otetaan loka-marraskuussa ja kasvatetaan teurasnaudoiksi kahden laidunkauden yli. D. Lähinnä Salmisen kasvatusmallia seuraten otetaan aikaisia kevättalven vasikoita, jotka kasvatetaan 19 kk ikään kahden laidunkauden yli. Laidun- kauden lasketaan kuitenkin olevan kuukautta lyhyempi kuin Pohjois-Savon koeasemalla. Vaihtoehtoja vastaavat ruokintayhdistelmät ja painotiedot esitetään seu- raavassa asetelmassa: Vaihtoehto Alternative A B C D Vasikat syntyneet Calf births T 1 .. . , , , VIII-IX I-II X-XI 11-111Ikä teurastettaessa, kk Age when slaughtered, mths ® Rehujen käyttö ry Use of feed f.u. Täysmaitoa Whole milk 16 16 16 25 Kuorittu maito Skimmed milk 75 106 75 169 öljykakkuja Oil cakes 56 80 80 Ohraa - Barley 112 120 120 30 AIV-säilörehu Silage 143 250 152 Heinää - Hay 248 100 704 491 Laidunta Pasture 240 1180 778 Yhteensä ry Total f.u 650 662 2425 1652 Teuraspaino Slaughter weight, kg 120 110 235 167 407 Kuten edellisestä selviää, ei 5 kk:n lihovasikoita ole otettu vaihtoehdoksi. Ilähinnä on ajateltu, että kysymykseen tulevat ensi sijassa nurmenviljelyn tuotteita käyttävät vaihtoehdot. Pitemmälle jatkuvasta käsittelystä pudotet- tiin pois myöskin vaihtoehto A, jolla ei tuntunut olevan mahdollisuuksia pysyä mukana kilpailussa. Katetuottoa laskettaessa teuraspainokilon hinta oli vaihtoehdossa B 2:82, vaihtoehdossa C 2:43 ja vaihtoehdossa D 2:45, joita sovellettiin hintatilanteissa (a) ( —:36) ja (b) ( —:25). Vuotta 1972 varten tehdyssä maidon hintatilan- teen (c) ( :70) mukaisessa laskelmassa hintoina käytettiin 6:50, 6:80 ja 6:50. Katetuottolaskelmassa luettiin muuttuviin kustannuksiin vasikan arvo. täysmaidon arvo, hinnoiteltuna eri hintatilanteissa samoin kuin lypsykarja- talouden katetuottolaskelmassa sekä edelleen öljyväkirehujen, kivennäisainei- den, viljan jauhatuskustannusten, sähkön ja eläinlääkintämenojen sekä eläin- pääoman koron aiheuttama kustannus kasvatusajalta. Kuorittu maito on edellytetty palautettavaksi meijeriltä, kuitenkin 3 p kilolta vastaavaa kuljetus- maksua vastaan. Kuivikkeista maksettavan hinnan on katsottu vastaavan lannan arvoa. Kun otetaan huomioon, että ruokintakustannus riippuu myös maidon hin- nasta, muodostuu katetuotto vaihtoehdoissa B-D seuraavasti: BCD Lihan myyntiarvo (a) ja (b) Sales of beef 310 572 409 Muuttuvat kustannukset Variable costs Vasikka Calf 50 50 50 Täysimaito Whole milk (a) 22 22 36 (b) 16 16 25 Kuorittu maito Skimmed milk 29 20 46 öljykakut Oil cakes 44 44 Kivennäisaineet Minerals 3 5 5 Viljan jauhatuskustannukset Grain grinding 2 2 1 Sähkövalo Electricity 1 2 2 Eläinlääk.kustannukset Veterinary 5 6 6 Eläinpääoman korko Interest on livestock cap 6 34 20 Yhteensä Total (a) 162 185 166 (b) 156 179 155 Katetuotto (a) 148 387 243 Gross margin (b) 154 393 254 Hintatilanteessa (c) katetuotot ovat vastaavasti 554, 1413 ja 917 mk. Naudanlihan tuotanto on LP-laskelmassa sidottu maidontuotantoon, mikä luovuttaa enintään 0.75 vasikkaa lehmää kohden sekä kaiken voinvalmistuk- sessa syntyvän kuoritun maidon, sikäli kuin lihantuotanto pystyy kilpailemaan muiden tuotannonhaarojen kanssa. Sikatalouden katetuottolaskelma Sikatalous on ajateltu suunnattavaksi lähinnä kevyen lihotussian tuotta- mistä varten, pyrkien paikalliseen omavaraisuuteen myöskin porsaiden tuotta- 408 misessa. Tällä tavoin on mahdollista käyttää nimenomaan yli alueen tarpeen ulottuvan maidontuotannon sivutuotteita hyödyksi, samoinkuin myöskin ohraa ja perunaa sikäli kuin näiden viljely osoittautuu kilpailukykyiseksi viljan oston kanssa. Lihotussian rehukulutus on laskettu 67 viikon ikäisestä porsaasta (keski- paino 15 kg) n. 7 kk ikäiseen 105 110 kg:n elopainoiseen sikaan, jonka teuras- painoksi oletetaan 77.5 kg. Elopainon lisäkasvukiloa kohden edellytetään tar- vittavan 3.8 ry, joten koko rehunkulutus on 352 ry. Kuorittua maitoa suositellaan sekä tanskalaisissa että ruotsalaisissa ohjeissa annettavaksi n. 40 —5O ry kasvatettavaa lihotussikaa kohden. Määrä voisi Kainuun oloissa olla suurempikin. Loppuosa rehutarpeesta on tässä ajateltu tyydytettäväksi ohralla tai perunalla, tai mieluummin kumpaakin osaksi käyt- täen. Lienee paikallaan tehdä laskelma ohran hinnan perusteella; ruokinta- suunnitelmaa toteutettaessa voidaan peruna ottaa ohran sijaan, ja erilaiset juurikasvit ja pienessä määrin säilörehu myös ottaa kuvaan. LP-laskelmassa on ohran määrä asetettu 245 ry:ksi ja perunan määrä 62 ry:ksi, näiden keski- näistä korvattavuutta ei ole saatu mukaan, myös muut rehuvaihtoehdot on jätetty pois. Ohra oletetaan aggregoidussa laskelmassa ostetuksi hintaan :32 joko omasta maataloudesta tai sen ulkopuolelta; uusimmassa laskelmassa ohranviljely tulee muuttuvine kustannuksineen itse ohjelmaan, mutta vaihto- ehtona on ohran ostaminen hinnalla, joka maidon hintatilanteissa (a) ja (c) on asetettu 50 p:ksi tilanteessa (b) 35 p:ksi rydtä. Porsaan tuotantokustannusta arvioitaessa voitaneen lähteä siitä, että siitos- emakon ruokinta (1300 ry vuodessa) maksaa n. 380:—, hoitokustannus n. 200: ja muita kustannuksia on n. 80:—, eli yhteensä 660: . Jos eloonjäävien por- saiden luku vuodessa arvioidaan varovasti 12 kappaleeksi, tullaan hintaan 55 mk porsasta kohden. Kun otetaan huomioon erilaisia muitakin muuttuvia kustannuksia, sianlihantuotannon katetuottolaskelma muodostuu seuraavan- laiseksi. Maidon hinta Eläintä kohden Per animal (a) (b) (c) Lihotussian myyntiarvo Sales ofpork 210 210 320 Teuraspainokilon hinta Price per slaughter weight 2:70 2:70 4:13 Muuttuvat kustannukset Variable cost Porsas Pig 55 53 75 Kuorittu maito Skim milk 12 10 12 Viljan jauhatuskustannus Grain grinding 6 6 6 Kivennäisseos ja kalanmaksaöljy 2 2 2 Minerals and codliver oil .. Eläinlääkintä ym.' Veterinary costs etc 5 5 5 Polttoaine, mm. perunan keittäminen, sähkö 5 5 5 Fuel, electricity Eläinpääoman korko Interest 4 4 4 89 85 109 Katetuotto Gross margin 121 125 211 Hintatilanteessa (b) otaksutaan kuoritun maidon olevan vähän halvempaa ja samoin porsaiden hinnan, johon maidon hinta vaikuttaa. 409 Lammastalouden katetuottolaskelma Lampaiden pito oli Kainuussa ennen sotaa suhteellisesti yleistä. Kainuulai- nen lammas oli tunnettu hyvän sikiävyytensä ja suhteellisesti suuren kokonsa ja nopeakasvuisuutensa johdosta. Maamme lampaanjalostukselle on näiltä alueilta saadulla siitoseläinaineksella ollut huomattava merkitys, ja ehkä voi sanoa, että suomalaisen lampaan myös kansainvälisesti viime aikoina saavut- tama maine on perustunut tältä suunnalta löydettyyn eläinainekseen. Mutta Kainuusta lammas on tutkimuksen ajankohtana ja sen jälkeen tekisi mieli sanoa arveluttavan nopeasti häviämässä. Vielä 1950 oli Kajaanin maatalouskeskuksen alueella 21 000 lammasta eli jotenkin sama määrä kuin v. 1939, mutta v. 1959 niitä oli 8 400, eli vähemmän kuin puolet ja vuoden 1969 maatalouslaskennan mukaan vain kymmenes osa vuoden 1950 luvusta. Tutki- muksen ajankohtana tapasi vain harvoilla tutkimustiloilla lampaita. Yleinen käsitys on, että lampaat eivät menesty alavilla mailla, jollaisia tut- kimusalueella lähinnä esiintyy. Kainuun lampaita lienee aikaisemmin laidun- nettu etupäässä ylempänä olevilla vaaramailla. Jos ajatellaan lammastalouden tuomista tutkimustilojen tuotantosuunnitelmiin, olisi koetoiminnalla tarkoin selvitettävä ne lähinnä suolimadoista johtuvat vaarat, jotka turvemaan laitu- milla ovat uhkaamassa sekä niiden torjumismahdollisuudet. Perä-Pohjolan koeasemalla lampaita on menestyksellä laidunnettu turvemaalla, ja Islannissa tapaa tätä menettelyä käytännössä. Erään islantilaisen agronomin mukaan tautivaaraa voidaan vähentää siirtämällä lampaita suhteellisesti usein lohkoilta toisille, niin että lohkot pysyvät riittävän pitkän ajan koskemattomina. Mikäli lampaita laidunnetaan pelkästään kivennäismailla, on otettava huo- mioon yleensä suuremmat vaihtoehtoiskäytössä saatavan hyödyn menetykset. Mm. korkeimmat metsätalouden tuotot saadaan, kuten myöhemmin esitettä- västä selviää, kivennäismailla. Ohjelmissamme edellytettiin lammastalous sijoitettavaksi turvemaan nurmiviljelyksille. Koska tätä kohtaan tunnettiin tiettyä epäilyä, lammastalous jätettiin pois eräistä vaihtoehtoisesti esitetyistä rinnakkaisohjelmista. Lammastalouden katetuottolaskelmaan tehtiin disaggregoituun ohjelmaan siirryttäessä eräitä muutoksia. Seuraavassa selostetaan vain lopullisia laskelmia, kuitenkin viitaten pariin tuntuvammin vaikuttaneeseen muutokseen. Uuhien keskimääräinen karitsaluku, jossa vain eloonjäneet on laskettu mukaan, on arvioitu olevan 1.8. Se vastaa hyvänlaisia olosuhteita, mutta jää alemmaksi esim. jalostusyhdistyksen tuotantotarkkailutiloilla saatua tulosta (vrt. Ryynänen 1969,p. 108). Karitsojen keskim. teuraspaino on arvioitu 11.5 kg:ksi, uuhien teuraspainon ollessa 25 kg; 20 % uuhista uusitaan vuosittain. Pässi on oletettu pidettäväksi 10 uuhta kohden, mutta sen rehu- ym. kustan- nukset on otettu lukuun uuhta kohden tehdyssä laskelmassa. Lihan hinta 1959—63 oli 3;06 kilolta, vuoden 1972 hinta (vaihtoehto c) pn 6:80. Villan hinta oli 1959-63 6:63, 1972 7:79. Kokonaistuotto on tällöin ollut uuhta kohden vuodessa mk. (Gross return per ewe, mk): 410 1959/63 1972 (a) (b) (c) Lihaa karitsoista Lamb 20.7 kg 63 140 » uuhesta ja pässistä Mutton 5.25 » 16 36 Villaa karitsoista Lamb wool 1.8 » 11 14 » uuhesta ja pässistä Wool from ewe Scram 2.75 i> 18 21 108 211 Rehunkulutus, johon sisältyy myös karitsain ja pässin rehunkäyttö on, käyttäen vertailuperustana myös Ryynäsen tutkimusta (p. 117) arvioitu seu- raavaksi Uuhta kohden ry f.u. per ewe (incl. the lambs and ram) Kuorittua maitoa Skim milk 10 Ohraa Barley 40 Heinää Hay, TiAj 140 Säilörehua Silage TiD 2 50 Laidunta Pasture L 250 490 Koska viljelmällä tuotetut rehut sisältyvät LP-laskelmaan, ei niistä aiheu- tuvia kustannuksia, lukuunottamatta kuoritun maidon kuljetuskustannuksia, vähennetä katetuotosta. Katetuoton vähennyseriin on sitävastoin sisällytetty seuraavat erät (Deductions): Kuoritun maidon kuljetus Transport of skim milk 0.3 Viljan jauhatuskustannukset Grain grinding 1 Kivennäisrehut Mineral suppll 2 Eläinlääk. kustannukset Veterinary services 3 Kaluston kustannukset Equipment 1 Sähkövalo Electricity 1 Aitaus Fencing (extra costs) 3 Eläinpääoman korko Interest of animal cap 6 17 Tässäkin laskelmassa on kuivikekustannus pantu vastaamaan lannan arvoa. Katetuotot muodostuvat eri hintatilanteissa seuraaviksi: (a) (b) (c) Katetuotto uuhta kohti Gross margin per ewe 92 92 194 Ohranviljelyn muuttuvat kustannukset Ohran hehtaarisadot olivat tutkimustiloilla vv. 1959—63 keskimäärin 1470 kg. Tänä jaksona esiintyi yksi täydellinen katovuosi (1962), jolloin saatiin vain n. 300 kg jotenkin arvotonta tuotetta hehtaarilta. Koillis-Suomen alueen kirjanpitotilojen keskisadot olivat samalla jaksolla 1743 kg, ja vuoden 1962 sato 702 kg. Perä-Pohjolan koeaseman talousviljelyksillä saatiin samoina vuosina keskimäärin 2700 kg ja vuosina 1963—67 2320 kg/ha. Hyvän vertailukohdan satotulostenarvostelemiseksi tarjoaa myös Maatalous- seurojen Keskusliiton ja Pellonraivaus Oy:n Koillis-Suomen havaintotiloja kos- 411 keva aineisto. (Tutkimustulokset havaintotilatoiminnasta . . .). Havaintotiloilla saatiin vv. 1952—63 ohrasta 1393 kg jyviä ja 1964 kg olkia hehtaarilta. Näillä tiloilla käytettiin ohralle keskimäärin 18.4 to karjanlantaa, 17 kg väkilannoit- teiden typpeä, 68 kg fosforihappoa ja 84 kg kalia ha kohden. Huonoimpana vuonna (1956) sato jäi 929 kiloon. Tämän tutkimuksen kannalta olisi hyödyllistä selvittää, missä määrin turve- ja kivennäismaiden sadot vastaavat toisiaan. Havaintotiloilta saatavana ole- vien tietojen mukaan olemme laskeneet keskiarvot pelkästään turvemailla ole- viita ohranviljelyksiltä (6 tilaa). Keskisadoksi on saatu 1220 kg. Kun turve- maan viljelykset ovat hallanarempia kuin kivennäismaiden, lienee varovaisinta arvioida keskisato pienemmäksi. Seuraavissa laskelmissa on kivennäismaan oh- an sadoksi pantu 1700 kg ja turvemaiden keskisadoksi 1200 kg. Koska karjanlanta yleensä ajetaan muokkauksen alaisille maille, tutkimus- tilojen olosuhteissa kevätvilja saanee yleensä verraten runsaan karjanlanta- lannoituksen. Edellämainittujen havaintotilojen ohra on kivennäismailla sää- nut n. 18 to, turvemailla n. 16 tonnia karjanlantaa. Lisäksi havaintotiloilla on käytetty vv. 1952 —59 keskim. 83 kg typpi-, 359 kg fosfaatti- ja 168 kg kali- lannoitteita. Hehtaarin kustannus pelkistä väkilannoitteista nousee vallin- neiden hintojen mukaan n. 84 markkaan, kun taas karjanlanta hinnoitettuna 7 mk mukaan tonnilta nostaisi kustannuksen 210 mk:aan. Suomussalmen tilojen keskimääräinen väkilannoitekustannus on ollut 135 mk/ha, ja karjan- lannan arvon on katsottu vastaavan kuivikeolkien arvoa. Kun ohra suojavil- jana kiinteästi kuuluu nurmenviljelyn kiertoon, ei liene syytä sitä kuormittaa keskimääräistä suuremmalla lannoituskustannuksella, varsinkin kun eräät lähi- alueilta saadut tiedot viittaavat siihen, että esim. typpilannoitusta on kevät- viljoille käytetty vähemmän kuin heinänurmille. Ohranviljelyn muuttuvat kustannukset ja katetuotot eri vaihtoehdoissa näkyvät seuraavasta. Kivennäismaat Turvemaat Mineral soils Peat soils Tekniikka Techniques I II I II Sato Yield jyviä grain 1700 1700 1200 1200 olkia - straw 2500 2500 2400 2400 Arvo - Value 610 610 456 456 Muuttuvat kustannukset Variable costs Siemen Seed 60 60 60 60 Lannoitteet Fertilising 135 135 135 135 Peittausaineet Seed disinfectants 10 10 10 10 Rikkakasv. torjunta Weed control 20 20 20 20 Puinti Threshing puimakone thresh, machine 9 9 leikkuupuimuri combine harvester 76 76 Kuivaus, polttoaine Drying, fuel 6 6 5 5 Traktorityö Tractor 30 29 Raivauskust. korko Interest of land clearing costs 42 42 33 33 Muuttuvat kustannukset Variable costs 282 379 272 368 Katetuotto Gross margin 328 231 184 88 412 Uudessa LP-laskelmassa on muuttuviksi kustannuksiksi otettu netto- kustannukset, joissa olkien arvo on vähennyseränä. Tuotetun karjanlannan arvon katsotaan tällöin jakaantuvan verraten tasaisesti koko peltoalalle. Perunanviljelyn katetuotto ja muuttuvat kustannukset Tutkimustiloilla on perunan keskisato hadta ollut verraten korkea, n. 15 500 kg/ha. Tuhoisat hallat v. 1962 painoivat tämän vuoden tuloksen 8700 kg:aan, tilaryhmässä B aina 7150 kg:aan saakka ja vuoden 1964 sato (10 750 kg) jäi myös huomattavasti alle keskitason, kun taas v. 1960 saatiin jopa 22 500 kg hehtaarilta. Tätä tutkimusta varten ei ole selvitetty kysymystä perunan viljelyvarmuu- desta ja määrällisistä sekä laadullisista sadoista turvemailla. Laskelmissamme on peruna edellytetty viljeltäväksi kivennäismailla. Kun viljelykasveittaisia tietoja lannoituksesta ei onnistuttu tutkimustiloilta saamaan, on perunan lannoituskustannukset pyrittävä arvioimaan vertailu- aineistojen nojalla. Edellämainituilla havaintotiloilla käytettiin vv. 1952 58 keskim. 42.5 to karjanlantaa, 137 kg typpilannoitteita, 346 kg fosfaatti- ja 210 kg kalilannoitteita perunalle. Oletettaessa käytetyn tavallisimpia lannoit- teita ja laskettaessa karjanlannan arvoksi 7:— to, päädyttäisiin vallinneiden väkilannoitehintojen mukaan 391 mk hehtaarikustannukseen. Ensimmäisessä LP-laskelmassa, jota varten tehdyssä katetuottolaskelmassa karjanlannan arvo oli laskettu 4 mk/to, koko lannoituskustannus oli arvioitu 260 mk:ksi, mikä oli jotenkin rehuyksikkösadon suhdetta vastaavassa määrässä korkeampi kuin ohran. Kun perunan markkinointimahdollisuudet alueen ulkopuolelle ovat olleet vähäisiä, on ruokaperunan viljely ajateltu rajoitettavaksi viljelijäperheen ku- lutusta vastaavaksi. Otettaessa huomioon 8 %:n suuruiseksi arvioitu varas- tointitappio ja siemeneksi varauksen lisäksi myös verraten suuri (tässä keskim. n. 40 %:ksi arvioitu) vain rehuperunaksi kelpaava osa sadosta, on viljelijäper- heen kulutustarpeen tyydyttämiseksi tarpeellinen perunanviljelyala arvioitu 0.24 hehtaariksi. Sivutuotteena tältä alalta saadaan n. 1400 kg eli 280 ry rehu- perunaa. Ruokaperunan hinta on katsottu voitavan arvioida Sosiaalisen tut- kimustoimiston kuluttajahintatilaston perusteella, kun taas rehuperunan hintaa määrättäessä on arvioperustana ollut ohran hinta. Uudessa LP-laskelmassa on rehuperunan viljely erotettu eri tuotantoprosessiksi, joka tuottaa rehua lähinnä sikatalouteen. Ruokaperunaa koskevalta osalta on seuraava laskelma katetuottolaskelma, rehuperunan osalta arvioidaan »negatiivinen katetuotto», ts. muuttuvat kustan- nukset. 413 Hehtaaria Arvo kohden Value per ha ; Kokonaissato, kg ha Crop yield 15000 kg Siemeneksi For seed 2700 » Varastotappio (8 %) Swindle 1200 » Nettosato varastotappio Differ 11000 kg Ruokaperunaksi (väh.h.) for food (ret.pr.) 5000 1150 Rehuperunaksi Feed use (ä 6 p/kg) 6000 360 Muuttuvat kustannukset Variable costs Lannoituskustannus Manure and fertilizers 260 Traktorityö Use of tractor (Tekn. II) 107 Työkoneiden vuokra Use of special mack. (Techn. II) 30 Rikkaruohotorjunta Weed control 20 Varastosuojan lämmitys idätysaikana Fuel 5 Raivauskustannusten korko Interest of land clearing capital 42 Muuttuva kust. tekn I 327 Variable cost techn. II 464 Katetuotto ruokaperunan viljelyssä I mk/ha 1183 Gross margin in the prod, for food, II » 1046 Sama 0.24 ha:n alalta Only home use I 284 II 251 Vuoden 1972 vähittäishinnoin ( —:45/kg) laskettuna katetuotto ha kohden muodostuu 2017 ja 1886 mk:ksi hehtaarilta, vastaavissa tekniikoissa. 0.24 ha:n alalta siis saadaan 484: ja 453: . 414 Metsätalous uudistilan taloussuunnitelmassa Tutkimuksemme tarkoituksena on selvittää, miten laajaa metsätaloutta voidaan suositella harjoitettavaksi kainuulaisella uudistilalla, edellyttäen että tämä tuotanto pääasiassa hoidetaan viljelijäperheen omaa työvoimaa käyttäen. Päähuomio kiinnitetään siihen, miten suureen metsäpinta-alaan olisi pyrittävä täystyöllisyyden saavuttamiseksi maatalouden ja metsätalouden täydentäessä toisiaan, ja miten suureksi voidaan arvioida metsätalouteen käytetystä työstä saatava tulo. Metsätaloutta harjoittava maanviljelijä saa tietenkin tulonsa myyntituloina, joihin sisältyy myös hankintatyön korvaus, silloin kun viljelijä ne itse suorittaa. Mutta myyntituloilla on peitettävä varsin huomattavia maa- ja puusto-omaisuuden ylläpidosta johtuvia kustannuksia, joten sitä ei voida edes suurimmalta osaltakaan katsoa työtuloksi. Saattaa olla epärealistista ajatella, että viljelijä voisi vuosittain sijoittaa suunnilleen saman määrän omaa työtänsä metsätalouteen, etenkin jos asetetaan vaatimukseksi, että hankintatyöt on aina suoritettava omalla työvoimalla. Hankintojen taloudellisesti järkevä suorittaminen edellyttää miltei aina niiden keskittämistä, joten yhden maatilan piirissä ei normaalisesti kannata suorittaa samansuuruisia hankintoja vuosittain. Tämä ei kuitenkaan ratkaisevasti vä- hennä tässä suoritettavien laskelmien arvoa. Erilaisia metsänhoitotoimenpiteitä voidaan suorittaa eri vuosina, ja monet niistä voidaan sijoittaa verraten va- paasti vuoden eri jaksoille; sitäpaitsi voimme ajatella, että uudistilalliset ha- keutuvat toistensa luokse ansiotyöhön suurempien hankintojen ollessa kysy- myksessä. Eri asia on tietysti, että puun menekkimahdollisuuksissa esiintyvät vaihtelut saattavat vaikuttaa sen, ettei laskettuja työmahdollisuuksia ole jona- kin aikana. Metsätalouden ihmistyövoiman tarve voidaan mitoittaa välttämättömimmät päätehakkaukset edellyttävän minimiohjelman mukaan, mutta tällöin ei voi- taisi edellyttää metsätaloudesta saatavan edullisinta taloudellista tulosta. Met- sän tuottoa voidaan kuitenkin tiettävästi lisätä erilaisilla ihmistyön käyttöä vaativilla toimenpiteillä, joihin uudistilallisperheen työtä voidaan sopivasti sijoittaa. Toimenpiteiden tuottoa lisäävä vaikutus tosin saattaa ratkaisevasti riippua siitä ammattitaidosta, jolla niitä koskevat suunnitelmat laaditaan ja toteutetaan. Nykyisin voivat viljelijät kuitenkin saada siihen asiantuntevaa apua, joista he maksavat metsätalouden kiinteisiin kustannuksiin luettavan pakollisen metsänhoitomaksun muodossa. Tällaisina metsän tuottoa kohottavina ihmistyötä vaativina toimenpiteinä 415 mainittakoon kasvatushakkuut, metsäojitukset vesiperäisillä mailla, oksien karsiminen arvopuista, taimistojen hoito- ja varsinaiset metsänviljelytoimen- piteet, kylvö ja istuttaminen. Koska on hyvin vaikeata tarkasti arvioida näiden toimenpiteiden vaikutuksia tulevaan tuotokseen, olisi monen mielestä varmaan- kin syytä jättää niitä koskevien laskelmien suorittaminen johonkin myöhem- pään aikaan, jolloin enemmän Pohjois-Suomea koskevia metsänparannustoi- menpiteiden vaikutuksia selvittäviä tutkimustuloksia mahdollisesti on käytet- tävissä. Tämän tutkimuksen tavoitteet jäisivät kuitenkin saavuttamatta, jos ei edes yritetä tehdä arvioita tällaisten töiden tuottavuudesta. Myöskin meto- din kehittämistä silmälläpitäen tällaiseen yritykseen on syytä ryhtyä. Puun tuotosmahdollisuutta koskevia arvioita Kainuun olosuhteita vastaavia kasvu- ja tuottotaulukoita ei vielä tutkimuk- sen alkuvaiheissa ollut käytettävissä. Perä-Pohjolan leveysasteilla 66° 68° olevista täystiheistä luonnonmänniköistä oli sitävastoin ILVESSALon (1937) laatimat taulukot kolmelta metsätyypiltä, ja maan eteläpuoliskosta, keskimäärin leveysasteella 62° sijaitsevista koeala-aineistoista on useita erilaisten luonnon- sekä myös hoidettujen metsiköiden kasvu- ja tuottotaulukoita käytettävissä (Koivisto 1959). Heikurainen (1959, p. 96—100) on tarkastellut ojitettujen soiden juoksevan vuotuisen kuutiokasvun suhdetta leveysasteittain ja myös itä- ja länsisuunnassa, ja vaikka kangasmetsien kasvueroja ei hänen mukaansa ole syytä rinnastaa hänen esittämiinsä tuloksiin, osoittavat ne suuntaa ja ovat sopusoinnussa aikaisempien viimeksimainittuja metsiä koskevien tutkimus- tulosten kanssa. Tämän tutkimuksen ollessa osaksi jo käsikirjoitusvaiheessa ilmestyi Ilves- salou erityisesti Kainuun metsiä koskeva uusi tutkimus (1967). Sen tuloksia oli mahdollista käyttää jo v. 1968 julkaisemamme ennakkotiedonannon laskel- missa (Pihkala, 1968, p. 7—9). Näin on myös ollut mahdollista saada alueen olosuhteisiin erityisen hyvin soveltuvia perustietoja. Tutkimustilojen kasvullisesta metsästä on tiloja perustettaessa 10.3 % luettu mustikkatyyppiin (MT), 52.5 % puolukkatyyppiin (VT) ja 4.5 % kanervatyyp- piin (CT). Myöhemmin on Pohjois-Suomen metsien luokittelussa siirrytty uusiin tyyppinimikkeisiin. Valtion metsien inventoinnissa 1951—55 ovat Suomussalmen hoitoalueen mäntymetsät sijoittuneet suurelta osalta variksen- marja-puolukkatyyppiin (EVT) ja varpu-jäkälätyyppiin (ErCIT). Jos katsomme että viimeksimainittujen kahden tyypin kohdalla vallitsee likimäräinen vastaa- vaisuus (VT = EVT ja CT = ErCIT), voinemme pitää iLVESSALon tuotto- taulukoita mäntymetsien kohdalta laskelmien lähtökohtana. Suomussalmella saadaan kuitenkin todennäköisesti jonkinverran korkeampia tuotoksia kuin Perä-Pohjolan alueella. Heikuraisen (1959, p. 107) esittämän karttakuvien perusteella voidaan päätellä, että Etelä-Suomen, tutkimusalueemme ja Perä- 416 Pohjolan kasvuluvut ovat suunnilleen suhteessa 100:64:53; tutkimusalueen luvut siis n. 20 % yli Perä-Pohjolan lukujen. Tämä arviointi onkin Ilvessalon Kainuuta koskevien lukujen mukaan osoittautunut suunnilleen paikkansa- pitäväksi. Vertailupohjaa voidaan saada laskelmiamme varten myös niistä verraten lukuisista tuottotaulukoista, joita Petterson (1955 ja 1963) on julkaissut Pohjois-Ruotsin luontaisella uudistumisella syntyneistä ja Andersson (1963) vastaavasti istutetuista havumetsiköistä. Petterson asetti aikanaan pää- määräkseen erilaisilla harvennuksilla käsiteltyjen metsikköjen määrä- ja arvo- tuotannon selvittämisen, ja Andersson on puolestaan pyrkinyt selvittämään samaa erilaisista istutuksista. Ruotsissa metsän boniteetti on arvosteltu 100 v. ikään päässeiden puiden »ylemmän korkeuden» (övre höjd) perusteella. Liki- määrin voitaneen katsoa, että boniteettia H 100=20 edustavat mäntymetsiköt ovat vertailukelpoisia ILVESSALon EVT-tyypin luonnon normaaleihin mäntymet- siköihin, joissa valtapituus 100 vuoden iässä on Kainuun alueella 20.8 m. Valitettavasti vertailukelpoisuus ruotsalaisiin tutkimuksiin osoittautuu heikonlaiseksi puustojen ollessa Ruotsin koealoilla tiheydeltään melkoisesti erilaisia kuin Perä-Pohjolan koealoilla. Niinpä PETTERSONin koealoilla on 38 v. iässä kasvanut n. 8900 puuta ha kohden ja 68 v. iässä (kuuden 5-vuosittai- sen harvennuksen jälkeen) 2800—3600 puuta, kun ILVESSALon luonnon har- ventamilla koealoilla 70 v. iässä on ollut vain 2100 puuta (50 v. iässä n. 3000). PETTERSONin aineistossa on vain yksi tuottotaulu (P 95), jossa luontainen har- veneminen on määrännyt puuston kehityksen; sillä on 68 vuoden iässä ollut jälellä 4700 puuta, kasvuston ollessa siis kaksi kertaa tiheämpää kuin ILVESSALon aineistossa. Tästä syystä on mm. keskiläpimitoissa huomattavia eroavuuksia. ANDERSSONin koealojen puustotiheydet, jotka ovat määräytyneet osaksi istu- tustiheyden, osaksi harvennusten perusteella, ovat sitävastoin tuntuvasti pienempiä (70 vuoden iässä 1100—1300). PETTERSONin tutkimustulokset, jotka perustuvat verraten kaavamaiseen koesuunnitelmaan, osoittavat voimakkaiden, etenkin kaikkiin läpimittaluok- kiin samassa suhteessa kohdistuvien harvennusten epäedullisuuden. Tämän vuoksi valitaan tässä tarkastettaviksi vain hänen tuottotauluissan P 7 ja P 8 esitetyt tulokset. Edellisessä tapauksessa on seurattu 5%:n alaharvennusta ja 1 %:n keskimääräisharvennusta, jälkimmäisessä 5%:n sekä ala- että keskimääräis- harvennusta. Nämä prosenttiosuudet on otettu 38 vuoden iästä lähtien 5-vuo- sittain, joten ottoprosentti 10 vuodessa on ollut edellisessä tapauksessa 12 ja jälkimmäisessä 19. Luontainen harveneminen, joka on esittty tuottotaulussa P95 (Petterson 1955, p. 389) on runkoluvussa ollut aluksi 13.7 %, mutta kiertoajan loppupuolella vain n. 7%. iLVESSALon tuottotaulukon mukaan runkoluvun itseharveneminen on ollut aluksi n. 16%, 120—130 v:n iässä n. 12 % kymmenvuotiskautta kohden. Seuraavista asetelmista voidaan saada jonkinlainen kuva mainittujen, las- kelmissamme vertailukohteina käytettyjen mäntykoealojen puustosta ja kuu- tiotuotoksesta n. 100 ja n. 130 vuoden ikään ehdittyä. Edelliseen on otettu myös CARBONNiER’in (1959) kolmen Rovaniemen-Tornion korkeudella olevan koealan arvot, joista viimeisellä on 70 vuodesta lähtien toteutettu »vahva alaharvennus», kahdella ensimmäisellä ei ole lainkaan harvennettu. 417 100-vuotiset puustot 1) 100 years old stands Pohja- Kuutio Harven- Yhteen- Tuottotaulu Runko- Ylempi Läpi- . . ,c ' pinta- kuoren nukset 4) sa kuo- Yield table luku korkeus mitta2) , ~ .ala, alla Thinn- retta Number Upper Diameter . , r . . „ , ,11 Area Volume mgs Total of trees height 1.3 m , , „ , , , , J ° m 4 k-m J k-m J k-m J Ilvessalo, PP, EVT 1246 18.7 21.7 29.2 225 105 330 K 900 20.8 22.3 29.9 252 147 380 Petterson, P 95 2652 19.7 11.8 28.3 193 95 288 » P 7 1745 19.7 14.6 27.6 205 94 299 * P 8 1064 19.7 16.2 21.6 160 130 290 Andersson T 6 471 20.0 26.0 24.0 213 86 399 * T 7 575 19.4 24.2 25.0 212 124 336 Carbonnier 629 II itseharv. 1488 18.2 15.1 26.6 193 38 231 natural thinning 70 v. 613 111 » 4860 14.3 8.8 29.5 175 23 198 70 years 628.3 vahva alaharv 764 17.2 15.9 15.1 105 90 195 Strong thinning 130-vuotiset puustot4) 130 years old stands Ilvessalo, PP, EVT 802 20.3 24.9 28.7 240 165 405 K 670 22.4 26.6 31.0 283 203 459 Petterson, P 95 1656 23.2 15,3 30.0 243 163 406 » P 7 984 23.2 18.8 26.4 240 177 417 » P 8 468 23.2 22.6 18.2 163 225 388 Andersson, T 6 249 22.9 34.0 22.0 224 292 516 » T 7 279 22.5 31.9 21.5 214 236 450 Kasvatushakkuiden tuotos ja tulovaikutus Harvennushakkuiden vaikutusten kokeellinen tutkimus ei vielä ole johtanut täysin ristiriidattomiin tuloksiin. Eräissä pohjoismaisissa tutkimuksissa on tultu siihen tulokseen, että kuutiotuotos pienenee harvennuspoistuman suure- tessa (Petterson 1937, p. 31), kun taas toisissa on havaittu voimakkaidenkin harvennusten edistäneen kuutiotuotosta (Ronge 1928, Näslund 1935, ref. Nyyssönen 1954, p. 113). Meillä on Ilvessalo (1952, p. 21—23) esittänyt vertailuja säännöllisin harvennushakkuin käsiteltyjen koekauden alussa pää- asiassako —60 v. ikäluokkiin kuuluvien koealametsiköiden sekä kasvu- ja tuottotaulukoiden pohjana olevien vastaavalla kehitysasteella olevien normaa- lien metsiköiden kokonaiskasvusta ja poistoista 21—26 v. aikana, todeten toi- sessa koesarjassa 13.4 % ja toisessa 3.3 % eron harvennusmetsiköiden eduksi. Nyyssönen (1954, p. 112 113) toteaa tutkimiensa Etelä-Suomen toistuvasti harvennettujen männiköiden antaneen eri metsätyypeissä kuutiotuotoksia, jotka eri metsätyypeissä ylittävät luonnonnormaalien metsien vastaavat tuo- 4 ) PETTERSONin koealoilla 98 v., ANDERSSONin T 7 95 v., muuten 99 101 v. 2) Pohjapinta-alalla punnitut läpimitat; ruotsal. tutkimuksissa harvennuksen jälkeen. 3) Harvennukset (tai itseharveneminen) ko. ikään saakka. 4) PETTKRSONin koealoilla 128 v., ANDERSSONin X 7 koejäsenessä 125 v. 418 tokset seuraavasti; MX 16k-m 3/ha eli 3.4 %, VT 67 k-m 3 eli 18.3 % (ikävuosien 40—120 välillä) ja CT 27 k-m 3 eli 11.9 % (ikävuosina 50—120). Hän katsoo kuitenkin olevan uskallettua päätellä, että määnniköissä suoritetut harvennus- hakkaukset suurentaisivat kuutiotuotosta. Vuokila (1956, p. 75) on puoles- taan todennut 60 120 vuoden ikään ehtineissä hoidetuissa kuusikoissa MT- tyypillä 16—24 % ja OMT-tyypillä jopa 40—42 %:nkin suuruisen paremmuu- den kokonaiskasvussa luonnonkuusikoihin verrattuna. Kuutiotuotos on 120 v. ikään ehtineissä metsiköissä edellisellä metsätyypillä 145 k-m 3 ja jälkimmäisellä 273 k-m 3 korkeampi. Kallio (1957, p. 60—66) on havainnut OMT-tyypin kuusi- koissa 20 —30 % korkeampia keskimääräisiä kuutiokasvuja luonnonnormaalei- hin metsiköihin verrattuna koealoilla, joilla kasvatushakkuut ovat olleet suh- teellisen voimakkaita sekä 5—20 % korkeampia, missä ne ovat olleet lievempiä. Lihtonen (1943) suoritti tuottohakkauslaskelmaansa kehittäessään koelei- mauksia eri-ikäisissä, enimmäkseen hakkuilla jo käsitellyissä metsiköissä, tavoitellen tasaisten ja hyvämuotoisten puiden puustoasennon saavuttamista harvennus- tai väljennyshakkauksilla (1943, p. 87—95). Tässä yhteydessä tut- kittiin erikseen poistettavan puuston ja jäljellejäävän tuottopuuston kuutio- kasvusadannes. Hän totesi, että poistopuiden kuutiokasvusadannes on sään- nöllisesti pienempi kuin koko metsikön, vaihdellen eri koealoilla 56—93 %:iin viimeksi mainitun kuutiokasvusadanneksesta (p. 94). Kuutiokasvusadannes on yleensä korkeimmillaan puiden vahvuusasteikon keskiluokissa (p. 95). Kalela (1961, p. 297) esittää oppikirjassaan 110 vuotisen kokonaiskasvun luonnontilaisissa VT-männiköissä 486 k-m 3;ksi ja hoidetuissa 545 k-m 3:ksi, eron ollessa siis 59 k-m 3 eli 12.1 %. Siren (1956, p. 45) pitää tärkeänä, että maksimaalisen kasvun mahdollistavan puuston ala- ja yläraja tarkemmin mää- ritettäisiin, suositellen pohjapinta-alamittauksiin perustuvia, pitenevin väli- ajoin suoritettavia männiköiden harvennuksia. Ruotsissa on PETTERSONin lisäksi mm. Carbonnier (1959) ja Wiksten (1961) selvitelleet harvennushakkuiden tulovaikutusta pohjoisruotsalaisten koe- alojen perusteella. Kummankin tutkijan mukaan on vahva alaharvennus useim- missa tapauksissa lisännyt tuntuvasti nimenomaan arvotuottoa ja ns. W-arvoa (tuoton arvo kierron alkuun diskontoituna). Myöskin Vuokila (1969) on viimeaikaisissa kirjoituksissaan korostanut harvennushakkuiden arvotuottoa kohottavaa merkitystä. Harvennusten merkitys on suurempi huonommilla kasvupaikoilla kuin hy- vällä maalla (vrt. Aaltonen 1935, p. 98—99). Pohjois-Suomessa on metsien järkevä harvennuskäsittely erityisen tärkeä. iLVESSALon (1957, p. 179—184) mukaan on mäntymetsiköiden itseharveneminen siellä aivan liian hidas ja tilanahtaus johtaa viimeistään 60—80 vuoden iällä lopuksi kuolevien puiden ruuhkaan. »Kasvatushakkaukset näyttävät olevan pohjoisessa luonnonolo- suhteiden johdosta vieläkin välttämättömämpiä kuin maassamme etelämpänä». Suoritetut tutkimukset osoittavat yhtäpitävästi, että järkevillä harvennus- hakkuilla käsiteltyjen metsien kokonaiskuutiotuotos on vähintään luonnon- normaalien metsien tuotoksen tasolla, minkä lisäksi järeän arvopuuston osuus on kasvatushakkuilla käsitellyissä metsissä suurempi ja sama vuotuinen kokonais- poistuma saavutetaan pienemmällä keskimääräisellä puustopääomalla. Kun tuotos saavutetaan kiertoajan aikaisemmassa vaiheessa ja vältetään suuri osa 419 luonnonpoistumasta aiheuttavista tappioista, on tarkoituksenmukaisista har- vennushakkuista ilmeisesti taloudellista hyötyä, vaikka hankintataloudellisesti etenkin aikaiset ja usein toistuvat harvennukset saattavat muodostua kustan- nuksiltaan kalliiksi. Alempana on yritetty suorittaa numerollista arviointia harvennushakkausten tulovaikutuksista. Puutavarasta maksetut hinnat ja hankintatulot Metsätaloustuotteiden hinnat ovat maassamme ainakin jo 1920-luvulta lähtien vaihdelleet suhteellisesti enemmän kuin maataloustuotteiden, ja näin on erityisesti ollut maataloushintojen tultua suhteessa yleiseen hintatasoon vakaannutetuiksi 1950-luvun alussa. Kun tutkimusalue on viime aikoihin saakka ollut ns. nollarajan tuntumassa, kantohintojen vaihtelut ovat siellä eri- tyisen suuria, ja eri puutavaralajien hintojen suhteessa esiintyy suuria heilah- teluja. Epäsuotuisan suhdanteen vallitessa, kuten esim. v. 1959, esim. mänty- pinotavaran ja mm. koivuhalkojen hinnat ovat saattaneet pudota lähelle nollaa. Hyvinäkin vuosina näiden vähemmän kysyttyjen tuotteiden kantohinta on jäänyt varsin alhaiseksi maan keskitasoon verrattuna. Kun kantohinnat suuresti vaihtelevat myös paikallisista olosuhteista riip- puen ja tilastotietoja on niukasti, on taloudellisia laskelmia varten tarpeellis- ten arviohintojen määrittäminen erittäin vaikeaa. Kaukaiseen tulevaisuuteen tähdättäessä se on tietenkin mahdotontakin, mutta tämän puolen jätämmekin kokonaan tiettyjen olettamusten varaan 1). Luonnollisinta olisi hinta-arvioissa nojautua pelkästään niihin tietoihin, joita tutkimustilojen metsänmyynneistä on saatu (vrt. p. 420). Varsinaiselta tutkimuskaudelta näitä tietoja kuitenkin on saatu vain muutamalta tilalta. Kun lisäksi myyntierät ovat olleet eri vuosina melkoisesti vaihtelevia ja puusto edustaa ilmeisesti etupäässä vanhimpia ikäluokkia, on syytä harkita, missä määrin Metsäntutkimuslaitoksen yksityismetsien kantohintoja koskevan ti- laston Kainuun metsänhoitolautakunnan aluetta koskevat keskiarvot soveltui- sivat joko sellaisinaan tai vertailuaineistona arvioiden pohjaksi. Puutavaran kantohinnat ja hankintapaikat Alueella maksetuista kantohinnoista antanevat likimääräisen kuvan Metsän- tutkimuslaitoksen Kainuun metsänhoitolautakunnan piiriä koskevat tilasto- luvut. Kainuun kantohinnat ovat tämän tilaston mukaan vv. 1955/56—1963/64 olleet suhteessa maan keskihintoihin seuraavat: *) LP-laskelmissa on hintatilanteissa (a) ja (b) käytetty vv. 1959—63 keskihintoja, hinta- tilanteessa (c) 30 % korkeampia hintoja. 420 Havusahapuu Kuusipaperipuu Mäntypino- Koivuhalko Coniferous Spruce pulp tavara Fuel wood saw logs wood Pine piled wood mkjp m 3mk/j3 mk/p-m 3 mk/p-m 3 1955 1959 1955 1959 1955 1959 1955 1959 -63 -63 -63 -63 -63 -63 -63 -63 Kainuun mhl 0;63.3 0:83.6 6:14 7:63 2:24 2:54 0:86 0:84,4 Forestry Board Kokomaa 0:97.7 1:12.6 10:32 11:98 6:35 7:05 2:37 2:42.6 Whole country Edell. % jälkimm 74 63 36 34 Former % of the latter Suomuss. tutk. tilat :64.8 0:75.9 7:83 7:69 2:77 2:56 (0:88) (0:85) Suomussalmi study farms Tämän tutkimuksen tutkimustiloilla ovat kantohinnat olleet samoina jak- soina vastaavasti 0:65/j3 ja 0;76/j 3 ja kuusi- ja mäntypinotavaralla keskimäärin 4:67/p-m 3 ja 5:29/p-m3 , koivuhalkojen 0:85/p-m3 . Olettaen, että kuusi- ja mäntypinotavaran hintasuhde on ollut tutkimustiloilla sama kuin Kainuun alueella keskimäärin, saadaan tutkimustiloille alimmalla rivillä olevat keski- arvot. Metsäntutkimuslaitos laskee ns. verokuutiometrin arvon hintojen keskiar- vosta käyttäen ko. alueella seuraavia painoja: järeä puu 8.0 tekn. j 3, kuusi- paperipuu 0.17 p-m3 , mäntypinotavara 0.20 p-m 3 , koivuhalko 0.15 p-m3 ja sekahalko 0.35 p-m3 . Kuutiometrin hinnaksi muodostuu näitä painoja käyttäen Kainuun metsänhoitolautakunnan alueella vv. 1955—63 6:69 ja vv. 1959—63 8:62. Tutkimustiloilla päädytään vastaavasti arvoihin 8:20 ja 8:10. Laskettaessa metsähallituksen tilaston mukaan Suomussalmen hoitoalueen nettotulojäämä hakkuupoistuman kiintokuutiometriä kohden saadaan osamää- räksi vuosilta 1959—63 4:92, minkä pitäisi likimäärin vastata kantohintaa, kunnanverot todennäköisesti kuitenkin siitä vähennettynä. Taloudellisia laskelmia varten olisi tarpeen selvittää eri vahvuusluokkiin kuuluvien tukkien kuutiohintojen suhteet. Kun niistä ei paikallisia olosuhteita vastaavia tietoja ole saatavissa, käytetään laskelmissa Ronkasen (ref. Heiska- nen 1965, p. 393) laskemia suhdelukuja II laatuluokan mäntytukkien arvosta sahalla. Nämä suhdeluvut muunnettuna siten, että 8” latvaläpimitan täyttävien tukkien suhdelukua on esitetty 100:11a, esitetään alempana rinnansahaustulos- den, VuoßiSTon aikanaan (1936, p. 121) julkaisemien, sekä vastaavien uudem- pien eräältä Etelä-Suomen sahalaitokselta saatujen suhdelukujen (Heiskanen 1965, p. 389) kanssa. Asetelmaan on vertauksen vuoksi otettu myös Pohjois- Ruotsia koskevia suhdelukuja vuosilta 1945/46 (Petterson 1963, p. 90), 1957/58 (Wiksten 1961, p. 28) sekä 1959/60 ja 1963/64 (Skogsstatistisk Ärs- bok). Eri läpimittaluokkiin kuuluvien mäntytukkien suhteelliset kuutioarvot The relative cubic values of the logs ofdifferent diameter classes 5" 6" 7" Vuoristo (1936) sahaustulos 91 93 97 sawn product Heiskanen (1965) » 87 88 96 Ronkanen (1965) II Ik tukit sahalle tuotuna logs 74 89 96 Petterson, Pohjois-Ruotsi 1945/46sahatukit saw logs 81 88 94 Wiksten, Pohjois-Ruotsi 1957/58 . 91 89 Skogstatistisk Ärsbok, Pohjois-Ruotsi 1959/60 80 92 1963/64 75 83 93 8" 9" 10" 11" 12" 13" 14" 100 104 114 117 100 102 104 114 100 14 111 122 126 127 126 100 112 121 129 132 100 109 132 138 141 100 107 1171 ) 100 106 113 117 2 ) Suhdeluvut eivät sellaisinaan osoita kantohintojen suhteita, koska sahoille tuodun tavaran hintaan sisältyy myös hakkuu-, ajo- ja kaukokuljetuskustan- nuksia. Hakkuu- ja ajokustannukset on, kuten p. 377 on mainittu, laskettu val- linneiden urakkapalkkanormien mukaan. Hakkuu- ja ajopalkat tukkien koh- dalta on valittu oksaisuusluokasta II ja tiheysluokasta 2; ajon kilometrikorotus on 1 km matkalla I Ik lumitietä. Myös pinotavaran tekokustannukset on las- kettu II oksaisuus- ja 2. tiheysluokan mukaan ja edellyttäen puolipuhtaaksi ristikoille tehtyä 2 m pituista tavaraa. Tällä tavoin on hakkuu- ja ajopalkoiksi saatu sahatukeille ja puolipuhtaalle pinotavaralle seuraavia markkamääriä. Asetelmassa on mainittu myös niitä vastaavat mies- ja hevostuntimäärät, edellyttäen että hakkuumiehet pääsevät tavoitteeksi asetettuun 15:60 ja ajomiehet 36: päiväansioon (1:95 ja 4: —/t). Hakkuu Ajo Yht. Miestyötä Hevostyötä Sahatukit Saw logs Logging Hauling Total Manhours Horse hours mk/j 3 mk/j 3 mk/j 3 t/j 3 t/j 3 s»5" 0.188 0.147 0.335 0.133 0.037 6" 0.176 0.141 0,317 0.126 0.035 7" 0.168 0.136 0.304 0.120 0.034 8" 0.160 0.132 0.292 0.115 0.033 9" 0.155 0.130 0.285 0.112 0.033 10" 0.151 0.128 0.279 0.109 0.032 11" 0.148 0.126 0.274 0.107 0.032 12" 0.144 0.124 0,268 0.105 0.031 Pinotavara, mänty Piled wood, pine mk/p-m 3 mk/p-m3 mk/p-m 3 t/p-m3 t/p-m3 3" 5-7.9 cm 16:30 2:53 18:83 8.98 0.63 4" 8:30 2:53 10:83 4.89 0.63 5" 5:30 2:53 7:83 3.35 0.63 Pinotavara, kuus Piled wood, spruce mk/p-m 3 mk/p-m3 mk/p-m 3 t/p-m3 t/p-m3 3" 17:50 2:53 20:03 9.60 0.63 4" 9:00 2:53 11:53 5.240.63 5" 6:20 2:53 8:83 3.810.63 2 ) >10" 2 ) >10.5" 7 421 422 Vertailun vuoksi mainittakoon, että Pohjois-Ruotsissa Tornion-Piteän uitto- alueella maksettiin hakkuukautena 1959/60 8” mäntytukeista Rkr. 2:26 ja 1963/64 2:60 (markoissa 1:40.6 ja 1:61.7) bruttohintoina tekn.j 3 kohden, hak- kuu- ja ajokustannusten ollessa Rkr. 0:57 ja 0:74 (mk. 0:35.4 ja 0:46) sekä yleis- kustannusten Rkr. 0:19 ja 0:20 (mk. 0:11.8 ja 0:12.4) j 3 kohden (Skogsstatistisk Ärsbok, 1960, 1963/64). Ns. vaippa-arvoa (sahausjätteitä) sisältyi bruttotuot- toon edellisen lisäksi 0:84 ja 0:99 Rkr. (0:52 ja 0:61.6 mk) tekn.j 3 kohden. Kanto- hinnaksi muodostuu vähennyslaskun jälkeen 1:45.4 ja 1:49.3 mk. Hakkuumiehet ansaitsivat Norrbottenissa 1963/64 77 Rkr. (47:89 mk) ja ajomiehet 121 Rkr. (75:26 mk) päivässä. Tutkimusalueen osalta ei ole käytettävissä tietoja, joiden perusteella voitai- siin arvioida kaukokuljetusten ja hankinnan yleiskustannusten osuus sahoille tuodun tukkipuun hinnassa. Kovin suuria virheitä kantohintojen suhteen arvioinnissa tuskin kuitenkaan syntyy, jos mainittujen kustannusten kohdalta käytetään lähtökohtana keskiarvoja, joita valtionmetsien osalta on julkaistu alueittain vuosilta 1958—62 (Riihinen 1967, p. 214—215) ja maan keskihinto- jen kohdalta vuosilta 1964—66 (Heikinheimo et ai. 1967 p. 33, 36). Edellisen tilaston mukaan hankintakustannukset ovat olleet Kainuussa ja Pohjois- pohjanmaalla mainittuna jaksona k-m 3 kohden kaikkiaan 18:54 mk, josta hak- kuu- ja ajokustannuksia 64 % sekä välillisiä hankintakuluja 36 % eli 6:67 mk. Havutukkien tehdashinnan ja kantohinnan ero on jälkimmäisen mukaan ollut keskim. 17:67 mk, mäntypaperipuun 26: ja kuusipaperipuun 25: mk/k-m 3; kaukokuljetus on kuusitukkien osalta maksanut v. 1965 9:— ja kuusipaperipuun osalta 10: mk/m 3. Ottaen huomioon, että vuoden 1965 luvut ovat inflaation vuoksi kohonneet tutkimusajankohdan tasosta, voinemme pitää 8: — mk:n välillisiä hankintakuluja k-m 3 kohden laskelmiimme sopivina. Olet- taen, että ne voidaan tekn. j 3 kohden laskea samaksi eri läpimittaluokissa, käy- tämme tukkien kohdalla —:2O mk/j 3 ja pinotavaran kohdalla 5:70 mk/p-m 3 kustannuslukua. Erinäisillä perusteilla voidaan likimääräisesti arvioida, että latvaläpimital- taan 8" mäntytukit edustavat ainakin suunnilleen keskimääräistä kauppaan tulevaa mäntysahatavaraa Pohjois-Suomessa1). Näinollen voidaan katsoa, että eri läpimittaisten tukkien kuutio]alkahinnat voidaan arvioida toisaalta alueen keskihinnan, toisaalta ylläesitettyjen keskimääräisten kantohintojen, hankinta- kustannusten ja sivulla 421 esitettyjen Ronkasen suhdelukujen perusteella. Kantohinta-arvio eri läpimittaluokissa muodostuu seuraavaksi: l ) Myöhemmin selostetulla tavalla lasketut apteeraustulokset 140 —l6O v. ikäisistä luon- nonnormaaleista männiköistä johtavat hyvin lähelle 8* osuviin kuutiomäärällä painotettui- hin keskiarvoihin. 423 Hakkuu- ja Välillinen Tehdashinta Kantohinta ajokustann. hankintakust. Factory price Slumpage price Logging and General cost hauling Havut u k i t penniä/tekn. j 3 Coniferous logs pjf3 5" 33.5 20 98.344.8 6" 31.7 20 118.266.5 7" 30.4 20 127.577.1 8" 29.2 20 132.883.6 9" 28.5 20 138.189.6 10" 27.9 20 147.499.5 11" 27.4 20 162.0114.6 12" 26.8 20 167.3120.5 Mäntypinotavara (puolipuhd.), p-m 3 kohden Piled wood, pine, mk\m3 3" 18:83 5:70 19:08 4" 10:83 5:70 19:08 2:55 5" 7:83 5:70 19:08 5:55 Kuusipinotavara (puolipuhd.) p-m3 kohden — Piled wood, spruce 3" 20:03 5:70 24:93 4" 11:53 5:70 24:93 7:70 5" 8:83 5:70 24:93 10:40 Puun arvotuottoa koskevat laskelmat Metsätaloudellisissa laskelmissa aiheuttaa ongelmia kuutiomitoissa ilmaistun kasvun vaikea yhdistettävyys myyntituloihin ja yleensä taloudelliseen tulok- seen. Pelkästään hakkuusuunnitteen määrääminenkin on tehtävä, jonka teo- reettiset näkökohdat ovat vielä muutaman viime vuosikymmenen aikana meillä- kin olleet jatkuvan tieteellisen pohdinnan ja keskustelun kohteena (vrt. esim. Lihtonen 1943, Kuusela ja Nyyssönen 1962). Tämän kirjoittajalla ei taas toiselta puolen ole tietoa siitä, miten paikalliset metsäammattimiehet tämän osan metsätaloussuunnitelmasta yleensä tekevät. Nyyssönen on eräässä tutkimuksessaan (1958) pyrkinyt määrittämään optimaalisen kiertoajan ns. rajakannattavuuden perusteella, menettelytapa. jota jo aikaisemmin on suositeltu (Duerr ja Bond 1952). Optimaalinen kierto- aika voidaankin, jos sovitaan korkoprosentista, hinnoista ja eri järeysluokkien hintasuhteista, määrittää tällä menettelytavalla, mutta vain niiden kasvu- ja tuottotaulukoiden pohjalla, jotka ovat käytettävissä. ILVESSALon uudet tuottotaulut perustuvat luonnonnormaaleihin metsiköihin, joiden voidaan kat- soa syntyneen itseharvenemisen olosuhteissa. Vastaavanlaisia taulukoita kasvatushakkuilla hoidetuista metsiköistä ei tutkimusta suoritettaessa ollut Pohjois-Suomesta käytettävissä, eivätkä myöskään edellä mainitut Pohjois- Ruotsissa suoritetut tutkimukset ole edes vertailuaineistona olleet kovinkaan suureksi hyödyksi. Kun asettamamme arvioimistehtävän suorittamiseksi on löydettävä edes jonkinlainen väliaikaisratkaisu, olemme käyttäneet ILVESSALon runkoluku- 424 ym. sarjoja sekä myöhemmin esitettäviä hinta- ja hintasuhdetietoja optimaali- sen kiertoajan määrittämiseen itseharvenemiseen perustuvan metsätalouden puitteissa. Olemme edelleen laskeneet puun kantohintatuoton ja puunkorjuun kautta saadun työntuoton keskiarvoina kolmelle eri kiertoajalle, jotka siis muodostavat yhtä monta vaihtoehtoista tuotantoprosessia kivennäismaan kasvullisella metsämaalla. Saadaksemme kasvatushakkuut mukaan olemme lähinnä ruotsalaisten tutkimustulosten nojalla pyrkineet määrittämään kasvatushakkuiden tulovai- kutuksen täysin erillisenä hakkaussuunnitelmista. Lisäämällä tämä arvioitu tulovaikutus niihin tuottolukuihin, jotka on saatu itseharventuneista metsistä, otaksumme voivamme ainakin suunnilleen arvioida tarkoituksenmukaisesti harvennettujen metsiköiden arvotuoton. Arviot Kainuun metsätyyppien puuntuoton arvosta Arvioidessamme kivennäismailla kasvavan metsän arvotuottoa olemme käyttäneet kahta rinnakkaista menettelytapaa. Edellisen mukaan, jota nimi- tämme Tapion Taskukirjan menettelytavaksi (Nyyssönen 1965, p. 200), jaetaan eri läpimittaluokkiin kuuluvan puuston kuutiomäärä eri puutavarala- jeihin puun keskiläpimittaan ja pituuteen perustuvien, mainitussa kalenterissa esitettyjen normien perusteella. Kuutiomäärät hinnoitellaan sitten, pinotava- ran osalta keskihintojen mukaan, soveltamalla tukkipuun osalta Harveo (1940) tutkielmassa esitettyjä eri kuutiosisältöluokkiin kuuluvien runkojen hintakerroinsarjaa, jossa 10 j 3;n rungon arvoa on merkitty 100:11a. Suhdeluvut ovat vanhoj'a, mutta ylempänä esitetyt eri ajoilta olevat eri läpimittaisten pölkkyjen arvosuhteetkaan eivät näytä kovin voimakkaasti muuttuneen. Toisessa menettelytavassa, jota nimitämme PEXXERSONin metodiksi, arvioidaan runkojen jakaantuminen tarkoituksenmukaisen pituisiksi pölkyiksi, ja nämä hinnoitellaan tukkien arvosuhdekertoimien perusteella. Kainuun luonnonnormaaleista EVT tyyppisistä metsiköistä on tehty las- kelma, jonka luvut perustuvat osaksi Ilvessaloo julkaisussa oleviin tietoihin eri ikäluokkien runkojen luvusta ja kuutio jakautumasta (Ilvessalo 1967, p. 32). Hinnoittelu puolestaan perustuu Kainuun metsänhoitolautakunnan keskiarvoihin vv. 1959 63. Mäntypaperipuun hinnasta on otettu kuitenkin myös korkeampi vaihtoehto (2), koska sen hinnassa on hyvin pian tutkimuskau- den jälkeen tapahtunut rakenteellinen muutos. Paperipuun kiintokuutiot on muutettu pinokuutiometreiksi kertoimella 1.25, ohutpuun vastaavasti ker- toimella 1.50. Ohutpuu on hinnoiteltu halkojen hintaan; hukkapuulle ei ole laskettu mitään hintaa. Harvennushakkuiden tuotot, joskin on kysymyksessä vain itseharvennusta vastaavat puuntuotot, on erikseen arvioitu. Vertailujen helpottamiseksi esi- tämme tässä sekä määrä- että arvotuotot toisaalta pelkistä päätehakkuista, toisaalta oletetuista erittäin lievistä harvennushakkuista 80, 100 ja 130 vuoden kiertoajalta, kaikissa tapauksissa kiertoajan vuotta kohden laskettuina. EVT Kainuu (Ilvessaloh perustiedot), ha kohden per ha Kiertoaika Keskim. Tukkipuuta Paperipuuta Ohut Arvo Value Rotation kuutiotuotto Saw logs Pulp wood puuta vaihtoehto altern. Volume Fuel wood v. yrs growth j 3 /3 p-m 3 1 2 Vain päätehakkuut Final cuttings only 80 2.66 30.8 1.38 0.20 28:60 32:81 100 2.52 39.0 0.92 0.13 36:39 39:19 130 2,18 42.7 0.50 0.06 40:32 41:86 Vain harvennushakkuut Thinning cuts only < 80 0.99 - 0.72 0.38 2:15 4:34 lOO . 12.30.34 10:26 2.80.6 7:04 17:30 >l3O :79,4 16.60.51 16:74 4.30.9 10:64 27:38 Pääte- ja harvennushakkuut yht. Combined cuttings 100 43.01.54 40:23 12.12.4 28:83 69:06 130 —:83,0 64.11.56 43:81 12.22.4 29:03 72:84 Arvioitu katetuotto 2 ) Estimated gross margin 100 . . 38:74 17:3 2.5 32:26 71:00 130 . . 38:65 15.52.3 30:04 68:69 Uudistilan tuotantosuunnitelmassa on lähinnä apteerauksiin perustuvat tuottolaskelmien tulokset asetettu pohjaksi. Näin erityisesti päätehakkuiden kohdalta harvennushakkuiden vaatiessa oman erillisen tarkastelunsa. Harvennushakkuiden tulovaikutusta koskevia arvioita Kainuun kivennäismailla saatavaa arvotuottoa koskevat rinnakkaislaskel- mat perustuvat kumpikin iLVESSALon EVT-tyypin luonnonnormaalien män- niköiden taulukkotietoihin. Näissä laskelmissa on myöskin itseharvennuksen kautta poistuneelle puustolle määritetty arvo, edellyttäen että se olisi otettu talteen harvennushakkuilla. Tällä kohden laskelmat kuitenkin ovat varsin epävarmoja, kun harvennuspuuston määrästä, laadusta ja korjuutyön mene- kistä ei ole riittävän tarkkoja tietoja. Ilvessalo (1967, p. 17) mainitsee koealoistaan, että niillä on »taimikkojen siirtyessä nuoreikkovaiheeseen» ollut 6000—7500 puuyksilöä ha kohden, valta- pituuden ollessa 6—7 m ja -läpimitan 10 cm. Vastavanlaisia ja vielä suurempia puutiheyksiä esiintyy PETTERSONin (1963), CARBONNiER’in (1959) ja WiKSTENin (1961) pohjoisruotsalaisilla koealoilla, joilta mainitut tutkijat ovat esittäneet tutkimustuloksia harvennushakkuiden taloudellisista tuloksista. Tiihonen (1965, p. 32, 33) on selostaessaan valtakunnan metsien IV linja-arvioinnin tu- ') Tähän luettu 6" ja sitä suuremmat läpimitat Minimum diam. of logs. 2 ) Tässä otettu lukuun harvennustyön tulovaikutus diskontoituna (toinen arvioimistapa, vrt. p. 432). Including the in come effect of thinnings (discounted). Estimated on the basis of Swedish studies (Carbonnier 1959). 429 loksia Pohjois-Suomen osalta todennut varttuneempien mäntytaimikoiden (kehitysluokka 3) 0.5—1.3 m korkeiden taimien keskiluvun olevan Pohjois- pohjanmaalla ja Kainuussa 1770 kpl/ha ja alle 0.5 m korkuisten 6750 kpl/ha. Yli 3000 tainta hehtaarilla on vastaavassa kehitysluokassa ollut 65 %:lla ja yli 6000 tainta 42 %:lla koko alasta, eri puulajien metsiköt tässä huomioon otettui- na. Harventamisen tarvetta ilmeisesti esiintyy ainakin puolella metsäalasta, vaikka esim. iLVESSALon (1967, p. 6) koealoilla näyttää saadun suhteellisesti tyydyttävä runkolukukehitys ja läpimittakasvu ilman varsinaisia harvennus- hakkuita. Vuokila (1969) mainitsee männyn harvennusmetsiköiden pinta- alaksi alueella VI (Koillisalue) 661 000 ha ja kaikkien harvennusmetsiköiden vastaavasti 1 082 000 ha, mikä on 42 % metsämaan alasta. Tiihosen (1965, p. 23) taulukoista voidaan laskea, että varttuneiden taimi- koiden nimellä käyvän kehitysluokan puustojen mediaani-ikä on n. 14 vuotta, nuorten harvennusmetsiköiden 38 vuotta ja varsinaisten harvennusmetsiköi- den n. 64 vuotta. Ensimmäinen perustava harvennus, ellei se ole tapahtunut taimikkovaiheessa taimiston perkauksen muodossa, saattanee tapahtua nuorissa harvennusmetsiköissä, joiden keskiläpimitta on niin pieni, että puun brutto- arvo tuskin peittää korjuu- ja poiskuljetuskustannuksia. Tällaisissa tapauksissa saattaa olla edullisempaa suorittaa vain kaatovaihe, joka siirtymisineen käsittää n. 1/3 työnmenekistä. Oletamme sen tulevan suoritetuksi olosuhteissa, joissa poistettava runkoluku on 3000, ja joissa työnmenekki voidaan painaa 1 minuut- tiin vartta kohden. Työtuntimäärä hehtaaria kohden on tällöin 52, mikä ylittää esim. HuiKAßin (1961) ilmoittaman taimiston perkaamiseen tarvittavan työ- aikamäärän (4 työpäivää). Jos harvennuksen tarvetta esiintyy 65 %:lla kehitysluokan metsäalasta, joka puolestaan Tiihosen lukujen perusteella arvioituna (jättämällä pois yli 130 vuotiset ja vajatuottoista puustoa käsittävät alat, olisi n. 17 % säännölli- sen kierron metsäalasta, tässä ensimmäisessä raivausluontoisssa harvennuksessa 0 65 X 17vuosittain läpikäytävä ala olisi 100 metsäalan hehtaaria kohden -1 25 eli 0.44 ha. (Puuston on laskettu viipyvän neljännessä kehitysluokassa 25 vuotta). Työtunteja tarvittaisiin siten 100 hehtaarin alalla 33 t. eli hehtaaria kohden 0.33 t. Harvennushakkuiden tulovaikutus, erityisesti perheviljelmän haltijan kan- nalta arvosteltuna, syntyy seuraavista tekijöistä. Voidaan välttää arvohäiriöitä, jotka johtuvat luonnonpoistuman hukkaan menemisestä. (Edellä esitetyissä laskelmissa on luonnonpoistumaa vastaava arvo otettu huomioon.) Etenkin myöhemmissä harvennuksissa saadaan, ellei kantohinta-, niin ainakin työtuloa, joka saattaa nostaa tilan katetuottoa siinäkin tapauksessa, ettei työlle saada yleistä palkkatasoa vastaavaa hintaa. Viljelijän kannalta tällä mahdollisuudella on merkitystä silloin, kun vaihtoehtoista ansiomahdolli- suutta ei ole. Kysymys siitä, mistä alkaen harvennushakkuut ovat välitöntä nettotuloa tuottavia, on tärkeä mutta varsin vähän selvitetty. Pelkästään palkkatyövoi- maa käyttävä metsänomistaja arvostelee sitä lähinnä kantohintatulon perus- 430 teella. Itse työtä tekevä metsänomistaja laskee, jääkö hänen työlleen korvaus mikä vastaa vaihtoehtoisia ansiomahdollisuuksia. PETTERSONin (1963, p. 318) taulukoista voidaan laskea, että esim. koesuun- nitelman P 8 mukainen harvennus (n. 19 % ala- ja keskimääräisharvennus 10 v.) on tuottanut suoranaisia kustannuksia (hakkuu, teko. ajo ja lauttaus) vas- taavan bruttotuoton 60 vuotisista puustoista lähtien. 38 vuotisissa puustoissa on lauttauskustannusten lisäksi voitu peittää vajaa 60 %, 48 vuotisissa n. 80 % ja 58 vuotisissa n. 96 % yleisen palkkatason mukaisista työkustannuksista. Nämä suhteet riippuvat tietenkin puun hinnoista, palkoista ja eri puutavara- lajien korjuu- ja kuljetustyön määrästä. Kuten seuraavasta asetelmasta näh- dään työnmenekki kuutiota kohden kasvaa melkoisesti pienempiin läpimittoi- hin siirryttäessä. Vuoristo (1937, p. 39, 49, 66, 92) on esittänyt kaavoja kuusi- ja mäntypinotavaran valmistuksen ajankäytöstä, joiden perusteella voi laskea, että läpimitaltaan 5 7.5 cm tai 7.5 —lO cm vahvuisen mäntypaperipuun val- mistuksen eri työvaiheisiin tarvitaan työaikaa seuraavasti: Työaikaa puuta kohden Work time per tree, min. 5 7.5 cm 7.5 —lO cm Siirtyminen Mowing (10 m) 0.91 0.91 Kaato Felling 0.33 0.45 Karsinta Pruning * 0.22 0.38 Pölkytys Cutting 1.17 1.56 Pinoaminen Piling 0.30 0.94 2.93 4.24, Rungon kuutift,j 3 0.42 1.13 jm p-m 3 kohden Length 240 120 P-m 3 kohden työtä, t Work hrs/p-m 3 5.33 1.47 Laskettaessa taas ajokustannuksesta 1.8 2 km matkalta, jossa pohjamaksu (II tieluokka, 4. tiheysluokka) on 2:28 ja km-korotus :77/p-m 3 , tullaan tavoi- tetuntipalkalla jaettuna 0.68 tuntiin p-m3 kohden. Makkosen (1967) huomatta- vasti uudemmissa tutkimuksissa työaikaa on s—B cm paperipuun valmistuk- seen käytetty melkoisesti enemmän. Selvitettäessä harvennushakkausten tulovaikutusta sekä välittömästi saa- tavien että tulevien tulojen osalta on sekä Carbonnierhi että WiKSTENin tutki- mustuloksista merkittävää hyötyä. Edellisen pohjana oli 9 koesarjaa suunnil- leen Tornion-Rovaniemen leveysasteilla (yleensä 75—190 m, kahdessa tapauk- sessa 300—400 m korkeudella), ja niissä oli vertailtavana koealoja, joissa 58 74 vuotisissa puustoissa oli suoritettu kolmea eri voimakkuusastetta vastaava viisivuosittainen alaharvennus; yhdessä tapauksessa latvusharvennus. Tutki- musselostuksesta selviävät mm. poistettujen puiden lukumäärät, volyymit ja keskiläpimitat sekä raha-arvot kahden hintaporrastusvaihtoehdon mukaan. Tarkasteltaessa Carbon NiEßin koealojen harvennuspuuston keskiläpimit- toja huomataan, että ne aina 80 vuoden ikään saakka miltei säännöllisesti jää- vät alle 10 cm, mikä vahvuusluokka tuskin antaa mitään kantohintatuloa. Sitävastoin voitaneen katsoa, että 80 ja 100 vuoden välillä tapahtuneet harven- nushakkuut, joissa läpimitat asettuvat eräin poikkeuksin rajoihin 10—18 cm, 431 tuottavat täyden työtulon lisäksi myös kantohintaa. Jätettäessä yksi seka- puustoa käsittävä koesarja pois, todetaan että harvennuksen kolmessa eri vai- heessa poistettiin puustoa keskimäärin seuraavat määrät, mitkä omien laskel- miemme mukaan vaativat ihmistyötä ha kohden seuraavat tuntimäärät: Harvennukset Thinnings Puuston ikä Poisto Removal Työmäärä mt Age of stand Work, manhours 1. vaihe (raivausvaihe only removal) 60 4300 kpl pieces 71.7 (42.2 k-m 3) 2. » (vain työtuloa only labour income) 70 —B5 41.2 k-m 3 463.5 3. » (työ- ja kantohintatuloa) labour income and stumpage price) 85 100 62.5 k-m 3 261.6 796.8 Suomussalmen kantohintoja ja palkkatasoa käyttäen saataisiin kantohinta- tuloksi 3. vaiheesta 433: ja työtuloksi 2. vaiheesta 558:—, 3. vaiheesta 489: eli yhteensä 1047: Hevostunteja tarvitaan 65.3, arvoltaan edellisen lisäksi 176: . CARBONNiERin, samoinkuin PETTERSONin ja WiKSTENin tutkimuksissa on harvennushakkuiden tulovaikutusta pyritty selvittämään ns. W-arvojen (myös B’-arvojen) perusteella. WiKSTENin koealat, jotka olivat osaksi länti- sessä Norrlannissa, osaksi Jämtlannissa, olivat kuitenkin boniteetiltaan parem- milla mailla kuin Kainuun EVT-männiköt, joten tyydymme toteamaan, että ne osoittavat harvennusten tulovaikutuksen vielä edullisemmaksi kuin CAR- BONNiERin kokeet. W-arvoissa on metsiköiden syntyhetkeen diskontoitu nettotuotot kiertoai- kana saaduista ja tavallisesti myös myöhempien kiertoaikojen hakkaustuloista (joiden merkitys kuitenkin tavallisten korkokantojen vallitessa on häviävän pieni). B’-arvoissa on nuorennosten perustamiskustannukset vähennetty. Veroja ei yleensä ole sisällytetty kustannuksiin. W- ja B’-arvot eivät sellaisinaan anna havainnollista kuvaa siitä, miten har- vennustyö kannattaa viljelijälle. Se lisätulo, joka on odotettavissa harvennus- ten seurauksena, olisi havainnollisuuden saavuttamiseksi diskontoitava harven- nusajankohtaan. Kun eri harvennusvaiheiden vaikutusta on tietenkin mahdo- ton erottaa, riittää kun diskontointi suoritetaan jollain tavoin painotettuun keskimääräiseen harvennusajankohtaan. Keskimääräistä harvennusajankohtaa arvioitaessa on paikallaan pitäytyä ylempänä mainittuihin harvennustyön ajoituksiin ja tuntimääriin. Tuntimää- rällä painotetuksi keskiarvoksi saadaan tällöin 80, ts. diskontointi on suoritetta- va puuston 80 ikävuoteen. W-arvot pienenevät siirryttäessäkorkeampaan korkokantaan, ja lyhyemmät kiertoa]at ja voimakkaammat harvennusprosentit osoittautuvat edullisemmiksi. Tavallisten lainakorkojen soveltaminen olosuhteissa, joissa kaikki nimellishin- nat jatkuvasti kohoavat ei kuitenkaan ole perusteltavissa, ellei myös tulevai- suudessa saatavaa tuloa arvioida vastaavasti korkeampien hintojen mukaan. 432 Käytämme tässä tutkimuksessa korkoprosenttia 3, joka 1960-luvun kehityksen mukaan likipitäen jää nettokoroksi lainoista, joita ei ole sidottu indeksiin. Petterson (1963, p. 450—453) on esittänyt W- jaB’-arvot eri korkoprosen- tein ja eri menekkiolosuhteiden mukaan sarjasta, jossa alaharvennusprosentti on pysyvästi sama, 5, kun taas keskimääräisharvennus vaihtelee 1 15. Keski- määräisiä menekkiolosuhteita ja 3 % korkokantaa sovellettaessa ja nuorennus- ajan ollessa 0 v. W-arvo nousee 136 kr:sta 217 kr:n harvennusprosentin nous- tessa, ollen suurin 15 %:n keskimääräisharvennuksessa. B’-arvo on vastaavasti noussut 32 kr:sta 111 kr:n. Lisätyllä harvennuksella on W-arvoa siis kohotettu aina 60 %, B’-arvoa jopa lähes 4-kertaisesti. CARBONNiERin 7 koesarjassa on itseharvennus antanut W-arvoksi keskim. 257; kr, vahva alaharvennus 333: kr., ja erittäin vahva alaharvennus (4 tapausta) 263; . Jos otetaan huomioon vain sarjat, joissa erittäin vahva ala- harvennus on mukana, ovat W-arvot vastaavassa järjestyksessä 145: —, 195: ja 263; kr. Viimeksimainitussa tapauksessa suhdeluvut arvotuottojen välillä ovat 100, 134 ja 181. WiKSTENin ensimmäisessä koesarjassa (1961, p. 45) W-arvot ovat saman kor- kokannan vallitessa itseharventuneella koealalla 487: kr., lievällä alaharven- nuksella käsitellyllä 682;—, keskivahvalla 716: ja vahvalla alaharvennuk- sella käsitellyllä 765:—, suhdeluvut samassa järjestyksessä siis 100, 140, 147 ja 157. Toisessa koesarjassa W-arvo itseharventuneella alalla oli vain 280;—, vahvassa latvusharvennuksessa 446: ja vahvassa alaharvennuksessa 566:—, suhdeluvut siis 100, 159 ja 202. Jos Kainuun arvion ohjenuorana pidetään lähinnä CARBONNiERin koesarjoja, on huomattava, että iLVESSALon koealojen puusto ei ole ollut läheskään niin tiheä kuin edellämainittujen sarjojen puusto. Sen vuoksi ei voitane odottaa yhtä suurta suhteellista lisäystä arvotuotossa harvennuksia toimeenpantaessa. Toisaalta huomataan kuitenkin, että erittäin vahva alaharvennus on vertailu- kelpoisilla koealoilla antanut tuntuvasti (yli 30 %) korkeampia W-arvoja kuin vahva alaharvennus. 100 vuoden iässä on runkoluku näillä koealoilla ollut 720, kun se Ilvessalon koealoilla on ollut 900 ja itseharvennuksen alaisilla n. 2900. Ei liene siten mitenkään liioiteltua, jos arvioimme arvotuoton kohoavan n. 30 prosentilla harvennusten vuoksi. Ilvessalon päätehakkauksissa 100 vuoden iässä on arvotuotoksi saatu 2960: ja 30 % tästä on 888: . Jos diskontoimme tuotonlisäyksen 80. ikävuoteen 3 % mukaan saamme 44:—, mikä siis muodostuu harvennukseen käytetyn työn lisäkorvaukseksi sivulla 431 mainitun työtu- lon lisäksi. Yhteensä työn katetuotto harvennuksesta on siis varovaisen ar- vion mukaan 1519: eli n. 1:90 t kohden. LP-taulukoissa on harvennustulo yhdistetty päätehakkauksesta saatavan kantoraha- ja työtulon kanssa kierron aikana hehtaaria kohden vuodessa saata- vaksi katetuotoksi (vrt. asetelma p. 428). Samoin on harvennusten ja pääte- hakkausten työnmenekki yhdistetty merkinnällä PT varustetuissa tapauksissa. Pelkistä päätehakkauksista saatu tuotto ja niihin käytetty työmäärä on saa- nut merkinnän P. Esim. P 80 merkitsee 80 vuoden kierron päätehakkuita. 433 Turvemaan metsien ojituksen tulovaikutus Kuten tutkimusalueen maavarojen kuvauksesta (edellä p. 347) käy ilmi, suu- rin osa maa-alasta koostuu turvemaista, jotka osaksi ovat heikonpuoleista met- sää kasvavia korpia ja rämeitä, joiden vuotuinen puuntuotos on 1.3—1.5 k-m 3 , ja puusto n. 60—70 k-m 3 , osaksi ns. kitumaita, joiden puusto on korkeintaan 15 k-m3 ja vuotuinen kasvu 0.5 k-m 3 hehtaaria kohden (mm. varsinaiset sara- rämeet ja lettorämeet), osaksi täysin puuttomia alueita, kuten ruohoiset sara- rämeet ja nevat (rvt. Heikurainen 1961, p. 17—46). Kaikki nämä alat ovat sellaisinaan Kainuun hintasuhteissa arvotuoton kannalta merkityksettömiä. Sitävastoin ne voidaan ojituksilla saada tuottaviksi, ja etenkin tapauksissa, joissa edes jonkinverran puustoa on olemassa, saada arvotuottoa vieläpä ennen normaalin kiertoajan täyttymistä. Tässä on laskettu Heikuraisen et ai. (1965) tutkimuksen lukuja käyttäen kitukasvuista puustoa käsittävän suotyy- pin (VLR) ojitettuna tuottaman poistuman (60 —9O v. välillä) raha-arvo käyt- täen hintaa 8:60, mikä vastaa verokuutiometrin rakenteen perusteella arvioitua keskihintaa k-m 3:lle (vrt. p. 353). Tällöin on päädytty hakkuutuottoon, joka on n. 1470:— ja odotettavissa n. 70—90 vuoden kuluttua. Ojitushetkeen diskon- tattuna 3 % mukaan tämä tulo on 110—180 mk, keskim. 149:—. Ojittaminen voi tapahtua lapiotyönä (n. 20 työpäivää eli 200 työtuntia ha kohden) tai pääomaa käyttämällä (kaivinkone, n. 70:— mk/ha). Kantohinta- tuoton lisäksi saadaan tulevaisuudessa työtuloa: hakkuut ja ajot vaativat n. 700 työtuntia, joista vuoden 1961 palkkatariffien mukaan saadaan 1400: . Kustannuksiin ei lueta veroja mutta sensijaan kyllä ojien kunnossapitokustan- nukset (nykyhetkeen diskontattuna 25: , taimikon perkaus (n. 20 v. kuluttua) vastaavasti 30:— ja ns. sekalaiset kustannukset (mm. palovakuutus) yht. 8: . Yhteensä siis 63: . Ojitus aiheuttaa 1. kiertoajan (90 v.) kuluessa keskim. 7.8 miestunnin ja 1.2 hevostunnin käytön (30 viimeisenä vuotena keskim. 23.4 ja 3.6 t/ha). Katetuotto koko kierrosta on edellisen huomioon ottaen seuraava (Gross margin of the 90 years rotation of peat land forest): Kantohintaa 1470:—, eli vuottakohden 16:30 Stumpage value per year Työtuloa 1400: » 15:60 Labour income » 31:90 Kunnossapitotyö Maintenance, 0.75 t 1:50 Rahamenoja Cash exp 0:30 Katetuotto työlle Gross margin on labour 33:40 Hankintatyö, t. Work hrs for logging and hauling miestyö man hrs 7.8 hevostyö horse hrs 1.2 Edellä esitettyjä lukuja on käytetty laskelmissa, jotka koskevat turvemai- den metsien arvotuottoa kuntoonsaatettuina. 434 Ojitustyön tulovaikutusta arvioitaessa on toisaalta laskettu katetuotto sille työlle, joka tehdään itse ojituksien suorittamisen yhteydessä. Tässä esitetään vaihtoehtoina lapio- ja konetyönä suoritetut ojitukset. 1. Ojitus lapiotyönä Peat draining as hand work Kantohintatulon diskontoitu arvo Discounted stumpage value 149: Kunnossapitokust. diskontoitu arvo Discounted value of maintenance 63: Katetuotto työlle Gross margin on labour 86: Tuntia kohden Per working hr ;43 2. Ojitus konetyönä Peat draining as machine work Kantohintatulon diskontoitu arvo Discounted stumpage value 149: Kunnossapitokustannusten diskontoitu arvo Discounted value maintenance 63: Konetyön hinta Cash expenses of machine work 70: Katetuotto viljelijälle Gross margin 16: Edellisestä selviää, että lapiotyönä tehdystä ojituksesta saatava tulo nyky- hetkeen diskontoituna antaa varsin vaatimattoman korvauksen työtuntia koh- den. Pääomanpuutetta potevalla ja vailla muita vaihtoehtoisia työtilaisuuksia olevalle viljelijälle sekin saattaa olla hyväksyttävä työvoiman käyttötilaisuus, etenkin milloin puun arvon nousu antaa toiveita laskettua korkeammasta tu- losta. 435 Uudistilan edullisin tuotantosuunta Tämän tutkimuksen tavoitteeksi on asetettu sellaisen maatilataloudellisen tuotantoyhdistelmän löytäminen, joka Kainuun olosuhteissa antaa mahdolli- simman korkean katetuoton yhden perheen viljelmän kiinteistöön sijoitetulle pääomalle ja säännölliselle työvoimalle (vrt. aikaisemmin p. 355). Tätä yhdistel- mää haettaessa joudutaan määräämään ensiksikin maan maataloudellisen ja metsätaloudellisen käytön optimaalinen suhde sekä edelleen erilaisten mahdollis- ten tuotannollisten toimintojen mukaan ottaminen ja laajuus, joihin kunkin tuotantotoiminnan sekä tekniset että taloudelliset edellytykset, viimeksi mai- nituista erityisesti tuotteista saatavat hinnat ovat vaikuttamassa. Kaikki tämä voidaan toteuttaa tarkoituksenmukaisesti suunnitellun LP-ohjelman puitteissa. Erityisen ongelman muodostaa, kuten aikaisemmin on eri yhteyksissä todettu, uudisviljelmän täyteen tuotantokuntoon saattamisen vaatima pitkä, monien metsätaloudellisten uudistusten kohdalta suorastaan ylipitkä aika. Näihin käytetyt toiminnot saattavat todellisuudessa olla tuloa tuottavia, mutta tulo toteutuu vasta tulevaisuudessa. Uudisviljelijä joutuu jakamaan työaikansa välittömästi tuloa tuottavien toimintojen, joille hän luonnollisista syistä yleensä antaa etusijan, ja pitemmällä tulevaisuudessa tuloa tuottavien toimintojen välillä. Maatilataloudellisten toimintojen biologisiin kasvuilmiöihin pakosta liittyvä vuodenajoittain vaihtuva luonne puolestaan vaatii korkean työllisyys- asteen saavuttamiseksi monenlaisten toimintojen yhdistelyä. Laaditussa tuotantosuunnitelmassa on asian selventämiseksi otettu huomioon eräitä sellaisia metsätaloudellisia toimintoja, jotka antavat tuloa vasta tulevai- suudessa. Niistä odotettavissa oleva tulo on diskontoitu nykyhetkeen, ja tämä diskontoitu tulo on sisällytetty katetuottoon. Tuotantoprosessit Maataloudellisista tuotantoprosesseista on tässä tuotantosuunnitelmassa otettu mukaan ensiksikin maidontuotanto, joka on suunniteltu turvemailla, harjoitettavien tarkoituksenmukaisimmiksi osoittautuneiden nurmenviljelypro- sessien hyväksikäyttöä silmällä pitäen. Maidontuotannon biologis-teknisiin edellytyksiin kuuluu saavutettava tuotantotaso ja tuotannon kausijakaantuma, joissa kummassakin eläinaineksen perinnöllisillä ominaisuuksilla saattaa olla jopa ratkaiseva vaikutus. Tässä on katsottu tarpeelliseksi esittää tuotanto- 436 potentiaalista kolme vaihtoehtoa, vastaten vuosituotantoja 2800, 3200 ja 3600 kg. Nykyoloissa voitaneen tosin korkeintakin näistä pitää helposti ylitettävänä. Näiden maidontuotantoprosessien ohella on naudanlihan tuotannosta esitetty kolme vaihtoehtoa, minkä lisäksi sianlihan ja lampaanlihan tuotannot muodos- tavat omat prosessinsa. Maidon- ja naudanlihan tuotannon välillä on komple- mentaarinen, toisiaan täydentävä suhde, joka ohjelmassa on voitu asettaa rajoittavaksi tekijäksi. Sikäli kuin näin on tehty, on katsottu, että viljelmät ovat mahdollisimman omavaraisia esim. vasikoiden ja kuoritun maidon hankki- misessa. Todellisuudessahan viljelmillä on vaihtaessaan välituotteita mahdolli- suuksia erikoistumiseen joko pelkän maidon- tai pelkän lihantuotannon suun- taan, ja ensimmäisissä aggregoiduissa ohjelmamalleissa tällainen valinta on myös tehty mahdolliseksi. Sianlihan ja maidontuotannon komplementaarisuus il- menee lähinnä kuoritun maidon hyväksikäytössä, kun taas lampaanlihan tuo- tanto on katsottu toisista kotieläintuotannonhaaroista riippumattomaksi tuotantoprosessiksi. Ohranviljely voidaan katsoa itsenäiseksi tuotantoprosessiksi, joka myy tuotteitansa kotieläintaloudelle tai markkinoille vallitsevan hintatason mukaan. Näin meneteltäessä osoittautui, ehkä riippuen myös liian edullisiksi arvioiduista panos-tuotoskertoimista, että traktoritekniikan vallitessa tämä tuotanto laajenisi uudisviljelyksillä markkinatuotannoksi epärealistisissa suhteissa. Kun Pohjois-Suomessa ei missään tapauksessa liene mahdollisuuksia tuottaa kor- keita laatuvaatimuksia vastaavaa viljaa etelään vietäväksi, on viimeisissä disaggregoiduissa malleissa ohranviljely sidottu samoinkuin nurmenviljelykin tuotteita jalostavaan kotieläintalouteen. Toisaalta on kotieläintaloudelle »jär- jestetty» mahdollisuus ostaa viljaa, tosin korkeammilla hinnoilla myöskin tilan ulkopuolelta; asiaintila jota voidaan kysymyksesä olevien hallanarkojen aluei- den olosuhteissa pitää luonnollisena. Perunanviljely on myöskin alueen olosuhteissa katsottu ensi sijassa rehua tuottavaksi tuotantoprosessiksi. Tosin on pidetty luonnollisena, että viljeli- jöiden kannattaa itse tuottaa kotitalouksiensa tarvitsema perunamäärä, jolle myös vähittäishinnan mukaan lannoitettuna muodostuu melko korkea kate- tuotto. Metsätalouden tuotantoprosessit muodostuvat ensinnäkin kolmesta kierto- ajan pituuden suhteen erilaisesta vaihtoehdosta mäntypuun tuottamiseen ilman harvennushakkuuta EVT-tyyppisellä mineraalimaalla (80 P, 100 P ja 130 P), sekä myös mäntypuun tuottamiseen ojitetulla kangaskorpityyppisellä turvemaalla. Viimeksimainitun tuotantomuodon edellytetään kehittyvän lo- pulliseen hakkuukypsyyteen vasta 90 vuoden pituisen ajan kuluessa. Koska Kainuuta koskevaan aineistoon ei sisälly tietoja kasvatushakkuilla käsitellyistä koealoista, ja kasvatushakkuiden tulovaikutuksia on tämän tutki- muksen kokonaisuutta silmälläpitäen kuitenkin pidetty tärkeinä, on tätä tulo- vaikutusta pyritty arvioiman erillisenä lähinnä pohjoisruotsalaisten vertailu- tietojen pohjalta. Täten on toivottavasti ainakin tulovaikutuksen suuruusluok- ka voitu saada selville. Ensimmäisissä LP-malleissa on kasvatushakkuita käsi- telty arvioimalla hakkuunalaisilla metsähehtaareilla saatava diskontoitu lisä- tulo, samalla kun panoksena esiintyy käytetty ihmistyö. Tästä luovuttiin kuitenkin lopullisessa mallissa, jossa kasvatushakkuiden erillisesti arvioitu diskontoitu tulo lisättiin niihin kantohinta- ja työtuloihin, jotka arvioitiin saaduksi kasvatushakkuita vailla olevassa hoitomenetelmässä kunakin ajan- kohtana. Tällä perusteella muodostettiin kaksi uutta mäntypuun tuotanto- prosessia, 100 ja 130 vuoden kiertoaikaa silmälläpitäen (100 PH ja 130 PH). Edellämainitut tuotantoprosessit on katsottu mahdollisiksi tutkimusalueen kivennäismailla. Tutkimustiloilla esiintyy tosin myöskin mm. mustikkatyypin maata (vrt. taul. 4, p. 352), joiden tuotosluvut on edellä arvioitu alemmiksi. Kun metsien tarkat rakennetutkimukset yleensä on tehty koealoilta, joilla puustot ovat jotenkin säännöllisiä, saattavat tämäntapaisten laskelmien tulokset muu- tenkin johtaa keskimääräistä edullisempiin tuloksiin. Tämä on lopputuloksia arvosteltaessa syytä ottaa huomioon. Pelkästään kasvullistenkin metsämaiden alasta on alueella yli 30 % turve- mailla. Tämän alan yhtä vähän kuin huonokasvuisten soiden metsäntuotantoa ei oteta mukaan alkuperäisessä muodossaan erillisenä tuotantoprosessina. Sitä- vastoin on oletettu, että uudisviljelijä lähinnä omalla työllään suorittaa näillä aloilla metsäojituksia, joiden tuotto voidaan arvioida joko sellaisena, kuin se kiertoajan puitteissa myöhemmin muodostuu tai diskontoituna vuosiin, joina uudisviljelijä eri metsäalojen ojitukset suorittaa. Edellisellä menettelytavalla saadaan aikaan tuotantosuunnitelma, joka kos- kee jotain kaukaisen tulevaisuuden ajankohtaa. Jälkimmäisellä tavalla voidaan toimintojen vaikutus kytkeä tämän hetken tuotantosuunnitelmaan. Edellistä tuotantoprosessia muodostettaessa on lähtökohtana kitukasvuista metsää kasvava suo, jonka ojittamisella saadaan pääasiallinen puuntuotto 70 90 vuoden kuluttua. Pidettäessä ojia kunnossa, mikä vaatii tietyn työmäärän (tässä edellytetty 0.75 t/ha) vuodessa, saavutetaan 90 vuoden kiertoaikana vuotuinen ojitetun kangaskorven kasvua vastaava katetuotto, johon siis kantohintatulon lisäksi sisällytetään työtulo ja myös oman hevostyön korvaus. Tästä prosessista käytämme merkintää S 90. Ymmärrämme vaihtoehtoisen toisen tuotantoprosessin siten, että metsäoji- tuksessa tehdylle omalle työlle saadaan katetuotto nykyhetkeen diskontoitavien kantohintatulojen muodossa. Tuotantoprosessia merkitään tässä kirjaimin SO. Vastaavanlaisia tulevaisuudesssa saataviakatetuottoja nykyisin suoritetuista toiminnoista on mahdollista saavuttaa monella muullakin tavalla, esim. metsä- puiden istuttamisella ja kylvöllä, tukkipuustojen karsinnalla sekä maatalou- dessa esim. salaojituksessa, karjan kasvatuksessa ja jalostuksessa, mutta tämän tutkimuksen ohjelmiin ei otettu muita kuin edellä mainitut. Kaikissa tuotantosuunnitelmissa esiintyy vaihtoehtoina ennen mainitut kaksi tekniikan tasoa. Yhden perheen tiloilla ei katsota mahdolliseksi hevosen ja traktorin pitoa yhtäaikaisesti. Toisaalta yhden hevosen tilan rajoitukset kiireaikoina ovat varsin tiukkoja, ellei vastavuoroista naapuriapua joustavasti sovelleta. Vastavuoroinen apu hevos- ja traktoritilojen välillä voisi ehkä vielä tuntuvammin kohottaa hevostilojen tehokkuutta. Talvisissa metsätöissä on suunnitelmissamme edellytettävä käytettäväksi hevosta, joita traktoritilojen oletetaan vuokraavan hinnalla, joka vastaa 60 % työehtosopimusten mukaisista ajomiesten palkoista. Traktorimalli, joka on asetettu laskelmiemme pohjaksi, ei erityisen hyvin sovellu metsätöihin, etenkään alueen runsaslumisissa olo- suhteissa. 8 437 438 Ensimmäiset, aggregoiduilla malleilla tehdyt tuotantosuunnitelmat Ensimmäinen LP-menetelmän soveltaminen itse tuotantosuunnitelmaanta- pahtui pitkälle aggregoituja tuotantoprosesseja käyttäen. Kun tämä sovelta- minen muodostui jossain määrin kokeiluluontoiseksi, johtaen osittain epämie- lekkäältä vaikuttaviin tuloksiin, selostamme sitä tässä vain lyhyesti. Kun sen eräät tulokset, joita on myöskin esitetty ennakkotiedon luontoisesti CIOSTArn (Centre International pour I’Organisation Scientifique du Travail Agricole) Hel- singin kokouksessa 1968, ovat tietyssä mielessä suuntaa antavia, esitämme seu- raavassa niistä myös tärkeimpiä tuloksia (Pihkala 1968). Maatalouden tuotantoprosessien aggregoinnissa pidettiin eräänä perusyksik- könä nurmenviljelyn hehtaaria, laidunala siihen sisällytettynä. Sen sadon pe- rusteella ja eläinten ruokintasuunnitelmien mukaisten nurmirehujen käyttö- määrien perusteella laskettiin miten monta lypsylehmää, muuta nautaeläintä, hevosta tai lammasta tällä alalla voitiin pitää. Lihantuotantoon käytettävien nautaeläinten kohdalla voitiin vaihtoehtoinen tuotantoprosessi muodostaa sa- man periaatteen mukaan, mutta lisäksi muodostettiin tuotantoprosesseja sito- malla lihantuotanto maidontuotantoon. Tässä sitomisessa oli määräävä merki- tys sillä, miten monta vasikkaa voitiin ruokkia paikallisen täysmaidon kulu- tuksen tyydyttämisen jälkeen voin valmistuksen sivutuotteena saatavalla kuo- ritulla maidolla. Sikatalouden kohdalla asetettiin samalla tavalla kuorittu maito lehmää kohden pidettävän sikaluvun määrääjäksi. Lammastalous sitävastoin aggregoitiin pelkästään nurmenviljelyprosesseihin. Metsätaloudellisia tuotantoprosesseja esiintyi ensimmäisissä suunnitel- missa 5, joista 2 ainoastaan sillä tavoin, että ne tulivat kysymykseen eri suun- nitelmassa. Jotta saataisiin yhtenäisempi kuva mukaan tulleista tuotantoprosesseista, esitetään alla tuotantoprosessien lyhennysmerkintä ja sisältö sekä katetuotot hehtaaria kohden tekn. I ja tekn. II :n olosuhteissa, myös kaksi maidon hinta- vaihtoehtoa (a) ja (b) huomioon ottaen (metsätalouden katetuotoissa vastaa- vasti merkityillä vaihtoehdoilla on tarkoitettu kantorahan ja työtulon tai pel- kän työtulon muodostamaa katetuottoa). Huomautettakoon tässä yhteydessä, että laskelmien perusteissa on tapahtu- nut, kuten katetuottolaskelmia selostettaessa on käynyt ilmi, eräitä oleellisesti vaikuttaviakin muutoksia uuden ja vanhan laskelman välillä. Taulukko 14. Aggredoidun ohjelman katetuotot. Table 14. Gross margins in the aggregated program. Katetuotot Gross margins mk ha kohden mk per ha I (a) II (a) I (b) II (b) M 28 A Pelkkä maidontuotanto, 2800 kg/v edullinen tuot. käyrä 606 571 259 241 Milk production, favourable lactation curve M 32 A Pelkkä maidontuotanto, 3200 kg/v edullinen tuot. käyrä 685 645 310 283 Milk production favourable lactation curve Jatkuu continues Katetuotot Gross margins mk ha kohden mk per ha I (a) II (a) I (b) II (b) M 36 B Pelkkä maidontuotanto, 3600 kg, epäedullinen tuot. käyrä 748 705 365 336 Milk production, unfavourable lactation curve M36 -f- B Maidontuotanto + ruohovasikan kasvatus ... 600 566 371 351 Milk production 4- grass calves 3.9 vasikkaa/lehmää calves/cow M36 + C Maidontuotanto + naudan kasv. 24 kk 248 229 187 172 Milk production + beef production, 24 months 3.9 vasikkaa/lehmää calves/cow M36 + D Maidontuotanto + nauta 19 kk 398 367 229 208 Milk production + beef, 19 months 1.8 vasikkaa/lehmää calves/cow M32 + D Maidontuotanto 3200 kg -f nauta 19 kk 384 364 209 192 Milk production -|- beef, 19 months 1.6 vasikkaa/lehmää calves/cow M2B + D Maidontuotanto 2800 kg + nauta 19 kk 357 339 187 174 Milk production + beef, 19 months 1.4 vasikkaa/lehmä calves/cow D Pelkkä naudanliha Only beef 91 80 18 18 M36 + S Maidontuotanto + sianliha 921 883 538 513 Milk -j- pork production 7.2 lihotussikaa/lehmä pigsjcow La Lampaankasvatus Sheep growing 188 183 188 183 6.76 lammasta/ha sheepjha He Hevonen Horse —284 —284 1.1 hevosta/ha horse/ha O Ohranviljely Barley 182 88 182 88 PeKo Peruna, kotikäyttöön 1141 1009 1141 1009 Potato for home use Peße Peruna rehuksi Potato forfeed 341 189 341 189 Mä 80 P Mäntypuu, kiv.maill, 80 v, vain päätehakkuut 56 51 29 23 Pine, mineral soils, 80 years rotation, no thinning Mä 100 P kuten edellä, 100 v. d;o, 100 years 52 47 29 17 Mä 130 P » * 130 v. - » 130 * 45 41 27 14 Mä 100 PH Mäntypuu, kiv.maill, 100 v, pääte- ja harv. hakkuut 71 64 32 26 Pine, mineral soil, 100 yrs rot., thinning in- cluded Mä 130 PH Kuten edellä, 130 v. d:o, 130 years 69 62 30 24 Mä S 90 Mäntypuu ojit. soilla, 90 v. kiertoaika 32 28 42 36 Pine, drained peat land, 90 years rotation SO Suo-ojitukset, disk, kantohintatulo/ha 86 16 Draining on peat land: discountedfuture income Näistä tuotantoprosesseista, kuten edellisestä selviää, eivät voi yhtä aikaa olla mukana Mä S 90 ja SO. 439 440 LP-laskeltnan tuloksia Seuraavissa taulukoissa on edullisinta tuotantosuuntaa kuvattu luvuilla, joissa ensin viljelmän kivennäis- ja turvemaiden jakaantuminen maa- ja metsä- talouden käyttöön sekä viljelijäperheen työvoimavarojen käyttö tai käyttä- mättä jääminen. Tämän jälkeen esitetään maa- ja metsätaloudesta yhteisesti saatava optimoitu katetuotto. Sitten mainitaan tärkeimpiä tuotantosuuntaa luonnehtivia lukuja, lypsylehmien, ruohovasikoiden, teurasnautojen, lihotus- sikojen ja lampaiden luku, ohran ja perunan viljelyala sekä väkirehutase ( tar- koittaa väkirehun ja viljan ostoa viljelmän ulkopuolelta, + vastaavasti myyn- tejä). Laskelma voitaisiin tehdä yksityiskohtaisemmaksi selvittämällä eri tuotannonhaarojen osuus katetuotossa, väkilannoiteostojen suuruus ym., mikä edellyttäisi palaamista kunkin tuotannonhaaran katetuottolaskelmiin, mutta sitä ei ole katsottu tarpeelliseksi. Esimerkiksi eläinluvut on tässä esitetty kokonaisiksi pyöristämättä. Oh- jelmaa käytännössä toteutettaessa ei tietenkään voi ajatella, että pidettäisiin eläinten puolikkaita tai että etukäteen suunniteltaisiin lukumäärää tavantakaa muutettavaksi vuoden kuluessa, jotta päästäisiin suunnitelman mukaisiin keski- arvoihin. LP-tekniikka tuntee myös kokonaislukuihin päätyvän suunnittelun, mitä tässä ei kuitenkaan ole ryhdytty soveltamaan. Käytännössä ovat nyt so- velletun suunnitelman luvut vain ohjeena karjan suuruuden tarkoituksen- mukaista määrittämistä varten. Eräässä ensimmäisistä laskelmista määritettiin optimaalinen tuotanto- suunta tutkimusajan hintasuhteissa edellyttäen, että maidontuotannon inten- siteetti oli lehmien tuotantokapasiteetin mukaan nouseva ja että sikojen pito tuli mukaan yhdistettynä korkeimpaan maidontuotantotasoon (M 36 A -f S). Tuo- tantosuunta määrättiin edellyttäen, että turvemaiden metsät oli saatettu lo- pulliseen tuottokuntoonsa. Näiden tulosten esittäminen on paikallaan senkin vuoksi, että jo alusta todetaan lypsykarjantuotannon voimaperäisyyden ja tekniikan tason vaikutus (Taulukko 15). Taulukon lukuja tarkasteltaessa huomataan, että katetuotto nousee, jos- kaan ei kovin voimakkaasti, korkeampaan maidon keskituotantoon siirryttäessä. Maito-sikatalous-yhdistelmä antaa korkeimman katetuoton. Naudan- ja lam- paanlihantuotanto jää tekniikassa I pois, mutta tekniikassa 11, jossa nurmenvil- jely turvemailla on 34 kertaa laajempaa, lampaat tulevat voimakkaasti ku- vaan. Ohranviljely laajenee huomattavaa myyntiä edellyttäväksi. Lehmiä on tekn. I;ssä 56 kpl, mutta tekn. ILssa vain pari kappaletta. Turvemaan met- sien osuus on huomattava, vaikka kaikki turvemaa ei silti tule käytetyksi. Myös ihmistyön kapasiteetista on n. neljännes, jopa enempi käyttämättä. Näissä tuloksissa on etenkin tekniikka II:n osalta paljon epärealistista. Panos-tuotoskertoimet ovat etenkin lampaiden ja ohran kohdalta tässä teknii- kassa varmaankin olleet liian edullisia. Edellä on huomautettu suuresta erosta työnmenekkiluvuissa lampaiden osalta tämän ja myöhempien laskelmien välillä. On myöskin esitetty epäilyä lammastalouden laajentamisesta turvemailla. Ih- mistyön suhteellisesti heikko hyväksikäyttö johtuu suurelta osalta siitä, että metsätyö oli LP-taulukossa rajoitettu pelkästään ns. muuhun aikaan. Tästä 441 Taulukko 15. Uudistilan maa-alan ja perheen työvoiman käyttö, katetuotto ja eräitä tuotanto- suuntaa osoittavia lukuja optimoidun tuotantosuunnitelman mukaan. Kolme maidontuotan- non tasoa, maitotalous yhd. sikatalouteen. M. hinta :36. Table 15. The use of land and family labour, gross margin to labour, and some indicators of pro- duction. Three levels of milk production capacity, milk production also combined with pigs. Milk price :36. Tekniikka I Techn. I Tekniikka II Techn. II 28 A 328 36 A 36A + S 28M 328 36 A 36A+ S Maata maataloudellisessa käyt. Land in agricultural use, ha kivennäism. mineral ... 1.621.73 1.821.99 19.3519.34 19.3618.44 turvem. - peat 6.956.62 6.345.77 21.6821.79 21.6620.20 Maata metsätal. käyt. Land in forestry use kivennäism. - mineral ... 78.3878.28 78.1978.01 60.6560.66 60.6461.56 turvem. peat 49.9249.90 49.9248.81 Perheen työvoimaa käyt. t. 2595 2627 2615 2622 2574 2579 2574 2761 Family labour in use, hrs ei käytössä unused 952 920 932 925 963 968 973 786 Katetuotto 9656 9924 10076 10514 11838 12719 12800 12856 Gross margin mk Lehmiä - Cows 6.45.9 5.34.8 2.52.3 2.01.9 Ruohovasik. Grass calves Sikoja Pigs 34.5 14.6 Lampaita Sheeps 130.6135.3 132.2127.4 Ohraa, - Barley ha 1.381.48 1.581.75 19,11 19.0619.12 18.20 Rehuv. tase Feed grain ... -219 -2121 -390 -10956 +18930 +18930 +lBBl7 +13185 Öljykakk. ostet. Oil cakes 115 133 382 346 180 45 144 137 syystä kasvukauden työtunteja, joita olisi siihen ilmeisesti voitu käyttää, on jäänyt käyttämättömiksi. Samalla kertaa tehdyssä rinnakkaislaskelmassa jätettiin lampaat pois tuo- tantosuunnitelmasta. Laskelman tulokset on esitetty Taulukossa 16. Kuten huomataan, lampaan poistaminen on kohottanut lehmälukua tekn. ll:ssa, mutta ei ole tuonut esim. ruohovasikan kasvatusta kuvaan. Lehmien lisäys ei ole antanut mahdollisuutta turvemaiden metsien hoitoon. Mutta tä- mäkin laskelma on epäonnistunut osaksi siksi, että muun kasvukauden aikaa ei ollut annettu metsätalouden käyttöön. Mikäli laskelmissa käytettiin alempaa maidonhintaa, voitiin havaita, että turvemetsien laajentaminen tuli kuvaan, ja myöskin ruohovasikan kasvatus osoittautui kilpailukykyiseksi. Vanhemman teurasnaudan kasvatus ei yhdessä- kään tapauksessa tullut kysymykseen. Eräät kokeilut osoittivat, että jos ohranviljelylle asetettiin yläraja ja kiven- näismaan metsältä poistettiin kokonaan yläraja, metsäala voimakkaasti laajeni suunnitelmassa. Se ei kuitenkaan ole tämän tutkimuksen alussa asetettuihin rajoituksiin soveltuvaa. Taulukko 16. Uudistilanmaa-alan ja perheen työvoiman käyttö, katetuotto ja eräitä tuotanto- suuntaa osoittavia lukuja optimoidun tuotantosuunnitelman mukaan. Samat vaihtoehdot kuin Taulukossa 15, mutta lampaat jätetty pois tuotantosuunnitelmasta. Table 16. The use of land and family labour, gross margin to labour, and some indicators of pro- duction. The same alternatives as in Table 15, but without sheep. Tekniikka I Techn. Tekniikka II Techn. Voimaperäisyys Intensity level 28M 32M 36M 36M +S 28M 32H 36M 36M + S Maata maatalouden käytössä Land in agric. use kivennäism. mineral 1.621.73 turvem. peat 6.956.62 Maata metsätal. käytössä Land in forestry use kivennäism. mineral 78.3878.28 turvem. peat Perheen työvoimaa, t Family labour, hrs käytössä —in use 2595 2567 ei käytössä unused 1276 1304 Katetuotto Gross margin, mk 9656 9771 Lehmiä Cows 6.45.9 Ruohovas. Grass calves Sikoja Pigs Lampaita Sheep Ohraa Barley 1.381.49 1.821.99 16.1115.88 16.0816.61 6.345.78 7.006.62 6.305.76 78.1878.01 63.8964.11 63,92 63.39 2550 2822 2744 2733 2826 3141 1322 1050 1128 1139 1045 730 10076 10514 10099 10368 10543 10970 5.34.8 7.56.5 6.35.8 34.5 41.4 1.581.75 15.8715.65 15.8416.60 Rehuviljatase - Feed grain -215 -334 -276 -10926 +20837 +20393 +20115 +7498 öljykakut - Oil cakes 115 136 382 348 135 150 454 415 Toisaalta osoittautui, että kasvatushakkuiden ja suo-ojitusten ottaminen suunnitelmaan vähensi hukkaan menevää työaikaa. Esimerkki tästä voidaan esittää seuraavassa asetelmassa, jonka perustana on 3600 kg:n maidontuotanto. Tekn. I Techn. Tekn. II Techn. Maidon hinta Milk price (a) (b) (a) (b) Maata maatalousk. Agric. use 8.87 13.98 27.92 28.95 » metsätal. Forestry use 74.49 71.45 70,43 64.67 Perheen työtä Family labour 3566 3742 3650 3708 käyttämättä unused 197 21 113 55 Katetuotto Gross margin 11639 10620 13413 11516 siitä diskont, tuloa discounted income 184 1169 184 1172 Lehmiä Cows 36A +S 5.5 5.4 5.2 4.9 Ruohovasik. Grass calves Sikoja Pigs Lampaita Sheep 7.34 13.14 13.72 Ohraa - Barley 3.1 0.93 9.33 9.79 Kasvatushakkuita Thinning work 5.00 5.00 Suo-ojituksia Peat draining 2.14 2.25 2.13 2.29 442 443 Näissä vaihtoehdoissa on aika tullut tarkkaan käytetyksi. Maidonhinnalla 36 p (a) saadut katetuotot nousevat suuremmiksi kuin vastaavissa edelläesite- tyissä tapauksissa. Lammas näyttelee laskelmissa melko suurta osaa. Diskon- tatun tulevan tulon suhteellinen osuus ei ole kuitenkaan ollut erityisen suuri. Disaggregoidut LP-laskelmat Aggregoitujen laskelmien tuloksiin tutustuttaessa sai piankin sen vaikutel- man, että niihin sisältyi muutakin epärealistista kuin ilman riittävän huolellista harkintaa asetetuista rajoituksista ja mahdollisesti epäonnistuneesti arvioiduista muuttuvista kustannuksista johtuvaa. Aggregoinnilla on, kuten metodista puhuttaessa tuli esille, tuotantosuunnitelmaa jäykistävä vaikutus. Mutta lisäksi tuotannon laajuuden ekonomian täydellinen sivuuttaminen ei ole voinut olla vaikuttamatta tällaisen vaikutelman syntymiseen. Tämän vuoksi päätettiin kokeilla disaggregoidulla mallilla, ja lisäksi ainakin tärkeimmän tuotannonhaaran, maidontuotannon kohdalla yrittää selvittää suuremmissa karjoissa havaittavan ihmistyön tehostumisen vaikutus tuotanto- suunnitelmaan. Tietenkin on omat vaaransa sillä, että korjausmenetelmää so- velletaan vain yhden tuotannonhaaran osalta. Sehän saattaa johtaa suunnitel- maa asianomaista tuotannonhaaraa suosivaan suuntaan toisten kustannuksella. LP-tekniikkaa saattaa ehkä kehittyä ja on ehkä jo kehittynytkin pitemmälle tässä suhteessa. Voinemme kuitenkin tehdä verraten yksinkertaisia laskelmia, kun pidämme mielessä, että saadut luvut ovat lähinnä suuntaa antavia. Seuraavassa esitettävät tuotantosuunnitelmat poikkeavat ensimmäisistä aluksi siinä, että pellonviljelyn tuotantoprosessit on yhdistetty kotieläintalou- den tuotantoprosesseihin itse LP-ohjelmassa. Ohranviljely, joka oli edellä kat- sottu itsenäiseksi tuotantoprosessiksi, esiintyy uudessa suunnitelmassa kuten nurmenviljelykin, rehua tuottavana prosessina. Ohran myyminen ei siis tule kysymykseen, mutta kyllä ostaminen hinnoin, jotka oli asetettu korkeammaksi maan keskihintoja. Perunanviljely yli kotitarpeen katsottiin niinikään vain omaa rehuntarvetta tyydyttäväksi tuotantoprosessiksi. Metsätyötä ei enää rajoitettu tiettyyn vuodenaikaan, vaan rajoitus siirtyi kokonaistyöaikaan. Taulukossa 17 on esitetty tulokset näistä eri maidontuotantovaihtoehdoista, hintatilanteen (a) mukaan. Lukuja tarkasteltaessa kiintyy huomio siihen, että edullisin katetuotto edellyttää tuotantosuuntaa, joka miltei yksinomaan pe- rustuu maidontuotantoon. Vain tekniikka II:n osalta sika- ja lammastalous saattaa tulla kuvaan. Taulukko 17. Disaggregoidun ohjelman mukaan lasketut tulokset, karjatalouden työn menekkiluvut riippumattomat lehmäluvusta. Maidon hinta 36 p. Table 17. Results of the disaggregated program, labour hours per cow independent of the size of herd. Milk price 36 p. Tekniikka I Technique Tekniikka II Technique M2BA M32A M368 M2BA M32A M368 Maata maatal. käyt., yht. ha 9.21 9.23 9.19 13.37 15.04 15.88 Land in agr. use Total kivennäism. mineral soil 1.03 1.02 1.03 2.81 3.44 4.49 turvem. peat soil 8.188.21 8.1610.56 11.6011.39 Maata metsätal. käyt., ha .... 78.9778.98 78.9777.2 76.675.5 Land in forestry use Pääoma - Capital 199440 199440 199440 221562 141818 141052 Perheen työtä t 3972 3972 3972 3972 3972 3972 Family labour, h Aputyövoimaa, t 27 3 17 16 31 Hired labour, h Katetuotto - Gross margin . 10171 10769 11270 11932 12924 13758 Nurmenvilj .tuot.pros. Grass TiAj 2.37 2.32 2.59 TiA,B, 0.94 0.52 0.54 2.37 2.32 2.59 3.67 3.27 3.85 TiA3B2 0.94 0.52 0.54 TiC2 - 0.26 11,1 0.60 TiD 2 1.75 2.24 1.85 2.57 2.95 2.61 0.26 11,1 0.60 Laidun Pasture 3.12 3.12 3.19 4.07 4.27 4.33 Ohra - Barley 0.79 0.78 0.79 2.57 3.20 3.48 Peruna - Potato 0.24 0.24 0.24 0.24 0.24 0.24 Hevonen Horse 1.0 1.0 1.0 Lehmät - Cows 8.5 8.1 7.8 10.6 12.3 11.8 Kuohovasikal Grass calves Teurasnaudat Beef cattle .. Siat Pigs 4.5 4.5 4.5 Lampaat Sheep -- 5.3 - Mäntypuu Pine 80 P 5.3 - » * 100 P 76.6 » » 130 P .... - - - - - » 100 PH . 8.36 7.93 7.71 77.2 » 130 PH . 70.61 71.05 71.26 » » Suo-ojitukset Peat draining Kehuviljaostot, kg 1487 1975 2281 Purchases ofgrain, fu. 444 Katetuotto on traktoritekniikassa ollut korkeampi kuin hevostekniikassa. Traktoritekniikka on tehnyt mahdolliseksi laajemman alan viljelyn ja karjan luvun lisäämisen. Hevostekniikassa on rajoittavana tekijänä ollut lähinnä vil- jelijäperheen työvoima heinäaikana ja hevosen työaika kylvöaikana. Traktorin vuokrausmahdollisuus varsinkin kylvökautena parantaisi hevostekniikkatilo- jen mahdollisuuksia. Traktoritekniikan vaikutus katetuottoon ei ehkä kuiten- kaan ole ollut niin suuri kuin maataloustuotannon lisääntymisen nojalla olisi saattanut odottaa. Rahalliset kustannukset ovat vaikuttaneet supistavasti, mutta sentään nousee katetuotto suunnilleen 2 000 markan verran. Lehmien tuotantokapasiteetin nousu on lisännyt katetuottoa, joten myös noin tuhannen markan lisäys katetuottoon on saatu kohotettaessa karjan keski- lypsyä 400 kilolla vuodessa. Näistä vaihtoehdoista korkein, 3600 kg, liittyy myöskin korkeimpaan viljelmän katetuottoon. Korkein katetuotto, n. 13 800 mk, on saavutettu traktoritekniikan olosuh- teissa tilalla, jolla peltoalaa on n. 16 ha, lehmiä 12, sikoja 4,5, ja jonka koko mineraalimaalla oleva metsäala hoidetaan 100 vuoden kierrossa ilman harven- nushakkuita. Harvennushakkuut tulevat mukaan tekniikka I;n olosuhteissa. Muuttuvia lypsykarjan työnmenekkilukuja soveltaen tehdyt laskelmat Viimeiset LP-laskelmat tehtiin soveltaen karjan suuruuden mukaan muut- tuvia lypsykarjan työnmenekkilukuja. Näissä laskelmissa käytettiin vain yhtä maidontuotannon tasoa, 3200 kg, mutta sovellettiin kolmea eri hintaa maidolle, 36 p (a), 25 p (b) ja 70 p (c). Viimeksimainitussa tapauksessa on, kuten aikai- semmin p. 380 on mainittu, myös eräitä muita hintoja muutettu, pyrkien sillä tavoin enemmän painatusvuoden hintasuhteita vastaaviin tuloksiin. Edelleen suoritettiin kaksi ajoa, joilla pyrittiin selvittämään, miten vaikuttaisi tuloksiin puuston arvon koron huomioonottaminen muuttuvina kustannuksina. Tässä yhteydessä haluttiin myöskin selvittää, missä määrin nurmiviljelyn hehtaarisatojen poikkeamat tässä tutkimuksessa yleisesti sovelletusta tasosta vaikuttaisivat katetuottoihin. Tällöin otettiin vaihtoehtoina laskuperustaksi 10 % yli tai 10 % alle keskiarvon menevät rehuyksikkösadot. Vaihtelurajat vastaavat suunnilleen yli ja alle keskitason satoja saaneiden tutkimustilojen keskiarvoja ja kuvastavat toisaalta myös hyvien ja huonojen rehuvuosien sato- eroja. Vielä suoritettiin yksi tietokoneajo myöskin siinä mielessä, että nähtäisiin, vaikuttaisivatko maatalouden nykyisen työaikalain rajoitukset viljelijän ja hänen vaimonsa työajan käytössä suuremmassa määrin katetuottoon. Taulukosta 18 nähdään, että silloin kun vertailumahdollisuus kiintein työn- menekkiluvuin laskettuun katetuottoon on olemassa (3200 kg, maidonhinta 36 p.) uudet laskelmat tekn. I:n kohdalta eivät paljonkaan muuta katetuottoa. Lehmien luku nousee n. kahdella. Kylvö- ja heinäajan tiukat rajoitukset ihmis- ja hevostyön käyttömahdollisuuksista eivät näytä sallivan maataloustuotan- non suurta lisäämistä. Muuna kasvukautena esiintyvät mahdollisuudet tuo- vat kuvaan metsäojitukset, joista ja lehmäluvun lisäyksestä johtuen viljelijä- perheen työvoima on tullut verraten tarkoin käytetyksi. 9 445 446 Taulukko 18. Disaggregoidun ohjelman mukaan lasketut tulokset, maitotuotos 3200 kg/v, karjatalouden työnmenekkiluvut porrastetut. Table 18. Results of the disaggregated program, milk yield 3200 kg per year, labour hours per cow according to the size of herd. Maidon hintatilanne Milk price (a) Tekniikka Technique I (b) (c) I II I II I II Maata maatal.käyt. yht. kg .. 10.6120.51 Land in agr. use, total ha kivennäisin. mineral soil 0.394.43 turvem. peat soil 10.2216.08 Maata metsätal. käytössä, ha 79.6177.57 Land in forestry use Pääoma Capital 199440 162405 Perheen työtä 3972 3972 Family labour Aputyövoima, t 33 73 Hired labour h Katetuotto Gross margin . 11734 16107 Nurmivilj. tuot.pros. Grassland TiAj 2.864.53 TiA 3 B2 0.66 TiCj - 1.54 TiD 2 2.814.09 Laidun Pasture 3.905.92 Ohra Barley 0.154.19 Peruna Potato 0.240.24 Hevonen Horse 1.0 Lehmät Cows 10.417.1 Ruohovasikat Grass calves Teurasnaudat Beef cattle ... Siat - Pigs 4.5 Lampaat Sheep Mäntypuu Pine 80 P » » 100 P.... - 75.57 * » 130 P .... - » * 100 PH... 16.89 - » » 130 PH... 62.72 Suo-ojitukset Peat drain ... Rehuviljaostot, ry 3866 Purchases ofgrain,fu 9.90 28.26 10.95 21.38 0.724.97 0.244.37 9.1823.29 10.7117.01 79.28 75,03 79.7676.01 130245 255245 190141 247777 3972 3972 3972 3972 18 128 55 91 8926 11179 25035 31840 2.627.54 3.044.79 0.52 - 0.62 - 0.53 - 1.63 2.263.29 2,64 4.33 3.7811.92 4.416.26 0.484.65 - 3.75 0.240.32 0.240.24 1.0 - 1.0 8.25.9 9.718.1 6.14.4 7.3 4.57.4 4.5 - 87.2 32.50 76.01 79.28 - 75,03 47.26 4329 5833 Tekniikka II;n kohdalla uudet laskelmat lisäävät sekä viljelyalaa että koti- eläinkantaa varsin tuntuvasti; nurmenviljelyä n. 6 ha:lla ja lehmälukua 10:llä. Katetuotto nousee n. 5 000 mkdla. Metsäojitukset jäävät tässä vaihtoehdossa pois, ja työaika ei riitä myöskään harvennushakkauksiin. Maidon ja muiden kotieläintuotteiden hintasuhteen muuttaminen maidolle epäedulliseksi vähentää lehmälukua noin kahdella ja tuo mukaan ruohovasikan ja lihotussian kasvatuksen, tekniikassa I lähinnä ostoviljaan, tekniikassa II omaan ohranviljelyyn perustuvana. Suometsien ojitus ei tule mukaan kum- massakaan tekniikassa. Katetuotto alenee maidonhinnan jäädessä 25 p:iin jopa 5 000 mkdla tekniikassa 11. Vuoden 1972 hintatasossa katetuotot ovat yli kahdenkertaisia 1959—63 hintatasoon verrattuna. Tekniikassa I sekä siat että ruohovasikat kuuluvat tuotantosuunnitelmaan, tekniikassa II tulevat mukaan myös lampaat. 447 Nurmenviljelyn hehtaarisatoerojen vaikutus, jota ei tässä esitetä taulukon muodossa, tuntuu katetuotoissa n. 500—1000 markan lisäyksinä tai vähennyk- sinä tilaa kohden. Lehmälukua voidaan lisätä noin yhdellä nurmen satojen ylittäessä keskitason 10 %, vähentäminen on välttämätön päinvastaisessa tapauksessa. Suometsien ojitukseen jää vähän enemmän aikaa sadon ja karja- määrän vähentyessä. Taulukko 19. Disaggregoidun ohjelman mukaan lasketut tulokset, maitotuotos 3200 kg/v. karjatalouden työnmenekkiluvut porrastetut, puuston hakkuuarvon korko (3 %) vähennettynä metsätalouden katetuotosta. Table 19. Results of the disaggregated program, milk yield 3200 kg per year, labour hours per cow according to the size of herd, 3 per cent interest on the value of standing timber subtracted. Maidon hintatilanne Milk price (a) Tekniikka Technique I (b) (c) I II I II I II Maata maatal, käyt 12.2519.76 Land in agric. use kivennäism. mineral soil 0.242.65 turvem. peat soil 12.0117.11 Maata metsätal. käyt 79.8044.60 Land in forestry use Pääoma Capital 91741 111672 Perheen työtä 3972 3972 Family labour Aputyötä Hired labour ... 46 108 Katetuotto Gross margin . 9629 14780 Nurmenvilj. tuot. pros. Grassland TiA t 2.984.82 TiA,B, 0.69 TiCa - 1.64 TiD2 2.954.35 Laidun Pasture 4.086.29 Ohra Barley 4.41 Peruna Potato 0.240.24 Hevonen Horse 1.0 Lehmät Cows 10.918.2 Ruohovasikat Grass calves . Teurasnaudat Beef cattle ... Siat Pigs 4.5 Lampaat Sheeps Mäntypuu Pine » » 80 P .... 79.844.6 * » 100 P .... » » 130 P .... - - * » 100 PH... - - » » 130 PH... - - Suo-ojitukset Peat drain ... 1.30 Rehuviljan ostot 4315 Purchases offeed gr. 11.61 29.10 11.61 21.50 0.246.64 0.244.08 11.3722.46 11.3717.42 79.8073.40 79.8046.00 97406 141638 97406 110069 3972 3972 3972 3972 55 210 55 101 6710 9539 22159 29930 3.047.19 3.034.91 0.62 - 0.62 - 0.65 - 1.67 2.643.37 2.644.43 4.4111.25 4.416.41 6.05 - 3.84 0.240.59 0.240.24 1.0 - 1.0 - 7.37.2 9.718.5 - 5.07.3 4.516.7 4.5 79.873.4 79.846.0 0.67 5833 0.67 5833 Jos puuston hakkuuarvon korko lasketaan mukaan muuttuviin kustannuk- siin, mitä voitaneen loogisesti perustella, ottaen huomioon että hakkuukypsää puustoa voidaan pitää varsin likviidinä omaisuutena, muuttuvat laskelmien tulokset 3 %:n korkokantaa käytettäessä melkoisesti. Taulukosta 19 nähdään, että mäntypuun kasvatukseen ainoastaan 80 vuoden kiertoaika tulee kuvaan. Suo-ojitukset näyttävät pystyvän kilpailemaan harvennushakkuiden kanssa. Esiintyypä tapauksia, joissa vain osa metsäalasta tulee tuotantosuunnitelmaan. 448 Taulukko 20. Disaggregoidun ohjelman mukaan lasketut tulokset, maitotuotos 3200 kg/v. karjatalouden työnmenekkiluvut porrastetut, puuston hakkuuarvon korko (3 %) vähen- nettynä, viikottainen työaika 40 t. Table 20. Results of the disaggregatedprogram, milk yield 3200 kg per year, labour hours according to the size of herd, 3 per cent interest on the value of standing timber subtracted, labour hours 40 hf week Maidon hintätilänne Milk price (a) Tekniikka Technique I (b) (c) I II I II I II Maata maatat, käyt., ha 9.7720.91 Land in agr. use ha kivennäisin. mineral soil 0.774.50 turvem. peat soil 9.0016.41 Maata metsätal, käytössä, ha 79.200.84 Land in forestry use Pääoma Capital 84207 83617 Perheen työtä 3343 3343 Family labour Aputyövoimaa t 7 91 Hired labour, h Katetuotto Gross margin... 8768 12813 Nurmivilj, tuot.pros. Grassland TiAj 2.534.62 TiA3B 2 0.57 TiC2 - 1.58 TiD 2 2.47 4,18 Laidun Pasture 3.436.04 Ohra Barley 0.534.26 Peruna Potato 0.240.24 Hevonen Horse 1.0 Lehmät Cows 9.017.4 Ruohovasikat Grass calves Teurasnaudat Beef cattle ... Siat Pigs 4.5 Lampaat Sheep Mäntypuu Pine 80 P 79.20.84 » » 100 P .... » » 130 P .... - - * » 100 PH... » » 130 PH... - - Suo-ojitukset Peat drain ... Rehuviljan ostot, ry 2719 Purchases offeed grain, fu 9.42 27.56 10,95 20.45 0.944.61 0.243.89 8.4822.95 10.7116.56 79.1075.40 35.905.10 86985 128168 72630 82811 3343 3343 3343 3343 4 795596 6239 8583 19365 26434 2.447.51 3.044.67 0.48 - 0.620.62 0.41 1.59 2.083.15 2.644.21 3,49 11.874.41 6.09 0.704.28 - 3.653.65 0.240.33 0.240.24 1.0 - 1.0 -1.0 7.54.6 9.717.6 5.6 - 7.37.3 4,5 7.6 4,5 95.3 79.175.4 35.95.1 3655 5833 Viikottaisen työajan rajoittaminen työaikalain mukaan 40 tuntiin, kuiten- kin siten, että niitä ei suoranaisesti sovelleta kiirekausina, alentaa luonnollisesti katetuottoa. Vähennykset vaihtelevat 860—3 500 mk välillä todella val- linneissa hintasuhteissa. Metsä jää miltei kokonaan pois tekn. II:n vaih- toehdoissa, joissa maidon hinta vastaa todella vallinnutta tasoa (Tauluk- ko 20). 449 Yhteenvetoa ja päätelmiä Kainuulaisia uudistiloja koskevat LP-laskelmat ovat edellisen mukaisesti johtaneet siihen tulokseen, että traktoritekniikan omaksuminen vallitsevissa olosuhteissa johtaa viljelijäperheen työvoiman tehokkaampaan ja tuottavam- paan hyväksikäyttöön, kuin hevostekniikka, joskin kummankin tekniikan yh- distäminen tilojen keskeisellä yhteistyöllä parantaisi tässä ainakin hevostilojen tuloksia. Viljelyaloja erityisesti turvemailla kannattaa laajentaa ja lypsyleh- mien lukua lisätä, jolloin päästään korkeampaan katetuottoon. Ruohovasikan mukaanottaminen tuotantosuunnitelmaan ei vuosien 1959—63 hintatason mu- kaan ollut kannattavaa, mutta v. 1972 hintojen mukaan niillä voidaan hevos- tilojen katetuottoa kohottaa. Traktoritekniikan omaksuneet tilat voivat edul- lisesti laajentaa viljelyalansa 20—22 hauin ja pitää n. 18 lehmää, mikä kyllä edellyttää nykyistä suurempia navetoita ja navettatyön ainakin osittaista koneistamista. Sika voisi tulla tuotantosuunnitelmaan lähinnä silloin, jos sianlihan hinnat suhteessa maidon ja viljan hintoihin olisivat edullisempia. Lampaanpidon kannattavuus ei ole ollut riittävän hyvä, että se olisi voinut tulla maidontuotannon kanssa kilpailukykyiseksi vallinneissa hintasuhteissa. Edullisimman tuotantosuunnitelman mukaan kannattaa kivennäismailla oleva metsä, jonka enimmäisala on tässä rajoitettu 80 hehtaariin, hoitaa jär- keviä metsänhoitotoimenpiteitä ja mm. harvennushakkuita suorittaen hyvin, ja työvoima riittää siihen. Ellei pinta-alarajoitusta olisi, tällaista metsää sisältyisi tuotantosuunnitelmaan enemmänkin. Turvemaan metsien hoito, senjälkeen kuin ne olisi saatettu tuottokuntoiseksi, lisäisi mahdollisuuksia laa- jentaa metsätalouden osuutta taloussuunnitelmassa. Turvemaalla esiintyvien metsättömien tai kitukasvuisten metsämaiden ojittaminen, vaikkapa vain ihmistyönäkin, on tulovaikutuksiltaan siksi kilpailukykyinen, että se erityisesti työvoiman täydellisempää hyväksikäyttöä edistäen tulee vuoden 1959—63 hintasuhteissa mukaan suunnitelmaan. Puuston hakkuuarvon koron huomioonottaminen muuttuvana kustan- nuksena muuttaa metsätalouden järjestelyä lyhyen kiertoajan suuntaan ja vähentää metsätalouden suhteellista merkitystä. Tutkimuksessa on tarkasteltu myöskin nurmen hehtaarisadon suuruuden vaikutusta edullisimpaan tuotantosuunnitelmaan. 10 %:n lisäykset tai vähen- nykset sadossa tuntuivat n. 500—1 000 markan lisäyksinä tai vähennyksinä katetuotossa ja eräinä muutoksina mm. metsätalouden työn käytössä. Viikottaisen työajan rajoittaminen työaikalain mukaiseen 40 tuntiin 450 edellyttääen kuitenkin, että rajoituksia ei suoranaisesti sovelleta kiirekausina, alentaa katetuottoa eri tapauksissa 860 ja 3600 mk välillä tilaa kohden. Met- sätalous jää tällöin miltei kokonaan pois optimaalisesta tuotantosuunnitelmasta eräissä traktoritekniikan vaihtoehdoissa. Jotta saataisiin kuva hintasuhteiden vaikutuksista, on suunnitelmissa otettu mukaan vaihtoehto, jossa maidon hinta olisi vastannut suunnilleen maailmanmarkkinoiden määräämää tasoa. Kuten oli odotettavissa, naudan-, sian- ja lampaanlihan tuotanto on tällöin tullut suuremmassa määrin mukaan, mutta katetuotot ovat olleet tuntuvasti alhaisempia. Eri vaihtoehtoja verrattaessa on siis voitu huomata myöskin vallitsevien hintasuhteiden tuntuva vaikutus tuotannon edullisimpaan järjestelyyn. Val- tion hintapolitiikalla on näihin ollut suuri vaikutus. Näyttää siltä, että Kai- nuun viljelijät ovat jotakuinkin hyvin pystyneet päättelemään, mikä tuotanto- suunta vallitsevissa hintasuhteissa on kannattava. Kuten tutkimusaikana val- linnutta talousmuotoa tarkasteltaessa (.p 364) on käynyt ilmi, viljelijät ovat järjestäneet maataloustuotantonsa pääasiassa lypsykarjatalouteen perustuvaksi. 451 KIRJALLISUUSLUETTELO Aaltonen, V. T. 1935. Kasvatushakkuiden perusteista. Suomen Metsänhoitoyhd. Vuosik. 5: 85-103. Andersson, S-O. 1963. Produktionstabeller för norrländska tallplanteringar. (Summary: Yield tables for plantations of Scotch pine in Northern Sweden). Medd. Statens Skogs- forsk.inst. 51, 3. 337. p. Aro, P. 1965. Puutavaran kuutioiminen. Tapion taskukirja, p. 253 272. Beckmann, M. J. 1959. Lineare Planungsrechnung. 118 p. Ludwigshafen am Rhein. Borgan, S. 1956. Profit maximizing plans and production stability in agriculture. An application of linear programming. 72 p. lowa State College. Moniste. Brunnfält, G. 1952. Mjölkproduktionens säsongvariation med särskild hänsyn till dess in- verkan pä foderkostnader vid produktionen. 12+ 206 p. Uppsala. Diss. Bruun, E. 1928. Lypsykauden maidontuotantokäyräänvaikuttavista tekijöistä ja sen muodon periytymisestä itäsuomalaisessa karjassa. (Summary: Factors influencing the lactation curve and heritabliness of its shape in East Finland cattle.) Valt. Maatal.koetoim. Julk. 18: 1-137. Cajander, E. 1927. Ilmasto ja maatalous. 277 p. Porvoo. Carbonnier, C. 1959. Gallringsförsök i naturbeständ av tall i Norrbottens län. Statens Skogs- forskn.inst., Uppsatser 67: 367 385. Dano, S. 1957. Numerisk losning av lineaere programmerings problemer ved Simplex-metoden. Univ. okon. lab. 25 p. Kobenhavn. Moniste. Duerr, W. A. & Bond, W. E. 1952. Optimum Stocking of a Selection Forest. Journal of Forestry 50: 12 16. Edgren, W. & Nylinder, P. 1950. Funktioner och tabeller för bestämning av avsmalning och formkvot under bark för tall och gran i norra och södra Sverige. Medd. Statens Skogs- forsk. inst. 38, 1: 1 81. Eklund, 8., Nilsson, Hj., Carlsson, G. & Hellström, P. 1946. Arbctsledaren. 387 p. Stockholm. Elsner, K. 1964. Mehrstufige Produktionstheorie und dynamisches Programmieren. Schriften zur wirtschaftswissensschaftlichen Forschung 11: 1 162. Meisenheim am Gian. Elstrand, E. 1965. Lineaer programmering ved hjelp av EDB-maskiner. Norges Landbr. okon, Inst. 42 p. Moniste. Finnish Study Group. 1969. Comparative Advantage or Disadvantage of Land Clearing. Hel- singin Yliop. maatal.polit. lait. Moniste 16. p. 163 liitt. Foot, A. S. & Line, C. 1966. The consumption of hay and grass silage by Friesian milking heifers on high and low intakes of concentrates. X Intern. Grassld Congr., Section 2: 238-241. Gordon, C. H., Derbyshire, J. C., Alexander, C. W. & Mccloud, D. E. 1966. Effects of grazing pressure on the performance of dairy cattle and pastures. X Intern. Grassld Congr., Section 2: 120 125. Hakkarainen, E. J. 1966. Naudanlihan hintojen kausivaihtelut ja tuotannon edullisin järjes- tely. Helsingin Yliop. Maatal.polit. lait. 156 p. Laudaturtyö. Harve, P. 1940. Puutavaran kantohinnat 5-vuotiskautena 1934 39. Metsätal. Aikak. 1. Erip. 8 p. Helsinki. 452 Heady, E. O. & Candler, W. 1960. Linear Programming Methods. IX + 597 p. Ames, lowa, Heikinheimo, L., Kuusela, K. & Sivonen, S. 1967. Metsätalouden hinta-, kustannus- ja kannattavuusarvio. Suomen Pankin Taloustiet. Tutk.lait. Julk. C 5; 1 70. Heikurainen, L. 1959. Tutkimus metsäojitusalueiden tilasta ja puustosta. (Ref: t)ber wald- baulich entwässerte Flächen und ihre Waldbestände in Finnland.) Acta For. Fenn. 69: 1-297. » 1961. Metsäojituksen vaikutuksesta puuston kasvuun ja poistumaan. (Summary; The influence of forest drainage on growth and removal in Finland.) Acta For. Fenn. 71, 8: 1-71. » 1964. Suotyyppien ojituskelpoisuus metsänkasvatusta silmällä pitäen. 47 p. Helsinki. —» Keltikangas, M. & Seppälä, K. 1965. Kustannusten jakaminen yhteisissä metsä- ojitushankkeissa. (Summary: Allocation of costs in joint forest drainage undertakings.) Silva Fennica 115: 1—39. Heiskanen, V. 1965. Sahateollisuus puun käyttäjänä. Tapion Taskukirja 1965, p. 383 395. Helsinki. Hjortshoj-Nielsen, A. 1964. Anvendelse af lineaer programmering i landbrugets produktions- okonomi. Den Kgl. Veter. og Landbohojsk., Afd. for landbrugsokon. 98 p. Koben- havn. Mimeo. Huikari, O. 1961. Metsänhoitotöiden työnmenekkilaskelman perusteet. Silva Fennica 110: 184-189. Hyppölä, K. & Hasunen, O. 1970. Dry matter and energy standards for dairy cows. Acta Agr. Fenn. 116, 1: 1 59. Händbog for Driftsplanlaegning. 1966. Landbr.min. Driftsokon. udvalg. 138 p. Kobenhavn. Ilvessalo, Y. 1937. Perä-Pohjolan luonnonnormaalien metsiköiden kasvu ja kehitys. (Summary; Growth of natural normal stands in Central North Suomi (Finland). Metsä- tutk.lait. Julk. 24, 2: 1-168. * 1952. Metsikön kasvun ja poistuman välisestä suhteesta. Metsäntutk.lait. Julk. 40, 1: 1-29. —» 1957. Suomen metsät metsänhoitolautakuntien toiminta-alueittain. Valtakunnan metsien inventoinnin tuloksia. (Summary; The forests of Finland by forestry board districts. Results of national forest inventory.) Metsäntutk.lait. Julk. 47, 3: 1 128. » 1967. Luonnonnormaalien metsiköiden kehityksestä Kainuussa ja sen lähiympäristössä. (Summary; On the development of natural normal forest stands in south-eastern North- Finland.) Acta For. Fenn. 81, 5: 1 85. Järvi, V. 1967. Laiduntarkkailu kertoo. Pellervo 68, 4: 202 203. Jääskeläinen, O. 1936. Tutkimuksia länsisuomenrotuisen ja ayrshirerotuisen nuoren karjan kasvusta ja rehunkäytöstä. (Ref: Untersuchungen fiber den Zuwachs und Futterver- brauch des westfinnischen und des Ayrshire-jungviehs.) Acta Agr. Fenn. 33: 1 112. Kajanoja, P. & Larpes, E. 1962. Lihanaudan kasvatuskokeesta vuosina 1960 —6l.(Summary: Feeding trial on calves intended for meat production.) Maatal. ja Koetoim. 16: 179 184. Kalela, E. K. 1961. Metsiköiden kunnostaminen. 58 p. Helsinki. Kallio, K. 1957. Käenkaali-mustikkatyypin kuusikoiden kehityksestä Suomen lounaisosassa. (Summary: On the development of spruce forests of the Oxalis-Myrtillus site type in the South-West of Finland.) Acta For. Fenn. 66: 1 155. Keränen, J. 1942. Lämpötalous ja lämpötila maatalousilmastollisina tekijöinä Suomessa. (Ref; Wärmehaushalt und Temperatur als agrarklimatologische Faktoren in Finnland.) Terra 54: I—2. Kilkki, P. & Väisänen, U. 1969. Determination of the optimum cutting policy for the forest stand by means of dynamic programming. Acta For. Fenn. 102: 1 23. Koivisto, E. & Yliselä, P. 1964. Eri ikäisten nautojen teuraspainoista (Zusammenfassung: Über die Schlachtgewichte verschiedenalteriger Kinder.) Pellervo-Seuran Markk.tutk. lait. Julk. 7; 1-28. Koivisto, P. 1959. Kasvu- ja tuottotaulukoita. Metsäntutk.lait. Julk. 51, 8: 1 49. Korhonen, V. V. 1958 a. Lumi ja jääsuhteet. Oma maa I. 3 p., p. 132 146. Helsinki. » 1958 b. Suomen ilmasto. Oma maa I, 3 p., p. 339—354. Helsinki. 453 Kurki, M. 1963. Suomen peltojen viljavuudesta vuosina 1935 1960. Viljavuuspalvelu Oy:ssä tehtyjen tutkimusten perusteella. (Referat: Über die Fruchtbarkeit des finnischen Ackerbodens auf Grund der in den Jahren 1955 1960 durchgefuhrten Bodenfruchtbar- keitsuntersuchungen.) 107 p. Helsinki. Kuusela, K. & Nyyssönen, A. 1962. Tavoitehakkuulaskelma. (Summary; The cutting budget for a desirable growing stock.) Acta For. Fenn. 74: 1 34. Lasola, T. 1965. Peltokasvien sadoista ja satomääriin vaikuttaneista tekijöistä ns. kylmillä asutustiloilla v. 1959 1963. (Summary: On the crop yields and some factors affecting these on s.c. cold farms, 1959 1963.) Acta Agr. Fenn. 106: 1 168 + XXII. Ledje, I. 1963. Jord- och skogsbruksföretagets planering. Medd. frän ekon. inst. Lantbr. högsk. 126 p. Uppsala, Mimeo. Lihtonen, V. 1943. Tutkimuksia metsän puuston muodostumisesta. Tuottohakkauslaskelma. Acta For. Fenn. 51: 1 235. Lindgren, J. E. & Näslund, B. 1968. Planering inom skogsbruket med användande av mate- matisk programmering. 146 p. Stockholm. Linnamies, O. 1959. Valtion metsät sekä niiden hoidon ja käytön yleissuunnitelma. Vuosien 1951—55 inventoinnin tuloksia. (Summary; The State forests of Finland and a general management plan for them based upon an inventory made in 1951 55.) Acta For. Fenn. 68. 5: 1-225. Maatalouden Tutkimuskeskus, Perä-Pohjolan koeasema. Koetuloksia vuodelta 1962, 1963, 1964. Moniste. Maatalouskalenteri 1966, 384 p. Helsinki. Makkonen, O. Minimiläpimitan vaikutus havupuiden valmistusaikaan. (Summary: Effect of minimum diameter on pulpwood preparation time.) Metsäntutk.lait. Julk, 63, 3: 1 34. Malmborg, G. v. 1963. Economic Planning in Farm Forestry. A Study of the Fundamentals, the Applicationand Consequenceswith Respect to the Individual Enterprise and Society. 179 p. Stockholm. Maunu, L. 1966. Puiset tuorerehutornit. Käytännön Maamies 1966, p. 240 242. Metsätyöpalkkojen taulukot, palkkausalue 2.1961. 34 p. Myllylä, M. 1960. Parsinavetta ja pihatto ihmistyön kannalta. Työtehoseuran tutk. Koe- toim. ja Käyt. 17, 3: 10. * 1963, Tilakohtaiset urakkatyöperusteet 1963. Heinien seipäillepano. Koneviesti 11, 13: 24. Mäkelä, A. 1956. Studies on the question of bulk in the nutrition of farm animals with special reference to cattle. Suomen Maatal.tiet. Seuran Julk. 85: 1 139. Nordenborg, M. O. 1939. Lantbrukets arbetslära. 140 p. Stockholm. Nordfeldt, S. 1966. Utilization of hay and/or silage by dairy cows. X Intern. Grassld Congr. Section 2: 241 247. Nyyssönen, A. 1954. Hakkauksilla käsiteltyjen männiköiden rakenteesta ja kehityksestä. (Summary; On the structure and development of Finnish pine stands treated with different cuttings.) Acta For. Fenn. 60: 1—194. » 1958. Kiertoaika ja sen määrittäminen. (Summary: Rotation and its determination.) Metsäntutk.lait. Julk, 49, 6: 1 87. s 1965. Metsän arvioiminen. Tapion taskukirja, p. 173 206. Näslund, M. & Hagberg, E. 1952. Skogsforskningsinstitutets större tabeller för kubering av stäende träd. Tall, gran och björk i norra Sverige. 153 p. Stockholm. Osaka, N. A. 1948. Maatilametsälön taloussuunnitelma. 69 p. Helsinki. Paloheimo, L. 1956. Kotieläinhoidon perusteita 3p. 621 p. Jyväskylä. Pellervon Kalenteri 1961. 320 p. Helsinki. Pessi, Y. 1965. Agriculture in Northern Fennoscandia. 111. Acta Agr. Scand. Suppl. 13: 1-192. Petterson, H. 1937. Utvecklingsprognoser för skogsbeständ. Nord. Skogskongr., exk. 2: 4-31. » 1955. Barrskogens volymproduktion. Medd. frän Statens Skogsforsk.inst. 45, 1: 1 391. » 1963. Barrskogens värdeproduktion. (Summary: Yield Value of Coniferous Forests.) Medd. frän Statens Skogsforsk.inst. 52, 1: 1 510. 454 Pihkala, K. U. 1968. On the optimum size and combination of enterprises on a North Finland pioneer farm. XIV. CIOSTA-Conf. 14 p. Mimeo. Pohjakallio, O. 1933. Viljelysmaiden lannoitus Suomessa lannoituskokeiden valossa. Valt. Maatal.koetoim. Julk. 53: 1 265. Poijärvi, I. 1927. Suomaalla ja kovalla maalla kasvaneiden heinien tuotantoarvo toisiinsa ver- rattuna. (Summary: Comparison of the productive values of hays from meadows on mineral and peat soils.) Valt. Maatal.koetoim. Julk. 13: 1 64. * 1941. Ruokinnan runsauden vaikutuksesta kotimaisen nuorenkarjan kehitykseen ja myöhempään tuotantoon. Valt. Maatal.koetoim. Tiedonant. 182: 1 23. » 1955. Korjuuajan, -tavan ja säiden vaikutus nurmesta saadun rehusadon määrään ja ravintoarvoon. Maatal. ja Koetoim. 9; 197 211. Puustjärvi, V. 1959. Eri boniteettiluokkien ja suotyyppien tuottokyvystä paikalliskokeiden antamien tulosten valossa. (Summary; On the productivity of the different degrees of land quality, and bog types, in the light of results produced by local experiments.) Suo 11, 5-6: 86-91. —» 1960. Pohjois-Suomen soista ja niiden tuottokyvystä etelän soihin verrattuna. (Summary: On the bogs in North Finland and their productivity as compared with bogs in the South.) Suo 11, 2: 28 29. Raup, P. M. 1967. Land Reform and Agricultural Development. Agricultural Development and Economic Growth. XV + 608 p. Ithaca. Renborg, U. 1957. Lineär planering (linear programming) använd i lantbruksekonomiska driftsplaneringsproblem. 61 p. Stockholm. Riihinen, P. 1967. Cost Studies in European Forestry. 5. Finland. Studia For. Suecica, 49: 197-223. Ronge, E. W. 1928. Kort redogörelse för vissa skogliga försök, verkställda under ären 1914 1928ä Kramfors Aktiebolags skogar och resultatens praktiska tillämpning i skogsbruket. Norrlands Skogsvärdsförb. Tidskr. 1928, p. 308 356. Ryynänen, V. 1969. Lammastalouden kannattavuudesta Helsingin yliopiston Malminkartanon tilalla. Maatal.tiet. Aikak. 41, 2: 105 122. Salminen, M. 1964. Kokemuksia ja havaintoja nuoren naudan tuottamisesta nurmirehulla. (Zusammenfassung: Erfahrungen und Beobachtungen über Produktion von jungem Rind mittels Grasfuttermitteln.) Maatal. ja Koetoim. 18; 262 269. Salonen, M. 1963. Kiinteillä koekentillä suoritettujen uudismaan lannoituskokeiden tuloksia. (Summary; On the fertilization of newly reclaimed land.) Maatal. ja Koetoim. 17:44 59. » Tainio, A. 1957. Fosforilannoitusta koskevia tutkimuksia. (Summary: Results of field experiments with different amounts of phosphate fertilizers.) Valt. Maatal.koetoim. Julk. 164: 1-104. —» Tainio, A. 1961. Kalilannoitusta koskevia tutkimuksia. (Summary; Investigations on potash fertilization.) Valt. Maatal.koetoim. Julk. 185: I—6o. * Tainio, A. & Tähtinen, H. 1962. Typpilannoitusta koskevia tutkimuksia. (Summary: Investigations on nitrogen fertilization.) Ann. Agric. Fenn., 1: 133 174. Schneider, E. 1934. Theorie der Produktion. 92 p. Wien. Sipilä, M. 1946. Maatalouden työajan käyttö ja työntutkimus. (Summary: Utilization of Working Hours and Efficiency Study in Agriculture.) Acta Agric. Fenn. 66: 1 496 4- liitt. Diss. Sir6n, G. 1956. Männikön harvennuksesta. Metsätal. Aikak. 73 (19), 11: 40 49. Skogsstatistisk Ärsbok. 1960, 1963/64. Stockholm. Soini, S. 1966. Paikallisten lannoituskokeiden heinäsatoihin vaikuttavista tekijöistä. Ann. Agric. Fenn. 5: 185 206. SVT (Suomen virallinen tilasto) III: 54. Maatalous, yleinen maatalouslaskenta 1959. Tiihonen, P. 1965. Suomen pohjoispuoliskon metsien rakenne kehitysluokittain vuosina 1962 63. (Summary: The structure of forests in the northern half of Finland in the development classes in 1962 63.) Metsäntutk.lait. Julk. 62, 3: 1 34. TSMK (Tutkimuksia Suomen maatalouden kannattavuudesta.) Tiliv. 1961 62. Maatal Tai. Tutk.lait. Julk. 5: 1-67. 455 Turkki, A. 1970. Nurmisäilörehun valmistuksen kustannuksista ja voimaperäisesti viljeltyjen nurminata- ja koiranheinävaltaisten säilörehunurmien taloudellisuudesta. Helsingin Yliop. Maanvilj.tal. lait. 124 p. -(- 8 liitetaul. Laudaturtyö. von Urff, W. 1964. Produktionsplanung in der Landwirtschaft. Frankfurter Wirt. und Sozialwiss. Studien 11: I—3lB. Valmari, A. 1956. Über die edaphische Bonität von Mooren Nordfinnlands. (Selostus: Poh- jois-Suomen soiden maaperäboniteetista.) Acta Agr. Fenn. 88, 1: 1 126. —» 1957. Soiden jyvityksestä. (Ref.: Über die wirtschaftliche Bonitierung der Moore.) Acta Agr. Fenn. 88, 2: 1 87. Wellman, U. 1966. A comparison of the dry-matter intake of silage and hay by cattle. X. Intern. Grassld Congr., Section 2: 222 224. Westerberg, T. & Levänen, O. 1964. Lautamuotilla valetun rehusäiliön tarveaine- ja kustan- nuslaskelma v. 1964. Käytännön Maamies 40: 142 145, 173 177. Westermarck, N. & Mattila, L. 1969. Maatilasuunnittelun normikirja. 326 + 11 p. Helsinki. » Mel£n, A. 1962. Praktisk Driftsplanläggning. Sv. Lantbr. sällsk. Förb. B 28: 1 153. Wiksten, Ä. 1961. Beskrivning och analys av nägra fasta gallringsförsök i mellersta Norrland. Tall (Pinus Silvestris L.) (Summary: Description and analysis of some thinning experien- ces in Central North Sweden. Scotch pine (Pinus Silvestris L.) Medd. frän Statens Skogsforsk.inst. 49, 6: 1—63. Virtanen, A. I. 1943. AIV-järjestelmä karjanruokinnan perustana. 300 p. Helsinki. Vitting-Andersen, H. 1966. Efficiency in Dairy Farming in Different Environments (Den- mark). X. Intern. Grassld. Congr. Mimeo. Vuokila, Y. 1956. Etelä-Suomen hoidettujen kuusikoiden kehityksestä. (Summary. On the development of managed spruce stands in S.F.) Metsäntutk.lait. Julk. 48, 1: 1 138 s. —» 1969. Harvennusmenetelmät ja harvennusmetsiköt etenkin koneellisen puunkorjuun kannalta. 147 p. Helsinki. Vuoristo, I. 1937. Työaikatutkimuksia kuusipaperipuiden teosta. (Summary: Investigations regarding the working time in the preparation of spruce pulp-wood.) Communicationes Institut! Forestalis Fenniae 23: 1 146. Väkilannoitteet maataloutemme kohottajina. 1955. Pellervo-Seura. 263 p. Helsinki. Zapf, R. 1965. Zur Anwendung der linearen Optimierung in der landwirtschaftlichen Betriebs- planung. Ber. iiber Landw. Neue Folge. 179: 1 102. 456 SUMMARY On the optimum size and combination of agricultural and forestal activities of a typical North-East Finland pioneer farm. The aim of the study is to outline how the land resources in a typical region in North- East Finland should be allocated for agricultural and forest production within the frame- work of a family farm established on forest and peat land. The study is part of a study project initiated by a fellowship from the Yrjö Jahnsson Foundation and subsequently financed by the US Dept, of Agriculture, according to US Public Law 480. The empirical data for the study are partly based on the records kept on twenty pioneer farms in the Suomus- salmi commune on the eastern boundary line of Finland, about 65° Lat., 200 m above the sea level. In the calculations of the various alternatives, some results of agronomic and forest experimental research on the same or nearby regions are also utilized. It has been presumed that the land would be used both in agriculture and in forestry up to an intensity level that would produce the highest gross margin level for the farmer himself and for his wife, who would use half of her available work time in agriculture (care of animals and field work when necessary). There would be an opportunity to have the help of a third family member during peak periods in the summer against a moderate payment. Two levels of techniques are assumed, one based on the use of a draft horse and respective implements, the other on the use of a 35 HP tractor with appropriate own machines. The use of a combine, forage harvester and manure spreader, is also assumed, but only against payment covering the costs of cooperative use. The average peat soils in North-East Finland need a liberal use of nitrogen fertilizers in order to give satisfactory crops of hay. Only the very best may give 3000—4000 kg without fertilizing. The farms in the study area have used rather heavy doses of artificial fertilizers. A still heavier use of especially nitrogen fertilizers on timothy and meadow fescue leys is recommended by some researchers, who stress the increase of yields and crude protein content of the grass. The use of grass silage, which is not common in the study area, should be introduced in the opinion of certain research workers. Utilizing the results of two series of three-year fertilizing experiments on grassland, established on average quality peat soil at Rovaniemi Experimental Station, Apukka (67° Lat.), calculations of the variable costs of fodder units produced on four or five different levels of fertilizers, chemicals used in conserving and costs of silo and forage harvester were taken into account. The estimated variable cost of the working horse and tractor, estimated per used working time (0.25 resp. 1.85 per hour), as well as the cost of human labour, according to a preliminary estimate (2:— per working hour), were taken into account. The yields per hectare in fodder units and the quality indicators of the produced fodder units by different intensity levels are presented in Table 11, the total variable cost and its factor taking the two techniques into account, in Table 12. The average yield on the study farms was 4200 kg (1680 f.u.) hay per hectare, grazing yield not included, while the use of N was 63.2 kg, P 20 5 72.3 kg and KaO 94.4 kg per hectare in the whole field area. 457 As milk production has been the main line in the region, it is anticipated that it will be included in the optimum plan. Taking into account its importance in utilizing the crops of grassland, some alternatives are assumed. The average milk yield of the North Finland milk recording herds is about 3200 kg per cow, with upper and lower limits of 3600 kg and 2800 kg. These alternative production levels are taken under examination and a certain hypothesis is made about the shape of the lactation curve. The live weight of the animals is assumed to be 390 kg (the average of milk recording herds); the fat content of the milk 4.3 per cent (the average of milk deliveries to the local cooperative dairy). The optimum feeding plan for the different alternatives of milk production per cow and the different alternatives of basic fodder, have been made using the Linear Programming method. The feedingplan meets the requirements of energy and digestible crude protein for every month, while the »converted» dry matter content does not exceed 10 kg daily. In this calculation, suggested by recent research work (Mäkelä 1956, Hyppölä and Hasunen 1970), the dry matter of concentrates and beets has accounted only for half the weight, as its addition to the ration is not limited to the same extent as the addition of dry matter of roughage. As to the concentrates, barley (price 32 p/f.u.) and a mixture of oil cakes and barley (1: 3, price 37.7 p/f.u.) are taken into account. As milk production during the pasture period has been about 13 % higher than average, the feeding plan has been made assuming the respective timing of this period. The minimum cost combination of fodders, calculated by computer, is presented in Table 13. The preliminary cost estimates are also given. For comparison the actual use of fodder on the study farms keeping records is presented in Table 10. The returns and variable costs of keeping milk cows, not including labour and home pro) need seed, are presented in the tabulation on p. 404. The use of labour was estimated at 23p, 240 or 250 hours, depending on the production level. Complementary to the milk production, rearing of beef calves or pigs are taken as alternatives. When the milk has been used for butter production, the returned skim milk is sufficient for 3.9 calves raised to e.g. 8— 9 months, or 7.2 pigs, assuming the 3600 kg alternative milk production. Three alternative plans for beef production are assumed, one up to 120 kg slaughter weight in 10 months, another to 110 kg in 8 months, another to 235 kg in 24 months using small amounts of skim milk and more grain, and a third to 157 kg in 19 months, with liberal use of skim milk, litle grain and an effective use of pasture during two seasons. Rear- ing pigs of a light type up to 78 kg slaughter weight, through the use of 400 kg skim milk and 320 kg barley. The work time for a 6 month old calf is estimated at 40 hours and for a one year old at 54 hours; the work time for a 6 months old pig is correspondingly 12 hours. The raising of sheep, an old line of production in North-East Finland, is taken as an alternative. 1.8 survivinglambs per ewe, with an average slaughter weight of 11.5 kg, is assumed; further, 5.25 kg mutton and 4.55 kg wool per ewe, making a gross return of 108: per ewe according to the 1959—63 prices and 194: according to the prices in 1972. The care of sheep has been estimated to demand 10hours per ewe. (There may be doubts on the thriv- ing of sheep on peat land). Barley as well as potato are taken into account in the computations. As there is a big difference in the prices of potato for human consumption and for feed, two alternatives are presented the first one with a limitation of 0.24 ha for direct consumption at a price of 23 p/kg, the other without limitation priced at 6 p for feed. The barley price has been quoted as 30 p, which accords with that used in the feeding calculations. The crop yield of barley has been 1700 kg/ha, on mineral soils and 1200 kg/ha on peat soils, that of potato 15 000 kg/ha on mineral soil. The forestry resources of the region consist of about one half of predominantly pine stands growing on mineral soils, while the other half are rather weak pine or spruce stands on swampy soils. The former show a growth about three times larger than the latter. About one fourth of the total area is waste land, almost exclusively open peat land which through appropriate reclamation could be taken either for agricultural or timber production. The cost of peat land draining for improved tree growth is about 90: —, the reclamation for agri- cultural use is estimated to a cost of about 650: using modern technics. The forests of the region have a relatively larger than average proportion of old tree 458 classes, and a sustained yield principle would involve a purposeful felling policy during a number of years. The calculations are, however, based on an assumption that approximately equal size and quality cuttings are possible from year to year on mineral soils, which today represent the only economically productive part of the forest area. A situation in which the drained forest land can be regarded as fully productive area is also envisaged. In the calculations of the gross margin of forestry on mineral soil types, a recent investigation (Ilvessalo 1967) on the development of natural normal forest stands in the region of Kainuu, covering also the study area, is taken as a basis. One of the two most prevalent pine forest types in the region, the Empetrum-Vaccinium-Type (EVT), with a dominant height of 20.8 m at theage of 100 years, has been chosen as applicable for calculations, although it is the more productive of the two. The total growth within e.g. a 100 year rotation period is according to the investigation 2.8 cu/m per year. It is difficult to make a direct comparison with the forests of the study farms; the cutting plans for the latter are admittedly on the same level, but the prevalence of old classes as well as the occurrence of unproductive areas make comparisons doubtful. On the other hand, the natural stands where no thinning operations are effected, scarcely give the best results especially when sawn logs are produced. The calculations are made taking into account the final cuttings only for rotation pe- riods of 80, 100 and 130 years. The intermediate and accretion cuttings within observed diameter classes are then estimated. The cutting of logs into lengths has been estimated following the so-called »utdragning» method, applied by a Swedish scientist (Petterson 1963). The stumpage prices are those obtained by study farms 1959 1963, whereby a certain gradation by dimension is presumed. It is assumed that the pioneer farmers themselves perform the delivery cuttings and the hauling of the cut timber thereby earning an income. This income has been estimated on the basis of local tariffs negotiated between employers’ and workers’ organizations. The normal use of work time is estimated by dividing the piece rates by the time rates set as a target. In the tabulation on p. 428 the volume data and valuation results of the EVT-type pine stands are presented. The stumpage prices are for 8" saw logs :83,6 per f 3, and for pine pulp wood 2:55 per m 3. The negotiated tariff for a lumberman was 15:60 and for a log hauler 36:-. An estimation is made, furthermore, of the yield value of drained, pine growing peat soils. Some recent research results have also been utilized here although this estimate is made in- dependently. A rotation period of 90 years is assumed. (Cf. p. 433). The forests of the study area had to a large extent belonged to the State or to corporations, and the farmers had until recent years had adequate opportunities to find employment here. What would be the optimum use of the farmers’ own, mainly agricultural resources in the circumstances, may be an interesting subject for a separate study (Cf. Pihkala 1968). In this study, however, it is assumed that the land resources are owned exclusively by farmers, in which case some kind of a ceiling should be taken into account as there is at least a relative scarcity of land. If this ceiling is determined by dividing the area of Suomussalmi parish by the number of families belonging to the farm population, it would give approximately 80 hectares of mineral soil and 125 hectares of peat soil. Accordingly, the use of these maximum areas of both soil types is examined. Further, there are the alternatives of the use of present and the future resources. Peat land, if used for forestry purposes, can be made productive only in the course of several decades. The labour used for improvements, such as draining, and on swampy forest land for inter- mediate cuttings in various stands, can be rated economical if the discounted value of future increase from sales of stump covers the direct costs and reasonable demands of the owner; as there is no liquid income, its value seems often hypothetical. It is difficult to make reliable estimates of such type of income. Some efforts were made to estimate the discounted value of the future income expected from improvements where the requirement of working hours is determinable, and the respec- tive activities are taken into account. The first experiment with the LP-method in planning an optimum combination of activities was made using aggregated production processes. Thus the activities in milk production, and the alternatives where beef and pork were combined with milk, as well as an independent alternative. 459 mutton, were all aggregated with grassland activities. The cultivation of barley and potato were taken as independent activities, producing for farm use or for market. The results of these calculations are shown in Tables 15 and 16. These calculations were made also with the assumption that the drained forest land is already yielding an increased output. The results of these calculations show that the pioneer farmers of the study area would, under the prevailing price conditions, be able to increase the gross margin of the farm by applying mechanized methods and by keeping cows with a higher milk production capacity. Beef and pig production were not competitive, neither was sheep, if the milk price was maintained at the level of the 1959 —63 situation. Forest resources were fairly well utilized. The mechanized alternative gave, however, to some extent unrealistic results of the grain production. It is scarcely possible to cultivate barley for market as the quality of the grain is not competitive. On the other hand, the seasonal restrictions of forest work were not aptly chosen so that, there was much labour time unused according to these results. In consequence new calculations were made using a disaggregated method, described among others by Zapf (1964, 60 63). With regard to milk production calculations, the author’s recommendations to take into account the diminishing work requirements of larger herds were followed. The final calculations were made using also capital restrictions, which referred only to variable capital (not land and existing buildings). Before the computer work, some corrections and alterations were made in the data, which reduce the comparability of the results of these calculations to those of the former ones. The results of the disaggregated programme did not substantially deviate from those of the first calculations, if the economics of scale was not taken into account (Table 17). There was, however, rather a large variation especially in technique 11, in the cultivated grassland area, as well as in the number of cows, if the diminishing work use per animal was included in the data. Thus, the optimum plan presumed a cultivated area of about 21 hectares, thereof 16 ha peat land and 17 cows, while the gross margin was increased by 4000 mk, to 16 000 mk. The family labour is already fully utilized, and evidently an increase in agricultural production would be possible only by a simultaneous neglect of forestry work. If the interest of the marketable value of standing timber is taken into accorount as a variable cost (Cf. Tables 19 and 20). only the shortest rotation period, 80 years, appears in the optimum plan. The gross margins will be lowered by 2 100 2 900 mk in Techn. I, 1 300 1 900 in Techn. 11, in the price levels of 1959—63 and 1972. Some calculations were made, e.g. on the effects of varying grassland yields or of the recent legal restrictions of weekly working hours, if applied to a farm family (Cf. Table 20). The effects on the gross margin were in the former case approxim. 500 1000 mk per farm, at a 10 % change of yield, in the latter case 860 3500 mk, assuming a 40 hrs week. The price relations, determined to a large extent by the Government price policy, have to- some extent changed after the time when the field study was made. The calculations which were based on the prices of 1972 led however, to about the same structure of production, and it is interesting to note that the farmers have generally developed their production plans along the lines indicated in this study. Liitteet .Appendix 3. Explanations to the abreviations used for soil types Mineral soils: Mr = Moraine soils HkMr = Sand moraine soils HHkMr = Fine sand moraine soils Hk = Sand soils Swamp peat soils: BCt = Bryales Carex peat •Ct = Carex peat LCt = Ligno Carex peat LSCt = Ligno Sphagnum Carex peat SCt = Sphagnum Carex peat Bog peat soils; CSt = Carex Sphagnum peat LSt = Ligno Sphagnum peat EuCSt =Eutrophic Carex Sphagnum peat ErSt = Eriophorum Sphagnum peat MSt = Ligno Sphagnum peat St = Sphagnum peat Liite 1. Maatalous- ja metsätaloustuotteiden suhteellisten tukkuhintojen kehitys 1920 1970 (Perusvuoden 1913 suhteelliset hinnat = 100). Appendix 1. Deflated indices of wholesale prices of agricultural and forest products in Finland. Liite 2. Eräiden tuotteiden suhteellisten vientihintojen kehitys 1920 1970 (1913 = 100) .Appendix 2. Trends of the deflated export prices of some products. 460